Vetovoimaa maaseudulle yhteistoiminnalla ja verkostoitumalla

Julkinen hankekuvaus

Maaseudulla on paljon taloudellisesti heikkoja toimijoita (kyläyhdistykset, maamiesseurat, tiehoitokunnat, metsästysseurat, ja osakaskunnat). Kalastusta, tiedotusta, markkinointia ja järvikalastuskohteiden monipuolista hyödyntämistä haittaa vesialueen omistuksen pirstaleisuus ja hallinnoinnin puute. Lupamyynnin ja sähköisten palvelujen kehittäminen on mahdotonta pienissä osakaskunnissa. Osakaskunnan taloudellinen tilanne on pinta-ala riippuvainen, käytännössä 1 vesihehtaaria kohden osakaskunnalla on tuloja 1-2 €. Pienillä osakaskunnilla ei ole taloudellisia resursseja edistää kalataloutta ja kylien kehittämistä tai osakaskuntien yhdistämishankkeita. Jos osakaskuntien pinta-ala olisi esim. 6 000 ha, sen vuosittaiset kalastuslupatuotot ja korvaukset olisivat yli 10 000 €. Maaseudun organisaatiot ja vesialueen omistajat ovat kokeneet osakaskuntien yhdistämisen tarpeelliseksi. Vesialueen omistajat (osakaskunnat) päättävät mm. kalavarojen käytöstä, kalastuslupien myynnistä sekä kalastuskohteiden palveluista. Pienten ja keskikokoisten osakaskuntien toiminta on usein vähäistä ja hallinnointiin ei riitä aktiivisia osakkaita. Lukuisten osakaskuntien toiminta on loppunut kokonaan, kun hallinnointiin ei ole riittänyt henkilöitä. Yleisesti ottaen osakaskuntien lupamyynnistä ei ole tietoa saatavilla ja lupa-aluekartat puuttuvat lähes kaikilta osakaskunnilta. Sähköisiä palveluja ei ole kehitetty. Osakaskuntien yhdistäminen suuremmiksi ja yhtenäisiksi osakaskunniksi edistää tiedotuksen ja lupamyynnin kehittämistä, rapu- ja kalavaroihin tai kalastukseen perustuvien elinkeinojen ja palvelujen toimintaedellytyksiä, lisää vapaa-ajankalastuksen ja mökkimatkailun kiinnostavuutta sekä edistää kotimaisen kalan käyttöä. Suuret osakaskunnat ovat taloudellisesti vahvoja maaseudun kehittäjiä ja hankekumppaneita.