Turussa pidettiin 17.8.2018 tilaisuus, jossa esiteltiin käynnissä ja alkamassa olevat toimet tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuusohjelman eli TUKALA-hankkeen puitteissa. Tilaisuudessa käsiteltiin myös ehdotuksia ja ideoita kalastuksen kehittämiseksi.

Lue raportti tilaisuudesta SAKL:n sivuilta.

Itä-Suomen kalatalousryhmä hakee ajalle 1.11.2018 – 31.3.2020 osa-aikaisia kalatalousaktivaatoreita (2-3 kpl). Määräaikaisen työsuhteen aikana tehtävä työ vastaa kokoaikaisen työntekijän 9 kuukauden työpanosta.

Katso työpaikkailmoitus täältä

Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 14.9.

Lapland fish has a strong demand and the market area is Finland as a whole. The reason is that the quality and reputation of the fish produced here is excellent. Also, the popularity of local food and municipal decisions to favor local food produced will increase demand. The demand is now higher than what the fishermen can offer. The reason for this is not the weakness of fish stocks or the difficulty of obtaining quotas, but a decrease in the number of fishermen. Lapland fishermen are looking forward to working with fearless new enthusiasts.

Sodankylä shows an example

There were still 25 full-time fishermen for a dozen years ago. As a result of the retirements, the number has slowly declined and now it is no more than 15. The decline in the number of fishermen started to worry the municipality when they began inquiring from the fishermen co-operative for its ability to supply fisheries products to the central kitchen.

The co-operative proposed to the municipality that new fishermen should be actively recruited, otherwise the municipalitys’ plans to increase the use of local food are on hollow grounds. The municipality took the concerns of fishermen very seriously, and with wide variety of partners began to think about what could be done. The joined forces included the cooperative, the municipality, local public employment and business services, the Sámi Education Center and the Lapland FLAG. Maria Saarinen from Archipelago FLAG also participated in one meeting and told about the experiences of the Livia Vocational Colleges’ master and the apprentice -project.

The joint discussions concluded that before the recruitment begins the manifold requirements of starting commercial fisheries need to be met. The municipality received funding from the FLAG for a preliminary study project, which not only investigated the practical organization of recruitment, but also experimented with informing. The fish school tour, social media and the stories in the traditional media resulted in a surprisingly big amount of contacts. As a result, in Sodankylä’s reservoir lakes employ now three new brisk fishermen.

On the basis of the preliminary project, the municipality and the cooperative felt it was clear that there was a clear need for the actual recruitment project. Ministry of Agriculture and Forestry also expressed its support for such activity. Encouraged by this, the project was applied for funding under Article 29 of EMFF. However, this did not succeed, so the municipality turned to the FLAG. The project suited perfectly the group’s development strategy, and the group agreed to fund unanimously.

The recruitment project is now starting, and one has still time to get on board. Experienced fishermen will guide new entrepreneurs in navigating the reservoirs, fishing techniques and fish handling. If necessary, help is also provided in accommodation and paperwork, such as registration to fisherman. For more information, please contact Marjaana Aarnio (040-560 470) from Sodankylä.

Fishermen are neede also elsewhere in Lapland

In the area of ​​the Lapland FLAG there are approved fish processing facilities in Sodankylä, Pello and Inari. Facilities of Kemijärvi are currently being applied of approval. In all of these areas, new enthusiastic entrepreneurs are needed to improve the security of fish supply. For more information, contact the FLAG animator (Markku Ahonen, 040-704 094, markku.ahonen@pll.fi).

Text: Markku Ahonen, Lapland FLAG

Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 31.7.2018:

Maa- ja metsätalousministeriö on vahvistanut hallin, itämerennorpan ja euroopanmajavan metsästyskiintiöt metsästysvuodelle 2018–2019. Hallin ja itämerennorpan metsästyskiintiöt päätettiin säilyttää edellisen vuoden tasolla, euroopanmajavan kiintiötä nostettiin 350 yksilöstä 400 yksilöön.

Itämerennorpan kannanhoidollinen metsästys on ollut mahdollista Perämeren–Merenkurkun alueella vuodesta 2015 lähtien. Suomen Riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuvan metsästyksen tarkoituksena on estää ja vähentää Perämeren norppakannan kalastukselle ja kalankasvatukselle aiheuttamia vahinkoja. Viime vuosina runsastuneen itämerennorppakannan arvioidaan olevan yli 20 000 yksilöä, joista valtaosa elää Perämerellä.

Nyt vahvistettu kiintiö sallii viime vuoden tapaan 300 norppayksilön metsästämisen. Ruotsin kiintiö itämerennorpalle on lisäksi 130 yksilöä. Kiintiöt hidastavat toteutuessaan kannan kasvua, mutta eivät pysäytä sitä kokonaan. Muualla kuin Perämeren–Merenkurkun alueella itämerennorpan metsästäminen ei ole sallittua.

Itämerennorpan metsästysaika muutettiin jo aiemmin tänä vuonna vastaamaan hallin metsästysaikaa, eli norpan metsästys on sallittua 16.4.–31.12. välisenä aikana.

–Norppaa voidaan nyt metsästää myös loppusyksyllä, jolloin sen aiheuttamat haitat kalataloudelle ovat merkittävimpiä, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hallin eli harmaahylkeen metsästyskiintiö on viime vuoden tapaan 1 050 yksilöä. Hallikiintiö jakaantuu kannanhoitoalueille niin, että Perämeren–Merenkurkun alueella suurin sallittu saalismäärä on 633 hallia, Lounais-Suomen alueella 273 hallia ja Suomenlahden alueella 144 hallia. Metsästys tapahtuu näiden alueellisten kiintiöiden puitteissa, eikä siihen tarvita Suomen riistakeskuksen myöntämää pyyntilupaa. Metsästäjällä on kuitenkin velvollisuus ilmoittaa saaliiksi saaduista halleista Suomen riistakeskukselle, joka seuraa kiintiöiden täyttymistä.

Vielä vahvistamattoman tiedon mukaan metsästysvuoden 2017–2018 saalis oli 190 hallia ja 207 itämerennorppaa.

Majavakiintiön kasvattamisen toivotaan ehkäisevän vahinkoja

Euroopanmajavan metsästyskiintiöksi vahvistettiin 400 yksilöä eli 50 yksilöä enemmän kuin viime vuonna. Suuremman kiintiön tarkoituksena ei ole rajoittaa majavakannan levittäytymistä ja runsastumista levinneisyysalueen reuna-alueilla, vaan mahdollistaa aiempaa paremmin tihentymäalueiden kannan sääntely ja vahinkojen estäminen.

Suomen riistakeskuksen myöntämiin pyyntilupiin perustuva majavametsästys on sallittua Satakunnan maakunnassa sekä osissa Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntia. Ruotsin kanssa yhteiselle euroopanmajavan esiintymisalueelle Länsi-Lappiin pyyntilupia ei myönnetä, mutta Suomen riistakeskus voi myöntää alueelle poikkeuslupia vahinkojen perusteella.

Saukolle maa- ja metsätalousministeriö ei aseta kiintiötä metsästysvuodelle 2018–2019. Suomen riistakeskus voi myöntää vahinkoperusteisen poikkeusluvan saukon pyytämiseen.

Maa- ja metsätalousministeriön asetukset taustamuistioineen

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erätalousneuvos Vesa Ruusila, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Haluamme kehittää meri- ja kalatalousverkoston toimintaa, ja olisimme kiitollisia jos voisit vastata palautekyselyyn tästä linkistä. Kyselyyn vastaaminen kestää 5-10 minuuttia, ja se on anonyymi.

Meri- ja kalatalousverkoston toiminta käynnistyi vuonna 2016, ja sen tärkein tehtävä on Euroopan meri- ja kalatalousrahaston saavutuksista ja mahdollisuuksista tiedottaminen. Verkoston toimintaan kuuluu myös rahaston toimeenpanoa edistävien koulutuksien, seminaarien ja muiden tilaisuuksien järjestäminen. Tapahtumissa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan toimialan sisäisen ja ulkoisen verkostoituneisuuden edistäminen. Voit lukea tiivistelmän vuoden 2018 toimintasuunnitelmasta tästä linkistä.

Kesäkuussa pöydät notkuvat kotimaista sipulia, avomaan salaattia, kurkkua ja tomaattia. Vihannesten satokalenteri on monelle tuttu, mutta kuinka moni tietää, miten kotimainen kala ui suomalaisten ruokapöytiin?

Kalastus kuuluu joka kolmannen suomalaisen vapaa-ajan harrastuksiin. Monen kesäloman viettoon kuuluva virvelin heittely rantakalliolta, onkivavan uittaminen veneen perästä tai katiskojen laskeminen mökkiruovikon reunaan saattaa luoda käsityksen siitä, että kesä olisi kaikkialla parasta kala-aikaa. Näin ei kuitenkaan ole, ainakaan kun tilannetta tarkastellaan rannikkoalueiden kalastuksen näkökulmasta.

Päinvastoin kuin voisi luulla, kesällä tuoretta kotimaista kalaa voi olla kaupasta vaikea saada.
− Sisäsaariston vedet lämpenevät kesällä ja kalat eivät liiku niin hanakasti kuin keväällä. Silloin kalaa on vaikeampi saada pyydyksiin. Lämpimänä aikana kalan säilyvyys heikkenee ja limoittuvien pyydysten puhdistus on työlästä. Näiden syiden vuoksi sisäsaaristossa ei kesäaikaan ole juurikaan kaupallista pyyntiä, kuvailee tilannetta Luken erikoistutkija Jari Setälä.

Vesiviljelystä kalaa ympäri vuoden

Suomessa kotimaisesta luonnonkalasta on useimmiten pulaa. Tällä hetkellä yli 80 prosenttia kaupallisen kalan tarjonnasta on tuontikalaa. Vesiviljelyllä kalan tarjonta voidaan ajoittaa entistä paremmin kausiin, jolloin kalaa ei ole luonnonvesistä saatavilla. Kasvatetun kalan tarjonta on runsaimmillaan loppuvuodesta, mutta sisähalleissa tapahtuvassa kiertovesiviljelyssä kalan tuotantokierto voidaan säätää markkinoiden kysynnän mukaisesti.
− Tällä hetkellä kiertovesikasvatukseen soveltuvat lajit ja tuotteet ovat vielä suhteellisen arvokkaita, mutta viljelytekniikkaa ja siihen soveltuvia kaloja tutkitaan Luonnonvarakeskuksessa koko ajan, Setälä kuvailee.

Jotta suomalaisella tuotannolla voitaisiin korvata tuontikalaa, kotimaisen kalantuotannon edellytyksiä pitää parantaa:
− Suomessa tarvitaan lisää kalankasvatuslupia sekä toimivia ratkaisuja kalastajia kiusaavaan hyljeongelmaan. Luonnonvarakeskus työskentelee tiiviisti kummankin perusongelman kimpussa, toteaa Setälä.

Uusia tuotteita kalasta

Vaikka suurin osa syömästämme kalasta tuodaan nykyisin ulkomailta, kotimaisiakin vaihtoehtoja on ympäri vuoden saatavilla. Kausina, jolloin tuoretta kotimaista kalaa on rajoitetusti tarjolla, lähiruokaa suosiva voi valita myös kotimaisia kalapakasteita. Myös uusia tuotteita kalasta kehitetään jatkuvasti.
− Kotimaisen tarjonnan vaihteluun voidaan vastata myös uusiin ruokailutottumuksiimme sopivilla helposti ja nopeasti valmistuvilla kalatuotteilla, kuten kalamurekkeilla, -pyöryköillä ja -pihveillä. Niitä saa niin tuoreena kuin pakasteena. Luonnonvarakeskus on VTT:n ja Turun Yliopiston kanssa kehittämässä uusia innovaatiotuotteita kotimaisesta kalasta. Tavoitteena on jatkossa hyödyntää koko kala suomuineen päivineen. Elintarvikekalan sivutuotteista voidaan jatkossa tehdä ravinnelisä-, lääke- ja kosmetiikkatuotteitakin, Setälä kertoo.

Vuodenajat ja ympäristönmuutokset vaikuttavat kalastussesonkeihin

Kalastussesongit ovat muuttuneet. Esimerkiksi kuhan pyynnin huippukausi oli ennen loka-marraskuussa, mutta nykyisin hylkeet vaikeuttavat pyyntiä. Kuhaa saadaan keväällä heti kun vedet vapautuvat jäistä, mutta pyyntikausi on hyljeongelmien vuoksi käynyt vuosi vuodelta lyhyemmäksi. Tänäkin vuonna verkkopyynti onnistui vain muutamina päivinä. Viime vuosina myös erikoiset sääolosuhteet ja säätilojen nopeat vaihtelut ovat sotkeneet perinteiset kalastuskaudet, kertoo Setälä.

Useimpien kalalajien paras pyyntikausi on kevään kutuaikana. Kala liikkuu ja käy pyydykseen. Saaristomeren kaupalliset kalastajat pyytävät heti jäiden lähdön jälkeen särkeä, kuoretta ja kuhaa. Niiden jälkeen saadaan silakkaa, haukea, ahventa ja lahnaa.

Kesällä lohi ja siikakin käyvät kuitenkin ulkomerellä hyvin pyydykseen. Lohi ja siika vaeltavat Selkämereltä Perämeren pohjukoihin ja sitä pyydetään matkan varrelta pitkin kesää. Myös Suomenlahdella lohi käy pyydyksiin. Loppukesästä alkaa ahvenen pyyntikausi ja myöhemmin syksyllä saadaan siikaa. Perämeren pikkusiian pyyntihuippu osuu lokakuulle. Talvella monipuolista tarjontaa on vähemmän, lukuun ottamatta silakkaa ja madetta, joiden paras pyyntikausi ja madesesonki osuu alkuvuoteen.
Syömällä kotimaista kalaa valitset lautasellesi lähiruokaa ja teet samalla moninkertaisen ekoteon:
− Kalastus on erinomainen keino vähentää vesistöjen ravinnekuormaa. Suuri osa kalan saaliistamme on silakkaa, joka on myös mitä parhain ruokakala kautta aikain. Silakka tulee vielä tulevaisuudessa saamaan sille kuuluvan arvonnousun, Setälä ennakoi.

Mihin ahvenet ovat kadonneet Suomenlahdelta? Aiemmin ulkosaariston karuissakin maisemissa niitä uiskenteli huomattavasti nykyistä enemmän. Mistä ahvenen katoaminen Suomenlahdelta johtuu ja voisiko ahventa houkutella kutemaan takaisin ulkosaariston suojaisiin lahtiin? Tätä tutkitaan parasta aikaa Luonnonvarakeskuksen johdolla Euroopan meri- ja kalatalousohjelman (EMKR) Kalatalouden ympäristöohjelmassa.

Laskisiko ahven kutunsa merenpohjaan upotettuun kuuseen?

Ahven voi elää jopa 20-vuotiaaksi. Naarasahven laskee mielellään helminauhamaisen kutunsa mataliin ja suojaisiin paikkoihin, joiden pohjassa on runsaasti jämäkkää kasvillisuutta. Koiras hedelmöittää kasvillisuuteen kiinnittyneen mädin. Nopeasti lämpenevä, tuulen ja aallokon vaikutuksilta suojassa oleva lahti tarjoaa parhaat edellytykset poikasten kehittymiselle.

Luonnonvarakeskus on yhdessä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman kanssa upottanut Hangon ja Tammisaaren vesille liki sata kuusta siinä toivossa, että ahvenet saataisiin kutemaan niihin.

− Tarkoitus on tutkia, saataisiinko ahven kutemaan turoihin alueilla, joilla ahvenen lisääntyminen on syystä tai toisesta vähentynyt. Kututurot voisivat tarjota sopivan kutualustan ja toimia tietynlaisena kunnostuskeinona muutoin heikentyneissä lisääntymisolosuhteissa, tutkija Sanna Kuningas Luonnonvarakeskuksesta sanoo.

Sameassa vedessä ahven ei näe saalistaa

Ahven saalistaa näön perusteella. Sameassa vedessä se ei pärjää saaliskilpailussa särkikaloille. Rehevöityminen tuo mukanaan myös muita ongelmia: pohjat liettyvät, rihmalevän määrä kasvaa ja rakkolevän määrä vähenee.
Ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä entisestään, kun lisääntynyt sadanta ja valumavedet tuovat entistä suuremman määrän ravinteita Itämereen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ahveniin ovat ristiriitaiset:

− Toisaalta ahvenet pitävät lämpimistä vesistä, mutta jos lämmintä kevättä seuraa kylmä alkukesä, kudulle ja koko vuoden ahvenkannalle saattaa käydä huonosti. Ilmaston lämpeneminen puolestaan lisää rehevöitymistä entisestään, tutkija Antti Lappalainen kuvailee ilmiön ristiriitaisia vaikutuksia.

EMKR kalainnovaatioita onkimassa

Yleisradion A-Studio sukelsi yhdessä tutkijoiden kanssa merenpohjaan kututuroja katsomaan. Katso dokumentti tästä.
Tuloksia turojen toimivuudesta on odotettavissa syksyllä 2019. Kututuroihin liittyvää tutkimusta on tehty kahden vuoden ajan ja tutkimus jatkuu vuoden 2019 loppuun asti.

Euroopan meri- ja kalatalousohjelmassa (EMKR) on meneillään viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa, joista Luonnonvarakeskus koordinoi ohjelmia 2−4:

1. Kotimaisesta kalasta saatavan arvon lisääminen ja uudet lisäarvotuotteet
2. Tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuuden kehittäminen
3. Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma
4. Kalatalouden markkinointiohjelma
5. Kalatalouden ympäristöohjelma

Lisätietoja:

Antti Lappalainen, erikoistutkija (Luke)
antti.lappalainen@luke.fi
0295327222

Sanna Kuningas, tutkija (Luke)
sanna.kuningas@luke.fi
0295326026

Hylkeet käyttävät rysiä kuin kioskeina, joiden tiskeillä on tarjolla muun muassa lohta ja siikaa. Voisiko hylkeet pitää poissa pyydysten ääreltä lähettämällä veden alla korkeaa ja kovaa ääntä? Tätä tutkitaan parhaillaan Loviisan edustan merialueella Luonnonvarakeskuksen ja muun muassa SAKL:n yhteisvoimin.

Minkälainen ääni karkottaa hylkeet? Kuuntele ääninäyte tästä!

Kalastaja Mikael Lindholm ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen ovat laskeneet ponttoonirysien äärelle väliveteen kaksi lähetinyksikköä, jotka lähettävät satunnaisvaihtelulla korkeaa, heinäsirkan siritystä muistuttavaa ääntä. Lindholm seuraa vertailurysäparien avulla, onnistutaanko äänen avulla pitämään hylkeet pois syömästä kalastajan saalista.

Vaikka laite on asetettu noin 10-metrin syvyyteen, ihmisen korva kuulee äänen veden pinnan yläpuolella jopa sadan metrin päähän meren pohjassa sijaitsevasta laitteesta.

Veden alla äänen voimakkuus saattaa vahingoittaa ihmisen kuuloa vieläkin pidemmän matkan päähän. Siksi laitteen läheisyydessä on kylttejä, jotka varoittavat sukeltajia uimasta liian lähelle karkotinta (kuva vasemmalla).
− Ääntä on käytetty aiemminkin karkottamaan hylkeitä pyydyksiltä eikä kalojen tai muiden vedenelävien ole todettu häiriintyvän äänestä lainkaan, Esa Lehtonen kertoo.

− Uutta nyt kokeilussa olevassa äänisignaalissa on, että siinä on yhdistetty monta korkeaa äänitaajuutta yhdeksi nipuksi. Ainutlaatuista on myös äänilähetyksen sattumanvaraisuus: vaihtelevin väliajoin lähetettävällä äänellä pyritään estämään hylkeiden tottuminen karkottimeen, Lehtonen kertoo.

Avomeren äärelle sijoitettu lähetin on varusteltu 4G-teknologialla, aurinkopaneeleilla ja tuuligeneraattorilla

Erilaisia ääneen perustuvia karkottimia on ollut kokeilussa ennenkin. Ongelmana niissä on kuitenkin ollut, mistä avomeren läheisyydessä sijaitsevat lähettimet saavat sähköä. Nyt kokeilussa olevaan laitteistoon kuuluu lautta, josta lähetin saa tarvitsemansa sähkövirran:

− Laitteisto saa tarvitsemansa energian aurinkopaneeleilla ja tuuligeneraattorilla tuotetulla sähköllä. Lisäksi laite on varusteltu 4G-teknologialla, minkä ansiosta avomerta vasten olevan laitteiston toimivuutta voidaan seurata kaukaa kuivalta maalta käsin, Lehtonen selittää.

Hyljekarkotintutkimus on osa Kalatalouden innovaatio-ohjelmaan sisältyvää Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -hanketta. Karkottimen kokeilujakso kestää tänä vuonna toukokuusta lokakuuhun. Tutkimusta jatketaan vuonna 2019. Kuvassa kumppanuuskalastaja Mikael Lindholm Söderlax Oy:sta ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Esa Lehtonen tarkastavat tilannetta rysillä. Odotukset laitteiston toimivuudesta ovat korkealla.

Maa- ja metsätalousministeriö vahvisti 26.6.2018 hakuohjeet seuraaville toimenpiteille:

Hakuohje kestävä vesiviljely – art. 56 – eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat toimenpiteet
Hakuohje kestävä vesiviljely – art. 51 – vesiviljelyalueiden kehittäminen
Hakuohje kestävä vesiviljely – art. 50 – Osaaminen ja verkottuminen
Hakuohje kestävä kalastus – art. 27 – kalastuksen neuvontapalvelut

Pro Kala Ry:n tiedote. Julkaistu: 26.06.2018, 09:30

Euroopan unioni on maailman suurin kalatuotteiden markkina-alue, mutta sen sisällä kulutustottumukset vaihtelevat. Missä EU-maissa suositaan lähikalaa? Entä mikä tuotteessa ratkaisee ostopäätöksen, ulkonäkö, alkuperä vai vastuullisuus? Kuluttajatutkimus vastaa.

Euroopan komissio haastatteli viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa lähes 30 000 EU-maiden kansalaista selvittääkseen, miten kalaa kulutetaan EU:n alueella. Kulutetuissa tuotteissa ja niihin liittyvissä valinnoissa ja arvostuksissa havaittiin maiden välillä huomattavia eroja.

Portugalissa kauppansa tekevät pakasteet, Maltalla purkkisäilykkeet. Merikalaa arvostavat rannikkovaltiot kuten Kreikka, sisävesikalaa sisämaavaltiot kuten Unkari. Suomalaisten kalankulutusta puolestaan leimaa rakkaus kotimaiseen kalaan.

Toimintaympäristöissä on eroa

Kalatalous toimii eri maissa hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Se näkyy myös kuluttajatutkimuksen vastauksista.

Välimeren maissa on tavanomaista ostaa kala erikoistuneelta kalakauppiaalta tai suoraan alkutuottajalta. Kreikassa suoraan kalastajan tai kalankasvattajan puoleen kääntyy kyselyn mukaan jopa 40 prosenttia kuluttajista.

Pohjoismaissa kalateollisuus on vahvasti osa elintarviketeollisuutta, ja kalan toimittamisesta kuluttajalle vastaa ammattimainen ketju alkutuottajasta jalostajaan ja kauppiaaseen. Suorat yhteydet alkutuottajaan ovat harvinaisempia, ja kyselyn mukaan peräti 95 prosenttia suomalaista ilmoittaa ostavansa kalan marketeista ja päivittäistavarakaupoista.

Pakkaus ratkaisee

Tuotteen alkuperällä, ulkonäöllä ja hinnalla on väliä kautta Euroopan unionin. Lähes 60 prosenttia tutkimukseen osallistuneista ilmoittaa tekevänsä ostopäätöksen tuotteen ulkonäön perusteella, 55 prosenttia katsoo hintaa ja 42 prosenttia tuotteen alkuperää.

Myös tuotetietoja syynätään tarkasti. Tuotteen erääntymispäivä, raaka-aine ja se, onko tuote ollut pakasteessa ennen myyntiä, kiinnostavat kuluttajaa.

Tutkimus kuitenkin paljastaa myös kalatuotteiden ympärillä leijuvan epätietoisuuden. Kaikkiaan 14 prosenttia vastaajista ilmoittaa, ettei tiedä, ovatko hänen ostamansa kalatuotteet kasvatetusta vai villikalasta valmistettuja, ja vajaa kymmenes on epätietoinen myös siitä, kuluttaako meri- vai sisävesikalaa.

Suomalainen suosii suomalaista

Kyselyssä selvitettiin, miten kalan alkuperä vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen. Lähituotteiden suosio oli suurinta Kreikassa, Sloveniassa ja Ruotsissa. Sen sijaan briteistä lähes puolet ilmoitti, ettei kalan alkuperällä ole väliä.

Kotimaisia tuotteita suosivat eniten kreikkalaiset, suomalaiset ja kyproslaiset. Suomalaisista peräti 63 prosenttia ilmoitti asettavansa kotimaiset tuotteet etusijalle, kun kaikkien vastanneiden keskiarvo oli ainoastaan 37 prosenttia.

Kuluttajat siis arvostavat kotimaista kalaa, mutta sen osuus Suomessa myytävästä kalasta on vähentynyt radikaalisti viimeisten vuosikymmenten aikana. Saatavuuden parantaminen onkin otettu työn alle myös hallitusohjelmassa, jonka tavoitteena on ollut kotimaisen vesiviljelytuotannon kasvattaminen. Myös luonnonkalan tarjonnan lisäämistä pidetään yleisesti tärkeänä. Kotimaisen alkutuotannon edellytysten parantaminen merkitsee vesiviljelyssä kasvatuslupien saatavuuden helpottamista ja kalastuksessa etenkin haittaeläinten aiheuttamiin ongelmiin puuttumista.

Lisätietoja:

Katriina Partanen, toiminnanjohtaja, Pro Kala

0400 827 277, katriina.partanen@prokala.fi

Pro Kala ry on kalan asialla.

Yhdistys lisää toiminnallaan kuluttajien tietämystä kalan ja kalatuotteiden monipuolisuudesta, terveellisyydestä ja ravitsemuksellisesta merkityksestä, ja näin edistää kalan tietä vedestä ruokapöytään. Lisäksi yhdistys tukee kalatoimialan sisäistä verkostoitumista ja yhteistyön kehittämistä.

Tavoitteisiin pyritään aktiivisella tiedotustyöllä, menekinedistämiskampanjoilla, alaa palvelevilla kuluttajatutkimuksilla ja selvityksillä sekä erilaisilla kalaan liittyvillä kehitysprojekteilla.

Vuonna 1994 perustetun yhdistyksen jäsenistö koostuu elinkeinokalatalouden järjestöistä, ammattikalastajista, kalan jalostajista ja kalakauppiaista.

Lisätietoja Pro Kala ry:n toiminnasta ja jäsenyydestä antaa toiminnanjohtaja Katriina Partanen, katriina.partanen@prokala.fi