Hanke

Kehittämishanke - 261565

TIETÄVÄ TILA – Uutta tietoa karjatiloille eläinten terveydestä, hyvinvoinnista sekä eläinten ja niiden ympäristön seurantateknologioista ja eläimiä koskevasta datasta

Oulun Yliopisto

15.09.2023 - 31.12.2025

Päättynyt

Julkinen hankekuvaus

Karjatalous on kehittynyt nopeasti teknologioiltaan. Digitaalisuus ja data ovat tulossa koko ajan vahvemmin mukaan. Viljelijöillä on myös paljon kiinnostusta uusiin teknologioihin ja halukkuutta osallistua kokeiluihin ja kehitystyöhön. Kainuun maataloudelle karjatalous ja erityisesti maitotalous ovat tärkeitä. Maakunnassa näiden uusimpaan teknologiakehitykseen suuntautuneita hankkeita ei ole silti ollut. Uutta teknologiaa on kyllä esitelty osana muita tapahtumia ja aktiviteetteja. Hankkeen toteuttajalle, Mittaustekniikan yksikölle on karttunut uusimman teknologian tietämystä ja näkemystä kehityssuunnista valtakunnallisissa EIP-hankkeissa ja kansainvälisessä yhteistyössä. EIP-hankkeita lukuun ottamatta muun kerätyn tiedon välittämiseen hankkeissa ei ole ollut riittävästi resursseja. Tämä hanke on tiedonvälityshanke uudesta teknologiasta karjan terveyden ja hyvinvoinnin, sekä karjan käyttäytymisen ja elinympäristön seurannan osalta. Tietämystä terveydestä ja hyvinvoinnista tuo mukaan myös Mittaustekniikan yksikössä työskentelevä elinlääkäri (eläinlääketieteen tohtori). Tiedonvälitystoimenpiteet ovat tapahtumaesiintymisiä (esitelmän, keskustelut, esittelypöydät), kirjallisen materiaalin (ammattilehtiartikkelit, verkkoartikkelit, blogikirjoitukset, sosiaalinen media) tuottamista, seminaaripäivän ja webinaarien järjestämistä. Hanke järjestää itse seminaaripäivän, mutta se haluaa painottaa eritoten yhteistyötä muiden kainuulaisten toimijoiden kanssa ja osallistua näiden järjestämiin tilaisuuksiin ohjelman tuottajana. Hanke asettaa toimenpiteiden määrälle kategorioittain ja tapahtumien tavoittamalle ihmismäärälle selvät numeeriset tavoitteet. Hankkeen materiaali tulee olemaan helposti löydettävissä Maaseutuverkoston hankerekisterin hankkeen ajankohtaissivulta

Yhteenveto hankkeesta

Lisätiedot

Ohjelma/Rahasto

Euroopan maaseuturahasto 2023–2027

Hankenumero

261565

Aloituspäivämäärä

15.09.2023

Loppumispäivämäärä

31.12.2025

Onko kyseessä Leader-hanke?

Toimenpide

Kehittämishanke

Alatoimenpide

Tiedonvälityshankkeet

Toimenpiteen tyyppi

Tiedonvälityshankkeet

Toimenpiteen tarkenne

Tiedonvälityshanke

Hankeluonne

Paikallinen/Alueellinen

Kohdealue/Erityistavoite

SO0

Hankkeen yhteenveto

Tietävä tila -tiedonvälityshanke toteutettiin Oulun yliopiston Mittaustekniikan yksikössä (MITY) Kainuussa vuosien 2024 ja 2025 aikana. Hankkeen tavoitteena oli välittää karjataloudessa erityisesti eläinten hyvinvointiin ja eläinten seurantaan liittyvää uutta tietoa pääosin Kainuun alueella, mutta myös valtakunnallisesti. Tiedonvälitystoimenpiteiden määrälle ja tavoitettavuudelle oli asetettu numeeriset tavoitteet. Nämä tavoitteet oli asetettu myös hankkeen viestintätoimille.
Hankkeen aikana koostettiin tiedonvälitystoimenpiteinä tapahtumaesiintymisten materiaalia, ammattilehtiartikkeleita, verkkomateriaalia ja viestintämateriaalia. Hankkeen toteutuksen aikana kuultiin aktiivisesti paikallisia toimijoita heidän tiedontarpeidensa aiheista ja osallistuttiin ProAgria Itä-Suomen ja Kainuun ammattiopiston järjestämissä alueellisissa tapahtumissa luennoitsijoina ja esittelijöinä. Kokonaisuudessaan hankkeen tiedonvälityksestä hyötyvien henkilöiden lukumäärä ylitti 1700 kpl ja hankkeen tavoitteet saavutettiin niin tiedonvälitystoimenpiteiden määrän ja tavoitettavuuden kuin viestintätoimien osalta. Hankkeen aikana tuotettu kirjallinen materiaali tai linkki niihin on talletettuna Maaseutuverkoston hankerekisteriin ja Agrihubin tietopankkiin, jolloin ne ovat hyödynnettävissä vielä hankkeen päättymisen jälkeenkin. Tiedonvälitystä nautojen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niiden seurannan teknologiaratkaisuista jatketaan MITY:n muissa nautojen terveyteen liittyvissä hankkeissa.

Toteutus

Hankkeelle myönnettiin rahoitus 27.3.2024 ja se toteutettiin 1.4.2024-31.12.2025.
Kainuun maataloudelle karjatalous, erityisesti maitotalous on tärkeä maatalouden sektori, joka nojaa yhä vahvemmin digitalisaatioon ja datan hyödyntämiseen. Eläinten terveys ja hyvinvointi ovat tuotantoalan kestävyyden ja kannattavuuden perusta. Tämän hankkeen tarkoituksena oli välittää uutta tietoa nautojen hyvinvoinnista ja terveydestä, niiden seurannan teknologiaratkaisuista ja muista ajankohtaisista aiheista Kainuussa MITY:n tutkijoille karttuneen uusimman tietämyksen ja näkemysten pohjalta ja uusimpaan tutkimustietoon nojaten. Hankesuunnitelmassa oli suunniteltu eri tiedonvälitystoimenpiteitä (myöh. tiedonvälitys) hankkeen aikana toteutettavaksi. Tiedonvälitystä hankkeessa tehtiin tuottamalla kirjallista materiaalia sekä osallistumalla puhujana tai esittelijänä maatalousalan tilaisuuksissa paikallisesti ja valtakunnallisesti. Tiedonvälitykselle asetettiin hankesuunnitelmassa numeeriset tavoitteet lukumäärän ja tavoitettavuuden osalta.
Viiden diaesitysmateriaalin koostaminen oli tavoitteena ja tämä hankesuunnitelmassa mainittu tavoite saavutettiin. Koostettu diamateriaali vastasi hankesuunnitelmassa esitettyjä aihealueita: lypsylehmien utareterveys, sorkkaterveys, aineenvaihduntasairaudet, vasikkaterveys sekä navetan olosuhteet eläinten hyvinvoinnin kannalta. Hankeaikana koostettuja diaesityksiä hyödynnettiin yhdeksässä eri tapahtumassa paikallisesti ja valtakunnallisesti. Posteriabstrakti ja -esitys koostettiin Suomen Eläinlääkäripäiville 2024 antimikrobisten peptidien utaretulehduksen taudinaiheuttajamikrobien kasvunestävästä vaikutuksesta. Hankesuunnitelmassa esitettiin valtakunnallisista tapahtumista tuotavaksi myös uutta tietoa Kainuuseen. Tämän periaatteen mukaisesti Eläinlääkäripäivien nauta-aiheisten luentojen aikana opittua tietoa hyödynnettiin vasikkaterveys-aiheisen diaesityksen koostamisessa.
Hankesuunnitelmassa oli esitetty tuotettavan tekstimateriaalia myös hankkeen verkkosivuille. Tätä tiedonvälitystä toteutettiin kirjoittamalla diaesitysten aiheista kuusi tiivistä, Tietävä tila -tietoiskuksi nimettyä, yhteenvetoa. Tietoiskut julkaistiin hankekortilla Maaseutuverkoston hankerekisterissä ja lisäksi ne lisättiin Agrihubin materiaalipankkiin. Tietoiskujen avulla haluttiin jakaa esitysmateriaalien sisältö laajemmin saavutettavaksi. Hankesuunnitelman mukaisesti Agrihubin blogissa julkaistiin kolme (tavoite 2 kpl) hankeresursseilla kirjoitettua blogitekstiä.
Hankesuunnitelmassa tähdättiin viiden ammattilehtiartikkelin kirjoittamiseen. Tämä tavoite ylitettiin ja hankeresursseilla kirjoitettiin kuusi suomalaista ammattilehtiartikkelia, joiden aiheina oli aktiivisuusantureiden hyödyntäminen lypsykarjan seurannassa, keinot maatalouden taloudellisen haavoittuvuuden torjumiseksi, Pohjoismainen lypsykarjan utareterveys-seminaari, navetan olosuhteiden seuranta jatkuvatoimisilla IoT-sensoreilla sekä kotieläintuotteiden erilaistaminen ja sen tuoma arvonlisä tuottajille. Artikkeleiden teemat noudattivat hankesuunnitelmassa esitettyjä esimerkkiteemoja sekä siinä mainittuja hankeaikana nousevia akuutteja teemoja. Hankesuunnitelmassa tavoiteltiin vähintään kolmen artikkelin julkaisemista laajimmin leviävissä suomalaisissa ammattilehdissä. Tähän tavoitteeseen päästiin, sillä kaksi artikkelia julkaistiin Käytännön Maamies -lehdessä ja yksi Maatilan Pellervossa. Muut artikkelit julkaistiin lehdissä Maito ja Me, Nauta ja Suomen Eläinlääkärilehti. Lisäksi yksi englanninkielinen artikkeli, pohjautuen Eläinlääkärilehdessä julkaistuun kirjoitukseen Pohjoismaisesta lypsykarjan utareterveysseminaarista, julkaistiin kansainvälisessä lypsykarjan utareterveyteen ja maidon laatuun keskittyvässä M2 Magazine – ammattilehdessä. Artikkeleiden kirjoitustyö tehtiin hankeaikana, mutta lehtien julkaisuaikataulujen takia osa artikkeleista julkaistiin alkuvuonna 2026 pian hankkeen päättymisen jälkeen. Maaseutuverkoston hankerekisterin hankekortille on koottu lista hankkeen aikana julkaistuista ammattilehtiartikkeleista ja linkki niiden verkkoversioon.
Hankkeen tavoitteena oli osallistua kainuulaisissa maatalousalan tapahtumissa puhujana ja kouluttajana. Hankkeen aikana osallistuttiin viiteen ProAgria Itä-Suomen koulutustapahtumaan ja kahteen Kainuun ammattiopiston koulutustapahtumaan kouluttajana. Lisäksi hankkeen aikana osallistuttiin kuuteen muuhun paikalliseen tapahtumaan, jossa esiteltiin hanketta ja/tai tehtiin hankkeen tiedonvälitystä. Paikallisten tapahtumaosallistumisten osalta päästiin hankesuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin, paikallisissa tapahtumissa osallistui yli 300 henkeä ja suosituimmassa webinaarissa yli 100.
Valtakunnalliset tapahtumat eivät olleet hankkeen päätavoite, mutta Eläinlääkäripäivillä 2024 osallistuttiin posteriesityksellä ja uuden tiedon välittämiseksi Kainuuseen. Lisäksi hankkeen projektitutkija 1 kutsuttiin esiintymään Valion kansalliseen tuottajawebinaariin, jossa hyödynnettiin hankkeen aikana tuotettua utareterveysaiheista esitysmateriaalia. Projektitutkija 1 osallistui myös kutsuttuna puhujana Tuusulassa järjestettyyn Pohjoismaiseen Utareterveysseminaariin, josta tiedonvälityksenä kirjoitettiin ammattilehtiartikkeli Suomen Eläinlääkärilehteen.
Hankesuunnitelmasta poiketen hankeresursseilla ei osallistuttu kansainvälisen COST-verkoston toimintaan, sillä suunnitelmassa nimetty verkosto ei saanut rahoitusta hankeaikana. EU CAP Network järjesti hankkeen toteutuksen aikana temaattisen ryhmän Economic Vulnerability of Farming, johon osallistuttiin hankeresursseilla keväällä 2025. Tämän ryhmän toiminnan arveltiin olevan suomalaista ja kainuulaista maatalouttakin hyödyttävää ja siinä osallistumisen todettiin mahdollistavan tärkeän tiedon levittämisen Suomessa. Tiedonvälityksenä ryhmän johtopäätöksistä ja tuloksista koostettiin hankkeessa blogikirjoitus ja ammattilehtiartikkeli. Kirjoitukset tuntuivatkin herättävän ajatuksia, sillä molemmat kirjoitukset noteerattiin julkaisukanaviensa toimesta; ammattilehtiartikkeli oli nostettu lehden pääkirjoituksessa käsiteltäväksi ja blogikirjoitus Agrihubin sosiaalisen median julkaisuihin.
Hankesuunnitelman mukaisesti hankkeen loppuseminaari järjestettiin 27.11.2025 Kajaanissa. Loppuseminaariin kutsuttiin puhujiksi Heidi Hiitiö Pinehill Goblin Oy:stä sekä Pirkko Korhonen ProAgria Itä-Suomen paikallisyhdistyksestä. Heidän lisäksensä seminaarissa esiintyivät MITY:n tutkijat. Seminaarin puheenvuorojen aiheet ja puhujat valittiin paikallisten yhteistyöhenkilöiden toiveet huomioiden. ProAgrian edustajan kanssa pohdittiin tuottajia kiinnostavia aihealueita ja heille yhteistyökumppanina varattiin seminaarissa aikaa oman puheenvuoron pitämiseen. Loppuseminaariin osallistui 29 henkilöä (yksi ilmoittautuneista ei päässyt paikalle), joka tarkoitti lähes tavoitellun 30 henkilön täyttymistä. Loppuseminaari toteutettiin hankesuunnitelmasta poiketen vain lähitapahtumana, ei hybriditapahtumana. Tähän päädyttiin, jotta hankkeen pääasiallisen kohderyhmän, kainuulaisten maatalousalan toimijoiden edustajia saatiin houkuteltua seminaariin keskustelemaan. Osallistujamäärä olisi todennäköisesti saatu suuremmaksi hybriditapahtumassa, mutta tämä tapahtumaversio olisi hanketoteuttajien kokemusten perusteella tiputtanut paikallaolijoiden lukumäärää merkittävästi. Maatalousalan toimijoiden ja tuottajien määrä Kainuussa on pieni ja verkostoituminen on tärkeää yhteistyön lisäämiseksi. Loppuseminaari mahdollistikin tämän keräämällä kattavasti paikallisia maatalousalan eri toimijoita paikalle.
Hallinnoinnin osalta hankkeen etenemistä seurattiin hankeaikana kuukausittain hanketoimenpiteiden, tavoitteiden, hanketoimijoiden työajan kulutuksen sekä hankkeen talousarvion toteutumisen osalta. Hanketoimijoiden kesken hankkeen toteutumisesta ja etenemisestä on viestitty säännöllisesti sähköpostitse ja teams/lähipalavereissa. Hankkeen aikana päivitettiin rahoittajalle hankkeen etenemistä muihin asioihin liittyvien yhteydenottojen yhteydessä. MITY:n yhteistyökumppanin, Viron meijeriklusterin, johtaja vieraili elokuussa 2024 Kainuussa ja hanke esiteltiin hänelle kokouspäivän aikana. Hankeresursseja käytettiin vähäisesti Viron Meijeriklusterin kanssa yhteisen jatkohakemuksen, Wisefarm, kirjoittamiseen joulukuussa 2025 järjestettyyn kansainvälisten EIP-hankkeiden rahoitushakuun. Hankehakemuksen suunnittelu ja kirjoitus tehtiin pääasiassa muiden hankkeiden resursseilla.
Hankkeen viestintää toteutettiin hankesuunnitelman mukaisesti. Hankeviestinnän toteuttaminen on kuvattu tarkemmin loppuraportin seuraavassa osiossa ”Tulokset”.
Hankkeessa työskenteli hankesuunnitelmassa mainitut kaksi MITY:n projektitutkijaa ja tutkimuspäällikkö. Heidän toteutunut työaikansa oli hieman suunniteltua työaikaa vähäisempi johtuen hankeaikana tulleista yleisistä työehtosopimusten mukaisista palkankorotuksista. Loppuseminaarin järjestämiseen varattu ostopalvelubudjetti ylittyi, joka voitiin kattaa yleiskustannusosuuden matkakuluihin varatun summan ylijäämästä. Muuten hankkeen kustannukset toteutuivat hankesuunnitelman mukaisesti.
Kokonaisuutena hanke toteutui hyvin ja hankkeen tavoitteet saavutettiin. Yhteistyö Kainuun maatalousalan toimijoiden kanssa lisääntyi hankkeen myötä. Erityisenä riskinä tiedonvälityshankkeiden toteuttamiselle Kainuussa on vähenevä aktiivisten maatalousyritysten määrä ja maatalousalan toimijoiden (mm. ProAgria) fuusioituminen useamman alueen yksiköiksi, poispäin Kainuun keskiöstä. Tämän myötä koulutustilaisuuksien määrä alueella voi muuttua vähäiseksi. Tämän hankkeen koulutustapahtumat saatiin kuitenkin järjestettyä hyvin ja niille tuntui olevan tilausta alueella. Hankeviestintä saavutti tavoitteensa, mutta aktiivinen ja suunnitelmallinen viestinnän toteutus oli tarpeen sen toteutumiseksi. Kaiken kaikkiaan hanke opetti suunnitelmallisen tiedonvälityksen toteutusta, jota voi hyödyntää myös kehittämishankkeiden tulosten jalkauttamisessa ja viestinnässä.

Tulokset

Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen tuloksena syntyi kattava kokonaisuus tiedonvälitysmateriaalia ja -tapahtumia, hyviä käytänteitä ja selkeitä toimintatapoja tiedonvälityksen toteuttamiseen sekä uusia yhteyksiä kainuulaisiin maatalousalan toimijoihin.
Hankkeen aikana syntynyt tiedonvälitysmateriaali ja niiden lukumäärä suhteessa hankesuunnitelmassa mainittuihin tavoitteisiin on esitetty loppuraportin edellisessä kohdassa ”Toteutus”.
Materiaalittomana hanketuloksena yhteistyö Mittaustekniikan yksikön ja Kainuun muiden maataloustoimijoiden välillä syveni ja laajeni. Erityisesti yhteistyö ProAgria Itä-Suomen Kajaanin toimipisteen kanssa muodostui tiiviiksi hanketoteutuksen aikana. Hankkeen alettua ProAgrian Kajaanin toimipisteen kotieläintuotannon asiantuntijoille esiteltiin hanke ja suunniteltiin mahdollisia koulutustapahtumia yhteistyössä Tietävä tila -hankkeen kanssa. Säännöllisesti hankkeen aikana ProAgrian neuvojat olivat yhteyksissä hanketoimijoihin tiedossa olevien koulutustapahtumien ja -tarpeiden osalta. ProAgrian neuvojien kanssa keskustellessa saatiin selville Kainuun toimijoille hyödyllisiä koulutusaiheita. Esimerkiksi hankkeen loppuseminaarin aiheita suunniteltiin yhdessä ProAgrian neuvojien kanssa ja heidät kutsuttiin osallistumaan loppuseminaarissa myös puhujana. Osa ProAgrian kanssa toteutetuista yhteisistä koulutustapahtumista oli kohdennettu suoraan ProAgrian neuvojille, osa taas maataloustuottajille. Näin hankkeen tuloksena tiedonvälitystä saatiin toteutettua monelle kohderyhmälle.
Uusia yhteyksiä muodostettiin hankkeen aikana Kainuun ammattiopistoon. Hankkeen alkaessa Kainuun ammattiopiston jo eläköityneen kotieläinpuolen opettajan kanssa pidettiin suunnittelupalaveri, jossa ideoitiin mahdollisuuksia yhteisen tiedonvälityksen toteuttamiseksi. Hankkeen tuloksena syntyikin koulutustapahtumia yhdessä Kainuun ammattiopiston KantriVoima-koulutushankkeen kanssa ja luotiin hyvät yhteydet ammattiopiston kotieläinpuolen avainhenkilöihin.
Hankkeen tuloksena muodostettiin myös hyviä toimintatapoja ja selkeitä toimintamalleja tiedonvälityksen laadukkaalle toteuttamiselle ja hankeviestinnälle. Osaltaan tiedonvälityksen laadukas toteutus oli yhteydessä tiiviiseen yhteydenpitoon hankkeen yhteistyökumppaneiden kanssa. Näin tarpeellista ja kohdennettua tietoa saatiin välitettyä hankkeen kohderyhmille. Hankkeen tiedonvälitystoimenpiteet tuntuivatkin olevan maatalouden käytännön toimijoille tarpeellisia ja haluttuja Kainuussa. Hyväksi toimintatavaksi havaittiinkin tarpeeseen perustuvien tiedonvälitystapahtumien toteuttaminen. Vaikka hybriditapahtumien pito on yleistynyt nykypäivänä teknologian myötä, havaittiin hankkeessa parhaimman saavutettavuuden ja osanoton olevan joko täysin etäyhteyksin tai vain lähitapahtumana pidettävillä tapahtumina. Tämän myötä mm. hankkeen loppuseminaari järjestettiin vain läsnäolotapahtumana.
Hyväksi toimintatavaksi osoittautui myös Maaseutuverkoston hankerekisterin hyödyntäminen ns. blogimaisena alustana hankkeen ajankohtaisten asioiden jakamiseksi. Kuukausittainen hankerekisterin päivitys ajankohtaisten asioiden osalta toisaalta mahdollisti ajantasaisen viestinnän, mutta se toisaalta toimi myös hankkeen toteutuksen aikatauluttajana ja ”kirittäjänä”. Kun hankerekisterissä oli uutinen hankkeen tulevista toteutuksista, tuli ne myös ajallaan pitää. Säännöllisen hankerekisterin päivityksen myötä hankkeen hankekortista muodostui kattava arkisto, joka sisältää hankkeen etenemiseen, viivästyksiin ja toteutuneiden tapahtumien dokumentointiin liittyvän sisällön vielä hankeajan jälkeenkin. Näin hankkeen materiaali ja tieto hankkeen toteutuksesta jää hyödynnettäväksi muille toimijoille ja hankkeen kohderyhmille myöhemminkin.
Hankkeen viestintää toteutettiin hankesuunnitelman mukaisesti. Hankeviestinnässä korostettiin säännöllisyyttä ja ajantasaisuutta, jonka toteutumiseksi hankkeen alussa luotiin viestintäsuunnitelma ja -aikataulu. Tämän aikataulun noudattaminen toteutui hankeaikana suunnitelman mukaisesti.
Hankkeelle perustettiin internetsivut Oulun yliopiston verkkosivujen alaisuuteen ja Maaseutuverkoston hankerekisteriin. Hankerekisteriä päivitettiin säännöllisesti hankkeen etenemisen osalta ja sinne on koottu hankkeen aikana koostettu ja jaettavaksi tarkoitettu kirjallinen materiaali tai linkitys verkkomateriaaliin. Hankerekisterissä vieraili hankeaikana 512 kävijää (tavoite 500 kpl).
Hankkeen alkamisesta julkaistiin lehdistötiedote Pro-Agria Itä-Suomen jäsenlehdessä, ELY-keskuksen tiedotuslehdessä ja Maaseutu.fi-palvelussa. Toinen lehdistötiedote kirjoitettiin paikalliselle medialle hankkeen loppuseminaarin järjestämisestä. Hankkeen digitaalinen juliste julkaistiin Kajaanin yliopistokeskuksen sähköisellä ilmoitustaululla ja paperinen hankejuliste on esillä hankkeen päättymisen jälkeenkin projektipäällikön työhuoneessa näkyvällä paikalla.
Hankkeesta julkaistiin seitsemän uutista (tavoite 4 kpl) Kajaanin yliopistokeskuksen uutiskirjeessä. Uutiskirjeissä keskityttiin uutisoimaan hankkeen tärkeistä tapahtumista ja etenemisen virstanpylväistä. Uutiskirjeissä esiteltiin myös hankkeen aikana tuotettua tiedonvälitysmateriaalia ja julkaistiin linkitys verkkomateriaaliin sekä hankerekisteriin. Vastavuoroisesti hankerekisterin ajankohtaista sivustolla on julkaistu linkitys Kajaanin yliopistokeskuksen Tietävä tila -hanketta koskeviin uutisiin. Näillä viestinnällisillä toimenpiteillä pyrittiin tukemaan hankkeen materiaalin saavutettavuutta ja lisäämään hankkeen näkyvyyttä eri viestintäkanavissa.
Hanke oli toteuttamisaikanaan esillä kahdeksassatoista paikallisessa tapahtumassa tai tapaamisessa, yhdessä valtakunnallisessa tapahtumassa ja yhdessä Pohjoismaisessa tapahtumassa. Hankkeessa tehtiin sidosryhmäviestintää palavereissa, yksikköesittelyissä ja sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median kanavissa Facebook (Kajaanin yliopistokeskuksen profiili) ja LinkedIn (hankkeen projektipäällikön profiili) julkaistiin yhteensä 18 kpl päivityksiä hankkeeseen liittyen (tavoite 5 kpl/hankevuosi). Hankkeen Facebook-päivityksiin reagoitiin 114 kertaa (tavoite 100) ja LinkedIn päivityksiin 81 kertaa. LinkedInissä hankkeeseen liittyneet julkaisut tavoittivat kanavan tilastoinnin mukaan 807 jäsentä. Sosiaalista mediaa hyödynnettiin uutiskirjeen tavoin hankkeen etenemisen ja ajankohtaisuuksien uutisoinnissa. Lisäksi hankkeen tapahtumia mainostettiin sosiaalisen median julkaisuissa. Sosiaalisen median julkaisut sisälsivät linkityksen hankkeen aikana tuotettuun verkkomateriaaliin tai maininnan materiaalin löytymisestä Maaseutuverkoston hankerekisterin kautta.
Edellä mainittujen keinojen lisäksi hankkeen tuloksista ja tuotetusta materiaalista viestittiin kohdennetusti hanketoteuttajan yhteistyökumppaneille, joille jaettiin hankkeen päätyttyä kooste hankkeen verkkomateriaalista linkityksineen.
Yhteenvetona Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen tuloksena syntyi kokoelma nautojen terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvää tiedonvälitysmateriaalia. Lisäksi hankkeen aikana muodostui hyviä käytänteitä ja selkeitä toimintatapoja tiedonvälityksen ja viestinnän toteuttamiseen sekä uusia yhteyksiä kainuulaisiin maatalousalan toimijoihin. Tarkkaan suunnitellut tiedonvälitystoimenpiteet ja -aiheet edistävät kohderyhmien tavoitettavuutta ja tiedonvälityksen vaikuttavuutta. Suunnitelmallinen hankeviestintä osaltaan tuki tiedonvälityksen saavutettavuutta ja paransi hankkeen näkyvyyttä. Hyvät yhteydet paikallisiin toimijoihin mahdollistavat tapahtumien toteutuksen ja onnistumisen luoden pohjan yhteistyön jatkumiselle hankeajan jälkeenkin.

Vaikutukset ja jatkosuunnitelma

Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen tärkeimmät vaikutukset ovat muodostuneet ja tiivistyneet yhteydet Kainuun muiden maatalousalan toimijoiden ja Mittaustekniikan yksikön välille, yhteistyön jatkumo seuraavien hankkeiden toteutuksessa sekä lisääntynyt tietoisuus monipuolisesta toiminnasta maatalousalalla Kainuussa.
Hanketoteuttajan ja hankkeen yhteistyökumppaneiden yhteistyö jatkuu Tietävä tila -hankkeen jälkeenkin tiiviisti uusien hankkeiden toteuttamisen myötä. Tulevat hankkeet keskittyvät vahvasti nautojen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen sekä sen innovaatio- ja teknologiaratkaisuihin, jotka olivat keskiössä myös Tietävä tila -hankkeessa. Näin hanketoteuttajalle sekä yhteistyökumppaneille kertynyt uusi tieto nautojen terveydestä ja hyvinvoinnista saadaan hyödynnettyä tulevaisuuden hanketyössä ja käytännön neuvonta- tai maataloustyötä tekevien yhteistyökumppaneiden osalta myös suoraan maataloustuottajien hyödyksi eläinterveyttä ja -hyvinvointia parantamalla nautatiloilla.
Mittaustekniikan yksikkö on yhdessä Tietävä tila -hankkeen yhteistyökumppanin, Kainuun ammattiopiston, kanssa saanut myönteisen rahoituspäätöksen alueelliselle maatalouden kehittämishankkeelle vuosiksi 2026–2028. Lisäksi Kainuun ammattiopiston kanssa on sovittu yksittäisten koulutustilaisuuksien toteuttamisesta Mittaustekniikan yksikön Terve karja tuottaa hyvin -hankkeen tulosten levittämiseksi vuoden 2026 aikana. Näin sekä yhteistyötä että tiedonvälityshankkeessa opittua tiedonvälityksen toteutusta voidaan hyödyntää ja jatkaa Tietävä tila -hankkeen päättymisen jälkeen uusissa hankkeissa ja yhteyksissä.
ProAgria Itä-Suomi on niin ikään Mittaustekniikan yksikön yhteistyökumppani meneillään olevassa Terve karja tuottaa hyvin -hankkeessa. ProAgria Itä-Suomen kotieläinasiantuntija on hankkeen innovaatioryhmän jäsen osallistuen tiiviisti hankkeen toteutukseen. Lisäksi ProAgria Itä-Suomi on mukana innovaatioryhmän jäsenenä Mittaustekniikan yksikön rahoitushakemuksessa Wisefarm, joka jätettiin joulukuussa kansainvälisten EIP-hankkeiden kohdennettuun rahoitushakuun. Yhteyksiä ProAgria Itä-Suomen kanssa pidetään tiiviisti yllä myös toteutettavien hankkeiden tulosten levittämiseksi maataloustuottajille ja paikallisissa tapahtumissa osallistumiseksi.
Osaltaan hankkeen vaikutuksesta Mittaustekniikan yksikön tunnettavuus myös maatalousalan toimijana Kainuussa lisääntyi. Hankkeen loppuseminaari tavoitti useita Kainuun ja lähialueen maataloustuottajia, neuvojia, eläinlääkäreitä ja muita alan asiantuntijoita, joille Mittaustekniikan yksikkö maatalousalan toimijana ei ollut entuudestaan tuttu. Hankeaikana järjestetyissä tapahtumissa osallistui niin ikään useita alan toimijoita. Esillä olo ja alan toimijoiden tietoisuus yksikön toiminnasta ja osaamisesta laajentaa alueellisia yhteistyömahdollisuuksia Kainuun maatalouden elinvoiman ja kestävyyden tukemiseksi uusien hankkeiden ja hyödynnettävissä olevan asiantuntijuuden kautta.
Tietävä tila -hankkeessa toteutettua tiedonvälityksen kokonaisuutta hyödynnetään jatkossa kehittämishankkeiden tulosten levittämisessä ja jalkauttamisessa hyötykäyttöön. Hankkeessa muodostuneet toimintatavat hanketiedotuksen ja -hallinnon osalta tukevat myös kehittämishankkeiden laadukasta toteutusta. Tietävä tila -tiedonvälityshankkeessa muodostunutta viestintämallia onkin jo hyödynnetty esimerkiksi Terve karja tuottaa hyvin -hankkeen viestinnässä.
Hankkeen pidemmän aikavälin vaikutuksia ovat lisääntynyt tietoisuus nautojen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä eri teknologisista ratkaisuista niiden arvioinnissa hankkeen kohderyhmien keskuudessa. Eläinten hyvinvointi ja terveys ovat yksi kestävän kotieläintuotannon kivijalkoja. Vain tuottajien lisääntynyt tietämys terveyden ja hyvinvoinnin käsitteestä ja olemassa olevista mahdollisuuksista näiden edistämiseksi mm. teknologiaratkaisujen avulla, parantavat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin toteutumista tuotantotiloilla. Kuluttajien ollessa yhä tietoisempia kotieläintuotannon kestävyysteemasta, on eläinten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tuotannon taloutta ja kannattavuutta koskettava tekijä. Maidontuotanto on Kainuulle merkittävä maatalouden sektori ja edellä mainittuja teemoja kehittämällä alan kilpailukykyä pystytään ylläpitämään alueella. Jakamalla uusinta tutkimustietoa hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä, luodaan maidon- ja naudanlihantuottajille valmiuksia vastata kuluttajien vaatimuksiin, ylläpitää kestävää ja kannattavaa tuotantoa sekä toimia aktiivisena maatalousalan edelläkävijänä. Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen vaikutuksesta on Kainuun maatalousalan toimijoilla ollut mahdollisuus lisätä tietämystänsä edellä mainituista teemoista tuotantonsa kehittämiseksi ja sen kannattavuuden ylläpitämiseksi.
Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen aikana havaittiin muutama käytännön kehityskohde ja suositus: 1) Yhteistyön ylläpito ja tiivistäminen Kainuun maatalousalan toimijoiden kesken. Yhteistyö Kainuun maatalouden toimijoiden kesken on avainasemassa alueella toteutettavien kehittämishankkeiden laadukkaaksi toteuttamiseksi. MITY:n yhteistyö ProAgria Itä-Suomen ja Kainuun ammattiopiston kanssa on hankeaikana ollut tiivistä ja jatkumoa tälle yhteistyölle on jo luotu yhteisten kehittämishankkeiden muodossa. Jokaisella nimetyllä organisaatiolla on oma toiminta-alueensa; MITY on tutkimusyksikkö, ProAgria tuottaa maatalouden neuvontapalveluita ja Kainuun ammattiopisto vastaa nuorten kouluttamisesta maatalousalalla ja tuottajien jatkokoulutuksesta. Tämä luo kattavan osaamiskokonaisuuden ja tukee maatalouden kehitystä alueella. Toistaiseksi yhteistyö on rajoittunut pääosin hankeyhteistyöhön, mutta toimijoiden osaamisen ja toiminta-alueiden myötä mahdollisuuksia yhteistyötapojen laajentamiseen olisi esimerkiksi alueellisen maatalouden osaamis- ja innovaatiohubin ylläpidon ja maakunnan kiertotalouden kehittämisen kautta. Alueellisten muiden maatalousalan toimijoiden, kuten MTK:n, maaseudun paikallishallinnon, kuntaorganisaatioiden ja suuremman maataloustuottajien joukon kanssa tiiviimpi verkostoituminen ja yhteistyö tukisi maatalouden kehitystyötä alueella. 2) Maatalouden aluekehitysyhteistyön edistäminen. Edellinen toimintasuositus toimijoiden tiiviistä yhteistyöstä tukee suoraan Kainuun aluekehitystä maatalouden saralla. Maakunnassa, jossa maanviljely ja -tuotanto on ympäristöolosuhteiltaan haastavampaa verrattuna eteläisempään Suomeen, on potentiaalia myös kehittää alaa omien vahvuuksiensa mukaisesti. Maatalouden ylläpito ja edistäminen alueella tukee myös maaseudun, joksi Kainuu suurimmaksi osaksi voidaan lukea, yleistä elinvoimaisuutta. Ottamalla maatalous vahvasti mukaan aluekehitykseen, saadaan tuettua paikallista ruuantuotantoa, huoltovarmuutta ja luotua kestäviä ratkaisuja elinvoiman säilyttämiseksi maakunnassa. 3) Osaamisen ja tietotaidon ylläpito. Maatalouden kannattavuutta, kestävyyttä ja resilienssiä Kainuussa tukee maataloustuottajien osaamisen ja tietotaidon ylläpito. Suosituksessa 1) mainittu yhteistyö tukee tätäkin tavoitetta. Kehittämishankkeiden tulosten ja kohdassa 1) mainituille toimijoille kerääntyneen uuden tietämyksen jalkauttaminen käytännön tasolle on avainasemassa Kainuun maataloustuottajien tietotaidon ja osaamisen ylläpidossa ja edistämisessä. 4) Kansainvälinen yhteistyö. Tietävä tila -hankkeen tiedonvälitysmateriaalia koostettaessa havaittiin, että haasteet taloudessa ja maataloustuottajien ajatukset esimerkiksi eläinterveyden ja -hyvinvoinnin teknologian käytöstä voivat suurilta osin olla yhteneväisiä eri valtioissa. Yhteistyö kansainvälisten toimijoiden kanssa voi auttaa ymmärtämään myös paikallisia haasteita ja löytämään ratkaisuja niihin. Muissa valtioissa hyväksi koettuja keinoja ja innovaatioita maatalouden kehittämiseksi voidaan testata esimerkiksi EIP-hankkeissa ja löytää näin uusia toimintatapoja alueellisen maatalouden kehittämiseksi.

Ajankohtaista hankkeesta

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen kooste Tietävä tila- hankekokonaisuudesta: Tietävä tila -tiedonvälityshanke tavoitti tuhansia maatalousalan tapahtumaosallistujia ja ammattilehtiartikkeleiden lukijoita | Oulun yliopisto

Tietävä tila – tiedonvälityshanke on tullut päätökseen. Lue Agrihubin blogitekstistä ajatuksia hankekokonaisuudesta: Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan – Maaseutuverkosto

Joulu ja Uusi Vuosi lähenee, joka tarkoittaa myös Tietävä tila-tiedonvälityshankkeen päätöstä, kun hanke ja siten hankekortin aktiivinen päivitys päättyvät 31.12.2025.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana hankkeessa on keskitytty jakamaan tietoa nautojen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä teknologioista karjan hyvinvoinnin, käyttäytymisen ja elinympäristön seurannassa. Tiedonvälitystä olemme tehneet osallistumalla Kainuun alueen maatalousalan tapahtumiin, puhumalla webinaareissa ja koulutuksissa, koostamalla tietomateriaalia esitysmateriaaleista sekä kirjoittamalla ammattilehtiartikkeleita suomalaisiin maatalousalan ammattilehtiin ja järjestämällä loppuseminaarin Kajaanissa. Yhteensä hankkeen aikana ehdimme osallistua esiintyjänä ja puhujana kahteentoista tapahtumaan tai webinaariin, joissa osallistujia oli yhteensä 1 730 kpl. Hankkeen tiimoilta osallistuttiin myös eurooppalaisten asiantuntijatyöryhmien toimintaan, joista tietoutta jalkautettiin suomalaisille toimijoille. Lisäksi hankkeen aikana kirjoitimme kuusi ammattilehtiartikkelia (kolme julkaistaan vuoden 2026 alussa), koostimme viisi kirjallisuustiivistelmää hankekortille sekä tiedotimme hankkeesta aktiivisesti.

Kaiken kaikkiaan Tietävä tila-hankkeen toimenpiteet muodostivat kattavan ja onnistuneen tiedonvälitystoimenpiteiden kokonaisuuden, josta on hyvä ottaa oppia tiedonvälityksen toteuttamiseen seuraavissa hankkeissa. Hankkeen tavoitteet tuotetun materiaalin, osallistujakontaktien sekä paikallisen yhteistyön osalta saavutettiin kiitettävästi. Yksittäisestä hanketoimenpiteestä mieleenpainuvin oli EU CAP Network-verkoston temaattisessa ryhmässä Economic Vulnerability of Farming osallistuminen ja ryhmän julkisten johtopäätösten pohjalta tehty tiedonvälitys suomalaisessa ammattimediassa. Temaattisen ryhmän pohjalta kirjoitettu blogiteksti nostettiin esille Agrihubin sosiaalisen median kanavissa ja Maatilan Pellervossa julkaistua ammattilehtiartikkelia temaattisesta ryhmästä siteerattiin niin ikään lehden pääkirjoituksessa. Näiden myötä hankkeessa päästiinkin ajankohtaisen ja keskustelua herättävän tiedonvälityksen ytimeen.

Mittaustekniikan yksikön työ lypsykarjojen terveyden ja hyvinvoinnin parissa jatkuu muiden hankkeiden tiimoilta, hankkeissa opitun ja niiden tulosten tiedonvälitystä unohtamatta. Tietävä tila-hankkeen aikana koostetun materiaalin löydät hankekortin Ajankohtaista-osion ensimmäisestä julkaisusta ”Tietävä tila-hankkeen materiaalia”. Tähän julkaisuun lisätään myös hankkeen julkinen loppuraportti sen valmistuttua.

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen kooste Tietävä tila-hankkeen loppuseminaarin annista: Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen loppuseminaari kokosi maidontuotannon sidosryhmiä Kajaaniin | Oulun yliopisto

Tietävä tila-tiedonvälityshanke kokosi kainuulaisia maidontuottajia ja alan asiantuntijoita Kajaaniin 27.11.2025 kuulemaan alan kärkiasiantuntijoiden monipuolista tietoiskua lypsykarjatilan johtamisesta sekä lypsykarjan ruokinnasta ja utareterveydestä.

Seminaarin ensimmäinen puolisko keskittyi kokonaisuuksien johtamiseen, lypsykarjatilan erityispiirteet huomioiden. Aiheesta luennoi lypsykarjan terveydenhuollon ja johtamisen kokenut ammattilainen ELT, tuotantoeläinten terveyden ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri, EMBA (cand.) Heidi Hiitiö, jolla on takanaan mittava kokemus lypsykarjan terveydenhuollosta ja ympärivuorokautista palvelua tarjoavan pieneläinsairaalan johtamisesta. Johtamisaiheinen luento tarjosi ajateltavaa niin tuottajille, tilatyöntekijöille, neuvojille kuin eläinlääkäreillekin. Lypsykarjatilan johtamisessa yhdistyy tilan talouden, eläinterveyden, peltoviljelyn ja työntekijöiden johtaminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuten jokaisen yrityksen, myös lypsykarjatilan kehitystä ohjaavat yrityksen visio ja arvot. Tunnistamalla niiden lisäksi yrityksen vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet on tilatason johtamisstrategiaa helpompi viedä yhtenä kokonaisuutena eteenpäin. Mikäli nämä havainnot on viestitty myös tilan yhteistyöneuvojille ja -eläinlääkäreille, on kokonaisuuden kehittäminen entistäkin hedelmällisempää.

Lounaan jälkeen ProAgria Itä-Suomen valtakunnallinen ruokinnan huippuosaaja Pirkko Korhonen kertoi lypsykarjan onnistuneen ruokinnan perusteita. Lypsylehmien ruokinnassa säilörehuprosessin onnistuminen on avainasemassa ja tulevan kesän säilörehunkorjuuta tuleekin alkaa suunnittelemaan hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Laadukkaan säilörehun ohella veden ja rehun jatkuva tarjolla olo, rauhallinen syöntihetki ja rehustuksen tasalaatuisuus ovat onnistuneen ruokinnan perustuksia. Lyhyempänä esityksenä esiintyivät myös Mittaustekniikan yksikön tutkijat Elisa Tikkanen ja Pekka Kilpeläinen, kertoen hankkeen ”Lypsykarjan vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut” tuloksia eri kuiviketyyppien mikrobiologisesta laadusta ja navetan olosuhdemittauksista.

Seminaari päättyi Heidi Hiitiön luentoon lypsykarjan utareterveyden ylläpidoista. Luennon teemana oli erityisesti harvinaisempien utareterveysongelmien syyt ja ratkaisut. Harvinaiset utaretulehduksen aiheuttajat ovat usein ympäristöperäisiä ja nimensä mukaan harvinaisia, jolloin varsinainen taudinaiheuttajamikrobi voi jäädä mysteeriksi. Puhdas elinympäristö, lehmän hyvä vastustuskyky sekä hyvä utareterveyden johtaminen tilalla auttavat kuitenkin niin harvinaisempien kuin tutumpienkin mikrobien aiheuttamien utareterveyshaasteiden selättämisessä.

Seminaari tarjosi erityislaatuisen tilaisuuden kuulla ja tavata lypsykarjan terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisia Kainuussa. Lypsykarjatalous on Kainuun merkittävin tuotantosuunta, jonka kestävyys, eettisyys ja tuottavuus perustuvat lypsykarjan erinomaiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Ajankohtaisen uuden tiedon levittäminen kainuulaisille maidontuottajille edistääkin alueen maatalouden kehitystä ja kilpailukykyä. Mittaustekniikan yksikkö jatkaa tätä tiedonvälitystyötä myös muissa hankkeissaan osallistamalla maataloustuottajia, viestimällä aktiivisesti hankkeiden tuloksista kansallisissa kanavissa sekä järjestämällä hankkeiden tuloksista kertovia tilaisuuksia Kainuussa.

Tietävä tila-tietoiskut

Tietävä tila-hankkeen aikana koostetut tietoiskut löydät alla olevan linkin kautta:

Tietävä tila-tietoiskut – Maaseutuverkosto

Ammattilehtiartikkelit

Tietävä tila-hankkeen aikana kirjoitetut ammattilehtiartikkelit:

Aktiivisuusantureiden toimintaperiaate: Käytännön Maamies 10/2024
Aktiivisuusanturit apuna lypsylehmien seurannassa: Käytännön Maamies 10/2024
Tilojen talousongelmat yhteisiä – olisivatko ratkaisutkin?: Maatilan Pellervo 8/2025
Navetan olosuhteet seurantaan: Maito ja Me 1/2026
Pohjoismaiset utareterveystutkijat koolla Tuusulassa: Suomen Eläinlääkärilehti 3/2026 (painolehti jaetaan 8.5.2026)
Nordic Mastitis Research Network collaborates to gain and share knowledge that enhances dairy udder health and milk quality: M²Magazine 44/2026 (näköislehti julkaistaan osoitteessa: Archives – M2-magazine)
Lisää kannattavuutta muista erottumalla?: Nauta-lehti 2/2026 (näköislehti julkaistaan osoitteessa: Näköislehti – Nauta-lehti)

Blogi-kirjoitukset

Tietävä tila-hankkeen aikana kirjoitetut blogi-kirjoitukset:

Loppuraportti

Tietävä tila-hankkeen loppuraportin liitteineen löydät alla olevan linkin kautta:

Tietävä tila-hankkeen loppuraportti – Maaseutuverkosto

Tietävä tila – tietoisku: Hyvä sisäilman laatu edistää lypsylehmien terveyttä ja hyvinvointia

Navetan sisäilman laadulla on merkittävä vaikutus lypsylehmien terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi ilman korkean otsonipitoisuuden on todettu olevan yhteydessä lypsylehmien lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja korkean ilman hiukkaspitoisuuden olevan yhteydessä korkeampaan maidon somaattiseen solulukuun. Orgaaninen ja epäorgaaninen pöly, mikro-organismit, homeet, kaasut, höyryt ja muut epäpuhtaudet heikentävät navetan sisäilman laatua, johon voidaan kuitenkin vaikuttaa navettarakennuksen ilmanvaihtoa säätämällä. Nykyaikaisissa pihattotyyppisissä navettarakennuksissa ilmanvaihto on useimmiten riittävä ja sääolosuhteiden mukaan säädettävä, jolloin navettarakennuksen sisäilman laatukin pysyy hyvänä.

Lypsylehmät sopeutuvat hyvin kylmään lämpötilaan, mutta kärsivät helposti lämpöstressistä lämpötilan kivutessa noin 21–25 °C. Lämpöstressi vähentää lehmän maidontuotantoa ja rehunsyöntiä, nostaa maidon somaattista solulukua sekä heikentää lehmän hedelmällisyyttä ja vastustuskykyä. Lehmän lämpötilan tuntemukseen ja lämpöstressin kokemiseen vaikuttaa ympäristön lämpötilan ohella ilmankosteus. Suhteellisen ilmankosteuden ylittäessä 40 % lämpötilassa 24 °C, lypsylehmän maidontuotanto alkaa vähentyä merkittävästi. Lisätietoa lämpöstressistä voit lukea Tietävä tila-tietoiskusta Kesä, kärpäset ja lehmien lämpöstressi.

Navettarakennuksen sisäilman kaasu- ja pölypitoisuuksien suositukset perustuvat pääasiassa ihmisille tarkoitettuihin enimmäispitoisuuksien arvoihin. Pienet pölyhiukkaset ärsyttävät hengitysteiden limakalvoja, vaurioittavat keuhkojen alveoleja ja hiukkasiin kiinnittyneet taudinaiheuttajat voivat levitä navettailman välityksellä. Navetan sisäilman pölyhiukkaspitoisuus ei saisi ylittää 0,5–1,0 mg/m3, joskaan pihattotyyppisissä navetoissa sisäilman pölyhiukkaspitoisuus ei tyypillisesti ole kovin korkea.

Ammoniakki, hiilidioksidi ja rikkivety ovat navetan sisäilmassa useimmiten esiintyvät haitalliset kaasut. Kunnollisesta ja tehokkaasta ilmanvaihdosta tulee huolehtia navetassa haitallisten kaasujen pitoisuuden vähentämiseksi. Erityisesti talvella navettarakennuksen sisäilman kaasupitoisuus voi nousta ilmanvaihtoa pienennettäessä. Ammoniakki ärsyttää hengitysteiden limakalvoja ja heikentää keuhkojen toimintaa, mutta se voi toimia myös kroonisena stressitekijänä eläimille. CIGR (2014) ohjeistuksen mukaan navettailman ammoniakkipitoisuuden ei tulisi ylittää 10 ppm. Hiilidioksidia muodostuu hengityksestä ja lannan hajoamisesta. Hyvin ilmastoidussa navetassa hiilidioksidipitoisuuden tulisi olla ulkoympäristöön verrattava ollen keskimäärin 350 ppm. Huonosti ilmastoiduissa navettarakennuksissa hiilidioksidia kertyy navetan sisäilmaan. Hiilidioksidipitoisuus toimiikin navetan ilmastoinnin tason mittarina. Hiilidioksidin suositeltu enimmäisarvo navetan sisäilmassa on 3000 ppm.

Navetan ilmanvaihto voi olla luonnollinen tai koneellinen. Riippumatta ilmanvaihtotyypistä tulee sen mahdollistaa navetan ilman jatkuva vaihtuvuus ilmankosteuden vähentämiseksi ja sisäilman laadun parantamiseksi sekä kesä- että talvikuukausina myös alueilla, joissa eri vuodenaikoina ilman lämpötilassa ja kosteudessa esiintyy suuria vaihteluita. Navetan ilmanvaihdon tulisi mahdollistaa sisäilman vaihtuminen 4–8 kertaa tunnissa talvikuukausina. Kesällä taasen navetan sisäilman pysymiseksi raikkaana vaaditaan sisäilman vaihtumista 40–60 kertaa tunnissa. Kesällä lehmän kokeman lämpöstressin vähentämiseksi ilman tulisi liikkua 1–2 m/s. Toimivan ilmanvaihdon myötä navetta on kuiva eikä sisäilman tuoksu erotu ulkoilmasta.

Nykyaikana navetan sisäilman laatua voidaan seurata jatkuvatoimisten sensorimittausten ja ”asioiden internetin” (IoT) eli muun muassa mittaustietoa keräävien ja käsittelevien älylaiteiden avulla. Lämpötilan, ilmankosteuden ja hiilidioksidin lisäksi voidaan seurata mm. metaanin ja ammoniakin pitoisuutta sekä ympäristön pölyisyyttä, valaistusta ja meluisuutta. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän uuteen navettaan Kannuksessa on rakennettu laajamittainen IoT-teknologiaa käyttävä olosuhteiden seurantajärjestelmä. Sensoriteknologian hyödyntäminen voi tilatasolla auttaa navetan olosuhteiden seurannassa ja säätämisessä lypsylehmien hyvinvoinnin, terveyden ja tuotannon optimoinniksi.

Kirjallisuusviitteet

Abbasi, R., Martinez, P., Ahmad, R. 2022. The digitization of agricultural industry – a systematic literature review on agriculture 4.0. Smart Agr Technol. 2022(2): 100042.

Akhigbe, B.I., Munir, K., Akinade, O., Akanbi, L., Oyedele, O. 2021. IoT Technologies for Livestock Management: A Review of Present Status, Opportunities, and Future Trends. Big Data Cogn Comput. 2021(5): 10.

Beaupied, B. L., Martinez, H., Martenies, S., McConnel, C. S., Pollack, I. B., Giardina, D., Fischer, E. V., Jathar, S., Duncan, C. G., Magzamen, S. 2022. Cows as canaries: The effects of ambient air pollution exposure on milk production and somatic cell count in dairy cows. Environ Res. 2022(207): 112197.

Becker, C. A., Collier, R. J., Stone, A. E. 2020. Invited review: Physiological and behavioral effects of heat stress in dairy cows. J Dairy Sci. 2020(103): 6751-6770.

CIGR. 2014. The design of dairy cow and replacement heifer housing. Report of the CIGR Section II Working Group N° 14 Cattle Housing, 2014. Noudettu osoitteesta: https://raumberg-gumpenstein.at/jdownloads/Forschungsberichte/Dairy_Cattle_Report.pdf

Coulby, G., Clear, A., Jones, O., Godfrey, A. 2020. Scoping Review of Technological Approaches to Environmental Monitoring. Int. J. Environ. Res. Public Health 2020(17): 3995.

Cox, B., Gasparrini, A., Catry, B., Fierens, F., Vangronsveld, J., Nawrot, T. S. 2016. Ambient Air Pollution-related Mortality in Dairy Cattle: Does It Corroborate Human Findings? Epidem. 2016(27): 779 – 786.

Dairyland Initiative, 2024. Heat Abatement and Ventilation of Adult Cow Facilities. University of Wisconsin-Madison. Noudettu osoitteesta: https://thedairylandinitiative.vetmed.wisc.edu/home/housing-module/adult-cow-housing/ventilation-and-heat-abatement/

De Sousa, P., ja Pedersen, S. 2004. Ammonia emission from fattening pig houses in relation to animal activity and carbon dioxide production. Agric. Eng. Intl. 6:BC04 003. Noudettu osoitteesta: http://www.cigrjournal.org/index.php/Ejounral/article/view/547/541.

Egberts, V., van Schaik, G., Brunekreef, B., Hoek, G. 2019. Short-term effects of air pollution and temperature on cattle mortality in the Netherlands. Prev Vet Med. 2019(168): 1 – 8.

Hautala, M., ja Ahokas, J. 2009. Tuotanto-olojen mittaus kotieläinrakennuksissa: mitä, miten ja miksi. Suomen maataloustieteellinen seura. Noudettu osoitteesta: https://journal.fi/smst/article/download/75782/37164/104484

Haverinen, L. Opetusnavetta mahdollistaa etäkäytön ja uudenlaisia työtapoja. OAMK Journal. Noudettu osoitteesta: https://vanha.oamk.fi/oamkjournal/2022/opetusnavetta-mahdollistaa-etakayton-ja-uudenlaisia-tyotapoja/

Hulsen, J. ja Rodenburg, J. 2010. Future farming – building for the cow. Roodbunt Publishers, Zutphen, Alankomaat.

Mondaca, M. R. 2019. Ventilation Systems for Adult Dairy Cattle. Vet Clin North Am: Food Anim Pract. 2019(35): 139–156.

Moore, D.A., Heaton, K., Poisson, S., Sischo, W., M. 2012. Dairy Calf Housing and Environment: The Science Behind Housing and On-Farm Assessments. Washington State University extension. EM045E. Noudettu osoitteesta: https://s3.wp.wsu.edu/uploads/sites/2147/2017/07/EM045E.pdf

Prill, R. 2000. Why measure carbon dioxide inside buildings? Washington State University Extension Energy Program, Spokane. Noudettu osoitteesta: http://www.energy.wsu.edu/Documents/CO2inbuildings.pdf.

Shaikh, F.K., Karim, S., Zeadally, S., Nebhen, J. 2022. Recent Trends in Internet-of-Things-Enabled Sensor Technologies for Smart Agriculture. IEEE Internet Things J 2022(9): 23583 – 23598.

Useat tartunnalliset ja ei-tartunnalliset sorkkasairaudet voivat heikentää lehmän hyvinvointia. Suomessa yleisimpiä sorkan ei tartunnallisia sairauksia ovat mm. valkoviivan repeämät ja anturavertymät ja -haavaumat, tartunnallisia sairauksia taas kantasyöpymä. Tartunnallisista sorkkasairauksista tilaongelmana voi esiintyä myös ajotulehdusta ja sorkka-alueen ihotulehdusta.

Sorkkaa ympäröivän kanta-alueen iho on terveellä eläimellä sileä ja tasainen eikä sorkkaa ympäröivissä kudoksissa esiinny turvotusta. Sorkkavälin iho on niin ikään tasainen ja sileä, ilman turvotusta, tulehdusta tai haavaumia. Tartunnalliset sorkkasairaudet, erityisesti ajotulehdus, voi aiheuttaa laajaa turvotusta sorkkaa ympäröivissä kudoksissa. Lisäksi tartunnalliset sorkkasairaudet voivat aiheuttaa haavaumia kannassa ja sorkkavälissä. Sorkka-alueen ihotulehduksessa esiintyy sairaudelle ominaisia haavaumia kannan alueella. Ei-tartunnallisissa sorkkasairauksissa vauriot näkyvät sorkan pohjan rakenteen muutoksina.

Yhteistä sorkkasairauksia poteville lehmille on usein ontuminen. Toisaalta ontuma tai liikkumisen muutokset voivat johtua myös muista luusto- ja lihassairauksista ja sorkkasairaus voi ilmetä myös ilman havaittavaa ontumaa. Lievästi ontuvan lehmän havainnoiminen on hankalaa. Erityisesti omassa karjassa silmä niin sanotusti tottuu liikkumiseltaan poikkeaviin lehmiin. Ontuvan lehmän voi tunnistaa mm. 1) epätasaisesta, hitaasta kävelyrytmistä, 2) lyhentyneestä askelpituudesta, 3) selkälinjan kaarevuudesta ja pään ”nyökkäilystä” lehmän kävellessä. Kipeän jalan liike voi lisäksi olla rajoittunut ontuvalla lehmällä, eikä se varaa painoa tasaisesti jokaiselle jalalle. Sorkka- ja jalkasairauksista johtuvaa ontumaa on helpoin havainnoida lehmän liikkuessa. Tietyt merkit seisovalla, esimerkiksi parteen kytketyllä eläimellä viittaavat kuitenkin heikentyneeseen jalkaterveyteen. Lehmä voi lepuuttaa kipeää jalkaa, siirtää seisoessaan jatkuvasti painoa jalalta toiselle tai seistä ”tasapainotellen” lantakourun reunalla. Myös hankala makuulle meno tai ylös nousu voivat olla merkkejä jalkojen sairauksista, kuten myös jalan kiertyminen sivusuunnassa.

Ontuva lehmä tarvitsee hoitoa mahdollisimman pian. Suositus pahoin ontuvan lehmän aikaikkunaksi sorkkahoitoon on 24 tuntia ja lievemmin ontuvan eläimen tapauksessa viikon kuluessa. Pahoin ontuvalle eläimelle hoitokarsina tarjoaa parhaat olosuhteet kuntoutumiseen.

Ontumisen ehkäisyksi ja sorkkaterveyden parantamiseksi navetan olosuhteilla ja managementilla on iso merkitys. Puhtaat, pitävät lattiat vähentävät liukastelua ja lisäävät sorkan puhtautta. Liukastelu rasittaa sorkan rakenteita ja altistaa lehmän valkoviivan repeämälle ja paiseille. Likaiset, märät sorkat taas edesauttavat sorkka-aineksen muuttumista pehmeämmäksi ja hautovat sorkan ihoa. Hautunut iho rikkoontuu ja toimii ympäristön bakteereille sisäänpääsyreittinä sorkan pehmytkudoksiin. Ruokinnan merkitys sorkkasairauksien ylläpidossa korostuu sorkkien ollessa likaiset. Löysä, roiskuva sonta edesauttaa sorkkien likaantumista. Lehmän vastustuskykyä tukeva tasapainoinen ruokinta parantaa lehmän yleistä puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan.

Lehmän seisoessa pitkään, erityisesti kovalla alustalla, sorkan verenkierto heikentyy. Tämän seurauksena martosorkka tulehtuu, sorkkaluuhun muodostuu kulumia ja se voi kääntyä epänormaaliin asentoon. Nämä seuraukset nähdään sorkan pohjassa anturavertyminä ja -haavaumina. Vastapoikineella lehmällä sorkan rasvapatja laihtuu lehmän hyödyntäessä rasvakudokseen varastoitua energiaa maidontuotantoon. Tällöin sorkan pohjaan kohdistuvaa painetta vähentävää kudosta on vähemmän ja kovalla alustalla seisoskelun haitat korostuvat. Lehmän seisoskelun vähentäminen on paras ennaltaehkäisymekanismi sorkan pohjaan kohdistuvan paineen ja rasituksen vähentämiseksi. Pehmeä ja hyvin mitoitettu makuupaikka edistää makuumukavuutta ja lisääntynyt makuuaika takaakin sorkille oivan levon ja verenkierron parantumisen, edistäen sorkkaterveyttä.

Säännöllisten sorkkahoitojen aikana nähdään sorkkien kunto ja havaitaan sorkan sairauksia. Jokaisen lehmän tulisi päästä sorkkahoitoon vähintään kaksi kertaa vuodessa. Ennaltaehkäisevä sorkkahoito noin 90 pv ennen poikimista takaa lehmälle terveet ja hyväkuntoiset sorkat painavan lopputiineyden ajaksi ja alkulypsykaudeksi. Hiehojen rutiininomainen sorkkahoito kuukautta-kahta ennen poikimista on niin ikään suositeltavaa. Seuraava ennaltaehkäisevä sorkkahoito ajoittuu lehmän tuotoskauden vaiheeseen noin 90–120 pv poikimisesta, jotta loppulypsykausi kuluu terveillä sorkilla. Erityistä huomiota vaativat lehmät, esimerkiksi kierresorkasta kärsivät lehmät, tulisi hoitaa ennaltaehkäisevästi tiheämmin. Oikein toteutetun, laadukkaan sorkkahoidon jälkeen lehmä ei onnu.

Sorkkien kunnon ylläpidossa ja sorkkien sairauksien ennaltaehkäisyssä tilakohtaiset rutiinit ovat avainasemassa. Suunnitelma sorkkaterveyden ylläpitoon onkin hyvä olla olemassa jokaisella lypsykarjatilalla. Terveillä sorkilla päästään myös tuloksiin!

Kirjallisuusviitteet

Anagnostopoulos, A., Barden, M., Griffiths, B. E., Bedford, C., Winters, M., Li, B., Coffey, M., Psifidi, A., Banos, G., Oikonomou, G. 2024. Association between a genetic index for digital dermatitis resistance and the presence of digital dermatitis, heel horn erosion, and interdigital hyperplasia in Holstein cows. Journal of Dairy Science, 107, 4915-4925.

Barker, Z. E., Leach, K. A., Whay, H. R., Bell, N. J., Main, D. C. J. 2010. Assessment of lameness prevalence and associated risk factors in dairy herds in England and Wales. Journal of Dairy Science, 93, 932-941.

Bell, N. J., Bell, M. J., Knowles, T. G., Whay, H. R., Main, D. C. J., Webster, A. J. F. 2009. The development, implementation and testing of a lameness control programme based on HACCP principles and designed for heifers on dairy farms. The Veterinary Journal, 180, 178-188.

Burgi, K. 2020. Hoof Health Management for Animal Well Being. Luentomateriaali. Maitoyrittäjät webinaari 09.09.2020.

Chapinal, N., Barrientos, A. K., von Keyserlingk, M. A. G., Galo, E., Weary, D. M. 2013. Herd-level risk factors for lameness in freestall farms in the northeastern United States and California. Journal of Dairy Science, 96, 318-328.

Cook, N. B. ja Nordlund, K. V. 2009. The influence of the environment on dairy cow behavior, claw health and herd lameness dynamics. The Veterinary Journal, 179, 360-369.

Danscher, A. M., Enemark, J. M. D., Telezhenko, E., Capion, N., Ekstrøm, C. T., Thoefner, M. B. 2009. Oligofructose overload induces lameness in cattle. Journal of Dairy Science, 92, 607-616.

Dippel, S., Dolezal, M., Brenninkmeyer, C., Brinkmann, J., March, S., Knierim, U., Winckler, C. 2009. Risk factors for lameness in freestall-housed dairy cows across two breeds, farming systems, and countries. Journal of Dairy Science, 92, 5476-5486.

Eronen, O., Kujala-Wirth, M., Rautala, H. 2023. Hivenaineruokinnan vaikutus sorkka-alueen ihotulehduksen esiintyvyyteen naudoilla – kirjallisuuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti, 130, 67–72.

Griffiths, B.E., Barden, M., Anagnostopoulos, A., Bedford, C., Higgins, H., Psifidi, A., Banos, G., Oikonomou, G. 2024. A prospective cohort study examining the association of claw anatomy and sole temperature with the development of claw horn disruption lesions in dairy cattle. Journal of Dairy Science, 107, 2483-2498.

Huxley, J., Archer, S., Bell, N., Burnell, M., Green, L., Potterton, S., Reader, J. 2014. Control of Lameness. Dairy Herd Health, toim. Green, M. Sivut 169-204. CAB International, Oxsfordshire, UK.

Kofler, J., Hoefler, M., Hartinger, T., Castillo-Lopez, E., Huber, J., Tichy, A., Reisinger, N., Zebeli, Q. 2023. Effects of High Concentrate-Induced Subacute Ruminal Acidosis Severity on Claw Health in First-Lactation Holstein Cows. Animals 13, 1418.

Leach, K.A., Offer, J.E., Svoboda, I., Logue, D.N. 2005. Effects of type of forage fed to dairy heifers: associations between claw characteristics, clinical lameness, environment and behaviour. Veterinary Journal, 169, 427-436.

Logue, D. N., Gibert, T., Parkin, T., Thomson, S., Taylor, D. J. 2012. A field evaluation of a footbathing solution for the control of digital dermatitis in cattle. The Veterinary Journal, 193, 664-668.

Offer, J.E., Leach, K.A., Brocklehurst, S., Logue, D.N. 2003. Effect of forage type on claw horn lesion development in dairy heifers. Veterinary Journal, 165, 221-227.

Offer, J.E., Logue, D.N., Mason, C. 2004. Effect of an incident of overfeeding of concentrate on claw horn lesion development in first lactation dairy heifers. In: Proceedings of the 13th International Symposium and 5th Conference on Lameness in Ruminants, Maribor, Slovenia, February 11–14. pp. 175–176.

Oikonomou, G., Cook, N. B., Bicalho, R. C. 2013. Sire predicted transmitting ability for conformation and yield traits and previous lactation incidence of foot lesions as risk factors for the incidence of foot lesions in Holstein cows. Journal of Dairy Science, 96, 3713-3722.

Palhano, R. L. A., Martins, R. A., Lemos, G. S., Faleiros, R. R., da Fonseca, L. A., Gorza, L. L., Lopes, C. E. B., Meneses, R. M., de Carvalho, A. U., Filho, E. J. F., Moreira, T. F. 2024. Exploring the impact of high-energy diets on cattle: Insights into subacute rumen acidosis, insulin resistance, and hoof health. Journal of Dairy Science, 107, 5054-5069.

Popescu, S., Borda, C., Diugan, E. A., Spinu, M., Groza, I. S., Sandru, C. D. 2013. Dairy cows welfare quality in tie-stall housing system with or without access to exercise. Acta Veterinaria Scandinavica, 55: 43.

Rouha-Mülleder, C., Iben, C., Wagner, E., Laaha, G., Troxler, J., Waiblinger, S. 2009. Relative importance of factors influencing the prevalence of lameness in Austrian cubicle loose-housed dairy cows. Preventive Veterinary Medicine, 92, 123-133.

Solano, L., Barkema, H. W., Pajor, E. A., Mason, S., LeBlanc, S. J., Zaffino Heyerhoff, J. C., Nash, C. G., Haley, D. B., Vasseur, E., Pellerin, D., Rushen, J., de Passillé, A. M., Orsel, K. 2015. Prevalence of lameness and associated risk factors in Canadian Holstein-Friesian cows housed in freestall barns. Journal of Dairy Science, 98, 6978-6991.

Sousa Junior, L. P. B., Pinto, L., Cruz, V. Oliveira Jr., G., de Oliveria, H., Chud, T., Pedrosa, V., Miglior, F., Schenkel, F., Brito, L. 2024. Genome-wide association and functional genomic analyses for various hoof health traits in North American Holstein cattle. Journal of Dairy Science, 107, 2207-2230.

Van der Tol, P. P. J., van der Beek, S. S., Metz, J. H. M., Noordhuizen-Stassen, E. N., Back, W., Braam, C. R., Weijs, W.A. 2004. The Effect of Preventive Trimming on Weight Bearing and Force Balance on the Claws of Dairy Cattle. Journal of Dairy Science, 87, 1732-1738.

Van Straten M., Siani, I., Bar, D. 2011. Reduced test-day milk fat percentage in cows diagnosed with claw horn lesions during routine claw trimming. Journal of Dairy Science, 94, 1858-1863.

Webster, A. J. F. 2001. Effects of Housing and Two Forage Diets on the Development of Claw Horn Lesions in Dairy Cows at First Calving and in First Lactation. The Veterinary Journal, 162, 56-65.

Westin, R., Vaughan, A., de Passillé, A. M., DeVries, T. J., Pajor, E. A., Pellerin, D., Siegford, J. M., Witaifi, A., Vasseur, E., Rushen, J. 2016. Cow- and farm-level risk factors for lameness on dairy farms with automated milking systems. Journal of Dairy Science, 99, 3732-3743.

Syyskuu hurahti vauhdilla Tietävä tila-hankkeen kirjoitustöiden parissa. Ammattilehtiartikkelin käsikirjoitus temaattisen ryhmän ”Economic vulnerability of farming” johtopäätöksistä maatalouden taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi valmistui. Temaattisessa ryhmässä maatalouden kannattavuutta tarkasteltiin useasta näkökulmasta ryhmän jäsenten edustaessa niin tutkijoita, maatalousalan neuvojia, maatalousyrittäjiä kuin myös elinkeinon edustajia. Artikkeli ryhmän johtopäätöksistä julkaistaan marraskuussa Maatilan Pellervon numerossa 8. Syyskuun aikana kirjoitettiin seuraava Tietävä tila-tietoisku lypsykarjan sorkkaterveydestä. Löydät tietoiskun hankekortin ajankohtaista osiosta ja tietomateriaalin alta.

Tietävä tila-hankkeen loppuvuosi koostuu viimeisten ammattilehtiartikkelien valmistelusta, hankkeen lopun hallinnosta, ja tapahtumaesiintymisistä. Hankkeen loppuseminaarikin häämöttää ja ilmoittautuminen on nyt avattu! Tervetuloa oppimaan kokonaisuuksien johtamisesta ja utareterveydestä Kajaaniin 27.11.2025! Maaseutuverkoston tapahtumasivulta löydät seminaarin ohjelman ja ilmoittautumislinkin.

Tietävä tila-hankkeen viimeiset hankekuukaudet pyörähtävät käyntiin ja hanke päättyy vuoden 2025 lopulla. Syksyn aikana toteutetaan hankkeen viimeiset toimenpiteet ja järjestetään hankkeen loppuseminaari. Työn alla onkin muun muassa ammattilehtiartikkeli temaattisen ryhmän ”Economic vulnerability of farming” johtopäätöksistä maatalouden taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi ja toki vielä pari Tietävä tila-tietoiskua. Aikaisemmat tietoiskut löydät hankkeen sivuille linkitetyltä tietokortilta tai alta Ajankohtaista-osiosta. Tutustu myös temaattisen ryhmän työskentelyyn pohjautuvan blogitekstin sisältöön, joka käsittelee maatalousyrityksen tuotantosuuntien monipuolistamista taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi.

Hankkeen loppuseminaari järjestetään Kajaanissa 27.11. ravintola Wanhalla Kerholla. Seminaarissa kuulemme ELT, yritysneuvoja Heidi Hiitiön ajatuksia lypsykarjatilan kokonaisvaltaisesta johtamisesta sekä uusinta tietoa naudan utaretulehdusten aiheuttajista ja ”ei löydöstä”-maitonäytetulosten tulkinnasta. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen avataan lähiaikoina!

EU CAP Network-verkoston temaattinen ryhmä ”Economic vulnerability of farming” pohti maatalouden taloudellisen kestävyyden tukemiseksi ratkaisuja kevään 2025 aikana. Tuotantosuuntien hajauttaminen nähtiin yhtenä vaihtoehtona taloudellisen kestävyyden kasvattamiseksi. Lue Agrihubin blogista pienryhmätyöskentelyn keskusteluissa heränneitä ajatuksia maatilayrityksen tuotantosuuntien hajauttamisen vaikutuksista yrityksen taloudellisen kannattavuuden ylläpitoon.

Lypsylehmän elimistössä tapahtuu suuria muutoksia siirtymäkauden aikana eli aikana noin kolme viikkoa ennen poikimista ja kolme viikkoa poikimisen jälkeen, kun ummessa oleva, tiine lehmä valmistautuu poikimiseen ja sen utare mukautuu maidontuotantoon ja uuteen lypsykauteen. Maidon tuottamiseksi utarekudos tarvitsee paljon kalsiumia ja glukoosia eli sokeria. Tämän seurauksena maidontuotannon alkaessa lehmän veren glukoosi- ja kalsiumpitoisuus laskevat. Mikäli lehmän elimistön sopeutumiskyky suureen kalsiumin ja glukoosin tarpeeseen on hidas tai häiriintynyt, voi se poikimisen jälkeen sairastua aineenvaihduntasairauksiin – poikimahalvaukseen tai ketoosiin ja maksan rasvoittumaan. Näiden sairauksien myötä lehmällä on alkulypsykaudella suurempi alttius sairastua tulehduksellisiin ja ruuansulatuskanavan sairauksiin.

Vaikka kullakin aineenvaihduntasairauksilla on omat syntymekanisminsa, samat ennaltaehkäisyn perusperiaatteet auttavat aineenvaihduntasairauksiin sairastumisen ennaltaehkäisyssä. Lypsykauden ruokinnan onnistumista silmällä pitäen loppulypsykauden lehmää kannattaa tarkastella kuntoluokan suhteen – meneekö lehmä umpeen oikeassa kuntoluokassa 3.0 vai onko kuntoluokka korkeampi? Korkea kuntoluokka umpi- ja alkulypsykaudella heikentää lehmän syöntiä ja edesauttaa rasvakudoksen pilkkomista lisäenergiaksi, lisäten maksan rasvoittumisen ja ketoosin synnyn mahdollisuutta. Myös kipu ja stressi laukaisevat rasvan pilkkomisen, joten umpikaudella on hyvä keskittyä takaamaan lopputiineelle lehmälle mukavat, puhtaat, tilavat ja kaikin puolin stressittömät oltavat.

Ruokintasuunnittelijan kanssa on hyvä räätälöidä umpilehmien dieetti energia- ja valkuaistasoltaan sopivaksi ja tarkastaa kivennäisruokinta kalsiuminpuutoksen ehkäisemiseksi. Umpikaudella lehmä saa ja sen pitää syödä pötsi täyteen, tavoitteellisen syönnin ollessa noin 15–16 kg kuiva-ainetta per päivä. Umpikauden lehmien toteutunutta syöntiä kannattaakin tarkkailla pötsin täyteisyyttä havainnoimalla ja pitää kirjaa laskennallisesta umpilehmien syönnistä. Ruokintaolosuhteiden osalta umpilehmän tulisi päästä syömään yhdessä laumatovereiden kanssa aina halutessaan, jotta syönti ei rajoitu. Käytännössä siis koko umpiryhmän pitäisi mahtua väljästi ruokintapöydälle syömään yhtä aikaa täyden ruokintapöydän ääreen. Veden tärkeyttä umpilehmien syönnin takaamiseksi ei pidä unohtaa ja raikasta, puhdasta vettä tuleekin olla umpilehmien saatavilla jatkuvasti.

Alkulypsykauden lehmät toimivat indikaattorieläiminä umpikauden onnistumiselle ja suuri hoitotarve alkulypsykaudesta antaakin syyn tarkastella umpikauden tapahtumia tarkemmin. Toimiva umpi- ja vastapoikineiden lehmien seurantarutiini auttaa havaitsemaan sairaat lehmät, arvioimaan tilatasolla lehmien sopeutumista lypsykauden vaatimuksiin sekä miettimään ratkaisuja mahdollisiin haasteisiin.

Umpilehmien ja vastapoikineiden lehmien hyvinvoinnin takaamiseksi:

Huolehdi ruokinnan onnistumisesta
Ryhmittele lehmät tuotantovaiheen mukaan ja ruoki lehmiä tuotantovaiheen mukaisesti
Vähennä lehmän stressiä: tarjoa puhdas ja mukava makuuparsi, riittävästi syönti- ja juontitilaa ja viilennä navettaa tarvittaessa
Huomioi lehmän sosiaaliset tarpeet: minimoi lehmien siirrot, mahdollista ryhmäkäyttäytyminen ja poikivalle lehmälle mahdollisuus vetäytyä ryhmästä, ei ylitäyttöä
Seuraa umpilehmien ja vastapoikineiden terveyttä ja hyvinvointia

Kirjallisuusviitteet

Bauer, A. What you don’t know can cost you. https://hoards.com/blog-8651-what-you-dont-know-can-cost-you.html

Caixeta, L.S., Ospina, P.A., Capel, M.B., Nydam, D.V. 2017. Association between subclinical hypocalcemia in the first 3 days of lactation and reproductive performance of dairy cows. Theriogenology 94: 1-7.

Couto Serrenho, R., Bruinjé, T.C., Morrison, E.I., Renaud, D.L., DeVries, T.J., Duffield, T.F., LeBlanc, S.J. 2021. Validation of a point-of-care handheld blood total calcium analyzer in postpartum dairy cows. JDS Communications 2: 41–45.

Couto Serrenho, R., DeVries, T.J., Duffield, T.F., LeBlanc, S.J. 2021. Graduate Student Literature Review: What do we know about the effects of clinical and subclinical hypocalcemia on health and performance of dairy cows? J. Dairy Sci. 104: 6304–6326.

da Silva, D.C., Fernandes, B.D., dos Santos Lima, J.M., Pinheiro Rodriguez, G., Barros Dias, D.L., de Oliveira Souza, E.J., Filho, M.A.M. 2018. Prevalence of subclinical hypocalcemia in dairy cows in the Sousa city micro-region, Paraíba state. Tropical Animal Health and Production: https://doi.org/10.1007/s11250-018-1680-x.

eClinPath. 2020. Calcium. Cornell University College of Veterinary Medicine. https://eclinpath.com/chemistry/minerals/calcium/

Ezequias Castillo-Lopez, Renee M. Petri, Sara Ricci, Raul Rivera-Chacon, Arife Sener-Aydemir, Suchitra Sharma, Nicole Reisinger, Qendrim Zebeli, Dynamic changes in salivation, salivary composition, and rumen fermentation associated with duration of high-grain feeding in cows, Journal of Dairy Science, Volume 104, Issue 4, 2021, Pages 4875-4892, https://doi.org/10.3168/jds.2020-19142.

Fiore, F., Cocco, R., Musina, D., Spissu N. 2019. On-farm use of a water hardness test kit to assess total blood calcium level in dairy cattle. Journal of Dairy Research https:// doi.org/10.1017/S0022029920000023.

Goff, J. P. 2004. Macromineral disorders of the transition cow. Vet Clin Food Anim 20: 471-494.

Goff, J. P. 2014. Calcium and magnesium disorders. Vet Clin Food Anim 30: 359-381.

Goff, J. P. 2015. Endocrine and metabolic disorders: calcium, magnesium and phosphorus. Large Animal Internal Medicine, 5^th ed. 1258-1262.

Heppelmann, M., Krach, K., Krueger, L., Benz, P., Herzog, K., Piechotta, M., Hoedemaker, M., Bollwein, H. 2015. The effect of metritis and subclinical hypocalcemia on uterine involution in dairy cows evaluated by sonomicrometry. J. Reprod. Dev. 61: 565–569.

Hokkanen, A.-H. 2024. Luentomateriaali Naudan maksasairaudet ja ketoosi: Päivitetty materiaali kuulijoille. Fennovet koulutus Naudan maksasairaudet ja ketoosi, 28.11.2024.

Hokkanen, A.-H. 2025. Luentomateriaali Naudan aineenvaihduntasairaudet: Kivennäiset. Fennovet koulutus Naudan aineenvaihduntasairaudet: kivennäiset, 23.1.2025.

Lindberg, H. 2016. Magnesium poikimahalvauksen ehkäisyssä ja hoidossa, sekä kliinisiä havaintoja. Helsingin yliopisto: https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/21db081c-675f-444d-81e6-aca554c1ca5d/content

Martinez, N., Sinedino, L.D.P., Bisinotto, R.S., Ribeiro, E.S., Gomes, G.C., Lima, F.S., Greco, L.F., Risco, C.A., Galvão, K.N., Taylor-Rodriguez, D., Driver, J.P., Thatcher, W.W., Santos, J.E.P. 2014. Effect of induced subclinical hypocalcemia on physiological responses and neutrophil function in dairy cows. J. Dairy Sci. 97: 874–887.

Martín-Tereso, J. ja Martens, H. 2014. Calcium and magnesium physiology and nutrition in relation to the prevention of milk fever and tetany (Dietary management of macrominerals in preventing disease). Vet C.in Food Anim 30: 643-670.

Menta, P.R., Fernandes, L., Poit, D., Celestino, M.L., Machado, V.S., Ballou, M.A., Neves, R.C. 2021. Association of blood calcium concentration in the first 3 days after parturition and energy balance metabolites at day 3 in milk with disease and production outcomes in multiparous Jersey cows. J. Dairy Sci. 104: 5854–5866.

Neves, R.C., Leno, B.M., Bach, K.D., McArt, A.A. 2018. Epidemiology of subclinical hypocalcemia in early-lactation Holstein dairy cows: The temporal associations of plasma calcium concentration in the first 4 days in milk with disease and milk production. J. Dairy Sci. 101: 9321–9331.

Plumb, D. C. 2015. Plumb’s Veterinary Drug Handbook, 8^th ed.

Pyörälä, S. ja Tiihonen, T. 2005. Kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt. Nautojen sairaudet.

Raboisson, D., Mounié, M., Khenifar, E. , Maigné, E. The economic impact of subclinical ketosis at the farm level: Tackling the challenge of over-estimation due to multiple interactions. Prev. Vet. Med. 122: 417-425. doi: https://doi.org/10.1016/j.prevetmed.2015.07.010

Rasmussen, P., Barkema, H. W., Osei, P. P., Taylor, J., Shaw, A. P., Conrady, B., Chaters, G., Muños, V., Hall, D. C., Apenteng, O. O., Rushton, J., Torgerson, P. R. 2024. Global losses due to dairy cattle diseases: A comorbidity-adjusted economic analysis. J. Dairy Sci. 107, 6945-6970. doi: https://doi.org/10.3168/jds.2023-24626

Reinhardt, T.A., Lippolis, J.D., McCluskey, B.J., Goff., J.P., Horst, R.L. 2011. Prevalence of subclinical hypocalcemia in dairy herds. The Vet. J. 188: 122–124.

Rico, J. E. ja Barrientos-Bartos, M. 2024. Invited review: Ketone biology—The shifting paradigm of ketones and ketosis in the dairy cow. J. Dairy Sci. 107, 3367-3388. doi: https://doi.org/10.3168/jds.2023-23904

Rodríguez, E.M., Arís, A., Bach, A. 2017. Associations between subclinical hypocalcemia and postparturient diseases in dairy cows. J. Dairy Sci. 100: 7427–7434.

Sedó, S.U., Rosa, D., Mattioli, G., de la Sota, R.L., Giuliodori, M.J. 2018. Associations of subclinical hypocalcemia with fertility in a herd of grazing cows. J. Dairy Sci. 101: 10469–10477.

Simojoki, H. 2017. Poikimahalvauksen hoitosuositukset. Tuotanto- ja kunnaneläinlääkäripäivät 31.3-1.4.2017

Sjaastad, Ø. V., Sand, O., Hove, K. 2010. Physiology of Domestic Animals, 2^nd ed.

Tufarelli, V., Puvača, N., Glamočić, D., Pugliese, G., Colonna, M.A. 2024. The most important metabolic diseases in dairy cattle during the transition period. Animals, 14, 816.

Umadevi, U., Saranya, S., Madhu Mathi, P., Umakanthan, T. 2015. Successful management of hypercalcaemia in multi-treated milk fever cows. IJSR 4: 2100-2101.

Valldecapres, A., Pires, J.A.A., Silva-del-Río, N. 2019. Cow-level factors associated with subclinical hypocalcemia at calving in multiparous Jersey cows. J. Dairy Sci. 102: 8367–8375.

Tietävä tila-tiedonvälityshankkeen viimeinen puoli vuotta pyörähti kesäkuun alussa käyntiin. Hanke on edennyt suunnitellusti ja paljon on hankkeen tiimoilta kuluneen vuoden aikana tehty. ProAgria Itä-Suomen neuvojien koulutustilaisuuksissa on hanketoimenpiteenä pidetty esityksiä lypsylehmien lämpöstressistä ja utaretulehdusten ennaltaehkäisystä sekä sorkkaterveyden edistämisestä. Lisäksi elokuussa 2024 Tietävä tila-hanke oli mukana Pellonpiennarpäivillä Sotkamossa. Kainuun ammattiopiston KantriVoima-koulutushankkeen kanssa yhdistimme voimamme ja pidimme niin ikään koulutustilaisuudet lypsykarjan aineenvaihduntasairauksien ja utaretulehdusten ennaltaehkäisystä keväällä 2025.

Kirjallista materiaalia hankkeen tiimoilta on tuotettu syksyllä 2024 kirjoitettujen kahden ammattilehtiartikkelin muodossa. Käytännön Maamies-lehdessä julkaistiin artikkelit aktiivisuussensoreiden toimintaperiaatteesta ja yhteistyössä virolaisten tutkijoiden kanssa pieni kyselytutkimus sikäläisten lypsykarjatilallisten kokemuksista niiden käytössä.

Hanketoimijat ovat osallistuneet myös EU CAP Network-verkoston järjestämiin asiantuntijaryhmiin Tietävä tila-hankkeen myötä. Temaattinen ryhmä ”Economic vulnerability of farming” tarjosi mielenkiintoisen katsauksen maatalouden taloudellisiin riskitekijöihin ja yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan keinoihin niiden ennaltaehkäisemiseksi. Kevään ja kesän aikana valmistelemme ammattilehtiartikkelin julkaistavaksi temaattisen ryhmän toiminnasta ja sen aikana saadusta tiedosta. Toisen asiantuntijaryhmän, fokusryhmän ”Alternative solutions for livestock differentiation” toiminnan pohjalta valmistellaan niin ikään materiaalia jaettavaksi.

Syksyn seminaaritapahtuman suunnittelu ja järjestely on myös käynnistynyt ja aikataulut, puhujat sekä toteutuspaikka alkavat olla kasassa. Viimeisten varmistusten jälkeen pääsemme avaamaan ilmoittautumisen sekä mainostamaan seminaaria toden teolla. Tervetuloa sankoin joukoin seminaariin!

Toukokuun alku on Tietävä tila- tiedonvälityshankkeen tiimoilta ollut rauhallinen. Huhtikuun intensiivisten tiedonvälitystapahtumien ja muiden toimenpiteiden jälkeen hieman kiireettömämpi hetki on mahdollistanut hankkeen viimeisen puolen vuoden tapahtumien ja toimenpiteiden suunnittelun. Kirjoittaakin olemme hankkeen tiimoilta ehtineet ja toukokuun Tietävä tila-tietoisku ennakoi tulevaa kesää tiivistäen tärkeimmät seikat lypsylehmien lämpöstressistä ja sen ennaltaehkäisystä. Tutustu tietoiskuun, hankkeen muihin ajankohtaisiin asioihin sekä menneisiin tapahtumiin Tietävä tila hankerekisterin Ajankohtaista-osiosta.

Hankkeen lopun toimenpiteinä kokoamme vielä huhtikuussa olleiden EU CAP Networkin temaattisen ryhmän ”Economic vulnerability of farming ” ja fokusryhmän ”Alternative solutions for livestock differentiation” tärkeimmät havainnot ja matkakuulumiset jaettavaksi ja julkaistavaksi. Suunnittelutyö hankkeen loppuseminaarin järjestämiseksi on myös alkanut. Tietävä tila-tiedonvälityshankkeen loppuseminaari järjestetään Kajaanissa loppuvuodesta. Seminaarin ajankohdasta ja ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin lisää.

Tietävä tila – tietoisku: Kesä, kärpäset ja lehmien lämpöstressi

Toukokuun alku toi mukanaan västäräkit ja pääskyset myös Kainuuseen – pääskysestä ei päivääkään eli kesä on täälläkin! Valitettavasti kesä, kärpäset ja korkea lämpötila luovat omat haasteensa navetassa asuville lehmäystävillemme, joita lämpöstressi voi pikkuhiljaa alkaa vaivata. Lämpöstressin vaikutukset näemme lehmän vähentyneenä maitotuotoksena ja rehunsyöntinä, kohonneena maidon somaattisena solulukuna sekä heikentyneenä hedelmällisyytenä ja vastustuskykynä.

Lypsylehmät sietävät hyvin kylmää lämpötilaa ja ympäristön optimilämpötila lehmän kannalta olisikin 5–21 °C lämpötilan välillä. Ympäristön lämpötilan ollessa mainituissa lukemissa ei lehmän tarvitse kuluttaa energiaa elimistön lämmittämiseen tai viilentämiseen. Kun lämpötila kipuaa yli 21 °C lehmä alkaa kärsiä lämpöstressistä. Korkea ympäristön suhteellinen ilmankosteus lisää lehmän lämpöstressin kokemista. Lämpötilan ja suhteellisen ilmankosteuden yhteisvaikutusta lämpöstressin syntyyn kuvataan lämpötila-kosteusindeksillä (engl. temperature humidity index, THI), jonka kriittinen yläraja lypsylehmän hyvinvointia ajatellen on 69 ja 72 välillä. Lämpötila-kosteusindeksi voidaan laskea kaavalla , jossa IL on ilman lämpötila (°C) ja SK suhteellinen ilmankosteus (%). Eräässä italialaistutkimuksessa todettiin lämpötila-kosteusindeksin ylittäneen indeksiarvon kriittisen ylärajan yli 70 % ajasta kesäkausina vuosina 2020–2022 päiväsaikaan tehdyissä mittauksissa (Messeri ym. 2023). Tämä vähensi merkittävästi lypsylehmien aktiivisuutta sekä syönti- ja märehtimisaikaa (Messeri ym. 2023).

Yli 21°C lämpötilassa lehmä pyrkii sopeutumaan ympäristön korkeaan lämpötilaan hikoilemalla ja nostamalla hengitystiheyttä. Lämmön vapauttaminen elimistöstä näiden keinojen avulla menettää tehokkuuttaan, mitä korkeampi on suhteellinen ilmankosteus. Hikoilemisen ja hengitystiheyden nostamisen lisäksi lehmä pyrkii sopeutumaan ympäristön korkeaan lämpötilaan ja lisäämään lämmön vapauttamista elimistöstään vähentämällä rehunsyöntiä ja muuttamalla ruokailutottumuksiaan (lehmä syö harvemmin, mutta isompia annoksia) sekä seisomalla ja juomalla enemmän. Näiden sopeutumiseen tähtäävien käyttäytymismallien sekä hikoilun ja hengitystiheyden kasvun vuoksi lehmän elimistössä tapahtuu myös haitallisia ilmiöitä. Hikoilun mahdollistava ääreisverenkierron lisääntyminen vähentää verenkiertoa ruuansulatuskanavassa. Ruuansulatuskanavan kudokset alkavat kärsiä hapen puutteesta, joka lisää ruuansulatuskanavan seinämän läpäisevyyttä. Saman aikaisesti vähentyneen syönnin seurauksena lehmän märehtiminen, syljen tuotanto ja pötsissä muodostuvien haihtuvien rasvahappojen imeytyminen verenkiertoon vähenee. Lopputulemana pötsi alkaa happamoitua ja verenkiertoon vapautuu ruuansulatuskanavan kuolleiden bakteerien pintamolekyylejä, endotoksiineja. Endotoksiinit aiheuttavat lehmälle systeemisen endotoksemian eli elimistön matala-asteisen tulehduksen. Näitä reaktioita alkavatkin seurata utare- ja kohtutulehdukset, tiinehtymisen vaikeudet ja ontumatapaukset.

Lämpöstressin haitallisista seurauksista huolimatta lehmä pystyy sopeutumaan korkeisiinkin lämpötiloihin ajan kanssa. Valitettavasti tähän vaaditaan kuitenkin useita viikkoja aikaa ja Suomen kesässä esiintyvät nopeat hellejaksot eivät tätä sopeutumista mahdollista. Lämpöstressin synnyn ennaltaehkäisyksi navetan tehokas ilmanvaihto ja tuulettimet ovat avainasemassa. Navetan ilmanvaihtoa ja tuuletusta tuleekin tehostaa lämpötilan jo lähennellessä kriittistä ylärajaa 21°C lämpöstressin synnyn ehkäisemiseksi. Mikäli navetassa on käytössä olosuhdeseuranta ja suhteellisen ilmankosteuden tarkkailumahdollisuus, voi lämpötila-kosteusindeksin avulla tarkkailla lehmän lämpöstressin kokemisen kriittistä pistettä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös yöaikaan – lämpimät ja kosteat kesäyöt eivät mahdollista päivän aikana lehmän elimistöön keräytyneen lämmön poistamista yöllä, vaikka aurinko olisikin maillaan. Tällöin navetan tuuletus ja ilmanvaihdon tehostaminen myös yön tunteina on paikallaan lehmän hyvinvoinnin takaamiseksi.

Kirjallisuusviitteet

Amaral ym. Heat stress modulates polymorphonuclear cell response in early pregnancy cows: I. interferon pathway and oxidative stress. 2021. PLoS ONE 16, e0257418.

Becker ym. Physiological and behavioral effects of heat stress in dairy cows. 2020. J Dairy Sci. 103, 6751 – 6770.

Burhans ym. Lethal heat stress: the putative pathophysiology of a deadly disorder in dairy cattle. 2022. J Dairy Sci, 105, 3716 – 3735.

Hulsen, J. ja Rodenburg, J. 2010. Future farming – building for the cow. Roodbunt Publishers, Zutphen, Alankomaat.

Kadzere ym. Heat stress in lactating cows, a review. 2022. Livest Prod Sci. 77, 59 – 91.

Kappes, R., Knob, D. A., Scheid, A. L., Barreta, B. E., Perazzoli, L., Mendes, B. B., Alessio, D. R. M., Neto, A. T. 2022. Rumination time, activity index, and productive performance of Holstein and crossbred Holstein × jersey cows exposed to different temperature-humidity indexes. Int J Biometeor. 2022(66): 791–801.

Leliveld, L. M. C., Riva, E., Mattachini, G., Finzi, A., Lovarelli, D., Provolo, G. 2023. Dairy cow behavior is affected by period, time of day and housing. Animals. 2023(12): 512.

Lemal ym. From heat stress to disease – immune response and candidate genes involved in cattle thermotolerance. 2023. J Dairy Sci, 106, 4471 – 4488.

Maa- ja metsätalousministeriö. 2001. Maa- ja metsätalousministeriön rakentamista koskevat määräykset ja ohjeet. Liite 10 MMM:n asetukseen tuettavaa rakentamista koskevista määräyksistä ja suosituksista (100/01): Maatalouden tuotantorakennusten lämpöhuolto ja huoneilmasto, MMM-RMO C2.2. (ei enää voimassa, vain ohjeellinen). Noudettu osoitteesta: https://mmm.fi/documents/1410837/1853806/L10-rmoC22-01.pdf/8f0e7d9d-8c62-4c72-a1ef-fa9dd78bf4d0/L10-rmoC22-01.pdf?t=1446462610000

Messeri, A., Mancini, M., Bozzi, R., Parrini, S., Sirtori, F., Morabito, M., Crisci, A., Messeri, G., Ortolani, A., Gozzini, B., Orlandini, S., Fibbi, L., Cristofori, S., Grifoni, D. 2023. Temperature-humidity index monitoring during two summer seasons in dairy cow sheds in Mugello (Tuscany). Int. J Biometeor. 2023(67): 1555–1567.

Rolando, P. L., Sandoval-Monzón, R. S., Montenegro, M. P., Ruiz-García, L. F. 2022. Temperature-humidity index and reproductive performance of dairy cattle farms in Lima, Peru. Open Vet J. 2022(12): 399–406.

Schüller, L. K., Burfeind, O., Heuwieser, W. 2014. Impact of heat stress on conception rate of dairy cows in the moderate climate considering different temperature-humidity index thresholds, periods relative to breeding, and heat load indices. Theriogen. 2014(81): 1050–1057.

Weerasinghe, W. P. C. G., Rajapaksja, E., Samarakone, T. S. 2023. Effect of Temperature Humidity Index (THI) on resting pattern of dairy cows in different regions of Sri Lanka. Trop Anim Health Prod. 2023(56): 24.

Wildridge, A. M., Thomson, P. C., Garcia, S. C., John, A. J., Jongman, E. C., Clark, C. E. F., Kerrisk, K. L. 2018. Short communication: The effect of temperature-humidity index on milk yield and milking frequency of dairy cows in pasture-based automatic milking systems. J Dairy Sci. 2018(101): 4479–4482.

Zhou, M., Aarnink, A. J.A., Hyunh, T. T. T., van Dixhoorn, I. D. E., Kroot Koerkamp, P.W.G. 2022. Effects of increasing air temperature on physiological and productive responses of dairy cows at different relative humidity and air velocity levels. J Dairy Sci. 2022(105): 1701–1716.

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen matkasta Brysseliin EU CAP Network-verkoston temaattiseen ryhmään: Tietävä tila – hankkeen tiimoilta Brysselissä | Oulun yliopisto

Osallistuin EU CAP Networkin koordinoimaan temaattiseen ryhmään ”Economic vulnerability of farming” kevään 2025 aikana. Temaattisen ryhmän tavoitteena oli miettiä, mitä maatalouden taloudellisella haavoittuvuudella tarkoitetaan, tunnistaa haavoittuvuuden riskitekijöitä, pohtia maatilayritysten mahdollisuuksia ja toimenpiteitä taloudellisilta riskitekijöiltä suojautumiseksi sekä peilata EUn yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) toimivuutta, käytänteitä ja sen mahdollisia parannuskohteita taloudellisten riskitekijöiden ennaltaehkäisyksi. Temaattinen ryhmä kokosi neljäkymmentä asiantuntijaa ympäri Eurooppaa keskustelemaan aiheesta. Kutsun ryhmään osallistumisesta sain eläintautien taloudellisiin vaikutuksiin liittyvän COST Action hakemuksen myötä.

Temaattinen ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 22. tammikuuta etätapaamiseen. Ensimmäisen etätapaamisen tarkoituksena oli tutustua taloudellisten riskitekijöiden ulottuvuuksiin maataloudessa ja yhteisen maatalouspolitiikan keinoihin maatalouden taloudelliseksi tukemiseksi. Lisäksi tapaamisessa pohdittiin, mitä maatilayritysten taloudellinen haavoittuvuus kunkin osallistujan kokemusten perusteella tarkoittaa ja sen riskitekijöitä osallistujien toimintaympäristössä ja jäsenvaltiossa.

Etätapaamista seurasi pienryhmissä työskentely, jossa etätapaamisten muodossa työstettiin toimenpide- ja suosituskoosteita neljän aihealueen ympärille: varautuminen ja ennaltaehkäisevät toimet, vakuutukset ja sijoitusrahastojen käyttö, liiketoiminnan kasvattaminen lisääntyneen yhteistyön kautta ja maataloutta tukevan keskusteluympäristön luominen. Nämä koosteet esiteltiin koko temaattiselle ryhmälle päätöskokouksessa Brysselissä 8.4.2025 ja jätettiin EU CAP verkostolle hyödynnettäväksi seuraavan yhteisen maatalouspolitiikkakauden valmistelussa.

Kokouspäivä Brysselissä oli tiivis. Päivän aloitukseksi pääsimme esittelemään itsemme ja organisaatiomme lyhyen tutustumisleikin muodossa. Aamupäivä jatkui lyhyillä puheenvuoroilla eri jäsenvaltioissa toteutetuista, hyväksi havaituiksi keinoista taloudellisten riskitekijöiden ennaltaehkäisyksi. Italialainen esimerkki käsitteli Euroopan maatalouden kehitysrahaston (EAFRD) tukeman kansallisen vakuutusrahaston hyödyntämistä taloudellisten riskitekijöiden ennaltaehkäisyssä ja niiden realisoitumisen hallinnassa. Myös puolalainen esimerkki käsitteli kasvinviljelyyn keskittyvän vakuutusrahaston muodostamista viljelijöiden tueksi. Hollannista esiteltiin viljelijöille muodostettuja opintoryhmiä, joissa muiden teemojen ohella viljelijät pääsivät keskustelemaan tuotantotilojensa taloudesta, taloudellisten riskien ennaltaehkäisystä sekä vertailemaan taloudellisia tunnuslukuja. Viimeisenä esiteltiin eri Euroopan maista laatuketjuja ja elintarvikesertifikaatteja, joihin osallistumalla tuottaja voi ansaita lisäarvoa tuottamalleen raaka-aineelle tai elintarvikejalosteelle. Suomesta esimerkiksi oli päässyt mukaan Kesko-yhtymän Tuottajalle kiitos-toimintamalli, jossa yhtymän kauppiaat voivat tukea paikallisia ruuantuottajia ottamalla näiden tuotteita myyntivalikoimaansa ja tilittämällä tuotteen hinnassa olevan lisäosan suoraan tuottajille.

Aamupäiväkahvin jälkeen aloitimme ryhmätyöskentelyn ja jatkoimme toimenpidekoosteiden viimeistelyä. Toimenpidekoosteiden aihealueet olivat laajoja, joten niiden sisältö oli rajattu kunkin aihealueen sisällä pienempään kokonaisuuteen. Osallistuin aihealueen varautuminen ja ennaltaehkäisevät toimet toimenpide-ehdotusten suunnitteluun, jossa keskityimme suunnittelemaan maatilojen tulonlähteiden monipuolistamista tuotannon ja yritystoiminnan hajauttamisen muodossa. Pienryhmässä esitettiin esimerkkejä tuotannon ja yritystoiminnan hajauttamisesta muun muassa muodostamalla maatilayrityksen yhteyteen maatilamatkailua tai tuotteiden suoramyyntiä ja jalostusta, monipuolistamalla kasvatettavien peltokasvien tai kotieläinten lajivalikoimaa, suosimalla kestäviä ja tuotanto-olosuhteisiin sopivia kasvilajeja sekä tuottamalla uusiutuvia energianlähteitä, kuten biokaasua tai aurinkoenergiaa. Ryhmäämme osallistui tšekkiläinen maanviljelijä, joka toteutti tuotannon hajauttamista viljelemällä eri viljalajeja sekä kasvattamalla sikoja ja lehmiä. Häneltä ryhmämme sai käytännön tietoa siitä, mitä viljelijä tuotannon hajauttamiseen tarvitsee: aikaa, motivaatiota, rahallisia resursseja ja tietotaitoa.

Lounastauon pääsimme nauttimaan lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Lounaan päätteeksi kuulimme tuloksia EU CAPin toteutumista valvovan yksikön toteuttamasta kyselystä jäsenvaltioille CAPin eri keinojen hyödyntämisestä maatalouden taloudellisten riskitekijöiden ennaltaehkäisemisessä. Kyselyyn oli saatu mukaan näkemyksiä kuudestatoista toteutustavasta ja näkemyksistä. Myös Suomi oli vastaajien joukossa. Esityksen jälkeen pääsimme keskustelemaan ajatuksistamme kyselyssä esitettyjen teemojen ympärillä. Päivän päätteeksi oli aika esitellä valmiit toimenpidekoosteet. Leikkimielisen kilpailun parhaasta toimenpidekoosteesta voitti ryhmä, joka pohti keinoja vakuutusten ja sijoitusrahastojen tehokkaammaksi käytöksi maatalouden taloudellisten riskitekijöiden turvaamisessa.

Temaattisessa ryhmässä mukanaolo tarjosi mielenkiintoisen opintomatkan EU-tason asiantuntijaryhmässä toimimiseen. Ryhmän osallistujat edustivat useita jäsenvaltioita, ammattiryhmiä, organisaatioita sekä osaamisalueita. Tämä näkyi keskusteluissa, joissa näkemyksiä riitti jaettavaksi ilmastonmuutoksesta, vuoristoalueiden maataloudesta, mehiläiskasvatuksesta ja kotieläintuotannosta aina energia- ja datatalouteen. Suomesta lisäkseni ryhmään osallistui Maa- ja metsätalousministeriön virkamies ja hänen kanssaan keskustelin pitkästi CAPin hyödyntämisestä Suomen tuotanto-olosuhteissa. Valtaosa osallistujista edusti Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan maita ja suurin osa osallistujista oli maatalouden hallinnonalan, rahoituslaitosten tai etujärjestöjen edustajia. Mielelläni olisin kuullut laajemminkin viljelijöiden näkemyksiä taloudellisten riskitekijöiden hallinnasta. Kiinnostavaa oli kuitenkin kuulla esimerkiksi maltalaisen nuorten tuottajien ja kestävän maatalouden edistämistä ajavan yhdistyksen edustajan Jeanette Borgin kanssa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sikäläiseen tuotantoon. Hän kertoi ympäristön ja luonnon osin jo aavikoituvan Maltalla ja tämä muutos on kehittynyt vain muutamassa vuodessa.

Matkat ja majoitus Brysselissä oli järjestetty EU CAP verkoston toimesta. Lentoaikataulut mahdollistivat tutustumisen keväiseen Brysseliin ja sen nähtävyyksiin kokouspäivän ohella. Verkoston järjestämät matkat on hyvin organisoitu ja osallistujia informoidaan hyvin hotellin ja tapahtumapaikan sijainnista sekä siirtymisistä lentokentältä majoitus- tai tapahtumapaikalle. Hotelli olikin mukavan kävelymatkan päässä EU CAP verkoston toimitiloista, jossa kokous järjestettiin.

Temaattisen ryhmän toiminnasta ja tuloksista viestitään ja niitä jaetaan tiedonvälitystoimenpiteenä Tietävä tila-tiedonvälityshankkeen tiimoilta kevään 2025 aikana. Tiedonvälitysmateriaalin löytää hankkeen kotisivuilta Maaseutuverkoston hankerekisteristä. Temaattisen ryhmän materiaalin löydät ryhmän internetsivustolta ”Economic vulnerability of farming”.

Anri Timonen,

Tietävä tila-hanke

Utaretulehdus on lypsylehmien monisyinen ja yleinen tulehdussairaus, jonka aiheuttaa vedinkanavan kautta utarekudokseen tunkeutunut mikrobi. Tilatasolla lypsylehmien sairastuminen utaretulehdukseen voi aiheuttaa jopa kymmenien tuhansien eurojen vuosikustannukset. Utaretulehdusten ennaltaehkäisy onkin tehokas keino hallita sairastumisen aiheuttamia kustannuksia sekä edistää lehmien terveyttä ja hyvinvointia.

Lypsykarjan utareterveyden ylläpito perustuu uusien utaretulehdusten synnyn ehkäisyyn samanaikaisesti hoitamalla olemassa olevat utaretulehdukset tehokkaasti, jolloin lehmän sairastamisen aika lyhenee. Uusien utaretulehdustapausten ennaltaehkäisemiseksi ympäristön puhtauteen, lehmän hyvään vastustuskykyyn sekä oikeaoppiseen lypsytapahtumaan tulee kiinnittää huomiota. Puhtaassa elinympäristössä tartuntapaine on vähäisempi ja siten riski sairastua utaretulehdukseen vähenee. Lehmän hyvä vastustuskyky taasen edesauttaa taudinaiheuttajien eliminointia utarekudoksesta ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa tulehdusta. Oikeaoppinen lypsytapahtuma vähentää lypsyn aiheuttamaa rasitusta lehmän utareelle ja ehkäisee taudinaiheuttajien siirtymistä lehmältä toiselle lypsylaitteiston välityksellä. Lehmän tehokas hoito vaatii oikeita päätöksiä lääkkeellisen hoidon sekä lehmän tai utareneljänneksen umpeutuksen välillä. Lehmän hyvä vastustuskyky edesauttaa myös hoidon onnistumista.

Hyvästä vastustuskyvystä ja lehmän oikeasta hoidosta huolimatta taudinaiheuttaja ja utaretulehdus joskus vie voiton ja lehmä jää kroonisesti sairaaksi, joudutaan poistamaan karjasta tai lopettamaan vaikean sairauden vuoksi. Kroonisesti utaretulehdusta potevat lehmät ovat silminnähden terveitä, mutta niiden maito sisältää elimistön somaattisia soluja yli sallitun määrän 200 000 solua/millilitra maitoa.

Utareterveyden ylläpito vaatii päivittäistä ja kuukausittaista seurantaa, sillä äkillinen rikko lannanpoistojärjestelmässä, ruokinnan muutos tai ostetun lypsylehmän mukana tullut uusi utaretulehduksen aiheuttaja voi nopeastikin heilauttaa lypsykarjatilan utareterveystilanteen hyvästä heikommaksi. Utaretulehdukseen sairastunut lehmä tulee havaita nopeasti, jotta lehmän hoito ei viivästy ja sen hyvinvointi voidaan turvata. Nykypäivänä teknologia auttaa utareterveyden seurannassa ja esimerkiksi lypsyrobotit mahdollistavat lehmien utareterveyden päivittäisen seurannan helpottaen utareterveyden ylläpitoa lypsykarjassa. Lehmän sairastumista utaretulehdukseen voikin seurata esimerkiksi lypsyrobotin mittaaman maitomäärän, maidon solumäärän, maidon värin ja lämpötilan ja maidon sähkönjohtavuuden perusteella.

Tilatasolla kuukausittainen utareterveyden tunnuslukujen seuranta auttaa havainnoimaan utareterveyden laajaa kokonaisuutta. Esimerkiksi kuukaudessa seurattava utaretulehdukseen sairastuneiden lehmien osuus, kroonisesti utaretulehdusta sairastavien lehmien osuus, tankkimaidon somaattinen solumäärä ja keskimääräinen lehmäkohtainen somaattinen solumäärä sekä lääkkeellisesti eli antibiootilla hoidettujen utaretulehdusten määrä tilalla auttavat tilatason utareterveystilanteen hahmottamisessa. Ennaltaehkäisytoimenpiteiden kohdistaminen ja niiden onnistumisen havainnointi helpottuu myös kuukausittain utareterveystilannetta seuraamalla.

Utareterveyden ylläpito lypsykarjatilalla on laaja kokonaisuus ja vaatii tilallisen työpanosta navetan perusrutiinien ylläpitämiseksi. Tilallisen apuna tässä laajassa kokonaisuudessa ovat lypsykarjatilan asiantuntijat, kuten eläinlääkärit, tuotantotilaneuvojat, ruokinnansuunnittelijat, sorkanhoitajat ja jalostusneuvojat. Monialainen yhteistyö kannattaa utareterveyden ylläpidossa, sillä niin hyvä lehmän perimä, yleinen hyvinvointi ja terveys kuin myös terveet sorkat, laadukkaan ruokinnan tuoma vastustuskyky, toimiva navettarakennus sekä työtehokkaat rutiinit tilalla edesauttavat utareterveyden ylläpitoa. Utareterveyden ylläpidon slogan voisikin olla ”tiimityöllä terveyttä”!

Kirjallisuusviitteet

Aghamohammadi M, Haine D, Kelton DF, Barkema HW, Hogeveen H, Keefe GP, Dufour S. Herd-Level Mastitis-Associated Costs on Canadian Dairy Farms. Front Vet Sci. 2018 May 14;5:100. doi: 10.3389/fvets.2018.00100. PMID: 29868620; PMCID: PMC5961536.

Alasirniö ja Tamminen. VaDia-neuvontapalvelun kehittäminen. 2018. Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, Oamk.

Amaral ym. Heat stress modulates polymorphonuclear cell response in early pregnancy cows: I. interferon pathway and oxidative stress. 2021. PLoS ONE 16, e0257418.

Aydin ym. Effects of flooring types on teat end bacteria counts, milk quality, hygiene and behaviour of dairy cows housed in tie-stall closed barn. 2023. Vet. Ital. doi: 10.12834/VetIt.2742.17966.2.

Becker ym. Physiological and behavioral effects of heat stress in dairy cows. 2020. J Dairy Sci. 103, 6751 – 6770.

Bradley ja Green. The importance of the nonlactating period in the epidemiology of intramammary infection and strategies for prevention. 2004. Vet. Clin. Food Pract. 20, 547-68.

Burhans ym. Lethal heat stress: the putative pathophysiology of a deadly disorder in dairy cattle. 2022. J dairy Sci, 105, 3716 – 3735.

Dean ym. Exploring associations between the teat apex metagenome and Staphylococcus aureus intramammary infections in primiparous cows under organic directives. 2024. Appl Environ Microbiol. 90(4), e0223423

Dingwell ym. Association of cow and quarter-level factors at drying-off with new intramammary infections during the dry period. 2004. Prev. Vet. Med. 63, 75-89.

Doehring ja Sundrum. The informative value of an overview on antibiotic consumption, treatment efficacy and cost of clinical mastitis at farm level. 2019. Prev. Vet. Med.

Erskine. Vaccination Strategies for mastitis. 2012. Vet. Clin. Food Anim. Pract. 257-270.

Exel ym. A stochastic modelling approach to determine the effect of diverse Staphylococcus aureus strains on the economic and epidemiological outcomes of mastitis intervention strategies in dairy cattle. 2022. Prev Vet Med. 199, 105566.

Green, toim. Dairy Herd Health. CAB International; 2012.

Hagner ym. Role of mastitis in on-farm deaths of Finnish dairy cows. 2024. J Dairy Sci. 22, S0022-0302(24)00622-2.

Hemling. 7 Point Plan for Mastitis Control. 12.12.2017. M2-Magazine.

Hogan ja Smith. Managing environmental mastitis. Vet Clin Food Anim Pract. 2012. 217-224-

Hogeveen ym. Economic aspects of mastitis: New developments. New Zealand Veterinary Journal. 2011;59:1:16-23.

Hogeveen ym. Treating Mastitis: Balancing Cure, Money, Welfare and Resistance. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Proceedings of the National Mastitis Council 53rd Annual Meetings; 26.-28.1.2014; Fort Worth, Texas.

Hovinen ja Pyörälä. Invited Review: Udder health of dairy cows in automatic milking. 2011. J. Dairy Sci. 94, 547-562.

Hulsen ym. Udder Health. A practical quide to first-rate udder health. Large herd edition. Hipra; 2013.

IDF 2011. International Dairy Federation (IDF) Suggested Interpretation of Mastitis Terminology. 2nd ed. International Dairy Federation (IDF); Brussels, Belgium: 2011. Bulletin of the IDF 448.

Kadzere ym. Heat stress in lactating cows, a review. 2022. Livest Prod Sci. 77, 59 – 91.

Katsafadou ym. Mammary Defences and Immunity against Mastitis in Sheep. 2019. Anim. 9, 726.

Keefe. Update on control of Staphylococcus aureus and Streptococcus agalactiae for management od mastitis. 2012. Vet. Clin. Food Pract. 203-216.

Leach ym. Improvement of mammary gland health in 81 ’sentinel herds’ in England and Scotland between 2012 and 2021. 2024. Vet Rec. 194(4):e3605.

Leite de Campos J, Gonçalves JL, Kates A, Steinberger A, Sethi A, Suen G, Shutske J, Safdar N, Goldberg T, Ruegg PL. Variation in partial direct costs of treating clinical mastitis among 37 Wisconsin dairy farms. J Dairy Sci. 2023 Dec;106(12):9276-9286. doi: 10.3168/jds.2023-23388. Epub 2023 Aug 23. PMID: 37641286.

Lemal ym. From heat stress to disease – immune response and candidate genes involved in cattle thermotolerance. 2023. J Dairy Sci, 106, 4471 – 4488.

LUKE. 2024. Maatalous- ja puutarhatuotteiden tuottajahinnat, syyskuu 2024 (ennakko). Osoitteessa: https://www.luke.fi/fi/tilastot/maatalous-ja-puutarhatuotteiden-tuottajahinnat/maatalous-ja-puutarhatuotteiden-tuottajahinnat-syyskuu-2024-ennakko

Mein, G.A. The role of the milking machine in mastitis control. 2012. Vet. Clin. Food Anim. Pract. 307-320.

MgDougall ja Castle. Cow-level risk factors for clinical mastitis in the dry period in cows treated with an internal teat sealant alone at the end of lactation. 2021. N Z Vet J. 69,327-336.

Movet. 2025. Laboratoriokäsikirja: Maitonäytteenotto. https://www.movet.fi/tutkimukset/maitonaytteenotto/

Petersson-Wolfe C.S, Leslie, K. E. Swartz, T.H. 2018. An Update on the Effect of Clinical Mastitis on the Welfare of Dairy Cows and Potential Therapies. Veterinary Clinics of North America: Food Animal Practice, 34, 525-535.

Poskiparta. Lypsyrobotin soluseurantalaitteiden toiminnan ja hankinnan kannattavuuden arviointi [ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö], Mustiala: Hämeen ammattikorkeakoulu; 2009.

Puerto ym. The hidden cost of disease: I. Impact of the first incidence of mastitis on production and economic indicators of primiparous dairy cows. 2021. J. Dairy Sci. 104, 7932-7943.

Rhoda ja Pantoja. Using mastitis records and somatic cell count data. 2012. Vet. Clin. Food Anim. Pract. 347-362.

Rowe ym. Longitudinal study of herd udder hygiene and its association with clinical mastitis in pasture-based dairy cows. 2021. J. Dairy Sci, 104, 6051-6060.

Ruegg. New perspectives in udder health management. 2012. Vet Clin. Food Pract. 149-164.

Swartz ym. Intergenerational cycle of disease: Maternal mastitis is associated with poorer daughter performance in dairy cattle. 2021. J. Dairy Sci. 104, 4537-4548.

Timonen ym. Dynamics of the within-herd prevalence of Mycoplasma bovis intramammary infection in endemically infected dairy herds. 2020. Vet. Microbiol.

Timonen ym. Within-herd prevalence of intramammary infection caused by Mycoplasma bovis and associations between cow udder health, milk yield, and composition. 2017. J. Dairy Sci. 100, 6554–6561.

Torppa. Utaretulehduksen hoito lypsykaudella: kirjallisuuskatsaus [lisensiaatin tutkielma]. 2014. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Vlasova ja Saif. Bovine Immunology: Implications for Dairy Cattle. 2021. Front. Immunol. 12. Doi: 10.3389/fimmu.2021.643206

Wagemann-Fluxá ym. Associations of cow- and herd-level factors during the dry period with indicators of udder health in early-lactation cows milked by automated milking systems. 2024. J. Dairy Sci. 107, 459-475.

Watter ym. Associations of herd- and cow-level factors, cow lying behavior, and risk of elevated somatic cell count in free-stall housed lactating dairy cows. 2013. Prev Vet Med. 111, 245-55.

Wieland ja Skarbye. A retrospective cohort study investigating the association of individual quarter dry-off with udder health, milk production, and culling risk. 2024. J Dairy Sci. 6, S0022-0302(24)00080-8.

Wieland ym. Influence of cow characteristics and premilking udder preparation on milk flow and teat condition. 2016. Manager.

Zhang ym. Selenium Deficiency Promotes Oxidative Stress-Induced Mastitis via Activating the NF-κB and MAPK Pathways in Dairy Cow. Biol Trace Elem Res. 2022. 200, 2716-2726. doi: 10.1007/s12011-021-02882-0.

Zhao ja Lacasse. Mammary tissue damage during bovine mastitis: Causes and control. 2008. J Anim Sci. 86, 57-65.

Maaliskuu hurahti nopeasti ja muiden hankkeiden ohella Tietävä tila-hankekin eteni toimenpiteiltään eteenpäin. Kainuun ammattiopiston KantriVoima-hankkeen kanssa yhteistyössä järjestettävät tuottajakoulutukset pääsivät käyntiin, kun 19.3 järjestettiin Utareterveyden ylläpito lypsykarjatilalla-työpaja. Jatkoa näille yhteistyötapahtumille on tiedossa huhtikuun alussa, jolloin vuorossa on webinaari Lypsykarjan aineenvaihduntasairaudet ja niiden ennaltaehkäisy. Tämän webinaarin voit tilata myös jälkikäteen tallenteena! EIP-AGRI ohjelman asiantuntijaryhmän Economic vulnerability of farming tapaamiset jatkuivat maaliskuun aikana ja pääsimme työstämään ajatuksiamme pienryhmissä huhtikuun tapaamista pohjustaen. Pienryhmämme pohti maatalouden varautumista ja ennaltaehkäiseviä toimia maatalousyritysten taloudellisen tilanteen ylläpitämiseksi, parantamiseksi ja kriisitilanteista selviämiseksi. Huhtikuun tapaamisessa Brysselissä jatkamme aiheen työstöä ja pääsemme esittämään pohdintojamme koko asiantuntijaryhmälle. Maaliskuussa osallistuttiin myös Maa- ja metsätalousministeriön järjestämään alueelliseen keskustelutyöpajaan Oulussa ministeriön Kestävän ja kannattavan ruokajärjestelmä-strategian tiimoilta. Tilaisuus kokosi eri sidosryhmien edustajia keskustelemaan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen erityispiirteistä ruuantuotannossa sekä visioimaan, miltä alueemme ruuantuotanto näyttäisi vuonna 2040.

Tietävä tila-hankkeen hanketoimijat ovat mukana EIP-AGRI ohjelman asiantuntijaryhmässä Economic vulnerability of farming, jossa keskitytään maatalouden taloudellisten haasteiden ja riskitekijöiden innovatiivisiin ratkaisumalleihin ja Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan rooliin näiden haasteiden edessä. Ryhmässä 40 asiantuntijaa ympäri Eurooppaa pohtivat tätä teema-aihiota kevään tapaamisissa, joiden lopputuloksena syntyy kooste asiantuntijasuosituksista. Asiantuntijaryhmän ensimmäisessä tapaamisessa 22.1.2025 keskityttiin maatilojen taloudellisen haavoittuvuuden riskitekijöiden tunnistamiseen sekä toimintatapoihin, joilla näitä riskitekijöitä voidaan vähentää tai poistaa. Keskustelussa nousi esiin kolme pääteemaa aiheisiin liittyen; maataloustuotannon riskinarviointi ja -hallinta, maatalouspolitiikan johdonmukaisuus ja sen pitkäaikaisuus sekä maataloustoiminnan kestävyyden, kannattavuuden ja resilienssin kasvattaminen. Ryhmän ensimmäisen tapaamisen materiaaleihin ja keskusteluiden yhteenvetoon voit tutustua temaattisen ryhmän ensimmäisen tapaamisen verkkosivuilla. Asiantuntijaryhmän keskustelut jatkuvat kevään aikana ja ryhmän toiminta päättyy tapaamiseen Brysselissä huhtikuun 8. päivä. Asiantuntijaryhmän tuloksista viestitään ja niitä jaetaan Tietävä tila-hankkeen tiimoilta myöhemmin keväällä.

Vasikan elämä mullistuu radikaalisti syntymän myötä, kun vasikka siirtyy emän turvallisesta, lämpimästä ja ravintoa tarjoavasta kohdusta navettaympäristöön. Vasikan hyvän vastustuskyvyn saavuttamisessa ja riittävän energian saannin takaamisessa ternimaito ja myöhempi maitojuotto ovat avainasemassa.

Vasikan ensimmäiset elintunnit ovat kilpajuoksua ternimaidon vasta-aineiden imeytymisen ja ympäristön taudinaiheuttajien suolistoon päätymisen välillä. Ternimaito on ainoa vasta-aineiden lähde vasikalle, sillä emän elimistössä tuotetut vasta-aineet eivät siirry vasikan elimistöön istukan välityksellä. Ternimaidon vasta-aineet voivat imeytyvät vasikan suolen seinämän kautta verenkiertoon ensimmäisten 24 elintunnin aikana. Niiden imeytyminen vähenee kuitenkin merkittävästi jo kuudessa tunnissa vasikan syntymän jälkeen, jolloin enää noin puolet vasta-aineista imeytyy vasikan verenkiertoon. Hyvälaatuinen ternimaito sisältää vasta-aineita yli 50 g/l. Ternimaidon vasta-ainepitoisuuden voi mitata Brix-refraktometrillä (ominaispainomittarilla), jonka lukema 22 % vastaa vasta-ainepitoisuutta 50 g/l. Suositusten mukaisesti vasikalle tulisikin juottaa ternimaitoa Brix-lukemaltaan yli 23 %. Ternimaidon mikrobiologinen laatu on myös hyvä huomioida ja lypsää ternimaito mahdollisimman puhtaasti. Mitä korkeampi bakteeripitoisuus ternimaidossa on, sitä enemmän vasta-aineita sitoutuu bakteereihin vähentäen niiden imeytymistä vasikan verenkiertoon. Ternimaidon kokonaisbakteerimäärä tulisikin jäädä alle 100 000 pmy/ml ja koliformien määrä alle 10 000 pmy/ml (pmy = pesää muodostava yksikkö).

Vasta-aineiden lisäksi ternimaito sisältää monia muita vasikan elimistön kehittymisen kannalta tärkeitä ravinteita, kasvutekijöitä ja antimikrobisia yhdisteitä. Ternimaidon on ensimmäinen ja välttämätön energianlähde vastasyntyneelle vasikalle. Lisäksi ternimaidon sisältämät kasvutekijät stimuloivat ohutsuolen seinämän solujen kehittymistä, jonka ansiosta ravintoaineiden imeytyminen suolistosta lisääntyy. Ternimaidossa olevat valkosolut osallistuvat vasikan vastustuskyvyn aktivoimiseen, oligosakkaridit edistävät vasikan suoliston hyödyllisen mikrobiomin kehittymistä ja laktoferriini sitoo rautaa heikentäen mikrobien kasvu- ja lisääntymiskykyä vasikan suolistossa.

Vastasyntynyt vasikka tarvitsee ternimaidon vasta-aineita yhteensä 250–300 g ensimmäisten kuuden elintuntinsa aikana. Tämän määrän saavuttamiseksi vasikan pitäisi juoda viidestä kuuteen litraan Brix-arvoltaan 22% ternimaitoa kuuden tunnin sisään syntymästä. Mikäli vasikka on emän vierihoidossa, tulee varhainen ja riittävä ternimaidon saanti vasta-aineiden määrää silmällä pitäen varmistaa ihmisen toimesta.

Vasikka hyötyy mahdollisimman pitkästä ternimaitojuotosta. Ternimaitoa tai niin sanottua välimaitoa tulisi juottaa vasikalle vähintään kolme ensimmäistä elinpäivää ja suositusten mukaan jopa kaksi viikkoa. Vaikka ternimaidon sisältämät vasta-aineet eivät tässä vaiheessa enää imeydy vasikan suolistosta, jatkavat sen sisältämät muut ainesosat työtään tukien vasikan elimistön kehitystä. Eivät vasta-aineet täysin hyödyttömiä ole vasikan suolistossa ensimmäisen elinvuorokauden jälkeenkään, sillä ne toimivat paikallisesti sitoen ja tuhoten ympäristöstä vasikan suolistoon kulkeutuneita taudinaiheuttajia.

Ternimaidon jälkeen vasikan luontainen ravinnon lähde on oman emän tuottama täysmaito ja se onkin suositeltavin vaihtoehto vasikan maitojuomaksi läpi juottokauden. Vähintään ensimmäisten neljästä viiteen elinviikon aikana vasikan tulisi saada maitoa vapaasti eli vasikalla tulisi olla mahdollisuus juoda maitoa niin paljon, kuin se haluaa. Vapaan maitojuoton on todettu edistävän vasikan kasvua ja kehitystä, lisäävän vasikan metabolista aktiivisuutta ja stimuloivan suoliston vastustuskyvyn kehittymistä. Lisäksi vapaasti maitoa saavilla vasikoilla riski sairastua vasikkaripuliin on pienempi ja elinikäistuotos parempi verrattuna rajoitetusti maitoa saaviin vasikoihin. Mikäli vapaa maitojuotto ei ole mahdollista, tulisi vasikan saada vähintään 20 % elopainostaan täysmaitoa ensimmäisten neljän elinviikon aikana. Suomen kylmissä ilmasto-olosuhteissa tulee myös huomioida, että vasikka tarvitsee 25 % lisää maitoa ympäristön lämpötilan tippuessa alle vasikan optimilämpötilan 12 °C, jotta vasikka ei ala käyttää energiavarastojaan elimistön perustoimintojen ja ruumiinlämmön ylläpitämiseksi.

Vapaalla maitojuotolla vasikka keskimäärin juo 12 litraa päivässä. Vasikan nälän tunteen tyydyttymistä tulee silti seurata, sillä isokokoiset vasikat voivat juoda enemmänkin. Juoma-automaatin ”turhien” vierailukertojen lukumäärää voi käyttää arviointimenetelmänä vasikoiden nälän tunteen tyydyttymisen täyttymiseksi. Mikäli vasikan vierailut juoma-automaatilla ilman saatua maitoannosta hipovat kymmenen-kahdenkymmenen vierailukerran luokkaa tai ovat jopa korkeampia, voi vasikan ajatella olevan nälkäinen. Vertailuksi vapaalla maitojuotolla oleva vasikka vierailee keskimäärin 2.1 kertaa juoma-automaatilla saamatta maitoa. Liiallinen nälän tunne ja maidon saamisen rajoitus heikentävät vasikan hyvinvointia.

Toisen elinkuukauden alkaessa vasikka voi siirtyä hapanmaitojuotolle tai juomaan hyvälaatuista juomarehua vieroitukseen asti, mikäli täysmaidon juotto ei ole mahdollista. Vasikan 13. elinviikon alkaessa ja sen syödessä vähintään 1,4 kg väkirehua päivässä vasikka on valmis vieroitukseen. Tällöin vasikan etumahat ja syöntikapasiteetti ovat kehittyneet hyödyntämään korsi- ja väkirehusta saatavia ravintoaineita tehokkaasti ja vasikka voi nostaa kuiva-aineen syöntiään nopeastikin vastaamaan maidosta aikaisemmin saamaansa energiamäärää ilman suuria päiväkasvun notkahduksia. Tämä toki vaatii väki- ja korsirehun syönnin opettelua heti ensimmäisistä elinpäivistä ja -viikoista alkaen sekä raikkaan veden jatkuvaa tarjolla oloa. Asteittainen vieroitus esimerkiksi vähentämällä juotettavan maidon määrää noin 2 litraa viikossa mahdollistaa vasikalle stressittömän siirtymisen maitojuotolta karkea- ja väkirehun syöntiin.

Kirjallisuusviitteet

EFSA Panel on AHAW (European Food Safety Authorization Panel on Animal Health and Animal Welfare), S.S. Nielsen, J. Alvarez, D.J. Bicout, P. Calistri, E. Canali, J.A. Drewe, B. Garin-Bastuji, J.L. Gonzales Rojas, C. Gortazar Schmidt, M. Herskin, V. Michel, M.A. Miranda Chueca, B. Padalino, P. Pasquali, H.C. Roberts, H. Spoolder, K. Stahl, A. Velarde, A. Viltrop, M.B. Jensen, S. Waiblinger, D. Candiani, E. Lima, O. Mosbach-Schulz, Y. Van der Stede, M. Vitali, C. Winckler. Welfare of calves. EFSA J. 21:7896. https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2023.7896

Foster, D. M., Smith, G. W. 2009. Pathophysiology of diarrhea in calves. Vet Clin North Am Food Anim Pract, 25, 13-36.

Godden, S. M., Lombard, J. E., Woolums, A. R. (2019): Colostrum Management for Dairy Calves. Vet Clin Food Anim 35 535–556. https://doi.org/10.1016/j.cvfa.2019.07.005.

Lorenz, I. (2021): Calf health from birth to weaning – an update. Irish Vet J 74:5. https://doi.org/10.1186/s13620-021-00185-3.

Lorenz, I. 2024. Luentokokoelma: Suomen Eläinlääkäripäivät 2024, s. 57–67.

Lorenz, I., Gentile, A. 2014. D-lactic acidosis in neonatal ruminants. Vet Clin North Am Food Anim Pract, 30, 317-31, v.

Lorenz, I., Huber, R., Trefz, F. M. (2021): A High Plane of Nutrition Is Associated with a Lower Risk for Neonatal Calf Diarrhea on Bavarian Dairy Farms. Animals 2021, 11(11), 3251. https://doi.org/10.3390/ani11113251.

Lorenz, I., Mee, J. F., Earley, B., More, S. J. (2011): Calf health from birth to weaning 1. General aspects of disease prevention. Irish Vet J 64:10. https://doi:10.1186/2046-0481-64-10.

Maier, G. U.; Breitenbuecher, J.; Gomez, J. P., Samah, F., Fausak, E., Van Noord, M. (2022): Vaccination for the Prevention of Neonatal Calf Diarrhea in Cow-Calf Operations: A Scoping Review. Vet Anim Sci 19,15.

PraeRi (2020): Tiergesundheit, Hygiene und Biosicherheit in deutschen Milchkuhbetrieben – eine Prävalenzstudie (PraeRi). Abschlussbericht, 30.06.2020, https://ibei.tiho-hannover.de/praeri/pages/69#_AB

Silverlås, C., Björkman, C., Egenvall, A. 2009. Systematic review and meta-analyses of the effects of halofuginone against calf cryptosporidiosis. Prev Vet Med, 91, 73-84.

Welk A, Otten ND, Jensen MB. Invited review: The effect of milk feeding practices on dairy calf behavior, health, and performance-A systematic review. J Dairy Sci. 2023 Sep;106(9):5853-5879. doi: 10.3168/jds.2022-22900. Epub 2023 Jul 18. PMID: 37474370

Westhoff, T. A., Borchardt, S., Mann, S. (2024): Invited review: Nutritional and management factors that influence 7. colostrum production and composition in dairy cows. J Dairy Sci 107:4109–4128 https://doi.org/10.3168/jds.2023-24349.

Uusi vuosi pyörähtää Tietävä tila-hankkeenkin osalta käyntiin ja paljon mielenkiintoista on luvassa. Kevään aikana teemme yhteistyötä Kajaanin ammattioppilaitoksen KantriVoima koulutushankkeen kanssa ja järjestämme kaksi lypsykarjatuottajille suunnattua koulutusta. Utareterveyden työpaja koulutuspäivä järjestetään 19.3 ja lypsykarjan aineenvaihduntasairauksiin liittyvä webinaari 3.4. Tervetuloa oppimaan lisää! Ilmoittautua voi KantriVoima-hankkeen verkkosivujen kautta.

Kuluvan vuoden aikana tulemme tehostamaan tiedonvälitystä myös hankerekisterin kautta Tietävä tila-tietoiskujen muodossa. Ajankohtaisista nautojen terveyteen ja hyvinvointiin tai maatalouden teknologiaan liittyvistä aiheista kirjoitamme tiiviitä tietoiskuja hankerekisterin Ajankohtaista osioon. Ensimmäisen tietoiskun aiheena on vasikoiden maitojuotto, johon liittyen uusimpaan tutkimustietoon perustuva päivitys oli esillä Suomen Eläinlääkäripäivillä 13.-15.11.2024. Jatkoa tietoiskuille on luvassa maaliskuussa.

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen osallistumisesta Eläinlääkäripäiville 2024: Eläinlääkäripäivät Helsingissä 13.–15.11.2024 | Oulun yliopisto

Tietävä tila-hankkeen tiimoilta vierailtiin Eläinlääkäripäivillä Helsingissä marraskuun puolivälissä. Hankkeen toteuttajien posteriesityksessä esitteltiin variksenmarjan solukon sisältä eristettyjen antimikrobisten peptidien tehoa vedinkastoliuoksissa nautojen utaretulehdusta aiheuttavia mikrobeja vastaan.

Vuoden 2024 Eläinlääkäripäivien yleisteemana oli eläinten hyvinvointi ja eläinlääkinnän etiikka. Yleisteeman mukaisesti luennoilla keskityttiin monen muun luentoteeman ohessa eläinten hyvinvoinnin tutkimukseen Suomessa, potilasystävällisiin hoitotoimenpiteisiin, hevosten eläinsuojelullisiin näkökulmiin, vasikoiden terveyden ylläpitoon sekä elintarvikeketjun käyttämiin hyvinvointimerkkeihin. Suuri aihekokonaisuus luennoilla oli myös teurastettavien eläinten hyvinvoinnin todentaminen ja takaaminen. Eläinlääkäripäivien parhaana antina on päivittynyt osaaminen erityisesti vasikoiden terveyden ylläpidosta. Tätä tietoutta tullaan jakamaan hankkeen myötä yhteistyökumppaneille ja tuottajille Tietävä tila-hankkeen toimenpideperiaatteiden mukaisesti.

Eläinlääkäripäivillä esillä olleiden postereiden tiivistelmät pääset lukemaan osoitteesta: https://www.elainlaakaripaivat.fi/nayttelyt/posterinayttelyn-tiivistelmat-2024

Tietävä tila-tiedonvälityshanke on aktiivisesti ollut käynnissä kuluvan vuoden huhtikuusta alkaen. Hankkeen aikana tehtävien tiedonvälitystoimenpiteiden kirjo on laaja sisältäen tapahtumaesiintymisiä ja niiden esitysmateriaalin valmistelua, ammattilehtiartikkeleiden ja blogitekstien kirjoitusta sekä muun materiaalin tuottamista. Paljon onkin mahtunut hankkeen ensimmäiseen puoleen vuoteen!

ProAgria Itä-Suomen neuvojatapaamisissa on ollut ilo olla jakamassa uusinta tietämystä lypsykarjan utareterveyden ylläpidosta ja sorkkasairauksien ennaltaehkäisemisestä. Niin ikään ProAgrian elokuisilla Pellonpiennarpäivillä Sotkamossa pääsimme tapaamaan paikallisia tuottajia ja keskustelemaan heidän kanssaan jo päättyneiden sekä meneillään olevien hankkeiden tuloksista eläinterveyteen, naudoilla käytettävien kuivikkeiden laatuun sekä tilalla tehtävään säilörehun kuiva-ainemittaukseen liittyen.

Ensimmäiset ammattilehtiartikkelit hankkeen tiimoilta kirjoitimme lypsylehmien kiimanseurantaan käytettävien aktiivisuusantureiden toimintaperiaatteesta ja niiden käyttökokemuksista virolaisilla lypsykarjatiloilla. Artikkelit julkaistiin laajasti luetussa maatilayrittäjien ammattilehdessä Käytännön Maamies. Maksulliset sähköiset artikkelit löytyvät osoitteista https://kaytannonmaamies.fi/aktiivisuusantureiden-toimintaperiaate/ ja https://kaytannonmaamies.fi/aktiivisuusanturit-apuna-lypsylehmien-seurannassa/

Paljon on hankkeen tiimoilta jo tehty ja vähintään yhtä paljon on suunnitteilla. Loppuvuoden aikana hanketoimenpiteenä esittelemme posterissa variksenmarjan solukon bakteereista eristettyjen antimikrobisten peptidien tehoa lypsylehmien utaretulehdusta aiheuttavia mikrobeja vastaan Suomen Eläinlääkäripäivillä. Posteritiivistelmä on luettavissa vuoden ajan osoitteessa https://www.elainlaakaripaivat.fi/nayttelyt/posterinayttelyn-tiivistelmat-2024 marraskuusta 2024 alkaen. Eläinlääkäripäiviltä tuliaisina jaettavaksi tarttuu matkaan uusinta tietoa vasikoiden terveydenhoidosta ja tuotantoeläinten hyvinvointimerkeistä. Ajatuksia tämän tulevan uuden tiedon jakamiseksi jo onkin!

Lisäksi ensi keväälle olemme suunnitelleet Kajaanin ammattioppilaitoksen KantriVoima-hankkeen kanssa tuottajille suunnatut koulutukset Lypsykarjan aineenvaihduntasairaudet ja niiden ennaltaehkäisy sekä Utareterveyden ylläpito lypsykarjatilalla – työpaja. Lisätietoa koulutuksista ja ilmoittautumaan pääset KantriVoima-hankkeen sivuilta osoitteesta https://www.kao.fi/kajaanin-kaupungin-koulutusliikelaitos/kehittaminen/hankkeet/kantrivoima-hanke/

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen Tietävä tila-hankkeen loppuseminaarista: Rautaista asiaa lypsykarjatilan johtamisesta ja eläinterveydestä Tietävä tila -hankkeen loppuseminaarissa | Oulun yliopisto

Tietävä tila-hankkeen tiimoilta olemme mukana Pellonpiennarpäivillä Sotkamossa 21.8.2024. Asiaa rehun ja kuivikkeiden kuiva-ainemittauksesta, apeseoksen räätälöinnistä rehujen kuiva-ainepitoisuuteen perustuen, kuivikkeiden laadusta ja navetan olosuhdetekijöistä, sekä paljon muuta!

Tapahtuman tarkemmat tiedot löytyvät osoitteesta https://www.proagria.fi/tapahtumat/pellonpiennarpaiva-sotkamossa-21-8-2024

Mitä vaaditaan innovaatiohankkeen menestymiseksi ja hanketulosten hyödyntämiseksi käytännössä? Tästä voit lukea blogitekstistä osoitteessa https://www.innoblogi.com/blogi/miten-syntyy-hyva-innovaatiohanke-jopa-yksi-euroopan-parhaista

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen Tietävä tila-hankkeen alkamisesta: Tietävä tila -hanke välittää uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista | Oulun yliopisto

Blogit

Blogi

Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

12.1.2026

Tietävä tila - tiedonvälityshankkeessa tehtiin tiedonvälitystä monipuolisesti ammattilehtiartikkeleista seminaareihin, paikallisesti ja valtakunnallisesti vuosina 2024-2025. Hanke tavoitti pari tuhatta maatalousalan tapahtumaosallistujaa...

Kirjoittaja: Anri Timonen

Blogi

Tuotantosuuntien hajauttamisella apua maatilayritysten taloudellisen kestävyyden kasvattamiseen? – Ideointia EU CAP Network-verkoston temaattisessa ryhmässä

4.7.2025

EU CAP Networkin temaattinen ryhmä pohti maatalouden taloudellisen kestävyyden tukemiseksi ratkaisuja kevään 2025 aikana. Tuotantosuuntien hajauttaminen nähtiin yhtenä vaihtoehtona taloudellisen...

Kirjoittaja: Anri Timonen, ELT, projektitutkija

Blogilinkki

https://www.innoblogi.com/blog...

Miten syntyy hyvä innovaatiohanke – jopa yksi Euroopan parhaista?

24.4.2024

Älyrehu-EIP-hanke on toinen suomalaisista EIP-hankkeista, jotka ovat ehdolla EIP-AGRI-innovaatiopalkinnon saajaksi. Blogitekstissä yksi hankkeen toteuttajista pohdiskelee, miten innovaatiohankkeesta tulee hyvä, sekä...

Kirjoittaja: Pekka Kilpeläinen

Tapahtumat

Tapahtuma

27.11.2025 • klo 9:30 - 15:00

Tietävä tila-hankkeen loppuseminaari

Hankkeen yhteyshenkilöt

Anri Timonen

Tutkija, Hanketoimija

Oulun yliopisto

Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida

Kirjaudu sisään Luo uusi tili

Tietokortit

Tietokortti

Tietävä tila-tietoiskut

Tietokortti

Tietävä tila-hankkeen loppuraportti

Hankkeen tiedot

Hakemustyyppi

Hanketuki

Elinvoimakeskus

Pohjois-Suomen elinvoimakeskus

Toteutuskunta

KAJAANI

Kokonaisrahoitus

50 681,08 €

Julkinen rahoitus

50 681,08 €

EU:n ja valtion osuus sekä mahdollinen kuntaraha Leader-ryhmältä:

50 681,08 €

Julkisen rahoituksen jakautuminen:

EU: 21 792,86 €
Valtio: 28 888,22 €
Kunnan suora rahoitus hankkeeseen: 0,00 €
Kuntaraha Leader-ryhmältä: 0,00 €
Muu julkinen tuki: 0,00 €

Julkisen rahoituksen osuus:

100,00 %

EU:n ja valtion osuus sekä mahdollinen kuntaraha Leader-ryhmältä:

100,00 %

Hankkeen yhteyshenkilö

Anri Timonen

Tutkija, Hanketoimija

Hankkeesta muualla

https://maaseutuverkosto.fi/hankkeet/ Oulun yliopiston hankkeen verkkosivut

Julkinen hankekuvaus

Yhteenveto hankkeesta

Lisätiedot

Ohjelma/Rahasto

Hankenumero

Aloituspäivämäärä

Loppumispäivämäärä

Onko kyseessä Leader-hanke?

Toimenpide

Alatoimenpide

Toimenpiteen tyyppi

Toimenpiteen tarkenne

Hankeluonne

Kohdealue/Erityistavoite

Hankkeen yhteenveto

Toteutus

Tulokset

Vaikutukset ja jatkosuunnitelma

Ajankohtaista hankkeesta

13.1.2026 Tietävä tila -tiedonvälityshanke tavoitti tuhansia maatalousalan tapahtumaosallistujia ja ammattilehtiartikkeleiden lukijoita

12.1.2026 Blogiteksti: Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

17.12.2025 Tietävä tila-tiedonvälityshanke päättyy 31.12.2025

10.12.2025 Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen loppuseminaari kokosi maidontuotannon sidosryhmiä Kajaaniin

27.11.2025 Tietävä tila-hankkeen loppuseminaari

14.11.2025 Tietävä tila-hankkeen materiaalia

14.11.2025 Tietävä tila – tietoisku: Hyvä sisäilman laatu edistää lypsylehmien terveyttä ja hyvinvointia

30.9.2025 Tietävä tila – tietoisku: Terveet sorkat takaavat tehokkaan tuotannon!

30.9.2025 Syyskuun hankekuulumisia

12.8.2025 Tietävä tila-hanke loppusuoralla

4.7.2025 Blogiteksti: Tuotantosuuntien hajauttamisella apua maatilayritysten taloudellisen kestävyyden kasvattamiseen?

30.6.2025 Tietävä tila – tietoisku: Aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisy alkaa umpikaudella

16.6.2025 Tietävä tila-hankkeen loppurutistus

20.5.2025 Toukokuun hankekuulumisia

13.5.2025 Tietävä tila – tietoisku: Kesä, kärpäset ja lehmien lämpöstressi

11.4.2025 Tietävä tila – hankkeen tiimoilta Brysselissä

11.4.2025 EU CAP verkoston temaattinen ryhmä ja matkaraportti Brysselistä 7.-9.4.2025

31.3.2025 Tietävä tila – tietoisku: Utareterveyttä edistämällä ehkäistään utaretulehduksia

31.3.2025 Hankekuulumisia

28.2.2025 Tietoa asiantuntijaryhmistä kentälle

28.1.2025 Tietävä tila – tietoisku: Maitoa maha täyteen

27.1.2025 Katsaus tulevaan hankevuoteen

18.11.2024 Kajaanin Yliopistokeskuksen uutinen

18.11.2024 Eläinlääkäripäivät 2024 Helsingissä

30.10.2024 Tietävä tila-hankkeella aktiivinen alku

24.10.2024 Rautaista asiaa lypsykarjatilan johtamisesta ja eläinterveydestä Tietävä tila -hankkeen loppuseminaarissa

19.8.2024 Tietävä tila-hanke mukana Pellonpiennarpäivillä Sotkamossa 21.8.2024.

24.4.2024 Blogiteksti: Miten syntyy hyvä innovaatiohanke — jopa yksi Euroopan parhaista?

17.4.2024 Tietävä tila -hanke välittää uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista

Blogit

Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

Tuotantosuuntien hajauttamisella apua maatilayritysten taloudellisen kestävyyden kasvattamiseen? – Ideointia EU CAP Network-verkoston temaattisessa ryhmässä

Miten syntyy hyvä innovaatiohanke – jopa yksi Euroopan parhaista?

Tapahtumat

Tietävä tila-hankkeen loppuseminaari

Hankkeen yhteyshenkilöt

Anri Timonen

Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida

Tietokortit

Tietävä tila-tietoiskut

Tietävä tila-hankkeen loppuraportti

Hankkeen tiedot

Hakemustyyppi

Elinvoimakeskus

Toteutuskunta

Kokonaisrahoitus

Julkinen rahoitus

EU:n ja valtion osuus sekä mahdollinen kuntaraha Leader-ryhmältä:

Julkisen rahoituksen jakautuminen:

Julkisen rahoituksen osuus:

EU:n ja valtion osuus sekä mahdollinen kuntaraha Leader-ryhmältä:

Hankkeen yhteyshenkilö

Anri Timonen

Hankkeesta muualla

Katso myös

EKOHEPOSYSTEEMI – Hevosten ja nautojen uudet kuivitusratkaisut osana kiertotaloutta

Kilvakkala liikkeelle

Kilvakkalan kylät ry

Keskusta – Lumikuru liikuntareitti

Alavieskan kunta

Verkkosivun päivitys ja somemarkkinointisuunnitelman luominen