Opinnäytetyö: Mikrobi- ja lantapohjaisen maanparannuskompostituotteen markkinoille saattaminen Suomessa.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selventää uuden orgaanisen lannoitevalmisteen tuotantoon
sekä kompostointilaitoksen perustamiseen liittyvää lainsäädäntöä ja lupamenettelyitä. Laitos
tulee toimimaan Ahlman Edun maatilan yhteydessä Tampereella. Lainsäädännön avaaminen
auttaa maatilan eläin- ja kasviperäisistä sivuvirroista valmistetun mikrobi- ja lantapohjaisen
bioaktiivisen kompostin saattamista kotimaan markkinoille. Työn tilasi Ahlmanin koulun
Säätiö sr.

Työssä tarkasteltiin uutta kansallista lannoitelakia (711/2022) sitä täydentävillä maa- ja
metsätalousministeriön asetuksilla (11/12 ja 24/11), nitraattiasetusta (1250/2014),
sivutuotelainsäädäntöä muutoksineen (517/2015, (EY)1069/2009 ja (EU) 142/2011),
ympäristölainsäädäntöä (527/2014 ja 713/2014) sekä ottaen huomioon valtioneuvoston
asetuksen ilmoituksenvaraisista eläinsuojista (138/2019) suhteessa vaatimuksiin lannan
käsittelyssä maatilalla. Tukea lainsäädännön tulkintaan saatiin viranomaisilta kuten
Tampereen ympäristönsuojeluyksiköltä, Ruokaviraston lannoitevalvonnasta ja
ympäristöministeriöstä. Tietopohja on koottu lainsäädännön materiaaleista, aiheeseen
liittyvistä verkkojulkaisuista sekä bioaktiivisen kompostiin perehdyttävästä Soil Food Web –
koulutuksesta.

Opinnäytetyöprosessin aikana tuotteelle määritettiin lainsäädännöllinen tyyppinimi
”maanparannuskomposti”, joka selkeyttää lannoitelainsäädännön asettamia vaatimuksia
tuotteelle. Työn tuloksena muodostui kokonaiskuva lainsäädännön edellytyksistä ja
lupaprosesseista toimijalle maatilan yhteydessä toimivan kompostointilaitoksen toiminnan
aloittamiseksi. Mahdolliseen ympäristöluvan päivittämiseen vaikuttavista seikoista saatiin
lisäksi tietoa. Työssä tulkittiin kompostivalmisteen alkutuotantoon liittyviä lain asettamia
vaatimuksia tuotteen laadun, käsittelyn, ympäristövaatimusten, varastoinnin ja
pakkausmerkintöjen osalta. Eräät lainsäädännön ehdot jäivät lain tulkinnanvaraisuuden
vuoksi avoimiksi ja nämä vaativat lisäselvityksiä.

Opinnäytetyö: Viiniköynnösten kasvupaikan perustaminen

Hämeen ammatti-instituutti, HAMI perusti kesällä 2023 näyteviinitarhan HAMK:in Lepaan
kampuksen hedelmä- ja marjatarhaan. Viinitarhan perustaminen oli osa HAMI:n ”Perusteet
ammattimaiseen viininviljelyyn” – kurssia, jossa kurssilaiset pääsivät mukaan viinitarhan
istutustöihin. Tarhalle valittiin potentiaalisia pohjoisissa olosuhteissa satoa tuottavia Vitis
vinifera -ja risteymälajikkeita. Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui viiniköynnösten kasvupaikan perustaminen, jotta perustustyöt saataisiin dokumentoitua ja samalla kerättyä alaa kehittävä suomenkielinen opastus opinnäytetyön tilaajan HAMI:n kurssilaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Opinnäytetyön teoriaosio painottuu viiniköynnöksen ensimmäisiin vuosiin ja toimii HAMI:n järjestämien viininviljelykurssien ohella opinnäytetyön toiminnallisen pohjan perustana. Tietoa kerättiin, jotta opinnäytetyön toiminnallista puolta voidaan peilata kirjoitettuun ajankohtaiseen ja käännettyyn tietoon. Se toimii lukijalle oppaana aitoviiniköynnöksen ja sen risteymälajikkeiden ominaisuuksista, fysiologiasta ja kasvupaikkatekijöistä sekä lajikkeen valinnasta pohjoisiin olosuhteisiin ja eri käyttötarkoituksiin. Teoriaosuus tarjoaa kasvupaikan perustamiseen tarvittavia, mutta sovellettavia käytännön tietoja, kuten rivien, tukirakenteiden ja istutusten käytännöt.

Opinnäytetyön toiminnallisena pohjana oli Lepaan viinitarhan perustamistyöt, hoidon
valvonta, dokumentointi ja kasvun- ja ilmastonseuranta. Viiniköynnösten kasvun ja
kasvupaikan ilmaston dokumentoimiseen oli tarkoitus löytää käytännöllisiä tapoja. Tätä
varten viinitarhalle asennettiin lämpötilalokilaitteita, joiden avulla saatiin tietoa viinitarhan
paikallis- ja mikroilmastosta ja maaperän lämpötilasta, jota pystyttiin peilaamaan läheisen
Ilmatieteen laitoksen sääaseman havaintoihin vuodesta 2007 alkaen. Ensimmäisenä vuotena viiniköynnöksen tärkein kasvu on sen juurikasvu, jota voidaan havainnoida lehtipinta-alan määrästä. Tätä varten jokaisen lajikkeen lehtipinta-alan keskiarvo sekä versojen pituus laskettiin. Pinta-alan laskuun kehitelty mallilauta tarjosi tähän suuntaa antavan tavan mitata ensimmäisen vuoden kasvua. Lepaan viinitarhan lajikkeiden ja kasvupaikan ammattimaisen viljelyn potentiaalin selvittäminen vaatii lisää viljelyvuosia.

Opinnäytetyö: Kauriinkestävä puutarha

Tämä opinnäytetyö, jonka on kirjoittanut Lotta Laupiainen Hämeen ammattikorkeakoulussa, tarkastelee kauriinkestävän puutarhan luomista kotipuutarhoissa. Työn myötä on havaittu, että kauriit aiheuttavat merkittäviä vahinkoja puutarhoissa syömällä kasveja ja hankaamalla sarviaan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voiko kasvivalinnoilla ennaltaehkäistä kauriiden aiheuttamia tuhoja sekä millaisia suojaavia toimenpiteitä voidaan käyttää. Teemahaastatteluiden ja verkkolähteiden analyysin perusteella kävi ilmi, että mekaaniset torjunta- ja karkottamismenetelmät ovat tehokkaimpia, mutta kasvivalinnoilla ei voida taata täydellistä suojaa. Erityisesti Trico-hirvieläinkarkote ja riista-aidat, joiden korkeus tulisi olla vähintään 2,2 metrin, havaittiin toimiviksi. Haastatteluista kerätyt tiedot paljastivat myös, että eri kasvilajit reagoivat kauriisiin yksilöllisesti, mikä tekee kestävämpien kasvien valinnasta haastavaa. Tulevaisuudessa voisi olla aiheellista tutkia maisemasuunnittelun ratkaisuja kaurisvahinkojen ehkäisemiseksi tarkemmin. Opinnäytetyö sisältää tietoa myös kauriiden ekologiasta, kaurisvahinkojen historiasta sekä tehokkaista kasviratkaisuista puutarhoissa. Työn tuloksia voidaan soveltaa käytännössä kotipuutarhan suojelussa kauriita vastaan.

Douglaskuusen taimien pakkasenkestävyys on mäntyä ja kuusta huonompi: lyhytpäiväkäsittely douglaskuusen pakkasenkestävyyden parantajana

Julkaisun tiivistelmä:

Ilmaston lämmetessä Suomessa aiemmin harvinaisten, eteläisempää alkuperää olevien puulajien viljely on herättänyt kiinnostusta. Lauhkealla ilmastovyöhykkeellä kasvavaa douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii (Mirb.) Franco) on pidetty yhtenä vaihtoehtona metsäkuuselle sen kaarnakuoriaiskestävyyden vuoksi. Douglaskuusi on arka syyshalloille sekä pakkasvaurioille taimitarhakasvatuksen ja taimien pakkasvarastoinnin aikana. Yhtenä vaihtoehtona pakkasenkestävyyden parantamiseksi on taimituotannossa käytettävä lyhytpäivä- (LP) käsittely. Luonnonvarakeskuksen tutkimustaimitarhalla verrattiin ensimmäisen vuoden douglaskuusen taimien pakkasenkestävyyttä kuuseen (Picea abies (L.) H. Karst.) ja mäntyyn (Pinus sylvestris L.). Lisäksi testattiin kolmen viikon LP-käsittelyn vaikutuksia toisen vuoden taimien pakkasenkestävyyteen neljällä Suomesta kerätyllä siemenalkuperällä. Pakkasenkestävyydet määritettiin kontrolloiduilla pakkastesteillä kahtena syksynä sekä silmun puhkeamisvaiheessa. Douglaskuusi oli selvästi herkempi sekä syksyn pakkasille että keväthalloille kuin kotoperäiset havupuut. Douglaskuusen alkuperien välillä oli selviä eroja sekä niiden karaistumisrytmissä että reagoinnissa LP-käsittelyyn. LP-käsittely paransi silmujen, rangan ja neulasten pakkasenkestävyyttä syyskuun alussa kaikilla alkuperillä. Syyskuun ja lokakuun lopulla rangan ja neulasten pakkasenkestävyys parani käsittelyn seurauksena, mutta silmujen ei. Ilman käsittelyä rangan pakkasenkestävyys vaihteli –17 ja –25 °C:n välillä, ja vain Kouvolassa sijaitsevasta metsiköstä kerätty alkuperä saavutti pakkasvarastointiin vaadittavan kestävyyden. Tulosten perusteella douglaskuusen taimien karaistuminen on kotimaisia pääpuulajeja heikompaa. LP-käsittelyn avulla voidaan parantaa taimien alkusyksyn, ja jonkin verran myös loppusyksyn pakkasenkestävyyttä. Jos vieraslaji douglaskuusta halutaan viljelyllä Suomessa nykyistä laajemmin, on alkuperien valintaan ja niiden pakkasenkestävyyteen kiinnitettävä erityistä huomiota ja LP-käsittelyä kannattaa käyttää taimikasvatusvaiheessa parantamaan taimien kestävyyttä.

Maanpeitekasvien valinta

Tietokortin pääasialliset lähteet:

IKIVIHREÄ-hankkeen tulokset ja julkaisut
UusiRaHa-hankkeen tulokset ja julkaisut
Kerääjäkasviopas ja -ratkaisin, Carbon Action/BSAG
Siementoimijoiden materiaali
Kuvat: Sari Peltonen, Topi Maanela (Riistasiemen)

Varo rikkakananhirssiä!

Yksi pahimmista rikkakasveista

Rikkakananhirssi leviää nopeasti. Yksi kasvi voi tuottaa useita kymmeniä tuhansia siemeniä. Siemenet säilyvät maassa pitkään itämiskykyisinä, jopa 10 vuotta. Rikkakananhirssi vaikeuttaa muiden viljelykasvien kasvua monin eritavoin. Sillä on alleopaattinen vaikutus eli kasvin juuret erittävät kemiallisia yhdisteitä, jotka estävät muiden kasvien kasvua. Rikkakananhirssi on tehokas maaperän typpivarastojen käyttäjä. Rikkakananhirssi kasvusto korkeaa ja tiheää. Se varjostaa viljelykasveja ja tiheänä kasvustona vaikeuttaa paljon nurmikasvien sadonkorjuuta

Suorakylvö

Hyödyt maaperälle

Suorakylvössä maata ei käännetä vaan vanhan kasvin sänki jää peltoon. Kasvien jäänteet kuten maassa olevat juuristot vähentävät maan eroosiota. Eroosion väheneminen pienentää vesistökuormitusta. Pieneliöiden kannalta suorakylvö on hyvä vaihtoehto, sillä sänki ja kasvijätteet suojaavat niitä. Kasvijätteet vilkastuttavat pieneliötoimintaa ja sitä kautta parantavat maan rakennetta.

Monimuotoisuuskasvit

Monimuotoisuuspeltoja voi perustaa peltojen haastaviin nurkkiin tai isojen peltojen reunoille. Suuria lohkoja voi halkoa kukkakaistoilla ja rikkoa kasvuston monokulttuuria. Valitse lohko, joka sopisi monimuotoisuuspelloksi.
Mieti mitä ominaisuuksia haluat monimuotoisuuspelloltasi. Onko tavoite riistanhoito, pölyttäjien lisääminen vai maanparantaminen?

Jankkuroinnin vaikutus nurmipellon hiilensidontaan

Jankkurointi on maanmuokkausmenetelmä, jossa maaperään tehdään syviä ja kapeita uria, jotka ulottuvat 2-5 cm havaitun jankon alapuolelle. Tämä menetelmä parantaa maan rakennetta, lisää pintavesien imeytymistä ja parantaa kasvien juuriston kasvuedellytyksiä. Jankkurit on suunniteltu rikkomaan tiivistymät ja kyntöanturat pintamaasta. Terät kuohkeuttavat samalla syvempiä maakerroksia antaen lisää vesi- ja ilmatilaa pintaa rikkomatta.

Maaseutumatkailun ja -asumisen rajamailla: maaseudun elinvoimaisuutta tukevia matkailuilmiöitä (puheenvuoro)

Esitys ajankohtaisista ilmiöistä, jotka liittyvät sekä matkailuun että asumiseen. Esitelty Maaseutututkijoiden tapaamisessa Iisalmen Runnissa 29.8.2024.

Maaseutumatkailun ja -asumisen rajamailla olevat ilmiöt, kuten monipaikkaisuus, bleisure, diginomadit ja vapaaehtoismatkailu, ovat tärkeitä tekijöitä maaseudun elinvoimaisuuden tukemisessa, sillä ne tuovat monipuolisia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä alueille. Nämä ilmiöt jakavat yhteisen piirteen siinä, että ne lisäävät alueiden taloudellista aktiivisuutta ja monipuolistavat paikallista elinkeinorakennetta. Matkailijat, vapaa-ajan asukkaat ja diginomadit käyttävät paikallisia palveluja, mikä edistää talouden kestävyyttä ja työllisyyttä, samalla kun vapaaehtoismatkailu tuo lisäarvoa yhteisöille. Näiden ilmiöiden monimuotoisuus ja niiden kyky tasoittaa kausivaihteluita sekä tuoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia tekevät niistä arvokkaita maaseudun kehittämisen näkökulmasta.

Tämän potentiaalin toteuttaminen edellyttää strategista johtamista, joka huomioi eri ilmiöiden erityispiirteet ja yhdistää ne alueen kehittämistavoitteisiin. Maaseutualueiden tulisi kehittää houkuttelevia palveluja, jotka tukevat monipaikkaisten asukkaiden ja matkailijoiden tarpeita, kuten joustavia työtiloja, hyvinvointipalveluja ja aktiviteetteja. Tämän lisäksi on tärkeää panostaa maaseudun digitaaliseen infrastruktuuriin, jotta se voi palvella diginomadeja ja bleisure-matkailijoita, jotka tarvitsevat hyviä internet-yhteyksiä ja työskentelytiloja. Lisäksi paikallisten yritysten tulee luoda yhteistyöverkostoja, jotka mahdollistavat paremman resurssien jakamisen ja palveluiden kehittämisen esimerkiksi vapaaehtoismatkailun integroimiseksi. On myös tärkeää kehittää viestintää ja tiedottamista, jotta maaseudun asukkaat ja yritykset ymmärtävät näiden ilmiöiden tuomat mahdollisuudet ja sitoutuvat yhteisiin kehittämistoimiin.