Vieraslajit Veks!

Sammanfattning av projektet

Yhdeksän kunnan alueella toimivan hankkeen tavoitteena oli kasvattaa vieraslajitietoisuutta, herätellä talkookulttuuria, tarjota jättiputken torjunta-apua kaikille, sekä tehdä vieraslajien torjunnasta helppoa ja mukavaa.

Keinovalikoimaan kuuluivat talkoot ja tapahtumat, joukkoistettu vieraslajien torjuntapeli, sekä jättiputkien torjuntapartion perustaminen. Hanke aikoi torjua kasvien lisäksi nyt myös pienpetoja, eli minkkiä ja supikoiraa.

Tulokset vieraslajien torjuntamäärissä ovat huomattavia, ja joukkoistettua torjuntaa mahdollistanut Crowdsorsa-peli keräsi melkoista huomiota mediassa. Jättiputkien torjunnassa otettiin isoin harppaus sitten Ystävyydenpuiston projektin, joka aikoinaan liikkui kymmenen vuoden ajan torjuntatöissä juuri samalla alueella. Talkoot, tapahtumat ja neuvonta ylsivät nyt yhdeksän kunnan alueelle, verrattuna aiempaan viiden kunnan projektiin. Talkoiden edistämisellä ja valtakunnallisella medianäkyvyydellä on ollut vaikutusta vieraslajityön
valtavirtaistamisessa ja positiivisen keskustelukulttuurin kehittymisessä.

Hanke on tullut nyt päätökseensä, mutta vieraslajityö ei vielä kaikilta osin seiso omilla jaloillaan. Jatkuvuuden turvaamiseksi hankkeelle haetaan jatkoa, mutta tällä kertaa karsitaan ylimääräisiä rönsyjä, ja tähyillään entistä painokkaammin taajamista kylille päin. Myös uusia kokeiluita on suunnitteilla.

Toteutus

Kainuussa toimi aiemmin kolmen vuoden ajan samanniminen, viisi kuntaa käsittävä vieraslajihanke. Se käynnistyi vuonna 2021, jolloin lupiini ja kurtturuusu oltiin vasta pari vuotta sitten lisätty haitallisten vieraslajien listalle. Vastustusta ja vähättelyä sai helposti osakseen, jos otti asiakseen alkaa näitä hävittämään. Hankkeessa kehittyi kolmen toimintavuotensa aikana tilannekuva keskustelukulttuurin tasosta, ja torjuntaan ryhtymisen tiellä olevista esteistä. Torjuntojen tekemisen kynnys oli lähtötilanteessa suuri, ja sitä täytyisi saada laskettua. Kun hanke vuonna 2023 loppui, niin vieraslajityö oli vielä pahasti kesken.
Uusi hanke sai alkunsa, ja se käsitti nyt yhdeksän kuntaa, ja toteutettiin Leader-ryhmien yhteishankkeena, jota hallinnoi Ekokymppi. Hanke laskeutui nyt otollisempaan maaperään, koska pohjatöitä oli jo tehty. Hankkeen tavoitteina oli edistää vieraslajitietoisuuden leviämistä, sekä edistää hyvähenkistä keskustelua ja talkoohenkeä. Hanke tekee myös konkreettista torjuntaa, ja siltä saa apua jättiputkien torjuntaan koko hankealueella. Minkkiä ja supikoiraa torjutaan myös metsästysseuroille lainattavilla lainaloukuilla.
Jättiputkityöntekijä palkattiin heti kesäkuun alkupuolella julkisen haun kautta, ja siihen löytyi asialleen omistautunut tekijä. Perehdyttämisen jälkeen hän alkoi kiertää ja torjua kohteita järjestelmällisesti. Projektipäällikkö liittyi välillä seuraan, ja ajoreittejä yhdisteltiin pakettiauton tehokasta käyttöä ajatellen muun talkoosäkkien ja minkkiloukkujen kuljetuksissa. Jättiputkipartion perustaminen meni täsmälleen hankesuunnitelman mukaisesti, ja se onnistui jopa tavoitteita paremmin tukemaan kaikkia hankkeen tavoitteita, sillä konkreettisten torjuntojen lisäksi sen läsnäolo tiedettiin yleisesti, ja se tuki hankkeen muiden toimintojen jalkautumista koko alueelle hienosti.
Hankkeen käynnistyttyä laitettiin kaikki verkot vesille hankesuunnitelman mukaisesti, eli muun muassa biokaasutuksesta viestinvaihto käyntiin KAMK:in kanssa, työntekijän rekrytointi-ilmoitus eetteriin, yhteydenotot aiempiin kontakteihin ja järjestöihin, sekä minkinpyynnin aloitus riistanhoitoyhdistyksen kanssa keskustellen. Kalenteri täyttyi kesien alussa aikataulutetuista vierailuista ja talkoista joka kunnassa, sekä palavereista ja muista tapaamisista niin tien päällä, kuin etänäkin. Väliin jääneet päivät menivät joko tien päällä tai kotikonttorilla. Kiihkeimpien kesäkuukausien aikana oltiin työn touhussa koko alueella sujuvasti ja monipuolisesti, eikä tekemisen puute päässyt koskaan yllättämään.
Biokaasutuskokeilu putosi vähitellen pois hankkeen toiminnasta, koska hankesuunnitelman mainitsemat riskit sen suhteen toteutuivat. Ajatuksena oli, että hankkeen puitteissa olisi mahdollista saada suuri määrä syötettä kaasutettavaksi kuntien vieraskasvilavoista. Ongelma oli, että syöte ei saa sisältää lainkaan muovia, ja ihmiset tuovat torjuntajätteen usein muovisäkeissä. Syötteen puhdistaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Lisäksi kasvukauden mukaiset aikataulut, kasvijätteen varastointi ennen kaasutusta, sekä jälkituotoksen valvonta itämisen varalta olisivat työllistäneet erillisen hankkeen verran. Ajatus hyvä, mutta ongelmia oli liikaa ratkaistavaksi tämän hankkeen raameissa, ja hankesuunnitelman toteuttaminen jäi yritykseksi.
Toinen ulos jäänyt budjetoitu kohta oli ammattimaisen videon kuvaaminen. Tähän oli valmiiksi suunnitelmia ja visioita, mutta aikataulujen sovittaminen osoittautui mahdottomaksi. Emme halunneet puolivillaista ja hätäistä videota ulos, koska suunnitelmana oli kuvata useita otoksia kasvukauden mittaan, ja tehdä videosta niin laadukas, että muutkin kuin vieraslaji-intoilijat sen pariin eksyisivät. Elokuva-ammattilaisella ei ollut aikaa, ja projektinkin puolelta kesän hektisin vaihe tuotti aikatauluhaasteita. Kompensaatioksi projektipäällikkö kuvasi jonkin verran My day-tyyppistä videota työpäivien aikana kesän aikana, mutta niiden editointi ja kokoaminen elokuvaksi jäi vaiheeseen. Sosiaalisen median puolella tehtiin lyhytvideota, ja ne menivät hetkeksi jopa viraaliksi, ja saivat hetkessä li 100 000 katsomiskertaa maanlaajuisesti. Hankesuunnitelman mukaisesti videon tekeminen ei kuitenkaan mennyt.
Hankesuunnitelman kyläpainotusta lähdetiin edistämään hankkimalla 50kpl Vieraslajit Veks ämpäriä, joilla houkuteltiin talkoonjärjestäjiä mukaan ympäri hankealuetta. Kaikkiin kylätapahtumiin myös mentiin, mihin kutsuttiin. Joidenkin kylien kanssa oli jo aiemmasta hankkeesta yhteistyökokemusta, ja sitä jatkettiin, esim. lupiinia laiduntavat lampaat, kyläpäivillä vierailut ja talkoosäkkien kuljetus. MSL-ympäristö hankkeen kanssa otettiin lisäksi yhteyttä kaikkiin löytämiimme kyläyhdistyksiin, mutta harmiksemme vastauksia tuli todella vähän, ja nekin enimmäkseen jo valmiiksi aktiivisia olleita. Kylien kanssa tehtiin siis mahdollisimman paljon hommia, mutta niiden tavoittaminen ei ollut helppoa. Muutamilta kyliltä ja lähiöiltä on kuitenkin tullut viestiä, että hankkeen ansiosta vieraskasvien torjunnasta tulee perinne kylätoimintaan muun talkoilun oheen.
Tavoitteena oli saada laajasti kyliä mukaan, ja päästä erilaisiin tapahtumiin mukaan, ja järjestää omiakin talkoita kaikkialla. Nyt saimme kutsuja melko satunnaisesti, mutta pyrittiin se pienikin apu aina antamaan. Talkoohommissa autettiin niin puhelimitse, kuin säkkien kuljetuksella ja somemarkkinoinnillakin. Osallistuimme kahteen isoon talkootapahtumaan lainaamalla varusteita ja iskemällä kädet multaan, ja kuskaamalla säkit pois. Pienemmässä talkooavustuksessa oltiin luontevasti muun kulkemisen ja ajelun ohella arviolta vähintään kymmenessä tapauksessa. Tähän ei toki lasketa sitä, että jättiputkien perässä kuljettiin kylillä lähes päivittäin, ja se oli olennainen osa hankkeen tavoitteita, ja kyläläisiin tutustuttiin kaikkialla. Näkisin että kyläpainotus onnistui kohtalaisesti, mutta sen toteen näyttäminen numeroina on hankalaa. Hanke oli läsnä ja saatavilla, mutta ei onnistunut tarpeeksi hyvin tyrkyttämään itseään kylätoimikunnille ja yhdistyksille. Tähän jäi parantamisen varaa.
CITO-talkoot ovat geokätköilijöiden järjestämiä tapahtumia, joissa normaalisti siivotaan paikkoja. Kainuussa kokeiltiin Ekokympin työntekijöiden ideana lähteä vieraslajien kimppuun näiden puitteissa, ja tässä onnistuttiin erinomaisesti. Jokaisessa kunnassa oli talkoot per kesä, ja hyvin usein niissä kiersi samat henkilöt kunnasta toiseen ja molempina kesinä. Ilmapiiri oli hyvä, ja tulosta tuli. Hankkeen roolina oli tarjota varusteet, vissyt ja jätteen kuljetus, sekä opastaa ja neuvoa miten torjutaan. Myös aikataulut, mainostus ja paikkojen etsiminen oli hankkeen hommia. Talkookulttuurin herättely ja hyvä ilmapiiri olivat täsmälleen hankesuunnitelman mukaisia tässä suhteessa.
Media ja tiedotus onnistuivat hyvin, pieniä unohduksia lukuun ottamatta. Valtakunnallinen medianäkyvyys oli massiivista, koska Crowdsorsa imi huomiota itseensä alusta asti. Sen myötä vieraslajitietoisuus kasvoi, ja hankkeen sometilit saivat isoja seuraajapiikkejä uutisoinneista. Puhelin pirisi kesäkuukausina runsaasti, ja neuvontaa sai puhelimitse vieraslajiongelmiinsa. Puhelimessa on tullut paljon kiitostakin projektin olemassaolosta. Sosiaalisen median tilit ovat kohtuullisen seurattuja, ja tiedotusta tehtiinkin sitä kautta eniten, ja myös kuntien jaettavaksi. Kuntien verkkosivuille ja paikallislehtiin olisi kenties pitänyt tehdä enemmän tiedotusta, sillä hankkeesta ulospäin tiedottaminen jäi hankkeen sisäisten toimintojen tiedottamisen jalkoihin. Kaikessa hankemateriaalissa kuitenkin käytettiin tiedotusohjeiden mukaisia logoja ja tietoja, ja pyrittiin tekemään selväksi minkä tahojen mahdollistama tämä hanke on ollut. Televisioon ja radioonkin pyrin livauttamaan rahoittajatahojen ja hankkeen hallinnoijan nimet mahdollisuuksien mukaan.
Hankkeen tavoitteet saavutettiin hyvin, mutta hankesuunnitelman toteutus ei mennyt täysin yksi yhteen. Budjetissa ei kuitenkaan tehty suuria sisäisiä siirtoja, eikä hankesuunnitelmaa ollut tarvetta muuttaa. Budjetin raamit osuivat nappiin, vaikka esim. videokuvaus jäi pois. Hankkeen onnistumisia olivat vaikuttava määrä suoraan projektin kautta torjuttua vieraslajia, jätehuollon organisointi, suuri valtakunnallinen medianäkyvyys, sekä talkoiden suuri määrä niin välillisesti, kuin suoraan hankkeenkin kautta pidettynä. Hanke onnistui olemaan läsnä, ja ihmiset tiesivät siitä laajalti. Puheluita tuli paljon kyläteiden varsiltakin, minne vietiin kulkiessamme esim. hankkeen virallisia ”heippalappuja”, joissa tiedotettiin ja kannustettiin torjuntoihin. Neuvontaa annettiin paljon puhelimitse ja viestillä, ja yhteydenottojen määrä kertoi siitä, että hanke ei jäänyt alueella tuntemattomaksi tai pimentoon.
Hankesuunnitelmassa riskinä oli tuolloinen polttoaineiden hinnan nousu, mutta se ei toteutunut. Toinen riski toteutui, eli biokaasutuksen syötteen laatu. Riskinä tällaiseen hankkeeseen lähtiessä oli myös ihmisten vastaanotto, ja hankalasti mitattavien tavoitteiden toteutuminen. Miten esimerkiksi mitataan yleistä ilmapiiriä tai talkoohengen nousua, ja miten onnistutaan markkinoinnissa ja tiedotuksessa, tai vieraslajitietoisuuden näkyvyyden kasvattamisessa? Tässä hankkeessa osatekijät tukivat kuitenkin mielestäni hienosti toisiaan, eli pyynnöstä paikalle tuleva jättiputkipartio, joukkoistettu peli, talkoot, sekä neuvova puhelin olivat ihmisillä hyvin tiedossa hankkeen aikana. Käyntikortteja jaettiin ja niitä käytettiin, ja paljon ihmisiä tavattiin työn puitteissa kaikkialla toiminta-alueella. Lumipalloefektiä saatiin käyntiin. Suuresti tähän vaikutti molempien työntekijöiden sitoutuminen, ja seisominen vankasti hankkeen tavoitteiden takana. Työtä tehtiin rakkaudesta lajiin, ja se välittyi varmasti uloskin päin.

Resultat

Hanke saavutti tavoitteensa jättiputkityössä, ja ne on nyt käyty läpi koko hankealueella. Jättiputkiongelman hallinta ei ole ollut näin hyvällä tasolla sitten Ystävyydenpuiston Jättiputkihankkeen, joka päättyi jo yli kymmenen vuotta sitten. Heidän hyvä pohjatyönsäkin on nyt siis pelastettu, ja uudelleen villiintyminen kartoitettu ja otettu torjunnan piiriin. Työ tarvitsee kuitenkin ehdottomasti jatkoa ja jatkuvuutta, mitä ei ikävä kyllä tämän hankkeen toimilla vielä täysin ole varmistettu. Keinot on keksitty ja esitelty, mutta tekijä tarvitaan.
Jättiputkista on laadittu päivitetty karttatasokokoelma, sekä päivitetyt torjunta-arkistot. Koko alueen jättiputket on lähes sataprosenttisesti käyty läpi, tai todettu kohteet torjutuksi. Yhteensä n. 1000 merkinnästä laji.fi tietokannassa 270kpl on hankkeen tekemiä, ja yksittäisiä torjuntatapahtumia kirjattiin 348 kohteella 623kpl. Päällekkäisyyksien poiston jälkeen uusia, hävinneitä ja vanhoja kohteita lienee noin 600-700, jotka on siis käyty lähes sataprosenttisesti läpi maastossa.

Kuntien käyttöön jaa jättiputkidatan lisäksi myös Crowdsorsan kartoitustieto online-karttapalvelun muodossa. Siellä näkyy myös torjuntavideot, päivämäärät ja kaikki muu tarpeellinen. Kuntien omien torjuntojen jatkaminen, tai Crowdsorsan jatkaminen ovat helppoa tämän myötä. Sovelluksen tulokset torjunnoissa olivat loistavia, ja torjutun neliömetrin hinnaksi tuli tilaajalle 24 senttiä. Pelaajalle tästä meni 17 senttiä, ja peli oli erittäin suosittu etenkin nuorison keskuudessa. Lupiinia torjuttiin yhteensä n. 200 000 neliömetriä, mikä vastaa karkeasti kolmeakymmentä jalkapallokentällistä. Tuota työtä olisi ollut hyvin vaikeaa korvata muilla keinoilla, mutta jatkossa kartta-aineisto mahdollistaa erilaisten toimintatapojenkin miettimisen, esim. kesätyöläiset tai tukityöllistetyt. Hinta tosin voi olla korkeampi kunnille, kun siihen palkataan erilliset tekijät vrt. joukkoistus.

Crowdsorsan tulokseksi voidaan laskea myös massiivinen valtakunnallinen vieraslajibuumi, joka syntyi varsinkin kesällä 2025. Vieraslajityöstä puhuttiin pääuutisissa, ja hankkeen edustus sai haastattelupyyntöjä niin Yleltä kuin iltapäivälehdiltäkin. Julkisuuden vetonaulanakin siis ansioitui uusi innovaatio, eli joukkoistettu torjunta. Iso askel vieraslajityölle, ja taatusti pysyvä vaikutus. Vieraslajit Veks on ollut tässä mukana aivan ensiaskeleista lähtien, ja siitä olemme ylpeitä.

Ekokymppi keräsi kunnista yhteensä n. 200 tonnia vieraskasvijätettä. Jokaisessa kunnassa oli maksuton vieraskasvin vastaanotto siirtolavoille, ja tämä käytäntö todettiin hyväksi, ja jää toistaiseksi käyttöön. Torjuntojen kynnys madaltuu, kun jätteelle on paikka. Lisäksi syntyvän jätteen määrän vähentämiseksi annettiin ohjeita, joilla myös pyrittiin samalla laskemaan torjunnan kynnystä. On hyvä tietää, ettei jätettä välttämättä tarvitse lainkaan kuljettaa torjuntapaikalta pois. Ekokymppi on oppinut myös tiedottamisessa ja vieraslajineuvonnassa hankkeen toiminnan kautta pitkäaikaisesti, jolloin asiakkaat saavat apua tärkeimpiin kysymyksiinsä.

Hanke vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja vieraslajitietoisuuteen vetävällä logollaan ja maanläheisellä olemuksellaan, sekä esimerkin näyttämisellään. Hanke on myös tarjonnut matalan kynnyksen vertaistukea ja neuvoja monikanavaisesti, ja saanut tästä paljon kiitosta. Vaikutus pidempiaikaiseen asenneilmaston muotoutumiseen tulee sekä konkreettisten, että vaikeammin mitattavien toimenpiteiden yhdistelmästä: Työntekijöiden oma asenne ja vankka usko asiaansa heijastuu ulospäin, joten kaikessa konkreettisessakin toiminnassa on helppoa iskeä kädet multaan ja olla ensimmäisenä näyttämässä esimerkkiä muille. Tätä levitettiin kaksi kesää ympärillemme sekä sanojen että tekojen kautta, ja uskon että se kantaa hedelmää ja leviää edelleen.
Vierailuja erilaisissa tapahtumissa, toreilla ja kouluissa tehtiin koko alueella kohtuullisen tasaisesti. Kasvokkaisista kohtaamisista ja hankkeen näytillä olemisesta syntyi näkyvyyttä, joka yletti myös heihin, jotka eivät valmiiksi aiheesta olleet kiinnostuneita. Mielipiteenvaihdot ja keskustelut tuottivat usein yhteisymmärrystä, vaikka mielipiteet vieraslajityötä kohtaan olisivat olleet jyrkkiäkin. Hanke raivasi tietä muille asettamalla itsensä valokeilaan, ja alttiiksi kritiikille ja kommentoinnille.

Talkookulttuurin herättelyssä onnistuttiin sikäli hyvin, että hankkeen puitteissa tehty talkootoiminta oli pääasiassa muiden järjestämää, vaikka aloite tai kipinä olisikin tullut hankkeelta. Pyrkimys oli edistää talkoita tekemällä siitä helppoa järjestäjille tulemalla paikalle työvälineiden kanssa, sekä neuvomalla ja opastamalla itse torjunnoissa, ja kuljettamalla talkoojätettä pois. Tätä apua tarjottiin monen tasoisesti tilanteen mukaan, eli toisinaan tarvittiin vain puhelimitse ohjeita ja neuvoja aikatauluihin ja konkreettisiin torjuntatapoihin, ja toisaalla taas jätteenkuljetus oli se kynnys jonka yli avustimme. Kun on päästy alkuun, on helpompaa ottaa vieraslajitalkoot perinteeksi. Kylien ja järjestöjen laajempi ja tehokkaampi tavoittaminen vaatii vielä lisäpanostusta, sillä pitkälti yhteydenotot olivat nyt spontaaneja ja orgaanisia, joten ei voi suoraan sanoa mikä projektin osuus oli koko alueen talkootapahtumien järjestämisessä.

Hankkeen tuloksista viestiminen jäi hieman vajaaksi. Hankkeen päätyttyä olisi pitänyt tehdä koostetta ja tiedotusta. Osittain se jäi tekemättä siksi, koska hankkeelle kaavaillaan jatkoa, jolloin tiedottaminen päättymisestä olisi ennenaikaista, kun sosiaalisen median tilit kuitenkin pysyvät samana. Hanketta ei siis kuopattu julkisesti, ennen kuin tiedettiin, onko se lopullisesti historiaa.
Ulospäin tiedottaminen torjuntamääristä, talkoista ym. numeroiden ja tulosten valossa tosin olisi silti pitänyt tehdä. Tiedotusta tehtiin nyt pääasiallisesti sosiaalisen median puolella tekemällä postauksia talkoista ja tapahtumista, joissa käytiin. Eli hankkeen arkisia kuulumisia viestittiin sosiaalisessa mediassa aktiivisesti, mutta virallisemmat kanavat ja hankkeesta ulospäin tiedotus jäivät vajaaksi. Pääosin tiedotusohjeita kuitenkin noudatettiin ohjeiden mukaan.

Kaiken kaikkiaan hankkeen tavoitteet saavutettiin, ja vieraslajien torjunta normalisoitui niin yksityisten pihoissa, kuin yhdistysten ja kylienkin järjestämänä. Konkreettiset torjuntatulokset täyttivät kaikki tavoitteet. Ilmapiirin muutoksen mittaaminen on vaikeaa, ja siinä täytyy vain tulkita palautteiden määrää ja laatua, sekä silmämääräistä arviota vieraslajien määrästä katukuvassa ja postilaatikoiden pielessä. Positiivista kehitystä on tapahtunut monessa yksittäisessä tutussa ongelmapaikassa, ja ihmiset puhuvat aiheesta entistä huomattavasti enemmän ja innokkaammin. Kyselytutkimuksella voisi kenties tiedustella tarkemmin, miten paljon, ja mistä johtuen vieraslajityö on nostanut suosiotaan alueella. Hanke ei voi ottaa kunniaa kaikesta hyvästä kehityksestä, mutta paljon neuvontaa ja apua on annettu, ja näkyvyyttä kasvatettu, ja ihmisiin tutustuttu.

Effekter och framtidsplaner

Pidemmän aikavälin vaikutuksia on uskaliasta ennustaa, tai hankkeen osuutta niihin arvioida. Suomessa on tapahtunut edistystä vieraslajiasioissa vuoden 2019 jälkeen muutenkin, mutta Vieraslajit Veks hankkeen toiminnot ovat olleet keskiössä kahden viime vuoden suurimmissa vieraslajiuutisissa. Näkyvyyttä ja tietoisuutta on siis tullut. Konkreettisten torjuntojen vaikutukset näyttävät esimerkkiä, ja antavat painetta ylläpitää aloitettua työtä, mutta hanke ei voi enää vaikuttaa siihen, miten tähän tartutaan.

Hanke oli näkyvä, tuli tutuksi alueen asukkaille, ja synnytti hyvää ilmapiiriä ja levitti ilosanomaa. Positiiviset kehityskulut ovat liikkeellä ja ruokkivat toisiaan. Riittääkö se jo vakiinnuttamaan vieraslajityön riittävän arkiseksi ja hyväksytyksi asiaksi, jotta sitä ei enää kyseenalaisteta naapurustoissa ja kyläteillä, vai tarvitaanko vielä vakuuttelua? Onko kaikki kohderyhmät tavoitettu ja vakuutettu? Näihin kysymyksiin realisti vastaisi, että työtä ei pidä lopettaa kesken ennen kuin se varmasti kantaa jatkossa ilman ulkopuolista apua. Vertaisin tätä kierrätykseen: Auton akkuja ei enää heitellä metsiin, koska on yleistä tietoa, että se ei ole hyvä asia. Vieraslajeissa tämä tavoite on vielä kesken, mutta tietä on raivattu sitä kohti onnistuneesti.

Hyödynnettävää dataa ja toimintatapoja on kuitenkin syntynyt runsaasti kartoitusten ja talkootoiminnan muodossa. Yhdeksän kunnan alueelle koordinoitu yhteinen vieraslajityö on myös osoittautunut tehokkaaksi tavaksi toimia, verrattuna jokaisen kunnan itsenäisesti ja muun työn oheen ujutetuksi hommaksi. Työnjako on kehittynyt, mutta uhkakuvana on, että hankkeen loputtua kaikkialla ei heti olla valmiita ottamaan kantaakseen hankkeen tekemiä toimia. Takapakkia tulee lähes varmasti ainakin jättiputkityössä. Tieto otetaan kenties käyttöön vasta hankkeen jälkeen, ja kuntalaispalautteen perusteella. Tässä suhteessa jatkolle on edelleen tarvista, ja koordinointia vieraslajiasioissa täytyy edelleen kehittää sekä yhteisesti, että erikseen. Ekokympillä on tässä nykyisin jo vakiintunut roolinsa esim. jäteasioiden ja tiedotuksen, sekä neuvonnan osalta, ja monessa kunnassa on mietitty mm. kesätyöntekijöiden roolia vieraslajihommissa. Kuntien jokaisessa osastossa on nyt puhuttu vieraslajeista, ja tiedon puutteesta ei enää voi jäädä kiinni toimintatapojen päivittäminen.

Kartoitusdata mahdollistaa jättiputkien ja Crowdsorsatorjuntojen ottamisen haltuun, jos siihen kohdennetaan resursseja. Torjuntatiedot ja karttatasot tekevät toiminnasta tehokasta, kun kirjaukset kertovat tarkasti mitä ja missä on tehty. Kohteiden ylläpito kuntien tonteilla jää kuntien vastuulle, mutta haja-asutusalueille toimijaa ei ole määritelty. Jättiputkikohteiden maanomistajia on jututettu ja heitä neuvottu jatkotoimenpiteistä, mutta hyvin usein kohteet ovat joutomailla ja autiotiloilla, joissa ei käy ketään.

Talkookulttuuria on keskustelujen ja palautteen perusteella tarkoitus jatkaa niin kylillä, kuin CITO-porukallakin. Myös muiden järjestöjen ja hankkeiden toimintaan on keskustelujen tasolla koetettu ujuttaa vieraslajityötä, ja myös tehty konkreettista yhteistyötä paikoin. Tämä on hieno asia, ja toivon mukaan siltä osin jätetään hyvä perintö alueelle. Paljon ihmisiä on ollut mukana, ja ilmapiiri on ollut innokas ja lämmin, sekä myös ideoita on lennellyt touhutessa talkoohommien kehittämisestä. Uskon että tämä kantaa hedelmää, ja talkookulttuuri kehittyy vuosittaisten roskankeruutalkoiden ja muiden siistimistapahtumien suuntaan, ja niiden yhteyteenkin.

Torjuntamenetelmien, ja jätteen syntymisen ja kuljetuksen suhteen on tehty tiedotusta, ja näytetty käytännössäkin miten se toimii. Tämä laskee kynnystä torjua, kun tiedetään ettei jätettä tarvitse pelätä, eikä sitä tarvitse yleensä edes kuljettaa minnekään. Jatkossa juuri tässä olisi ehkä ison kampanjan aihetta, jotta tavoittaa varmasti kaikki.

Yhteiskunnassa hyödynsaajia ovat olleet kaikki ne, jotka ovat jo valmiiksi vieraskasviasioista olleet kartalla. Heille on annettu kaikki apu, kannustus ja parhaat keinot aloittaa konkreettinen työ. Lisäksi hyödynsaajana on lähiympäristö ja naapurisopu, kun hanke on ottanut tehtäväkseen ottaa vastaan kritiikin ja palautteen vieraslajityön mielekkyydestä ylipäänsä, ja pyrkinyt näkyvästi ja esimerkillisesti seisomaan asian takana. Kun hankkeen logolla varustettu auto on pysäköitynä milloin missäkin, ja likainen ja hikinen partio touhuaa pitkin metsiä, tai näyttäytyy tapahtumissa, ihmiset näkevät että asialle tehdään jotain tositarkoituksella.

Hankkeelle haetaan jatkoa, ja painotusta ja toimintoja säädetään päättyneen hankkeen tulosten mukaisesti hankesuunnitelmaan. Tarve ei ole poistunut, vaikka tietyiltä osin se onkin vähentynyt huomattavasti. Entistä suoraviivaisemmin täytyy jatkossa keskittyä joihinkin täsmällisiin tiedotusasioihin, sekä edesauttaa kuntien välisen yhteistyön jatkumista esim. jättiputkityössä. Myös kouluvierailuja on painotettava enemmän, ja kyläyhdistykset täytyy pakottaa mukaan, vaikka kylätalojen ovia raapien. Jättiputkityötä tulee jatkaa, ja joukkoistetusta torjunnasta on hyvin riskialtista jäädä pois nyt, kun sitä jo odotetaan ympäri Suomen maata innokkaiden torjujien keskuudessa, eli nuoriso haluaa päästä tienaamaan varmasti täälläkin.