Pyhäjoen pappilan kivinavetan ja renkituvan muuntotyöt matalan kynnyksen kulttuuritiloiksi sekä yhteisöpuutarhan rakentaminen pappilan pihapiiriin

Hankkeen yhteenveto

Pyhäjoen pappilassa ovat syksystä 2023 asti puhaltaneet uudet tuulet. Sen 1700-luvun lopulla rakennetun päätalon ja noin 150-vuotiaiden talousrakennusten suojiin on muuttanut taiteilijoita, elokuvantekijöitä ja yhdistyksiä ja kaikkien uudisasukkaiden yhteisillä ponnistuksilla, kyläläisten talkooavulla sekä erilaisilla yhteisörahoituksilla on parissa vuodessa saatu talojen peruskorjaukset vauhdilla liikkeelle. Pappilan kivinavetan ja renkituvan remontointi monipuolisiksi matalan kynnyksen kulttuuritiloiksi on nyt valmistunut ja myös yhteisöpuutarha aloilla seisovine suurine " perunalaatikkoineen" kukoistaa. Jo alkuvaiheessa tiloja käytettiin remontinkin keskellä joustavasti mm. konsertteihin ja kyläläisten juhliin, mutta nyt kun tilat ovat valmiit, olemme todella iloisia lopputuloksesta koska kaikki ratkaisut tukevat yhteisöllisyyttä, toimivuutta ja ekologisuutta- ja lisäksi näyttävät todella. hyviltä ja sopivilta vanhan pappilan henkeen, sillä niin materiaaleissa kuin kalustuksessakin on pyritty noudattamaan kunkin rakennuksen aikaudelle ominaista arkkitehtuuria. Uskomme, että nyt tehdyt peruskorjaukset antavat niin kivinavetalle kuin renkituvallekin ainakin sadan vuoden jatkoajan, ja pystymme näin osaltamme siirtämään arvokasta rakennusperinnettä tuleville sukupolville. Kyläläisille projekti on ollut elämys, sillä monen vanhemman asukkaan muistikuvat erityisesti renkituvasta ulottuvat jopa kuuden vuosikymmenen taakse. Ilo ja liikutus on olllut yhteistä!

Toteutus

Hanke käynnistyi pappilan uusien asukkaiden – taiteilijoiden, elokuvantekijöiden ja yhdistysaktiivien – myötä. Tavoitteena oli muuttaa käyttämättömät ja huonokuntoiset talousrakennukset matalan kynnyksen kulttuuritiloiksi, jotka palvelevat niin taiteen ammattilaisia kuin paikallista kyläyhteisöäkin. Hankkeessa on yhdistetty onnistuneesti perinnerakentamisen menetelmät, ekologisuus ja nykyaikainen yhteisötoiminta.

2. Toteutusvaiheet ja tekniset ratkaisut
Projektin toteutus jaettiin loogisiin vaiheisiin, joissa keskityttiin ensin rakenteiden pelastamiseen ja sen jälkeen sisätilojen toiminnallisuuden kehittämiseen.

2.1 Kivinavetan muutosprosessi (2024–2026)
Kivinavetta oli projektin alkaessa päässyt varastotilaksi, joka kärsi epäjärjestyksestä ja kosteusrasituksesta.

Kesä 2024: Työvaihe aloitettiin massiivisella raivauksella. Rakennus tyhjennettiin vuosikymmenten aikana kertyneestä romusta ja jätteestä. Kiertotalousperiaatteen mukaisesti kaikki käyttökelpoinen puutavara lajiteltiin ja varastoitiin erikseen hankittuun merikonttiin myöhempää hyödyntämistä varten. Syksyllä aloitettiin uuden lattiarakenteen valmistelu, joka vaati tarkkaa pohjatyötä vanhan kivijalan ehdoilla.

Kesä 2025: Lattian valmistuttua tila alkoi muotoutua monitoimitilaksi. Navettaan rakennettiin kiinteä paikka valkokankaalle, mikä mahdollistaa elokuvaesitykset ja luennot. Tilasta tehtiin joustava kahdella liikuteltavalla väliseinällä, joiden avulla suuri sali voidaan jakaa pienempiin osiin. Esiintyjiä varten toteutettiin tarvittava "backstage"-tila. Sähköt vedettiin pappilan päätalosta navetalle asti maahan kaivetun pääkaapelin kautta. Navetalle tehtiin ulkovalot ja sisätiloihin saatiin töpselit sekä ensimmäiset valaisimet.

Pihaan tuotiin soraa jotta navettaan kulku helpottuisi eikä kuraa kulkeutuisi sisätiloihin.

Kirkon vanhat penkit restauroitiin elokuvakatsomoksi.

Syksy 2025: Viimeistelyvaiheessa valmistuivat myyntitiski ja kioskirakenteet. Nämä ratkaisut tehtiin siirreltävyys ja monikäyttöisyys edellä, jotta tila palvelee saumattomasti niin konsertteja kuin kyläläisten perhejuhliakin. Poistumistiet merkattiin ja ne tehtiin turvallisiksi. Istumapaikkoja lisättiin ja vanhan seurakuntatalon tuoleja kunnostettiin.

Kevät 2026: pihan patio viimeisteltiin ja sen kalusteita rakennettiin paikan päällä kierrätysmateriaaleista.

2.2 Renkituvan restauraatio (2024–2026)
Renkitupa osoittautui kuntokartoituksessa odotettua haastavammaksi kohteeksi. Rakenteelliset vauriot vaativat nopeaa reagointia.

Akuutit korjaukset: Ensimmäisenä prioriteettina oli ulkokaton ja savupiipun kunnostus. Vesikatteen tiivistäminen oli elinehto, jotta sisätilojen vaurioituminen saatiin pysäytettyä.

Sisärakenteet ja purkutyöt: Katteen valmistuttua poistettiin lahonneet osat välikatosta, portaista ja lattioista. Nämä rakennettiin uudelleen kunnioittaen alkuperäisiä liitoksia ja materiaaleja.

Lämmitys ja sähköistys: Vanha, sortumavaarassa ollut takka purettiin hallitusti. Hormisto kunnostettiin ja sen yhteyteen asennettiin huolellisesti itse kunnostettu perinteinen pönttöuuni. Samalla poistettiin rakennuksen paloturvallisuutta vaarantaneet vanhat sähkövedot, ja koko rakennus sähköistettiin nykystandardien mukaisesti mutta hienovaraisesti.

Pintakäsittely ja restaurointi: Seinä- ja lattiapinnat käsiteltiin perinneväreillä. Ikkunoiden kohdalla noudatettiin erityistä huolellisuutta: osa laseista ja puitteista pystyttiin korjaamaan paikan päällä, mutta pahimmin vaurioituneet osat entisöitiin Raahen museon konservaattorin asiantuntemuksella.

2.3 Yhteisöpuutarhan rakentaminen
Yhteisöpuutarha on ollut projektin jatkuva, elävä osa, jota on kehitetty vuosittain huhtikuusta lokakuuhun sään salliessa.

Puutarhan keskiössä on innovatiivinen viljelylaatikkokokonaisuus. Perunoiden ja muiden hyötykasvien istuttaminen 150 cm korkeudessa oleville jalallisille lavoille on osoittautunut menestykseksi kahdesta syystä:

Ekologinen suoja: Korkeus suojaa kasveja maahallalta, mikä pidentää kasvukautta Pohjois-Suomen olosuhteissa.

Esteettömyys ja ergonomia: Sadonkorjuu ja hoito onnistuvat mukavasti seisten, mikä mahdollistaa puutarhanhoidon myös ikääntyneemmille kyläläisille.

3. Yhteisöllisyys ja talkootyö
Hanke ei olisi ollut mahdollinen ilman Pyhäjoen asukkaiden valtavaa panosta. Projekti on toiminut sosiaalisena liimana eri sukupolvien välillä.

Talkooperinne: Kyläläiset ovat osallistuneet aktiivisesti niin raivaus-, maalaus- kuin rakennustalkoisiin. Erityisen liikuttavaa on ollut kuulla vanhempien asukkaiden muistoja renkituvasta – monen muistikuvat ulottuvat 1960-luvulle saakka, ja rakennuksen pelastuminen on koettu yhteiseksi voitoksi.

Nuoriso ja oppilaitokset: Pyhäjoen lukion opiskelijat ja 4H-nuoret ovat olleet kiinteä osa hanketta. Vastineeksi työpanoksestaan nuoret ovat saaneet käyttää tiloja omina nuorisotiloinaan, mikä on tuonut historialliseen ympäristöön uutta elämää ja kuitannut kunnan tilatarpeita.

Kulttuurikäyttö remontin keskellä: Tilat otettiin käyttöön joustavasti jo rakennusvaiheessa. Konsertit, elokuvafestivaalit ja juhlat remontin keskellä loivat uskoa lopputulokseen ja osoittivat tilojen potentiaalin heti alusta alkaen.

4. Arkkitehtoniset arvot ja kestävä kehitys
Projektin ohjaavana periaatteena on ollut arkkitehtoninen eheys. Kaikki ratkaisut on tehty kunnioittaen kunkin rakennuksen aikakauden luonnetta.

Materiaalivalinnat: Kalustuksessa ja materiaaleissa on suosittu puuta, perinnemaaleja ja kierrätettyjä rakennusosia.

Ekologisuus: Lämmitysratkaisut, jätehuollon minimointi (merikonttivarastointi) ja yhteisöviljely tukevat kestävän kehityksen tavoitteita.

Pitkäikäisyys: Tehtyjen peruskorjausten arvioidaan antavan kivinavetalle ja renkituvalle vähintään sadan vuoden elinkaaren jatkoajan.

5. Yhteenveto ja tulevaisuudennäkymät
Pyhäjoen pappilan hanke on valmistunut suunnitellusti. Lopputulos on visuaalisesti vaikuttava, toiminnallisesti monipuolinen ja historiallista henkeä vaaliva. Se on osoitus siitä, miten vähäisilläkin resursseilla, mutta suurella yhteisöllisellä palolla voidaan pelastaa merkittävää rakennusperintöä.

Kivinavetta ja renkitupa ovat nyt valmiita palvelemaan seuraavia sukupolvia. Ne eivät ole vain museoituja kohteita, vaan eläviä kulttuurikeskuksia, jotka vahvistavat Pyhäjoen vetovoimaa ja asukkaiden kotiseutuylpeyttä. Projekti on onnistunut siirtämään arvokasta hiljaista tietoa perinnerakentamisesta ja luonut pysyvän mallin yhteisölliselle tilanhallinnalle.

Urakat tilattiin paikallisilta, pyhäjokisilta ja raahelaisilta yrityksiltä. Mukana olivat Pyhäjoen rakennus Oy, Sähköpalvelu Anttila Oy, Putkivoima Oy, Karniisi Oy , Toni Kippolan maansiirtopalvelu, ja talkooateriat hankittiin myös paikallisesta K-kaupasta sekä Pyhäjoen Leipä ja Kuljetus Oy:ltä joka toimi myös kuljetuslavojen huolintaliikkeenä.

Hanke on saavuttanut asetetut tavoitteensa erinomaisesti. Alun perin keskeisenä tavoitteena ollut rakennusperinnön turvaaminen on toteutunut, mutta sen ohella hanke on synnyttänyt odotettua enemmän sosiaalista ja kulttuurista pääomaa.

Tulokset

Hankkeen aikana on tuotettu seuraavat mitattavat tuotokset:

Kivinavetta, yli 200m2
Hartaudella kunnostettu monikäyttöinen kulttuuritila, joka on varustettu kesäisin siirrettävällä esitystekniikalla, liikuteltavilla väliseinillä ja kevyellä kioskivarustuksella viileäkaappeineen.

Renkitupa, kahdessa kerroksessa yhteensä noin 129 m2
Restauroitu historiallinen rakennus, joka toimii nyt ympärivuotisena kokoontumis- ja työtilana. Rakennuksen paloturvallisuus ja energiatehokkuus (pönttöuuni, uudet sähköt, ilmlämpöpumppu) on saatettu nykyvaatimusten tasolle.

Yhteisöpuutarha: perennoja,marjapensaita ja korkeita viljelylavoja käsittävä kokonaisuus, joka on esteetön ja säänkestävä.

Kierrätysmateriaalien varasto: Hankkeen myötä luotu järjestelmällinen tapa uusiokäyttää vanhaa puutavaraa, mikä vähensi jätekustannuksia ja materiaalihankintoja.

Hankkeen myötä tapahtuneet muutokset
Suurin muutos on tapahtunut tilojen saavutettavuudessa ja käyttöasteessa. Pyhäjoen pappilan pihapiiri on muuttunut suljetusta ja rapistuvasta "unohdetusta kohteesta" eläväksi kyläkeskukseksi.

Kulttuurinen elävöityminen:
Ennen hanketta alueella ei ollut soveltuvia tiloja keskisuuren mittakaavan konsertteihin, tunnelmallisiin perhejuhliin , tai elokuvafestivaaleille.

Sosiaalinen muutos: Nuorten (4H ja lukiolaiset) osallistuminen on murtanut raja-aitoja eri ikäryhmien välillä. Nuoret eivät ole vain tilan käyttäjiä, vaan he tuntevat omistajuutta paikasta, jota ovat olleet itse rakentamassa.

7. Hankkeessa luodut hyvät käytänteet
Hanke on toiminut pilottina usealle uudelle toimintatavalle, joita voidaan soveltaa vastaavissa perinne- ja investointihankkeissa:

"Matalan kynnyksen talkoomalli": Talkootyö jaettiin selkeisiin, eritasoisiin tehtäviin. Ammattitaitoa vaativat työt (kuten konservaattorin suorittama ikkunakunnostus) tehtiin asiantuntijavoimin, mutta kyläläiset osallistuivat purkuun, hiontaan, maalaukseen ja puutarhanhoitoon. Tämä varmisti korkean laadun ja laajan osallistumisen.

Resurssiviisas peruskorjaus: Merikontin hyödyntäminen lajittelukeskuksena työmaalla. Kaikki vanha materiaali arvioitiin ennen hävitystä. Esimerkiksi navetan vanhoista lattialankuista valmistettiin yhteisöpuutarhan penkkejä ja navetan myyntitiskin osia.

Kasvukausijatkumo puutarhassa: Korkeiden viljelylavojen rakentaminen osoittautui "pohjoiseksi innovaatioksi". Se ei ainoastaan suojannut hallalta, vaan mahdollisti ergonomisen työskentelyasennon erityisesti vanhemmille talkoolaisille

Vaikutukset ja jatkosuunnitelma

Vaikutukset ja kestävyys
Hankkeen vaikutukset ulottuvat kauas tulevaisuuteen:

Rakennusperinnön siirto: Kunnostustyöt on tehty niin korkealaatuisesti, että rakennusten odotetaan kestävän vähintään seuraavat sata vuotta ilman suuria investointeja.

Ekologinen kestävyys: Paikallisten materiaalien käyttö, kierrätys ja yhteisöviljely pienentävät alueen hiilijalanjälkeä.

Aluetaloudelliset vaikutukset: Pappilan uudet kulttuuripalvelut houkuttelevat matkailijoita ja vierailijoita myös lähikunnista, mikä tukee paikallisia palveluita.

Hankkeesta on sen käynnissäoloaikana viestitetty alueen keskeisille tiedotusvälineille, ja myös kauempaa on tullut median edustajia paikalle erityisesti elokuvakesän aikaan. Nyt hankkeen tuloksista tehdään kooste mm. Villihanhen nettisivuille sekä kunnan ja Nousevan Rannikkoseudun jakelukanaville.

Hankkeen vaikutukset eivät rajoitu vain fyysisten rakennusten pelastamiseen, vaan ne luovat pysyvän rakenteellisen muutoksen Pyhäjoen kulttuuri- ja kyläelämään.

Kulttuuriperinnön elinvoimaisuus:

Hanke on osoittanut, että 1700- ja 1800-lukujen rakennuskanta ei ole taakka, vaan resurssi. Vaikuttavuus näkyy paikallisen identiteetin vahvistumisena; pappilan pihapiiri on muuttunut passiivisesta muistomerkistä aktiiviseksi toimintaympäristöksi.

Sosiaalinen kestävyys ja ylisukupolvisuus:

Investointi on luonut luontevan kohtaamispaikan nuorille ja ikääntyneille. Pidemmällä aikavälillä tämä vähentää syrjäytymistä ja lisää alueellista elinvoimaa. Nuorten osallistuminen (lukiolaiset ja 4H) on juurruttanut uuteen sukupolveen arvostusta perinnerakentamista ja yhteisöllistä työtä kohtaan.

Ekologisen elämäntavan edistäminen:

Yhteisöpuutarhan ja kiertotalousratkaisujen (kuten puutavaran uusiokäytön) kautta hanke on toiminut konkreettisena esimerkkinä siitä, miten hiilijalanjälkeä voidaan pienentää paikallistasolla.

Tulosten hyödyntäminen ja jatkosuunnitelmat
Hankkeen päättyessä toiminta ei pysähdy, vaan se siirtyy vakiintuneeseen ylläpito- ja kehitysvaiheeseen. Ensi syksynä jatkuu " Pappilan taidekeittiö"-hanke, jonka tuloksena on yhteisöllisten keittiö- ja WC-tilojen saaminen alueelle.

Toiminnan jatkuvuus ja ylläpito

Hankkeen päättymisen jälkeen vastuu kohteen ylläpidosta ja toiminnan koordinoinnista jakautuu seuraavasti:

Hallinnollinen vastuu:Villihanhi ry, pappilan residenssiyhteisö ja Pyhäjoella toimivat yhdistykset sekä Pyhäjoen kunta tekevät tulevaisuudessa pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen tilojen käytöstä ja huollosta.

Käytännön ylläpito: Renkituvan ja kivinavetan juoksevasta huollosta vastaa vuosittain vaihtuva talonmies-koordinaattori yhteistyössä talkoorenkaan kanssa. Talkoorengas koostuu hankkeen aikana hitsautuneesta vapaaehtoisjoukosta, joka kokoontuu säännöllisesti "huoltopäiville".