Metsäkatoasetus ja puustoiset perinnebiotoopit. Mitä laiduntajan ja luonnonhoitajan on hyvä tietää?

EU metsäkatoasetus herättää kysymyksiä maatiloilla ja luonnonhoidossa. Saako metsää laiduntaa? Voiko uuden metsälaitumen perustaa? Entä miten toimitaan, kun puustoa pitää poistaa arvokkaan perinnebiotoopin kunnostamiseksi?

Näitä kysymyksiä käsiteltiin Ilmastotaitaja-hankkeen webinaarissa 2.10.2026 Metsäkatoasetus ja puustoiset perinnebiotoopit. Aihetta avasivat Mia Berlin Ruokavirastosta ja Heini Lehtosalo maa- ja metsätalousministeriöstä.

Webinaarin tärkein viesti: metsälaidunnus ja puustoisten perinnebiotooppien hoito eivät lähtökohtaisesti lopu metsäkatoasetukseen. Olennaista on kuitenkin tunnistaa, milloin alue säilyy metsänä ja milloin kyseessä on metsän muuttaminen maatalouskäyttöön.

Metsäkato tarkoittaa tässä nimenomaan metsän muuttamista maatalouskäyttöön

EU metsäkatoasetuksen tavoitteena on vähentää maailmanlaajuista metsäkatoa ja EU kulutuksen vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin ja luontokatoon. Asetuksessa metsäkadolla tarkoitetaan metsän muuttamista maatalouskäyttöön.

Asetuksen piiriin kuuluu seitsemän keskeistä hyödykettä: nauta, soija, palmuöljy, puu, kaakao, kumi ja kahvi sekä asetuksen liitteessä määriteltyjä niistä valmistettuja tuotteita.

Suomalaisen laidunnuksen ja perinnebiotooppien näkökulmasta erityisen merkittäviä ovat nauta ja puu.

Jos metsää raivataan esimerkiksi naudan laidunmaaksi, kyse on lähtökohtaisesti metsäkatoasetuksen tarkoittamasta metsäkadosta. Tällöin raivauksesta saatava puu ei ole asetuksen tarkoittamalla tavalla markkinakelpoinen. Myöskään alueella laiduntava nauta ei ole markkinakelpoinen asetuksen soveltamisen alettua.

Sen sijaan esimerkiksi lammas, nurmirehu ja peruna eivät kuulu asetuksen liitteessä lueteltuihin hyödykkeisiin. Metsäkatoasetuksen näkökulmasta tilanne on niiden osalta siten erilainen.

Vuodenvaihde 2020–2021 on tärkeä raja

Yksi käytännössä tärkeimmistä päivämääristä on 31.12.2020.

Jos metsä on muutettu maatalouskäyttöön ennen vuotta 2021, metsäkatoasetuksen tarkoittamaa metsäkatoa ei ole aiheutunut. Tämän jälkeen tapahtuneeseen metsän muuttamiseen maatalouskäyttöön asetuksen vaatimukset sen sijaan vaikuttavat.

Webinaarissa käsiteltiin esimerkiksi tilannetta, jossa metsästä on vuonna 2021 raivattu perunapelto. Voisiko tällaisen pellon myöhemmin ottaa mukaan viljelykiertoon ja käyttää naudan laidunnurmena?

Asiantuntijoiden vastaus oli nykyisen tulkinnan mukaan ei. Tilannetta ei siis voi kiertää niin, että metsä muutetaan ensin jonkin muun maataloustuotannon käyttöön ja vasta myöhemmin naudan laitumeksi. Ratkaisevaa on, että metsä on muutettu maatalouskäyttöön vuoden 2020 jälkeen.

Milloin alue sitten on metsää?

Asetuksella on oma metsän määritelmänsä. Metsällä tarkoitetaan yli 0,5 hehtaarin maa-alaa, jolla

• puiden korkeus on yli viisi metriä ja
• latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia,

tai jolla puut pystyvät saavuttamaan nämä kynnysarvot.

Lisäksi maatalouskäytössä tai kaupunkialueiden käytössä olevaa maata ei määritelmän mukaan pidetä metsänä.

Tämä määritelmä on tärkeä myös pieniä raivauksia suunniteltaessa. Jos kyse on yli puolen hehtaarin metsäksi luokiteltavasta kokonaisuudesta, myös vain osan muuttaminen maatalouskäyttöön voi aiheuttaa asetuksen tarkoittaman metsäkadon.

Pelkkä raivattavan palan pieni koko ei siis välttämättä ratkaise asiaa.

Metsässä saa edelleen laiduntaa

Metsälaidunnuksen kannalta webinaarissa kuultiin tärkeä selvennys: Ruokaviraston tulkinnan mukaan metsälaiduntaminen on Suomessa pääasiassa sallittua myös metsäkatoasetuksen näkökulmasta.

Edellytyksenä on, että alue täyttää edelleen asetuksen mukaisen metsän määritelmän eikä metsän tilaa heikennetä asetuksen tarkoittamalla tavalla.

Tulkinnassa on huomioitu suomalaisen metsälaidunnuksen luonne. Se on yleensä laajaperäistä eikä intensiivistä.

Myös uuden metsälaitumen perustaminen voi siis olla mahdollista. Tällöinkin pitää huolehtia siitä, että alue säilyy metsänä eikä sen tila heikkene asetuksen vastaisesti.

Jos kyse on metsätalouskäytössä olevasta alueesta, myös metsälain mukainen uudistamisvelvoite pitää ottaa huomioon. Laidunnusta ei esimerkiksi voida järjestää niin voimakkaaksi, että metsän uudistuminen estyy. 

Perinnebiotooppien kunnostamisessa on tärkeä poikkeus

Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä osa webinaaria koski perinnebiotooppien ja muiden arvokkaiden luontokohteiden kunnostamista.

Komission ohjeistuksen mukaan alueen muuttamista maatalouskäyttöön ei tietyissä tilanteissa katsota tapahtuvan, kun kyse on luonnon monimuotoisuutta edistävistä kunnostustoimenpiteistä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita vapaata raivausoikeutta.

Toimenpiteiden pitää perustua suunnitelmaan, josta käyvät ilmi kohteen sijainti sekä hoidon tarve tai kohteen potentiaali.

Perinnebiotooppi-inventoinnissa tunnistetulla kohteella tehdyt kunnostustoimenpiteet voivat kuulua tämän poikkeuksen piiriin. Jos kohdetta ei ole tunnistettu inventoinnissa, kunnostamisen pitää perustua muun muassa toimivaltaisen tahon hyväksymään suunnitelmaan, joka täyttää vaaditut edellytykset.

Tämä avaa mahdollisuuden myös uusille tai potentiaalisille perinnebiotooppikohteille. Jos esimerkiksi olemassa olevan perinnebiotoopin vieressä on alue, jota haluttaisiin kunnostaa ja kehittää perinnebiotoopiksi, tarvitaan asianmukainen suunnitelma ja peruste sille, miksi metsän uudistamisvelvoitteesta voidaan tarvittaessa poiketa.

Tavallinen luonnonlaidunnuksen hoitosuunnitelma ei automaattisesti riitä

Keskustelussa nousi esiin tärkeä käytännön yksityiskohta: riittääkö ympäristökorvauksen tai muun tukijärjestelmän yhteydessä laadittu luonnonlaidunnuksen hoitosuunnitelma osoittamaan, että kyseessä on luonnon monimuotoisuutta edistävä kunnostus?

Asiantuntijoiden mukaan ei automaattisesti.

Ympäristöhoitosopimusten hoitosuunnitelmat laaditaan tukijärjestelmän ehtojen perusteella, eikä niitä ole lähtökohtaisesti suunniteltu metsäkatoasetuksen vaatimuksia tai metsälain uudistamisvelvoitteesta poikkeamista varten.

Jos suunnitelma on kuitenkin laadittu niin perusteellisesti, että se täyttää myös näihin liittyvät vaatimukset, tilanne voi olla toinen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että etenkin uuden puustoisen luonnonlaidun- tai perinnebiotooppikohteen kunnostamista suunniteltaessa kannattaa selvittää hyvissä ajoin, millainen suunnitelma ja viranomaiskäsittely kohteelle tarvitaan.

Kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä selviä

Webinaarin keskustelu osoitti myös sen, että kaikkia käytännön tilanteita koskevat menettelyt eivät vielä ole täysin vakiintuneet.

Erityisesti keskustelua syntyi ekologisesta kompensaatiosta ja luonnonarvokaupasta. Jos perinnebiotoopin hoito toteutetaan luonnonarvomarkkinoiden kautta ja suunnitelman hyväksymiseen osallistuu lupa- ja valvontaviranomainen, riittääkö tällainen hyväksyntä myös metsäkatoasetuksen näkökulmasta?

Tähän ei webinaarissa pystytty antamaan varmaa vastausta. Maa- ja metsätalousministeriön edustaja lupasi selvittää asiaa yhdessä luonnonarvokaupan parissa työskentelevien asiantuntijoiden kanssa.

Myös agrometsätalouden tarkemmasta suhteesta metsäkatoasetukseen jäi avoimia kysymyksiä. 

Vastuu säilyy toimijalla

Yksi keskustelun tärkeistä muistutuksista oli, että vastuu asetuksen noudattamisesta on lopulta toimijalla.

Siksi etenkin epäselvissä tapauksissa kannattaa varmistaa tulkinta ennen toimenpiteitä. Jälkikäteen voi olla vaikea korjata tilannetta, jos metsä on jo muuttunut asetuksen tarkoittamalla tavalla maatalousmaaksi.

Toisaalta asetusta ei ole syytä tulkita niin, että kaikki metsälaidunnus tai puustoisten perinnebiotooppien hoito olisi jatkossa mahdotonta. Päinvastoin: webinaarin perusteella niitä voidaan edelleen hoitaa ja laiduntaa, kun toiminta suunnitellaan oikein.

Viisi asiaa, jotka webinaarista kannattaa muistaa

1. Vuosi 2020 on tärkeä raja.
   Metsän muuttaminen maatalouskäyttöön 31.12.2020 jälkeen voi aiheuttaa metsäkatoasetuksen tarkoittaman metsäkadon.
2. Metsässä saa laiduntaa.
   Metsälaidunnus on Ruokaviraston tulkinnan mukaan pääasiassa mahdollista, kun alue säilyy metsänä eikä metsän tilaa heikennetä.
3. Myös uusi metsälaidun voi olla mahdollinen.
   Ratkaisevaa on, että alue täyttää edelleen asetuksen metsän määritelmän.
4. Luonnon monimuotoisuutta edistävä kunnostus voi muodostaa poikkeuksen.
   Perinnebiotooppien kunnostaminen on mahdollista, mutta toimenpiteiden on perustuttava asianmukaiseen suunnitelmaan.
5. Uusilla ja epäselvillä kohteilla suunnittelu korostuu.
   Tavallinen tukijärjestelmää varten tehty hoitosuunnitelma ei välttämättä yksin riitä, jos puuston poistaminen johtaa maankäyttöluokan muutokseen tai metsän uudistamisvelvoitteesta pitää poiketa.

Metsäkatoasetuksen ja perinnebiotooppien suhde näyttääkin tiivistyvän yhteen kysymykseen: säilyykö metsä metsänä vai muuttuuko se maatalousmaaksi?

Puustoisten perinnebiotooppien hoidossa tähän tulee vielä toinen näkökulma. Luonnon monimuotoisuuden vuoksi puustoa voi olla tarpeen vähentää voimakkaastikin. Silloin ratkaisevaksi nousee se, että kunnostamisen luontotavoitteet on tunnistettu, perusteltu ja dokumentoitu asianmukaisesti.

Näin metsäkadon ehkäiseminen ja arvokkaiden perinneympäristöjen hoito eivät muodostu toistensa vastakohdiksi.

Tilaisuuden diat: 20261002 EUDR ja puustoiset perinnebiotoopit_Mia Berlin_Ruokavirasto

Tilaisuuden tallenne (ilman keskusteluosuutta) katsottavissa 22.10.2026: saakka