Agroforestry as renegerative farming 1.10.2025 Tanja Kähkönen1, Michael den Herder1 & Joshua Finch2 1Euroopan metsäinstituutti, 2Novia-ammattikorkeakoulu Regenerative farming aims at restoring ecosystems The reasoning for regenerative agriculture stems from agriculture and food systems being in crisis with declining soil health, decreasing biodiversity, and reducing crop yields and farm profitability. Agroforestry can be a regenerative farming practice depending on the outcomes of the management. Regenerative farming practices which improve soil health and support biodiversity are at the core of regenerative farming. This can be done both export-oriented and by advancing local and regional self-sufficiency of farm and food systems. As a result, more sustainable agriculture and food systems from environmental and socioeconomic perspectives could be achieved. Although some of the regenerative farming practices are considered good farming practices also in conventional agriculture, regenerative farming aims not only to produce food for consumers but in increasing the resilience of agricultural systems in general. Whereas some of the regenerative farming practices, such as use of green or animal manure, are also familiar in conventional farming, agroforestry as a regenerative farming practice has received, in general, little attention in Finland. This is possibly due to a divide between agricultural and forestry production in terms of policy environment, revenue streams, legislation and, in general, perceptions on combining trees and forests with agricultural crops and/or animals. Restoring soil health and biodiversity improves not only environmental conditions for crop and animal production but also contributes to socio-economic conditions of farmers in terms of possibilities for increased crop yields, security of crops yields, and reduced monetary inputs, for instance, in terms of pesticides, herbicides, and mineral fertilizers. Applying regenerative farming practices, such as agroforestry, supports farmers to contribute to more resilient food systems, climate change mitigation, and more resilient farming systems through improvement of soil health and biodiversity on farm level. Regenerative farming practices Many farming practices that are associated with regenerative agriculture are also considered to be part of good farming practices in conventional agriculture. The regenerative farming principles with examples of associated context-dependent practices include minimization of tillage (zero tillage, reduced tillage, conservation agriculture, controlled traffic), maintenance of soil cover (use of mulch or cover crops), building soil carbon (use of biochar, compost, green or animal manure, maximizing root exudation), carbon sequestration (integration of trees and forests in farming, agroforestry, silvopasture), more natural nutrient cycles (more efficient application of mineral fertilizers, organic agriculture, use of green or animal manure, compost or cover crops), enhancing plant diversity (diverse crop rotations, multi-species cover crops, agroforestry), livestock integration in farming (silvopasture, rotational grazing, holistic planned grazing, pasture cropping and mixed farming), avoiding pesticides (diverse crop rotations, multi-species cover crops, agroforestry) and enhancing water holding capacity of the soil (use of biochar, compost, green or animal manure; holistic grazing). Regenerative farming restores soil health Applying any of the regenerative farming principles supports restoring soil health with the greatest impact being in applying minimum tillage, enhancing water holding capacity of soil, maintaining soil cover, building soil carbon, carbon sequestration, and relying on more natural nutrient cycles. Due to the woody plants used in agroforestry, particularly the carbon sequestration potential is increased in agroforestry compared with conventional agriculture. A major part of the regenerative farming practices focuses on improving soil health, and particularly on increasing soil carbon to increase crop yields and contribute to climate change mitigation, in other words, carbon farming. Soils that are healthy contribute to mitigating effects of extreme weather events such as flooding, droughts and strong winds on farm level. A healthy soil capable of provisioning plants with the right minerals (especially Ca and Si), will allow plants to grow healthier stems such that they can withstand stronger winds and prevent wind lodging. Nutrient leaching to the environment can be reduced by prevention of wind and water erosion which can result for instance in reduction in eutrophication. Nitrogen fixing plants reduce the need for nitrogen fertilization inputs and support nitrogen needs of the other plants in the agroforestry system. Reduced nitrogen inputs can also facilitate free associating nitrogen fixing bacteria as well as the plant’s own rhizophagy cycle, which is a key part of natural nitrogen acquisition. At the end, healthy soil leads to healthier ecosystems and agroforestry systems. In Finland, the Lill-Nägels Agroforestry Pilot project established in 2022, aims at restoring soil health of a degraded agricultural land by successional silvorable agroforestry system with a strong focus on improving soil quality. At the Lill-Nägels Agroforestry Pilot different soil enhancing regenerative farming practices are practiced such as use of cover crops, compost, mulch, diverse plant communities, and treatment of seeds with biostimulants to enhance soil microbiome. The Lill-Nägels Agroforestry Pilot project is currently managed and monitored in EAFRD funded Agroforestry i Nyland project (2024–2026) which aims to promote agroforestry as a land management system in sustainable agriculture. Regenerative farming supports biodiversity The greatest impacts of regenerative farming principles on supporting biodiversity are regarded to be through enhancing plant diversity, increasing diversity of soil microfauna, avoiding pesticides and supporting carbon sequestration with trees being integrated in the regenerative farming systems. Regarding these three principles, agroforestry is regarded to be one of the most impactful regenerative farming practices in terms of supporting biodiversity and even reversing biodiversity loss. In agroforestry systems agrobiodiversity is wider both in terms of genetic and species diversity when compared to conventional monocultures. This diversity can in turn have wider impacts in controlling for instance external disturbance such as pests, diseases and other natural impacts such as wind damage or droughts. Diverse agroforestry systems, such as forest grazing or successional silvoarable agroforestry, can help species occurring in natural environments finding suitable habitats in agricultural environments, such as endangered insects and plants which are dependent on habitats created by grazing. Agroforestry as a regenerative farming practice can have far reaching impacts on ecosystem functions, species diversity and reversal of biodiversity loss. Increasing understanding of regenerative farming In general, little information is available on regenerative farming in Finland. Also, no specific third-party audited certification exists for regenerative farming in Finland. Some of the organisations advancing regenerative farming in Finland are the Baltic Sea Action Group (BSAG) and Maa-akatemia co-operative. Established in 2008, an independent non-profit foundation BSAG, has developed general regenerative farming criteria for farms in collaboration with stakeholders, namely farmers, researchers and companies. In turn, Maa-akatemia co-operative, established in 2024, provides an umbrella organization for regenerative advisory services. The BSAG regenerative farming criteria is composed of eight farming practice components: 1) Continuous development of competencies and operations, 2) purposefully improving and maintaining soil health, 3) biodiversity above and below ground is systematically reinforced, 4) a diverse crop rotation, 5) maximisation of all-year-round, living vegetation cover, 6) minimisation of tillage, 7) basing nutrient use on plant needs and relies on organic fertilisers and biological nitrogen fixation, and 8) minimisation of the use of plant protection products. The BSAG regenerative farming criteria aim at supporting farmers’ and companies’ understanding on regenerative farming. Photo: Tanja Kähkönen. References Baltic Sea Action Group. nd. Kriteeristö ja viljelijän oppimispolku yhteistyön tueksi. Available: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/kriteerit/ Baltic Sea Action Group. nd. Uudistava viljely on enemmän kuin hiiliviljely. Available: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/ Giller, K. E., Hijbeek, R., Andersson, J. A., & Sumberg, J. (2021). Regenerative agriculture: an agronomic perspective. Outlook on Agriculture, 50(1), 13-25. Kähkönen, T. & den Herder, M. 2025. Agroforestry as regenerative farming. AF4EU (Agroforestry Business Model Innovation Network) Practice abstract. 1 p. Maa-akatemia. 2025. Missio ja arvot. Available: https://www.maa-akatemia.fi/missio-ja-arvot Novia University of Applied Sciences. 2025. Lill-Nägels Agroforestry Pilot Project. Available: https://www.novia.fi/en/lill-nagels/ Ramachandran Nair, Kumar, B. & Nair, V. (2021). An Introduction to Agroforestry: Four Decades of Scientific Developments.: Springer, Cham, Switzerland. 666 p. Toensmeier, E. The (2016). Carbon Farming Solution: A Global Toolkit of Perennial Crops and Regenerative Agriculture Practices for Climate Change Mitigation and Food Security. Chelsea Green Publishing, White River Junction, Vermont. 609 p. Tanja Kähkönen, Michael den Herder & Joshua Finch
Puustoinen maatalous uudistavana viljelynä 1.10.2025 Tanja Kähkönen1, Michael den Herder1 & Joshua Finch2 1Euroopan metsäinstituutti, 2Novia-ammattikorkeakoulu Uudistavalla viljelyllä tavoitellaan ekosysteemien elvyttämistä Uudistavan maatalouden perustelut johtuvat siitä, että maatalous ja ruokajärjestelmät ovat kriisissä maaperän terveyden heikkenemisen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen sekä satomäärien ja tilojen kannattavuuden pienenemisen vuoksi. Puustoinen maatalous voi olla uudistava viljelykäytäntö riippuen hoidon lopputuloksista. Uudistavan viljelyn ytimessä ovat maaperän terveyttä parantavat ja luonnon monimuotoisuutta tukevat uudistavat viljelykäytännöt. Tämä voidaan toteuttaa niin vientiorientoituneesti kuin edistäen maatila- ja ruokajärjestelmien paikallista ja alueellista omavaraisuutta. Tämän seurauksena voidaan saavuttaa kestävämpiä maatalous- ja elintarvikejärjestelmiä ympäristön ja sosioekonomisten näkökulmien kannalta tarkasteltuna. Vaikka osa uudistavan viljelyn käytännöistä katsotaan hyviksi viljelykäytännöiksi myös tavanomaisessa maataloudessa, uudistavan viljelyn tavoitteena on paitsi tuottaa ruokaa kuluttajille, myös yleisesti lisätä maatalousjärjestelmien resilienssiä. Vaikka osa uudistavista viljelykäytännöistä, kuten viherlannoituksen tai eläinlannan käyttö, on tuttua myös tavanomaisessa viljelyssä, puustoinen maatalous (peltometsäviljely, agrometsätalous) uudistavana viljelykäytäntönä on saanut yleisesti vain vähän huomiota Suomessa. Tämä saattaa johtua maa- ja metsätaloustuotannon välisistä eroista toimintaympäristöön, tulovirtoihin, lainsäädäntöön ja yleisesti ottaen käsityksiin puiden ja metsien yhdistämiseen viljelykasveihin ja/tai eläimiin liittyen. Maaperän terveyden ja luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen parantaa niin kasvin- ja eläintuotannon ympäristöolosuhteita kuin myös viljelijöiden sosioekonomisia olosuhteita mahdollisuuksina satomäärien lisäämisessä, sadon varmuudessa ja rahallisten panosten vähentämisessä esimerkiksi torjunta-aineiden, rikkakasvien torjunta-aineiden ja kivennäislannoitteiden osalta. Uudistavien viljelykäytäntöjen, kuten puustoisen maatalouden, käyttöönotto tukee viljelijöitä kestävämpien elintarvikejärjestelmien edistämisessä, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja kestävämmissä viljelyjärjestelmissä parantamalla maaperän terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta tilatasolla. Uudistavat viljelykäytännöt Useita uudistavaan maatalouteen liittyviä viljelykäytäntöjä pidetään myös osana tavanomaisen maatalouden hyviä viljelykäytäntöjä. Uudistavan viljelyn periaatteita ja esimerkkejä niihin liittyvistä tilannesidonnaisista käytännöistä ovat maanmuokkauksen minimointi (suorakylvö, kevytmuokkaus, CA-viljely ”conservation agriculture”, kontrolloitu peltoliikenne), maanpeitteen ylläpito (katteen tai peitekasvien käyttö), maaperän hiilen rakentaminen (biohiilen, kompostin, viherlannoituksen tai eläinlannan käyttö, juurien erittämien aineiden maksimointi), hiilensidonta (puiden ja metsien yhdistäminen maatalouteen, puustoinen maatalous, metsälaitumet), luonnollisemmat ravinnekierrot (kivennäislannoitteiden tehokkaampi käyttö, luomuviljely; viherlannoituksen, kompostin tai peitekasvien käyttö), kasvien monimuotoisuuden lisääminen (monipuoliset viljelykierrot, monilajiset peitekasvit, puustoinen maatalous), kotieläinten yhdistäminen viljelyyn (metsälaitumet, rotaatiolaidunnus, holistinen laidunnus, laidunviljely ja yhdistetty viljely), torjunta-aineiden välttäminen (monipuoliset viljelykierrot, monilajiset peitekasvit, puustoinen maatalous) ja maaperän vedenpidätyskyvyn parantaminen (biohiilen, kompostin, viherlannoituksen tai eläinten lannan käyttö, holistinen laiduntaminen). Uudistava viljely elvyttää maaperän terveyttä Minkä tahansa uudistavan viljelyn periaatteen soveltaminen tukee maaperän terveyden elvyttämistä, ja suurin vaikutus on mahdollisimman vähäisellä maanmuokkauksella, maaperän vedenpidätyskyvyn parantamisella, maanpeitteen ylläpitämisellä, maaperähiilen rakentamisella, hiilensidonnalla ja luonnollisemmalla ravinteiden kierrolla. Puustoisessa maataloudessa käytettävien puuvartisten kasvien ansiosta erityisesti sen hiilensidontapotentiaali on suurempi verrattuna tavanomaiseen maatalouteen. Suuri osa uudistavan viljelyn käytännöistä keskittyy maaperän terveyden parantamiseen ja erityisesti maaperän hiilen lisäämiseen satomäärien lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, toisin sanoen hiiliviljelyyn. Terve maaperä lieventää äärimmäisten sääilmiöiden kuten tulvien, kuivuuden ja voimakkaiden tuulien vaikutuksia maatilatasolla. Ravinteiden huuhtoutumista ympäristöön voidaan vähentää ehkäisemällä tuuli- ja vesieroosiota, mikä voi johtaa esimerkiksi rehevöitymisen vähenemiseen. Typpeä sitovat kasvit vähentävät typpilannoituspanosten tarvetta ja tukevat muiden puustoisen maatalouden järjestelmän kasvien typen tarvetta. Typpilannoituksen vähentäminen voi myös edistää vapaasti elävien typpeä sitovien bakteerien ja kasvin omaa juurien ravinnekiertoa, joka on keskeinen osa luonnollisessa typen hankinnassa. Lopulta terve maaperä johtaa terveempiin ekosysteemeihin ja puustoisen maatalouden järjestelmiin. Suomessa vuonna 2022 perustetussa Lill-Nägelsin agrometsätalouden pilottihankkeessa pyritään elvyttämään huonokuntoisen maatalousmaan maaperän terveys sukkessionaalisen peltometsäviljelyjärjestelmän avulla keskittyen maaperän laadun parantamiseen. Lill-Nägelsin agrometsätalouspilotissa käytetään erilaisia maaperää parantavia uudistavia viljelykäytäntöjä, kuten peitekasveja, kompostia, multaa, monimuotoista kasviyhteisöä ja siementen käsittelyä biostimulanteilla maaperän mikrobitoiminnan parantamiseksi. Lill-Nägelsin agrometsätalouspilottia ylläpitää ja monitoroi tällä hetkellä Maaseuturahaston rahoittama Agroforestry i Nyland -hanke (2024–2026), jonka tavoitteena on edistää puustoista maataloutta kestävän maatalouden maankäyttöjärjestelmänä. Uudistava viljely tukee luonnon monimuotoisuutta Uudistavan viljelyn periaatteiden suurimmat vaikutukset luonnon monimuotoisuuden tukemiseen katsotaan olevan kasvien ja maaperäeliöstön monimuotoisuuden lisäämisellä, torjunta-aineiden välttämisellä sekä hiilensidonnan tukemisella yhdistämällä puita uudistaviin viljelyjärjestelmiin. Näiden kolmen periaatteen osalta puustoista maataloutta pidetään yhtenä vaikuttavimmista uudistavista viljelymenetelmistä luonnon monimuotoisuuden tukemisen ja jopa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen korjaamisen kannalta tarkasteltuna. Puustoisen maatalouden järjestelmissä maatilaluonnon monimuotoisuus on laajempi sekä geneettisen että lajien monimuotoisuuden suhteen verrattuna tavanomaisiin monokulttuureihin. Tällä monimuotoisuudella voi puolestaan olla laajempia vaikutuksia esimerkiksi ulkoisten häiriöiden, kuten tuholaisten, tautien ja muiden luonnonilmiöiden, kuten tuulituhojen tai kuivuuden, hillitsemisessä. Erilaiset puustoisen maatalouden järjestelmät, kuten metsälaiduntaminen tai sukkessionaalinen peltometsäviljely, voivat auttaa luonnonympäristöissä esiintyviä lajeja, kuten laiduntamisen luomista elinympäristöistä riippuvaisia uhanalaisia hyönteisiä ja kasveja, löytämään sopivia elinympäristöjä maatalousympäristöistä. Puustoisella maataloudella uudistavana viljelykäytäntönä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia ekosysteemien toimintoihin, lajien monimuotoisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen. Uudistavan viljelyn ymmärryksen lisääminen Uudistavasta viljelystä on Suomessa yleisesti ottaen vain vähän tietoa saatavilla. Suomessa ei myöskään ole erityistä kolmannen osapuolen auditoimaa sertifiointia uudistavalle viljelylle. Kaksi uudistavaa viljelyä Suomessa edistävistä järjestöistä ovat Baltic Sea Action Group (BSAG) ja Maa-akatemia osuuskunta. Vuonna 2008 perustettu itsenäinen voittoa tavoittelematon säätiö BSAG on kehittänyt maatiloille yleisiä uudistavan viljelyn kriteereitä yhteistyössä sidosryhmien, viljelijöiden, tutkijoiden ja yritysten kanssa. Vuonna 2024 perustettu Maa-akatemia osuuskunta puolestaan tarjoaa katto-organisaation uudistavan viljelyn neuvontapalveluille. BSAG:n uudistavan viljelyn kriteerit koostuvat kahdeksasta viljelykäytäntöjen osa-alueesta: 1) osaamisen ja toiminnan jatkuva kehittäminen, 2) maaperän terveyden tavoitteellinen parantaminen ja ylläpitäminen, 3) maanpäällisen ja maanalaisen luonnon monimuotoisuuden suunnitelmallinen vahvistaminen, 4) monipuolinen viljelykierto, 5) ympärivuotisen, elävän kasvipeitteen maksimointi, 6) maanmuokkauksen minimointi, 7) ravinteiden käytön perustuminen kasvien tarpeisiin sekä orgaanisiin lannoitteihin ja biologiseen typen sitomiseen, ja 8) kasvinsuojeluaineiden käytön minimoiminen. BSAG:n uudistavan viljelyn kriteerien tavoitteena on tukea viljelijöiden ja yritysten ymmärrystä uudistavasta viljelystä. Kuva: Tanja Kähkönen. Lähteet Baltic Sea Action Group. nd. Kriteeristö ja viljelijän oppimispolku yhteistyön tueksi. Saatavissa: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/kriteerit/ Baltic Sea Action Group. nd. Uudistava viljely on enemmän kuin hiiliviljely. Saatavissa: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/ Giller, K. E., Hijbeek, R., Andersson, J. A., & Sumberg, J. (2021). Regenerative agriculture: an agronomic perspective. Outlook on Agriculture, 50(1), 13-25. Kähkönen, T. & den Herder, M. 2025. Agroforestry as regenerative farming. AF4EU (Agroforestry Business Model Innovation Network) Practice abstract. 1 s. Maa-akatemia. 2025. Missio ja arvot. Saatavissa: https://www.maa-akatemia.fi/missio-ja-arvot Novia University of Applied Sciences. 2025. Lill-Nägels Agroforestry Pilot Project. Saatavissa: https://www.novia.fi/en/lill-nagels/ Ramachandran Nair, Kumar, B. & Nair, V. (2021). An Introduction to Agroforestry: Four Decades of Scientific Developments. Springer, Cham. 666 s. Toensmeier, E. The (2016). Carbon Farming Solution: A Global Toolkit of Perennial Crops and Regenerative Agriculture Practices for Climate Change Mitigation and Food Security. Chelsea Green Publishing, White River Junction, Vermont. 609 s. Tanja Kähkönen, Michael den Herder & Joshua Finch
Agroforestry in the Netherlands – Integrating trees on farms. How to get started with agroforestry in the province of North Holland? 21.8.2025 Michael den Herder, European Forest Institute, Yliopistokatu 6 B, 80100 Joensuu, Finland, michael.denherder@efi.int In the ”Proeftuin Agroforestry Noord-Holland” (North Holland Agroforestry Pilot) project, four farmers, together with the North Holland Nature and Environment Federation (Natuur en Milieufederatie Noord-Holland), a landscape architect, and researchers from the Louis Bolk Institute, worked on integrating agroforestry into their farms. They jointly investigated everyone’s wishes, capabilities, possibilities (legal and regulatory), and needs. This raised questions about the technical and financial aspects of implementing agroforestry on a farm, as well as business strategy and design. Knowledge was gathered during this process, which can be found on the website www.landbouwmetnatuur.nl. The purpose of the EIP-AGRI Operational Group ”Proeftuin Agroforestry Noord-Holland” was to provide agricultural entrepreneurs with tools and guidance if they want to integrate trees and shrubs onto their farms. The goal is to accelerate the process they go through and make the choices clearer. What is agroforestry and why does it matter? Agroforestry combines the practices of agriculture and forestry to create integrated systems that offer numerous ecological and economic benefits. Also known as ‘boslandbouw’ or ‘agrobosbouw’ in Dutch, agroforestry is defined as: the intentional integration of woody plants (trees and shrubs) with the cultivation of crops or animal production systems, due to the intended benefits arising from the ecological and economic interactions. This definition highlights the diversity of agroforestry systems and emphasizes the purpose behind planting trees – to achieve ecological and/or economic advantages. Diverse forms of agroforestry Agroforestry can take many forms, ranging from integrating animals into forests to combining trees with horticultural crops. Integrating trees with grassland and livestock is also possible. Various combinations are possible between trees and other agricultural activities. Within an agroforestry system, the emphasis can vary. For instance, the focus might be on poultry farming with trees playing a supporting role, or conversely, on fruit or nut production with livestock providing supporting functions. A common system involves incorporating rows of woody plants within arable fields, known as alley cropping. This system can also accommodate temporary grazing. Furthermore, trees can be integrated without a direct economic function, serving instead to enhance biodiversity, strengthen the scenic value of the landscape, or improve animal welfare (ecosystem services). Reintegrating old systems into modern agriculture Agroforestry systems are not new to agriculture. Historically, trees were integral to the farming landscape, providing essential products such as fruit, nuts, timber, energy, and animal feed. Simultaneously, trees and shrubs delivered crucial ecosystem services, including windbreaks, shade for humans and livestock, and soil nutrient enrichment. However, many of these elements disappeared from the Dutch landscape during the past century due to land consolidation, scaling up of agricultural operations, and the availability of alternative food, feed, building, and energy products. Consequently, the ecosystem functions provided by trees were also lost. Currently, various agroforestry systems are being redeveloped in the Netherlands, leading to creative business models, such as combinations of recreation, education, fruit production, and cooperative ventures where customers are members. Compared to the past, the emphasis is now much more on providing ecosystem services. Implementing trees and shrubs: A step-by-step process The purpose of the EIP-AGRI Operational Group ”Proeftuin Agroforestry Noord-Holland” was to provide guidance for agricultural entrepreneurs looking to integrate trees and shrubs onto their farms. The planning process The type of agroforestry system suitable for a specific farm depends on factors such as soil type, plot size, farm type, landscape, intensity, market opportunities, and the farmer’s own interests, skills, and ambitions. Designing a system can be a complex process due to the limited number of mature systems which can serve as an example how agroforestry can be applied in the Netherlands and the fact that successful agroforestry requires tailored solutions. Steps in the process: Step 1: Current situation Assess the current farm setup, identifying what to maintain and what to improve. Step 2: Orientation phase Define ambitions and goals for integrating trees and shrubs. Consider whether the primary aim is to enhance biodiversity, promote ecosystem services and animal welfare, or connect nature reserves. Alternatively, the goal might be to diversify production, explore new products like fruit or nuts, or integrate activities like recreation, care farming or education. Determining the main economic focus (trees, crops, livestock, or other activities) is essential. Also, decide on the scale of implementation, from small-scale integration to large-scale agroforestry. Do background research in the establishment, management, cultivation, and potential processing of products, and investigate market demand. When possible, seeking advice from existing agroforestry pioneers is highly recommended. Step 3: Agro-ecological analysis and parcel location The local environment significantly influences which tree species can thrive. Soil type, topsoil depth, and groundwater level are crucial factors. Observing existing tree species in the surrounding area can provide valuable insights. Soil and hydrology: Utilize online resources like maps.bodemdata.nl and www.pdok.nl for information on soil and groundwater at the parcel level. Consult with local tree nurseries for species recommendations. Landscape history: Investigate the historical land use of the parcels and surrounding area using resources such as www.topotijdreis.nl and www.kaart.cc. In the past, trees present in the Dutch agricultural landscape may have disappeared due to land consolidation. Local nature objectives: Ensure that the chosen agroforestry system aligns with local nature and landscape objectives. Information on these objectives can be found at www.bij12.nl. Land use designation: Check with the local municipality for land use designations and relevant regulations. www.ruimtelijkeplannen.nl provides access to spatial plans. Agriculture and trees: Current Dutch regulations define agricultural land in a way that can limit agroforestry development, particularly regarding subsidies. Step 4: Sketching and designing: Design complexity can vary. Designs often evolve as more knowledge is gained. Consult with specialized advisors, landscape organizations, nurseries, and fellow farmers. Consider ecological interactions between species, including competition for water, light, and nutrients, and allelopathy (chemical interactions between plants). Positive interactions, such as those found in permaculture plant guilds, could be encouraged, while negative interactions, such as the effects of juglone from black walnut trees reducing the growth of some sensitive crop species, should be avoided. Consider factors like water uptake and transpiration, interception of rainfall by tree canopies, wind reduction by hedgerows, and shading. Step 5: From core activities to business model Once the first four steps are completed, the future agroforestry activities will become clearer. Developing a viable business model requires defining target groups and customers, approaching strategic partners, and securing funding. This is especially relevant for systems involving trees that regularly yield a harvest. Consider the necessary investments for establishing and maintaining the system, including start-up costs, land preparation, plant material, tree protection, labour, and potentially machinery for harvesting, storage, and processing. Agroforestry in Noord-Holland Historically, small-scale agroforestry systems were common near traditional ‘stolpboerderijen’ (a type of Dutch farmhouse) in Noord-Holland, often involving silvopastoral systems with trees, grass, and sheep. The province predominantly consists of open arable and peat meadow areas with expansive views. Historically, livestock were contained by ditches rather than hedges. These open landscapes are vital breeding grounds for meadow birds, for which tree planting is not always desirable. Therefore, agroforestry does not support all forms of biodiversity. However, there are areas in Noord-Holland where agroforestry is more suitable and can contribute to reducing wind erosion, such as in the inner dune areas where windblown fertile soil is a problem. These locations are often used for flower bulb cultivation. Integrating windbreaks can protect parcels from wind and create a favourable microclimate for crop growth. Elsewhere, trees can strengthen the agricultural system and positively impact the landscape and local biodiversity objectives. Agroforestry and livestock farming Silvopastoral systems, integrating trees and shrubs with grazing livestock, are a prominent form of agroforestry particularly in the Mediterranean area. These systems offer multiple benefits for livestock farming, from providing shade and shelter to improving pasture quality and offering nutritional supplements through fodder trees. Also in the Netherlands, silvopasture was traditionally practiced and some practices can still be found nowadays. Examples include orchard grazing, where poultry controls pests and fertilizes trees, and integrating livestock into young orchards or pastures with trees. Careful management, including protecting young trees from grazing animals, is crucial. Additionally, planting coppiced woodland like willow within chicken runs provides shelter and a sustainable source of materials for crafts like hurdle making, while also enhancing biodiversity. Some farmers also plant specific trees like willow in pastures as forage trees and a natural source of salicylic acid which has a pain relief effect for livestock. Agroforestry in arable and horticultural farming Agroforestry also offers valuable applications in arable and horticultural farming. For example, Alley cropping. This system involves planting trees in rows with crops grown in the alleys between them. This method requires regular field operations and brings regular harvests. As the trees mature, the crops appear to be grown in long corridors. Temporary grazing of livestock can also be integrated into alley cropping systems. Animals like pigs can contribute to ploughing, while chickens can control weeds between the trees. Forest farming focuses on making existing forests productive rather than adding trees to agricultural land. Examples include growing shiitake mushrooms on oak logs in the forest understory or allowing pigs to forage in the forest. Riparian buffers are a widely used form of agroforestry which involves planting trees and shrubs along riverbanks to prevent erosion and nutrient runoff into surface water. Riparian buffers are valuable for achieving regional climate, water, and biodiversity goals. While not directly productive, they indirectly improve conditions for both agriculture and nature by preventing emissions to surface water, acting as windbreaks (reducing plant evaporation), and creating ecological corridors. Tree species, functions, and products A key principle in permaculture is that every element in the system (plants, animals, people) should serve multiple functions. Therefore, when integrating trees and shrubs, it’s crucial to select species that maximize these functions. For example, a fruit tree can provide fruit, shade, and shelter for chickens, while the chickens lay eggs and fertilize the trees. The location is also very important. This section details various tree and shrub species suitable for agroforestry in the Netherlands, categorized by their ecological functions and preferred growing conditions: Fast-growing species: These species (willow, poplar, alder) thrive in relatively moist locations and help improve water infiltration and drainage. On drier sites, monitor for drought stress and competition for water between trees and crops. Willow and poplar can also be used for phytoremediation (removing heavy metals like cadmium from the soil). Willow (Salix spp.): Prefers moist soils and provides essential nectar and pollen for early spring bees. It can be used as fodder, shelter for outdoor animals, in hedgerows, as windbreaks, and for woodchip or short-rotation wood production. Coppiced willows are a characteristic landscape element in the lower parts of the Netherlands. Poplar (Populus spp.): Well-suited for wood production (for building materials and clogs) due to its rapid growth (harvestable after 30 years). Historically used in poplar meadows for grazing. Combines better with grassland than arable crops (mature poplars compete with root crops and maize for nutrients and water, although competition with grain crops is generally manageable). Nitrogen fixers and mineral pumps: These species enhance soil fertility by fixing atmospheric nitrogen or extracting specific minerals from the soil. Alder (Alnus glutinosa): Forms a symbiotic relationship with nitrogen-fixing bacteria. Its leaf litter is nitrogen-rich and benefits soil life. Alder grows relatively quickly and tolerates wet conditions, often planted along ditches to stabilize banks. Traditionally coppiced and provides shade and shelter for livestock. Robinia (Robinia pseudo-acacia): Also forms a symbiotic relationship with nitrogen-fixing bacteria, resulting in high protein leaf content. However, its bark and pods contain toxins, making it less suitable as fodder. Linden (Tilia spp.): Highly valued for its wood historically, now primarily planted near farms, villages, and cities. Its fragrant flowers attract bees and other insects. The young leaves are edible, and the leaves are rich in calcium, benefiting both livestock and soil life. Japanese silverberry (Elaeagnus umbellata): A hardy shrub tolerant of sea wind and salt, making it suitable for coastal areas. It also fixes nitrogen. It produces white flowers and berries suitable for jams. High sandy soils: Species like birch, oak, sweet chestnut, sea buckthorn, cherry, and plum thrive on these soils, as do some apple and pear varieties (with appropriate rootstocks). Young trees on sandy soils are vulnerable to drought and require regular watering in the initial years. Sweet chestnut (Castanea sativa): Widely cultivated in France, northern Spain and Italy for its nuts (eaten directly or processed into flour and jam). Can grow into large shade trees that also produce a harvest. Birch (Betula spp.): Native to the Netherlands. Birch sap can be tapped in spring. Provides light shade for grazing livestock. Its pollen is highly allergenic. Salty conditions: Some species tolerate salty soils, including sour cherry and sea buckthorn. Sour cherry (Prunus cerasus): Primarily cultivated for its fruit used in products like beer and juice. Also found in wild form in forest edges. Sea-buckthorn (Hippophaë rhamnoides): Native to calcareous dune areas. Fast-growing and drought-tolerant. Fixes nitrogen and its orange berries are rich in vitamin C and used in jams. Songbird shrubs: Shrubs like hawthorn, dogwood, alder buckthorn, elder, and dog rose provide important habitat for songbirds in open areas. A diverse hedge also attracts beneficial insects. Hawthorn can form impenetrable livestock barriers. Fodder trees and hedges: A diverse hedge of trees and shrubs can provide a natural supplement of minerals and trace elements for livestock. It’s important to manage access to fodder trees to allow for regrowth. Fast-growing species are preferable, and keeping trees in shrub form makes young twigs accessible to animals. Fruit cultivation: Most fruit trees thrive on clay and loamy soils with good drainage. Specific rootstocks and varieties are available for sandy soils. Cross-pollination is often necessary, requiring pollinator trees. Fruit trees are typically grafted. Rootstock influences tree vigor. There is a choice between low-stem, half-stem or high-stem trees. High-stem orchards are well suited for grazing (orchard grazing). Nut cultivation: Nut growing is a small sector in the Netherlands. However, the popularity of regional nut production is increasing. Walnut (Juglans regia): Not native but historically planted near farms and along dikes. Cultivars with late flowering are best to avoid frost damage. Walnut trees require well-drained soil and cross-pollination. Different varieties are needed for cross-pollination to occur. Walnut is often combined with other crops or animals due to the long time it takes to produce a harvest. Juglans nigra is the best choice for timber production. Hazelnut (Corylus avellana): Native to the Netherlands. Wild variants are suitable for hedgerows and as fodder trees. Hybrid varieties produce more nuts. Hazelnuts thrive on various soil types (pH above 5) with consistent moisture. Conclusion Agroforestry offers a promising pathway towards more sustainable and resilient agriculture in the Netherlands. By carefully considering the local context, planning thoroughly, and learning from existing examples, farmers can successfully integrate trees and shrubs into their farming operations, reaping both ecological and economic benefits. About the FOREST4EU project This article has been produced in the FOREST4EU project as a part of capacity building materials directed to stakeholders across Europe. Whereas innovations developed in the operational groups are typically available locally, FOREST4EU project aims at transferring knowledge and best practices on forestry and agroforestry to stakeholders and operational groups across Europe. The article in a printable PDF format: https://www.forest4eu.eu/wp-content/uploads/2025/02/Agrof.Netherlands_EFI_FIN.pdf Kuva: Willow coppice, the Netherlands. Michael den Herder, AGFORWARD project, July 2011, CC BY-NC-SA 2.0. Sources Boki Luske, Evert Prins, Erna Krommendijk, Nienke Geerts. 2020. Agroforestry op het Landbouwbedrijf – Bomen en struiken inpassen. Hoe pak je dat aan in Noord-Holland? Louis Bolk Institute, the Netherlands. Available online at: https://www.landbouwmetnatuur.nl/wp-content/uploads/2020/12/LBI-brochure-Agroforestry.pdf Further information Getting started with agroforestry [Aan de slag met agroforestry]: https://www.mnh.nl/project/proefpercelen-agroforestry/ Food forests and agroforestry [Voedselbos en agroforestry]: https://www.mnh.nl/project/voedselbossen-en-agroforestry/ Knowledge Hub Nature-Inclusive Agriculture [Kennispunt Natuurinclusieve Landbouw]: https://www.landbouwmetnatuur.nl/ Michael den Herder
Puustoinen maatalous Alankomaissa – puiden integrointi maatiloille. Miten aloittaa puustoinen maatalous Pohjois-Hollandin maakunnassa? 21.8.2025 Michael den Herder, Euroopan metsäinstituutti, Yliopistokatu 6 B, 80100 Joensuu, michael.denherder@efi.int ”Proeftuin Agroforestry Noord-Holland” (Pohjois-Hollandin puustoisen maatalouden pilotti) -hankkeessa neljä viljelijää työskentelivät yhdessä Pohjois-Hollandin luonto- ja ympäristöliiton (Natuur en Milieufederatie Noord-Holland), maisema-arkkitehdin ja Louis Bolk -instituutin tutkijoiden kanssa puustoisen maatalouden integroimiseksi tiloillensa. He tutkivat yhdessä kaikkien toiveita, kykyjä, mahdollisuuksia (oikeudellisia ja sääntelyyn liittyviä) ja tarpeita, mikä nosti esiin teknisiä ja taloudellisia näkökohtia sekä liiketoimintastrategiaan ja suunnitteluun liittyviä tekijöitä puustoisen maatalouden toteuttamiseen tiloilla. Tämän prosessin aikana kerätty tieto on saatavissa verkkosivustolta www.landbouwmetnatuur.nl. Maaseudun innovaatioryhmän ”Pohjois-Hollandin puustoisen maatalouden pilotti” tarkoituksena oli tarjota maatalousyrittäjille työkaluja ja opastusta, jos he haluavat integroida puita ja pensaita tiloilleen. Tavoitteena oli nopeuttaa prosessia, jonka he käyvät läpi ja tehdä valinnoista selkeämpiä. Mitä on puustoinen maatalous ja miksi sillä on merkitystä? Puustoinen maatalous yhdistää maatalouden ja metsätalouden käytännöt integroiduiksi järjestelmiksi, jotka tarjoavat lukuisia ekologisia ja taloudellisia etuja. Puustoinen maatalous, joka tunnetaan hollanniksi myös nimellä ”boslandbouw” tai ”agrobosbouw”, määritellään seuraavasti: puuvartisten kasvien (puiden ja pensaiden) tarkoituksellinen yhdistäminen viljelykasvien viljelyyn tai eläintuotantojärjestelmiin ekologisista ja taloudellisista vuorovaikutuksista saatavia suunniteltuja hyötyjä varten. Tämä määritelmä korostaa puustoisen maatalouden järjestelmien monimuotoisuutta ja korostaa puiden istutuksen tarkoitusta – ekologisten ja / tai taloudellisten hyötyjen saavuttamista. Puustoisen maatalouden monipuoliset muodot Puustoisella maataloudella voi olla monia muotoja, jotka vaihtelevat eläinten integroinnista metsiin puiden yhdistämisestä puutarhakasveihin. Puiden yhdistäminen nurmeen ja karjaan on myös mahdollista. Puiden ja muun maataloustoiminnan välillä on mahdollista tehdä erilaisia yhdistelmiä. Puustoisen maatalouden järjestelmässä painopiste voi vaihdella. Painopiste voi olla esimerkiksi siipikarjankasvatuksessa, jossa puilla on siipikarjankasvatusta tukeva rooli, tai toisaalta hedelmien tai pähkinöiden tuotannossa, jossa karjalla on hedelmien tai pähkinöiden tuotantoa tukeva rooli. Yleinen järjestelmä sisältää puumaisten kasvien rivien sisällyttämisen peltoihin, mikä tunnetaan nimellä kujanneviljely. Tässä järjestelmässä on myös mahdollista väliaikainen laidunnus. Lisäksi puita voidaan integroida ilman suoraa taloudellista tehtävää monimuotoisuuden lisäämiseksi, maisema-arvojen vahvistamiseksi tai eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi (ekosysteemipalvelut). Vanhojen järjestelmien integrointi nykyaikaiseen maatalouteen Puustoisen maatalouden järjestelmät eivät ole uutta maataloudessa. Historiallisesti puut ovat olleet olennainen osa viljelymaisemaa ja ovat tarjonneet oleellisia tuotteita, kuten hedelmiä, pähkinöitä, puutavaraa, energiaa ja eläinrehua. Samaan aikaan puut ja pensaat ovat tarjonneet tärkeitä ekosysteemipalveluja, mukaan lukien tuulensuojat, varjoa ihmisille ja karjalle sekä maaperän ravinteisuuden rikastuttamista. Monet näistä elementeistä kuitenkin katosivat Alankomaiden maisemasta viime vuosisadan aikana maa-alueiden yhdistämisen, maataloustoiminnan laajentamisen ja vaihtoehtoisten ruoka-, rehu-, rakennus- ja energiatuotteiden saatavuuden vuoksi. Tämän seurauksena myös puiden tarjoamat ekosysteemitoiminnot menetettiin. Tällä hetkellä Alankomaissa kehitetään erilaisia puustoisen maatalouden järjestelmiä, mikä on johtanut luoviin liiketoimintamalleihin, kuten virkistyskäyttöä, koulutusta, hedelmäntuotantoa ja osuustoiminnallisuutta yhdistäviin osuuskuntiin, joissa asiakkaat ovat jäseniä. Aiempaan verrattuna painopiste on nyt paljon enemmän ekosysteemipalvelujen tarjoamisessa. Puiden ja pensaiden istuttaminen: vaiheittainen prosessi Maaseudun innovaatioryhmön ” Pohjois-Hollandin puustoisen maatalouden pilotin” tarkoituksena oli antaa opastusta maatalousyrittäjille, jotka haluavat integroida puita ja pensaita tiloilleen. Suunnitteluprosessi Tietylle tilalle sopiva puustoisen maatalouden järjestelmän tyyppi riippuu eri tekijöistä kuten maaperätyypistä, palstan koosta, tilatyypistä, maisemasta, intensiteetistä, markkinamahdollisuuksista sekä viljelijän omista mielenkiinnon kohteista, taidoista ja tavoitteista. Järjestelmän suunnittelu voi olla monimutkainen prosessi esimerkkinä toimivien kehittyneiden järjestelmien rajallisen määrän vuoksi. Kehittyneet järjestelmät voivat toimia esimerkkinä siitä, miten puustoista maataloutta voidaan soveltaa Alankomaissa ja siitä, että onnistunut puustoinen maatalous vaatii räätälöityjä ratkaisuja. Prosessin vaiheet: Vaihe 1: Nykytilanne Arvioi maatilan nykyinen kokoonpano ja tunnista, mitä ylläpitää ja mitä parantaa. Vaihe 2: Orientaatiovaihe Määritä tavoitteet puiden ja pensaiden integroinnille. Harkitse, onko ensisijaisena tavoitteena lisätä luonnon monimuotoisuutta, edistää ekosysteemipalveluja ja eläinten hyvinvointia vai yhdistää luonnonsuojelualueita. Vaihtoehtoisesti tavoitteena voi olla tuotannon monipuolistaminen, uusien tuotteiden kuten hedelmien tai pähkinöiden kokeileminen, tai eri toimintojen kuten virkistyskäytön, luontohoivan (care farming) tai koulutuksen yhdistäminen. Taloudellisen painopisteen (puut, viljelykasvit, karja tai muu toiminta) määrittäminen on olennaista. Päätä myös toteutuksen laajuus pienimuotoisesta integraatiosta laajamittaiseen puustoiseen maatalouteen. Tee taustatutkimusta puustoisen maatalouden perustamisesta, hoidosta, viljelystä ja mahdollisesta tuotteiden jalostuksesta sekä tutki markkinakysyntää. Mahdollisuuksien mukaan on erittäin suositeltavaa pyytää neuvoa nykyisiltä puustoisen maatalouden pioneereilta. Vaihe 3: Agroekologinen analyysi ja lohkojen sijainti Paikallinen ympäristö vaikuttaa merkittävästi siihen, mitkä puulajit voivat menestyä. Maaperätyyppi, pintamaan syvyys ja pohjaveden taso ovat ratkaisevia tekijöitä. Lähialueella olevien puulajien tarkkailu voi antaa arvokasta tietoa. Maaperä ja vesitalous: Hyödynnä verkkoresursseja, kuten maps.bodemdata.nl ja www.pdok.nl saadaksesi tietoa maaperästä ja pohjavedestä lohkotasolla. Kysy lajisuosituksia paikallisilta taimitarhoilta. Maisemahistoria: Tutki palstojen ja lähialueen historiallista maankäyttöä käyttämällä resursseja, kuten www.topotijdreis.nl ja www.kaart.cc. Aiemmin Alankomaiden maatalousmaisemaan kuuluneet puut ovat saattaneet kadota maa-alueiden yhdistämisen vuoksi. Paikallista luontoa koskevat tavoitteet: Varmista, että valittu puustoisen maatalouden järjestelmä on paikallisten luonto- ja maisematavoitteiden mukainen. Tietoa näistä tavoitteista löytyy verkkosivustolta www.bij12.nl . Maankäytön määrittely: Tarkista paikalliselta kunnalta maankäytön määrittely ja siihen liittyvät määräykset. www.ruimtelijkeplannen.nl tarjoaa pääsyn maankäyttösuunnitelmiin. Maatalous ja puut: Alankomaiden nykyisissä määräyksissä kuvataan maatalousmaa tavalla, joka voi rajoittaa puustoisen maatalouden kehitystä, erityisesti tukien osalta. Vaihe 4: Luonnostelu ja suunnittelu: Rakenteen monimutkaisuus voi vaihdella. Rakenteet usein kehittyvät tiedon lisääntyessä. Ota yhteyttä erikoistuneisiin neuvojiin, maisemajärjestöihin, taimitarhoihin ja muihin viljelijöihin. Ota huomioon lajien väliset ekologiset vuorovaikutukset, mukaan lukien kilpailu vedestä, valosta ja ravinteista, ja allelopatia (kasvien väliset kemialliset vuorovaikutukset). Positiivisia vuorovaikutuksia kuten permakulttuurien kasviyhteisöjen positiivisia vuorovaikutuksia voitaisiin edistää, kun taas negatiivisia vuorovaikutuksia, kuten mustajalopähkinän tuottaman juglone-yhdisteen negatiivista vaikutusta joidenkin herkkien viljelykasvilajien kasvua vähentävästi tulisi välttää. Huomioi vedenottokyky ja haihtuminen, puiden latvuston keräämä sademäärä, tuulen väheneminen pensasaitojen avulla ja varjostus. Vaihe 5: Ydintoiminnoista liiketoimintamalliin Kun neljä ensimmäistä vaihetta on toteutettu, tulevat puustoisen maatalouden toiminnot tulevat selkeämmiksi. Toimivan liiketoimintamallin kehittäminen edellyttää kohderyhmien ja asiakkaiden määrittelyä, yhteydenottoa strategisiin kumppaneihin ja rahoituksen varmistamista. Tämä on erityisen tärkeää järjestelmissä, joissa on säännöllistä satoa tuottavia puita. Huomioi järjestelmän perustamiseen ja ylläpitoon tarvittavat investoinnit, mukaan lukien perustamiskustannukset, maanmuokkauskustannukset, kasvimateriaali, puiden suojaus, työvoima ja mahdollisesti sadonkorjuu-, varastointi- ja jalostuskoneet. Puustoinen maatalous Pohjois-Hollandissa Historiallisesti pienimuotoiset puustoisen maatalouden järjestelmät olivat yleisiä lähellä perinteistä hollantilaista maalaistaloa (”stolpboerderijen”) Pohjois-Hollandissa. Näihin puustoisen maatalouden järjestelmiin liittyi usein puita, ruohoa ja lampaita yhdistäviä metsälaidunnusjärjestelmiä. Pohjois-Holland koostuu pääasiassa avoimista laajoista pelto- ja turveniittyalueista. Historiallisesti karjaa ympäröivät ojat eivätkä pensasaidat. Nämä avoimet maisemat ovat elintärkeitä lisääntymisalueita niittylinnuille, joille puiden istuttaminen ei ole aina toivottavaa. Täten puustoinen maatalous ei tue kaikkia monimuotoisuuden muotoja. Pohjois-Hollandissa on kuitenkin alueita, joille puustoinen maatalous sopii paremmin ja joilla se voi auttaa vähentämään tuulieroosiota, kuten sisädyynialueilla, joilla hedelmällisen maaperän tuulieroosio on ongelma. Sisädyynialueita käytetään usein kukkasipulien viljelyyn. Tuulensuojien integrointi voi suojata lohkoja tuulelta ja luoda suotuisan mikroilmaston sadon kasvulle. Muualla puut voivat vahvistaa maatalousjärjestelmää ja vaikuttaa myönteisesti maisemaan ja paikallisiin monimuotoisuustavoitteisiin. Puustoinen maatalous ja kotieläintalous Metsälaidunjärjestelmät, joissa puita ja pensaita yhdistetään laiduntavaan karjaan, ovat merkittävä puustoisen maatalouden muoto erityisesti Välimeren alueella. Nämä järjestelmät tarjoavat useita etuja karjankasvatukselle, varjon ja suojan tarjoamisesta laitumien laadun parantamiseen ja lisäravinnon tarjoamiseen lehdespuiden kautta. Myös Alankomaissa metsälaiduntamista harjoitettiin perinteisesti ja muutamia tähän liittyviä käytäntöjä on edelleen löydettävissä. Esimerkkejä ovat hedelmätarhojen laiduntaminen, jossa siipikarja torjuu tuholaisia ja lannoittaa puita, sekä karjan integrointi nuoriin hedelmätarhoihin tai laitumiin, joilla on puita. Huolellinen hoito, mukaan lukien nuorten puiden suojeleminen laiduntavilta eläimiltä, on ratkaisevan tärkeää. Lisäksi esimerkiksi pajun käyttäminen vesametsänä istuttamalla se kanatarhoihin tarjoaa suojaa ja kestävän materiaalilähteen käsitöille, kuten pajuaidoille lisäten samalla luonnon monimuotoisuutta. Jotkut viljelijät myös istuttavat laitumille tiettyjä puulajeja, kuten pajua, lehdespuiksi ja luonnolliseksi kipua lievittäväksi salisyylihapon lähteeksi karjalle. Puustoinen maatalous pelto- ja puutarhaviljelyssä Puustoinen maatalous myös tarjoaa arvokkaita sovelluksia pelto- ja puutarhaviljelyyn, esimerkkinä kujanneviljely. Tässä järjestelmässä puut istutetaan riveihin ja viljelykasveja kasvatetaan rivien välisillä kujilla. Menetelmä edellyttää säännöllisiä peltotöitä ja tuottaa säännöllistä satoa. Puiden kasvaessa viljelykasvit näyttävät kasvavan pitkissä käytävissä. Karjan tilapäinen laiduntaminen voidaan myös integroida kujanneviljelyjärjestelmiin Eläimet, kuten siat, voivat auttaa maankääntämisessä, kun taas kanat voivat torjua rikkaruohoja puiden välissä. Metsämaanviljelyssä keskitytään tekemään olemassa olevista metsistä tuottavia sen sijaan, että lisättäisiin puita maatalousmaalle. Esimerkkejä ovat shiitake-sienten kasvattaminen tammitukkeissa metsän aluskasvillisuudessa tai sikojen laidunnus metsässä. Vesistöjen suojavyöhykkeet ovat laajalti käytetty puustoisen maatalouden muoto, johon kuuluu puiden ja pensaiden istuttaminen jokien penkereille eroosion ja ravinteiden valumisen estämiseksi pintaveteen. Vesistöjen suojavyöhykkeet ovat arvokkaita alueellisten ilmasto-, vesi- ja monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisessa. Vaikka ne eivät ole suoraan tuottavia, ne parantavat epäsuorasti maatalouden ja luonnon olosuhteita estämällä päästöjä pintavesiin, toimimalla tuulensuojana (vähentämällä kasvien haihduttamista) ja luomalla ekologisia käytäviä. Puulajit, toiminnot ja tuotteet Permakulttuurin keskeinen periaate on, että järjestelmän jokaisen elementin (kasvit, eläimet, ihmiset) tulisi palvella useita toimintoja. Siksi puita ja pensaita yhdistettäessä on tärkeää valita lajeja, jotka maksimoivat nämä toiminnot. Esimerkiksi hedelmäpuu voi tarjota hedelmiä, varjoa ja suojaa kanoille, kun taas kanat munivat ja lannoittavat puita. Sijainti on myös erittäin tärkeä. Tässä osassa kuvataan erilaisia puustoiseen maatalouteen soveltuvia puu- ja pensaslajeja Alankomaissa luokiteltuna niiden ekologisten toimintojen ja ensisijaisten kasvuolosuhteiden mukaan: Nopeasti kasvavat lajit: Nämä lajit (paju, poppeli, leppä) viihtyvät suhteellisen kosteilla kohteilla ja auttavat parantamaan veden imeytymistä ja vesitaloutta. Seuraa kuivemmilla kohteilla kuivuusstressiä sekä puiden ja viljelykasvien välistä kilpailua vedestä. Pajua ja poppelia voidaan käyttää myös fytoremediaatioon eli raskasmetallien, kuten kadmiumin, poistamiseen maaperästä. Paju (Salix spp.): Suosii kosteaa maaperää ja tarjoaa mettä ja siitepölyä varhaiskevään mehiläisille. Sitä voidaan käyttää lehdeksinä, ulkoeläinten suojana, pensasaitoina, tuulensuojana sekä hakkeen tai puiden lyhytkiertoviljelyssä. Vesapajut ovat tyypillinen maisemaelementti Alankomaiden eteläosissa. Poppeli (Populus spp.): Soveltuu hyvin puuntuotantoon (rakennusmateriaaleihin ja puukenkiin) nopean kasvunsa ansiosta (korjattavissa 30 vuoden kuluttua). Historiallisesti käytetty laiduntamiseen poppeliniittyinä. Sopii paremmin yhteen nurmikasvien kuin peltokasvien kanssa (täysikasvuiset poppelit kilpailevat juurikasvien ja maissin kanssa ravinteista ja vedestä, vaikka kilpailu viljakasvien kanssa on yleensä hallittavissa). Typen- ja kivennäisaineiden sitojat: Nämä lajit parantavat maaperän viljavuutta sitomalla ilmakehän typpeä tai keräämällä tiettyjä kivennäisaineita maaperästä. Leppä (Alnus glutinosa): Muodostaa symbioottisen suhteen typpeä sitovien bakteerien kanssa. Sen lehtikarike on typpipitoista ja hyödyttää elämää maaperässä. Leppä kasvaa suhteellisen nopeasti ja sietää kosteita olosuhteita. Usein leppää istutetaan ojapenkereille niiden vakauttamiseksi. Perinteisesti kasvatettu vesapuina. Leppä tarjoaa varjoa ja suojaa karjalle. Valeakaasia (Robinia pseudo-acacia): Myös muodostaa symbioottisen suhteen typpeä sitovien bakteerien kanssa johtaen korkeaan lehtien proteiinipitoisuuteen. Sen kuori ja palot sisältävät kuitenkin toksiineja, mikä tekee tästä lajista vähemmän sopivan rehuksi. Lehmukset (Tilia spp.): Historiallisesti arvostettu puumateriaalina, nyt pääasiassa istutettu maatilojen, kylien ja kaupunkien lähelle. Sen tuoksuvat kukat houkuttelevat mehiläisiä ja muita hyönteisiä. Nuoret lehdet ovat syötäviä ja niissä on runsaasti kalsiumia, mikä on hyödyllistä karjalle ja maaperälle. Sarjahopeapensas (Elaeagnus umbellata): Kestävä pensas, joka sietää merituulta ja suolaa tehden siitä sopivan rannikkoalueille. Tämä laji sitoo myös typpeä. Valkoiset kukat ja marjat soveltuvat hilloihin. Korkeahiekkainen maaperä: Lajit, kuten koivu, tammi, makea kastanja, tyrni, kirsikka ja luumu, viihtyvät näillä mailla, samoin kuin jotkut omena- ja päärynälajikkeet (sopivilla perusrungoilla). Hiekkaisilla mailla kasvavat nuoret puut ovat kuivuudelle alttiita ja vaativat säännöllistä kastelua ensimmäisinä vuosina. Jalokastanja (Castanea sativa): Viljellään laajalti Ranskassa, Pohjois-Espanjassa ja Italiassa pähkinöidensä vuoksi (syödään suoraan tai jalostetaan jauhoiksi ja hilloksi). Voi kasvaa suuriksi varjopuiksi, jotka myös tuottavat satoa. Koivu (Betula spp.): Kotoperäinen Alankomaissa. Koivunmahlaa voi valuttaa keväällä. Tarjoaa kevyttä varjostusta laiduntavalle karjalle. Koivun siitepöly on erittäin allergeenista. Suolaiset olosuhteet: Jotkut lajit kestävät suolaista maaperää, mukaan lukien hapankirsikka ja tyrni. Hapankirsikka (Prunus cerasus): Viljellään pääasiassa sen hedelmien vuoksi, joita käytetään esimerkiksi oluessa ja mehussa. Löytyy myös luonnonvaraisessa muodossa metsien reunoilla. Tyrni (Hippophaë rhamnoides): Kotoperäinen kalkkipitoisilla dyynialueilla. Nopeasti kasvava ja kuivuutta sietävä. Sitoo typpeä. Tyrnin oransseissa marjoissa on runsaasti C-vitamiinia ja marjoja käytetään hilloissa. Pikkulintujen pensaat: Pensaat, kuten orapihlaja, kanukat, korpipaatsama, seljat ja koiranruusu, tarjoavat tärkeän elinympäristön pikkulinnuille avoimilla alueilla. Monipuolinen pensasaita houkuttelee myös hyödyllisiä hyönteisiä. Orapihlaja voi muodostaa läpäisemättömiä esteitä karjalle. Lehdespuut ja pensasaidat: Monipuolinen puista ja pensaista koostuva pensasaita voi tarjota luonnollisen lisäyksen karjan kivennäisaineisiin ja hivenaineisiin. On tärkeää hallita pääsyä lehdespuille uudelleenkasvun mahdollistamiseksi. Nopeasti kasvavat lajit ovat suositeltavia. Puiden pitäminen pensasmuodossa mahdollistaa nuoren oksien saatavuuden karjalle. Hedelmänviljely: Useimmat hedelmäpuut viihtyvät savi- ja hiesumailla, joissa on hyvä vesienhallinta. Hiekkamaille on saatavilla erityisiä perusrunkoja ja lajikkeita. Ristipölytys on usein tarpeen, mikä vaatii pölyttäjäpuita. Tyypillisesti hedelmäpuut vartetaan. Perusrunko vaikuttaa puiden elinvoimaan. Valittavana on matalakasvuisia, keskikasvuisia tai korkeakasvuisia puita. Korkeakasvuiset hedelmätarhat soveltuvat hyvin laiduntamiseen (hedelmätarhojen laiduntaminen). Pähkinöiden viljely: Pähkinänviljely on pieni sektori Alankomaissa. Alueellisen pähkinätuotannon suosio on kuitenkin kasvamassa. Saksanjalopähkinä (Juglans regia): Ei kotoperäinen, mutta historiallisesti istutettu maatilojen lähelle ja patojen varrelle. Lajikkeet, joilla on myöhäinen kukinta, ovat parhaita pakkasvaurioiden välttämiseksi. Pähkinäpuut tarvitsevat maaperän hyvällä vesienhallinnalla ja ristipölytyksen. Ristipölytykseen tarvitaan erilaisia lajikkeita. Saksanjalopähkinä yhdistetään usein muihin viljelykasveihin tai eläimiin, koska sadon tuottaminen kestää pitkään. Mustajalopähkinä (Juglans nigra) on paras valinta puuntuotantoon. Hasselpähkinä (Corylus avellana): Kotoperäinen Alankomaissa. Villit variantit soveltuvat pensasaitoihin ja rehupuiksi. Hybridilajikkeet tuottavat enemmän pähkinöitä. Hasselpähkinät viihtyvät erilaisissa tasaisen kosteuden maaperissä (pH yli 5). Johtopäätökset Puustoinen maatalous tarjoaa lupaavan polun kohti kestävämpää ja muutosjoustavampaa maataloutta Alankomaissa. Viljelijät voivat onnistuneesti integroida puita ja pensaita viljelyynsä paikallisen kontekstin huolellisella huomioonottamisella, perusteellisella suunnittelulla ja olemassa olevista esimerkeistä oppimisella sekä saavuttaa täten ekologisia ja taloudellisia hyötyjä. Tietoja FOREST4EU-hankkeesta Tämä artikkeli on tuotettu FOREST4EU-hankkeessa osana valmiuksien kehittämismateriaaleja, jotka on suunnattu sidosryhmille ympäri Eurooppaa. Koska maaseudun innovaatioryhmissä kehitetyt innovaatiot ovat yleensä saatavilla paikallisesti, FOREST4EU hankkeen tavoitteena on siirtää metsätaloutta ja agrometsätaloutta koskevaa tietoa ja parhaita käytäntöjä sidosryhmille ja toimijaryhmille kaikkialla Euroopassa. Artikkeli tulostettavassa pdf-muodossa: https://www.forest4eu.eu/wp-content/uploads/2025/01/Agrof.Netherlands_EFI_ENG-1.pdf Kuva: Pajuvesametsä, Alankomaat. Michael den Herder, AGFORWARD-hanke, heinäkuu 2011, CC BY-NC-SA 2.0. Lähteet Boki Luske, Evert Prins, Erna Krommendijk, Nienke Geerts. 2020. Agroforestry op het Landbouwbedrijf – Bomen en struiken inpassen. Hoe pak je dat aan in Noord-Holland? Louis Bolk Institute, the Netherlands. Saatavissa: https://www.landbouwmetnatuur.nl/wp-content/uploads/2020/12/LBI-brochure-Agroforestry.pdf Lisätietoja Puustoisen maatalouden aloittaminen [Aan de slag met agroforestry]: https://www.mnh.nl/project/proefpercelen-agroforestry/ Ruokametsät ja puustoinen maatalous [Voedselbos en agroforestry]: https://www.mnh.nl/project/voedselbossen-en-agroforestry/ Tietovaranto luontoa kunnioittavaa maataloutta koskien [Kennispunt Natuurinclusieve Landbouw]: https://www.landbouwmetnatuur.nl/ Käännös suomeksi: Tanja Kähkönen, Euroopan metsäinstituutti Michael den Herder
“Agroforestry in Austria” network 15.8.2025 Tanja Kähkönen1, Kathrin Böhling2 & Theresia Markut3 1European Forest Institute, 2Bavarian State Institute of Forestry (LWF), 3Research Institute of Organic Agriculture (FiBL) Creation of an Austrian agroforestry network as one aim for the project In Austria, no agroforestry network for networking, knowledge exchange and communication existed before the EIP-Agri Operational Group “Agroforestry in Austria” in which formation of agroforestry network was one central aim. The project was run from October 2019 to September 2022 with a budget of 228642.85 euros. The aims of the “Agroforestry in Austria” project were 1) formation of a network on agroforestry, 2) know-how transfer on agroforestry to Austria with special consideration of the findings of the international EIP-Agri Focus Group Agroforestry, 3) identification of suitable agroforestry systems for different locations and farm orientations in eastern Austria, 4) concrete planning and implementation of agroforestry systems on six project farms (agroforestry model farms), 5) documentation of implementation steps, practical successes and challenges, as well as decision-making processes, 6) creation of information materials tailored to the target group of stakeholders interested in agroforestry, and 7) dissemination of the project results and agroforestry knowledge among farmers, (organic) farming advisors and other actors in the agricultural sector. The diverse partner composition of the “Agroforestry in Austria” project created core basis for the multi-actor agroforestry network and its activities. Research Institute of Organic Agriculture FiBL coordinated the project with partners being six Austrian agricultural holdings interested in agroforestry (model farms), Zurich University of Applied Sciences (ZHAW), Consulting & Design Burkhard Kayser, Grottenhof/Hardt Technical College and Hatzendorf Plant Cultivation Experimental Station, Institute of Organic Agriculture and Department of Viticulture and Fruit Growing & Institute of Organic Farming at University of Natural Resources and Life Sciences (BOKU), organic farming association Bio-Austria in Lower Austria, and Lower Austria Chamber of Agriculture. Other partners for agroforestry promotion, dissemination and education were agroforestry association ARGE Agroforst and Rural Training Institute Ländliches Fortbildungsinstitut Österreich. Agroforestry network composition and activities EIP-Agri Operational Group “Agroforestry in Austria” created a multi-actor ”Agroforestry in Austria” network. The agroforestry network consists of six participating agroforestry model farms with an interest in developing agroforestry systems on their arable land. Besides the agroforestry model farms, the EIP-Agri Operational Group “Agroforestry in Austria” partners, stakeholders with previously established agroforestry systems, and other stakeholders interested in agroforestry are involved in the network. Different types of knowledge are shared in the agroforestry network including farming practices, scientific and advisory expertise on agroforestry systems, administrative and policy related knowledge, and practical know-how on agroforestry. The agroforestry network organizes agroforestry field trips, facilitates learning possibilities from good practice examples, provides knowledge and information on agroforestry systems, facilitates interaction and collaboration among stakeholders, and creates visibility for agroforestry in Austria. The network has made field trips for learning about good practices also in the neighbouring countries, such as in Switzerland. The activities of the agroforestry network are mainly project-financed. Communication activities are key in the agroforestry network. During the “Agroforestry in Austria” project, the coordinator of EIP-Agri Operational Group Research Institute of Organic Agriculture FiBL maintained the network. The agroforestry model farms were a central part of agroforestry related information production and were sites for fields visits. Besides face-to-face events, dissemination and information materials addressing specific stakeholder groups in the agroforestry network and beyond were created. The project website Agroforst in Österreich collects all project materials and additional agroforestry resources in one place for stakeholders. Freely accessible information brochure for Austrian farmers “Agroforestry – from idea to implementation” was published in German both in printed and electronic format. The brochure gives overview of the most important aspects to be considered in planning and implementing agroforestry systems on arable land in Austria. An introduction booklet on agroforestry “Agroforestry – implementation on the farm: what needs to be considered when giving advice?” was published in the local language, German, targeting especially stakeholders working in advisory and consultancy. Two videos in German on practical planning and implementation of agroforestry at farm level “Agroforestry – from the idea to implementation” and “Agroforestry – many advantages for the farm and the environment” were produced targeting especially farmers. Photo books showcasing agroforestry system planting and maintenance and diversity of agroforestry systems were created as suggested by farmers in the agroforestry network. Information panels on agroforestry were installed on the agroforestry model farms for informing the public about the practiced agroforestry systems. Agroforestry network after the completion of the “Agroforestry in Austria” project The Austrian agroforestry network started during the EIP-Agri Operational Group “Agroforestry in Austria” has continued to inspire stakeholders even after its completion. After the completion of the “Agroforestry in Austria” project, the agroforestry network has been maintained through the website of the project and follow-up projects under the umbrella of Research Institute of Organic Agriculture FiBL. The follow-up projects have included Agroforestry Education Initiative in 2023-2024 which aimed at disseminating agroforestry implementation relevant information to farms based on the experiences and learnings in “Agroforestry in Austria” project, and at producing additional information materials on agroforestry such as brochures, factsheet and videos. Another project in 2023-2025 aimed at analysing contribution of agroforestry systems on biodiversity and communicating of the findings also the public through an agroforestry map in Austria in which different agroforestry systems are showcased. In 2023-2025 StartClim project aimed at demonstrating contribution of agroforestry systems to alleviating climate change and advancing biodiversity by assessing carbon dioxide sequestration potential of agroforestry systems and by analysing their benefits to biodiversity and communicating the results to the public. The follow-up projects have supported the maintenance of multi-actor agroforestry network for advancing visibility or agroforestry among farmers, policymakers and other stakeholders. About FOREST4EU project The article has been produced in FOREST4EU project as a part of capacity building materials directed to stakeholders across Europe. Whereas innovations developed in the operational groups are typically available locally, FOREST4EU project aims at transferring knowledge and best practices on forestry and agroforestry to stakeholders and operational groups across Europe. Photo: FiBL, T. Markut. References EU CAP Network. 2025. Project – EIP-AGRI Operational Group: Knowledge transfer and implementation of agroforesty systems in Austria. Available at: https://eu-cap-network.ec.europa.eu/projects/knowledge-transfer-and-implementation-agroforesty-systems-austria_en [Accessed 22 July 2025]. FiBL. 2021. Agroforst in Österreich. Available at: https://agroforst-oesterreich.at/ [Accessed 22 July 2025]. FiBL. 2021. Agroforst in Österreich – EIP Agri Projekt. Available at: https://agroforst-oesterreich.at/fibl-projekt-agroforst-oesterreich/ [Accessed 22 July 2025]. FiBL. 2021. Sonstige Projekte am FiBL. Available at: https://agroforst-oesterreich.at/sonstige-projekte-2/ [Accessed 22 July 2025]. Markut, T., Meindl, P., Kranzler, A. & Hörlezeder, C. 2023. Endbericht Agroforst in Österreich. Research Institute of Organic Agriculture FiBL, Vienna. 29 p. Available at: https://agroforst-oesterreich.at/wp-content/uploads/2023/11/Endbericht_EIP_Agroforst.pdf [Accessed 22 July 2025]. Meindl, P. & Markut, T. 2023. Agroforst – Umsetzung auf dem Betrieb: Was ist bei der Beratung zu berücksichtigen? Research Institute of Organic Agriculture FiBL, Vienna. 24 p. Available at: https://agroforst-oesterreich.at/wp-content/uploads/2023/03/AF-Beraterbroschuere_END.pdf [Accessed 22 July 2025]. Tanja Kähkönen, Kathrin Böhling & Theresia Markut
”Puustoinen maatalous Itävallassa” -verkosto 15.8.2025 Tanja Kähkönen1, Kathrin Böhling2 & Theresia Markut3 1Euroopan metsäinstituutti, 2Baijerin osa-valtion metsäinstituutti (Bavarian State Institute of Forestry, LWF), 3Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos (Research Institute of Organic Agriculture, FiBL) Itävallan puustoisen maatalouden verkoston perustaminen yhtenä hankkeen tavoitteena Itävallassa ei ollut puustoisen maatalouden verkostoa verkostoitumista, tiedon vaihtoa ja viestintää varten ennen maaseudun innovaatioryhmää ”Puustoinen maatalous Itävallassa”, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena oli puustoisen maatalouden verkoston perustaminen. Hanke toteutettiin lokakuusta 2019 syyskuuhun 2022, ja sen budjetti oli 228642,85 euroa. ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeen tavoitteena oli 1) puustoisen maatalouden verkoston muodostaminen, 2) puustoiseen maatalouteen liittyvän osaamisen siirto Itävaltaan ottaen erityisesti huomioon kansainvälisen puustoisen maatalouden EIP-Agri-fokusryhmän tulokset, 3) erilaisille kohteille ja maatilojen tuotantosuuntiin sopivien puustoisen maatalouden järjestelmien tunnistaminen Itävallan itäosissa, 4) puustoisen maatalouden järjestelmien konkreettinen suunnittelu ja toteutus kuudella hanketilalla (puustoisen maatalouden mallitilat), 5) toteutusvaiheiden, käytännön onnistumisten ja haasteiden sekä päätöksentekoprosessien dokumentointi, 6) puustoisesta maataloudesta kiinnostuneiden sidosryhmien kohderyhmälle räätälöidyn tiedotusmateriaalin laatiminen ja 7) hankkeen tulosten ja puustoista maataloutta koskevan tiedon levittäminen viljelijöiden, (luomu)viljelyneuvojien ja muiden maatalousalan toimijoiden keskuudessa. ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeen monipuolinen partnerikokoonpano muodosti ydinperustan monitoimijaiselle puustoisen maatalouden verkostolle ja sen toiminnalle. Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos FiBL koordinoi hanketta partnereidensa kanssa, joihin kuuluivat kuusi itävaltalaista puustoisesta maataloudesta kiinnostunutta maatilaa (mallitilat), Zürichin ammattikorkeakoulu (ZHAW), konsulttiyhtiö Consulting & Design Burkhard Kayser, Grottenhof/Hardt teknillinen opisto ja Hatzendorfin kasvinviljelyn koeasema, University of Natural Resources and Life Sciences (BOKU) -yliopiston Luonnonmukaisen maatalouden instituutti ja Viininviljelyn ja hedelmänviljelyn laitos sekä Luomuviljelyn instituutti, luomuviljelyyhdistys Bio-Austria Ala-Itävallassa ja Ala-Itävallan maatalouskamari. Muita puustoisen maatalouden edistämisen, tiedon levittämisen ja koulutuksen kumppaneita olivat agrometsätalousyhdistys ARGE Agroforst ja maaseudun koulutusinstituutti Ländliches Fortbildungsinstitut Österreich. Puustoisen maatalouden verkoston kokoonpano ja toiminta Maaseudun innovaatioryhmä ”Puustoinen maatalous Itävallassa” perusti monitoimijaisen ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -verkoston. Puustoisen maatalouden verkosto koostuu kuudesta osallistuvasta puustoisen maatalouden mallitilasta, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään puustoisen maatalouden järjestelmiä maatalousmaalleen. Puustoisen maatalouden mallitilojen verkostossa on mukana lisäksi ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -maaseudun innovaatioryhmän partnerit, sidosryhmiä, joilla on aiemmin perustettuja puustoisen maatalouden järjestelmiä ja muita puustoisesta maataloudesta kiinnostuneita sidosryhmiä. Puustoisen maatalouden verkostossa jaetaan erityyppistä tietoa, mukaan lukien viljelykäytännöt, puustoisen maatalouden järjestelmiä koskeva tieteellinen ja neuvojien asiantuntemus, hallinnollinen ja politiikkaan liittyvä tieto sekä puustoiseen maatalouteen liittyvä käytännön osaaminen. Puustoisen maatalouden verkosto järjestää puustoisen maatalouden kenttäretkiä, edistää hyvien käytäntöjen esimerkkeihin liittyviä oppimismahdollisuuksia, tarjoaa tietoa puustoisen maatalouden järjestelmistä, edistää sidosryhmien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä sekä luo näkyvyyttä puustoiselle maataloudelle Itävallassa. Verkosto on tehnyt opintomatkoja hyvien käytäntöjen oppimiseksi myös naapurimaista, kuten Sveitsistä. Puustoisen maatalouden verkoston toiminta on pääosin hankerahoitteista. Viestintä on keskeistä puustoisen maatalouden verkostossa. ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeen aikana verkostoa ylläpiti maaseudun innovaatioryhmän koordinaattori Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitos FiBL. Puustoisen maatalouden mallitilat olivat keskeinen osa puustoiseen maatalouteen liittyvää tiedontuotantoa ja kenttävierailuiden kohteita. Kasvokkain järjestettävien tapahtumien lisäksi laaditttiin tiedonlevitys- ja tiedotusmateriaaleja, jotka on suunnattu tietyille sidosryhmille puustoisen maatalouden verkostossa ja sen ulkopuolella. Hankkeen verkkosivusto Agroforst in Österreich kokoaa sidosryhmille kaikki hankemateriaalit ja muut puustoisen maatalouden resurssit yhteen paikkaan. Vapaasti saatavilla oleva tiedotuslehtinen ”Puustoinen maatalous – ideasta toteutukseen”, joka on suunnattu itävaltalaisille maanviljelijöille, julkaistiin saksaksi painettuna ja sähköisessä muodossa. Esitteessä annetaan yleiskatsaus tärkeimpiin näkökohtiin, jotka on otettava huomioon puustoisen maatalouden järjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa maatalousmaalla Itävallassa. Puustoisen maatalouden johdanto-opas ”Puustoinen maatalous – toteutus maatilalla: mitä on otettava huomioon neuvonnassa?” julkaistiin paikallisella kielellä, saksaksi ja se oli suunnattu erityisesti sidosryhmille, jotka työskentelevät neuvonnassa ja konsultoinnissa. Puustoisen maatalouden maatilatason käytännön suunnittelusta ja toteutuksesta tuotettiin kaksi saksankielistä videota“Puustoinen maatalous – ideasta toteutukseen” and “Puustoinen maatalous – monia hyötyjä maatilalle ja ympäristölle”, jotka on suunnattu erityisesti viljelijöille. Puustoisen maatalouden järjestelmän istutusta ja ylläpitoa sekä puustoisen maatalouden järjestelmien monimuotoisuutta esitteleviä valokuvakirjoja laadittiin puustoisen maatalouden verkoston viljelijöiden ehdotuksen mukaisesti. Puustoisen maatalouden mallitiloille asennettiin puustoisen maatalouden tietotauluja, joilla tiedotetaan siellä käytetyistä puustoisen maatalouden järjestelmistä. Puustoisen maatalouden verkosto ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeen päätyttyä ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -maaseudun innovaatioryhmän aikana perustettu itävaltalainen puustoisen maatalouden verkosto on inspiroinut sidosryhmiä myös hankkeen päättymisen jälkeen. ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeen päätyttyä puustoisen maatalouden verkostoa on ylläpidetty hankkeen verkkosivujen ja jatkohankkeiden kautta Luonnonmukaisen maatalouden tutkimuslaitoksen FiBL:n puitteissa. Jatkohankkeisiin on kuulunut vuosina 2023–2024 toteutettu Puustoisen maatalouden koulutusaloite, jonka tavoitteena oli jakaa puustoisen maatalouden toteuttamiseen liittyvää tietoa maatiloille ”Puustoinen maatalous Itävallassa” -hankkeesta saatujen kokemusten ja oppien perusteella sekä tuottaa puustoisesta maataloudesta lisää tiedotusmateriaalia, kuten esitteitä, tiedotteita ja videoita. Toisen vuosina 2023–2025 toteutetun hankkeen tavoitteena oli analysoida puustoisen maatalouden järjestelmien vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen ja tiedottaa tuloksista myös suurelle yleisölle Itävallan puustoisen maatalouden kartan avulla, jossa esitellään erilaisia puustoisen maatalouden järjestelmiä. Vuosina 2023-2025 StartClim-hankkeen tavoitteena oli osoittaa puustoisen maatalouden järjestelmien vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen arvioimalla puustoisen maatalouden järjestelmien hiilidioksidin sidontapotentiaalia ja analysoimalla niiden hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle ja viestimällä tuloksista suurelle yleisölle. Jatkohankkeilla on tuettu monitoimijaisen puustoisen maatalouden verkoston ylläpitoa puustoisen maatalouden näkyvyyden edistämiseksi viljelijöiden, päättäjien ja muiden sidosryhmien keskuudessa. Tietoja FOREST4EU-hankkeesta Tämä artikkeli on tuotettu FOREST4EU-hankkeessa osana valmiuksien kehittämismateriaaleja, jotka on suunnattu sidosryhmille ympäri Eurooppaa. Koska maaseudun innovaatioryhmissä kehitetyt innovaatiot ovat yleensä saatavilla paikallisesti, FOREST4EU hankkeen tavoitteena on siirtää metsätaloutta ja agrometsätaloutta koskevaa tietoa ja parhaita käytäntöjä sidosryhmille ja toimijaryhmille kaikkialla Euroopassa. Kuva: FiBL, T. Markut. Lähteet EU CAP Network. 2025. Project – EIP-AGRI Operational Group: Knowledge transfer and implementation of agroforesty systems in Austria. Saatavissa: https://eu-cap-network.ec.europa.eu/projects/knowledge-transfer-and-implementation-agroforesty-systems-austria_en [Viitattu 22.7.2025]. FiBL. 2021. Agroforst in Österreich. Saatavissa: https://agroforst-oesterreich.at/ [Viitattu 22.7.2025]. FiBL. 2021. Agroforst in Österreich – EIP Agri Projekt. Saatavissa: https://agroforst-oesterreich.at/fibl-projekt-agroforst-oesterreich/ [Viitattu 22.7.2025]. FiBL. 2021. Sonstige Projekte am FiBL. Saatavissa: https://agroforst-oesterreich.at/sonstige-projekte-2/ [Viitattu 22.7.2025]. Markut, T., Meindl, P., Kranzler, A. & Hörlezeder, C. 2023. Endbericht Agroforst in Österreich. Research Institute of Organic Agriculture FiBL, Vienna. 29 s. Saatavissa: https://agroforst-oesterreich.at/wp-content/uploads/2023/11/Endbericht_EIP_Agroforst.pdf [Viitattu 22.7.2025]. Meindl, P. & Markut, T. 2023. Agroforst – Umsetzung auf dem Betrieb: Was ist bei der Beratung zu berücksichtigen? Research Institute of Organic Agriculture FiBL, Vienna. 24 s. Saatavissa: https://agroforst-oesterreich.at/wp-content/uploads/2023/03/AF-Beraterbroschuere_END.pdf [Viitattu 22.7.2025]. Tanja Kähkönen, Kathrin Böhling & Theresia Markut
Northern climate and apple varieties as a source for innovation: agricultural productivity and sustainability in northern apple production for ice cider, a sweet dessert wine in Umeå, Sweden 13.8.2025 Northern rural areas of Europé face challenges in making living from traditional agriculture, limited number of commercially cultivated species, and generally harsh climate conditions. The story of the EIP-AGRI Operational group “Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in northern Europe” in Umeå, region of Västerbotten, Sweden, started well before its establishment from a vision of a man who desired to live in Northern Sweden. With the desire to live in the region, an entrepreneur Andreas Sundgren, established Brännland Iscider in the village of Vännäsby near Umeå in 2010 and started to make ice cider in a basement in Brännland, Umeå in 2011. Since the beginning of Brännland Iscider, the aim has been to produce a drink that would be known all over the world, a vision to create the best sweet wine in the world. The first two years of the company were full of learning through trials. Whereas the first aim was to produce cider, a simpler product than ice cider, through new discoveries in trials during the first two years it became clear that northern Swedish apples were best suited for ice cider production. An observation of having two local assets – access to both cold weather and Swedish high acidity dessert apples suitable for production of naturally sweet cider – paved the way for starting successful ice cider production in the region. Through combining these two local assets, Brännland Iscider became a winemaker instead of a cider maker. The international networks of Brännland Iscider including winemaking experts, ice cider production experts and apple growing experts have paved the way to create a unique wine made from apples. Now the ice cider, a sweet dessert wine, made from apples in Northern Sweden is among the best ones in the world and it is also the first Swedish wine ever served at Nobel banquet in 2022. The future vision has been levelled up in the EIP-AGRI operational group to involve wider stakeholder population especially farmers, regional governments, academia, and business – both in Sweden and at international level. EIP-AGRI Operational Groups aim to solve identified problems in agriculture and primary production. They also aim to share the invented innovations to general use for other stakeholders. The groups consist of at least of two partners: enterprises in agriculture, forestry, processing of agricultural products and other bioeconomy enterprises related to these, and experts / organisations relevant to solving the problem such as researchers, advisors, other enterprises, associations. The funding for EIP-AGRI operational groups is applied from responsible national authorities in each country in European Union. Establishing a new branch of climate resilient sustainable agriculture Trial apple orchards preceded the establishment of the EIP-AGRI Operational Group. Before the establishment of the EIP-AGRI Operational Group, Brännland Iscider had established trial apple production areas near Umeå, Northern Sweden. The first experimental apple orchard was established with 250 trees in one hundred kilometers north of Umeå in 2014. The second experimental orchard was planted in 2016 and it consisted of 1200 apple trees located in Röbäcksdalen near Umeå. In the experimental orchards, all the cold-hardy apple varieties that were available were used. In 2019, EIP-AGRI Operational Group “Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in northern Europe” received funding to run the project between years 2020 and 2023. Due to delays caused by covid-19 in getting apple trees, the project duration is extended and it will run until August 2024. Out of the total project budget 10.7 million SEK, 85% was funded with EIP-Agri funds. The rest of the funding came from Brännland Iscider and from the apple growing partners included in the project. After the start of the operational group in 2020, more than 12000 apple trees have been planted in total in 10 hectares in plots with an aim of commercial viability in collaboration with local growers, both farmers and those aspiring to become farmers. The northernmost regions of Sweden – Jämtland, Norrbotten, Västerbotten and Västernorrland – have been used for these apple planting areas. A comparison apple cultivation area has been planted in Skåne, southern Sweden, using northern apple varieties. In total about 80 different apple varieties have been used in establishment of these apple cultivation areas. To reach the aims of the operational group, different organizations – enterprises, regional government, farmers’ association, and individual experts – were involved in the group. The Swedish enterprises included in the operational group are the ice cider producer Brännland Iscider, technology development company Boreal Orchards, and fruit and vegetable wholesaler and one of Sweden’s biggest apple growers Elsanta. Also one international company, European expert in northern apple varieties Blomqvist Plantskola Oy from Lepplax, Finland, is involved in the operational group. Besides enterprises, the regional government of Norrbotten, the national farmers’ association LRF Västerbotten, and one individual gardener with long experience in northern apples are involved in the group. Each involved organisation is represented by an individual person in the operational group. All the involved individuals bring diverse agronomical, horticultural, commercial, technological, research and farming expertise in the operational group. As a result of the operational group, farmers have received an opportunity to diversify economically and environmentally their production in the region. Overall, the project contributes to climate resilient food security, developing novel foods for consumers, economic and environmental resilience of farmers, region and local communities. Watch a video to learn about the story of the operational group: Brännland Iscider. 2023. This is the beginning of the story. Farming practices benefit from local northern strengths Apple cultivation as such is not profitable in Sweden. However, the apple growers connected to Brännland Iscider and the project can charge a much higher premium for their fruit through selling apples to Brännland Iscider and other potential value enhancing operations with the ambition of producing a premium product like ice cider from the apples. An apt comparison can be made with the best grape growers in an established wine region selling their grapes to the top wineries in the same region. Profitability of apple cultivation is also sought for instance through leaning the cultivation efforts with benefiting from local strengths such as existing local knowledge on growing apples in northern climates, favourable microclimate pockets, and cold harsh winters. As the conditions for apple growing in northern Sweden are different from those in southern Sweden, cultivation solutions also need to be locally adapted. As commercial level apple cultivation is new in northern climates, adapting apple cultivation to northern conditions has included experimenting with apple orchard management practices and learning by growing apples in practice. While experimenting with combining traditional cultivation methods with conventional ones, a wide range of apple varieties, optimising land use, different planting arrangements, different management options, decreasing transportation, and decreasing water use has taken place. Through experimenting, the optimal plantation depth and age of seedlings has been established. It has been noticed that apple seedlings need to be two-year-old to cope well during the first growing seasons and they also produce apples earlier than smaller seedlings. One of the experimental practices is dry farming, i.e. applying no irrigation, external nutrient inputs or pesticides, is tested in the management of apple orchards in favourable microclimate pockets. The project inspires farmers to go beyond business as usual and traditional agriculture in the area. Each farmer also finds their own way of managing their apple orchard – the whole idea is to learn new things for future and do observations to do things better in terms of growing apples with high sugar content suitable for ice cider production in the Northern Europe. As sugar is crucial in producing apple cider, the aim is to produce apples with high sugar content instead of focusing on tonnage only. Besides the high sugar content, apples full of flavour are aimed at to be produced instead of producing apples with similar qualities in colour, size and shape. The southern apple varieties that Brännland Iscider work with are Ingrid Marie, Aroma, Cox Orange and Mutsu. In the north the varieties are much more varied and will be more varied in future as the planted apple trees of all the chosen cold hardy varieties will start to bear more fruit. Ice cider production process at Brännland Iscider Cryoconcentration Cold climate is the key for ice cider production. Cryoconcentration of ice cider is done with using the natural cold season present in the area. After the apples have been picked in autumn, they are placed in a cold storage until the weather gets cold, typically until the end of November. The apples are pressed and the juice is frozen in tanks outside the winery. Besides natural cold being the key for producing ice cider, it also facilitates more thorough and sustainable use of apples as the raw material. When the apple juice gets frozen, water gets frozen first and remaining liquid becomes relatively sweeter naturally concentrated apple juice. In this cryoconcentration process sugar acts as an antifreeze agent. As the concentrated apple juice is heavier than water, it drops at the bottom of the tank. Once the entrepreneurs consider the concentration being sufficient, they brink a tank inside to thaw a bit before tapping the juice in another tank through a valve at the bottom of the tank. After tapping the new tank, full of cryoconcentrated apple juice, is taken outside to refreeze and reconcentrate. This process is done as many times as needed which may vary from year to year. At Brännland Iscider, annual raw must capacity is currently about 120000 liters. Fermentation At Brännland Iscider, the starting ice cider must has a sugar content between 35° and 40° brix. After cryoconcentration, the concentrated apple juice is placed in fermentation tanks together with yeast. Ice ciders are not shaped before their nature as representations of different varieties and different sugar concentrations is seen. Each ice cider tank is let to ferment on their own based on the guidelines defined by the entrepreneurs’ experience as winemakers. After fermentation is deemed to be at its best, racking, pumping the wine of the solid matter accumulated at the bottom of the fermentation tank takes place. Filtering, blending and bottling After racking, wine is filtered. A part of the filtered wine is left in the steel tanks to be bottled within the coming months, and a part, the most deepest and darkest wines are aged in oak barrels. Blending process is done through smelling, tasting and discussing the qualities of the wines. As the final step, the wine is bottled with machinery requiring manual labour in the bottling process. Each 0.5 liters of Brännland Ice Cider is made of four kilos of apples. Brännland Iscider has three main bottlings of ice wine, each with unique characteristics and aimed at different consumers. Currently Brännland Iscider purchases 140 tonnes of apples from apple growers in Skåne and northern apple varieties have been planted also in Österlen in Skåne in collaboration with a local partner in the region. Whereas the expression of wines made from southern apples is different from the wines made from the northern apple varieties, both have their unique qualities which can complement each other. Although only small quantities of ice cider has been produced from apples in their own northern apple plantations, the expression of this northern ice cider has been noted to be fundamentally unique compared to those produced from southern apple varieties. Watch a video on the ice cider production process or click the link: Brännland Iscider. 2023. The Ice Cider Year – Wine making in the far North. Trailblazing in European ice cider standards Innovation of ice cider, cidre de glace, made from apples has its roots in Canada in late 1900s and the denomination of ice cider quality was established in 2005 in Quebec, Canada. Yet, production of ice cider was started in Canada, actual ice wine making was started in Germany in late 1700s and early 1800s. In 1970s the ice wine making method was taken to North America, and especially to Canada due to climatic conditions of warm summers and cold winters. In 1978 the first ice wine made out of grapes was produced in Canada. In early 1990s the first developments towards producing ice cider were taken with first observations that ice wine making can be successfully implemented with apples. In 1999 the first bottle of ice cider was sold in Canada under the official designation of ice cider. The development of ice cider production has been rapid ever since with several producers specialising in ice cider in Canada and the US. Currently there are a number of ice cider producers in Europe but less than five working in adherence to the Canadian ice cider appellation. Table 1. Brännland Iscider denomination of quality for ice cider Ice Cider is a sweet wine produced through the fermentation of apple juice that holds a sugar content of at least 30° brix before fermentation. Concentration of sugar is to be done using naturally occurring cold. Alcohol content in the finished product must be between 7 and 13 percent by volume and residual sugar must be at least 130gr/L. In addition: Starting juice must be constituted of 100%, unconcentrated natural apple juice from Swedish grown apples. No addition of preservatives. No addition of flavors or coloring. No addition of alcohol. Chaptalization (addition of sugar) is not allowed. Adapted from: Brännland Iscider. 2018b. What is ice cider? -And the start of a standard for ice cider in Europe. Available at: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/04/20/what-is-ice-cider-and-the-start-of-a-standard-for-ice-cider-in-europe/ [Accessed 24 May 2024]. As a trailblazer for ice cider production in Europe, Brännland Iscider has been active in developing an ice cider standard for Europe since the company’s early years. Since 2013, Brännland Iscider has had its own definition of quality for ice cider (table 1) which mainly follows the Canadian ice cider standard. As there was no common European standard for ice cider and they were the only ice cider producer in Europe in year 2013, Brännland Iscider made its own ice cider definition based on what they considered being the correct ice cider production procedure. The definition was follows with a few exceptions, such as lower residual sugar requirement g/L, the ice cider definition developed by ice cider producers and related authorities in Quebec, Canada, the original ice cider development area in the world. Whereas the definition made it easier to communicate with the consumers about the quality of the ice cider, it also signalled a view on developing common ice cider production standard for Europe. Yet the definition that Brännland Iscider uses is not official yet, it gives consumers and other ice cider producers a signal of rules which are followed by Brännland Iscider in their production and what they consider as a ground for joint ice cider standard for Europe. In the ice cider definition, naturally occurring cold is the common denominator for ice cider production. In the international appellation for the production of ice cider, two methods of concentration of sugar in the apple juice are outlined: cryoextraction and cryoconcentration. In Brännland Iscider cryoconcentration of apple juice is done by repeated cycle of freezing and tapping of the apple juice. In cryoextraction apples are let to stay in trees until the juice in them is concentrated enough for ice cider production. Cryoextraction is not done by Brännland Iscider as yet. What may the future hold? Brännland Iscider has been steadily increasing its production capacity over there years. Besides ice cider, Brännland Iscider has produced a mulled apple ice wine since 2017. The company has gone from producing 8000 bottles in 2012-2013 to around 100.000 bottles in 2023-2024 with a large part of the production being sold to export with the main markets being France, the United Kingdom, Spain and Switzerland. Besides ice cider production, Brännland Iscider has also partnered with a Swedish world renowed glass designer to design an ice cider glass specifically for their product which is one step in a journey to extend the ice cider experience into a whole. What comes to sourcing apples in future, Brännland Iscider will continue collaborating with apple growers both in southern and northern Sweden. At the same time, the company plants to own a larger proportion of its apple cultivation areas. In terms of expression and quality in future, the aim is to move from vin d’effort, taste of the winemaker to produce an attractive consumer-friendly wine, to vin d’terroir, sense of place expressing unique flavour of ice cider made from apples from different apple production areas stemming from specific local growing conditions such as climate, soil and topography. The unique local characteristics will be realised through more site-specific bottlings in future. The aim is also to collect wild yeast from apples produced in the region for fermenting ice ciders. A stronger link to benefiting from local natural habitats is also planned which is an interesting development also from northern agroforestry perspective. Under changing climate, choosing apple varieties to fit also in future climatic conditions is an important ongoing task while selecting apple varieties for future. Whereas Brännland Iscider and its operations have been the focal point of the operational group “Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in northern Europe”, the long-term goal of the operational group is to contribute to climate resilient sustainable agriculture and to create favourable partnerships between farmers and food processing companies to develop further products in local, regional and global markets. The project and its spinoffs continuously search for further collaboration with academia and other partners. If you are interested to learn more about the operational group “Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in northern Europe”, contact Daniel Pacurar, Boreal Orchards (danielpacurar@borealorchards.se) and Andreas Sundgren Graniti, Brännland Iscider, (andreas@brannlandiscider.se). About FOREST4EU project The article has been produced in FOREST4EU project as a part of capacity building materials directed to stakeholders across Europe. Whereas innovations developed in the operational groups are typically available locally, FOREST4EU project aims at transferring knowledge and best practices on forestry and agroforestry to stakeholders and operational groups across Europe. This project has received funding from the European Union’s Horizon Europe Research and Innovation Programme under Grant Agreement N° 101086216. The article in a printable PDF format: https://www.forest4eu.eu/wp-content/uploads/2024/12/Article_EFI_ENG.pdf Photo: Johan Gunséus for Brännland Iscider. Sources Brännland Iscider. 2018a. The 2018 ice cider extraction has started. Available at: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/02/26/the-2018-ice-cider-extraction-has-started/ [Accessed 24 May 2024]. Brännland Iscider. 2018b. What is ice cider? -And the start of a standard for ice cider in Europe. Available at: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/04/20/what-is-ice-cider-and-the-start-of-a-standard-for-ice-cider-in-europe/ [Accessed 24 May 2024]. Brännland Iscider. 2020. Large scale apple growing in northern Sweden. 12,000 apple trees the start of new sustainable agriculture. Press release. Available at: https://www.mynewsdesk.com/se/brannlandcider/pressreleases/large-scale-apple-growing-in-northern-sweden-12-punkt-000-apple-trees-the-start-of-new-sustainable-agriculture-2973177?site=se&view_policy=1 [Accessed 8 May 2024]. Brännland Iscider. 2021. Brännland Iscider och Elsanta etablerar gemensam äppelodling på Österlen. Available at: https://www.brannlandcider.se/blog/2021/08/31/brannland-cider-och-elsanta-etablerar-gemensam-appelodling-pa-osterlen/ [Accessed 8 May 2024]. Brännlad Cider. 2022. Brännland Iscider 2021 first Swedish wine at the Nobel banquet since 1901 inception. Press release 10.12.2022. Available at: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2022/12/10/brannland-iscider-2021-first-swedish-wine-at-the-nobel-banquet-since-1901-inception/ [Accessed 8 May 2024]. Brännland Iscider. 2023. This is the beginning of the story. Available at: https://www.youtube.com/watch?v=ysQHCMmyg1w [Accessed 8 May 2024]. Brännlad Cider. 2023. The Ice Cider Year – Wine making in the far North. Available at: https://www.youtube.com/watch?v=9eVSl8WaJnQ&list=PLKYHUjcSLk98tejIe2-7YiFHOVgfm6yg2&index=1 [Accessed 8 May 2024]. Brännland Iscider. 2024. About us: what is ice cider? Available at: https://www.brannlandcider.se/en/about-us/what-is-ice-cider/ [Accessed 8 May 2024]. Brännland Iscider. 2024. The story of la pomme. Available at: https://www.brannlandcider.se/en/la-pomme/the-designer-ingegerd-raman/ [Accessed 25 May 2024]. Strömberg, P. 2023. Brännland tar världen med storm. Wine Table 19.8.2023. Available at: https://www.winetable.se/artiklar/brannland-tar-varlden-med-storm/ [Accessed 8 May 2024]. Interview with Daniel Pacurar, 22 August 2023. Other literature The final report of the project, in Swedish: Sundgren, A. & Ullmark, H. 2025. Rapport kring metod och ursprungsskydd för svenska viner och svensk cider – en innovativ dryckesbransch i snabb tillväxt. Journalnummer 2022-3973 inom Jordbruksverkets landsbygdsprogram 2014–2020. 101 p. Available at: https://cdn.prod.website-files.com/66546f3551fbca5b6e57e7e6/682edd69a67988b04d2a4bf2_Rapport%20ursprungsskydd%20svenska%20viner%20och%20cidrar%2012maj2025.pdf (Accessed 13 August 2025) Tanja Kähkönen
Pohjoinen ilmasto ja omenalajikkeet innovaation lähteenä: maatalouden tuottavuus ja kestävyys pohjoisessa omenantuotannossa jääsiideriä, makeaa jälkiruokaviiniä, varten Uumajassa, Ruotsissa 13.8.2025 Euroopan pohjoisilla maaseutualueilla on haasteita saada elantonsa perinteisestä maataloudesta, kaupallisesti viljeltyjen lajien rajallisesta määrästä ja yleisesti ankarista ilmasto-olosuhteista. Maaseudun innovaatioryhmän ”Kaupallinen tuottava omenankasvatus pohjoisessa ilmastossa – innovaatio uuteen ilmastokestävään maatalouteen Pohjois-Euroopassa” Uumajassa, Västerbottenin alueella Ruotsissa, tarina alkoi jo kauan ennen sen perustamista yhden miehen, joka halusi asua Pohjois-Ruotsissa, visiosta. Yrittäjä Andreas Sundgren halusi asua alueella ja perusti Brännland Isciderin Uumajan lähelle Vännäsbyn kylään vuonna 2010 ja alkoi valmistaa jääsiideriä kellarissa Uumajan Brännlandissa vuonna 2011. Brännland Isciderin alusta lähtien tavoitteena on ollut tuottaa juoma, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa, visiona luoda maailman paras makea viini. Yrityksen kaksi ensimmäistä vuotta olivat täynnä kokeilujen kautta oppimista. Siinä missä ensimmäinen tavoite oli tuottaa siideriä, joka on yksinkertaisempi tuote kuin jääsiideri, kahden ensimmäisen vuoden aikana tehdyissä kokeissa tehtyjen uusien löytöjen avulla kävi selväksi, että pohjoisruotsalaiset omenat soveltuivat parhaiten jääsiiderin tuotantoon. Havainto kahdesta paikallisesta voimavarasta – sekä kylmän sään että ruotsalaisten korkean happamuuden jälkiruokaomenoiden saatavuudesta, jotka soveltuvat luonnollisesti makean siiderin tuotantoon – tasoitti tietä menestyksekkään jääsiiderin tuotannon aloittamiselle alueella. Yhdistämällä nämä kaksi paikallista vahvuutta Brännland Iscideristä tuli viininvalmistaja siiderinvalmistajan sijaan. Brännland Isciderin kansainväliset verkostot, joihin kuuluu viininvalmistuksen asiantuntijoita, jääsiiderin tuotannon asiantuntijoita ja omenanviljelyn asiantuntijoita, ovat tasoittaneet tietä ainutlaatuisen omenoista valmistetun viinin luomiselle. Nyt Pohjois-Ruotsin omenoista valmistettu jääsiideri, makea jälkiruokaviini, on maailman parhaiden joukossa ja se on myös ensimmäinen ruotsalainen viini, jota tarjoiltiin Nobel-juhlassa vuonna 2022. Maaseudun innovaatioryhmässä on nostettu tulevaisuuden visiota siten, että siihen osallistuu laajempi sidosryhmäjoukko, erityisesti viljelijöitä, aluehallinto, yliopistomaailma ja yritykset – sekä Ruotsissa että kansainvälisellä tasolla. Maaseudun innovaatioryhmien tavoitteena on ratkaista maataloudessa ja alkutuotannossa havaittuja ongelmia. Ne pyrkivät myös jakamaan keksittyjä innovaatioita yleiseen käyttöön muille sidosryhmille. Ryhmissä on vähintään kaksi kumppania: maa- ja metsätalous, maataloustuotteiden jalostus ja näihin liittyvät muut biotalousyritykset sekä ongelman ratkaisemisen kannalta merkitykselliset asiantuntijat/organisaatiot, kuten tutkijat, neuvojat, muut yritykset, yhdistykset. Maaseudun innovaatioryhmien rahoitusta haetaan kunkin Euroopan unionin maan toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta. Ilmastokestävän maatalouden uuden haaran perustaminen Koeomenatarhoja perustettiin ennen maaseudun innovaatioryhmän perustamista. Ennen maaseudun innovaatioryhmän perustamista Brännland Iscider oli perustanut koeomenantuotantoalueita Uumajan lähelle Pohjois-Ruotsiin. Ensimmäinen kokeellinen omenatarha, jossa on 250 puuta, perustettiin sata kilometriä Uumajasta pohjoiseen vuonna 2014. Toinen kokeellinen hedelmätarha istutettiin vuonna 2016 ja se koostui 1200 omenapuusta, jotka sijaitsevat Röbäcksdalenissa lähellä Uumajaa. Kokeellisissa hedelmätarhoissa käytettiin kaikkia saatavilla olevia kylmänkestäviä omenalajikkeita. Vuonna 2019 maaseudun innovaatioryhmä ”Kaupallinen tuottava omenankasvatus pohjoisessa ilmastossa – innovaatio uuteen ilmastokestävään maatalouteen Pohjois-Euroopassa (Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in Northern Europe)” sai rahoitusta hankkeen toteuttamiseen vuosina 2020–2023. Covid-19: n aiheuttamien omenapuiden hankkimiseen liittyvien viivästyksien vuoksi hankkeen kestoa jatketaan ja se kestää elokuuhun 2024 asti. Hankkeen 10,7 miljoonan Ruotsin kruunun kokonaisbudjetista 85 prosenttia rahoitettiin EIP-Agri-rahoituksella. Loput rahoituksesta tuli Brännlad Iscideriltä ja omenoiden kasvatuksen partnereilta hankkeessa. Toimintaryhmän käynnistyttyä vuonna 2020 useille viljelyaloille on istutettu yhteensä yli 12000 omenapuuta 10 hehtaarille tavoitteena kaupallinen kannattavuus yhteistyössä paikallisten viljelijöiden, sekä nykyisten viljelijöiden että viljelijöiksi haluavien kanssa. Ruotsin pohjoisimpia alueita – Jämtlantia, Norrbottenia, Västerbottenia ja Västernorrlandia – on käytetty näihin omenanistutusalueisiin. Etelä-Ruotsin Skåneen on istutettu omenanviljelyn vertailualue, jossa käytetään pohjoisia omenalajikkeita. Näiden omenanviljelyalueiden perustamisessa on käytetty yhteensä noin 80 eri omenalajiketta. Maaseudun innovaatioryhmän tavoitteiden saavuttamiseksi ryhmässä oli mukana eri organisaatioita – yrityksiä, aluehallinto, viljelijöiden yhdistys ja yksittäisiä asiantuntijoita. Maaseudun innovaatioryhmään kuuluvat ruotsalaiset yritykset ovat jääsiiderin tuottaja Brännland Iscider, teknologian kehitysyhtiö Boreal Orchards sekä hedelmien ja vihannesten tukkukauppias ja yksi Ruotsin suurimmista omenanviljelijöistä Elsanta. Ryhmässä on mukana myös yksi kansainvälinen yritys, eurooppalainen pohjoisten omenalajikkeiden asiantuntija Blomqvist Plantskola Oy Lepplaxista, Suomesta. Yritysten lisäksi ryhmässä on mukana Norrbottenin aluehallinto, kansallinen viljelijäyhdistys LRF Västerbotten ja yksi yksittäinen puutarhuri, jolla on pitkä kokemus pohjoisen omenoista. Kutakin osallistuvaa organisaatiota edustaa ryhmässä yksi henkilö. Kaikki mukana olevat henkilöt tuovat ryhmään monipuolista agronomista, puutarhanhoidollista, kaupallista, teknologista, tutkimuksen ja viljelyn osaamista. Maaseudun innovaatioryhmän tuloksena viljelijät ovat saaneet mahdollisuuden monipuolistaa tuotantoaan alueella taloudellisesti ja ympäristön kannalta tarkasteltuna. Kaiken kaikkiaan hanke edistää ilmastokestävää ruokaturvaa, uusien elintarvikkeiden kehittämistä kuluttajille sekä viljelijöiden, alueiden ja paikallisyhteisöjen taloudellista ja ympäristöön liittyvää kestävyyttä. Katso video maaseudun innovaatioryhmän tarinasta: Brännland Iscider. 2023. This is the beginning of the story (englanniksi). Paikalliset pohjoiset vahvuudet hyödyttävät maanviljelyn käytäntöjä Omenanviljely ei sinänsä ole kannattavaa Ruotsissa. Brännland Iscideriin ja hankkeeseen kytköksissä olevan omenanviljelijät voivat periä hedelmistään paljon korkeamman hinnan myymällä omenat Brännland Isciderille ja muille mahdollisille arvoa lisääville toiminnoille tavoitteena tuottaa premium-tuotetta kuten omenoista valmistettua jääsiideriä. Osuvan vertailun voi tehdä vakiintuneiden viinialueiden parhaisiin viininviljelijöihin, jotka myyvät rypäleensä saman alueen huippuviinitiloille. Omenanviljelyn kannattavuutta tavoitellaan myös esimerkiksi viljelypanosten virtaviivaistamisen kautta hyödyntämällä viljelyssä paikallisia vahvuuksia, kuten olemassa olevaa paikallista tietämystä omenanviljelystä pohjoisessa ilmastossa, suotuisia pienilmastotaskuja ja kylmiä ankaria talvia. Koska omenanviljelyolosuhteet Pohjois-Ruotsissa ovat erilaiset kuin Etelä-Ruotsissa, myös viljelyratkaisuja on mukautettava paikallisesti. Koska kaupallisen tason omenanviljely on uutta pohjoisessa ilmastossa, omenanviljelyn mukauttaminen pohjoisiin olosuhteisiin on sisältänyt omenatarhojen hoitokäytäntöjen kokeilua ja oppimista omenoiden käytännön kasvattamisen kautta. Samalla kun on kokeiltu perinteisten viljelymenetelmien yhdistämistä nykyisiin menetelmiin, on käytetty laajaa valikoimaa omenalajikkeita, optimoitu maankäyttöä, erilaisia istutusjärjestelyjä, erilaisia hoitovaihtoehtoja, vähennetty kuljetuksia ja vähennetty vedenkäyttöä. Kokeilujen avulla on saatu selville taimien optimaalinen istutussyvyys ja ikä. On huomattu, että omenan taimien on oltava kaksivuotiaita selviytyäkseen hyvin ensimmäisinä kasvukausina ja ne tuottavat omenoita myös aikaisemmin kuin pienemmät taimet. Yksi kokeellisista käytännöistä on kuivaviljely, eli ilman kastelua, ulkoisia ravinnepanoksia tai torjunta-aineita testataan omenatarhojen hoitoa suotuisissa pienlmastotaskuissa. Hanke innostaa viljelijöitä menemään tavallisen liiketoiminnan ja alueen perinteisen maatalouden käytäntöjen yli. Jokainen viljelijä löytää myös oman tapansa hoitaa omenatarhaansa – koko ideana on oppia uutta tulevaisuutta varten ja tehdä havaintoja, jotta asioita voi tehdä paremmin jääsiiderin tuotantoon soveltuvien korkean sokeripitoisuuden omenoiden kasvattamisessa Pohjois-Euroopassa. Koska sokerilla on ratkaiseva merkitys omenasta valmistettavan siiderin tuotannossa, tavoitteena on tuottaa runsaasti sokeria sisältäviä omenoita sen sijaan, että keskityttäisiin vain tonnimääriin. Korkean sokeripitoisuuden lisäksi pyritään tuottamaan maukkaita omenoita sen sijaan, että tuotettaisiin omenoita, joiden väri, koko ja muoto ovat samanlaisia. Eteläläiset omenalajikkeet, joiden kanssa Brännland Iscider työskentelee, ovat Ingrid Marie, Aroma, Cox Orange ja Mutsu. Pohjoisiset lajikkeet ovat paljon monipuolisempia ja vielä monipuolisempia tulevaisuudessa, kun kaikkien valittujen kylmänkestävien lajikkeiden istutetut omenapuut alkavat tuottaa enemmän hedelmiä. Jääsiiderin tuotantoprosessi Brännland Ciderissä Kryokonsentraatio Kylmä ilmasto on avain jääsiiderin tuotantoon. Jääsiiderin kryokonsentraatio tehdään käyttämällä alueen luonnollista kylmää vuodenaikaa. Kun omenat on poimittu syksyllä, niitä pidetään kylmävarastossa sään kylmenemiseen asti, tyypillisesti marraskuun loppuun asti. Omenat puristetaan ja mehu jäädytetään viinitilan ulkopuolella olevissa säiliöissä. Sen lisäksi, että luonnollinen kylmä on avain jääsiiderin valmistukseen, se helpottaa myös omenoiden perusteellisempaa ja kestävämpää käyttöä raaka-aineena. Kun omenamehu jäätyy, vesi jäätyy ensin ja jäljellä olevasta nesteestä tulee suhteellisesti makeampaa luonnollisesti tiivistettyä omenamehua. Tässä kryokonsentraatioprosessissa sokeri toimii jäätymisenestoaineena. Koska tiivistetty omenamehu on vettä raskaampaa, se putoaa säiliön pohjalle. Kun yrittäjät pitävät pitoisuutta riittävänä, he tuovat säiliön sisälle sulamaan hieman ennen mehun valuttamista toiseen säiliöön säiliön pohjassa olevan venttiilin kautta. Valuttamisen jälkeen uusi säiliö, joka on täynnä kylmällä tiivistettyä omenamehua, viedään ulos jäätymään ja tiivistymään uudelleen. Tämä prosessi tehdään niin monta kertaa kuin tarvitaan, mikä voi vaihdella vuosittain. Brännland Isciderin vuotuinen raakaomenamehukapasiteetti on noin 120000 litraa. Käyminen Brännland Isciderin aloitusjääsiiderin sokeripitoisuus on 35–40° brix. Kryokonsentroinnin jälkeen tiivistetty omenamehu asetetaan käymissäiliöihin yhdessä hiivan kanssa. Jääsiiderit eivät ole muotoutuneet ennen kuin niiden luonne eri lajikkeiden ja eri sokeripitoisuuksien edustajina nähdään. Jokaisen jääsiiderisäiliön annetaan käydä itsestään yrittäjien viininviljelijäkokemuksen määrittelemien ohjeiden mukaisesti. Kun käymisen katsotaan olevan parhaimmillaan, käymissäiliön pohjalle kertynyt sakka pumpataan pois. Suodatus, sekoitus ja pullotus Sakan poistamisen jälkeen viini suodatetaan. Osa suodatetusta viinistä jätetään terässäiliöihin pullotettavaksi tulevien kuukausien aikana, ja osa syvimmistä ja tummimmista viineistä kypsytetään tammitynnyreissä. Sekoitusprosessi tapahtuu haistelemalla, maistamalla ja keskustelemalla viinien ominaisuuksista. Viimeisenä vaiheena viini pullotetaan käsityötä pullotusprosessissa tarvitsevilla koneilla. Kukin 0,5 litraa Brännlandin jääsiideriä valmistetaan neljästä kilosta omenoita. Brännland Isciderillä on kolme pääpullotusta jääsiideriä, joista jokaisella on ainutlaatuiset ominaisuudet ja jotka on suunnattu eri kuluttajille. Tällä hetkellä Brännland Iscider ostaa 140 tonnia omenoita Skånen omenanviljelijöiltä, ja pohjoisia omenalajikkeita on istutettu myös Skånen Österleniin yhteistyössä alueen paikallisen kumppanin kanssa. Eteläisistä omenoista valmistettujen viinien luonne eroaa pohjoisista omenalajikkeista valmistettujen viinien luonteesta, mutta molemmilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka voivat täydentää toisiaan. Vaikka vain pieniä määriä jääsiideriä on tuotettu omenoista yrityksen omilta pohjoisilta omenaviljelmiltä, tämän pohjoisen jääsiiderin luonteen on todettu olevan pohjimmiltaan ainutlaatuinen verrattuna eteläisistä omenalajikkeista tuotettuihin. Katso video jääsiiderin tuotantoprosessista: Brännland Iscider. 2023. The Ice Cider Year – Wine making in the far North (englanniksi). Edelläkävijä eurooppalaisissa jääsiideristandardeissa Omenoista valmistetun jääsiiderin innovaatio, cidre de glace, juontaa juurensa 1900-luvun lopun Kanadaan ja jääsiiderin laadun luokitus luotiin vuonna 2005 Kanadan Quebecissä. Vaikka jääsiiderin valmistus aloitettiin Kanadassa, varsinainen jääviinin valmistus aloitettiin Saksassa 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. 1970-luvulla jääviinin valmistusmenetelmä vietiin Pohjois-Amerikkaan ja erityisesti Kanadaan lämpimien kesien ja kylmien talvien ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Vuonna 1978 Kanadassa valmistettiin ensimmäinen rypäleistä valmistettu jääviini. 1990-luvun alussa otettiin ensimmäiset kehitysaskeleet kohti jääsiiderin tuotantoa, kun ensimmäiset havainnot osoittivat, että jääviiniä voidaan valmistaa onnistuneesti omenoilla. Vuonna 1999 ensimmäinen pullo jääsiideriä myytiin Kanadassa jääsiiderin virallisella nimityksellä. Jääsiiderin tuotannon kehitys on ollut siitä lähtien nopeaa useiden tuottajien erikoistuessa jääsiideriin Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä Euroopassa on useita jääsiiderin tuottajia mutta vähemmän kuin viisi, jotka noudattavat kanadalaista jääsiiderin laadun luokitusta. Taulukko 1. Brännland Isciderin jääsiiderin laatuluokitus Jääsiideri on makea viini, joka on valmistettu käymisprosessissa omenamehusta ja jonka sokeripitoisuus on vähintään 30 ° brix ennen käymistä. Sokerin konsentrointi on tehtävä käyttämällä luonnossa esiintyvää kylmää. Lopputuotteen alkoholipitoisuuden on oltava 7–13 tilavuusprosenttia ja jäännössokerin vähintään 130 g/l.” Lisäksi jääsiiderin raakamehun on oltava ”100-prosenttinen tiivistämätön luonnollinen omenamehu Ruotsissa kasvatetuista omenoista” ilman lisättyjä säilöntä-, maku- tai väriaineita, alkoholia tai sokeria Mukailtu lähteestä: Brännland Iscider. 2018b. What is ice cider? -And the start of a standard for ice cider in Europe. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/04/20/what-is-ice-cider-and-the-start-of-a-standard-for-ice-cider-in-europe/ [Viitattu 24.5.2024]. Jääsiiderin tuotannon edelläkävijänä Euroopassa Brännland Iscider on ollut aktiivinen jääsiideristandardin kehittämisessä Eurooppaan yrityksen alkuvuosista lähtien. Vuodesta 2013 lähtien Brännland Isciderillä on ollut oma laatumääritelmänsä jääsiiderille, joka noudattaa pääosin kanadalaista jääsiideristandardia. Koska jääsiiderille ei ollut yhteistä eurooppalaista standardia ja he olivat ainoa jääsiiderin tuottaja Euroopassa vuonna 2013, Brännland Iscider teki oman jääsiiderin määritelmän sen perusteella, mitä he pitivät oikeana jääsiiderin tuotantomenetelmänä. Määritelmä seuraa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, kuten alhaisempi jäännössokerin tarve g/l, jääsiiderin määritelmää, jonka ovat kehittäneet jääsiiderin tuottajat ja siihen liittyvät viranomaiset Kanadan Quebecissä, joka on maailman alkuperäinen jääsiiderin kehitysalue. Vaikka määritelmä helpotti jääsiiderin laadun tiedottamista kuluttajille, se ilmaisi myös näkemyksen yhteisen eurooppalaisen jääsiiderin tuotantostandardin kehittämisestä. Brännland Isciderin käyttämä määritelmä ei kuitenkaan ole vielä virallinen, vaan se antaa kuluttajille ja muille jääsiiderin tuottajille signaalin säännöistä, joita Brännland Iscider noudattaa tuotannossaan ja mitä he pitävät perustana yhteiselle eurooppalaiselle jääsiideristandardille. Jääsiiderin määritelmässä luonollinen kylmä on yhteinen nimittäjä jääsiiderin tuotannolle. Jääsiiderin tuotannon kansainvälisessä luokituksessa esitetään kaksi menetelmää sokerin tiivistämiseksi omenamehuun: kryouutto ja kryokonsentraatio. Brännland Isciderissä omenamehun kryokonsentraatio jääsiideriä varten tehdään omenamehun jäätämisen ja valutuksen toistojen kautta. Kryouutossa omenoiden annetaan pysyä puissa, kunnes niissä oleva mehu on tarpeeksi tiivistynyttä jääsiiderin tuotantoon. Brännland Iscider ei vielä tee kryouuttoa. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Brännland Iscider on kasvattanut tuotantokapasiteettiaan tasaisesti vuosien varrella. Jääsiiderin lisäksi Brännland Iscider on valmistanut omenaglögiä vuodesta 2017 lähtien. Yrityksen tuotanto on kasvanut vuosien 8000 pullosta vuonna 2012-2013, 100000 pulloon vuonna 2023-2024, josta suurin osa menee vientiin, tärkeimpinä vientimarkkinoina Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja ja Sveitsi. Jääsiiderin tuotannon lisäksi Brännland Iscider on myös tehnyt yhteistyötä ruotsalaisen maailmanlaajuisesti tunnustetun lasisuunnittelijan kanssa suunnitellakseen jääsiiderilasin erityisesti heidän tuotteelleen, mikä on yksi askel matkalla jääsiiderikokemuksen laajentamista kokonaisuudeksi. Mitä tulee omenoiden hankintaan tulevaisuudessa, Brännland Iscider jatkaa yhteistyötä omenanviljelijöiden kanssa sekä Etelä- että Pohjois-Ruotsissa. Samalla yhtiö suunnittelee omistavansa suuremman osan omenanviljelyalueistaan. Jääsiiderin luonteen ja laadun osalta tavoitteena on tulevaisuudessa siirtyä viininvalmistajan mausta, vin d’effort, houkuttelevan kuluttajaystävällisen viinin tuottamiseen, vin d’terroir, paikan tunteeseen, joka ilmentää eri omenantuotantoalueiden omenoista valmistetun jääsiiderin ainutlaatuista makua, joka ilmentää erityisisiä paikallisia kasvuolosuhteita, kuten ilmastoa, maaperää ja topografiaa. Ainutlaatuiset paikalliset ominaispiirteet toteutuvat tulevaisuudessa entistä paikkakohtaisemmalla pullotuksella. Tavoitteena on myös kerätä villihiivaa alueella kasvatetuista omenista omenoiden käymisprosessia varten. Myös vahvempaa yhteyttä luontaisiin elinympäristöihin on suunniteltu, mikä on mielenkiintoinen kehitys myös pohjoisen puustoisen maatalouden näkökulmasta tarkasteltuna. Muuttuvassa ilmastossa omenalajikkeiden valinta sopimaan myös tuleviin ilmasto-olosuhteisiin on tärkeä jatkuva tehtävä valittaessa omenalajikkeita tulevaisuutta varten. Vaikkakin Brännland Iscider ja sen toiminta ovat olleet maaseudun innovaatioryhmän ”Kaupallinen tuottava omenankasvatus pohjoisessa ilmastossa – innovaatio uuteen ilmastokestävään maatalouteen Pohjois-Euroopassa” painopisteenä, maaseudun innovaatioryhmän pitkän aikavälin tavoitteena on edistää ilmastokestävää maataloutta ja luoda suotuisia kumppanuuksia viljelijöiden ja elintarvikkeiden jalostusyritysten välille uusien tuotteiden kehittämiseksi paikallisille, alueellisille ja maailmanlaajuisille markkinoille. Hanke ja sen spin-off-yritykset etsivät jatkuvasti lisää yhteistyötä akateemisen maailman ja muiden kumppaneiden kanssa. Jos olet kiinnostunut oppimaan lisää maaseudun innovaatioryhmästä ””Kaupallinen tuottava omenankasvatus pohjoisessa ilmastossa – innovaatio uuteen ilmastokestävään maatalouteen Pohjois-Euroopassa (Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in Northern Europe)”, ota yhteyttä: Daniel Pacurar, Boreal Orchards (danielpacurar@borealorchards.se) ja Andreas Sundgren Graniti, Brännland Iscider, (andreas@brannlandiscider.se). Tietoja FOREST4EU-hankkeesta Artikkeli on tuotettu FOREST4EU-hankkeessa osana kapasiteetinrakennusmateriaaleja, jotka on suunnattu sidosryhmille ympäri Eurooppaa. Koska maaseudun innovaatioryhmissä kehitetyt innovaatiot ovat yleensä saatavilla paikallisesti, FOREST4EU-hankkeen tavoitteena on siirtää metsätaloutta ja agrometsätaloutta koskevaa tietoa ja parhaita käytäntöjä sidosryhmille ja maaseudun innovaatioryhmille kaikkialla Euroopassa. Hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin Horisontti Eurooppa -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta avustussopimuksen N° 101086216 mukaisesti. Artikkeli tulostettavassa pdf-muodossa: https://www.forest4eu.eu/wp-content/uploads/2025/01/Northern_apple_EFI_FIN.pdf Kuva: Johan Gunséus Brännland Isciderille. Lähteet Brännland Cider. 2018a. The 2018 ice cider extraction has started. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/02/26/the-2018-ice-cider-extraction-has-started/ [Viitattu 24.5.2024]. Brännland Cider. 2018b. What is ice cider? -And the start of a standard for ice cider in Europe. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2018/04/20/what-is-ice-cider-and-the-start-of-a-standard-for-ice-cider-in-europe/ [Viitattu 24.5.2024]. Brännland Cider. 2020. Large scale apple growing in northern Sweden. 12,000 apple trees the start of new sustainable agriculture. Press release. Saatavissa: https://www.mynewsdesk.com/se/brannlandcider/pressreleases/large-scale-apple-growing-in-northern-sweden-12-punkt-000-apple-trees-the-start-of-new-sustainable-agriculture-2973177?site=se&view_policy=1 [Viitattu 8.5.2024]. Brännland Cider. 2021. Brännland Cider och Elsanta etablerar gemensam äppelodling på Österlen. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/blog/2021/08/31/brannland-cider-och-elsanta-etablerar-gemensam-appelodling-pa-osterlen/ [Viitattu 8.5.2024]. Brännlad Cider. 2022. Brännland Iscider 2021 first Swedish wine at the Nobel banquet since 1901 inception. Press release 10.12.2022. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/blog/2022/12/10/brannland-iscider-2021-first-swedish-wine-at-the-nobel-banquet-since-1901-inception/ [Viitattu 8.5.2024]. Brännland Cider. 2023. This is the beginning of the story. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=ysQHCMmyg1w [Viitattu 8.5.2024]. Brännlad Cider. 2023. The Ice Cider Year – Wine making in the far North. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=9eVSl8WaJnQ&list=PLKYHUjcSLk98tejIe2-7YiFHOVgfm6yg2&index=1 [Viitattu 8.5.2024]. Brännland Cider. 2024. About us: what is ice cider? Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/about-us/what-is-ice-cider/ [Viitattu 8.5.2024]. Brännland Cider. 2024. The story of la pomme. Saatavissa: https://www.brannlandcider.se/en/la-pomme/the-designer-ingegerd-raman/ [Viitattu 25.5.2024]. Strömberg, P. 2023. Brännland tar världen med storm. Wine Table 19.8.2023. Saatavissa: https://www.winetable.se/artiklar/brannland-tar-varlden-med-storm/ [Viitattu 8.5.2024]. FOREST4EU extended summary on the operational group “Commercial productive apple growing in a northern climate – innovation for new climate resilient agriculture in northern Europe” & interview with Daniel Pacurar, 22.8.2023. Haastattelu: Daniel Pacurar, 22.8.2023. Muuta kirjallisuutta Hankkeen loppuraportti, ruotsiksi: Sundgren, A. & Ullmark, H. 2025. Rapport kring metod och ursprungsskydd för svenska viner och svensk cider – en innovativ dryckesbransch i snabb tillväxt. Journalnummer 2022-3973 inom Jordbruksverkets landsbygdsprogram 2014–2020. 101 s. Saatavissa: https://cdn.prod.website-files.com/66546f3551fbca5b6e57e7e6/682edd69a67988b04d2a4bf2_Rapport%20ursprungsskydd%20svenska%20viner%20och%20cidrar%2012maj2025.pdf (Viitattu 13.8.2025) Tanja Kähkönen
