Olen Tapio Siikarla ja työskentelen tänä kesänä toukokuusta elokuun loppuun Salon maaseutupalveluissa kesätyöntekijänä. Kotoisin olen Salon Perttelistä. Olen tällä hetkellä opiskelijana Helsingin yliopistossa ja valmistuin tänä keväänä Viikistä maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Kesätöiden jälkeen opinnot jatkuvat maataloustieteiden maisteriohjelmassa kotieläintieteiden parissa. Tämä on ensimmäinen varsinainen oman alan kesätyöni, ellei suoraan maatilan töitä lasketa.
Maaseutuhallinnon parissa kesä on kulunut paljon uutta oppiessa. Aiempi kokemukseni maaseutuhallinnosta on kertynyt lähinnä kotitilan peltotukihakemusten ja selvityspyyntöjen kautta sekä oman kiinnostukseni pohjalta. Yliopistossa hallinnollisia tai tukihaun käytännön asioita käydään läpi melko vähän, joten kesätyö on tarjonnut hyvän mahdollisuuden syventyä niihin käytännössä.
Olen päässyt tekemään monipuolisesti eri tehtäviä mukavalla työporukalla. Kesätöiden alettua toukokuussa pääsin perehtymään peltotukijärjestelmään ja sen pohjalta tarkastamaan viljelijöiden lähettämiä peltotukihakemuksia. Sittemmin olen ollut mukana peruslohkojen hallinnan tarkastuksissa, hukkakauratarkastuksissa ja tarkastanut eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin tietojen ajantasaisuutta. Tarkastustyön vastapainoksi olen laatinut peltotukiin liittyviä tiedotteita Salon viljelijöille, tilastoja Salon alueen maataloudesta sekä päässyt mukaan petovahinkojen maastokäynneille.
Vapaa-aikani on varsinkin näin kesällä kulunut töiden jälkeen pitkälti perheeni lypsykarjatilan arjen parissa rehunteossa, eläinten hoidossa ja tilasiemennyksissä. Töiden ohella olen ehtinyt kuitenkin myös viettää oikeaa vapaa-aikaa. Harrastuksiini kuuluu suunnistus, haitarin soitto ja kuntosalilla käynti.
Vaikka tukihakuprosessi oli ennestään tuttu, on hakemusten tarkastelu ollut aivan uudenlainen kokemus. Myös maaseutuhallinto ja tukijärjestelmä kokonaisuutena ovat avautuneet paremmin. Esimerkiksi selvityspyynnöt ovat tuntuneet aiemmin ylimääräiseltä vaivalta ja luottamuksen puutteelta. Täällä olen kuitenkin saanut uutta näkökulmaa, ja nykyisin juuri esimerkiksi selvityspyynnöt tai muut lisäselvitykset tuntuvat monissa tilanteissa tarpeellisilta, jotta julkisten varojen käyttö on läpinäkyvää ja päätökset hyvin perusteltuja.
Toivon, että myös jatkossa maatalousalan opiskelijoille tarjotaan mahdollisuuksia oppia ja tutustua maaseutuhallintoon kesätöiden kautta, kuten minulle tarjottiin. Hyvää loppukesää kaikille ja poutaisia puintipäiviä!
Datatalouskasvattamo-hankkeessa toteutettiin alkuvuodesta 2026 kysely tuottajaorganisaatioiden jäsenille, jossa kartoitettiin mahdollisia pullonkauloja ja mahdollisuuksia datan tehokkaammalle hyödyntämiselle maataloudessa.
Tulosten mukaan dataa käytetään tiloilla aktiivisesti erityisesti viljely- ja taloustietoon perustuvan päätöksenteon tukena, mutta kehittyneempien datalähteiden, kuten sensorien ja telematiikan, hyödyntäminen on vielä melko vähäistä. Datan jakaminen tuottajaorganisaatioiden sisällä on toistaiseksi rajallista, vaikka kiinnostusta ja valmiuksia siihen löytyy. Kysely osoittaa, että datan yhteiskäytöllä nähdään merkittäviä hyötyjä muun muassa markkinatiedon parantamisessa, neuvotteluvoiman vahvistamisessa ja tuotannon yhteissuunnittelussa, mutta kehittämisen edellytyksinä ovat selkeät pelisäännöt, luottamus, sopimusmallit ja tekninen tuki.
Tarkemmat tulokset kyselyn tuloksista löytyvät Centria Bulletin-verkkolehdessä julkaistusta artikkelista Data maatalousyrittäjien apuna – tuottajaorganisaatiojäsenille suunnatun kyselyn tuloksia. Artikkeli on luettavavissa osoitteessa https://centriabulletin.fi/data-maatalousyrittajien-apuna/.
Datatalouskasvattamo-hankkeen tavoitteena on luoda TKI-toimijoiden yhteistyöllä maataloussektorin datataloutta edistävä kansallinen Datatalouskasvattamo osaamiskeskittymä, joka uudistaa maaseudun taloutta ja nopeuttaa siinä tarvittavien digitaalisten ja innovatiivisten ratkaisujen käyttöön ottamista. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Centria-ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Keski-Pohjanmaan ammattiopisto Kpedu sekä Luonnonvarakeskus LUKE.
Datatalouskasvattamo-hanketta rahoittaa Euroopan maaseuturahasto 2023–2027 ja se on käynnissä 19.6.2024–30.6.2026 välisenä aikana.
Uudistavassa matkailussa on mukana koko yhteisö, kirjoittaa lehtori Rositsa Röntynen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Myös luonto ja kulttuuri ovat siinä osallisina aivan eri roolissa kuin perinteisessä matkailussa.
Miten luottamus näkyy maatilan arjessa, päätöksissä ja ihmisten välisessä yhteistyössä? Luottamus rakentuu jokaisessa keskustelussa ja tavassa, jolla kohtaamme toisen ihmisen. Nainen maatilan päätöksentekijänä -koulutuksen tulevassa webinaarissa 12.8. järjestettävässä webinaarissa Jari Hautamäki Hautamäki Training Oy:stä johdattaa meidät luottamuksen äärelle. Aamupäivän aikana opimme, miten luottamusta voi vahvistaa maatilan arjessa ja yhteisessä päätöksenteossa.
Luottamus rakentuu arjen kohtaamisissa
Maatilan arjessa luottamus näkyy arkipäivän kohtaamisissa ja keskusteluissa. Luottamus toiseen vahvistaa yhteyttä ja silloin päätöksiä valmistellaan ja tehdään yhdessä, vastuuta jaetaan sekä uskalletaan kohdata eri sukupolvien, perheenjäsenten ja työntekijöiden näkemykset. Kun luottamus vahvistuu, myös vaikeista asioista voidaan puhua rakentavasti ja yhteistä suuntaa on helpompi lähteä rakentamaan.
Luottamus on vuorovaikutuksen ytimessä ja se muodostuu jokaisessa kohtaamisessa. Luottamusta vahvistavat tai heikentävät sanat, ilmeet, eleet ja se, miten aidosti pysähdymme kuulemaan toista ihmistä. Ristiriitaiset viestit sanojen, ilmeiden ja kehon kielen välillä voivat herättää epäilyä ja horjuttaa luottamusta nopeasti.
Vuorovaikutus vahvistaa yhteisiä päätöksiä
Vuorovaikutus on ihmisten välistä kanssakäymistä, jossa keskustelu voi jäädä pinnalliseksi tai syventyä aidoksi kohtaamiseksi. Luottamus auttaa siirtymään kohteliaisuuksista avoimempaan keskusteluun, jossa jokainen voi tuoda mukaan oman näkemyksensä, kokemuksensa ja ajattelunsa. Kun luottamus on vahvaa, omia ajatuksia on helpompi sanoittaa omana itsenä.
Maatalousyrityksen kehittämisessä on tärkeää kuunnella ja kohdata jokainen, jonka arki, työ tai tulevaisuus kietoutuu maatilaan. Silloin päätöksistä tulee yhteisempiä, eivätkä ne jää vain yhden ihmisen visioksi tai ajatukseksi. Sitoutuminen ja innostus yhteiseen työhön vahvistuvat, kun tilan väellä on yhteinen jaettu ajatus tulevaisuudesta, jota kohti arjen päätökset vievät. Asioista keskustelu avaa jokaisen antamalle työpanokselle merkityksen.
Vuorovaikutuksessa on aina kyse myös toisesta ihmisestä. Parhaimmillaan se on ihmisten välistä kommunikaatiota, jossa jokainen saa oman roolinsa keskustelussa ja voi olla läsnä omana itsenään. Tällainen keskustelu tarvitsee luottamusta, kuuntelemista ja halua pysähtyä toisen ihmisen äärelle: mitä hänellä on sanottavana ja miksi se on hänelle tärkeää.
Sanoittaminen auttaa ymmärtämään
Kun ihmisten määrä tilanteessa kasvaa, myös yhteyksien määrä lisääntyy. Viiden henkilön ryhmässä on 10 eri yhteyttä ja kuuden henkilön ryhmässä 15. Mitä enemmän vuorovaikutuksessa on tulkinnanvaraisia asioita, sitä tärkeämpää on sanoittaa ajatuksia ääneen. Jos tulkinnoista ei puhuta, väärinymmärrysten mahdollisuus kasvaa. Esimerkiksi sarkastinen huumori voi tarkoittaa puhujalle yhtä asiaa, mutta kuulija voi tulkita sen aivan toisin.
Maatilan arjessa tällaisia hetkiä syntyy helposti erityisesti kiirehuippujen aikaan. Kun asioita sanoitetaan toisille ja puhutaan kohteliaasti sekä suoraan, jokaisen on helpompi ymmärtää, mitä päätösten taustalla on ja miksi jokin asia on toiselle tärkeä.
Ihmisen mieli kehittyy vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kunnioittavat ja arvostavat kohtaamiset auttavat meitä näkemään muutakin kuin oman ajatuksemme. Silloin opimme ymmärtämään erilaisuutta ja huomaamaan, miten arvokasta erilainen ajattelu voi yhteisessä päätöksenteossa olla. Maatilalla tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, miten tuotannon kehittämistä, työn organisointia tai tulevaisuuden investointeja katsotaan monesta näkökulmasta.
Luottamus rakentaa yhteistä tulevaisuutta
Voimaannuttava ja yhdistävä vuorovaikutus lähtee luottamuksesta. Se rakentuu pienistä teoista ja sitä voidaan vahvistaa myös silloin, kun siihen on tullut säröjä. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen, joten sillä on merkitystä, miten kohtelemme toisiamme arjen keskellä.
Maatilan arjessa luottamuksen rakentaminen on usein ylisukupolvista, kun yrittäjyys, perhe, työ ja tulevaisuuden suunnittelu kietoutuvat toisiinsa. Luottamus auttaa puhumaan myös niistä asioista, joissa eri sukupolvilla, puolisoilla tai työntekijöillä voi olla erilaisia näkökulmia. Silloin maatilan yhteinen suunta rakentuu vahvemmin yhdessä.
Tule mukaan pohtimaan, miten luottamus rakentuu maatilan arjessa, päätöksenteossa ja ihmisten välisessä yhteistyössä. Saat uusia ajatuksia siihen, miten voit vahvistaa luottamusta omassa arjessasi jo tänään. Tutustu koulutukseen ja ilmoittaudu mukaan!
Maatilojen lintupäivää päästiin viettämään Kangasniemellä sijaitsevan Ollinahon tilan viihtyisässä miljöössä 26.5.2026. Päivän tavoitteena oli luoda keskustelua Suomen maatalousympäristöihin kytkeytyvän linnuston tilasta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Tapahtumassa päästiin kuulemaan myös isäntäväkeä Tuomas Laitista ja Maisa Juntusta. He avasivat hieman, mitä linnut heille merkitsevät ja millaisia toimia heidän tilallaan on pyritty tekemään lintujen huomioimiseksi. Kottaraisia ei ollut näkynyt tilalla kahteenkymmeneen vuoteen, mutta pönttöjen asennuksen jälkeen kottaraiset palasivat tilan pihapiiriin. Pääskyt ovat viljelijöiden mukaan vuosikausia viihtyneet vanhan navetan vintillä, jossa ne saavat pesiä rauhassa. Pääskyt pääsevät lentämään vintille sisään erinäisistä aukoista. Tilalla on lypsykarjaa ja pellot hoidetaan luomumenetelmin, vaikka virallista luomustatusta tilalla ei ole, koska maitoa ei ole pystytty meijerien keräysreittien takia myymään luomuna.
Pääskynen tarkkailemassa kummallisia vieraita tilan tuuliviirin päällä. Tuuliviirissä komeilee tilan perustamisvuosi. Kuva: Anne Nissinen / Luke.
Erityisasiantuntija Tuomas Seimola Luonnonvarakeskuksesta kertoi, kuinka maatalouden rakennemuutos sekä sen myötä tapahtuneet muutokset muun muassa maan käytössä sekä tuotantosuuntien ja -tapojen muovautumisessa ovat suuresti vaikuttaneet myös lintujen elämään. Karjatalouden ja laidunnuksen väheneminen mainittiin moneen otteeseen lintujen oloja heikentävänä tekijänä. Toinen keskeinen seikka maatalousympäristön lintujen laskusuhdanteessa on piennarten väheneminen. Pelto-ojien määrä on salaojituksen myötä huvennut. Lisäksi piennarleveysvaatimuksen poistuttua, nykyiset pientareet tuppaavat olemaan niin kapeita, ettei sinne mahdu edes töyhtöhyypän pesä.
Myös erilaiset kasvinsuojeluaineet nousivat esiin keskustelussa. Esimerkiksi osan pitkään käytetyistä siementen peittausaineista on tiedetty olevan erittäin haitallisia selkärankaisten lisääntymiselle. Täten aineiden vaikutus myös lintujen poikastuoton heikentymiseen on todennäköistä. Myös herbisideillä on välillisesti vaikutusta lintujen hyönteisravinnon saatavuuteen, koska torjunta-aineet poistavat leveälehtisiä rikkakasveja ja siten kaventavat hyönteisten ravintonaan käyttämien kasvien lajikirjoa. Kasvinsuojeluaineiden vaikutuksesta on ulkomaista tutkimusta, mutta suomalaiselle tutkimukselle olisi myös tarvetta.
Suurin osa peltolintulajien kannoista ovat laskusuhdanteisia. Esimerkiksi peltosirkku on lajeistamme äärimmäisen uhanalainen ja vaatii erityishuomiota. Jotkin lajit ovat päässeet myös runsastumaan. Runsastuneista lajeista esimerkkinä mainittiin naakka, jonka kannat ovat vahvistuneet ihmisten toiminnan myötä. Muun muassa sähkötolppien pystyttäminen sekä maaseudun autioituminen ovat runsastumiseen vaikuttavia tekijöitä. Sähkötolppien pienat olivat aikoinaan päistään avoimia, joten niihin naakkojen oli helppo tehdä pesänsä. Naakat tykkäävät myös asettua asumaan autioituneiden talojen avonaisiin piippuihin.
Tuomas Seimola kertoi useiden lintujen olevan paikkauskollisia. Jos linnut toteavat jonkun paikan hyväksi pesimäpaikaksi ja pesintä onnistuu, niin ne palaavat samaan paikkaan myös seuraavana vuonna. Lintuparien välisestä uskollisuudesta toisaalta on tutkimuksellista todistusaineistoa vain harvojen lajien osalta.
Suurin osa Suomen linnuista käyttää maatalousympäristöä jossain elämänsä vaiheessa. Moni laji myös pesii maatalousympäristössä tai sen reuna-alueilla. Onkin tärkeää tuoda selkeämmin esiin, miten tärkeää monipuolinen maatalous on linnustomme monimuotoisuuden ylläpitäjänä.
Karja pääsee laitumelle Ollinahon tilalla. Kuva: Sara Määttä / Luke.
Lintukannat ilmaisevat ympäristöllisiä muutoksia
Linnut ovat hyviä indikaattoreita ympäristön muutoksille, koska ne reagoivat tilanteisiin suhteellisen nopeasti ja näin viestivät muutoksista. Lintulajien kannankehitystä seurataan Suomessa ja muissa EU-maissa yhteisen peltolintuindikaattorin avulla. Indikaattori koostuu 13 lintulajin kannankehityksen seurannasta. Mukana ovat avomaalajeista ruisrääkkä, töyhtöhyyppä, kuovi, kiuru, niittykirvinen, pensastasku ja peltosirkku. Reunalajeina mukana ovat haara- ja räystäspääsky, pensaskerttu, naakka, kottarainen ja pikkuvarpunen.
Omia lintuhavaintoja voi kirjata Birdlife Suomen kaikille avoimeen Tiira-lintutietopalveluun (https://www.tiira.fi). Palvelussa voi pitää omaa havaintopäiväkirjaa tai tarkastella muiden havaintoja. Tiedot ovat hyödyllisiä myös fenologiatiedon kokoamisessa eli lintujen vuodenaikaisen ja vuosittaisen vaihtelun seuraamisessa.
Tutkimuksen kautta lajikohtaista tietoa vaikuttavista mekanismeista
Jyväskylän yliopiston ”Maataloutta lintujen kanssa”- tutkimusta edustamassa olivat Attila Krall ja Suvi Ruuskanen. Nelivuotisessa tutkimuksessa tarkastelussa ovat Suomen maatilojen ikoniset linnut, kottaraiset sekä haarapääskyt. Näiden molempien kannat ovat olleet Suomessa, kuin myös muualla Euroopassa laskusuhdanteisia, joskin alueelliset erot ovat suuria. Etenkin pääskyset tunnetaan karjan seuralaisina ja pääskysten kannat ovat taantuneet karjatalouden taantuman myötä. Tutkimuksella halutaan selvittää tarkalleen ottaen, mitkä mekanismit Suomen maatalousympäristössä vaikuttavat linnustoon, jotta noita mekanismeja voitaisiin ottaa paremmin huomioon viljelypäätöksissä ja mahdollisesti jopa tukijärjestelmissä. Esimerkiksi ravinnon saanti on poikasten kehitykselle tärkeää ja ravinnon määrän lisäksi myös sen monipuolisuus sekä laatu vaikuttavat kehitykseen. Näihin kaikkiin tekijöihin taas ajatellaan vaikuttavan muun muassa käytetyt viljelymenetelmät tai tuotantosuunnat.
Tutkimuksessa on olemassa oleviin pitkäaikaisaineistoihin pohjautuva osuus, sekä kokeellinen osuus. 25 vuoden rengastus- ja maankäyttöaineistot mahdollistavat viljelymenetelmien, maankäytön piirteiden sekä maatalousympäristön elinympäristöjen vaikutusten tarkastelun haarapääskyn ja kottaraisen poikasten terveyteen ja kehitykseen. Kokeellisessa osuudessa on mukana 30 maatilaa luomusta sekä tavanomaisesta tuotannosta. Näistä suurin osa on eläintuotantotiloja, joista osalla on lypsykarjaa, osalla lihakarjaa ja yhdellä tilalla sikoja. Mukana on myös kasvintuotantotiloja. Tilat sijaitsevat ympäri Suomen, joten ajomatkaa poikasmittauksille kertyy kesässä noin 10 000 km.
Tutkijat korostivat, kuinka tärkeää on saada viljelijöitä tutkimukselliseen yhteistyöhön ja osoittivat suurta kiitollisuutta kaikille tutkimuksessa mukana oleville tiloille. Myös tilan isäntä toi ilmi, että yhteistyö tutkijoiden kanssa on ollut hedelmällistä ja tuonut lisäarvoa tilan toimintaan. Lisäksi muistutettiin, että myös viljelijöiden itse keräämät havainnot ja aineistot ovat hyödyllisiä ja kannustettiin niin sanottuun kansalaistieteeseen.
Päivän vieraat pääsivät näkemään tutkimusdemonstraationa, millaisin menetelmin kottaraisen poikasia tutkittiin. Menetelmät pitivät sisällään rengastuksen, siipien ja nilkkojen mittauksen, painon punnitsemisen sekä veri- ja ulostenäytteiden keruun. Kottaraisen poikaset ruikkivat myös vapaaehtoisia ulostenäytteitä tutkimusta tekevän Attila Krallin päälle. Liekö protestina toimenpiteitä vastaan.
Kuvassa kottaraisen poikanen on juuri rengastettu ja tutkija Krall sai päälleen epävirallisen ulostenäytteen. Kuva: Sara Määttä / Luke.
Pesinnän onnistuminen sekä poikasten selviytymisaste määrittävät kannan kehityksen suunnan. Toki myös muuton aikaiset tai talvehtimisalueen tapahtumat vaikuttavat, mutta täällä Suomessa voimme parhaiten vaikuttaa pesintään ja sen onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Krall huomautti myös, että vaikka Suomen lintukannat ovat olleet laskusuhdanteessa, niin tilanne Suomen maatalousympäristöissä ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin suuressa osassa Eurooppaa. Tämä siitä syystä, että Suomessa maatalouden tehostamista, esimerkiksi torjunta-aineiden runsasta käyttöä, ei ole tietyiltä osin vielä viety niin pitkälle kuin monissa muissa Euroopan maissa. Laidunnettavien alueiden väheneminen ja sen heikentävät vaikutukset linnustoon ovat kuitenkin nähtävillä jo myös Suomessa.
Meillä on täällä Suomessa hyvät mahdollisuudet elvyttää lintukantoja, mutta toimenpiteitä on tehtävä. Siihen jokaisella on mahdollisuus esimerkiksi ripustamalla koloissa pesiville linnuille pönttöjä, ja antamalla haarapääskyjen pesiä maatilan rakennuksissa, kuten on tehty jo monen sukupolven ajan. Niin kuin myös isännöivällä tilalla huomattiin, kottaraiset palasivat pönttöjen myötä.
Kottaraisen poikaset palautettiin pönttöön tutkimustoimenpiteiden jälkeen. Pönttö oli kiinnitetty tilan pihapiirissä kasvavaan vanhaan tammeen. Kuva: Sara Määttä / Luke.
Tutkimus tuo uutta tietoa lintujen merkityksestä ja hyödyistä peltoviljelyssä, hyödyntäen ekofysiologian työkaluja, joihin kuuluvat DNA-pohjaiset menetelmät ja välttämättömien rasvahappojen analyysi. Kun tutkimuksessa kerättyjen lintujen ulostenäytteet saadaan analysoitua, päästään selvyyteen siitä, mitkä hyönteislajit ovat merkittävää poikasravintoa. Tämä voi auttaa avaamaan lintujen merkitystä myös kasvituholaisten luontaisina torjujina. Monet pihapiirissä pesivät linnut, kuten pääskyset, västäräkit ja kirjosiepot ovat hyönteissyöjiä, ja ne tarjoavat biologisen torjunnan ekosysteemipalveluita. Tulosten läpikäynnin jälkeen voidaan pohtia muun muassa sitä, miten lisätä poikasille merkityksellisten hyönteisten ravintokasveja ja tukea poikasten kehitystä.
Erilaisten lintulajien esiintymisellä, etenkin maatilamatkailutiloilla, on havaittu olevan positiivinen imagovaikutus. Tapahtuman lopussa tilan väki nostikin esiin idean keväisistä kottaraisfestivaaleista, jossa keskityttäisiin kuuntelemaan lintujen laulua. Tällaisia on järjestetty ulkomailla hyvällä menestyksellä. Lähtisitkö itse mukaan?
Haluatko tietää enemmän maatalousympäristön linnuista tai niiden kantojen eheytymistä tukevista toimista?
Lisätietoa linnuista ja niiden kantoihin vaikuttavista tekijöistä löytyy esimerkiksi Maatalousympäristön linnut -webinaarin tallenteelta ja alla olevista linkeistä.
Eurooppalaisille tutkimus- ja kehitysohjelmille halutaan saada lisää vaikuttavuutta ja niiden tulosten käyttöönottoa nopeuttaa. Tähän pyritään painottamalla kehitettävien innovaatioiden tai toimintatapojen loppukäyttäjien ja kaikkien sidosryhmien mukana oloa hankkeissa tutkijoiden ja asiantuntijoiden lisäksi. Mukanaoloksi ei enää katsota hakemustekstiin päälle liimattua yhteistyötä, vaan loppukäyttäjien pitää olla hankkeissa aktiivisina toimijoina, edunsaajina suoraan tai välillisesti ja mukana koko hankkeen elinkaaren ajan suunnittelusta lähtien.
Tämän mallin mukaisia hankkeita kutsutaan multi-actor-hankkeiksi, eli monitoimijaisiksi hankkeiksi. Näitä on toteutettu ansiokkaasti jo hyvän aikaa maatalouden alalla Horizon-ohjelmassa ja alan omissa kehitysohjelmissa. Ne ovat laajentuneet myös muihin Horizon-ohjelman klusteri 6:n aiheisiin (elintarvikkeet, biotalous, luonnonvarat, maatalous ja ympäristö). Osassa hankehakuja multi-actor-mallin noudattaminen on suositeltua, osassa se on pakollista. Toki on hakuja, joihin malli ei sovi. Toimintatavan mukaisille hankkeille on luotu määritelmiä ja kriteeristöjä sekä neuvontaa. Tähän ansiokkaasti on panostanut myös iso viisivuotinen Horizon-hanke PREMIERE, jonka verkkosivujen puoleen mm. Euroopan komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen sivuilla neuvotaan kääntymään lisätietojen etsimiseksi multi-actor-mallista.
Monitoimijaisuudesta on tietoa ja sille tukea tarjolla – muuallakin kuin polttavan auringon alla
PREMIERE järjesti aiemmin keväällä Brysselissä koulutuksen kansallisille Horizon-ohjelman klusteri 6:n yhdyshenkilöille ja juhannuksen jälkeen oli vuorossa maatalouden hanketoimijoiden, kehittäjien ja neuvojien kouluttaminen Etelä-Ranskan Montpellierissä. Toisena järjestäjänä oli ATTRACTIS-hanke, joka vahvistaa ja kehittää maatalouden innovaatiotoiminnan ja neuvonnan käytänteitä. Tilaisuuteen oli valittu 23 osallistujaa 21 Euroopan maasta. Tämän blogiartikkelin kirjoittaja tuli PREMIERE-hankkeen alussa kutsutuksi sen asiantuntijaryhmään ja tälle jatkumona sai kutsun koulutustilaisuuteen asiantuntijavieraana.
Montpellierin tilaisuudessa oli tarjolla sekä koulutusta että työkaluja helpottamaan isojen hankehakemusten valmistelua, mutta paljon aikaa myös keskusteluihin, ryhmätöihin ja itse kunkin omien näkemysten esittämiseen. Tilaisuuteen osallistuneilla henkilöillä on jatkossa epävirallinen velvollisuus jakaa kotimaissaan tietoa multi-actor-mallista ja osallistua tarvittaessa kansallisiin koulutustapahtumiin.
Aiemmin PREMIERE hanke on kasannut yhteen monitoimijaisten Horizon-hakemusten valmistelusta kiinnostuneita toimijoita vuoden 2025 ja 2026 hakuja varten ja on tekemässä sitä myös vuoden 2027 hakuja varten. Hanke jakaa valmistelurahaa pääasiassa uusiempien EU-maiden toimijoiden monitoimijaisten hankkeiden valmisteluun osallistumista varten.
Itseopiskelua varten kolme hyödyllistä multi-actor-linkkiä ovat:
https://premiere-multiactor.eu/. PREMIERE-hankkeen sivuilla on erittäin kattavasti kaikenlaista monitoimijaisiin hankkeisiin liittyviä asioita määritelmistä työkaluihin ja hankkeen järjestämien webinaarien materiaaleihin.
Kuvassa on kokoonnuttu merkitsemään ylös ja kertaamaan edellisenä päivänä esille nousseita asioita
Ranskan tapahtumassa kuultua ja havaittua
Monitoimijainen malli on käytössä laajasti Horizon-ohjelman klusteri 6:n kaikkien aihealueiden hauissa, maaperämissiossa ja Circular Bio-based Europe Joint Undertaking -ohjelmassa. Vuonna 2025 klusteri 6:n ja maaperämission 80 hausta monitoimijuus vaadittiin pakollisena 32 haussa. Vuosien 2026-27pakollisuus on mukana 51:ssä 132 hakuaiheesta ja lisäksi 7 hakua vahvasti suosittelee monitoimijaisen hankemallin käyttöä.
Monitoimijaisille hankkeille on määritetty seitsemän keskeistä kriteeriä, joiden mukaan haettujen hankkeiden monitoimijaisuutta arvioidaan. Nämä kriteerit on esitetty myös uusimmassa Horizon-työohjelmassa.
Hankkeen tavoitteiden, toimenpiteiden ja niiden suunnittelun sekä hankkeen tuloksien on kohdistuttava loppukäyttäjien tarpeisiin ja haasteisiin.
Konsortion kokoonpanon on oltava tasapainoinen asiaankuuluvien toimijoiden suhteen. Mukana on oltava toisiaan täydentävää osaamista (tieteellistä, käytännöllistä jne.) ja taitoja hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että hankkeen tulokset ovat valmiita käytäntöön ja laajasti käyttöönotettavissa.
Hankkeessa täytyy pystyä hyödyntämään myös olemassa olevia käytäntöjä ja hiljaista tietoa, sekä muilta saatavaa että hankkeessa syntyvää. Tämä on varmistettava riittävällä määrällä korkealaatuisia tiedonvaihtotoimia. Hakemuksessa on kuvattava täsmällisesti asiaankuuluvien ei-tieteellisten toimijoiden aktiiviset roolit T&I-sisältöjen yhteisluomisessa ja jakamisessa.
Hankkeen on edistettävä monitoimijayhteistyötä hyödyntämällä tarkoituksenmukaisimpia menetelmiä ja asiantuntemusta. Hakemuksessa on kuvattava myös mitä mekanismeja otetaan käyttöön eri asiaankuuluvien toimijoiden, erityisesti ei-tieteellisten toimijoiden, sitoutumisen ylläpitämiseksi koko hankkeen elinkaaren ajan.
Hankkeen tuottama lisäarvo loppukäyttäjille on kuvattava: miten se täydentää ja edistää nykyistä huipputasoa, mukaan lukien olemassa oleva tieto ja parhaat käytännöt.
Hankkeen on tuotettava käytännönläheistä ja käyttövalmista tietoa, ratkaisuja, toimintatapoja, työkaluja, tuotteita, prosesseja tai palveluja, jotka ovat loppukäyttäjille helposti ymmärrettäviä ja saavutettavia.
Hakemuksessa on osoitettava, miten käytäntöön valmiit tulokset levitetään laajasti ja tehokkaasti sekä miten ne viedään sellaisiin olemassa oleviin levityskanaviin, joita hankkeen tulosten loppukäyttäjät eri maissa ja alueilla eniten käyttävät ja pitävät luotettavimpina.
Viljelijät voivat osallistua monitoimijaisiin hankkeisiin usealla eri tapaa. Pääasia on, että he ovat mukana hankkeen suunnittelussa, yhteiskehityksessä ja tulosten levittämisessä. Konkreettinen osallistuminen toimenpiteisiin voi olla yksittäisten tutkimustoimenpiteiden toteutuspaikana, pilottitilana, demonstraatiotilana, ns. majakkatilana tai jopa living lab -tilana toimimista. Tila voi olla mukana yksittäisenä tilana tai tilaryhmän osana. Se voi olla mukana suoraan hankepartnerina tai ostopalvelujen toimittajana (vaikeutena, että osallistuvia tiloja ei silloin varmuudella tiedetä hakiessa) tai ns. kolmantena toimijaosapuolena. Tärkeää on, että tilat ovat mukana koko hankeen elinkaaren ajan suunnittelusta ja ideoinnista lähtien. Horizon-hakemusten arvioijana toiminut PREMIERE-hankkeen koordinaattori kertoi, että hakemuksista huomaa helposti, ovatko viljelijät aidosti olleet mukana suunnittelussa ja suunnitellaanko heille aktiivista roolia, jossa heitä kuunnellaan myös hankkeen toteutuksessa. Ongelmana arvioinnissa on ennemminkin se, että kaikki arvioijat eivät vielä tiedä tai sisäistä riittävästi, mitä monitoimijasilta hankkeilta odotetaan.
CIHEAM Montpellierin kampus kylpi auringossa ja kaskaiden sirinä oli tauotonta. Päivälämpötilat olivat 34 – 37 asteen välillä, mutta kokoushuone mukavasti ilmastoitu.
Hieman polttavasta auringosta ja tapahtumasta itsestään
Tapahtuma järjestettiin Välimeren alueen maatalouden tutkimusinstituutin kampuksella. Osallistujat majoittuivat kampuksella ja päivät venyivät yhteisine ruokailuineen pitkiksi. Onneksi työpajan sali oli hyvin ilmastoitu, lämpötila laski ulkona alle 30 asteen ainoastaan aamuyöstä. Koulutettavien osallistujien määrä oli suhteellisen pieni, mutta hyvin jakaantunut eri puolille Eurooppaa. Kattavaa tiedonlevitystä PREMIERE ei tällä tavoin saa, mutta luo kokemusasiantuntijaverkoston eri maiden AKIS-toimijoiden ja Horizon-ohjelman kansallisten yhdyshenkilöiden tueksi. Suomalaisista vahvin kokemus monitoimijaisista hankkeista on ilman muuta Maaseuturahaston EIP-innovaatioryhmähankkeissa toimineilla. Toivottavasti heitä hyödynnetään kansallisissa koulutustilaisuuksissa.
Montpellierissä oli innostavaa huomata, kuinka nopeasti tapahtuman osallistujat ryhmääntyivät. Väittäisin, että joukossa syntyi ainakin parin – kolmen tulevan hankehakemuksen ydinverkosto. Yksi tutkimus- ja kehitystyön parhaimpia puolia nykyaikana on, kuinka kansainvälinen toiminta tarjoaa mahdollisuuksia oppimiseen, vaikutteiden saamiseen ja yhdessä tekemiseen paljon nopeammin ja laajemmin kuin oman urani alkuvuosina, jolloin verkostoja luotiin lähinnä pari kertaa vuodessa konferensseissa tavattaessa.
Kesä 2026 on näyttäytynyt ainakin Keski-Suomessa hyvänä nurmivuotena. Rehua on saatu kerättyä jo ensimmäisellä kierroksella suuret määrät ja laatukin näyttäisi olevan pääsääntöisesti hyvää. Ennen toista kierrosta on hyvä hetki kerrata paalikalvomuovien väreihin liittyviä asioita. Paalikalvoa valitessa huomiota kannattaa kiinnittää muuhunkin kuin hintaan.
Paalauksen jälkeen muovit joutuva Suomessa koville. Paalit kohtaavat Suomen vaihtelevia säärasituksia, kuten auringon UV-säteilyä, sadetta, tuulta, lunta sekä jäätä. Muovien on kestettävä myös hieman mekaanista rasitusta, joudutaanhan niitä siirtelemää ja saattaapa joku lintukin niitä ”rapsutella” ruokaa etsiessään. Muoveihin lisätäänkin valmistusvaiheessa erilaisia lisä- ja väriaineita näitä riskejä torjumaan.
Valkoinen paalikalvo ja sen ominaisuudet
Valkoisessa paalikalvossa käytetään lisäaineena yhtä yleisintä lisä- ja väriainetta, titaanidioksidia (TiO₂). Tämä tekee muovista valkoista ja peittävää. Se myös heijastaa valoa takaisin, jonka vuoksi vaaleiden paalien pinta pysyy tummia paaleja viileämpänä. Titaanidioksidi suojaa muovia myös UV-säteilyltä estäen muovin haurastumisen auringonpaisteessa. Titaanioksidin lisäksi valkoisessa paalimuovissa saatetaan käyttää myös muita UV-stabiliointiaineita. Valkoiset ja muut vaaleat paalit eivät kuumene auringon vaikutuksesta yhtä paljon, kuin tummat. Suorassa auringonpaisteessa, kuumissa ja tuulisissa kohteissa ilman sääsuojaa säilytettäville paaleille näkeekin suositeltavan usein nimenomaan vaaleata muovia.
Musta paalikalvo ja sen ominaisuudet
Mustassa paalikalvossa käytetään lisä- ja väriaineena usein hiilimustaa (carbon black). Hiilimusta suojaa tehokkaasti UV-säteilyltä, sekä lisää muovin sään kestävyyttä ja mekaanista lujuutta. Musta väri ei päästä valoa läpi, mikä voi suojata rehuja muun muassa homeilta ja hiivoilta. Musta imee itseensä auringon valoa ja lämpöä, mikä voi auttaa jäätyneiden paalien sulamisessa keväällä. Musta väri saattaa estää myös lintujen aiheuttamia vahinkoja, sillä madoilta näyttävät heinänkorret eivät näy mustan kalvon läpi. Näiden syiden vuoksi mustaa paalikalvomuovia on alettu suosimaan etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla maataloutta harjoittavilla tiloilla.
Värillisissä paalikalvoissa muutakin hyvää kuin ulkonäkö
Värillisissä kalvoissa käytetään väriaineina erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä vaihtelevasti värien ja niiden sävyjen vaatimusten mukaisesti. Osassa saatetaan käyttää seassa myös titaanidioksidia, mutta määrät ovat pieniä.
Värillisten paalikalvomuovien valintaan voi ohjata myös muut tekijät. Ainakin ruotsalainen TrioWorld tuottaa pinkkejä, sinisiä ja keltaisia paalikalvomuoveja, joiden myyntihinnasta 3 €/rulla on ohjattu hyväntekeväisyyteen. Niiden tarkoituksen on lisätä ihmisten tietoisuutta rinta- ja eturauhas-, sekä lasten ja nuorten syövistä. TrioWorld uutisoi vuonna 2024, että näitä muoveja ostamalla oli tuettu siihen mennessä 1,7 miljoonalla eurolla paikallisia syöpäjärjestöjä.
Väri vaikuttaa kierrätysominaisuuksiin
Valkoiset paalikalvomuovit
Titaanidioksidi muuttaa paalikalvomuovin materiaaliominaisuuksia, jonka vuoksi valkoiset muovit tulee erotella kierrätystä varten erilleen muista väreistä. Valkoinen on kierrätyksen kannalta kuitenkin arvokkain väri, sillä siitä voidaan jatkojalostaa minkä värisiä muoveja tahansa kierrätysprosessin aikana.
Mustat ja värilliset paalikalvomuovit
Mustan muovin voi lajitella värillisten, eli kaikkien muiden paitsi valkoisten muovien sekaan. Koneellisessa lajittelussa musta on haastava väri, sillä se ei heijasta valoa, eikä sitä näin ollen pystytä lajittelemaan lähi-infrapunaspektroskopiaa (NIR) hyödyntävillä laitteilla. Paalikalvojen osalta tämä ei kuitenkaan ole Suomessa ongelma, ainakaan tällä hetkellä. Paalikalvomuovit tuleekin lajitella syntypaikalla, eli viljelijöiden toimesta maatiloilla ennen niiden noutoa.
Raidalliset paalikalvomuovit
Raidallisia paaleja tehdessä ei kannata sekoittaa valkoista paalikalvoa muiden värien kanssa. Valkoraidalliset paalit eivät nimittäin käy samassa prosessissa kierrätettäviksi edellä mainitun titaanidioksidin vuoksi. Mikäli valkoraidallisia muoveja löytyy, ne tulee hävittää sekajätteenä. Muita värejä, myös mustaa, voi sekoitella omaa värisilmää miellyttäviksi yhdistelmiksi aivan rauhassa.
Mahdollisuus maksuttomaan kierrätykseen suoraan tilalta
Ostaessasi paali- tai aumamuovia Suomen maatalousmuovien Kierrätys Oy:n jäsenyrityksiltä, saat tilata niille maksuttoman noudon Sumakin kautta. Sumakin keräilystä materiaali päätyy kierrätykseen uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kierrätystä varten paaliverkot pitää erotella sekajätteeseen. Tämän jälkeen paalikalvomuovit lajitellaan valkoiseen ja värilliseen kasaan. Kun kasaan on kertynyt vähintään 500 kg verran paalikalvomuoveja (tai aumamuoveja), voit tilata niille maksuttoman noudon suoraan tilalta Sumakin äpin kautta. Äppi löytyy omasta sovelluskaupastasi nimellä SuMaKi noutotilaus. Yhteistyö lähialueen viljelijöiden kanssa on tässäkin valttia, sillä mitä useampi ilmoitus tulee yhtä aikaa samalta kylältä, sen nopeammin noutokuljetus saapuu ne hakemaan. Lisää tietoa Sumakin verkkosivuilta: https://maatalousmuovienkierratys.fi/noutotilausehdot
Kolmen pointin muistilista paalikalvomuovien käyttöön
Jos haluat käyttää vain yhdenväristä paalikalvoa, kannattaa ostaa valkoista paalikalvoa.
Jos haluat käyttää useamman värisiä paalikalvoja, osta mitä tahansa muuta, mutta älä valkoista paalikalvoa.
Kierrätä lajitellut paalikalvomuovit Sumakin maksuttoman noutokuljetuksen kautta, niin hyödynnät jo oston yhteydessä maksetun kierrätysmaksun.
Blogi on tuotettu osana Kestävä maatalousmuoviketju, KeMu -hanketta, jota toteutetaan Jamkin ja MTK-Pohjois-Savon voimin Euroopan maaseuturahaston ja Elinvoimakeskusten tuella.
Lähteet:
Beetchma, J. (2026). Titanium Dioxide: How to select the right pigment for coatings?Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.specialchem.com/coatings/guide/titanium-dioxide.
Kuvassa on kokoonnuttu merkitsemään ylös ja kertaamaan edellisenä päivänä esille nousseita asioita
CIHEAM Montpellierin kampus kylpi auringossa ja kaskaiden sirinä oli tauotonta. Päivälämpötilat olivat 34 – 37 asteen välillä, mutta kokoushuone mukavasti ilmastoitu.