Peräpohjolan sipulit – Tervolan ja lähialuiden ryvässipulien tiedonvälityshanke

Tervolan alue on ollut tunnettua ryvässipulin viljelyseutua. Ryvässipulista saatiin 1900-luvun alkupuolella isoa ja hyvälaatuista satoa, jota riitti laajamittaiseen myyntiin. Peräpohjalainen sipuli oli haluttua myös Etelä-Suomessa ja sen maine perustui seudun vahvaan viljelyosaaminen. Ryvässipulin viljely on kutistunut kotitarveviljelyksi. Hankkeessa laadittiin alueelle kasvikuulutus kokonaiskäsityksen saamiseksi ryvässipulien, niiden erilaisten kantojen määrästä ja viljelymenetelmistä. Kotitarveviljelijöiden haastatteluja tehtiin 26. Sipuleita löytyi Tervolasta ja lähiseuduilta yhteensä 21. Ryvässipulin viljelyn perinteistä koottiin arkistoista tieto- ja kuva-aineistoa. Sipuleista otettiin näytteet monimuotoisuusanalyysiin vertailtavaksi aiemmin muilta alueilta saatuihin ryvässipuleihin. Löydetyillä ryvässipuleilla on vähintään sata vuotta viljelyhistoriaa, ja niiden tiedot koottiin ensimmäistä kertaa yhteen. Kerätty tieto julkaistiin Peräpohjolan sipulit e-julkaisussa. Hankkeessa järjestettiin infotilaisuuksia ja osallistuttiin useisiin tilaisuuksiin esitellen hanketta ja tuloksia. Paikalliset ja kansalliset mediat uutisoivat tuloksista. Yksi tai kaksi löydetyistä ryvässipuleista valitaan säilytettäväksi kansalliseen ryvässipulien geenipankkiin. Ryvässipulien istukkaiden ja sadon paremmalle saatavuudelle luotiin suunnitelma. Tiedonvälityshankkeen päätoteuttaja oli Luonnonvarakeskus ja osatoteuttaja Ammattiopisto Lappia. Hankeaika oli 1.6.2024-31.5.2025.

Peräpohjolan alue on ollut vanhastaan tunnettua ryvässipulin viljelyseutua. Seudun korkealaatuista satoa myytiin laajalle alueelle, myös Etelä-Suomeen, 1900-luvun alkupuolella. Hyvän maineen perustana oli seudun vahva ryvässipulin viljelyosaaminen ja ymmärrys istukassipulin korkean laadun merkityksestä viljelyssä. Viljelijät valitsivat istukkaiksi vain parhaat sipulit, jotka säilytettiin talven yli hyvissä olosuhteissa. Sipulin viljely ja myynti toivat merkittävää lisätuloa alueelle. Ryvässipulin viljely on ollut niin tärkeä osa alueen viljelykulttuuria, että sipuli on päässyt Tervolan vuonna 1957 julkaistuun vaakunaan.  

Hankkeen tavoitteina oli saada kokonaiskäsitys alueen ryvässipuleista, lisätä paikallista ryvässipulihistorian tunnettuutta, viljelytietämystä ja auttaa kohtaamaan viljelijöitä ja sadon käyttäjiä. Kartoitetun ryvässipuliaineiston säilyminen viljelyssä pyritään varmistamaan etsimällä keinoja saada niitä laajempaan paikalliseen viljelyyn. Hanke jakautui neljään toimenpidekokonaisuuteen: ryvässipulien keruu alueen viljelijöiltä, ryvässipulin viljelyhistorian ja -tapojen tallentaminen, ryvässipulikantojen välinen vertailu sekä hallinto ja viestintä.

Hanketta suunniteltaessa tiedostettiin, että Tervolan ja sen lähialueiden ryvässipulikantojen ja niiden viljelytiedon keruulle on akuutti tarve. Ryvässipulikantoja tiedettiin olevan alueella vielä jäljellä, mutta tiedettiin myös, että osa niistä on jo kadonnut ja osittain katoamassa. Useat ryvässipulia viljelevät ja niiden historian tuntevat ihmiset ovat jo iäkkäitä. Luonnonvarakeskuksen viimeisin kymmenen vuotta sitten tekemä ryvässipulien kartoitus ei onnistunut tavoittamaan Tervolan seuduilla olevia kotitarveviljelijöitä, joten ei ollut käsitystä ryvässipuliviljelystä eikä siitä millaisia ryvässipulikantoja alueella yhä viljellään.



Alueella useiden sukupolvien ajan asuneet ovat kehittäneet ryvässipulin viljelymenetelmiä ja -kulttuuria. Siihen liittyy niin istukkaiden käsittely, korjuu- ja kuivaustavat kuin talvisäilytyksen keinotkin. Tätä perinteistä viljelyosaamista ei ollut aiemmin koottu talteen, eikä ollut käsitystä siitä, miten vanhoja viljelymenetelmiä yhä sovelletaan ja miten esimerkiksi istukkaiden talvisäilytys on vuosikymmenten aikana muuttunut.

Peräpohjolan ryvässipulien löytämiseksi toteutettiin kasvikuulutus, jonka avulla saatiin yhteyksiä ryvässipulia viljeleviin ihmisiin. Haastateltavien piiri laajeni, kun haastattelujen yhteydessä tuli esille uusia viljelijöitä haastateltavien suvuista ja tuttavapiiristä.

Koska lähtöoletuksena oli, että Tervolan ja lähiseudun alueella on rajallinen määrä ryvässipulin viljelijöitä, päätettiin toteuttaa kasviperintötiedon keruu haastatteluin. Lisäksi haastatteluissa päästiin tavoittamaan yksityiskohtaisempaa tietoa kuin kyselyillä. Peräpohjolan ryvässipulin viljelijöiden haastatteluissa koottiin tietoa ryvässipulin alkuperästä, sen varhaisimmista tiedetyistä vaiheista ja henkilöistä sekä paikoista ja aikakaudesta sekä kasvin myöhäisemmistä vaiheista, henkilöistä ja paikkakunnista. Tietoja koottiin myös ryvässipulin viljelyn menetelmistä, sen ominaisuuksista, sadon käytöstä ja istukkaiden antamisesta eteenpäin sekä kasviin liittyvistä muistoista. Haastateltava sai itse määrittää, millaisista muistoista halusi kertoa. Haastateltava sai myös määritellä, mitä henkilöihin liittyvää tietoa voidaan julkaista.

Paikan päällä tehdyt haastattelut taltioitiin äänittämällä Zoom H1n-tallentimella ja haastatteluista kirjoitettiin lyhyet muistiinpanot keskeisistä teemoista. Tallenteista tuotettiin raakateksti käyttämällä Microsoft Word-tekstinkäsittelyohjelman litterointitoimintoa ja nämä tekstit kirjoitettiin puhtaaksi. Litteroituja haastatteluja oli yhteensä 301 tekstisivua ja tallenteita yhteensä 1528 minuuttia. Tämän lisäksi kolme haastattelua tallennettiin pelkästään muistiinpanojen avulla.

Haastattelukoosteista muokattiin kasviesittelyiden tekstit. Haastattelukoosteet ovat Luonnonvarakeskuksen hallussa. Haastateltavia oli 26, joista 21 viljeli ryvässipulia ja loput olivat viljelleet aiemmin, mutta sittemmin luopuneet viljelystä.

Kaikki ryvässipulikannat valokuvattiin joko haastattelun yhteydessä tai myöhemmin sipulisatojen valmistuttua. Osassa sipulikuvista oli näin ollen kuvattuna edellisen vuoden sipuleita ja osassa tuoreita, saman kesän sadon sipuleita. Kuvattavaksi sipuleita saatiin vaihteleva määrä, vähimmillään vain kaksi sipulia kannasta. Näistä syistä kuva-aineisto ei ole yhtenäinen eikä kaikkien kantojen kasvustoista saatu kuvia. Myös haastateltavilta pyydettiin valokuvia ryvässipuleistaan. Ryvässipulit eivät ole olleet kovin usein kuvauskohteena ja saimmekin vain muutamia valokuvia viljelijöiltä. Jonkin verran valokuvia saatiin henkilöiltä, joita ei oltu haastateltu, mutta jotka olivat nähneet facebookissa pyynnön lähettää hankkeelle kuvia ryvässipuleiden viljelystä ja käsittelystä.

Luonnonvarakeskuksen vanhojen pelto- ja puutarhakasvien Ilmoita kasvi -lomakkeen täytön yhteydessä kysyttiin sipulikannasta käytössä olevaa nimeä. Yleensä sipulia oli nimitetty talossa vain ryvässipuliksi erotuksena esimerkiksi kelta- tai punasipulista. Kukaan vastaajista ei ollut aiemmin nimennyt kantaansa muulla nimellä, mutta viljelijä sai halutessaan nimetä lomakkeelle oman ryvässipulikantansa erotukseksi muista. Useimmiten oman kannan nimeksi annettiin tilan nimi tai sen henkilön nimi, jolta ryvässipulikanta oli alun perin saatu. Usein nimetty henkilö oli oma äiti, tilan nimi tai oman syntymäkodin nimi. Kantanimen lisäksi luotiin jokaiselle viljelijän ryvässipulille oma Luke-numerotunnus, joka tarvittiin myös monimuotoisuusanalyysin vaiheissa yksilöimään sipulien varsinäytteet.

Tervolan 4H-yhdistyksen roolista ryvässipulin istukkaiden välittäjänä oli saatu jo aiempaa tietoa, ja jotkut haastateltavat mainitsivat yhdistyksen välittäneen heidän istukkaitaan. Joillakin haastateltavilla oli muistissa myös omia tai lastensa kokemuksia maatalouskerhon toiminnasta ja ryvässipulin viljelystä kerholaisena. Tämä herätti mielenkiinnon selvittää ryvässipulin viljelyn laajuutta ja merkittävyyttä aikaisempina vuosikymmeninä. Yhdistyksen arkistoja löytyy yhdistyksen alkuvuosilta 1930-luvulta hyvin, mutta seuraavilta vuosikymmeniltä satunnaisesti. Arkistoja säilytetään Tervolan kunnantalolla. Ennen arkistoihin perehtymistä haastateltiin entistä, pitkäaikaista toiminnanjohtajaa, joka myös opasti löytämään arkistoista kaikkein keskeisimmät tiedot maatalouskerholaisten ryvässipulin viljelytoiminnasta.

Tervolan 4H-yhdistyksen arkiston lisäksi hankkeessa käytiin läpi Luonnonvarakeskuksen Piikkiön puutarhatutkimuksen toimipaikan sähköistä arkistoa aiemmista ryvässipulihankkeista. Lapin maakuntamuseon kuva-arkistosta saatiin vanhoja mustavalkokuvia alueen kasvimaaviljelyksistä. Näiden aineistojen lisäksi ryvässipulin viljelyn historiaa varten koottiin vanhaa sanomalehtiaineistoa Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista.

Kesällä 2024 Peräpohjolan sipuleista kerättiin 21 kannasta näytteet perinnöllisen monimuotoisuuden vertailua varten. Varsinäytteet otettiin kotitarveviljelijöiden viljelmiltä joko haastattelun yhteydessä tai myöhemmin kesällä. Ryvässipuleista leikattiin neljästä viiteen vartta. Näytteet lähetettiin Luonnonvarakeskukseen Jokioisille Minigrip-pusseissa, joihin oli merkitty kannan Luke-numero, näytteenottopäivämäärä sekä kannan nimi ja paikkakunta. Ensimmäiset varsinäytteet kerättiin 8.7.2024 ja viimeiset 16.9.2024. Näytteistä eristettiin pieni osa DNA:ta, jotta voitiin selvittää, ovatko ryvässipulit perimältään samanlaisia vai löytyykö niiden välillä eroja. Lisäksi Peräpohjolan seudulta saatuja ryvässipulinäytteitä vertailtiin kansallisen geenipankin aiemmissa kasvikuulutushankkeissa kerättyihin ryvässipulinäytteisiin sekä kontrollinäytteinä toimineisiin punasipuli- ja kepasipulinäytteisiin, jotka oli hankittu ruokakaupasta.

Hankkeessa järjestettiin syyskuussa 2024 Ammattiopisto Lappian Louen toimipaikassa ryvässipulipäivä, jossa esiteltiin hankkeen siihen asti saavutettuja tuloksia hankkeessa mukana olleille viljelijöille, Ammattiopisto Lappian opettajille ja opiskelijoille sekä muille kiinnostuneille. Hankkeen tiedonkeruuta esiteltiin Lapin alueella toteutettavan neljän pohjoiseen ruokaperinteeseen liittyvän hankkeen tammi-helmikuussa 2025 järjestämässä yhteiswebinaarisarjassa Maan antimet ja perinteet – Kestävä ruoka pohjoisessa. Huhtikuussa 2025 järjestettiin Rovaniemen Kotiseutumuseolla Ryvässipuli-ilta ja toukokuussa hankkeen päätöstapahtuma Maalaistori Ammattiopisto Lappian Louen toimipaikassa. Kerätty tieto koottiin Peräpohjolan sipulit e-julkaisuun.

Hankepäätöksen viivästyminen suunnitellusta tarkoitti, että hanketta päästiin aloittamaan vasta kesäkuun alussa. Kasvikuulutukselle suunniteltua aikaa jouduttiin merkittävästi tiivistämään ja haastatteluihin päästiin vasta kesällä, kun viljelijät olivat jo istuttaneet sipulinsa. Tästä syystä sipulinäytteitä kerättiin myös syksyllä sadonkorjuun jälkeen ja saatiin yhteydenottoja viljelijöiltä, jotka eivät ehtineet reagoida kasvikuulutukseen. Näitä ei harmillisesti voitu ottaa huomioon erittäin tiukan hankeaikataulun vuoksi. Muutoin hankkeen toteutus eteni suunnitellusti ja odotukset ylittäen löydettyjen sipulien määrässä. Lisäksi tiedonkeruu herätti kiinnostusta Tornionlaakson aluemuseolla ja ainutlaatuinen haastatteluaineisto haluttiin saada museon arkistoihin ja tutkijoiden käyttöön. Tallenteiden sisältämä arvokas tieto ryvässipulin viljelystä ja peräpohjalainen murre palvelevat tulevaa tutkimustyötä monin tavoin. Kaikilta haastateltavilta kysyttiin erikseen lupa tietojen ja haastattelujen luovuttamisesta museolle ja lähes kaikilta lupa saatiin.

Lapissa ryvässipulia on viljelty ainakin 1800-luvun puolivälistä alkaen ja sen kulta-aika ajoittuu 1900-luvun alkupuolelta noin puoliväliin asti. Sadan viime vuoden aikana ryvässipulin viljely on harvinaistunut, mutta ei suinkaan kadonnut. Ryvässipulin viljely on hiipunut kotitarveviljelyksi ja harva enää myy satoa tai istukkaita. Hankkeen Tervolan ja lähiseudun ryvässipulien kuulutuksessa ja viljelijähaastatteluissa löydettiin sipulikantoja, joita on viljelty useiden viljelijäsukupolvien ajan ulottuen ainakin 1900-luvun alkupuolelle asti. Viljelijä-haastatteluissa saatiin ainutlaatuista kokonaisnäkemystä peräpohjalaisen sipulin viljelymenetelmistä, joiden ansiosta sipulikannat ovat säilyneet elinvoimaisina vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kasvikulutuksen ja viljelijöiltä saatujen vihjeiden perusteella saatiin yhteys 26 perhekuntaan ja saatiin tietoja 21 viljeltävästä ryvässipulista. Koska hanke kohdistui Tervolan ja lähiseutujen ryvässipuleihin, suurin osa haastateltavista oli Tervolasta (14 kpl), mutta myös lähikunnista, Ranualta (5 kpl), Keminmaalta (3 kpl), Simosta (1 kpl), Posiolta (1 kpl), Rovaniemeltä (1 kpl) ja Pudasjärven pohjoisosasta (1 kpl). Enemmistö viljelijöistä, 17 henkilöä, oli eläkeläisiä, muut työikäisiä. Monet pariskunnat yhdessä viljelevät kotipuutarhassaan tai lähipellolla ryvässipulia, mutta usein naiset ovat vastanneet kotitarvekäyttöön viljelystä. Seudulla puhutaan ryvässipulista tai vain sipulista. Haastatteluissa viljelijät saivat nimetä viljelemänsä sipulikannan. Tärkein syy viljellä ryvässipulia on sen hyvä ja voimakas maku. Monet nostivat esiin sen hyvän säilyvyyden talven yli, istukkaiden hyvän ja terveen laadun ja satoisuuden. Usea arvostaa ryvässipulia perinteisenä kasvina, jolla on seudulla pitkä viljelyhistoria. Perheessä ja suvussa viljelty tietty ryvässipuli kantaa perheenjäsenten ja edellisen sukupolven muistoja, ja oma ryvässipulikanta koetaan tärkeäksi suvun perinnöksi. Ryvässipulia viljellään, vaikka muu kasvimaaviljely on jo jäänyt vähemmälle.

Tervolasta saatiin yhdeksän ryvässipulinäytettä, Ranualta viisi, Keminmaalta kolme, Simosta yksi, Posiolta yksi, Rovaniemeltä yksi ja Pudasjärveltä yksi. Peräpohjolan sipuleissa havaittiin kolme hieman toisistaan erottuvaa geneettistä ryhmää. Nämä kolme ryvässipuliryhmää ovat perimältään ja ominaisuuksiltaan monimuotoinen ryhmä, joka erottuu etenkin idässä ja etelässä pitkään viljellyistä ryvässipuleista, mutta myös osin muista Lapin ja Kainuun alueella viljellyistä ryvässipuleista. Samaan ryvässipuliryhmään kuluvia kantoja viljellään maantieteellisesti laajalla alueella Peräpohjolassa. Tulokset vahvistavat aiemmissa ryvässipulihankkeissa havaittua pohjoisen ryvässipulien elinvoimaisuutta, tästä kertoo samankaltaisten ryvässipulien runsas näytteiden määrä.

Hankkeessa löydettiin ryvässipuleita, joita on Tervolassa ja lähiseudulla viljelty ainakin sadan vuoden ajan. Peräpohjolan ryvässipuli on osa pohjoisten ryvässipulien ryhmää, mutta erottuva ja elinvoimainen seudulla kehittynyt, säilynyt ja arvostettu sipuli. Peräpohjolassa edelleen viljeltävät useat samankaltaiset ryvässipulit kertovat aiemmasta laajasta viljelystä ja laadukkaasta istukassipulista. Istukkaista viljellyt sipulikannat ovat säilyneet kauan alueella muuntautuen hieman sekä ulkonäöltään että perimältään.

Hankeesta viestittiin aktiivisesti erilaisissa tilaisuuksissa. Julkisia tilaisuuksia ja tapahtumia olivat:

Mukana Luonnonlaidunpäivässä Tervolan Paakkolassa 15.6.2024, esittelijänä Taina Stark ILIMA -hanke, Avoin kylätilaisuus, ei kävijälaskentaa. Hanke-esitteen jako ja hankkeen alkamisesta tiedottaminen

Yhteispohjoismaisen geenipankin NordGenin vihannesten ja perunoiden työryhmän kokous Alnarp, Ruotsi 18.-19.6.2024, esittelijänä Maarit Heinonen. Hankkeen esittely osana työryhmän kokousta (matkakulut eivät hankkeelta)

Mukana Maaseudulta Käsin -messuilla Loue, Tervola 24.-25.8.2024, esittelijänä Anne Tuomivaara, avoin messutilaisuus, osastolla ei kävijälaskentaa. Hankkeen esittely ja ryvässipulipäivän markkinointi

Mukana Lappia Living Labs-kumppanuuskahveilla Loue, Tervola 30.9.2024, esittelijänä Anne Tuomivaara, lähiosallistujia 12. Hankkeen esittely, osallistuminen lähiruokatoiminnan kehittämiskeskusteluun.

Hankkeen järjestämät tilaisuus: Ryvässipulipäivä Loue, Tervola 18.9.2024, esittelijöinä Anne Tuomivaara, Maarit Heinonen, Osmo Häkkinen, Jarmo Saariniemi. Osallistujia 26. Mediaa paikalla: Lounais-Lappi –lehti. Osallistujat: hankkeen viljelijät ja muut kiinnostuneet. Hankkeen siihenastisen toiminnan esittely.

Hankkeen osajärjestämä tilaisuus: Maan antimet ja perinteet Verkkoseminaari Peräpohjolan ryvässipulit ja lapinlehmät 4.2.2025, esittelijöinä Anne Tuomivaara, Maarit Heinonen, osallistujia 40 suorassa esityksessä, tallenteen latauksia 110. ILIMA- hankkeen verkkoseminaarisarja

Hankkeen järjestämä tilaisuus: Puutarhailta Rovaniemen kotiseutumuseolla, teemana ryvässipuli, 29.4.2025, esittelijänä Anne Tuomivaara, osallistujia noin 20, kahvilatilassa kuulolla käyneistä ei tarkkaa laskentaa, Kotiseutuyhdistys Totto ry:n tilaisuus

Luonnonvarakeskuksen ja Viron maatalouden tutkimuskeskuksen METKin yhteistyön suunnittelukokous, Jogeva, Viro 13.5.2025, esittelijänä Elina Kiviharju, Maarit Heinonen. Hankkeen esittely osana yhteistyön kokousta (matkakulut eivät hankkeelta, esitys valmisteltu etukäteen)

Hankkeen järjestämä tilaisuus: Maalaistori Loue, Tervola 24.5.2025, esittelijöinä Anne Tuomivaara, Maarit Heinonen, Teija Tenhola-Roininen, Jarmo Saariniemi sekä ryvässipulien viljelijöitä. Osallistujia 44 päättäjäiskahveilla, Ammattiopisto Lappian toimipaikan muiden yksiköiden ja hankkeiden yhteisessä tilaisuudessa noin 100. Mediaa paikalla: Lapin Kansa, Yle. Hankkeen päätöstilaisuus

Hankkeesta viestittiin aktiivisesti mediassa ja myös sosiaalisessa mediassa.

Maaseutuverkosto hankkeet 30.5.2024 Peräpohjolan sipulit – Tervolan ja lähialueiden ryvässipulien tiedonvälityshanke Peräpohjolan sipulit - Tervolan ja lähialuiden ryvässipulien tiedonvälityshanke - Maaseutuverkosto

Luke uutinen 18.6.2024. Peräpohjalaisen ryvässipulin historia ja geeniperimä talteen Luken ja Lappian yhteishankkeessa https://www.luke.fi/fi/uutiset/perapohjalaisen-ryvassipulin-historia-ja-geeniperima-talteen-luken-ja-lappian-yhteishankkeessa;  

Lappia uutinen 18.6.2024. Peräpohjalaisen ryvässipulin historia ja geeniperimä talteen Luken ja Lappian yhteishankkeessa Peräpohjalaisen ryvässipulin historia ja geeniperimä talteen Luken ja Lappian yhteishankkeessa - lappia.fi  

Lapin kansa 18.6.2024 Peräpohjalaisen ryvässipulin historiaa ja geeniperimää kerätään talteen https://www.lapinkansa.fi/perapohjalaisen-ryvassipulin-historiaa-ja-geeniper/11021996

Yle 18.6.2024 Peräpohjalainen ryvässipuli oli hittituote 1900-luvun alkupuolella – nyt historia ja geeniperimä kerätään talteen. https://yle.fi/a/74-20094904

Somejulkaisut: Facebookissa hankkeen ryvässipulikuulutus 10.6.2024 Tervolan ämpäripäät -ryhmässä, Maatiainen ry:n -ryhmässä, Keminmaa -ryhmässä ja Puskaradio Meri-Lappi -ryhmässä. Sama ilmoitus julkaistu 11.6.2024 Ranualaiset -ryhmässä. Ylen tekemää juttua jaettu samoihin ryhmiin ja lisäksi Puskaradio Simon ryhmään.

Tervola-lehti 10.7.2024. Peräpohjalaisen ryvässipulin historia ja geeniperimä talteen Luken ja Lappian yhteishankkeessa. https://www.visualdesign.fi/tervola-lehti/

Tervola-lehti 14.5.2025 TERVOLA_A_20250514_01.pdf

Luke tiedote 21.5.2025 Satavuotinen viljelyperinne turvataan – Tervolan ryvässipulit geenipankkisäilytykseen - ePressi

Laju.fi 21.5.2025 Tervolan ryvässipulit geenipankkisäilytykseen - Laju.fi

Maaseudun Tulevaisuus 25.5.25 Peräpohjolan ryvässipulit talletetaan tuleville polville - Maatalous - Maaseudun Tulevaisuus

Yle teksti, tv uutinen, radiouutinen 25.5. Peräpohjolan ryvässipulikanta on ainakin satavuotias – nyt se pääsee geenipankkiin | Lappi | Yle

Lapin kansa 27.5.2025 Tervolassa halutaan turvata ryvässipulin viljely – kunnan vaakunaankin päässyttä kasvia on kasvatettu seudulla jo ainakin sata vuotta Ter­vo­las­sa ha­lu­taan turvata ry­väs­si­pu­lin viljely – kunnan vaa­ku­naan­kin pääs­syt­tä kasvia on kas­va­tet­tu seu­dul­la jo ainakin sata vuotta - Lapin Kansa Premium

Lapin Kansa 27.5. Satavuotinen perinne halutaan turvata - Lapin Kansa



Hankkeen sisäistä viestintää tehtiin säännöllisesti. Sisäisiä kokouksia oli 28 ja niistä kirjattiin lyhyet muistiot. Hankekokoukset tapahtuivat online teamsissa ja yksi kokousiltapäivä oli Ammattiopisto Lappian Louen toimipaikalla 17.9.2024. Sisäisissä kokouksissa käsiteltiin hankkeen toiminnan ajankohtaisia asioita, suunniteltiin hankkeen tilaisuuksia ja niiden esityksiä, valmisteltiin raportteja, tehtiin tiedotteita ja laadittiin lehtikirjoituksia. Suurin osa sisäisistä kokouksista olivath ankkeen työntekijöiden keskenään pitämiä, osassa mukana olivat Lappian tiedottaja ja muuta henkilökuntaa. Loppuraportointiin ja julkaisuun liittyvissä teams-kokouksissa mukana oli myös Luken henkilökuntaa viestinnästä ja julkaisutoimituksesta.

Kun 1800-luvun puolivälissä ortodoksimunkit toivat mukanaan ryvässipuleita Kuusamoon, ne olivat pitkään harvinaisia erikoisuuksia. 1900-luvun alkupuoliskolla ajan ne olivat viljellyimpiä ruokasipuleita, ja nykyään taas harvinaisia erikoisuuksia.  Niiden arvo ja merkitys ovat muuttuneet, sillä nykyään ne edustavat häviämisen uhan alaista sipulinviljelyn historiaa ja geneettistä monimuotoisuutta.  Ryvässipulikantojen säilymistä viljelyssä edistää niiden arvostaminen ja tunnetuksi tekeminen. Ryvässipulien harvalukuinen kotitarveviljelijöiden joukko tuntee oman ryvässipulinsa, mutta niiden arvosta tarvitaan laajempaa ymmärrystä paikallisissa yhteisöissä ja myös maanlaajuisesti. Harvassa ovat ne, jotka tietävät, että Suomessa ja etenkin Peräpohjolassa on pitkä ja rikas ryvässipulien viljelyn ja käytön historia ja perinne.

Hankkeessa saatu ainutlaatuinen tieto Tervolan ja lähikuntien ryvässipuleista ja paikallisesta viljelyosaamisesta koottiin julkaisuun Peräpohjolan sipulit – Arvostetun maatiaiskasvin viljelyä sukupolvelta toiselle. Se on sähköinen julkaisu, jonka voi ladata Luonnonvarakeskuksen julkaisurekisteristä itselleen maksuttomasti. Julkaisu tekee tunnetuksi peräpohjalaisen ryvässipulin ja sen viljely- ja kulttuurihistoriaa sekä nykytilaa.

Julkaisussa kuvataan ratkaisuja, miten ryvässipuliperintö voidaan saada säilymään tuleville sukupolville. Paikalliset ryvässipulikannat säilyvät vain, kun niitä viljellään vuodesta toiseen ja niitä käytetään ruuanlaitossa. Istukkaat on istutettava joka kevät ja sadosta otetaan talteen seuraavan kevään istukkaat. Kantojen säilymisen turvaamiseksi tarvitaan useita viljelijöitä.

Ryvässipulin viljelyn perinteen säilymiseen elävänä ja elinvoimaisena tarvitaan monia toimijoita ja yhteistyötä. Viljelijät ja ryvässipuleita ostavat ja käyttävät ovat tässä avainasemassa, mutta myös ympäröivien yhteisöjen osallistuminen ryvässipulien tunnetuksi tekemisessä ja arvostuksen vahvistamisessa on merkittävä.

Ryvässipulit sopivat hyvin kulttuurihistoriallisiin museoihin, joissa on vanhoja rakennuksia. Ryvässipulit ovat kartanoiden, pappiloiden, talonpoikaistalojen, torppien ja mäkitupalaismökkien aikalaiskasveja. Hankkeessa tunnistettiin, että esimerkiksi Rovaniemen Pyökkölän kotiseutumuseolla tehdään ryvässipulien ylläpitoviljelyä ja tälle työlle hanke mahdollistaa jatkuvuutta ja näkyvyyttä Peräpohjolan sipulit -julkaisun kautta.

Haastatteluissa monet nykyiset viljelijät kertoivat olevansa huolestuneita siitä, mitä heidän ry-vässipulikannalleen tapahtuu siinä vaiheessa, kun he eivät itse enää jatka viljelyä. Vain harvoilla viljelijöillä oli tiedossa joku, joka jatkaa kannan ylläpitoa perheessä tai suvussa. Syiksi todettiin useimmiten se, että lähipiirissä ei ole kasvimaaviljelyyn kiinnostusta tai käytännön mahdollisuutta esimerkiksi kaupungissa asumisen vuoksi. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että ryvässipulikantojen säilyminen on arvokasta, mutta toimenpiteitä asian edistämiseksi ei kuitenkaan moni ollut tehnyt. Ryvässipulien antaminen tuttavapiiriin ei ratkaise tätä ongelmaa, sillä haastateltavien mukaan ne sipulit menevät lähinnä ruokakäyttöön. Hankkeen haastatteluiden myötä monet viljelijöistä heräsivät pohtimaan, miten nuorempien ikäpolvien kiinnostuksen heräämistä ja istukkaiden parempaa saatavuutta voitaisiin edistää.

Hankkeen aikana on käynyt selväksi, että myös nuoremmilla sukupolvilla on kiinnostusta ryvässipulin viljelyyn. Viljelyn perinteet ja viljelytapojen tiedon siirtyminen ovat kuitenkin katkenneet monessa suvussa ja suvun vanha ryvässipulikantakin on voinut kadota. Uusille, viljelystä kiinnostuneille ihmisille on saatava hyviä, perinteisiä ja kestäviksi havaittuja ryvässipulikantojen istukkaita viljelyyn ja edelleen säilytettäväksi. Myös ryvässipulien viljelyn osaamista on siirrettävä uusille viljelijäpolville.

Peräpohjolan alueella ryvässipulin ammattiviljelyä ei enää ole ja myös istukasmyynti on vähäistä. Kun hyvien ja terveiden sipulien kantoja voidaan enemmän hyödyntää kaupallisesti, niiden viljely voi tuoda lisäansioita paikallisille kasvintuottajille. Hankkeessa edistettiin ryvässipulin paikallisten, hyväksi todettujen kantojen hyödyntämistä, jotta istukkaita saadaan muutaman vuoden kuluttua myytäväksi aluksi ainakin kotitarveviljelijöille. Viljelyn laajentuessa voidaan myydä ryvässipulia myös ruokasipuliksi yksityisille henkilöille ja esimerkiksi alueen ravintoloihin.

Kun annetaan tai myydään ryvässipulia, on tärkeää, että tieto kannan alkuperästä kulkee mukana. Peräpohjolan sipulit -julkaisu tarjoaa tietoa eri kantojen historiasta, viljelyn paikkakunnista ja viljelytavoista. Julkaisun kirjoittajat toivovat, että kootut tiedot tulevat laajasti hyödynnetyksi ryvässipulien viljelijöiden ja sadon käyttäjien parissa. Hankkeessa laadittiin esimerkki myyntipakkauksen etiketistä.

Ensimmäinen askel ryvässipulien istukkaiden myyjien ja ostajien kohtaamiseksi oli hankkeen yhdessä Ammattiopisto Lappian Louen toimipaikan eri hankkeiden ja koulutusalojen kanssa järjestämä Maalaistori-tapahtuma toukokuussa 2025. Tilaisuuteen kutsuttiin kaikki hankkeen tiedossa olleet sipulinviljelijät, halukkaita ostajia ja muuta yleisöä. Toimipaikassa sijaitsevan Tilapuodin on suunniteltu jatkossa toimivan keväisin istukkaiden välittäjänä. Maalaistori-tapahtuman jälkeen yhteydenottoja ryvässipulin istukkaita haluavilta ostajilta tuli paljon. Kiinnostus viljelemiseen on suurta, mutta ainakaan vielä vuonna 2025 istukkaita ei riittänyt läheskään kaikille halukkaille.

Julkaisuun koottu Peräpohjolan ryvässipulin viljelyhistoria ja perimätieto tuo kiinnostavan ja tarpeellisen lisän paikallisen yritystoiminnan uudelleen elvyttämiseen. Peräpohjolan seudulla aikojen kuluessa hyväksi koettujen viljelymenetelmien tallentaminen auttaa myös uusia viljelijöitä viljelemään ryvässipulia. Ryvässipulin markkinavalttina on sen pitkä viljelyhistoria. Aiemmista hankkeista tiedetään, että ryvässipuli kiinnostaa raaka-aineena myös keittiömestareita sen vahvan aromin vuoksi. Muutama ravintola otti yhteyttä hanketoimijoihin toukokuussa 2025 asiasta. Ryvässipulin viljelyperinteen ympärille olisi myös mahdollista kehittää alueen asukkaita ja matkailijoita kiinnostavia tapahtumia ja muuta kulttuuritoimintaa. Esimerkiksi sipulinviljelystä tunnetussa Tervolan kunnassa voitaisiin järjestää sipulifestivaalit, joiden aikana on mahdollista ostaa ja myydä ryvässipuleita, maistella ryvässipuliruokia, kuulla esitelmiä ryvässipuleista ja nähdä erilaisia ryvässipuliteemaisia näyttämöesityksiä ja kuva- ja käsityötaidetta. Peräpohjalaisen ryvässipulin ainutlaatuisuus olisi hyvä peruste jopa Euroopan unionin nimisuojan hakemiselle.

Hankkeen tulokset on otettu heti jatkokäyttöön vuoden 2024 lopussa alkaneessa Luonnonvarakeskuksen vetämässä Lapin Ely-keskuksen rahoittamassa hankkeessa Lapin avomaan tuotannon kehittäminen.