Viljan tarina investointi

Sammanfattning av projektet

Nivala-Seura toteutti Viljan tarina -hankkeissa Katvalan talonpoikaismuseon riiheen täysin uudentyyppisen museonäyttelyn, joka kertoo elintärkeästä aiheesta – paikallisesta viljaan liittyvästä kulttuuriperinnöstä. Ennen hankkeen alkua riiheen oli toteutettu laajat korjaustyöt. Sen elosuojan puoli oli oikaistu, lattia korjattu ja suuren rakennuksen koko katto uusittu täysin. Tila odotti tyhjänä uutta käyttöä.
Rinnakkain toteutettiin kehittämishanke, jossa luotiin itse näyttelysisältö, sekä investointihanke, jossa näyttelytila sai tarvittavat sähköt, näyttelyvalaistuksen, näytön sekä museokokemuksen esteettömyyttä huomattavasti parantavat rampit.
Hankkeet toteutettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti tammikuun ja syyskuun 2025 välillä. Kokonaisuus muodostui helposti runsaan arkistomateriaalin, paikallisen kirjallisuuden ja tutkimuksen ohjaamana. Tekninen toteutus osoittautui tilaan hyvin sopivaksi ja tuotti toivotunlaisen vaikutelman.
Näyttely avattiin yleisölle Katvalan talonpoikaismuseon Sadonkorjuumarkkinoiden yhteydessä 30.8.2025. Syyskuun aikana näyttelyyn tutustuivat myös lukuisat koululais- ja opiskelijaryhmät. Näyttelyssä vierailleilla lapsilla ja nuorilla oli mahdollisuus syventää näyttelykokemustaan entisestään näyttelyyn luodun digitaalisen pelillisen oppimisalustan kautta. Tulevana kesänä Katvalan riihi Viljan tarina -näyttelyineen ottaa paikkansa osana talonpoikaismuseon pysyviä näyttelyitä ja tulee tutuksi jälleen uusille yleisöille.

Toteutus

Ennen hankkeiden alkua Katvalan vanhaan, alkuperäisellä paikallaan sijaitsevaan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen riiheen oli toteutettu laajat korjaustyöt. Korjaukset tekivät rakennuksen näyttelykäyttöön ottamisen mahdolliseksi ja turvasivat sen säilymistä pitkälle tulevaisuuteen. Riihen elosuojan puoli oli oikaistu, lattia korjattu ja suuren rakennuksen koko katto uusittu täysin. Tila odotti tyhjänä uutta käyttöä.
Ennen investointihankkeen alkua riihen konkreettiset edellytykset nykyaikaisena näyttelytilana toimimiseen olivat vielä heikot. Tilaan ei tullut sähköä, mikä teki mahdottomaksi niin toimivan esinehuollon kuin näyttelyesineiden mielekkään esillepanon. Rakennekorjausten yhteydessä oli myös huomattu, että riihen sisääntulon ja lattiatasojen korkeuserot olivat talonpoikaismuseon mittakaavassa verrattain pieniä, joten näyttelyä luodessa olisi mahdollisuus oikeita valintoja tekemällä edistää museon esteettömyyttä.
Sähköt riiheen vedettiin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lähellä sijaitsevasta konehallista. Läpiviennit tehtiin huomaamattomasti ja asennusten paikat suunniteltiin huolella. Sähkökalusteiden väriksi valikoitui musta, joka erottuu riihen tummasta värimaailmasta vain hyvin hienovaraisesti. Riihen peräseinän inforuutua varten tarvittu pistorasia asennetiin korkealle, suojaan katseilta. Elosuojan puolen pistorasiaratkaisu ei liioin kiinnitä huomiota, mutta mahdollistaa suunnitelman mukaisesti laajan tilan sujuvan käytön ja näyttelyyn valittujen esineiden kunnon ja säilymisen kannalta tärkeiden ylläpitosiivousten turvallisen suorittamisen.
Riihen elosuojan puoli saa museon aukioloaikoina riittävästi luonnonvaloa, joten se voitiin jättää suunnitelman mukaisesti ilman näyttelyvalaistusta. Sinne sijoitettiin näyttelyn kooltaan suurimmat esineet, viljanviljelyyn liittyvät varhaiset koneet.
Riihen hämärämmät tilat tarjosivat erinomaisen mahdollisuuden pienempien näyttelyesineiden esille nostamiseen valaistuksen avulla. Keskelle lattiaa jätettiin suunnitelman mukaisesti alue, josta itse näyttelyyn voi tutustua, ja esineet sekä valaistus keskitettiin sivuseinille. Riihen savun tummentamat, käsin veistetyt hirsiseinät toimivat vaikuttavana taustana esineille ja tuovat omalta osaltaan esiin rakennuksen ja viljankäsittelyn historiaa. Valaistus nostaa esineet esiin ja tukee näyttelyn kerrontaa ohjaten näyttelyn kävijät teemasta toiseen.
Takaseinälle hankittiin ja asennettiin olosuhteisiin hyvin soveltuva näyttö uuden näyttelymateriaalin toistoa varten. Näytön hankinnassa jouduttiin tekemään tietoinen budjetin ylitys, sillä hinnat olivat nousseet hieman hakemuksen teon jälkeen, mutta tekniikan soveltuvuudesta tehtäväänsä ei koettu mielekkääksi tinkiä.
Video sitoo näyttelyn tarinan yhteen ja tuo menneisyyden lähelle nykyaikaa. Esineiden ja näytön suunnitelman mukainen sijoittelu osoittautui toimivaksi ratkaisuksi; näyttelyn eri elementit tukevat toisiaan, eivätkä kilpaile keskenään kävijän huomiosta. Näyttelyn videosisältö huomattiin tärkeäksi niin koululaisvierailijoiden kuin muiden näyttelyyn tutustujien kannalta. Se herätti kävijät pohtimaan vanhoja työtapoja ja sitä suurta muutosta, joka viljan viljelyssä ja käytössä viimeisen vuosisadan kuluessa on koettu. Lapsille ja nuorille se oli myös tärkeä käytännön havainnollistaja. Näyttelyesineiden tarkasteluun palattiin innolla uudelleen, kun oli nähty, miten niitä ennen käytettiin ja miten ne käytännössä toimivat.
Uuden näyttelytilan esteettömyyttä parannettiin huomattavasti kolmen siirrettävän alumiinirampin asennuksella. Alueellisten museoammattilaisten tuella riiheen saatiin toteutettua tarkoitukseensa hyvin soveltuvat rampit rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo säilyttäen. Kaksi rampeista on paikallaan pysyvästi, kolmas voidaan nostaa paikalleen aamuisin, kun rakennuksen ovet avataan. Näin rakennuksen ulkopinta ei altistu turhaan vesiroiskeille ja rasitukselle, joita pysyvästi paikallaan oleva ulkorakenne aiheuttaisi.
Valinnalla panostaa esteettömyyteen oli konkreettinen merkitys; jo näyttelyn avajaispäivänä Viljan tarinaan kävi tutustumassa yleisöä, joka ei olisi päässyt näyttelytiloihin ilman näitä parannuksia lainkaan. Projektin mittaan tuli ilmeiseksi, miten eri yleisöjen osallisuus yhteiseen kulttuuriperintöön voi olla kiinni verrattain pienistä käytännön ratkaisuista.
Riskit suunnitelman toteutuksessa arvioitiin ennalta verrattain vähäisiksi. Sähköasennustyö toteutui toivotulla tavalla, ja sen kustannukset pysyivät tarkkaan suunnitelluissa. Ennakoimaton, mutta toteutunut riski oli muiden hankkeen toteutusten hintatason pieni nousu. Nousu ei kuitenkaan ollut merkittävä, eikä näin ollen vaarantanut hankkeen toteutusta.

Resultat

Viljan tarina -hankkeiden lopputuloksena Katvalan talonpoikaismuseoon syntyi moderni, helposti lähestyttävä näyttely elintärkeästä aiheesta – ihmisen ja ympäristön suhteesta viljanviljelyn monisataavuotisen historian kautta. Historiaperspektiivin tuoma uusi ymmärrys auttaa luomaan pohjaa muutoskestävyydelle juuri nyt, kun sitä kipeimmin tarvitaan, nykypäivän epävakaassa maailmassa. Rinnakkain toteutettiin Viljan tarina -kehittämishanke näyttelysisällön luomiseksi ja näyttelyn vaatiman teknisen toteutuksen mahdollistanut Viljan tarina -investointihanke.
Investointihankkeessa Katvalan talonpoikaismuseon riihirakennukseen asennettiin sähköt, näyttelyn mahdollistava valaistus sekä pistorasiat, näyttelysisällön toistamiseen tarkoitettu näyttö sekä tilan esteettömyyttä parantavat alumiinirampit.
Viljan tarina -näyttely koottiin ja tuotettiin kokonaisuudessaan paikallisesti, ja näin yleisön ulottuville nousi aiemmin hyödyntämättä ollutta, ainutkertaista kulttuuriperintötietoa. Paikallisen, viljan viljelyyn liittyvän kulttuuriperintömme siirtyminen tuleville sukupolville on hankkeen myötä mahdollistettu hyödyntämällä tehokkaasti museon roolia muistiorganisaationa.
Kulttuurihistoriallisesti merkittävä, alkuperäisellä paikallaan sijaitseva riihirakennus sai näyttelyn myötä arvoistansa jatkokäyttöä, kun se voitiin vihdoin avata vierailijoille. Viljan tarina -näyttelyn avajaiset järjestettiin museon syksyisen sadonkorjuumarkkinatapahtuman yhteydessä. Kiinnostuneita näyttelyvieraita oli runsaasti ja monipuolinen toteutus keräsi välittömästi kiitosta.
Syyskuussa näyttelyyn tutustumaan kutsuttiin Nivalan koululaiset ja opiskelijat. Vierailut aikataulutettiin, ja koululaisten lisäksi näyttelyyn ehti tutustua syksyn aikana jo useita toisen asteen opiskelijaryhmiä. Koululaisten museovierailuiden hyvin toimivien käytänteiden ansiosta kulttuuriperintötieto tavoitti tehokkaasti laajan joukon vastaanottajia. Näyttelyn täydentävä pelillinen oppimisalusta motivoi koululaiskävijät tutustumaan aiheeseen syvällisemmin.
Hankkeesta on viestitty pitkin sen toteutusta niin paikallis- kuin valtakunnallisessa lehdessä, hankkeen toteuttajan nettisivujen kautta sekä hankkeen toteuttajan ja näyttelyssä vierailleiden tahojen sosiaalisen median tileillä.

Effekter och framtidsplaner

Viljan tarina -näyttely jää jatkossa pysyväksi osaksi Katvalan talonpoikaismuseon tarjontaa, jolloin sen pääsee tulevaisuudessakin kokemaan vuosittain laaja joukko museovieraita. Talonpoikaismuseolla on säännölliset vuosittaiset aukioloajat ja lisäksi museolla käy vuosittain runsaasti vierailevia koululaisryhmiä Nivalan kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelman mukaisesti. Aukioloaikojen ulkopuolella museolla otetaan vastaan myös muita opastettuja vierailijaryhmiä.
Näyttelystä hyötyvät varsinkin lapset, nuoret ja nuoret aikuiset, joille näyttelyn digitaalinen sisältö on suunnattu ja viljan viljelyn historia henkilökohtaisesti etäisintä. Kesien noin 6000 vuosittaista kävijää koostuvat nivalalaisten lisäksi myös lähialueilta ja kauempaa maakunnista tulevista museovieraista, jotka pääsevät nyt hyötymään näyttelystä. Katvalan talonpoikaismuseon kävijäprofiili on huomattavasti monia paikallismuseoita nuorempi. Kotieläinpihan ja vilkkaiden teemapäivien ansiosta Katvala on viime vuosina osoittanut olevansa täysverinen perhekohde, ja näyttelyn välittämällä kulttuuriperintötiedolla onkin mahdollisuus siirtyä aina uusille lapsille ja nuorille. Usein museolla vierailevat myös isovanhemmat lastenlastensa kanssa, jolloin näyttely voi toimia myös keskustelun herättäjänä ja muistojen jakamisen lähtökohtana eri sukupolvien välillä.
Hanke on onnistunut nostamaan esille ihmisen ja ympäristön suhteen valtavaa merkitystä ja herättämään näyttelykävijöissä keskustelua tästä elintärkeästä, mutta nykyarjessa usein unohtuvasta aiheesta. Esille tuotu kulttuuriperintötieto on ollut kuulijoilleen merkityksellistä ja tuonut esille kysymyksiä, joita ei ehkä muuten olisi kysytty. Näyttely on luonut kävijöilleen kiinnekohtia paikallishistoriaan ja antanut mahdollisuuden elämän pohjoisten edellytyksien uudenlaiseen jäsentelyyn. Näyttelylle ja sen mahdollistaneille hankkeille oli siis selvästi tilausta.
Hankkeiden myötä talonpoikaismuseon rooli paikallisena muistiorganisaationa täydentyi. Hankkeet toivat esille, mitä tuloksia voidaan saada, kun museotoimijalla on mahdollisuus tunnistaa relevantteja aiheita ja viestiä niistä nykyajan tarpeisiin vastaavilla tavoilla. Positiivinen hankekokemus inspiroi museotoiminnan voimakkaaseen kävijäkeskeiseen kehittämiseen myös jatkossa.