Suonenjoen kylien ystäväpiiri

Hankkeen yhteenveto

Hankerahoituksella on järjestetty Suonenjoen kylillä kaikille avoimia Ystäväpiirejä. Ystäväpiirien lisäksi keskustan Kohtaamossa on kokoontunut säännöllisesti näkövammaisille suunnattu toiminnallinen kerho. Viikoittaisen toiminnan lisäksi kaikille ryhmäläisille on järjestetty yhteisiä kokoontumismahdollisuuksia ja virkistävää toimintaa myös oman kylän ulkopuolella: kesäteatterireissut, elokuvanäytökset, vierailut Kellarikalleriaan, Matkukseen, Etelä-Konneveden kansallispuistoon sekä ITE-Aulis kotimuseoon. Lisäksi ryhmäläisille on ollut yhteisiä tapaamisia Suonenjoen keskustan Kohtaamossa. Kaikki ryhmät ovat tehneet nuotioretkiä. Osallistujien toiveita ja tarpeita on voitu huomioida ohjelmaa suunniteltaessa, ja erityisesti yksin asuvia ikäihmisiä on onnistuttu aktivoimaan mukaan toimintaan.

Toteutus

Hankkeen alussa kartoitimme, missä paikoissa ystäväpiiritoimintaa olisi konkreettisesti mahdollista järjestää ympäri vuoden. Päädyimme käynnistämään toiminnan kahden ohjaajan johdolla Lyytilänmäen kylätalolla sekä Iisveden Iisakissa. Molemmissa kokoontuminen oli tavoitteidemme mukaisesti mahdollista toteuttaa viikoittain vuodenajasta riippumatta.

Tiedostimme kokoontumistarpeen myös näkövammaisille. Osa näkövammakerholaisista on hyvin heikkonäköisiä, joku täysin sokea, ja alusta saakka oli selvää, että tälle kohderyhmälle on järjestettävä oma kokoontumisaikansa. Toiminnot piti suunnitella nimenomaan näkövammaisia mahdollisimman hyvin palveleviksi. Näkövammakerho oli jo aiemmin kokoontunut esteettömässä Kohtaamossa; paikka oli myös osallistujien toiveena, joten kokoontumisia jatkettiin luontevasti Mieli Sisä-Savon vuokraamissa tiloissa.

Hankekautena suunniteltiin ja toteutettiin toimintaa näille kolmelle säännöllisesti kokoontuvalle ryhmälle. Toimintaa suunniteltiin myös niin, että kaikkien ryhmien osallistujien oli silloin tällöin mahdollista osallistua yhteisiin retkiin ja kokoontumisiin tutustuakseen toisiinsa ja saadakseen vaihtelua elämäänsä.

Ryhmien viikoittaiset kokoontumiset ovat olleet pääsääntöisesti 1,5-2 tunnin mittaisia toiminnallisia tuokioita kavitteluineen. Ohjelma on suunniteltu mahdollisimman monipuoliseksi osallistujien toiveita huomioiden. Ryhmissä on mm. laulettu yhteislauluja, askarreltu ja taiteiltu, keskusteltu eri teemoihin liittyen, peidetty muistelutuokioita ja kevyitä jumppahetkiä, pelattu mm. Aliasta ja Bingoa, kuunneltu toivemusiikkia, leivottu, retkeilty nuotiotulilla lähimaastossa, valmistettu joulukoristeita ym.

Toimintaa järjestäviä vierailijoita kerhoissa on käynyt aika ajoin: jalkahoitaja, kosmetologi, Asahi-ohjaaja, Suonenjoen kanttori, kulttuuriohjaaja, sosionomiopiskelija, kaupungin työntekijöitä, asiantuntijoita näkövammaliitosta, kirjailijoita, Mieli Sisä-Savon hallituksen jäseniä, kuvataiteilija-taideohjaaja, laulaja, sieniasiantuntija, sirkusartistiopiskelija sekä ulkomailla lastenkodissa työskennellyt vapaaehtoistyöntekijä.

Retkiä ja vierailuja kyyteineen on halukkaille lähtijöille järjestetty toiveiden mukaan: mm. retki Etelä-Konneveden kansallispuistoon, kesäteatteriin Kuopion Vehmasmäessä sekä Äänekosken Kartano Kievarissa, kaksi elokuvanäytöstä Suonenjoen KinoRiossa, retket Matkukseen, yhteiset kahvittelukokoontumiset Kohtaamossa, retket ITE-Aulis kotimuseoon sekä Kellarikallerian näyttelyihin. Retket on suunniteltu pääosin niin, että eri kylien kerholaiset ovat voineet tavata toisiaan ja päästä lähiympäristöään kauemmas virkistäytymään.

Erilaisten toiminta- ja muistelukorttien, kuvien, esineiden ja musiikin lisäksi toimintaan on tuonut vaihtelevuutta Kuopion museolta lainattu historiasalkku sekä osaltaan myös ohjaajien oma erityisosaaminen ja harrastuneisuus.

Ohjaajina hankkeen aikana ovat toimineet Ilpo Falin sekä Katja Vikla, Ilpon kuoltua aktiivisesti myös Mikael Falin. Myös hallituksen muut jäsenet sekä erityisesti eräs virkeä eläkeläinen Ystäväpiiristä ovat osallistuneet vapaaehtoistoimijoina erilaisiin hanketoimintoihin.

Tulokset

Palautteen mukaan erityisesti yksin asuvien ja ikäihmisten aktiivisuus sekä hyvinvointi ovat lisääntyneet. Yhteydenpito muihin oman kylän asukkaisiin on madaltanut kynnystä myös muuhun yhteydenpitoon tuoden näin myös turvallisuutta arkeen.

Moni on saanut uusia kontakteja, jopa ystäviä elämäänsä. Myös muistisairailla ja näkövammaisilla on ollut mahdollisuus osallisuuteen ja tasavertaiseen harrastamiseen.

Eräs Ystäväpiiriin osallistunut naishenkilö on toiminut Ilpon kuoltua aktiivisena vapaaehtoistoimijana ryhmissä ja tapaamisissa; olemme huomanneet, että mielekäs toiminta toisten hyväksi on ollut hänelle hyvin tärkeää.

Vaikutukset ja jatkosuunnitelma

Toiminnalle on ollut selkeästi tarvetta; osallistujat ja muutamat ikäihmisten läheisistäkin ovat olleet aktiivisa ja kiitelleet kovasti yhteisen kokoontumismahdollisuuden ja ohjelman järjestämisestä.

Ryhmissä kävijämäärät ovat jatkuvasti kasvaneet, kun tieto toiminnoista on ryhmäläisten kautta kiirinyt eteen päin, ja uusia ihmisiä on uskaltautunut mukaan toimintaan. Vaikka kokoontumisista kertovia flyereita on kylillä jaettu, on puskaradio osoittautunut varsin hyväksi markkinointikeinoksi.

Ohjaajat ovat huomanneet, että aluksi etenkin yhdessä ryhmässä oli melko hiljaista; osallistujat lähinnä kuuntelivat ohjaajaa ja pääosin seurasivat, mutta pikkuhiljaa ihmiset ovat uskaltautuneet jakamaan mielipiteitään ja osallistumaan oma-aloitteisesti keskusteluun. Tämän kylän ryhmässä ihmiset olivat osin toisilleen tuntemattomia.

Ryhmäläiset ovat kommentoineet mm. seuraavaa: toiminta on ollut mukavaa ja monipuolista; jos haluaa, saa olla hiljaa ja vain kuunnella; ohjaajat ovat valmistautuneet hyvin ja tulevat mukavasti juttuun ryhmäläisten kanssa; mukavaa on ollut ja jokaisella on mahdollisuus myös tuoda ajatuksiaan esille, jutella, kahvitella ja osallistua keskusteluun oman jaksamisensa ja vireystilansa mukaan; aina tarjotaan kahvit ja on juttuseuraa sekä vaihtelevaa ohjelmaa ja on itse saanut osallistua ohjelman suunnitteluunkin.

Ryhmätoiminta on ollut virkistävä osa monen nimenomaan ikäihmisen viikkorutiinia. Ryhmiin on osallistunut satunnaisesti myös mm. vuorotyötä tekeviä ihmisiä ja silloin tällöin ryhmäläisen vieras tai lapsenlapsi. Ohjaajat ovatkin korostaneet, että tapaamiseen voi tulla aina, kun oma jaksaminen ja mahdolliset muut touhut sen sallivat; joka kerralle ei ole vevoitetta osallistua ja kaverin saa ottaa mukaan. On kuitenkin ollut mukava huomata, että useimmat osallistuvat hyvin aktiivisesti ja säännöllisesti ryhmätoimintaan.

Jatkoa ryhmätoiminnalle kovasti toivotaan, ja ohjaajat ovat nyt jo rutinoituneita ja positiivisen palautteen kera innokkaita jatkamaan toimintaa ja jakamaan kokemuksiaan.

Ryhmiä pyritään jatkamaan muun ulkopuolisen rahoituksen turvin.