Kukoistava Kaustinen

Kukoistava Kaustinen-hanke toteutettiin välillä huhtikuu 2024 tammikuu 2025. Hake oli monin tavoin onnistunut, ja sen avulla edistettin tietoutta perinnekasveista ja -puutarhoista, opastettiin konkreettisesti kasvien hoitoon niin sisällä kuin ulkona. Pihaan rakennettiin kasvimaa, jossa viljeltiin juureksia ja vihanneksia vanhaan tapaan.
Lukuisilla tapahtumilla lisättiin kansalaisten innostusta aihepiiriä kohtaan. Tapahtumilla tavoitettiin satoja kansalaisia ja hankkeen kotina toiminut Kraatarimuseo osoittautui ovalliseksi paikaksi toteuttaa hanke.

Ihan alkuun huhtikuussa palkkasimme hankkeeseen vetäjäksi Karoliina Tunkkarin, jolla on puutarhurin koulutus.
Kukoistava Kaustinen käynnistettiin Kaustisen kouluille suunnatulla lasten kukka- ja kasviaiheisella piirustuskilpailulla. Sen avajaiset pidettiin Kansantaiteenkeskuksessa 12.5.20024. Lapsille jaettiin eri sarjojen palkinnot. Näyttely oli avoinna 22.6.2024 saakka.
Toukokuussa 2024 ryhdyttiin keräämään perinnekasveja ja istutettiin niitä ruukkuihin. Useat ihmiset lahjoittivat oksia ja taimia, mutta jotkut kasvit matkasivat Kaustiselle Etelä-Suomesta asti. Saimme kokoon 63 perinnekasvia, joista laadimme luettelon, otimme kasveista kuvat ja hankkeen kuraattori Marjatta Hietaniemi laati yhdessä Risto Känsälän kanssa kasvien hoito-ohjeet. Tämä kaikki koottiin kirjaksi, josta otettiin 300 kappaleen painos ja sitä jaettiin vieraille ja lahjaksi myös niille, jotka olivat lahjoittaneet tai lainanneet kasvejaan näyttelyyn. Teimme yhteistyötä Hotelli Kaustisen kanssa ja sen tiloihin sijoitettiin kookkaimmat kasvit.
Kasvimaamme perustettiin kesäkuussa. Juurekset kylvettiin 11.6. mennessä niitä varten tehtyihin laatikoihin. Pernnejoja istutettiin pihamaalle lisää entisten lisäksi.
Hankkeen avajaisia vietettiin 12.6. Kraatarin pihamaalla. Naiskuoro Rentukat esitti viihdeohjelmaa ja kuraattori esitteli hanketta tarkemmin.
Heinäkuussa näyttelymme alkoi saada kasvit kukoistamaan, mistä oli paljon iloa mm. Kaustisen festivaalivieraille.

Elokuun 17. päivänä saimme paikalle taiteilija Kristiina Hurmerinnan, joka yhdessä luutunsoittaja Mikko Ikäheimon kanssa esitti performanssin "Luostarin puutarhassa". Tämä toteutus oli ihastuttava, ja siinä musiikin, runouden ja tarinoiden avulla kerrottiin yrteistä ja niiden perinteisistä avuista ja käytöstä.
Elokuun 18. päivänä toteutettiin retki Pietarsaareen. Siellä runsaat 20 retkeläistä pääsi tutustumaan puutarhuri Ari Vainionpään opastuksella Aspegrenin puutarhaan. Retki oli onnistunut säätä myöten.
Ruokaa omasta takaa oli teemana 24.8. Niina Hietanen järjesti villiyrttilounaan vierailijoilla. Samaan aikaan huonekasveista oli opastusta sisätiloissa ja paikallinen muusikko Johanna Paavola esiintyi.
Elokuun lopussa 31.8. vietimme sadonkorjuuiltaa. Huonekasvinäyttely oli avoinna viimeistä kertaa. Asiantuntijana oli Miina Aronen, joka antoi vinkkejä ja reseptejä sadon käyttämiseen. Oman kasvimaan tuoteet olivat käytössä.
Syyskuussa rakennettiin komposti talkoilla kasvivaamn viereen. Kuun lopulla hoidettiin sadonkorjuu ja nostettin maasta loput kasvit ja juurekset.

Marraskuussa järjestettiin kranssipaja ja mukaan mahtui kymmenkunta innokasta tekijää. Ideoitiin myös pöytäkoristeluja.
Joulukuussa (15-18.12.2024) järjestettiin joulukukkapäivät. Hankekoordinaattori teki itse ja opasti osallistuja tekemään jouluisia asetelmia.
Tammikuussa tehtiin hankkeesta painettu, kuvallinen moniste ja koordinaatttori teki myös loppuraportin.

Kokonaiskävijämäärää hankkeen puitteissa on vaikea arvioida, joska mitään pääsymaksua ei peritty.Arvioimme kuitenkn, että kaiken kaikkiaan hankkeesen tutustui noin 1600 kävijää.

Kukoistavan Kaustisen kävijämäärä oli noin 1600. Saimme paljon hyvää palautetta erityisesti perinnekasveja esittelevästä näyttelystä ja siihen liittyvästä kirjasta. Myös eräät tapahtumat kuten Luostarin puutarhassa sekä retki Pietarsaareen olivat erittäin onnistuneita.
Vaikka aktiviteetteja oli runsaasti, ei ollut helppoa saada talkoolaisia esim. puutarhatöihin. Onnistuimme kuitenkin kohtuullisesti "kryytimaan" hoidossa ja päästiin nautimaan myös tuotoksista.
Myös Kraatarin miljöö, sisäilma ja valaistus kertoivat vanhan rakennuksen olevan oivallinen tyyssija perinnekasveille. Tämä rohkaisi ihmisiä huolehtimaan omista kasveistaan.
Budjetissa pysyttiin hyvin ja matkan varrella oli tarvetta vain pieniin muutoksiin.