Luken uutisessa 24.9.2018 pohditaan kalavarojemme hyödyntämisen ympäristöystävällisyyttä ravintona:

Silakan käyttö elintarvikkeena voitaisiin kymmenkertaistaa – Kalan syöminen on keino poistaa ravinteita vesistöistä ja vähentää lihankulutusta

Voisiko silakka puhkaista kasvissyöntikuplan?

Ennätyksellisen hellekesän aikana Suomenlahtea kurittivat massiiviset sinilevälevälautat. Suomenlahden sinilevätilanne oli tänä kesänä pahin 20 vuoteen.

Samaan aikaan kun uimarannat kylpivät leväkukinnoissa, julkisuudessa keskusteltiin, onko lisääntynyt kasvissyönti sittenkin pelkkä kupla. Suomalaisten lihankulutus on nimittäin pysynyt Luonnonvarakeskuksen ravintotaseen mukaan kutakuinkin ennallaan.

− Lihansyöntiä voisi korvata syömällä huomattavasti enemmän kotimaista kalaa. Silakkaa riittäisi suomalaisten lautasille vuodessa jopa yli 20 kiloa henkeä kohden. Silakasta riittäisi siten yllin kyllin aineksia kasvissyöntikuplan puhkaisemiseen! Ilmastoystävällisintä olisi vähentää lihankulutusta lisäämällä kotimaisen kalan ja kasvisten syöntiä. Iso osa Suomen maatalouden vesistökuormituksesta liittyy lihantuotantoon, joten lihatuotannon vähenemiselläkin olisi myönteisiä vaikutuksia merialueiden tilaan, erikoistutkija Antti Lappalainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Lue koko uutinen täältä

Suomen Kalankasvattajaliiton uusimmassa uutiskirjeessä on puheenjohtajan pohdintojen lisäksi mm. esittelyssä yrittäjiä ja kalatalouden paikalliset toimintaryhmien toiminta sekä tulevia tapahtumia. Lue uutiskirje täältä.

Kainuun kalatalouden toimintaryhmä järjestää kaikille avoimen tilaisuuden koskien sinisen biotalouden mahdollisuuksia:

Pro Kala ry:n tiedote:

Kalatalous on yksi maailman vanhimmista elinkeinoista. Tänä päivänä se on osa nykyaikaista elintarviketeollisuutta, ja usko tulevaan on alalla vahva. Yrittäjän päivänä 5.9. kala-alan yrittäjät katsovat tulevaan luottavaisin mielin ja uusin suunnitelmin.

– Terveellistä ruokaa halutaan maailmassa lisääntyvässä määrin. Sen suhteen tulevaisuus näyttää meille oikein lupaavalta, arvioi kalankasvattaja Mikko Pajula Haverön Lohesta Paraisilta.

Ruoan kysyntä kasvaa lähitulevaisuudessa paljon nopeammin kuin mahdollisuudet sen tuottamiseen maalla. Vesiviljely on ekologisesti tehokkain tapa tuottaa eläinproteiinia ja uskotaan, että se tulee tarjoamaan ratkaisevan osan maailman ruoantuotannosta väestön lisääntyessä.

Kala-ala investoi kotimaiseen ruoantuotantoon ja työhön

Suomessa on viime vuosina tehty mittavia investointeja ja investointipäätöksiä sekä kalan alkutuotannossa että jalostuksessa.

Vesiviljelylle on tullut uusia tuotantomuotoja niin maalla kuin merellä. Kaupallinen kalastus on tehostunut ja keskittynyt entistä paremmin vastaamaan jatkojalostuksen tarpeisiin ja kalakantojen kestävään hyödyntämiseen. Suurimmat kalanjalostajamme ovat ilmoittaneet lähivuosien kymmenien miljoonien investoinneista tuotantolaitosten laajennuksiin ja jalostuskapasiteetin nostoon. Investoinnit ovat toimialan vastaus kasvavaan kysyntään.

Suomalaisille kalatuotteille on kysyntää myös maailmalla. Vientimarkkinat näyttävät vetävän, ja kuluttajista kolme neljästä haluaisi syödä kalaa nykyistä enemmän.

Ennakoimattomuus haasteena ja mahdollisuutena

Yrittäjyys kala-alalla on elinkeinotoimintaa luonnon ehdoilla. Saalis- ja kasvatussesongit ovat kaikille alan yrittäjille samat, mikä tarkoittaa rajua vaihtelua saalishuippujen ja tyhjäkäynnin välillä. Koko kalan ketju jakaa samat luonnonolosuhteiden ennakoimattomuuteen, kalan saatavuuteen ja byrokratiaan liittyvät haasteet.

Alati kasvavaan kysyntään vastaamiseksi on alaan liittyvät riskit pystyttävä minimoimaan ja haasteetkin käännettävä mahdollisuuksiksi.

– Suurimmat haasteet ammatissa liittyvät luonnonolosuhteiden jatkuvaan vaihteluun. Kalaa ei vain ”haeta” mereltä, vaan nöyränä miehenä on pyydyksille lähdettävä, kuvaa työtään raumalainen rannikkokalastaja Jarno Aaltonen.

Kalateollisuus ja kalakauppa ovat riippuvaisia kalan saatavuudesta. Kaikki riippuu lopulta alkutuotannosta: kalaa voidaan jalostaa ja myydä vain, jos sitä on saatavilla. Sesonkien nopea vaihtelu ja tuotteen lyhyt käyttöikä aiheuttavat omat vaatimuksensa.

– Kala on herkkä tuote, joka vaatii yrittäjältä täydellistä sitoutumista. Yksikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. Aina oppii uutta, ja tarvitaan ammattilaista valitsemaan eri vaihtoehdoista paras jatkuvasti elävässä tilanteessa, kuvaa yrittäjä Juhani Larjos Helsingissä toimivasta tukku- ja jalostusyritys Finnish Freshfish Oy Kalamestasta.

Alan erityispiirteiden vuoksi yrittäjät näkevät erittäin tärkeäksi kehittää niitä mahdollisuuksia, joihin voidaan vaikuttaa: helpottaa kalavesien ja kasvatuslupien saatavuutta ja ajantasaistaa elinkeinoa koskevaa lainsäädäntöä. Haasteet ovat monimutkaiset mutta palkinto yksinkertainen: kala. Kun saalis, tuotanto ja saatavuus ovat kohdallaan ja yritys menestyy, työssä on kutsumuksen tuntu.

Lisätietoja:

Katriina Partanen, toiminnanjohtaja, Pro Kala
0400 827 277, katriina.partanen@prokala.fi

Turussa pidettiin 17.8.2018 tilaisuus, jossa esiteltiin käynnissä ja alkamassa olevat toimet tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuusohjelman eli TUKALA-hankkeen puitteissa. Tilaisuudessa käsiteltiin myös ehdotuksia ja ideoita kalastuksen kehittämiseksi.

Lue raportti tilaisuudesta SAKL:n sivuilta.

Itä-Suomen kalatalousryhmä hakee ajalle 1.11.2018 – 31.3.2020 osa-aikaisia kalatalousaktivaatoreita (2-3 kpl). Määräaikaisen työsuhteen aikana tehtävä työ vastaa kokoaikaisen työntekijän 9 kuukauden työpanosta.

Katso työpaikkailmoitus täältä

Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 14.9.

Lapland fish has a strong demand and the market area is Finland as a whole. The reason is that the quality and reputation of the fish produced here is excellent. Also, the popularity of local food and municipal decisions to favor local food produced will increase demand. The demand is now higher than what the fishermen can offer. The reason for this is not the weakness of fish stocks or the difficulty of obtaining quotas, but a decrease in the number of fishermen. Lapland fishermen are looking forward to working with fearless new enthusiasts.

Sodankylä shows an example

There were still 25 full-time fishermen for a dozen years ago. As a result of the retirements, the number has slowly declined and now it is no more than 15. The decline in the number of fishermen started to worry the municipality when they began inquiring from the fishermen co-operative for its ability to supply fisheries products to the central kitchen.

The co-operative proposed to the municipality that new fishermen should be actively recruited, otherwise the municipalitys’ plans to increase the use of local food are on hollow grounds. The municipality took the concerns of fishermen very seriously, and with wide variety of partners began to think about what could be done. The joined forces included the cooperative, the municipality, local public employment and business services, the Sámi Education Center and the Lapland FLAG. Maria Saarinen from Archipelago FLAG also participated in one meeting and told about the experiences of the Livia Vocational Colleges’ master and the apprentice -project.

The joint discussions concluded that before the recruitment begins the manifold requirements of starting commercial fisheries need to be met. The municipality received funding from the FLAG for a preliminary study project, which not only investigated the practical organization of recruitment, but also experimented with informing. The fish school tour, social media and the stories in the traditional media resulted in a surprisingly big amount of contacts. As a result, in Sodankylä’s reservoir lakes employ now three new brisk fishermen.

On the basis of the preliminary project, the municipality and the cooperative felt it was clear that there was a clear need for the actual recruitment project. Ministry of Agriculture and Forestry also expressed its support for such activity. Encouraged by this, the project was applied for funding under Article 29 of EMFF. However, this did not succeed, so the municipality turned to the FLAG. The project suited perfectly the group’s development strategy, and the group agreed to fund unanimously.

The recruitment project is now starting, and one has still time to get on board. Experienced fishermen will guide new entrepreneurs in navigating the reservoirs, fishing techniques and fish handling. If necessary, help is also provided in accommodation and paperwork, such as registration to fisherman. For more information, please contact Marjaana Aarnio (040-560 470) from Sodankylä.

Fishermen are neede also elsewhere in Lapland

In the area of ​​the Lapland FLAG there are approved fish processing facilities in Sodankylä, Pello and Inari. Facilities of Kemijärvi are currently being applied of approval. In all of these areas, new enthusiastic entrepreneurs are needed to improve the security of fish supply. For more information, contact the FLAG animator (Markku Ahonen, 040-704 094, markku.ahonen@pll.fi).

Text: Markku Ahonen, Lapland FLAG

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 31.7.2018:

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut hallin, itämerennorpan ja euroopanmajavan metsästyskiintiöt metsästysvuodelle 2018–2019. Hallin ja itämerennorpan metsästyskiintiöt päätettiin säilyttää edellisen vuoden tasolla, euroopanmajavan kiintiötä nostettiin 350 yksilöstä 400 yksilöön.

Itämerennorpan kannanhoidollinen metsästys on ollut mahdollista Perämeren–Merenkurkun alueella vuodesta 2015 lähtien. Suomen Riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuvan metsästyksen tarkoituksena on estää ja vähentää Perämeren norppakannan kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamia vahinkoja. Viime vuosina runsastuneen itämerennorppakannan arvioidaan olevan yli 20 000 yksilöä, joista valtaosa elää Perämerellä.

Nyt vahvistettu kiintiö sallii viime vuoden tapaan 300 norppayksilön metsästämisen. Ruotsin kiintiö itämerennorpalle on lisäksi 130 yksilöä. Kiintiöt hidastavat toteutuessaan kannan kasvua, mutta eivät pysäytä sitä kokonaan. Muualla kuin Perämeren–Merenkurkun alueella itämerennorpan metsästäminen ei ole sallittua.

Itämerennorpan metsästysaika muutettiin jo aiemmin tänä vuonna vastaamaan hallin metsästysaikaa, eli norpan metsästys on sallittua 16.4.–31.12. välisenä aikana.

–Norppaa voidaan nyt metsästää myös loppusyksyllä, jolloin sen aiheuttamat haitat kalataloudelle ovat merkittävimpiä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallin eli harmaahylkeen metsästyskiintiö on viime vuoden tapaan 1 050 yksilöä. Hallikiintiö jakaantuu kannanhoitoalueille niin, että Perämeren–Merenkurkun alueella suurin sallittu saalismäärä on 633 hallia, Lounais-Suomen alueella 273 hallia ja Suomenlahden alueella 144 hallia. Metsästys tapahtuu näiden alueellisten kiintiöiden puitteissa, eikä siihen tarvita Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästäjällä on kuitenkin velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saaduista halleista Suomen riistakeskukselle, joka seuraa kiintiöiden täyttymistä.

Vielä vahvistamattoman tiedon mukaan metsästysvuoden 2017–2018 saalis oli 190 hallia ja 207 itämerennorppaa.

Majavakiintiön kasvattamisen toivotaan ehkäisevän vahinkoja

Euroopanmajavan metsästyskiintiöksi vahvistettiin 400 yksilöä eli 50 yksilöä enemmän kuin viime vuonna. Suuremman kiintiön tarkoituksena ei ole rajoittaa majavakannan levittäytymistä ja runsastumista levinneisyysalueen reuna-alueilla, vaan mahdollistaa aiempaa paremmin tihentymäalueiden kannan sääntely ja vahinkojen estäminen.

Suomen riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuva majavametsästys on sallittua Satakunnan maakunnassa sekä osissa Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntia. Ruotsin kanssa yhteiselle euroopanmajavan esiintymisalueelle Länsi-Lappiin pyyntilupia ei myönnetä, mutta Suomen riistakeskus voi myöntää alueelle poikkeuslupia vahinkojen perusteella.

Saukolle maa- ja metsätalousministeriö ei aseta kiintiötä metsästysvuodelle 2018–2019. Suomen riistakeskus voi myöntää vahinkoperusteisen poikkeusluvan saukon pyytämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetukset taustamuistioineen

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erätalousneuvos Vesa Ruusila, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Haluamme kehittää meri- ja kalatalousverkoston toimintaa, ja olisimme kiitollisia jos voisit vastata palautekyselyyn tästä linkistä. Kyselyyn vastaaminen kestää 5-10 minuuttia, ja se on anonyymi.

Meri- ja kalatalousverkoston toiminta käynnistyi vuonna 2016, ja sen tärkein tehtävä on Euroopan meri- ja kalatalousrahaston saavutuksista ja mahdollisuuksista tiedottaminen. Verkoston toimintaan kuuluu myös rahaston toimeenpanoa edistävien koulutuksien, seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen. Tapahtumissa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan toimialan sisäisen ja ulkoisen verkostoituneisuuden edistäminen. Voit lukea tiivistelmän vuoden 2018 toimintasuunnitelmasta tästä linkistä.

Kesäkuussa pöydät notkuvat kotimaista sipulia, avomaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vihannesten satokalenteri on monelle tuttu, mutta kuinka moni tietää, miten kotimainen kala ui suomalaisten ruokapöytiin?

Kalastus kuuluu joka kolmannen suomalaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Monen kesäloman viettoon kuuluva virvelin heittely rantakalliolta, onkivavan uittaminen veneen perästä tai katiskojen laskeminen mökkiruovikon reunaan saattaa luoda käsityksen siitä, että kesä olisi kaikkialla parasta kala-aikaa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kun tilannetta tarkastellaan rannikkoalueiden kalastuksen näkökulmasta.

Päinvastoin kuin voisi luulla, kesällä tuoretta kotimaista kalaa voi olla kaupasta vaikea saada.
− Sisäsaariston vedet lämpenevät kesällä ja kalat eivät liiku niin hanakasti kuin keväällä. Silloin kalaa on vaikeampi saada pyydyksiin. Lämpimänä aikana kalan säilyvyys heikkenee ja limoittuvien pyydysten puhdistus on työlästä. Näiden syiden vuoksi sisäsaaristossa ei kesäaikaan ole juurikaan kaupallista pyyntiä, kuvailee tilannetta Luken erikoistutkija Jari Setälä.

Vesiviljelystä kalaa ympäri vuoden

Suomessa kotimaisesta luonnonkalasta on useimmiten pulaa. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia kaupallisen kalan tarjonnasta on tuontikalaa. Vesiviljelyllä kalan tarjonta voidaan ajoittaa entistä paremmin kausiin, jolloin kalaa ei ole luonnonvesistä saatavilla. Kasvatetun kalan tarjonta on runsaimmillaan loppuvuodesta, mutta sisähalleissa tapahtuvassa kiertovesiviljelyssä kalan tuotantokierto voidaan säätää markkinoiden kysynnän mukaisesti.
− Tällä hetkellä kiertovesikasvatukseen soveltuvat lajit ja tuotteet ovat vielä suhteellisen arvokkaita, mutta viljelytekniikkaa ja siihen soveltuvia kaloja tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa koko ajan, Setälä kuvailee.

Jotta suomalaisella tuotannolla voitaisiin korvata tuontikalaa, kotimaisen kalantuotannon edellytyksiä pitää parantaa:
− Suomessa tarvitaan lisää kalankasvatuslupia sekä toimivia ratkaisuja kalastajia kiusaavaan hyljeongelmaan. Luonnonvarakeskus työskentelee tiiviisti kummankin perusongelman kimpussa, toteaa Setälä.

Uusia tuotteita kalasta

Vaikka suurin osa syömästämme kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta, kotimaisiakin vaihtoehtoja on ympäri vuoden saatavilla. Kausina, jolloin tuoretta kotimaista kalaa on rajoitetusti tarjolla, lähiruokaa suosiva voi valita myös kotimaisia kalapakasteita. Myös uusia tuotteita kalasta kehitetään jatkuvasti.
− Kotimaisen tarjonnan vaihteluun voidaan vastata myös uusiin ruokailutottumuksiimme sopivilla helposti ja nopeasti valmistuvilla kalatuotteilla, kuten kalamurekkeilla, -pyöryköillä ja -pihveillä. Niitä saa niin tuoreena kuin pakasteena. Luonnonvarakeskus on VTT:n ja Turun Yliopiston kanssa kehittämässä uusia innovaatiotuotteita kotimaisesta kalasta. Tavoitteena on jatkossa hyödyntää koko kala suomuineen päivineen. Elintarvikekalan sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä ravinnelisä-, lääke- ja kosmetiikkatuotteitakin, Setälä kertoo.

Vuodenajat ja ympäristönmuutokset vaikuttavat kalastussesonkeihin

Kalastussesongit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kuhan pyynnin huippukausi oli ennen loka-marraskuussa, mutta nykyisin hylkeet vaikeuttavat pyyntiä. Kuhaa saadaan keväällä heti kun vedet vapautuvat jäistä, mutta pyyntikausi on hyljeongelmien vuoksi käynyt vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Tänäkin vuonna verkkopyynti onnistui vain muutamina päivinä. Viime vuosina myös erikoiset sääolosuhteet ja säätilojen nopeat vaihtelut ovat sotkeneet perinteiset kalastuskaudet, kertoo Setälä.

Useimpien kalalajien paras pyyntikausi on kevään kutuaikana. Kala liikkuu ja käy pyydykseen. Saaristomeren kaupalliset kalastajat pyytävät heti jäiden lähdön jälkeen särkeä, kuoretta ja kuhaa. Niiden jälkeen saadaan silakkaa, haukea, ahventa ja lahnaa.

Kesällä lohi ja siikakin käyvät kuitenkin ulkomerellä hyvin pyydykseen. Lohi ja siika vaeltavat Selkämereltä Perämeren pohjukoihin ja sitä pyydetään matkan varrelta pitkin kesää. Myös Suomenlahdella lohi käy pyydyksiin. Loppukesästä alkaa ahvenen pyyntikausi ja myöhemmin syksyllä saadaan siikaa. Perämeren pikkusiian pyyntihuippu osuu lokakuulle. Talvella monipuolista tarjontaa on vähemmän, lukuun ottamatta silakkaa ja madetta, joiden paras pyyntikausi ja madesesonki osuu alkuvuoteen.
Syömällä kotimaista kalaa valitset lautasellesi lähiruokaa ja teet samalla moninkertaisen ekoteon:
− Kalastus on erinomainen keino vähentää vesistöjen ravinnekuormaa. Suuri osa kalan saaliistamme on silakkaa, joka on myös mitä parhain ruokakala kautta aikain. Silakka tulee vielä tulevaisuudessa saamaan sille kuuluvan arvonnousun, Setälä ennakoi.