Tulevaisuuden innovaatiot syntyvät aluetasolla

Lounais-Suomen elinvoimakeskuksessa maaseuturahoituksen vuoden 2026 painopiste on uudistuva yrittäjyys. Se korostaa EU:n maaseuturahoituksen merkitystä maaseudun elinkeinojen toimintaympäristön kehittämisessä sekä yritysten investointien vauhdittamisessa. Rahoituksen rooli on merkittävä – Varsinais-Suomesta peräti 84 % on maaseutua.

Varsinais-Suomen maaseutualueiden keskeisiä toimialoja ovat ruokasektori alkutuotannosta elintarvikkeiden ja juomien jalostukseen, matkailu sekä teollisuuden alat, kuten metallisektori, joka kytkeytyy tiiviisti alueen vahvaan meriklusteriin ja sen alihankintaverkostoihin. Maaseuturahoituksella on mahdollistettu muun muassa uusien tuotantotilojen rakentamista, kone- ja laiteinvestointeja, yritysten yhteisten tuoteperheiden kehittämistä sekä soveltavaa tutkimusta.

Maaseuturahoituksen keskeinen vahvuus on sen kolmen rahoituslinjan – kehittämishankkeiden, yritysrahoituksen ja maatilojen investointien – välinen synergia. Elinkeinojen kehittämishankkeisiin kohdistuvat panostukset vahvistavat samalla yritysten kehittämisaktiivisuutta ja luovat pohjaa uudelle kasvulle.

Muutosten ennakointi aluetasolla on ratkaisevaa

Aluekehittämisen merkitys kasvaa jatkuvasti maailmassa, joka muuttuu yhä nopeammin. Muutosten ennakointi – ja ennen kaikkea reagoinnin nopeus – korostuvat aluetasolla. Yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen sekä rahoituksen täysimääräinen hyödyntäminen Varsinais-Suomessa ovat yhteisiä tavoitteitamme.

Uuden ohjelmakauden kynnyksellä alueellisen tiedon, verkostojen ja osaamisen merkitys korostuu entisestään. Verkostomaista toimintatapaa tukevat kokeiluympäristöt ja klusterit ovat avainasemassa, kun halutaan varmistaa rahoituksen vaikuttava ja tuloksellinen käyttö.

Elinkeinojen monipuolinen kehittäminen ja yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen eivät ainoastaan tuo työpaikkoja ja hyvinvointia, vaan lisäävät myös alueen taloudellista kestävyyttä. Monipuolinen elinkeinorakenne vahvistaa aluetalouden iskunkestävyyttä muuttuvissa tilanteissa.

Verkostojen voima on korvaamaton

Alueelliset verkostot ovat keskeisessä roolissa tulevaisuuden ratkaisujen rakentamisessa – myös maaseutualueilla. Aluekehittäminen perustuu yhä vahvemmin kumppanuuksiin ja vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä.

Avoin tiedon jakaminen ja yhteinen tilannekuva kehittämisen tarpeista mahdollistavat vaikuttavan ja kestävän kehittämistyön. Kun rahoitus kohdennetaan aluelähtöisesti todellisiin tarpeisiin, sen vaikuttavuus moninkertaistuu.

Kiitos yhteistyöstä – katse tulevaan

Haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia tuloksellisesta ja avoimesta yhteistyöstä, jota olen saanut tehdä kanssanne Varsinais-Suomen maaseudun kehittämiseksi. Yhteinen tekeminen, luottamus ja halu kehittää ovat olleet työn keskeisiä voimavaroja.

Omalla kohdallani on nyt aika siirtyä uusiin haasteisiin. Aloitan Varsinais-Suomen liitossa aluekehitysjohtajana 17. elokuuta.

Uskon vahvasti, että Varsinais-Suomen maaseutu kehittyy jatkossakin rohkeasti uudistuen – yhteistyöhön ja osaamiseen nojaten.

 

Johanna Mattila

Lounais-Suomen elinvoimakeskus, maaseuturahoitusryhmän päällikkö

etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi

Pääkirjoitus: AI tuli kylään

Saavuimme puolisoni kanssa mökillemme ja totesimme, että valkosipulin lehdet olivat viikon aikana kellastuneet kärjistään. Puolisoni otti tekoälysovelluksen auki puhelimestaan ja samalla kun avasi kameran videotilaan, puhui puhelimeensa: ”mikä näitä valkosipuleita vaivaa?”

Kuuntelin järkyttyneenä, miten puhelimen kaiutin alkoi selittää, ei kankealla kirjakielellä tai koneäänellä, vaan rennosti kuin kaveri: ”Eipä noissa mitään isompaa huolta, tollanen lehtien kellastuminen on ihan tavallista valkosipulilla tälleen kevätaikaan. Se voi olla typen puutetta tai siinä voi olla kuivuuttakin taustalla.”

Keskustelu jatkui jonkun aikaa, kunnes jossain vaiheessa puhelin valitti, että nyt ”hän” näkee vain ruohikkoa ja kengät. 57-vuotiaalle tietoturva-ahdistusta kokevalle virkamiehelle se oli liikaa.

Moni varmaan jakaa kokemukseni: tekoäly ja siihen perustuva tekniikka vyöryvät elämäämme sellaisella vauhdilla, että vastaavia hämmästyksen hetkiä tulee vastaan vähintään viikoittain.

Utopistisina joskus pidetyt ajatukset ovat maataloustukien hallinnossa viljelijöille jo arkipäivää. Muutaman päivän välein Sentinel-satelliitit skannaavat kaikki Euroopan tukihakemuksiin ilmoitetut peltolohkot, tekoälysovellukset analysoivat niiltä muun muassa lehtivihreän määrän sekä kasvilajit. Havaitessaan poikkeamaa tukihakemuksen tietoihin järjestelmä lähettää viljelijälle käskyn kävellä peltolohkolle ja ottaa sovelluksellaan kuvan kasvustosta. Tästä keväästä alkaen tekoäly on analysoinut ja hyväksynyt viljelijöiden lähettämiä kuvia. Epäselvissä tapauksissa kuntien maaseutupalveluiden asiantuntijat voivat kuitata, että kuvassa on todellakin kauraa, jota metsän varjo oli hiukan hämärtänyt tekoälylle tunnistamattomaksi.

Kehityksessä mukana pysyminen on niin sanotulle diginatiiville sukupolvelle luontaista, mutta viljelijöiden korkea keski-ikä viittaa myös muihin kuin kännykän kanssa koulutiensä kulkeneisiin. Uteliaisuus uutta kohtaan olisi välttämätöntä meille jokaiselle. Keskinäinen kokemusten ja osaamisen jakaminen on korostunut viime vuosina vauhdikkaasti kehittyvillä tuotannonaloilla, ja siinä myös maaseudun kehittämishankkeet ovat toimineet katalysaattoreina. Otetaanpa tavaksi tiedon ja havaintojen jakamisen kulttuuri ja hypätään uhkaavalta tuntuvan teknologisen murroksen aallonharjalle. Uskon että se vielä ”sataa suoraan laariin” kuten näin alkukesästä on tapana sanoa.

Tässä lehdessä esitellään EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksen mahdollisuuksia ja vaikutuksia Lounais-Suomessa. Haloo maaseutu! -lehti on ilmestynyt Varsinais-Suomessa jo vuodesta 2017, mutta tänä vuonna levikkialue on laajentunut aluehallintouudistuksen seurauksena myös Satakuntaan. Lehden sisältöä on suunniteltu yhteistyössä koko Lounais-Suomen maaseutuverkoston kanssa. EU:n maatalousrahoitusta myöntävät Lounais-Suomessa elinvoimakeskus ja kuntien maaseutupalvelut; EU:n maaseuturahoitusta taas elinvoimakeskus ja Leader-ryhmät. Lounais-Suomen maaseutuverkoston toimijoihin voit tutustua tämän lehden takakannessa olevasta kartasta.

Tänä vuonna lehden teemaksi on valittu osaaminen, digitalisaatio ja innovaatiot. Ne ovat teemoina myös molempien maakuntien alueellisissa maaseudun kehittämissuunnitelmissa. Lehti on täynnä inspiroivia esimerkkejä maatalouden ja maaseudun kehittämisestä. Kiitokset kaikille haastatelluille kokemusten ja onnistumisten jakamisesta!

 

Antti Jaatinen, maaseutuyksikön päällikkö

Lounais-Suomen elinvoimakeskus

Kuukauden maaseutukasvo: Hanna Mäntylä

Hei! Olen Hanna Mäntylä, ja toimin Lounais-Suomen elinvoimakeskuksessa maatalouden valvontaryhmän päällikkönä. Ryhmäni tehtävänä on hoitaa Lounais-Suomessa maataloustukiin liittyvät valvonnat määräaikoihin mennessä, jotta viljelijätuet voidaan maksaa oikein ja ajallaan.

Minulla on pitkä historia maataloustukiin liittyvistä tehtävistä Satakunnan ELY- ja TE-keskuksista. Aloitusvuoteni valtiolla ajoittuu viime vuosituhannelle eli useampi ohjelmakausi muutoksineen on jo tullut koettua. Viljelijätukien valvonnoissa on tapahtunut viime vuosina paljon kehittymistä muun muassa digitalisoitumisen myötä. Satelliittiseuranta on tullut osaksi viljelijöiden arkipäivää, ja tällä on ollut vaikutusta myös valvontatyöhön. Yhteistyö viljelijöiden kanssa on tässä kokonaisuudessa todella tärkeää, koska säädöksiä ja tukiehtoja on paljon.

Työni koen kiinnostavana juuri muutosten ja siihen liittyvien opiskelutarpeiden vuoksi. Parasta tässä on ihmisten kohtaaminen ja toimiminen ruuantuotannon rajapinnassa. Maastossa tapahtuviin valvontoihin pyrin osallistumaan aina, kun mahdollista.

Asuinpaikkani on Pohjois-Satakunnassa, missä hevoset ja koira täyttävät vapaa-aikaani. Perheeseeni kuluu aviomies sekä jo täysi-ikäinen poika. Mikäli kalenteriini jää jokin sopiva aukko, autonnokka suuntaa silloin yleensä Lapin tuntureille.

Hyvää kesää kaikille; aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa.

Hanna Mäntylä

etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi

Sisävesiammattikalastajien tiedotus- ja koulutusristeily 2026, esitykset ja yhteenveto

Sisävesiammattikalastajien risteily kokosi alan ajankohtaiset kysymykset yhteen

Sisävesiammattikalastajien tiedotus- ja koulutusristeily 2026 järjestettiin 7.–9.4. Helsinki–Tukholma–Helsinki-risteilynä. Ohjelmassa käsiteltiin muun muassa sisävesikalastuksen sääntelyä, saalisilmoituksia, jäljitettävyyttä, kotimaisen kalan menekkiä, suoramyyntiä, vientimahdollisuuksia, yritysten kehittämistä sekä kalastajien työhyvinvointia. Puheenvuorojen esitysmateriaalit on koottu tämän tietokortin yhteyteen.

Avaus: sisävesikalastus osana huoltovarmuutta

Kansanedustaja Kirsi ”Kike” Elomaa nosti avauspuheenvuorossaan esiin sisävesiammattikalastuksen merkityksen huoltovarmuudelle, kotimaiselle ruoantuotannolle ja vesienhoidolle. Keskeisiksi huoliksi nousivat kaupallisten kalastajien luvansaanti, byrokratian kasvu sekä se, että sisävesikalastus jää keskusteluissa helposti merikalastuksen ja vesiviljelyn varjoon.

MMM:n ajankohtaiset: määritelmät, ilmoitusvelvollisuus ja uudet tukimallit

Maa- ja metsätalousministeriön Orian Bondestam kävi läpi sisävesikalastukseen liittyviä ajankohtaisia valmisteluasioita. Esillä olivat muun muassa kaupallisen kalastajan määritelmän tarkastelu, yleiskalastusoikeuksien ja kaupallisen kalastuksen suhde, saalisilmoitusvelvollisuuden noudattaminen sekä YKP:n mukainen eräjäljitettävyys. Lisäksi Bondestam esitteli EMKVR:n uusia setelimalleja sekä valmisteilla olevaa lainantakausvälinettä.

Elinvoimakeskus: saalisilmoitukset ja jäljitettävyys käytännössä

Petri Savola Lounais-Suomen elinvoimakeskuksesta avasi saalisilmoittamisen säädöspohjaa ja käytännön haasteita. Puheenvuorossa muistutettiin, että sisävesillä kaupallisen kalastajan on ilmoitettava saaliit myös silloin, kun kalastusta ei ole harjoitettu, ja että ilmoituksiin liittyvät puutteet koskevat usein esimerkiksi purkamispaikkoja, pyydystietoja tai kalastusalueita. Jäljitettävyydessä korostui sähköisen tiedon merkitys: eräkoodi voidaan muodostaa järjestelmässä, itse tai ostajan toimesta, kunhan tarvittavat tiedot kulkevat mukana.

K-Ryhmä: kotimaiselle kalalle on kysyntää, mutta helppous ratkaisee

Kirsi Romppainen K-Ryhmästä tarkasteli kotimaisen kalan menekinedistämistä kaupan näkökulmasta. Kuluttajat ovat yhä hintatietoisempia, mutta samalla moni haluaa syödä enemmän kalaa ja suosia kotimaista tuotantoa. Kasvun esteiksi nousivat muun muassa kalan käsittelyn vaikeaksi kokeminen, hinta, saatavuuden vaihtelu ja uusien helppojen kalatuotteiden vähyys. Paikalliselle kalalle on mahdollisuuksia, mutta yhteistyö kaupan kanssa vaatii ennakointia, toimitusvarmuutta, avointa viestintää ja kalastajan tarinan tuomista esiin.

Yrityskummit: ulkopuolinen sparraaja voi auttaa myös kalastajaa

Minna Järvinen Suomen Yrityskummeista esitteli maksutonta mentorointia yrittäjän arjen tueksi. Yrityskummi voi auttaa pysähtymään, jäsentämään liiketoimintaa, kehittämään hinnoittelua, miettimään uusia myyntikanavia ja vahvistamaan yrittäjän omaa jaksamista. Kalastusalalla mentoroinnista voisi olla hyötyä erityisesti sesonkien välisen ajan hyödyntämisessä, kannattavuuden parantamisessa ja yrityksen kehittämissuunnan kirkastamisessa.

Yrittäjästä työnantajaksi: palkkaaminen vaatii suunnittelua

Harri Hellsténin esitys käsitteli yrittäjän siirtymistä työnantajaksi. Vaikka Hellstén ei päässyt paikalle, esitysmateriaali oli mukana aineistossa. Materiaalissa korostuu, että ennen palkkaamista on syytä pohtia tarkasti työn sisältö, työajat, osaamistarve, palkkaus ja vaikutus yrityksen talouteen. Kirjallinen suunnitelma, selkeä työsopimus, perehdytys, työnantajavelvoitteiden tunteminen ja ongelmatilanteisiin varautuminen ovat erityisen tärkeitä pienissä yrityksissä.

Kalatie Eurooppaan: markkinatietoa ja logistiikkaa vientiin

Mari-Johanna Korkeela esitteli Naturpoliksen Kalatie Eurooppaan -hanketta, jossa selvitetään Koillismaan ja Kainuun kalatuotteiden vientimahdollisuuksia Keski-Eurooppaan. Hankkeessa tarkastellaan kohdemarkkinoita, logistisia reittejä, huutokauppamallia sekä vastuullisuus- ja ilmastovaikutuksia. Tavoitteena on rakentaa markkinakartta ja konkreettinen toimenpidesuunnitelma, joka vahvistaa alueen kalatalouden kilpailukykyä ja kotimaisen kalan asemaa.

Itä-Suomen muikku ja kuore: huoltovarmuutta ja vientiä

Pekka Sahama esitteli SavoGrow’n hanketta, jossa muikun ja kuoreen vientiä yhdistetään huoltovarmuusajatteluun. Itä-Suomi tuottaa suuren osan Suomen muikusta, ja alueella on vahvat kalakannat sekä vajaakäytössä olevaa pakastus- ja jalostuskapasiteettia. Hankkeen ratkaisuiksi nousivat kalastajien ja jalostajien yhteinen toimintamalli, huoltovarmuus- ja vientipuskurivarastot sekä vientiä tukevat verkostot.

Digistä tehoa kalan suoramyyntiin

Elina Pusaa Keski-Pohjanmaan Kalatalouskeskuksesta ja Roy Norro Norron Oy:sta esittelivät valtakunnallista hanketta, joka auttaa kalastajia ottamaan käyttöön digitaalisia suoramyynnin välineitä. Taustalla on havainto, että kuluttajat ja ravintolat haluaisivat ostaa kalaa suoraan, mutta eivät aina löydä kalastajia. Hankkeessa kehitetään Ammattikalastaja.fi-karttapalvelua, suoramyyntialustaa sekä käytännön koulutuksia, joiden tavoitteena on parantaa pienimuotoisten kalastusyritysten kannattavuutta ja lisätä lähikalan käyttöä.

SAKL:n ajankohtaiset: koko elinkeinon toimintaympäristö muutoksessa

Mikko Malin Suomen Ammattikalastajaliitosta kävi läpi ammattikalastuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Esillä olivat muun muassa kalastajamäärät merellä ja sisävesillä, merituulivoiman vaikutukset kalastukseen, SUP-direktiivin vaikutukset kalastusvälineisiin, polttoaineen hinnannousu, merimetsoihin liittyvä lainsäädäntö sekä EU:n valvontasäädösten kiristyminen. Malinin katsaus osoitti, että sisävesikalastuksen kysymykset kytkeytyvät laajasti koko ammattikalastuksen toimintaympäristöön.

Pro Kala ja kalan kulutus

Risteilyn toisena päivänä kuultiin myös Pro Kalan uuden toiminnanjohtajan esittäytyminen. Puheenvuorossa nousi esiin, että suomalaiset syövät edelleen vähän kalaa: vuonna 2024 kulutus oli noin 12 kiloa henkilöä kohden, josta tuontikalan osuus oli selvästi kotimaista kalaa suurempi.

Ryhmätyöt: käytännön esteitä ja konkreettisia kehittämistarpeita

Ryhmätyöskentelyssä kalastajat pohtivat muun muassa jalostamista, työnantajana toimimista, hyvinvointia ja markkinointia. Jalostamisen esteiksi nousivat sääntely, tilavaatimukset, investoinnit ja neuvonnan tarve. Työnantajuudessa korostuivat sesonkiluonteisuus, työntekijöiden osaamisen löytäminen, perehdytys, dokumentointi ja työturvallisuus. Hyvinvointikeskusteluissa esiin nousivat fyysinen kuormitus, sääolosuhteet, pitkät työpäivät, tauot ja turvallisuusvarusteet. Markkinoinnissa painottuivat tarinan, paikallisuuden, aitojen some-sisältöjen, ravintolayhteistyön ja Ammattikalastaja.fi-palvelun kaltaisten näkyvyyskanavien merkitys.

Yhteenveto

Risteilyn keskeinen viesti oli, että sisävesiammattikalastuksella on merkittävä rooli kotimaisessa ruoantuotannossa, huoltovarmuudessa, alueellisessa elinvoimassa ja vesien kestävässä käytössä. Samalla ala tarvitsee parempaa tiedonkulkua, toimivia lupakäytäntöjä, selkeää sääntelyä, uusia myyntikanavia, kannattavia jalostus- ja vientimalleja sekä tukea yrittäjyyden arkeen. Risteily tarjosi ajankohtaistiedon lisäksi paikan yhteiselle keskustelulle, verkostoitumiselle ja uusien ratkaisujen ideoinnille.

Huomiona: ohjelmassa oli myös osuuksia Ruotsin kalastuksesta, Ruotsin kalastuksenvalvonnasta, Melan työhyvinvointipuheenvuorosta, vihreästä siirtymästä ja energia-auditoinneista, mutta niistä ei ollut erillistä esitysaineistoa.

Kuukauden maaseutukasvo: Olivia Granqvist

Hei!

Olen Olivia Granqvist ja aloitin viime vuoden kesäkuussa tarkastajana maaseutuyksikössä Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa. Organisaatiomuutoksen myötä työskentelen nykyään uudessa Lounais-Suomen elinvoimakeskuksessa. Kesällä työtehtäväni koostui maastotyöskentelystä peltovalvonnan sekä laadunarvioinnin muodossa. Talvi on pitkälti kulunut asiakirjavalvonnan parissa.

Opiskelen agronomiksi Helsingin yliopistossa, ja opintoni ovat tällä hetkellä gradua vaille valmiit. Opinnoissani olen suuntautunut kotieläinpuolelle ja tavoitteeni on valmistua kevään aikana.

Aikaisempi työkokemukseni painottuu kaupan alalle sekä työskentelyyn erilaisilla maatiloilla. Nykyisessä työssäni olen viihtynyt erityisen hyvin työn monipuolisuuden ansiosta. Päivät ovat harvoin samanlaisia. Toisinaan työtä tehdään enemmän koneella erilaisten asioiden parissa, ja toisinaan taas ollaan liikkeellä maastossa.

Olen pitänyt erityisesti siitä, että työssä pääsee liikkumaan laajasti ympäri maakuntaa ja tutustumaan moniin uusiin paikkoihin. Osa maastotöistä painottuu myös saaristoon, mikä tuo työhön oman erityispiirteensä sillä liikkuminen tapahtuu paikoin myös veneellä. Vaihteleva työnkuva ja mahdollisuus oppia jatkuvasti uutta tekevät työstäni mielekästä. Olen äidinkieleltäni ruotsinkielinen ja tottunut toimimaan kaksikielisessä ympäristössä.

Olen alun perin kotoisin Porvoosta, mutta Kemiönsaari on ollut kotipaikkani jo yli kymmenen vuoden ajan. Kemiönsaari ja Varsinais‑Suomi tuntuvat jo vahvasti kodilta.

Vapaa-ajallani suuri osa ajasta kuluu eläinten parissa. Minulla on neljä koiraa, joiden kanssa harrastan useita eri lajeja. Kolme niistä on labradorinnoutajia, joiden kanssa harrastan myös metsästystä. Hevoset ovat olleet osa elämääni pitkään, minulla on ollut aiemmin oma hevonen. Nykyään hevosharrastus painottuu erityisesti raviurheiluun sekä nuorten hevosten opettamiseen. Vapaa-aikani vietänkin mieluiten koirieni kanssa liikkuen, luonnossa ollen ja ystävien seurassa.

Olivia Granqvist

Lounais-Suomen elinvoimakeskus, maaseutuyksikkö

etunimi.sukunimi@elinvoimakeskus.fi