Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) valvontajärjestelmä koskee jatkossa entistä enemmän myös kalastusta ja vesiviljelyä sisävesillä, vaikka edelleen paljon vähäisemmässä määrin kuin merellä harjoitettavaa kalastusta.
Suurin vaikutus YKP:n valvontajärjestelmällä sisävesikalastukseen ja vesiviljelyyn kohdistuu jäljitettävyyssääntöjen kautta. YKP:n jäljitettävyyssäännöt koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden eriä, ja ne ovat vaativammat kuin elintarvikelainsäädännön edellyttämä jäljitettävyys. Tällä kertaa emme käytä rivejä sääntöjen yksityiskohtien kuvaamiseen.
Vielä toistaiseksi YKP:n jäljitettävyyssäännöt koskevat ainoastaan EU:n merialueella pyydettyjä kalastustuotteita ja meressä kasvatettuja vesiviljelytuotteita. Kuluttajia palvelevien tietojen antaminen koskee kuitenkin kaikkea, myös sisävesiltä peräisin olevaa kalaa. Joku voisi toki kysyä, miten kuluttajille annettaviin tietoihin voi luottaa, jos tuotteiden YKP:n edellyttämä eräjäljitettävyys ei ole kunnossa.
Tammikuun 10. päivä vuonna 2026 tilanne muuttuu. YKP:n valvontajärjestelmän muuttamista koskeva asetus nimittäin laajentaa jäljitettävyyssäännöt koskemaan myös sisävesiltä peräisin olevia kalastus- ja vesiviljelytuotteita, kuten Kitkan viisasta muikkua. Sen lisäksi säännöt alkavat koskea myös kolmansista maista peräisin olevia tuotteita. Ensimmäisenä tulee mieleen norjalainen kassilohi, mutta säännöistä pääsevät nauttimaan myös esimerkiksi Winnipeg-järvestä peräisin oleva kanadansiika, Islannissa viljelty nieriä ja Kaakkois-Aasiassa kasvatettu tilapia.
Toimijat tulevat siis entistä paremmin samalle viivalle riippumatta tuotteen alkuperästä. Vaaditut tiedot eroavat hieman sen mukaan, onko tuote EU:n sisämarkkinoilta vai kolmasmaatuontia, sisävesiltä tai merestä peräisin olevaa kalaa ja onko kala pyydetty vai viljelty. YKP:n jäljitettävyysvaatimukset tulevat laajenemaan vieläkin useampiin kalastustuoteryhmiin vuonna 2029.
Vuodesta 2026 lähtien jäljitettävyysvaatimuksissa edellytetyt tiedot pitää asettaa saataville digitaalisesti sille toimijalle, jolle kalastus- tai vesiviljelytuote toimitetaan, ja pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille. Tekniset vähimmäisvaatimukset tietojen toimittamiselle selviävät vasta sitten, kun Euroopan komissio antaa asiasta delegoidun säädöksen. Kunhan komission säädökset ovat tiedossa, selviää, millaisia digitaalisia työkaluja alalla jatkossa pitää olla.
On huomattava, että viranomaiset eivät tuota jäljitettävyysjärjestelmää toimijoille, vaan yritykset kalastajasta ja kalankasvattajasta jalostajaan ja kauppiaaseen saakka ovat EU:n lainsäädännön mukaan itse vastuussa siitä, että toiminta on säädösten mukaista. Kalastuslaissa kuitenkin säädetään sisävesisaaliiden ilmoittamisvelvollisuudesta, ja viranomaiset harkitsevat mahdollisuutta yhdistää saalisilmoitusvelvollisuuksien hoitaminen siten, että kalastajat (niin sisävesillä kuin rannikolla) voisivat hyödyntää saalisilmoituksia myös jäljitettävyysvelvoitteiden hoitamisessa. Tulevaisuudessa on odotettavissa, että myös sisävesisaaliiden ilmoittaminen tulee tehdä joka kalastuskerran jälkeen.
Muistutuksena vielä, että YKP-säädökset eivät vaadi, että yksinomaan vesiviljelyyn tai sisävesikalastukseen käytettävät alukset rekisteröitäisiin unionin kalastusalusrekisteriin. Suomessa on kuitenkin kansallisesti säädetty sekä sisävesien kalastusalusrekisteristä että merellä toimivien vesiviljelyalusten rekisteröinnistä. Näitäkin asioita joudutaan tarkastelemaan, kun kansallista täytäntöönpanoa mietitään.
Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.
Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö
Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida
Kirjaudu sisään Luo uusi tili