Peltosirkku on ollut yksi runsaimmista maatalousympäristön lintulajeistamme 1990-luvulle asti ja sen laulu viljelyksiltä on tuolta ajalta monille tuttu. Viimeisen 30 vuoden aikana kannasta on kadonnut yli 99 prosenttia. Nykyisin peltosirkku on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja se on vaarassa hävitä Suomesta kokonaan. Kannan romahdukselle ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt yhtä selittävää tekijää, vaan syitä voi olla monia.

Peltosirkku (birdlife.fi) talvehtii Länsi-Afrikassa, missä elinympäristöjen muutokset ovat todennäköisesti heikentäneet sen selviytymistä talven yli. Lisäksi muuttomatka ja -reitti voivat aiheuttaa vaaroja sekä kemiallisten torjunta-aineiden, kuten neonikotinoidien, käyttö on vaikuttanut hyönteisravinnon saatavuuteen.

Linnun pesimäalueilla Suomessa voidaan tehdä toimenpiteitä, jotka turvaavat peltosirkun poikastuotantoa. Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen (helsinki.fi) mukaan peltoviljelyn monipuolisuuden lisääminen voisi auttaa peltosirkkuja lisääntymään tehokkaammin, mikä korvaisi talvehtimisalueiden menetyksiä.

Tutkimuksen mukaan peltosirkuille on tärkeää viljelykasvien monipuolisuus ja toisaalta paljaan maan määrä. Tiheä kasvusto ja pitkät korret tuovat suojaa pesintään ja toisaalta harvempi kasvusto sekä paljaat alueet helpottavat lintujen pääsyä maanpinnalle hyödyntämään siellä olevaa hyönteisravintoa.

Lintuja pidetään muutosten mittareina

Maatalousympäristössä elävien lintulajien monimuotoisuutta voidaan edistää monin tavoin. Peltoviljelyssä esimerkiksi luonnonhoitonurmet, monimuotoisuuspellot sekä talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen tukevat lintujen elinoloja. Lisäksi maatiloilla voidaan tarjota pesäpaikkoja pääskyille tekopesien avulla.

Osa maatalousalueilla pesimäaikana esiintyvistä lintulajeista toimii indikaattorina maatalousympäristön muutoksille.

Maa- ja metsätalousministeriön viime vuonna ilmestyneessä selvityksessä (valtioneuvosto.fi) tarkastellaan peltolintujen tiheyksiin vaikuttavia tekijöitä ja toimenpiteitä, joilla niiden tilaa voidaan parantaa. Indeksiä käytetään lintujen kannankehityksen seurantaan sekä EU:n maatalouspolitiikan ja kansallisen monimuotoisuusstrategian vaikutusarvioinnin indikaattorina.

Selvityksen mukaan maatalousympäristön lintuindikaattori koostuu yhteensä 13 lajista, jotka on jaettu elinympäristöjen perusteella avomaa- ja reunalajeihin. Avomaan lajeja ovat kiuru, töyhtöhyyppä, kuovi, niittykirvinen, pensastasku, peltosirkku ja ruisrääkkä. Reunojen ja pihapiirien lajeja pensaskerttu, haarapääsky, räystäspääsky, pikkuvarpunen, naakka ja kottarainen.

Selvitys ehdottaa monia toimia

Selvitys ehdottaa kuutta toimenpidettä, joilla voidaan lisätä peltolintujen määrää. Näitä ovat 1) kesantomaisten ympäristöjen 2) pienipiirteisten maisemaelementtien 3) viherkesantojen ja nurmimaisten peltojen, 4) talvi- ja kevätaikaisen kasvipeitteisyyden, 5) luomuviljelyn ja 6) karjan laidunnuksen lisääminen.

Osa maatalousympäristön lajeista pesii myös muissa ympäristöissä kuten soilla, avorannoilla, saarilla tai avotuntureilla. Selvityksessä mainitaan, että useita lajiryhmiä tarkastellessa tulee eteen väistämättä tilanteita, joissa osa toimista hyödyttää toisia lajeja, kun taas toisille lajeille ne voivat olla jopa haitaksi. Tämän takia on hyvä löytää toimia, jotka hyödyttävät mahdollisimman monia lajeja. Lisäksi tietyistä peltolinnuista tarvitaan vielä nykyistä enemmän tutkimustietoa.

Hyviä esimerkkejä löytyy

Karjatilat ja laiduntavat eläimet voivat turvata muun muassa uhanalaistuneiden pääskyjen elinoloja. Sekä räystäspääsky että haarapääsky kuuluvat maatalousympäristön lintuindikaattorilajeihin ja molemmat pääskyt ovat tällä hetkellä Suomessa uhanalaisten lajien listalla. Syy pääskykantojen pienentymiselle on maaseudulla tapahtuneet muutokset, kuten karjatilojen määrän ja laiduntamisen voimakas lasku sekä esimerkiksi avo-ojien määrän väheneminen. Näillä kaikilla on vaikutusta hyönteisravinnon saatavuuteen. Lisäksi pesän rakentamiseen tarvittavasta kosteasta maa-aineksesta voi olla pulaa. Maatiloilla on tehty viime vuosina onnistuneita toimenpiteitä tarjoamalla pesäpaikkoja pääskyille tekopesien avulla. (birdlife.fi)

Etelä-Karjalassa on tehty äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan hyvinvoinnin edistämiseksi viime vuosina ansiokkaita toimenpiteitä, jotka toimivat kannustavana esimerkkinä. Heinäkurppien soidinpaikkana käyttämää peltolohkoa on viljelty lajin hyvinvointi huomioiden, ja vuonna 2024 kyseisellä peltolohkolla havaittiin ennätyksellinen määrä heinäkurppia. Soidinpaikan säilyminen pyritään varmistamaan myös tulevaisuudessa yhteistyössä viljelijöiden kanssa.

Heinäkurppa on itäisen Suomen harvinainen pesimälaji ja Suomen hyvin pieni kanta keskittyy Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Viljelijätuista heinäkurppien soidinalueille sopivat esimerkiksi luonnonhoitonurmi, viherkesanto ja monimuotoisuuspellot. (birdlife.fi)

Kolmas esimerkki maaseutuympäristön lintujen elinolojen onnistuneesta turvaamisesta on tuulihaukkojen tekopesien rakentaminen 2000-luvun aikana. Tuulihaukka on ollut jossain vaiheessa lähes katoamassa Suomesta, mutta tällä hetkellä kanta on elpynyt. Nykyisin voimme jälleen havaita peltojen yläpuolella lekuttelevia jalohaukkoja, jotka ovat saalistuslennoillaan.

Maaseuturahoituksen mahdollisuudet

EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksella voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja linnuston elinoloja esimerkiksi perustamalla kosteikkoja ja kunnostamalla elinympäristöjä, joissa linnut viihtyvät. Maaseudun hankerahoitusta on hyödynnetty myös lintutornien rakentamiseen eri puolella Suomea.

Lisäksi esimerkiksi muuttomatkalla olevien hanhien viljelyksille aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi on myönnetty maaseudun hankerahoitusta. Viljelijätukien osalta ympäristökorvauksessa voi ilmoittaa lintupelloiksi peruslohkoja, jotka on tunnistettu kurkien, hanhien tai joutsenten merkittäviksi muutonaikaisiksi levähdys- ja ruokailupaikoiksi ja hakea korvausta ko. lohkoille.

Maaseudun hanketukien haku on jatkuva, ja rahoitusta voi hakea oman alueen ELY-keskuksesta. ELY-keskuksen asiantuntijoihin on hyvä olla yhteydessä jo hankkeen ideointi- ja suunnitteluvaiheessa.

Viljelijätukien hakeminen on ajankohtaista näin keväisin. Monet viljelijätukien toimenpiteet tukevat maatalousympäristön ja peltoluonnon monimuotoisuutta. Useista toimenpiteistä voi valita omalle tilalleen parhaiten sopivan vaihtoehdon.

Maaseudun ympäristö- ja ilmastohankkeet (maaseutu.fi)

Viljelijätuet (ruokavirasto.fi)

Mitkä tekijät vaikuttavat maatalousympäristön lintuindikaattorin lajien kannan kehitykseen? (valtioneuvosto.fi)

Äärimmäisen uhanalainen peltosirkku voisi hyötyä monipuolisemmasta peltoviljelystä (helsinki.fi)

Suomen luonnon tilannekuva (luonnontila.fi)

Marjut Henttonen, koordinaattori, JÄSMY-ohjelma (Etelä-Savon ELY-keskus)