Puustoinen maatalous uudistavana viljelynä 1.10.2025 Tanja Kähkönen1, Michael den Herder1 & Joshua Finch2 1Euroopan metsäinstituutti, 2Novia-ammattikorkeakoulu Uudistavalla viljelyllä tavoitellaan ekosysteemien elvyttämistä Uudistavan maatalouden perustelut johtuvat siitä, että maatalous ja ruokajärjestelmät ovat kriisissä maaperän terveyden heikkenemisen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen sekä satomäärien ja tilojen kannattavuuden pienenemisen vuoksi. Puustoinen maatalous voi olla uudistava viljelykäytäntö riippuen hoidon lopputuloksista. Uudistavan viljelyn ytimessä ovat maaperän terveyttä parantavat ja luonnon monimuotoisuutta tukevat uudistavat viljelykäytännöt. Tämä voidaan toteuttaa niin vientiorientoituneesti kuin edistäen maatila- ja ruokajärjestelmien paikallista ja alueellista omavaraisuutta. Tämän seurauksena voidaan saavuttaa kestävämpiä maatalous- ja elintarvikejärjestelmiä ympäristön ja sosioekonomisten näkökulmien kannalta tarkasteltuna. Vaikka osa uudistavan viljelyn käytännöistä katsotaan hyviksi viljelykäytännöiksi myös tavanomaisessa maataloudessa, uudistavan viljelyn tavoitteena on paitsi tuottaa ruokaa kuluttajille, myös yleisesti lisätä maatalousjärjestelmien resilienssiä. Vaikka osa uudistavista viljelykäytännöistä, kuten viherlannoituksen tai eläinlannan käyttö, on tuttua myös tavanomaisessa viljelyssä, puustoinen maatalous (peltometsäviljely, agrometsätalous) uudistavana viljelykäytäntönä on saanut yleisesti vain vähän huomiota Suomessa. Tämä saattaa johtua maa- ja metsätaloustuotannon välisistä eroista toimintaympäristöön, tulovirtoihin, lainsäädäntöön ja yleisesti ottaen käsityksiin puiden ja metsien yhdistämiseen viljelykasveihin ja/tai eläimiin liittyen. Maaperän terveyden ja luonnon monimuotoisuuden elvyttäminen parantaa niin kasvin- ja eläintuotannon ympäristöolosuhteita kuin myös viljelijöiden sosioekonomisia olosuhteita mahdollisuuksina satomäärien lisäämisessä, sadon varmuudessa ja rahallisten panosten vähentämisessä esimerkiksi torjunta-aineiden, rikkakasvien torjunta-aineiden ja kivennäislannoitteiden osalta. Uudistavien viljelykäytäntöjen, kuten puustoisen maatalouden, käyttöönotto tukee viljelijöitä kestävämpien elintarvikejärjestelmien edistämisessä, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja kestävämmissä viljelyjärjestelmissä parantamalla maaperän terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta tilatasolla. Uudistavat viljelykäytännöt Useita uudistavaan maatalouteen liittyviä viljelykäytäntöjä pidetään myös osana tavanomaisen maatalouden hyviä viljelykäytäntöjä. Uudistavan viljelyn periaatteita ja esimerkkejä niihin liittyvistä tilannesidonnaisista käytännöistä ovat maanmuokkauksen minimointi (suorakylvö, kevytmuokkaus, CA-viljely ”conservation agriculture”, kontrolloitu peltoliikenne), maanpeitteen ylläpito (katteen tai peitekasvien käyttö), maaperän hiilen rakentaminen (biohiilen, kompostin, viherlannoituksen tai eläinlannan käyttö, juurien erittämien aineiden maksimointi), hiilensidonta (puiden ja metsien yhdistäminen maatalouteen, puustoinen maatalous, metsälaitumet), luonnollisemmat ravinnekierrot (kivennäislannoitteiden tehokkaampi käyttö, luomuviljely; viherlannoituksen, kompostin tai peitekasvien käyttö), kasvien monimuotoisuuden lisääminen (monipuoliset viljelykierrot, monilajiset peitekasvit, puustoinen maatalous), kotieläinten yhdistäminen viljelyyn (metsälaitumet, rotaatiolaidunnus, holistinen laidunnus, laidunviljely ja yhdistetty viljely), torjunta-aineiden välttäminen (monipuoliset viljelykierrot, monilajiset peitekasvit, puustoinen maatalous) ja maaperän vedenpidätyskyvyn parantaminen (biohiilen, kompostin, viherlannoituksen tai eläinten lannan käyttö, holistinen laiduntaminen). Uudistava viljely elvyttää maaperän terveyttä Minkä tahansa uudistavan viljelyn periaatteen soveltaminen tukee maaperän terveyden elvyttämistä, ja suurin vaikutus on mahdollisimman vähäisellä maanmuokkauksella, maaperän vedenpidätyskyvyn parantamisella, maanpeitteen ylläpitämisellä, maaperähiilen rakentamisella, hiilensidonnalla ja luonnollisemmalla ravinteiden kierrolla. Puustoisessa maataloudessa käytettävien puuvartisten kasvien ansiosta erityisesti sen hiilensidontapotentiaali on suurempi verrattuna tavanomaiseen maatalouteen. Suuri osa uudistavan viljelyn käytännöistä keskittyy maaperän terveyden parantamiseen ja erityisesti maaperän hiilen lisäämiseen satomäärien lisäämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, toisin sanoen hiiliviljelyyn. Terve maaperä lieventää äärimmäisten sääilmiöiden kuten tulvien, kuivuuden ja voimakkaiden tuulien vaikutuksia maatilatasolla. Ravinteiden huuhtoutumista ympäristöön voidaan vähentää ehkäisemällä tuuli- ja vesieroosiota, mikä voi johtaa esimerkiksi rehevöitymisen vähenemiseen. Typpeä sitovat kasvit vähentävät typpilannoituspanosten tarvetta ja tukevat muiden puustoisen maatalouden järjestelmän kasvien typen tarvetta. Typpilannoituksen vähentäminen voi myös edistää vapaasti elävien typpeä sitovien bakteerien ja kasvin omaa juurien ravinnekiertoa, joka on keskeinen osa luonnollisessa typen hankinnassa. Lopulta terve maaperä johtaa terveempiin ekosysteemeihin ja puustoisen maatalouden järjestelmiin. Suomessa vuonna 2022 perustetussa Lill-Nägelsin agrometsätalouden pilottihankkeessa pyritään elvyttämään huonokuntoisen maatalousmaan maaperän terveys sukkessionaalisen peltometsäviljelyjärjestelmän avulla keskittyen maaperän laadun parantamiseen. Lill-Nägelsin agrometsätalouspilotissa käytetään erilaisia maaperää parantavia uudistavia viljelykäytäntöjä, kuten peitekasveja, kompostia, multaa, monimuotoista kasviyhteisöä ja siementen käsittelyä biostimulanteilla maaperän mikrobitoiminnan parantamiseksi. Lill-Nägelsin agrometsätalouspilottia ylläpitää ja monitoroi tällä hetkellä Maaseuturahaston rahoittama Agroforestry i Nyland -hanke (2024–2026), jonka tavoitteena on edistää puustoista maataloutta kestävän maatalouden maankäyttöjärjestelmänä. Uudistava viljely tukee luonnon monimuotoisuutta Uudistavan viljelyn periaatteiden suurimmat vaikutukset luonnon monimuotoisuuden tukemiseen katsotaan olevan kasvien ja maaperäeliöstön monimuotoisuuden lisäämisellä, torjunta-aineiden välttämisellä sekä hiilensidonnan tukemisella yhdistämällä puita uudistaviin viljelyjärjestelmiin. Näiden kolmen periaatteen osalta puustoista maataloutta pidetään yhtenä vaikuttavimmista uudistavista viljelymenetelmistä luonnon monimuotoisuuden tukemisen ja jopa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen korjaamisen kannalta tarkasteltuna. Puustoisen maatalouden järjestelmissä maatilaluonnon monimuotoisuus on laajempi sekä geneettisen että lajien monimuotoisuuden suhteen verrattuna tavanomaisiin monokulttuureihin. Tällä monimuotoisuudella voi puolestaan olla laajempia vaikutuksia esimerkiksi ulkoisten häiriöiden, kuten tuholaisten, tautien ja muiden luonnonilmiöiden, kuten tuulituhojen tai kuivuuden, hillitsemisessä. Erilaiset puustoisen maatalouden järjestelmät, kuten metsälaiduntaminen tai sukkessionaalinen peltometsäviljely, voivat auttaa luonnonympäristöissä esiintyviä lajeja, kuten laiduntamisen luomista elinympäristöistä riippuvaisia uhanalaisia hyönteisiä ja kasveja, löytämään sopivia elinympäristöjä maatalousympäristöistä. Puustoisella maataloudella uudistavana viljelykäytäntönä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia ekosysteemien toimintoihin, lajien monimuotoisuuteen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen. Uudistavan viljelyn ymmärryksen lisääminen Uudistavasta viljelystä on Suomessa yleisesti ottaen vain vähän tietoa saatavilla. Suomessa ei myöskään ole erityistä kolmannen osapuolen auditoimaa sertifiointia uudistavalle viljelylle. Kaksi uudistavaa viljelyä Suomessa edistävistä järjestöistä ovat Baltic Sea Action Group (BSAG) ja Maa-akatemia osuuskunta. Vuonna 2008 perustettu itsenäinen voittoa tavoittelematon säätiö BSAG on kehittänyt maatiloille yleisiä uudistavan viljelyn kriteereitä yhteistyössä sidosryhmien, viljelijöiden, tutkijoiden ja yritysten kanssa. Vuonna 2024 perustettu Maa-akatemia osuuskunta puolestaan tarjoaa katto-organisaation uudistavan viljelyn neuvontapalveluille. BSAG:n uudistavan viljelyn kriteerit koostuvat kahdeksasta viljelykäytäntöjen osa-alueesta: 1) osaamisen ja toiminnan jatkuva kehittäminen, 2) maaperän terveyden tavoitteellinen parantaminen ja ylläpitäminen, 3) maanpäällisen ja maanalaisen luonnon monimuotoisuuden suunnitelmallinen vahvistaminen, 4) monipuolinen viljelykierto, 5) ympärivuotisen, elävän kasvipeitteen maksimointi, 6) maanmuokkauksen minimointi, 7) ravinteiden käytön perustuminen kasvien tarpeisiin sekä orgaanisiin lannoitteihin ja biologiseen typen sitomiseen, ja 8) kasvinsuojeluaineiden käytön minimoiminen. BSAG:n uudistavan viljelyn kriteerien tavoitteena on tukea viljelijöiden ja yritysten ymmärrystä uudistavasta viljelystä. Kuva: Tanja Kähkönen. Lähteet Baltic Sea Action Group. nd. Kriteeristö ja viljelijän oppimispolku yhteistyön tueksi. Saatavissa: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/kriteerit/ Baltic Sea Action Group. nd. Uudistava viljely on enemmän kuin hiiliviljely. Saatavissa: https://www.bsag.fi/uudistava-viljely/ Giller, K. E., Hijbeek, R., Andersson, J. A., & Sumberg, J. (2021). Regenerative agriculture: an agronomic perspective. Outlook on Agriculture, 50(1), 13-25. Kähkönen, T. & den Herder, M. 2025. Agroforestry as regenerative farming. AF4EU (Agroforestry Business Model Innovation Network) Practice abstract. 1 s. Maa-akatemia. 2025. Missio ja arvot. Saatavissa: https://www.maa-akatemia.fi/missio-ja-arvot Novia University of Applied Sciences. 2025. Lill-Nägels Agroforestry Pilot Project. Saatavissa: https://www.novia.fi/en/lill-nagels/ Ramachandran Nair, Kumar, B. & Nair, V. (2021). An Introduction to Agroforestry: Four Decades of Scientific Developments. Springer, Cham. 666 s. Toensmeier, E. The (2016). Carbon Farming Solution: A Global Toolkit of Perennial Crops and Regenerative Agriculture Practices for Climate Change Mitigation and Food Security. Chelsea Green Publishing, White River Junction, Vermont. 609 s. Tanja Kähkönen, Michael den Herder & Joshua Finch
Energianalys och undersökning av växthusbranschen 6.3.2025 Projektet Energieffektiva växthus 2015 hade som mål att hitta nya energieffektiva lösningar för växthusbranschen. Projektets målområde är landskapen Österbotten, Södra Österbotten och Mellersta Österbotten. I denna del av projektet undersöktes läget i växthusbranschen såsom areal, produktion, trender samt energiförbrukning, -försörjning och -kostnader.
EU CAP Networkin fokusryhmä: viljelykasviyhdistelmät 16.12.2024 Härkäpavun ja perinnevehnän luomuviljely (metsänviljelyssä) Toulousen itäpuolella, Haute-Garonnessa, Ranskassa. Kuvan luotto: Joshua Finch, Novia UAS. Johdanto Sain viime vuonna mahtavan tilaisuuden osallistua EU CAP Networkin viljelykasviyhdistelmiä käsittelevään fokusryhmään. Kun kuulin tästä mahdollisuudesta ensimmäistä kertaa Luomuliiton Susann Rännäriltä, en ollut aivan varma, olisiko taustani pienviljelijänä ja agrometsätalouteen keskittyvän kehittämishankkeen vetäjänä riittävä. Hain kuitenkin, ja minut hyväksyttiin! Enpä arvannut, että päätyisin Wieniin ja Toulouseen tekemään yhteistyötä eri puolilta Euroopan unionia tulevien maanviljelijöiden ja tutkijoiden kanssa ja että aihe olisi niinkin monenkirjava kuin viljelykasviyhdistelmät. Fokusryhmän toiminnan loppuun mennessä olin päässyt työskentelemään kahden pienoistutkimuksen parissa ja luonut arvokkaita yhteyksiä asiantuntijoihin ympäri Eurooppaa. Toukokuun lopulla Ranskan maaseudulla melko hyvin kypsyvä härkäpavun ja maatiaisvehnän sekaviljelmä saattaa tuntua suomalaisesta keskivertoviljelijästä etäiseltä. Tämän aiheen parissa työskentelystä EU:n tasolla on kuitenkin ollut minulle jatkuvasti hyötyä Suomessa. Fokusryhmään liittymisen ja sen toiminnan päättymisen välillä aloitin myös Noviassa uuden tehtävän vihreiden ekosysteemipalvelujen tiiminvetäjänä. Pääsin siis osallistumaan fokusryhmään myös tässä tehtävässä. Siinä kehitän yhteyksiämme ja pyrin ymmärtämään entistä paremmin, miten ekosysteemipalvelujen huomioimisesta eri toimialoilla voi saada mallin uudistumista varten. Viljelykasviyhdistelmissä luotetaan siihen, että kasvit ja niiden mikrobistot voivat lisätä maatalouden häiriönsietokykyä, kun olosuhteet ja suunnittelu ovat kunnossa. Viljelykasviyhdistelmiä sekä milpa-sekaviljelyä ja valkuaiskasveja käsittelevässä EU CAP Networkin fokusryhmässä viettämästäni ajasta eniten hyötyä on ollut seuraavista: ★ Voin kääntyä perustetun verkoston asiantuntijoiden puoleen työtovereina sen sijaan, että he olisivat vain nimiä näytöllä tai tutkimuksen laatijaluettelossa ★ Sain käyttööni valtavan määrän tietoa, josta en muuten olisi ollut tietoinen ★ Minulla on aiempaa parempi käsitys siitä, miten kehittämäni ja edistämäni viljelykäytännöt toimivat ja miten ne liittyvät toisiinsa ★ Olen saanut rohkeutta jatkaa työskentelyä viljelykasviyhdistelmien parissa ja suunnitella vielä suurempia asioita, koska olen päässyt tekemisiin muualla Euroopassa toteutettavien erittäin mielenkiintoisten ja vaikuttavien tutkimus- ja kehityshankkeiden kanssa ★ Luotan siihen, että jos tahtoa löytyy, löytyvät keinotkin: Alankomaissa sijaitsevalla Ekoto Farm -maatilalla on kannattava seitsemän hehtaarin kaistaviljelyn malli, jota voi käyttää lähtökohtana mietittäessä uusia tapoja siihen, miten osaa peltotilojen tuotannosta voitaisiin monipuolistaa kestävällä tavalla. Ivar van Dorstin keksinnöistä ja tinkimättömyydestä on kasvanut vahva brändi, joka on tunnustettu sekä kansallisesti Alankomaissa että kansainvälisesti maatalouden edelläkävijäksi Miten yhteistyö EU:n tasolla toimii maataloudessa, kun toimintapaikat ovat niin erilaisia? Koska EU:ssa on hyvin monenlaisia ekosysteemejä, maaperätyyppejä ja jopa sosioekonomisia olosuhteita, jotka yhdessä vaikuttavat erilaisten viljelykäytäntöjen toteutettavuuteen, voi tulla mieleen, kannattaako niitä edes käsitellä EU:n tasolla eikä alueellisesti. Minäkin saattaisin pohtia samaa, jos fokusryhmän tarkoituksena olisi hyvin konkreettisten käytäntöjen ja suppeiden teknisten yksityiskohtien käsittely. Tarkoituksena on kuitenkin selvittää, kannattaako aiheeseen kokonaisuudessaan kiinnittää enemmän huomiota ja käyttää siihen resursseja. Fokusryhmässä keskitytään jo lähtökohtaisesti ajatuksiin, jotka ovat osoittautuneet ansiokkaiksi, eikä pyritä korjaamaan mahdollisesti vain paikallisesti ilmenevää hyvin konkreettista ongelmaa. Koska yhteistyössä oli mukana asiantuntijoita eri puolilta EU:ta, pystyimme tuomaan mahdollisimman laajasta näkökulmasta esiin sen, miten paljon viljelykasviyhdistelmillä on tarjottavaa. Itse olen vakuuttunut siitä, että yhteistyö hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa voi helpottaa oppimista. Kun yksityiskohdat, kuten nimenomaiset viljelykasvit, istutuspäivät, markkinat jne. eivät ole ihan tuttuja, voi olla helpompaa ymmärtää, miksi haastava malli toimii. Vieraiden tilanteiden havainnointi vähentää taipumusta takertua teknisiin seikkoihin: oman yhteisön ulkopuolisia ihmisiä ei tule tuominneeksi niin helposti jonkin erilaisen yrittämisestä. Tämä auttaa keskittymään viestintuojan sijasta viestiin ja esimerkiksi kysymään: miksi härkäpavun ja vehnän sekaviljely toimii? Mitä tehtäviä kullakin kasvilla on sekaviljelyssä? Kun tietää, miten jokin toimii, kotona voi löytää paikallisia vastikkeita helpommin. Vaikka taustamme ovatkin hyvin erilaisia (minä esimerkiksi en ole edes eurooppalainen!), yhteinen etu takaa myös riittävän keskinäisen ymmärryksen, jolloin syntyy myös aika lailla uusia ideoita. Näitä ideoita voi syntyä työskenneltäessä tai töiden jälkeen illallispöydän ääressä. Oman erityisen sävynsä siihen tuo jo se, että pääsee olemaan yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa, joita ei joka päivä näe. Mahdollisuus kokoontua muutamaksi päiväksi näin motivoituneiden ihmisten kanssa on erittäin harvinaista, ja me pyrimmekin saamaan uusista suhteista kaiken irti. Muista maista tulevien ihmisten kanssa työskentely ei tietenkään ole aina helppoa. On luovittava kulttuurierojen kanssa, ja ongelmia voi aiheutua sanojen ymmärtämisestä eri tavalla. En kuitenkaan pitänyt näitä väärinkäsityksiä turhauttavina esteinä, vaan minulle keskustelut lakoutumisen merkityksestä olivat tärkeä osoitus sujuvan kommunikoinnin merkityksestä. Alankomaissa tuuli ei kaada viljaa lakoon. Minun kotimaassani Yhdysvalloissa lakoutumista tuulen voimasta taas todellakin tapahtuu. Tämä voidaan nivoa maatalouspiireissä tapahtuvaa tuomitsemista koskevaan kysymykseen: se, mitä yhdessä ryhmässä voidaan pitää virheenä, voi olla hyväksyttävää toisessa. Tämä ero mukamas saman sanan ymmärtämisessä voi johtaa aseman menettämiseen ensimmäisessä ryhmässä ja sen säilymiseen toisessa. Monenko niin niin sanotun virheen jälkeen toinen ohitetaan oppimattomana? Fokusryhmässä työskentely lisäsi ymmärrystäni näiden niin sanottujen virheiden suhteen. Nyt, kun olen ymmärtänyt, miten eri tavalla eri henkilöt ja eri ryhmät voivat tulkita saman sanan, haluan kirjoittaa ja viestiä entistä selkeämmin. Kannattaako fokusryhmiä suositella muille suomalaisille maaseudun kehittäjille? Kehotan ehdottomasti kaikkia hakemaan seuraavaan itseä kiinnostavaan EU CAP Networkin fokusryhmään. Mietin käytännöllisesti katsoen joka päivä, miten voin hyödyntää oppimaani käytännössä. Tämän konkreettisen aiheen parissa työskentely sai minut tajuamaan, miten valtavasti työtä maanviljelijöiden työpajoissa ja pelloilla, yliopistojen tutkimusosastoilla ja jopa EU:n sisäisessä toiminnassa tehdään, jotta voitaisiin ymmärtää, miten kasveja voidaan kasvattaa yhdessä entistä paremmin. Teoriaan tutustumisen lisäksi meille esiteltiin tosiasiallisia onnistuneita tapauksia, joissa maanviljelijät ovat toteuttaneet ajatuksiaan käytännössä vaihtelevissa olosuhteissa. Niitä oli Alankomaissa sijaitsevasta ”pienestä” peltotilasta Kiinassa tehtyyn tutkimukseen, jossa kerrottiin typensidonnan sisäisestä toiminnasta viljakasvien ja palkokasvien sekaviljelyssä. Opin myös, että Suomessa maaseudun kehittämiseksi tekemämme työ voi olla myös varsin huipputasoa: monet osallistujat olivat varsin halukkaita kuulemaan agrometsätaloutta koskevien hankkeidemme innovatiivisten kasviyhdistelmien pilotoinnista ja haastavan maaperän terveyteen liittyvästä toimintamallista. Asiantuntijoiden – olivatpa he maanviljelijöitä tai tutkijoita – tuominen yhteen keskustelemaan samalta viivalta näistä ideoista on erinomainen tapa rakentaa ammatillisia verkostoja. Ainoa varoituksen sanani on tämä: jos kansainvälisen ihmisjoukon kanssa tehtävä yhteistyö, jossa keskustellaan, kirjoitetaan, osallistutaan digitaalisiin kokouksiin ja hyödynnetään EU:n panostuksia omassa fokusryhmässä, ei tunnu omalta, ei ehkä kannata lähteä mukaan. Suomi voi toisinaan tuntua olevan kaukana EU:n ytimistä. Tässä on kuitenkin tilaisuus tuoda oma näkökulma esiin ja jakaa omaa tietämystä tasavertaisesti muiden kanssa sekä antaa koko EU:n hyötyä siitä! Tulokset Fokusryhmämme tehtävänä oli käsitellä seuraavaa kysymystä: ”Miten viljelykasviyhdistelmät voidaan integroida nykyisiin viljelyjärjestelmiin ja maatalousmaisemiin, jotta voidaan parantaa maatilojen sietokykyä ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä sekä vähentää riippuvuutta ulkoisista tuotantopanoksista?” Yksinkertaisin vastaus tähän kysymykseen on se, että meillä on huomattava määrä tietoa, jonka mukaan kaikentyyppisillä viljelykasviyhdistelmillä voitaisiin saavuttaa niiden puolestapuhujien esittämät tulokset. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty: viljelykasviyhdistelmillä voi olla paljon yhteistä (ks. pienoistutkimus 3), mutta se, toimiiko yhdistelmä tietyllä maatilalla, edellyttää verrattain paljon tutkimusta, suunnittelua ja halua vastata kasvukauden aikana ilmeneviin haasteisiin (pienoistutkimus 4). Myös markkinoille pääsylle voi olla merkittäviä teknisiä esteitä. Vaikka esimerkiksi siementen erottamiseen sekaviljelyssä on monia vaihtoehtoja, ne eivät ole idioottivarmoja, ja virhemahdollisuutta ei saateta tällä hetkellä hyväksyä joillakin markkinoilla. Kaikkein ylpein olen jäljempänä olevan yksinkertaisen kaavion aikaan saamisesta. Se on ensimmäinen yritys selittää viljelykasviyhdistelmät siten, että niitä varten käytettävän alan laajuus ja niiden koettu vaikeusaste ovat nopeasti ymmärrettävissä. Viljelykasviyhdistelmiä voi olla hieman vaikea ottaa haltuun, koska kaikenlainen ammattikieli ja tilanteesta riippuvaiset muunnelmat tekevät niistä monimutkaisia. Tämä loppuraportin sivulla 16 ja pienoistutkimuksen sivulla 3 esitetty kaavio selkeyttää asiaa melko kätevästi. Se on ensimmäinen yritys saada selkoa näistä ajatuksista, ja asiantuntijat saavat siitä vankan pohjan etsiä jatkossakin tapoja, joilla ideoista saadaan laajempaan keskusteluun soveltuvampia. Tuotokset Fokusryhmäämme johtanut tiimi laati aiheesta alustavan asiakirjan keskustelua varten sekä kyselyn nykyisistä suuntauksista. Sitten se määritti näiden kahden työkalun avulla pienoistutkimusten aiheet. Fokusryhmämme tuotti neljä pienoistutkimusta Pienoistutkimus 1: Lajiketestaus keskeisenä tekijänä viljelykasviyhdistelmien käyttöönoton lisäämiseksi jalostuksessa ja viljelyssä Pienoistutkimus 2: Arvoketjua koskeva näkökulma viljelykasviyhdistelmiin Pienoistutkimus 3: Viljelykasviyhdistelmien integroiminen viljelyjärjestelmiin Pienoistutkimus 4: Viljelykasviyhdistelmiä koskevat käytännöt: Mistä ja miten ne löytyvät? Työskentelin pienoistutkimusten 3 ja 4 parissa ja koordinoin jälkimmäistä tutkimusta. Pienoistutkimukset ja alustava tausta-asiakirja ovat saatavilla tällä sivulla. Loppuraportissa (linkki) on yhteenveto työstämme ja keskusteluryhmien havainnoista. Jatko Fokusryhmä julkaisi loppuraporttinsa syyskuun lopussa ja on sittemmin lopettanut toimintansa. Pidän edelleen yhteyttä erityisesti tiimini jäseniin ja keskustelen mielelläni viljelykasviyhdistelmien kehittämisestä – erityisesti siitä, miten käsitteet toimivat agrometsätaloudessa. Uudenmaan agrometsätalous -hankkeessamme järjestetään tänä talvena työpaja agrometsätalousjärjestelmien perustekijöiden monipuolistamisesta tuoton ja kestävyyden lisäämiseksi, ja siihen on kutsuttu toinen agrometsätalouden asiantuntija. Hänen tietämyksensä tuominen jokapäiväiseen työhöni ei olisi ollut mahdollista ilman fokusryhmään osallistumista. Lopuksi kehotan seuraamaan tulevia fokusryhmiä ja muita YMP-verkoston tapahtumia omalla alueella. Niistä on valtavasti hyötyä, ja ne ovat paikka, jossa voi todella vaikuttaa EU:n maatalouden kehitykseen. Kirkkonummen Lill-Nägelsin agrometsätalouden pilottihankkeessa (joka kuuluu Uudenmaan agrometsätalous -hankkeeseen) jokaisessa kohteessa on käytössä monenlaisia viljelykasviyhdistelmiä. Yksi tavoitteistamme on välttää monokulttuureja niin paljon kuin mahdollista. Tässä kuvassa (15.7.2024) biologisesti monimuotoinen peitekasvi on parantanut maaperän olosuhteita, vähentänyt rikkakasvien määrää, tarjonnut pölyttäjille ja hyödyllisille hyönteisille ruokaa parin kuukauden ajan ja nyt se on valmis lopetettavaksi. Agrometsätalouden, vuoroviljelyn, suojakasvien viljelyn, sekaviljelyn, kaistaviljelyn, kumppanuuskasvien ja peitekasvien viljelyn periaatteet ovat kaikki käytössä. Kuvat: Joshua Finch, Novia-ammattikorkeakoulu Kirjoittaja: Nimi: Joshua Finch Organisaatio: Novia-ammattikorkeakoulu Asema: Uudenmaan agrometsätalous -hankkeen vetäjä ja vihreiden ekosysteemipalvelujen tiiminvetäjä Yhteystiedot: joshua.finch@novia.fi / 050 407 1636 Joshua Finch
