Lintutorjunnan parantaminen turkistiloilla

Lintutorjunnan parantaminen turkistiloilla-hanke aloitettiin tilanteessa, jossa kesän 2023 aikana turkistiloilta oli löydetty lintuinfluenssaa ja ks. tilojen eläimistä oli tehty lopetuspäätöksiä. Turkistiloja syytettiin sekä lehdistön että viranomaisten puolelta siitä, etteivät tilat olleet estäneet lintujen pääsyä kosketuksiin eläinten kanssa.
Hankkeessa lähdettiin selvittämään todellista lintutorjuntatasoa turkistiloilla ja miettimään mahdollisia tapoja parantaa lintutorjuntaa ennen kuin muuttolinnut tulisivat jälleen keväällä 2024.
Hankkeessa suoritetussa tuottajien haastattelussa havaittiin, että erityisesti kettutilat olivat verrattain huonosti suojattuja lintuja vastaan. Viranomaisten työ bioturva-asetusta laatiessa oli nopeaa ja turkistilojen oli jo 15.4. 2024 alkaen suojattava eläintilansa ovin ja verkotuksin. Keväällä 2024 moni tuottaja joutui saatavilla olevaa verkkoa, verkkojen huonon saatavuuden ja rajallisen ajan vuoksi. Tästä syystä hankkeessa oli aiheellista miettiä tapoja suojata varjotalo myös pidemmällä aikavälillä ja kerätä tietoa, mitä turkiseläinten kasvattajat voivat hyödyntää miettiessään lintutorjuntaa myös tulevaisuudessa. Lintutorjunta turkistiloilla ei tarkoita pelkän lintuverkon asentamista varjotalojen sivuille. Se on alku bioturvallisuuden kokonaisvaltaiseen huomioimiseen niin turkistilalla kuin sen ulkopuolellakin liikuttaessa.

Lintutorjuntataso syksyllä 2023 selvitettiin soittamalla tuottajille. Haastattelukierros järjestettiin n. 330 turkistuottajalle, joilla oli aktiivista tuotantoa, mutta ei todettua lintuinfluenssaa eläimissä haastattelukierrosta aloitettaessa. Haastattelu tehtiin puhelimitse, samalla täytettiin excel-tiedostoa.Vastauksista laskettiin tulokset prosenttiosuuksina. Tulkintaa jouduttiin tekemään vastausten ollessa osittain vain suuntaa antavia. Koska lintutorjunnan kannalta on oleellista, että kaikki eläimiä sisältävät varjotalot on suojattuja, yksikin suojaamaton talo tekee koko tilan suojaamattomaksi.
Haastattelun tulokset jaoteltiin tilojen tuotantosuunnat erotellen minkkitiloihin, kettutiloihin ja sekatiloihin, joilla kasvatetaan sekä minkkiä että joko kettua ja/tai suomensupia. Lisäksi tuloksissa eroteltiin tilat niiden sijainnin mukaan.Hanketta suunnitellessa ajatus oli, että viranomaiset vaativat varjotaloihin täyden pakovarmuuden pohjaksi lintutorjunnalle. Bioturva-asetuksessa päädyttiin kuitenkin siihen, että lintutorjunnan kannalta on käytännössä riittävää, kun linnut eivät pääse talojen sisään, eivätkä lanta-alustoille. Lisäksi juomanipat ja juomakupit täytyy olla suojattu ympärivuotisesti siten, etteivät linnut pääse laskeutumaan niistä syntyville ulokkeille edes teoreettisesti. Myös häkkien ulkopuolelle asetettava verkko on pidettävä jonkinlaisella ulokkeella irti häkistä (esimerkiksi Kuva 1.). Pakovarmoissa varjotaloissa riittää, kun juomanipan kohdalla häkissä on esim. muoviläppä. Näillä toimenpiteillä suojataan juomavesi lintujen ulosteelta.Jo syksyllä 2023 tehtiin ensimmäinen materiaalikatsastus ja kustannuslaskelma varjotalojen pakovarmuuden turvaamiseksi (Liite 2. Kustannuslaskelma 1). Lopulta lintuinfluenssan vasta-aineita löydettiin 71 tilan eläimistä ja näistä myöhemmin syksyllä löydetyistä tapauksista suurin osa oli suomenkielisen tarhausalueen kettutiloilta, joissa lintujen pääsy varjotaloihin oli kaikkein huonoimmin estetty. Vaatimukset varjotalojen suojaamiseen olivat kuitenkin niin tiukat, ettei pakovarma varjotalo anna riittävää suojaa kuin talvikaudella, varsinaisena muuttolintuaikana nämäkin varjotalot tulee verkottaa. Keväällä 2024 tehtiin yhteistyössä FiFurin kanssa uusi kustannuslaskelma varjotalon suojaamiseksi (Liite 4. Varjotalojen suojauskustannukset 2024), kun oli paremmin selvillä erityisesti verkkojen hankintapaikat ja hinnat. Aihetta on käsitelty yksityiskohtaisemmin erillisenä liitteenä olevassa lintutorjuntaoppaassa. Muitakin tapoja estää lintuinfluenssan leviämistä turkistiloille pohdittiin. Hyvin rajoitetusti käytettävissä oleva tapa on lintujen metsästys.Lintujen metsästyksen katsotaan kuitenkin olevan haastava aihe. Kesällä 2023 Fifur sai poikkeusluvan vajaan viikon ajaksi tiettyjen lintulajien ampumiseen. Lupa koski variksen, harakan, naakan, merilokin, harmaalokin, kesykyyhkyn ja räkättirastaan metsästystä. Näitä kaikkia lintulajeja ei luvalla ammuttu. Lupa saatiin 10 000 linnulle, mutta vain 417 raportoitiin ammutuksi. Rauhoitettu naurulokki ei kuulunut luvan piiriin. Vaikka turkiseläimiin levinneen lintuinfluenssan katsottiin olevan uhka jopa ihmisen terveydelle, lintujen ampuminen herätti kritiikkiä. Tosin pelkkä ilmaankin ampuminen pelottaa lintuja pois tarha-alueelta, joten ampumisen ääniin perustuva karkotin on todettu toimivaksi apuvälineeksi, mikäli eläimet eivät siitä häiriinny. Osa tuottajista käyttää äänikarkottimia myös penikointiaikaan, mutta osa kokee eläinten säikkymisen uhaksi hyvälle pentutulokselle. Hanke tuli kaikille turkistuottajille, joilla eläimiä muttei lintuinfluenssaan, tutuksi syksyllä 2023 haastattelukierroksen aikana.

Hanketta esiteltiin Furfixin avointen ovien päivänä 15.2.2024, joka on vuotuinen tapahtuma kaikille tarhaajille. Tilaisuusuudessa olikin hyvin väkeä ja erityisesti verkkomallit, joita oli hankittu näytille, kiinnostivat tuottajia kovasti.

Munsalassa järjestettiin 22.2. 2024 paikallisyhdistysten yhteinen nahkanäyttely, jossa Luovalla oli oma osastonsa.

Toukokuun 14. 2024 järjestettiin Luovan tutkimustilalla Bioturvallisuus ja tekniikkapäivät, joissa vieraili n. 50 kävijää. Sateinen sää verotti kävijämäärää, mutta näytteilleasettajat olivat tuoneet mielenkiintoisia tuotteita esiteltäväksi ja näiden esittelyt päätyvät kaikkien tuottajien nähtäväksi Turkistalouslehden kautta. Esittelyssä oli tähän hankkeeseen liittyen erilaisia vaihtoehtoja lintuverkoiksi, niiden kiinnittämisvaihtoehtoja, suojausmahdollisuuksia juottolaitteille ja erilaisia desinfioimisaineita, joita tuottajat voivat käyttää esim. lintuinfluenssan jälkeen tilan saneeraamisessa.

Hankkeen alussa turkistilojen lintutorjunta oli vain osittain suoritettu. Osalla tiloista, varsinkin hallikasvatuksessa olevat eläimet olivat suojattuja linnuilta, mutta lintuverkkoja käytettiin vain harvoin ja käytännössä vain kesäaikaan painottuen. Lintuinfluenssa oli päässyt leviämään jopa 71 tilalle, joiden eläimet määrättiin lopetettavaksi. Tammikuussa annettiin uusi bioturva-asetus, missä vaatimuksena on täysi lintusuojaus kaikille turkistiloille vielä laajennettuna 15.4.-31.10 välisenä aikana. Osa tiloista joutui talven aikana rakentamaan kiinteät ovet varjotaloihin, mutta suurin haaste oli saada lintuverkotus paikoilleen 15.4., jolloin suuressa osassa tarhausaluetta oli vielä kunnon lumi maassa, eikä kevättalven lakotkaan helpottaneet verkkojen saatavuutta. Asetuksen vaatimuksista tiedottaminen ja verkotusvaihtoehtojen esittely tuotti kuitenkin tulosta, ja tuottajat ovat suojanneet varjotalot vaatimusten mukaisesti jo keväällä 2024.

Hankkeen suurimmaksi onnistumiseksi voidaan katsoa se, että turkistilalliset saivat suojattua varjotalonsa vaatimusten mukaisesti keväällä 2024. Vuonna 2024 ei tiheästä näytteenotto-ohjelmasta huolimatta löydetty yhtään lintuinfluenssatapausta. Muutos hankkeen alun lintusuojaustilanteeseen, jossa puolet kettutaloista oli kokonaan avoimia, eikä lintuverkotusta, joka estää pääsyn varjotalon lisäksi myös lanta-alustalle ja juottolaitteiden läheisyyteen ollut juuri kenelläkään, on valtava. Jatkotoimenpiteinä hankkeelle tulee luontevasti elinkeinon omavalvontaan liittyvä lintuverkotusten ja bioturvallisuuden tarkastaminen sertifiointikäyntien yhteydessä. Tämä auttaa myös hankkeen päätehtävän eli tiedonvälityksen osalta. Tiloilla kiertävät arvioijat näkevät erilaisia ratkaisuja ja pystyvät vertailemaan tuottajien kokemusten mukaisesti verkotusten ja pakovarmuuden lisäämisen kustannuksia ja työläyttä pidemmällä aikavälillä ja eri tuotantokausien aikana. Tämä antaa mahdollisuuden välittää tietoa tuottajille, jotka pohtivat parannuksia omiin suojauksiinsa. Erityisesti huomioitavaa pysyviä verkotuksia suunnitellessa on se, että verkot pystytään nostamaan ylös ja laskemaan alas nopeasti ja verkot ehjinä, sillä useimpien turkistilojen ympäristölupa edellyttää useampaa kuin yhtä vuotuista lannanajoa. Suurin osa lannasta kertyy ajanjaksolla, jolloin jokainen varjotalo täytyy olla verkotettuna, joten lannanajo on hyvä voida suorittaa verkotusaikana myös niillä tiloilla, joiden varjotalot ovat pakovarmoja ja näin ollen mahdollista pitää ilman sivuverkotusta 1.11.-31.3. Mikäli lannanajo jätetään suoritettavaksi pelkästään talvikaudelle, altistutaan tilanteelle, jossa ympäristölupaa ei voida noudattaa lumen, jään tai liian märän ympäristön vuoksi. Tätä korostetaan sertifioinnin yhteydessä annetussa neuvonnassa, sillä ympäristöasioita ei voida jättää huomioimatta jo pelkästään bioturva-asetuksen vaatiman tarhan siisteyden vuoksi.