Mistä maatalouden innovaatiot syntyvät? Ensimmäinen Master Class haki rakennusaineita yhteiselle innovaatioekosysteemille 

Maa- ja puutarhatalouden uudistuminen tarvitsee yrittäjien tarpeista lähteviä ratkaisuja, erilaisia näkökulmia sekä pysyviä yhteistyön rakenteita.

Suomen ensimmäinen maa- ja puutarhatalouden Master Class järjestettiin keskiviikkona 24. kesäkuuta 2026 Alavieskassa. Päivän aikana osallistujat tarkastelivat alan uudistumista ja innovaatiotoimintaa sekä maatilojen ja puutarhayritysten arjen että koko alan strategisen kehittämisen näkökulmasta. 

Tavoitteena oli tunnistaa toimivia käytäntöjä, innovaatioiden syntymistä ja käyttöönottoa hidastavia tekijöitä sekä yhteisiä keinoja maa- ja puutarhatalouden innovaatioekosysteemin rakentamiseen. 

Innovaatioekosysteemi on enemmän kuin verkosto 

Innovaatioekosysteemillä tarkoitetaan toimijoiden, rakenteiden ja vuorovaikutuksen kokonaisuutta, joka tukee uudistumista, uusien ratkaisujen kehittämistä ja niiden käyttöönottoa. Siihen voivat kuulua esimerkiksi yrittäjät, tutkimus, neuvonta, koulutus, hallinto, rahoittajat, yritykset ja asiakkaat. 

Päivän aikana katsetta suunnattiin tietoisesti myös maa- ja puutarhatalouden ulkopuolelle. Tampereen yliopiston Pasi-Heikki Rannisto esitteli sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemeistä saatuja kokemuksia. Hänen puheenvuorossaan korostuivat monitoimijaisuus ja toimijoiden toisiaan täydentävät roolit, avoin innovointi, toimijoiden välinen vuorovaikutus sekä tarve pysyvälle rakenteelle ja selkeälle vetovastuulle. 

”Oli todella kiinnostavaa kuulla puheenvuoro sote-alan innovaatioekosysteemistä. Ekosysteemissä on parhaimmillaan uusia ajatuksia ja erilaisia ääniä, ei vain samanmielisten tai saman asian asiantuntijuutta. Myös maa- ja puutarhataloudessa meidän on uskallettava kutsua mukaan uusia ihmisiä, jotka haastavat vakiintuneita ajattelutapoja”, Maaseutuverkoston verkostokoordinaattori Tuija Kallio sanoo. 

Innovaatioiden on lähdettävä yrittäjän tarpeesta 

Työpajassa vallitsi vahva yhteisymmärrys siitä, ettei maa- ja puutarhatalouden uudistumista voida johtaa ylhäältä alaspäin. Innovaatioiden ja niitä tukevien palvelujen on vastattava maatilojen ja puutarhayritysten todellisiin tarpeisiin. 

”Yrittäjän pitää olla innovaatioekosysteemin keskiössä. Kehittämistä ei voi tehdä vain yrittäjille, vaan sitä on tehtävä heidän kanssaan. Yrittäjillä täytyy olla myös mahdollisuus ottaa vetovastuuta, jotta innovaatioekosysteemi tuottaa ratkaisuja, jotka palvelevat käytäntöä ja juurtuvat osaksi yritysten toimintaa”, Kallio toteaa. 

Työskentelyssä tunnistettiin useita innovaatioita edistäviä tekijöitä. Näitä olivat muun muassa vertaisverkostot, tilojen välinen yhteistyö, kokeilut, ulkopuolinen rahoitus, joustavat tukimuodot, käytännönläheinen tutkimus sekä olemassa olevan teknologian nykyistä parempi hyödyntäminen. 

Kansainväliset verkostot ja tekoäly avaavat yrittäjille uusia mahdollisuuksia tiedon hakemiseen, vaihtoehtojen vertailuun ja päätöksenteon tukemiseen. Tekoälyn hyödyntäminen edellyttää kuitenkin kykyä arvioida kriittisesti tuotetun tiedon laatua ja yhdistää erilaisia tietolähteitä. 

Uudistuminen vaatii aikaa ja lupaa kokeilla 

Yhdeksi keskeiseksi uudistumisen esteeksi tunnistettiin ajanpuute. Jos kaikki työaika kuluu päivittäisen toiminnan pyörittämiseen, yrityksen tulevaisuuden suunnittelulle, osaamisen kehittämiselle ja uusien ratkaisujen etsimiselle ei jää riittävästi tilaa. 

”Innovaatioiden syntymiseen tarvitaan aikaa ajatella, etsiä tietoa ja kokeilla. Myös omaan osaamiseen, johtamiseen ja palautumiseen investoiminen on osa yrityksen kehittämistä. Työpajassa nousi konkreettisena esimerkkinä päivittäinen puolen tunnin ajattelutauko, joka vuodessa antaa yli 180 tuntia oman yritystoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen”, Kallio sanoo. 

Työpajassa nostettiin esille myös liiketoiminta- ja johtamisosaamisen merkitys. Maatalousyrittäjä toimii oman yrityksensä kehitysjohtajana, mutta tarvitsee rinnalleen erikoisosaamista, sparrausta ja verkostoja. Yhteistyö voi auttaa esimerkiksi investoinneissa, työvoiman saatavuudessa, koneiden käytössä, viljelytöiden järjestämisessä ja uusien markkinoiden löytämisessä. 

Pysyvät rakenteet kokoavat toimijat yhteen 

Innovaatioekosysteemi ei synny yksittäisellä hankkeella. Se tarvitsee vetäjän, pitkäjänteiset tavoitteet ja rakenteet, joiden avulla yhteistyötä jatketaan myös määräaikaisten projektien välillä. 

Hallinnon tehtäväksi nähtiin ennen kaikkea mahdollistaminen. Rahoituksen, sääntelyn ja tukijärjestelmien pitäisi luoda edellytyksiä kokeiluille, investoinneille ja uusien ratkaisujen käyttöönotolle, mutta myös ekosysteemien ylläpitämiselle. Työpajassa nostettiin esiin myös tarve riskin jakamisen mekanismeille ja uudenlaisille rahoitusratkaisuille. 

Maa- ja metsätalousministeriön Elina Ovaskainen kytki keskustelun Ruokastrategia 2040:n tavoitteisiin. Strategiassa uudistumisen edellytyksiksi on tunnistettu muun muassa teknologioiden kehittäminen ja hyödyntäminen, osaamiseen ja muutoshalukkuuteen panostaminen, investointikyvyn vahvistaminen sekä yhteistyön ja ekosysteemien kehittäminen.  

Koko ruokaketju tarvitaan mukaan 

Päivän päätteeksi pohdittiin, miten yhteistyön esteitä voidaan purkaa. Keskustelussa nousi esiin, etteivät kaikki ruokaketjun keskeiset toimijat vielä osallistu riittävästi yhteiseen kehittämiseen. Esimerkiksi kaupan ja kuluttajien ääni ja osallistuminen tarvitaan nykyistä vahvemmin mukaan. 

Maatalousyrittäjät odottavat yhteistyökumppaneilta laajaa asiantuntemusta, kykyä avartaa ajattelua, erikoisosaamista sekä halua etsiä uusia ratkaisuja. Tutkimuksen, neuvonnan ja kehittämishankkeiden on puolestaan tunnettava yritysten käytännön olosuhteet ja tarjottava konkreettista tukea myös ratkaisujen toteuttamiseen. 

”Meidän on uskallettava puhua maa- ja puutarhataloudesta myös liiketoimintana, jossa tavoitellaan kannattavuutta, kasvua ja uudistumista. Menestyviä yrityksiä ja hyviä ratkaisuja on jo olemassa. Niistä kertominen vahvistaa koko alan tulevaisuususkoa”, summasi AgriHubin koordinaattori Susanna Lahnamäki-Kivelä tilaisuuden keskustelua. 

Master Class -työpajaan osallistui reilu parinkymmenen henkilön joukko alan toimijoita: maa- ja puutarhatalousyrittäjiä sekä tutkimuksen, neuvonnan, hallinnon, rahoituksen, kehittämisorganisaatioiden ja elintarvikeketjun edustajia. 

Päivän alustajina toimivat Elina Ovaskainen maa- ja metsätalousministeriöstä, Pasi-Heikki Rannisto Tampereen yliopistosta ja Krista Mikkonen ProAgria Keskusten Liitosta. Työskentelyä fasilitoivat Susanna Lahnamäki-Kivelä Luonnonvarakeskuksesta ja AgriHubista, Viivi Jalava maa- ja metsätalousministeriöstä, Krista Mikkonen ProAgria Keskusten Liitosta sekä Tuija Kallio Maaseutuverkostosta. 

Tilaisuus toteutettiin ATTRACTISS- ja modernAKIS-hankkeiden sekä Maaseutuverkoston yhteistyönä.