Viherpesudirektiivi käytännössä – näin vastuullisuudesta saa viestiä (webinaarin materiaali)

EU:n uusi vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi (viherpesudirektiivi) astui voimaan 27. syyskuuta 2026. Sen tavoitteena on suojella kuluttajia harhaanjohtavalta markkinoinnilta eli viherpesulta. Tuleva sääntely muuttaa tapaa, jolla yritykset voivat viestiä tuotteidensa, palveluidensa ja toimintansa ympäristövaikutuksista. Webinaarissa 3.11.2026 käytiin käytännönläheisesti läpi, mitä viherpesudirektiivi tarkoittaa, miksi sitä tarvitaan ja miten se vaikuttaa yritysten viestintään ja markkinointiin.

Tilaisuus oli suunnattu erityisesti maaseudun yrittäjille ja yritystoiminnan kehittäjille sekä vastuullisuusviestinnän parissa työskenteleville. Webinaari tarjosi hyödyllistä tietoa esimerkiksi matkailu-, maatalous-, ruoka- ja elintarvikealan yrityksille sekä muille maaseudulla toimiville yrityksille.

Asiantuntijoina webinaarissa Jenni Laininen, Laininen Law, ja Niklas Kaskeala, The Activist Agency. Jenni on vastuullisuusviestintään ja ympäristöväittämiin perehtynyt asianajaja. Hän on ollut mukana laatimassa useita Mitä saa sanoa? -oppaita sekä hiili- ja luonnonarvomarkkinoiden viestinnän pelisääntöjä. Jennin vastuulla on varmistaa, että suositukset nojaavat lainsäädäntöön ja sen käytännön tulkintaan. Niklas on vastuullisuusviestintään, vaikuttamiseen ja markkinamuotoiluun erikoistunut The Activist Agencyn perustajaosakas. Hän on ollut mukana laatimassa vastuullisuusviestinnän oppaita ja tukee yrityksiä siinä, miten ympäristö- ja vastuullisuustyöstä voidaan viestiä vaikuttavasti ilman viherpesua. Niklaksen vastuulla on tuoda suosituksiin erityisesti viestinnän, markkinoinnin ja yritysten käytännön tekemisen näkökulma.

Tilaisuuden tallenne on katsottavissa 18.11.2026 saakka:

Webinaari oli osa Ilmastotaitaja–hankkeen toimintaa, jota rahoittaa Uudenmaan elinvoimakeskus Euroopan maaseuturahastosta sekä osa Rural Finland Tourism Hub -hankkeen toimintaa, jota rahoittaa Kaakkois-Suomen elinvoimakeskus Euroopan maaseuturahastosta.

Luomutilalle matkailupalveluita – miten alkuun?

Hankkeet, Uutta virtaa Järvi-Suomen luomuun ja Kohti ekoalueita – ekoaluetiekartan kokoaminen Etelä-Savoon, yhdistivät voimansa ja järjestivät luomu-, luonto- ja ruokamatkailuaiheisen koulutuspäivän ja työpajan Puumalassa 15.4.2026 Saimaan rannalla Sahanlahti Resortissa.

Päivän aikana vahvistui käsitys siitä, että luomutuotanto ja kestävä matkailu sekä kehittymässä oleva uudistava matkailu sopivat hyvin yhteen.

Lue lisää:

  • Vastuullinen ja kestävä matkailu Puumalassa, Niko Takala, Puumalan kunnan elinkeinokehittäjä. Etelä-Savon kunnista erityisesti Puumalan kunta on auttanut matkailuyrittäjiään kestävän matkailun tielle ja tuloksena on Suomen kansallisen kestävän matkailun ohjelman kestävän matkailun sertifikaatti STF useille yrityksille.

 

  • Luomu -ja ekomatkailuverkosto ECEAT:n toiminnan esittely, Ekomatkailuyhdistys ECEAT Suomi ry:n, toiminnanjohtaja Terhi Arell. Mitä tarkoittaa luomu ja ekomatkailu? Millaisia sitoumuksia ja seurantaa edellyttää ja mitä saa olemalla mukana kansainvälisessä Eceat-verkostossa mukana.

 

  • Mitä tarkoittaa ekoalue, miten luomu ja matkailu näkyvät ekoalueilla? Päivi Pylkkänen, Helsingin yliopiston Ruralia instituutti ja Brita Suokas, Luomuliitto. Kansainvälinen ekoalue-toimintatapa yhdistää luomutuotannon muihin alueen elinkeinoihin, joilla on tavoitteena kestävä kehitys ja uudistava toimintatapa. Esimerkkejä ja ideoita siitä miten luomutuotantoa – ja tuotteita voi yhdistää matkailuun.

 

  • Tarja Pajari ja Saara Ryhänen, Saaristoluonto ja maisema Järvi-Suomessa -hanke, ProAgria Etelä-Savo/MKN Etelä- Savo Miten matkailuyrityksen on mahdollista hyödyntää sijaintia saaristoalueella? Esityksestä saa vinkkejä yritystoiminnan kehittämiseen ja rahoituskanavien löytämiseen.

 

  • Mitä on uudistava matkailu, mistä se syntyy? Lyhyt video ja paljon muuta

https://maaseutuverkosto.fi/materials/uudistava-matkailu-ruralfinlandtourismhub-ilmastotaitaja-osaamisryhma/

Metsäkatoasetus ja puustoiset perinnebiotoopit. Mitä laiduntajan ja luonnonhoitajan on hyvä tietää? (Webinaarin koonti)

Metsäkatoasetus ja puustoiset perinnebiotoopit. Mitä laiduntajan ja luonnonhoitajan on hyvä tietää?

EU metsäkatoasetus herättää kysymyksiä maatiloilla ja luonnonhoidossa. Saako metsää laiduntaa? Voiko uuden metsälaitumen perustaa? Entä miten toimitaan, kun puustoa pitää poistaa arvokkaan perinnebiotoopin kunnostamiseksi?

Näitä kysymyksiä käsiteltiin Ilmastotaitaja-hankkeen webinaarissa 2.10.2026 Metsäkatoasetus ja puustoiset perinnebiotoopit. Aihetta avasivat Mia Berlin Ruokavirastosta ja Heini Lehtosalo maa- ja metsätalousministeriöstä.

Webinaarin tärkein viesti: metsälaidunnus ja puustoisten perinnebiotooppien hoito eivät lähtökohtaisesti lopu metsäkatoasetukseen. Olennaista on kuitenkin tunnistaa, milloin alue säilyy metsänä ja milloin kyseessä on metsän muuttaminen maatalouskäyttöön.

Metsäkato tarkoittaa tässä nimenomaan metsän muuttamista maatalouskäyttöön

EU metsäkatoasetuksen tavoitteena on vähentää maailmanlaajuista metsäkatoa ja EU kulutuksen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin ja luontokatoon. Asetuksessa metsäkadolla tarkoitetaan metsän muuttamista maatalouskäyttöön.

Asetuksen piiriin kuuluu seitsemän keskeistä hyödykettä: nauta, soija, palmuöljy, puu, kaakao, kumi ja kahvi sekä asetuksen liitteessä määriteltyjä niistä valmistettuja tuotteita.

Suomalaisen laidunnuksen ja perinnebiotooppien näkökulmasta erityisen merkittäviä ovat nauta ja puu.

Jos metsää raivataan esimerkiksi naudan laidunmaaksi, kyse on lähtökohtaisesti metsäkatoasetuksen tarkoittamasta metsäkadosta. Tällöin raivauksesta saatava puu ei ole asetuksen tarkoittamalla tavalla markkinakelpoinen. Myöskään alueella laiduntava nauta ei ole markkinakelpoinen asetuksen soveltamisen alettua.

Sen sijaan esimerkiksi lammas, nurmirehu ja peruna eivät kuulu asetuksen liitteessä lueteltuihin hyödykkeisiin. Metsäkatoasetuksen näkökulmasta tilanne on niiden osalta siten erilainen.

Vuodenvaihde 2020–2021 on tärkeä raja

Yksi käytännössä tärkeimmistä päivämääristä on 31.12.2020.

Jos metsä on muutettu maatalouskäyttöön ennen vuotta 2021, metsäkatoasetuksen tarkoittamaa metsäkatoa ei ole aiheutunut. Tämän jälkeen tapahtuneeseen metsän muuttamiseen maatalouskäyttöön asetuksen vaatimukset sen sijaan vaikuttavat.

Webinaarissa käsiteltiin esimerkiksi tilannetta, jossa metsästä on vuonna 2021 raivattu perunapelto. Voisiko tällaisen pellon myöhemmin ottaa mukaan viljelykiertoon ja käyttää naudan laidunnurmena?

Asiantuntijoiden vastaus oli nykyisen tulkinnan mukaan ei. Tilannetta ei siis voi kiertää niin, että metsä muutetaan ensin jonkin muun maataloustuotannon käyttöön ja vasta myöhemmin naudan laitumeksi. Ratkaisevaa on, että metsä on muutettu maatalouskäyttöön vuoden 2020 jälkeen.

Milloin alue sitten on metsää?

Asetuksella on oma metsän määritelmänsä. Metsällä tarkoitetaan yli 0,5 hehtaarin maa-alaa, jolla

  • puiden korkeus on yli viisi metriä ja
  • latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia,

tai jolla puut pystyvät saavuttamaan nämä kynnysarvot.

Lisäksi maatalouskäytössä tai kaupunkialueiden käytössä olevaa maata ei määritelmän mukaan pidetä metsänä.

Tämä määritelmä on tärkeä myös pieniä raivauksia suunniteltaessa. Jos kyse on yli puolen hehtaarin metsäksi luokiteltavasta kokonaisuudesta, myös vain osan muuttaminen maatalouskäyttöön voi aiheuttaa asetuksen tarkoittaman metsäkadon.

Pelkkä raivattavan palan pieni koko ei siis välttämättä ratkaise asiaa.

Metsässä saa edelleen laiduntaa

Metsälaidunnuksen kannalta webinaarissa kuultiin tärkeä selvennys: Ruokaviraston tulkinnan mukaan metsälaiduntaminen on Suomessa pääasiassa sallittua myös metsäkatoasetuksen näkökulmasta.

Edellytyksenä on, että alue täyttää edelleen asetuksen mukaisen metsän määritelmän eikä metsän tilaa heikennetä asetuksen tarkoittamalla tavalla.

Tulkinnassa on huomioitu suomalaisen metsälaidunnuksen luonne. Se on yleensä laajaperäistä eikä intensiivistä.

Myös uuden metsälaitumen perustaminen voi siis olla mahdollista. Tällöinkin pitää huolehtia siitä, että alue säilyy metsänä eikä sen tila heikkene asetuksen vastaisesti.

Jos kyse on metsätalouskäytössä olevasta alueesta, myös metsälain mukainen uudistamisvelvoite pitää ottaa huomioon. Laidunnusta ei esimerkiksi voida järjestää niin voimakkaaksi, että metsän uudistuminen estyy. 

Perinnebiotooppien kunnostamisessa on tärkeä poikkeus

Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä osa webinaaria koski perinnebiotooppien ja muiden arvokkaiden luontokohteiden kunnostamista.

Komission ohjeistuksen mukaan alueen muuttamista maatalouskäyttöön ei tietyissä tilanteissa katsota tapahtuvan, kun kyse on luonnon monimuotoisuutta edistävistä kunnostustoimenpiteistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita vapaata raivausoikeutta.

Toimenpiteiden pitää perustua suunnitelmaan, josta käyvät ilmi kohteen sijainti sekä hoidon tarve tai kohteen potentiaali.

Perinnebiotooppi-inventoinnissa tunnistetulla kohteella tehdyt kunnostustoimenpiteet voivat kuulua tämän poikkeuksen piiriin. Jos kohdetta ei ole tunnistettu inventoinnissa, kunnostamisen pitää perustua muun muassa toimivaltaisen tahon hyväksymään suunnitelmaan, joka täyttää vaaditut edellytykset.

Tämä avaa mahdollisuuden myös uusille tai potentiaalisille perinnebiotooppikohteille. Jos esimerkiksi olemassa olevan perinnebiotoopin vieressä on alue, jota haluttaisiin kunnostaa ja kehittää perinnebiotoopiksi, tarvitaan asianmukainen suunnitelma ja peruste sille, miksi metsän uudistamisvelvoitteesta voidaan tarvittaessa poiketa.

Tavallinen luonnonlaidunnuksen hoitosuunnitelma ei automaattisesti riitä

Keskustelussa nousi esiin tärkeä käytännön yksityiskohta: riittääkö ympäristökorvauksen tai muun tukijärjestelmän yhteydessä laadittu luonnonlaidunnuksen hoitosuunnitelma osoittamaan, että kyseessä on luonnon monimuotoisuutta edistävä kunnostus?

Asiantuntijoiden mukaan ei automaattisesti.

Ympäristöhoitosopimusten hoitosuunnitelmat laaditaan tukijärjestelmän ehtojen perusteella, eikä niitä ole lähtökohtaisesti suunniteltu metsäkatoasetuksen vaatimuksia tai metsälain uudistamisvelvoitteesta poikkeamista varten.

Jos suunnitelma on kuitenkin laadittu niin perusteellisesti, että se täyttää myös näihin liittyvät vaatimukset, tilanne voi olla toinen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etenkin uuden puustoisen luonnonlaidun- tai perinnebiotooppikohteen kunnostamista suunniteltaessa kannattaa selvittää hyvissä ajoin, millainen suunnitelma ja viranomaiskäsittely kohteelle tarvitaan.

Kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä selviä

Webinaarin keskustelu osoitti myös sen, että kaikkia käytännön tilanteita koskevat menettelyt eivät vielä ole täysin vakiintuneet.

Erityisesti keskustelua syntyi ekologisesta kompensaatiosta ja luonnonarvokaupasta. Jos perinnebiotoopin hoito toteutetaan luonnonarvomarkkinoiden kautta ja suunnitelman hyväksymiseen osallistuu lupa- ja valvontaviranomainen, riittääkö tällainen hyväksyntä myös metsäkatoasetuksen näkökulmasta?

Tähän ei webinaarissa pystytty antamaan varmaa vastausta. Maa- ja metsätalousministeriön edustaja lupasi selvittää asiaa yhdessä luonnonarvokaupan parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa.

Myös agrometsätalouden tarkemmasta suhteesta metsäkatoasetukseen jäi avoimia kysymyksiä. 

Vastuu säilyy toimijalla

Yksi keskustelun tärkeistä muistutuksista oli, että vastuu asetuksen noudattamisesta on lopulta toimijalla.

Siksi etenkin epäselvissä tapauksissa kannattaa varmistaa tulkinta ennen toimenpiteitä. Jälkikäteen voi olla vaikea korjata tilannetta, jos metsä on jo muuttunut asetuksen tarkoittamalla tavalla maatalousmaaksi.

Toisaalta asetusta ei ole syytä tulkita niin, että kaikki metsälaidunnus tai puustoisten perinnebiotooppien hoito olisi jatkossa mahdotonta. Päinvastoin: webinaarin perusteella niitä voidaan edelleen hoitaa ja laiduntaa, kun toiminta suunnitellaan oikein.

Viisi asiaa, jotka webinaarista kannattaa muistaa

  1. Vuosi 2020 on tärkeä raja.
    Metsän muuttaminen maatalouskäyttöön 31.12.2020 jälkeen voi aiheuttaa metsäkatoasetuksen tarkoittaman metsäkadon.
  2. Metsässä saa laiduntaa.
    Metsälaidunnus on Ruokaviraston tulkinnan mukaan pääasiassa mahdollista, kun alue säilyy metsänä eikä metsän tilaa heikennetä.
  3. Myös uusi metsälaidun voi olla mahdollinen.
    Ratkaisevaa on, että alue täyttää edelleen asetuksen metsän määritelmän.
  4. Luonnon monimuotoisuutta edistävä kunnostus voi muodostaa poikkeuksen.
    Perinnebiotooppien kunnostaminen on mahdollista, mutta toimenpiteiden on perustuttava asianmukaiseen suunnitelmaan.
  5. Uusilla ja epäselvillä kohteilla suunnittelu korostuu.
    Tavallinen tukijärjestelmää varten tehty hoitosuunnitelma ei välttämättä yksin riitä, jos puuston poistaminen johtaa maankäyttöluokan muutokseen tai metsän uudistamisvelvoitteesta pitää poiketa.

Metsäkatoasetuksen ja perinnebiotooppien suhde näyttääkin tiivistyvän yhteen kysymykseen: säilyykö metsä metsänä vai muuttuuko se maatalousmaaksi?

Puustoisten perinnebiotooppien hoidossa tähän tulee vielä toinen näkökulma. Luonnon monimuotoisuuden vuoksi puustoa voi olla tarpeen vähentää voimakkaastikin. Silloin ratkaisevaksi nousee se, että kunnostamisen luontotavoitteet on tunnistettu, perusteltu ja dokumentoitu asianmukaisesti.

Näin metsäkadon ehkäiseminen ja arvokkaiden perinneympäristöjen hoito eivät muodostu toistensa vastakohdiksi.

Tilaisuuden diat: 20261002 EUDR ja puustoiset perinnebiotoopit_Mia Berlin_Ruokavirasto

 

Uusia käytännön työkaluja hevostallien vastuullisuuden kehittämiseen

Hevosalalla vastuullisuus näkyy arjessa monin tavoin: hevosten ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisena, ympäristövastuullisina valintoina, sujuvana talliarkena sekä vastuullisena ja kannattavana toimintana. Vuosina 2024–2026 toteutetussa Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit –hankkeessa koottiin yhteen alan hyviä käytänteitä, kehitettiin uusia työkaluja tallien käyttöön ja vahvistettiin hevosalan toimijoiden välistä yhteistyötä. 

Käytännön työkaluja tallien arkeen 

Vastuullisuuden teemat tulivat tutuiksi sadoille hevosalan toimijoille työpajoissa ja webinaareissa. Erityisesti webinaarit tavoittivat laajan yleisön ympäri Suomen, ja niiden tallenteita katsottiin ja kuunneltiin aktiivisesti myös tilaisuuksien jälkeen. Tilaisuuksissa käsiteltiin muun muassa hevosten hyvinvointia, vastuullisuusviestintää, yrityksen kannattavuutta, ympäristöasioita ja alan tulevaisuutta, samalla kun osallistujat pääsivät vaihtamaan kokemuksiaan. Lisäksi aiheita käsiteltiin artikkeleissa, videoissa, podcasteissa, uutiskirjeissä ja sosiaalisen median kanavissa. Kokonaisuus huipentui Hevoset-messuille 2026, jossa järjestettiin luentosarja ”Ajankohtaista asiaa hevosalalta” ja esiteltiin hankkeessa syntyneitä materiaaleja. 

Hankkeen järjestämät työpajat keräsivät osallistujia paikan päälle. Kuva: Marika Kuutti

 

Vastuullisuuden kehittämisen tueksi tuotettiin Vastuullinen hevosenpito-tietopankki, Vastuullisen tallitoiminnan kehittämistyökirja, sekä tallinpitäjien kokemuksiin perustuva Hyvät käytänteet -vinkkivihko. Työkalut tarjoavat talleille konkreettisia keinoja arvioida ja kehittää toimintaansa sekä tehdä vastuullisuustyötä näkyväksi omille asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen. 

Kehittämistyökirja auttaa tunnistamaan toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita sosiaalisen, ympäristö- ja taloudellisen vastuullisuuden näkökulmista. Kansainvälisesti tunnettu ESG-viitekehys on muokattu vastaamaan hevosalan käytännön tarpeita, jotta vastuullisuustyö olisi mahdollisimman helposti lähestyttävää osana tallien jokapäiväistä toimintaa. 

Vastuullisuustyö jatkuu verkoston voimin 

Hankkeen aikana tehtiin yhteistyötä lähes sadan eri tahon kanssa, aina hevosalan järjestöistä ja oppilaitoksista tutkimusorganisaatioihin sekä tallienpitäjiin. Yksi kokonaisuuden pysyvistä tuloksista onkin Vastuullisen hevosenpidon verkosto, joka jatkaa toimintaansa myös tulevaisuudessa. Verkosto kokoaa yhteen hevosalan toimijoita keskustelemaan ajankohtaisista vastuullisuusteemoista, jakamaan kokemuksia ja kehittämään alaa. 

Tavoitteena on vahvistaa tiedonvaihtoa ja varmistaa, että vastuullisuuden kehittäminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Lisäksi erillinen kehittämisryhmä jatkaa Vastuullinen hevosenpito -tietopankin sisällön päivittämistä, jotta materiaalit pysyvät ajan tasalla ja palvelevat alan toimijoita myös tulevina vuosina. 

Hankkeen tulokset saavat kiitosta 

Pohjanmaan elinvoimakeskuksen Sirkku Wacklin arvioi kokonaisuuden onnistuneen erinomaisesti ja saavuttaneen sille asetetut tavoitteet. “Hankkeen tavoitteet saavutettiin ja ylitettiin monilta osin. Hankkeen toimialueen (Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Uusimaan ELY-keskusten alueet) toimijoiden välinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja avannut uusia näkökulmia alan kehittämiseen. Hankkeen kautta on luotu uusia, aluerajat ylittäviä verkostoja, esimerkkinä vastuullisen hevosenpidon verkosto”, kertoo Sirkku Wacklin. 

Wacklinin mukaan tuotetut materiaalit tarjoavat konkreettisia työkaluja alan toimijoille. “Hankkeessa luodut materiaalit vastuullisen hevosenpidon kehittämisen työkaluiksi ovat selkeitä ja konkreettisia. Hankkeen viestintä on ollut aktiivista, saavuttanut laajasti hankkeen kohderyhmää ja ollut näkyvää myös toimialan ulkopuolelle.” 

Tuire Kaimion vetämä työpaja Kaustisella. Kuva: Marjo Kaivolahti-Koukkari

 

Suomen Ratsastajainliiton tallitoiminta- ja vastuullisuuspäällikkö Minna Peltonen pitää työn merkittävimpinä saavutuksina käytännön työkalujen kehittämistä ja alan yhteistyön vahvistumista. “Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit – hanke on hevosalalle merkittävä kehityshanke. Sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristövastuullisuus ovat hevosalankin keskeisiä toimintaedellytyksiä niin lyhyellä, kuin pitkälläkin tähtäimellä. Vastuullisuuteen liittyvät hyvät käytänteet ja työkalut auttavat hevosalan yrityksiä kehittämään omaa toimintaansa ja sitä kautta hevosalaa kokonaisuutena kehittymään toimintaympäristön jatkuvien muutosten edellyttämällä tavalla. Hankkeessa toteutettu vastuullisen tallitoiminnan kehittämistyökirja on houkutteleva, selkeä ja helposti lähestyttävä, konkreettinen työkalu kaikille talleille toiminnan luonteesta riippumatta”, kommentoi Minna Peltonen. 

Peltonen nostaa esiin myös syntyneiden verkostojen ja yhteistyön pitkäaikaisen merkityksen hevosalan kehittämiselle. “Hankkeen lopputulemista erityisesti on lisäksi mainittava hankkeen aikana tehty verkostoituminen ja yhteyksien rakentaminen eri toimijoiden välillä. Yhteiskuntamme tarvitsee rakentavaa keskustelua, jotta innovaatiota ja kaikkia hyödyttäviä uusia ajatuksia pääsee syntymään. Nämä tuotoksen jatkavat matkaa hankkeen päättymisenkin jälkeen, parempaa lopputulosta on vaikea toivoa.” 

Vaikutukset näkyvät myös tulevaisuudessa 

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit-hankkeen ohjausryhmä piti erityisinä vahvuuksina hankkeen ajankohtaisuutta, käytännönläheisyyttä sekä kykyä vastata hevosalan todellisiin kehittämistarpeisiin. Kehitettyjen materiaalien, toimintamallien ja yhteistyöverkostojen arvioidaan tukevan hevosenpidon vastuullisuuden kehittämistä myös tulevaisuudessa, sillä ne jäävät alan toimijoiden käyttöön Vastuullinen hevosenpito –tietopankkiin. 

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit-hanke on saanut rahoitusta Euroopan maaseuturahastosta. Hanke toimi Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Uudenmaan Elinvoimakeskusten alueilla 2024-2026. Hanketta hallinnoi Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä osatoteuttajina Savonia-ammattikorkeakoulu, TTS Työtehoseura ry, Suomen Hevostietokeskus ry, Luonnonvarakeskus LUKE ja Hippolis ry. 

Kirjoittaja: Marika Kuutti 

Kestävää kalastusta yhteistyöllä – hyviä käytäntöjä kaupallisille kalastajille ja vesialueenomistajille

Tämä julkaisu kokoaa “Kaupallisten kalastajien vesillepääsyn edistäminen” -hankkeen keskeiset havainnot, kokemukset ja hyvät käytännöt kaupallisen kalastuksen ja vesialueenomistajien yhteistyöstä.

Hanke toteutettiin Päijät-Hämeen ja eteläisen Keski-Suomen alueella, ja sen tavoitteena oli parantaa kaupallisten kalastajien vesillepääsyä sekä lisätä vuoropuhelua kalastajien ja vesialueenomistajien välillä. Hanke sai rahoitusta Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta (EMKVR) Sisä-Suomen Kalaleaderin kautta. Hanketta hallinnoi Päijänne-Leader ry.

Julkaisussa tarkastellaan kalastuksen nykytilaa, lupakäytäntöjä sekä yhteistyön haasteita ja mahdollisuuksia. Mukana on konkreettisia esimerkkejä ja toimintamalleja, joiden avulla voidaan lisätä luottamusta, sujuvoittaa lupaprosesseja ja turvata kalastuksen toimintaedellytykset.

Materiaali on suunnattu vesialueenomistajille, osakaskunnille, kalastajille ja muille kalatalouden toimijoille. Se toimii käytännön oppaana kestävän kalastuksen edistämiseen sekä vuoropuhelun ja yhteistyön kehittämiseen eri osapuolten välillä.

Tulevaisuuden matkailu ja sen osaajat #RuralFinlandTourismHub (webinaarin aineisto)

#RuralFinlandTourismHub -webinaari: Tulevaisuuden matkailu ja sen osaajat
17.4.2026 pohti, millainen on maaseutumatkailun tulevaisuus.

Webinaarissa etsittiin vastauksia kysymyksiin:

  • Mihin maaseutumatkailun kehittäjän tulee varautua tulevaisuudessa?
  • Mitä on tulevaisuuden maaseutumatkailu?
  • Minkälaista osaamista kehittäjiltä vaaditaan muuttuvassa toimintaympäristössä?

Puhujat ja esitykset:

Professori Juho Pesonen, Itä-Suomen yliopisto

 

Tutkija Altti Näsi, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Lisätietoa valtakunnallisen Rural Finland Tourism Hub -hankkeen tapahtumista ja toiminnasta täältä 

Eurooppalainen innovaatiokumppanuus (EIP) yhteisessä maatalouspolitiikassa – Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportti

Erityiskertomus 09/2026 käsittelee eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP) roolia EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa tuotannon kehittämisessä ja kestävyyden edistämisessä. Raportissa tarkasteltiin neljän jäsenmaan (Alankomaat, Espanja, Puola ja Ranska) EIP-hankkeita rahoituskaudella 2014-2022 ja siitä ilmenee, että EIP-hankkeiden potentiaalia innovointivälineenä ei ole käytännössä hyödynnetty täysimääräisesti.

Tilintarkastustuomioistuin on havainnut, että viljelijöiden tarpeita ei ole riittävästi otettu huomioon hankkeiden suunnittelussa. Monet rahoitetuista projekteista eivät suoraan vastanneet maatalouden käytännön haasteisiin, mikä on johtanut heikkoihin innovaatioiden tuloksiin. Vain noin neljännes tarkastetuista hankkeista oli onnistunut täyttämään kaikki neljä innovatiivisen hankkeen kriteeriä. Lisäksi hankkeiden tulosten levittäminen oli puutteellista, mikä rajoitti niiden laajempaa käyttöä ja hyödyntämistä. Hallintovirastojen valintamenettelyissä esiin noussut heikkous ei suosinut innovoivia projekteja, ja kilpailua rahoituksesta oli liian vähän. Komission tulisi parantaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja varmistaa, että innovaatioita tuottavat hankkeet saavat tarvittavaa tukea, jossa viljelijöiden osallistuminen olisi vahvempaa. Myös hankkeiden tulosten hyödyntämistä ja julkaisemista olisi kehittävä, jotta niiden vaikutus maatalouteen voisi kasvaa. EIP-toimenpiteen käyttöönotto ja täytäntöönpano vaativat siis kehittämistä, jotta se voi saavuttaa sille asetetut tavoitteet EU:n kestävän kehityksen tukemiseksi.

Agrinnovation Magazine nro 11

Lehti esittelee, kuinka digitaaliset ratkaisut, tekoäly ja robotiikka mullistavat EU:n maataloutta, metsätaloutta ja maaseutualueita. Esimerkkejä ovat älykkäät kastelujärjestelmät, automaattinen lypsy, pölyttäjien terveyden seuranta ja mikroviljelmien robotiikka. Mukana on EIP-AGRI-toimintaryhmien ja Horizon-hankkeiden innovaatioita, jotka parantavat tuottavuutta, kestävyyttä ja resurssitehokkuutta. Lehti korostaa myös osaamisen kehittämistä, elinikäistä oppimista ja digitaalisen kuilun kaventamista maaseudulla. Lisäksi esitellään palkittuja hankkeita ja käytännön esimerkkejä eri puolilta Eurooppaa. Tavoitteena on tukea älykästä, ilmastokestävää ja kilpailukykyistä maataloutta.

EU CAP Network Factsheet: Funding Opportunities for Farmers and Foresters

EU tarjoaa monipuolisia rahoitusmahdollisuuksia viljelijöille ja metsänomistajille innovaatioiden kehittämiseen. Keskeisiä ohjelmia ovat mm. Horizon Europe, LIFE, EIC, EIT sekä InvestEU. Rahoitusta voi hakea tutkimukseen, digitalisaatioon, ilmastotoimiin, koulutukseen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Hakuprosessissa korostuvat oikean rahoitushaun valinta, vahva kumppaniverkosto ja selkeä hankesuunnitelma. Euroopan maaseutuverkosto (EU CAP Network) tukee hakijoita tapahtumien, neuvonnan ja materiaalien avulla. Tavoitteena on vauhdittaa kestävää ja kilpailukykyistä maataloutta ja metsätaloutta Euroopassa.