Aurinkosuo- Lyhytkiertoviljelyn ja aurinkovoimalan energiatuotos, kannattavuus ja ilmastovaikutukset turvetuotannosta poistetuilla suopohjilla Pohjois-Savossa

Julkinen hankekuvaus

Päästökaupan ja kansallisen turveverotuksen kiristyksen seurauksena turvetuotanto on ajautumassa ennakoitua nopeammin alas. Käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden eli suonpohjien maanomistajien on löydettävä alueille nopeasti uusia käyttötapoja, sillä jälkihoitoa/-käyttöä vaille jääneet turvetuotantoalueet näyttäytyvät useimmiten kasvihuonekaasujen päästölähteinä. Uusien käyttömuotojen joukosta erittäin merkittäväksi on noussut aurinkovoiman tuotanto. Haasteellista on integroida aurinkoenergian tuotanto osaksi muita jälkikäyttömuotoja ja yhteensovittaa siihen monitavoitteisuus, kuten maaperäpäästöjen hillintä. Suopohjien eri jälkikäyttömuotojen ilmastovaikutuksista on olemassa tutkittua tietoa vain vähän. Aurinkosuo-hankkeessa selvitetään intensiivisten kenttämittausten avulla suonpohjan eri jälkikäyttövaihtoehtojen (aurinkovoimala, lyhytkiertoviljelmät biohiilellä ja ilman) ilmastovaikutusta ja taloudellista kannattavuutta.

Tarkastelussa otetaan huomioon koko arvoketjun aikana syntyneet päästöt, eri jälkikäyttövaihtoehtojen  energiantuotos sekä suonpohjan maaperän ja kasvillisuuden vuorovaikutus ilmakehän kanssa (kasvihuonekaasut hiilidioksidi CO2, typpioksiduuli N2O, metaani CH4). Lisäksi tutkitaan kasvilajeja, jotka ominaisuuksiltaan soveltuvat kasvatettaviksi aurinkopaneelien kanssa ja siten lisäisivät aurinkovoimakentän monimuotoisuutta sekä esteettisiä arvoja, sekä niiden vaikutusta suonpohjan kasvihuonekaasutaseeseen. Myös paneelinaluskasvien vaikutus paloturvallisuuteen selvitetään. Taloudellisen analyysin perusteella saadaan yrityksille monipuolista tietoa liiketoiminnan suunnittelua ja kannattavuuden arviointia varten. Näin hanke edistää turveyrittäjien ja muiden turvesektorin toimijoiden uudelleen työllistymistä ja uuden liiketoiminnan käynnistämistä. Hanke hyödyttää myös suopohjien maanomistajien päätöksentekoa, sekäyhteiskuntaa yleisesti, kun julkisia resursseja voidaan suunnata ilmastovaikutuksiltaan parhaimpien arvoketjujen kehittämiseen.