Luonnonkasvien vertikaaliviljely pilotti

Hankkeen yhteenveto

Hankkeen tavoitteena oli selvittää, voidaanko pohjoisia luonnonkasveja kasvattaa vertikaaliviljelyn avulla ympärivuotisesti ja vastata yrityskentän raaka-ainetarpeisiin kestävällä tavalla. Lähtötilanteessa aiheesta oli hyvin vähän käytännön tietoa, ja hanke toimi selkeänä pilottina ja esiselvityksenä.

Hanke toteutui pääosin suunnitelman mukaisesti, vaikka käytännön toteutus vaati enemmän aikaa ja resursseja erityisesti kasvatustilojen rakentamisen osalta.

Hankkeen aikana testattiin useita luonnonkasveja, joista tunturihapro ja maitohorsma osoittautuivat lupaavimmiksi. Erityisesti hapro nousi esiin nopeakasvuisena, monikäyttöisenä ja yrityksiä kiinnostavana raaka-aineena. Tuloksena syntyi konkreettista tietoa kasvien soveltuvuudesta vertikaaliviljelyyn, niiden kasvatusvaatimuksista sekä jatkojalostuksen mahdollisuuksista.

Kaikki kokeilut eivät onnistuneet suunnitellusti. Lisäksi uuselintarvikelainsäädäntö rajoitti joidenkin kasvien jatkokehittämistä. Hankkeen vaikutukset näkyvät erityisesti lisääntyneenä osaamisena, verkostojen syntymisenä ja yritysten kasvaneena kiinnostuksena.

Tuloksia hyödynnetään jatkossa uusissa hankkeissa, joissa keskitytään erityisesti hapron arvoketjun kehittämiseen ja kaupallistamiseen. Kasvatustilat jäävät edelleen käyttöön tutkimus- ja opetustarkoituksiin. Kokonaisuutena hanke onnistui luomaan vahvan pohjan luonnonkasvien vertikaaliviljelyn kehittämiselle.

Toteutus

Hanke toteutettiin pääosin hankesuunnitelman mukaisesti, ja sen aikana saavutettiin monipuolisia tuloksia. Hankkeen lähtötilanteessa tunnistettiin tarve selvittää, voidaanko pohjoisia luonnonkasveja kasvattaa vertikaaliviljelyn keinoin ympärivuotisesti sekä vastata yrityskentän raaka-ainetarpeisiin kestävällä tavalla.

Hankkeen alkuvaiheessa toteutettiin esiselvitys, jossa kartoitettiin yritysten tarpeita ja kiinnostusta vertikaaliviljeltyjä luonnonkasveja kohtaan. Haastattelimme laajasti kosmetiikka-, luonnontuote-, hotelli- ja ravintola-alan toimijoita sekä maanviljelijöitä. Keskustelujen keskiössä olivat erityisesti kasvit, joiden saatavuudessa on haasteita esimerkiksi lyhyen keruuajan, heikon saatavuuden tai kestävän keruun näkökulmasta. Näiden keskustelujen pohjalta lähdimme tarkemmin selvittämään valittujen kasvien kasvatusmahdollisuuksia vertikaaliviljelyn asiantuntijoiden ja yrittäjien kanssa.

Hankkeessa tehtiin tiivistä yhteistyötä kasvatusvalaistuksen, ravinteiden, kasvatuskaappien ja kasvatusteknologian asiantuntijoiden kanssa, jotta kasveille saatiin mahdollisimman optimaaliset ja luonnonmukaiset kasvuolosuhteet. Lisäksi yhteistyötä tehtiin korkeakoulujen kanssa, joilla on osaamista vertikaaliviljelystä.

Käytännön toteutus aloitettiin esikasvatuksella ja kasvatuskokeilla. Testasimme useita kasvilajeja, kuten nokkosta, kallioimarretta, karhunlaukkaa, maitohorsmaa, mesimarjaa ja haproa. Varhaisessa vaiheessa havaittiin, että kaikkien kasvien soveltuvuus vertikaaliviljelyyn vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi kallioimarteen kasvatus osoittautui hitaaksi ja markkinapotentiaali rajalliseksi, minkä vuoksi sen jatkokehittämistä ei priorisoitu.

Kasvatustilojen rakentaminen oli keskeinen osa hanketta. Lapin ammattikorkeakoulun biolaboratorioon rakennettiin noin 3 x 3 metrin kasvatusteltta sekä hyödynnettiin kolmea vertikaalikaappia ja erillistä kukitustilaa. Kasvatustilojen suunnittelu ja rakentaminen sisälsi valaistuksen, kastelujärjestelmien, kosteudenhallinnan ja ohjausjärjestelmien optimoinnin. Alkuperäisessä suunnitelmassa varauduttiin ostopalveluihin, mutta käytännössä rakentaminen onnistui pääosin oman asiantuntijuuden avulla, mikä lisäsi joustavuutta ja kustannustehokkuutta.

Kasvatustilat kehittyivät koko hankkeen ajan. Käytännön työ opetti jatkuvasti, mitä muutoksia ja parannuksia tarvitaan kasvun optimoimiseksi ja työskentelyn helpottamiseksi. Jatkuva kehittäminen oli merkittävä osa hankkeen toteutusta.

Hankkeen aikana erityisesti tunturihapro (Oxyria digyna) nousi keskeiseksi kasvilajiksi. Sen siemeniä kerättiin syksyllä 2024 Enontekiöltä, ja kasvatus aloitettiin siementuotannon kautta. Hapro osoittautui erittäin hyvin vertikaaliviljelyyn soveltuvaksi: se kasvoi nopeasti, uusiutui tehokkaasti ja tuotti runsaasti biomassaa pienellä pinta-alalla. Kasvin makuprofiili todettiin monipuoliseksi, ja sen visuaaliset ominaisuudet tekivät siitä kiinnostavan myös ravintolakäyttöön.

Haprolle tehtiin jatkojalostuskokeita Lapin ammattikorkeakoulun Biolabran koekeittiössä. Kasvin ominaisuuksia testattiin muun muassa keittämisessä, fermentoinnissa ja pakkaskuivauksessa. Tulokset osoittivat, että hapro soveltuu monenlaisiin käyttökohteisiin, kuten hilloihin, mausteisiin sekä suolaisiin ja makeisiin tuotteisiin. On kuitenkin huomioitava, että hapro ei ole vielä hyväksytty elintarvikkeeksi EU:ssa, mikä rajoittaa sen kaupallista käyttöä. Hankkeen myötä tunnistettiin laaja kiinnostus hapron elintarvikekäytölle, jonka seurauksena olemme aloittaneet selvitystyön sen lisäämiseksi uuselintarvikkeeksi.

Toinen merkittävä kasvi oli maitohorsma. Se osoittautui kestäväksi, nopeasti kasvavaksi ja monikäyttöiseksi. Ravinneliuoksen optimoinnilla kukinta pystyttiin pitkitämään ja satoa lisäämään. Kukista valmistettiin hydrolaattia, joka toimi sekä kosmetiikan raaka-aineena sekä elämyksiä tuottavana tuoksuna esim. ravintoloissa. Kukat toimivat myös sellaisenaan annoskoristeina. Lisäksi horsmanlehdistä valmistettiin fermentoimalla mustaa teetä. Horsman kohdalla korostui myös kiertotalousajattelu: kaikki kasvin osat ovat hyödynnettävissä, ja esimerkiksi varret voidaan käyttää kasvualustoissa.

Mesimarjan osalta kasvatustulokset olivat osittain onnistuneita, mutta kasvi osoittautui vaativaksi kasvatettavaksi hallituissa olosuhteissa. Taimien risteytysvaatimus ja kasvuolosuhteiden herkkyys loivat haasteita. Mesimarja saatiin kukkimaan ja myös tuottamaan marjaa, mutta niiden kasvatus oli hidasta ja taloudellisesti kannattamatonta. Kuitenkin mesimarjojen lehtien arvoaineet herättivät kiinnostusta kosmetiikka-alan yrityksissä.

Hankkeen kustannukset toteutuivat suunnitellusti. Kokonaisbudjetti oli noin 121 780 euroa, ja se riitti hankkeen toteuttamiseen sekä tarvittaviin pienhankintoihin. Yhteistyö muiden hankkeiden kanssa, kuten kuituhamppuhankkeen kanssa, mahdollisti kustannusten jakamisen esimerkiksi kasvatustilojen osalta.

Hankkeen aikana kohdattiin myös haasteita. Kasvilajien valinta oli alkuvaiheessa vaikeaa, ja osa kokeiluista osoittautui vähemmän toimiviksi. Lisäksi kasvatustiloihin tuli alkuvaiheessa tuholaisia, mikä hidasti tuotantoa ja aiheutti kasvien uusimista. Tuholaiset saatiin hallintaan biologisilla torjuntamenetelmillä, hygieniaa parantamalla sekä selkeällä ohjeistuksella. Myös tilojen rakentaminen vei arvioitua enemmän aikaa, mutta lisäresursoinnin avulla aikataulussa pysyttiin.
Haasteista opittiin erityisesti ennakoinnin, dokumentoinnin ja jatkuvan seurannan merkitys. Kasvatustiloissa toimiminen vaatii systemaattisuutta ja nopeaa reagointia poikkeamiin.

Hanke onnistui erityisesti siinä, että se tuotti konkreettista tietoa pohjoisten luonnonkasvien vertikaaliviljelystä. Yrityskentän kiinnostus kasvoi hankkeen aikana, erityisesti hapron ja maitohorsman osalta. Lisäksi hankkeessa onnistuttiin luomaan toimiva kasvatusympäristö sekä kehittämään osaamista, jota voidaan hyödyntää jatkossa.
Kokonaisuutena hanke vastasi hyvin alkuperäisiin tavoitteisiin. Vaikka kaikkia suunniteltuja kasveja ei voitu viedä yhtä pitkälle, tämä oli osa hankkeen luonnetta esiselvityksenä ja pilotointina. Keskeinen oppi oli, että kaikkia luonnonkasveja ei voida sellaisenaan siirtää vertikaaliviljelyyn, mutta oikein valituilla lajeilla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia.

Hankkeen tuloksia aiotaan hyödyntää jatkossa erityisesti jatkohankkeiden, yritysyhteistyön sekä uusien luonnonkasvien tuotantomenetelmien levittämisen kautta. Erityisesti tunturihapro osoittautui hankkeessa erittäin mielenkiintoiseksi kasviksi ja saimme sen ympärille jo pilotin aikana useita kiinnostuneita yrityksiä, erityisesti ravintola-alalta.

Hapron osalta teimme hankkeessa paljon työtä jatkojalostuksen ja käytön kehittämisen parissa. Rakensimme erilaisia ruokakokonaisuuksia, joissa hapron maku ja visuaaliset ominaisuudet pääsivät esille. Näitä kokonaisuuksia esiteltiin ja maistatettiin ravintola-alan ammattilaisille ja huippukokeille, jotka kiinnostuivat selvästi haprosta ja sen monipuolisesta makuprofiilista. Erityisesti hapron hapokkuuden, suolaisuuden ja hedelmäisten vivahteiden yhdistelmä koettiin mielenkiintoiseksi ja uudeksi luonnosta saatavaksi raaka-aineeksi.
Hapron ympärille syntyi hankkeen aikana myös laajempaa näkyvyyttä. Esimerkiksi haprojäätelö herätti paljon kiinnostusta ja toimi hyvänä esimerkkinä siitä, miten luonnonkasvista voidaan kehittää uudenlaisia tuotteita. Tämänkaltaiset kokeilut lisäsivät ymmärrystä hapron potentiaalista sekä elintarvike- että elämyspuolella.

Jatkossa tavoitteena on viedä hapron kehitystyötä eteenpäin arvoketjutarkastelun kautta. Aiomme hakea jatkohanketta, joka keskittyy hapron koko arvoketjuun viljelystä jatkojalostukseen ja edelleen ravintoloihin sekä muihin yrityksiin. Tavoitteena on selvittää, miten hapro voidaan tuottaa tasalaatuisesti, kustannustehokkaasti ja kysyntää vastaavasti sekä mitä se vaatii tuotannon laajentamiselta.
Laajemmin hankkeen tuloksia hyödynnetään myös tiedon levittämisessä. Hankkeessa kertynyt käytännön tieto on koottu Luonnonkasvien kasvatusoppaaseen, joka toimii pohjana tiedon välitykselle. Tuloksia hyödynnetään tutkimus- ja kehitystyössä sekä opetuksessa, yritysten kehittämistoiminnassa ja uusien hankkeiden valmistelussa. Kiinnostus hanketta kohtaan kansainvälisesti osoittaa myös että aihealueella on selkeä jatkokehityspotentiaalia. Hanke loi perustan osaamiselle ja infrastruktuurille, joita voidaan hyödyntää jatkossa uusien kasvilajien kokeiluissa sekä vertikaaliviljelyn laajemmassa kehittämisessä Lapin alueella.

Tulokset

Hankkeessa saatiin aikaan monialaisia tuloksia, jotka liittyivät erityisesti luonnonkasvien vertikaaliviljelyn kokeiluihin, kasvatustilojen rakentamiseen sekä yritysyhteistyöhön. Hankkeen myötä ymmärrys luonnonkasvien sisäkasvatuksesta lisääntyi merkittävästi, ja samalla tunnistettiin konkreettisesti, mitkä kasvit soveltuvat vertikaaliviljelyyn ja mitkä eivät.

Hankkeen alussa lähdimme rakentamaan kasvatustiloja ajatuksella, että ne saadaan suhteellisen helposti toteutettua eri alojen asiantuntijoiden avulla. Käytännössä kuitenkin havaittiin nopeasti, että hankkeeseen tarvitaan lisäresurssi, jolla on osaamista rakentamisesta ja erityisesti sähkötöistä. Budjetti mahdollisti lisähenkilön palkkaamisen, ja tämä osoittautui hankkeen kannalta erittäin tärkeäksi ratkaisuksi. Rakentaminen oli pitkä ja osittain haastava prosessi, mutta samalla hyvin opettavainen.

Kasvatustilojen suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin paljon olemassa olevaa tutkimustietoa, oppaita sekä asiantuntijaverkostoja. Keskustelimme laajasti vertikaaliviljelyn asiantuntijoiden kanssa esimerkiksi valaistuksesta, kastelujärjestelmistä ja ravinneratkaisuista. Tämän työn tuloksena syntyi luonnonkasveille sopivat, muunneltavat kasvatustilat, joita voidaan säätää eri kasvien tarpeiden mukaan. Tilat mahdollistavat myös osittaisen automatisoinnin, mikä helpottaa päivittäistä kasvatustyötä.

Hankkeen aikana kokeiltiin useiden luonnonkasvien kasvatusta sekä kasvatusteltassa että vertikaaliviljelykaapeissa. Kasvivalinnassa lähtökohtana oli yrityskentän tarve: keskityimme erityisesti kasveihin, joiden saatavuus luonnosta on rajoitettua tai joiden keruu ei ole kestävää. Samalla huomioitiin kasvin markkinapotentiaali, monikäyttöisyys sekä mahdollinen jalostusarvo.

Tuloksena syntyi käytännön tietoa siitä, mitkä kasvit soveltuvat vertikaaliviljelyyn. Kaikkia kokeiltuja kasveja ei kuitenkaan viety jatkoon:

Nokkonen herätti kiinnostusta yrittäjien keskuudessa, mutta sen osalta emme pystyneet toteuttamaan riittävän kattavia analyyseja, erityisesti mikrobiologisen laadun osalta.

Kallioimarre saatiin kasvamaan, lehtibiomassan ja juuriosan osalta, mutta kasvu oli hidasta ja markkinat rajalliset. Lisäksi uuselintarvikestatuksen puute rajoitti sen käyttömahdollisuuksia elintarvikkeena.

Karhunlaukka osoittautui kiinnostavaksi ja monikäyttöiseksi, mutta sen kasvatus oli hidasta ja vaati pitkän kylmäkäsittelyn (mikä ei onnistunut toivotulla tavalla), minkä vuoksi sen jatkokehitys keskeytettiin.

Selkeimmin esiin noussut kasvi oli tunturihapro, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi sekä kasvatuksen että käytön näkökulmasta. Hapro kasvoi nopeasti, uusiutui hyvin ja tuotti runsaasti biomassaa pienessä tilassa. Sen ympärille syntyi myös selkeä kysyntä erityisesti ravintola-alalla.

Hapron osalta tehtiin hankkeessa paljon jatkojalostuskokeita. Loimme erilaisia ruokakokonaisuuksia, joissa hapron maku ja visuaalinen ilme pääsivät esille. Näitä esiteltiin ja maistatettiin ravintola-alan ammattilaisille, jotka kiinnostuivat selvästi haprosta ja sen makuprofiilista. Hapron ympärille syntyi myös näkyvyyttä esimerkiksi haprojäätelön kautta, joka herätti laajaa kiinnostusta.

Hankkeen tuloksena syntyi myös paljon uutta ymmärrystä siitä, mitä kannattavan luonnonkasvin kasvattaminen vertikaaliviljelyssä edellyttää. Tärkeiksi tekijöiksi tunnistettiin kasvin erikoisuus, monikäyttöisyys, jalostusarvo sekä se, että kasville on olemassa todellinen kysyntä. Lisäksi korostui se, että kasvin eri osien hyödyntäminen lisää kannattavuutta ja tukee kiertotalousajattelua.

Verkostojen rakentaminen oli yksi hankkeen keskeisistä tuloksista. Hankkeen aikana luotiin laaja yhteistyöverkosto eri alojen yrittäjien, asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa. Näiden verkostojen kautta saatiin arvokasta tietoa kasvien kasvusta, käyttömahdollisuuksista ja markkinoista. Samalla luotiin pohjaa tulevalle yhteistyölle ja mahdollisille jatkohankkeille.
Hankkeessa syntyi myös hyviä käytänteitä erityisesti kasvatustilojen hallintaan. Näitä olivat esimerkiksi:

jatkuva kasvun seuranta ja dokumentointi
hygieniakäytännöt tuholaisten ja tautien ehkäisemiseksi
vaiheittainen kehittäminen ja testaus kasvatusolosuhteiden optimoinnissa
asiantuntijaverkostojen aktiivinen hyödyntäminen

Haasteena hankkeen aikana nousi esiin erityisesti uuselintarvikeasetus, joka rajoittaa monien luonnonkasvien käyttöä elintarvikkeissa. Tämä vaikutti kasvien valintaan ja siihen, mitä kasveja voitiin kehittää pidemmälle. Tästä huolimatta päädyimme panostamaan haproon, koska sen potentiaali nähtiin erittäin suurena tulevaisuutta ajatellen. Hapron käytöstä on olemassa jo aikaisempaa tutkimusta peltoviljelyssä sekä saamalaisten käyttämänä mm. suolan korvaajana, c-vitamiinin lähteenä ja maidon juoksutuksessa.

Hankkeesta ja sen tuloksista viestittiin aktiivisesti koko toteutuksen ajan. Hanketta esiteltiin useissa tapahtumissa eri kohderyhmille, ja erityisesti sosiaalinen media, kuten LinkedIn, toimi tärkeänä viestintäkanavana. Julkaisut saavuttivat hyvää näkyvyyttä ja lisäsivät kiinnostusta hanketta kohtaan. Lisäksi tuloksia ja kokemuksia jaettiin suoraan yrityksille ja yhteistyökumppaneille.

Kokonaisuutena hankkeen tuloksena syntyi käytännönläheinen ja realistinen kuva luonnonkasvien vertikaaliviljelyn mahdollisuuksista. Hanke lisäsi osaamista, loi uusia verkostoja ja tunnisti selkeitä jatkokehityspolkuja erityisesti hapron osalta.

Vaikutukset ja jatkosuunnitelma

Hankkeella arvioidaan olevan merkittäviä pidemmän aikavälin vaikutuksia luonnonkasvien hyödyntämiseen, vertikaaliviljelyn kehittämiseen sekä alueelliseen yritystoimintaan. Hankkeen aikana saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että luonnonkasvien vertikaaliviljelylle on selkeä tarve ja kiinnostus sekä alueellisesti, kansallisesti että kansainvälisesti.

Hankkeen aikana luonnonkasvien sisäviljelyn mahdollisuudet konkretisoituivat. Aiemmin aiheesta oli hyvin vähän käytännön kokemusta, mutta hankkeen myötä saatiin näyttöä siitä, että pohjoisia luonnonkasveja voidaan kasvattaa hallituissa olosuhteissa ja että niillä on merkittävää potentiaalia eri toimialoille. Tämä on jo itsessään merkittävä vaikuttavuus, koska se avaa uusia mahdollisuuksia kestävään raaka-ainetuotantoon.

Hankkeen aikana tehty opintomatka Itävaltaan vahvisti käsitystä siitä, että pohjoiset luonnonkasvit kiinnostavat myös kansainvälisesti. Yrityksiä kiinnostavat erityisesti kasvien arvoaineet, niiden pitoisuudet sekä mahdollisuudet hyödyntää niitä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Hankkeen kautta syntynyt osaaminen ja tieto lisäävät Suomen ja Lapin asemaa kiinnostavana toimijana vertikaaliviljelyn kehittämisessä.Vaikuttavuus näkyy myös suoraan yritysyhteistyössä. Hankkeen aikana syntyi kiinnostusta erityisesti ravintola-alan toimijoiden keskuudessa. Tunturihapro nousi esiin ainutlaatuisena raaka-aineena, jolla on potentiaalia erityisesti fine dining -ravintoloissa. Hapron makuprofiili ja visuaalisuus mahdollistavat sen käytön monipuolisesti eri tuotteissa, kuten hilloissa, jäätelöissä, suolaisissa tuotteissa ja jopa suolan korvaajana esimerkiksi kalaruoissa. Useat keittiömestarit ja ravintolat ovat ilmaisseet kiinnostuksensa jatkaa yhteistyötä hankkeen jälkeen.

Kosmetiikka-alan näkökulmasta maitohorsma ja mesimarja nousivat kiinnostaviksi kasveiksi. Erityisesti maitohorsman kukista valmistettava hydrolaatti nähtiin potentiaalisena tuotteena luonnonkosmetiikkaan. Lisäksi horsman eri osien monipuolinen hyödyntäminen tukee kiertotaloutta ja lisää kasvin kokonaisarvoa. Yritykset ovat kiinnostuneita erityisesti siitä, voidaanko vertikaaliviljelyllä tuottaa tasalaatuisia ja puhtaita raaka-aineita sekä mahdollisesti nostaa arvoainepitoisuuksia hallituilla kasvuolosuhteilla.

Hankkeen tuloksia hyödynnetään jatkossa monella tasolla. Käytännön tasolla kasvatustilat jäävät Lapin ammattikorkeakoulun käyttöön ja niitä voidaan hyödyntää opetuksessa, tutkimuksessa sekä uusissa hankkeissa. Kasvatustoimintaa voidaan jatkaa hankkeen jälkeen pienimuotoisesti, ja tilat toimivat testialustana uusille kasvikokeiluille. Toiminnan ylläpidosta vastaa Lapin ammattikorkeakoulu osana biolaboratorion toimintaa.

Keskeinen jatkosuunnitelma liittyy jatkohankkeen valmisteluun. Tavoitteena on rakentaa kokonaisvaltainen arvoketju luonnonkasvien vertikaaliviljelylle viljelijältä loppukäyttäjälle. Tämä tarkoittaa yhteistyötä viljelijöiden, ravintoloiden, kosmetiikkayritysten sekä tutkimustoimijoiden kanssa. Jatkohankkeessa keskitytään erityisesti tuotannon skaalaamiseen, kannattavuuden arviointiin sekä jalostusarvon kasvattamiseen.

Tunturihapron osalta keskeinen jatkotoimenpide on uuselintarvikestatuksen hakeminen. Ilman tätä sen käyttö elintarvikkeena ei ole mahdollista laajemmassa mittakaavassa. Tavoitteena on selvittää hapron käyttöhistoriaa ja kerätä tarvittavaa aineistoa hakemusta varten. Tätä varten etsitään esimerkiksi opinnäytetyön tekijää, joka voi koostaa tarvittavan dokumentaation. Lisäksi aiheeseen liittyviä jatkohankkeita on suunnitteilla myös Lapin ammattikorkeakoulun toimesta.
Verkostojen hyödyntäminen jatkuu hankkeen jälkeen. Hankkeen aikana syntyneet kontaktit ravintoloihin, yrityksiin ja asiantuntijoihin toimivat pohjana jatkokehitykselle. Yhteistyötä jatketaan erityisesti niiden toimijoiden kanssa, jotka ovat osoittaneet konkreettista kiinnostusta kasvien hyödyntämiseen. Verkostoa tullaan myös laajentamaan osana jatkohankkeiden valmistelua.

Hanke hyödyttää yhteiskuntaa usealla tavalla myös varsinaisen hankeajan jälkeen. Se edistää kestävää luonnonvarojen käyttöä vähentämällä painetta luonnonvaraisten kasvien keruuseen. Lisäksi se tukee paikallista tuotantoa ja voi pitkällä aikavälillä lisätä kotimaisten raaka-aineiden käyttöä elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Tämä vahvistaa huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuontiraaka-aineista.
Hyödynsaajat pääsevät hyötymään hankkeesta erityisesti tiedon ja osaamisen kautta. Yritykset saavat konkreettista tietoa siitä, mitä kasveja kannattaa kasvattaa ja millaisin edellytyksin. Opiskelijat ja oppilaitokset voivat hyödyntää hankkeen tuloksia opetuksessa. Lisäksi hankkeen tulokset toimivat pohjana uusille innovaatioille ja liiketoimintamahdollisuuksille.

Keskeiset käytännön suositukset hankkeen pohjalta ovat:
kaikkia luonnonkasveja ei kannata yrittää siirtää vertikaaliviljelyyn, vaan kasvivalinnassa tulisi olla kriittinen
kasvatusolosuhteiden optimointi vaatii aikaa, kokeilua ja jatkuvaa seurantaa tekninen osaaminen kasvatustilojen rakentamisessa on välttämätöntä yritysyhteistyö kannattaa aloittaa varhaisessa vaiheessa kasvivalintojen tueksi

jalostusarvo ja markkinakysyntä tulee huomioida alusta asti
uuselintarvikelainsäädäntö tulee huomioida jo suunnitteluvaiheessa
Kokonaisuutena hanke loi vahvan perustan luonnonkasvien vertikaaliviljelyn jatkokehitykselle. Se osoitti, että aiheessa on selkeää potentiaalia, mutta myös sen, että kehitystyö vaatii pitkäjänteistä tutkimusta, yhteistyötä ja vaiheittaista etenemistä kohti kaupallista toimintaa.