Tuhkalannoitus suometsissä – tehokas keino lisätä kasvua ja hallita vesitaloutta

Suometsissä tuhkalannoitus on tehokas keino lisätä puuston kasvua, vahvistaa metsän elinvoimaa ja samalla tukea vesitalouden hallintaa. Tuhkalannoitus on noussut uudelleen esiin suometsien hoidossa, eikä syyttä. Ojitetuilla turvemailla puuston kasvua rajoittaa usein ravinteiden epätasapaino: typpeä voi olla riittävästi, mutta erityisesti fosforia, kaliumia ja joskus myös booria on liian vähän. Näihin tilanteisiin puutuhka sopii hyvin, koska se sisältää typpeä lukuun ottamatta puiden tarvitsemia ravinteita oikeassa suhteessa.

Miksi tuhkalannoitus kiinnostaa juuri nyt Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa?

Pohjois-Pohjanmaalla on paljon ojitettuja suometsiä vaiheessa, jossa niiden kasvua ja tuottavuutta voidaan vahvistaa tuhkalannoituksella ennen uudistamisvaihetta. Maakunnassa turvemaiden osuus metsätalousmaasta on noin puolet ja metsämaan soita on noin 980 000 hehtaaria. Näistä noin 856 000 hehtaaria on ojitettu ja noin 540 000 hehtaaria on jo turvekangasvaiheessa. Kun lisäksi metsien ikärakenne painottuu 61–80-vuotiaisiin metsiin ja varttuneita kasvatusmetsiä on paljon, on selvää, että tuhkalannoitukseen soveltuvia kohteita löytyy runsaasti Pohjois-Pohjanmaalta. Lapissa puolestaan ilmaston lämpeneminen nostaa kasvukauden aikaista lämpösummaa, joka näkyy jo nyt puuston kasvussa. Samalla tuhkalannoituksen taloudellinen kannattavuus paranee Lapin turvemailla.

Tuhkalannoituksen vaikutus on merkittävä: kasvua voi lisätä keskimäärin noin 3 kuutiometriä hehtaaria kohden vuodessa, ja vaikutus voi kestää jopa 30–40 vuotta. Kun puusto vahvistuu ja latvus elpyy, myös veden haihdunta lisääntyy. Tämä voi auttaa pitämään pohjaveden pinnan metsän kasvulle suotuisampana ja samalla vähentää ojien kunnostustarvetta osalla kohteista. Lisäksi tuhkalannoitus tukee kiertotaloutta: puun poltosta syntyvä tuhka saadaan takaisin hyötykäyttöön metsään sen sijaan, että ravinteet jäisivät hyödyntämättä.

Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hanke kartoitti metsänomistajien näkemyksiä sulan maan aikaisesta puunkorjuusta ja suometsien hoitoon liittyen neuvonta tarpeita. Kyselyn mukaan kiinnostusta tuhkalannoitukseen löytyi sekä Pohjois-Pohjanmaan että Lapin metsänomistajien keskuudessa, mutta moni metsänomistaja tarvitsee tietoa lannoituksesta ja erityisesti lannoitukseen soveltuvista kohteista.

Millaisiin kohteisiin tuhkalannoitus sopii?

Tuhkalannoitus sopii erityisesti ojitetuille, runsastyppisille turvemaille, joilla puuston kasvua rajoittaa kaliumin ja fosforin niukkuus. Käytännössä parhaat kohteet löytyvät usein paksuturpeisilta suometsäalueilta, joilla on ravinne-epätasapainoa. Tuhkalannoituksesta hyötyvät havupuuvaltaiset metsät, joissa puustolla on muuten kasvuedellytykset kunnossa, mutta ravinnepuutos hidastaa kehitystä. Myös turvepelloilla ja entisillä turvetuotantoalueilla tuhka voi olla toimiva ratkaisu, jos jatkokäytössä päädytään metsittämiseen.

  • Tuhkalannoitus kannattaa ojitetuilla turvemailla, ei sovellu kivennäismaille
  • Paras vaste saadaan kohteilla, joilla typpeä on riittävästi mutta kaliumista ja fosforista on puutetta.
  • Kohteen tulee olla puustoltaan elinvoimainen tai sellainen, että ravinnetilan korjaaminen mahdollistaa selkeän kasvureaktion.
  • Vesitalouden on oltava vähintään kohtuullisesti kunnossa, jotta lisäravinteista saadaan todellinen hyöty.
  • Epäselvissä tapauksissa ravinnetilan arviointi kannattaa varmistaa asiantuntijan avulla tai neulasnäyteanalyysillä.

Suometsien puunkorjuun uudet tuulet -hankkeessa tuotettu verkkokurssi vastaa metsänomistajien tiedon tarpeeseen. Verkkokurssi tuhkalannoituksesta ja lannoitukseen soveltuvista kohteista löytyy Metsäkeskuksen verkkokoulutuksista; Suometsien hoidon verkkokurssit.

Tuhkalannoitus tukee myös vesitalouden hallintaa

Kun ravinnepuutoksesta kärsivä puusto virkistyy, myös veden haihdunta lisääntyy. Tämä auttaa pitämään pohjaveden pinnan metsän kasvun kannalta sopivalla tasolla, usein noin 30–40 cm syvyydessä kasvukaudella.
On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei lannoitus aina korvaa ojien kunnostustarvetta, vaan ojituksen tila on arvioitava kohdekohtaisesti.

Ennen lannoituspäätöstä metsänomistajan kannattaa:

  • arvioida puuston kasvukunto ja mahdolliset ravinnepuutokset
  • tarvittaessa teettää neulasanalyysi
  • tarkistaa vesitalouden toimivuus ja teettää tarvittaessa kunnostustoimet
  • hyödyntää asiantuntijan arviota epävarmoissa tapauksissa
  • varmistaa tuhkan soveltuvuus metsälannoitukseen
  • huomioida, että kyseessä on pitkäjänteinen investointi

Yhteenveto

Tuhkalannoitus on tehokas keino parantaa suometsien kasvua, elinvoimaa ja vesitaloutta. Oikein kohdennettuna se tukee sekä metsän tuottavuutta että kiertotaloutta.

Blogi on tuotettu osana Suometsien puunkorjuun uudet tuulet – hanketta, jota toteuttavat Metsäkeskus ja Metsänhoitoyhdistys Oulun seutu. Hanketta rahoittaa Maaseuturahasto.

Lähteet


Leader-tuki antoi nuorille arvokasta työkokemusta ja edisti lepakkotutkimusta

Pääosin ilta- ja yötyötä, varusteina radiolähetin ja tehtävinä esimerkiksi radiopaikannusta ja akustista äänitystä sekä runsaasti hyttysiä. Sitä on tarjonnut Aktion Österbottenin tuella mahdollistettu kesätyö Maria Wideniukselle.

Widenius ja hänen kesätyökollegansa Rasmus Holmström ovat seuranneet Mustasaaren Köklotissa lepakoita kuukauden ajan. Heidän työnantajansa,  Suomen vanhin luonnontieteellinen yhdistys Osthrobothnia Australis r.f. on tutkinut Merenkurkkuun muuttavia lepakoita vuodesta 2013 saakka.

– Olemme tutkineet muun muassa sitä, miten kauas lepakot voivat saalistaessaan lentää. Vielä muutama vuosi sitten arveltiin, että ne eivät lennä kilometriä kauemmas, viime vuonna selvisi, että ne saattavat lentää kahden kilometrin päähän ja nyt arvioidaan, että matka voi olla vieläkin pidempi, Holmsröm selittää.

Tietoa tarvitaan siihen, että ymmärrettäisiin paremmin, miten metsien käyttö vaikuttaa lepakoihin ja miten lepakkoyhdyskuntia saataisiin säilytettyä kestävällä tavalla rakentamisesta ja ympäristön muutoksista huolimatta.

Widenius huomauttaa, että lepakot ovat tärkeä osa ekosysteemiä ja ihmiselle hyödyksi, koska ne syövät hyttysiä. Tutkimusta varten tarkkaillaan erään Köklotissa sijaitsevan mökin ympäristöä, siellä on laskettu asuvan noin 150 lepakkoa. Niiden liikkeellelähtöä seurataan yön hämärtyessä.

– Tietyt lepakot lähtevät heti metsästämään ja toiset vasta puolenyön jälkeen. Kuten Rusina ja Mörkö, Widenius antaa esimerkin heidän nimeämistään lepakoista.

– Ne voi erottaa esimerkiksi metsästystavan mukaan. Minulle on auennut kokonaan uusi maailma ja olen alkanut kiinnittämään lepakoihin aivan eri tavalla huomiota kuin aiemmin, Holmström lisää.

Nuorten työn avulla saadaan arvokasta tietoa tutkimusta varten ja nuoret puolestaan saavat kaivattua työkokemusta.

– Opiskelen biotieteitä Åbo Akademissa ja opiskelijoiden on vaikeaa löytää alansa töitä. Olen todella kiitollinen tästä työkokemuksesta, Widenius iloitsee.

Rasmus Holmström kuuntelee, ovatko lepakot hereillä. Yhdessä Maria Wideniuksen kanssa he ovat seuranneet lepakoiden elämää Köklotissa alkukesän aikana. Kuva: Kirsi Tikkanen

Lepakoihin kiinnitetään radiolähettimiä, jotta voidaan seurata niiden reittejä. Lepakoiden ääntelyä voidaan myös äänittää ja muuntaa ihmiskorvalle kuultavaksi. Työ on monipuolista, mutta ei välttämättä kovin kevyttä.

– Jos pitää juosta metsien läpi lepakkoa seuraten, niin silloin on raskasta. Jos taas tunnemme jo lepakon voi ottaa auton koska tiedetään, mihin se lentää, Widenius kertoo.

– Ja joskus pitää ottaa kumivene, jos pitää seurata niitä saarille, Holmström lisää.

– Otin veneen keskellä yötä ja kastuin eikä minulla ollut vaihtovaatteita. Vasta kotona tulen äärellä alkoi elämä voittaa. Mutta yövuorot sopivat minulle, ja lepakot ovat söpöjä, Widenius kertoo hymyillen.

Aktion Österbottenin myöntämällä Leader-rahoituksella mahdollistettiin kesätyö noin 15 – 20 nuorelle Pohjanmaalla 11 eri yhdistyksessä.