Saaristomeren ja Selkämeren kalatalousaluetoimijoiden koulutusristeilyllä päähuomioon nousivat kalastuslupien neuvottelumenettelyt ja rannikkoalueiden kalataloudelliset kunnostusmenetelmät.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Nina Helenius esitteli viime viikolla (4.-5.3.25) tilannetta kalastajien ja kalastusoikeuden haltijoiden välisten kalastuslupa-asioiden kiistatilanteita. Käytännössä näissä on kyse siitä, että kaupallinen kalastaja ei ole saanut pyytämäänsä määrää tai lainkaan kalastusoikeuksia tavoittelemilleen vesialueille, minkä jälkeen kalastaja on pyytänyt paikalliselta ELY-keskukselta vesialueen haltijan ohittamista lupamenettelyssä. Tämä kalastuslain 13 § mahdollistama menettely on tähän mennessä aiheuttanut koko maassa 15 lupahakemusta, joista 11 on ratkaistu.
Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousyksikön päällikkö Nina Heleniusta kalatalousalueristeilyllä. Kuva: Anu Niinikorpi, Länsi-Suomen Kalatalouskeskus.
– Ratkaisuista vain neljä päätöstä on ollut kalastajan hakemuksen mukaisia, seitsemän hakemusta on evätty. Tuo 13 § menettely ei siis ole lupa-automaatti. Sen käyttäminen edellyttää hyvin huolellista valmistelua ja asioiden dokumentointia, huomauttaa Helenius.
Kalastajan hyväksi tehdyistä päätöksistä ainakin kolmesta on valitettu hallinto-oikeuteen, ja näistä kahdessa hallinto-oikeus on päätynyt samaan lopputulokseen. Kalastajan eli kantajan kannalta luvan saaminen ei siis ole lainkaan selvää.
– Ensisijainen keino luvan hakemiseen on edelleenkin kalastajan ja kalastusluvan haltijan välinen neuvottelu ja sopimus. Hallintoprosessi on pitkä ja työllistävä, eikä takaa mitään, painottaa Helenius.
Sopimusratkaisujen ja erityisesti sovittelun merkityksestä lupa-asioissa painottaa myös Työtehoseuran tutkimus- ja kehittämispäällikkö Minna Mattila-Aalto. Hän on kiinnittänyt huomiota sovittelussa tarpeellisten taitojen ja edellytysten puuttumiseen.
– Sosiaalisesti kestävät ratkaisut edellyttävät kummankin osapuolen hyväksyntää. Hallintoratkaisuissa – kuten ELY-keskuksen tekemissä – ohitetaan jommankumman osapuolen näkemyksiä, ja erimielisyys jää kytemään. Sama koskee oikeuden tuomioita, tähdentää Mattila-Aalto.
– Keskinäisen sopimisen tukea ei tällä hetkellä löydy. Kalatalousalueet olisivat mahdollinen taho neuvomaan ja sovittelemaan, kun sopijaosapuolia ovat kalastusoikeuden haltija ja kalastaja, esittää Mattila-Aalto.
Erityisen hankalan tilanteesta kuitenkin tekee se, että ratkaisujen siirtäminen osapuolien ulkopuolelle, ELY-keskuksiin, lakimiehille tai oikeusistuimiin, tapaa kärjistää tilannetta entisestään, eli kiistat säilyvät ja paisuvat entistä hankalammin ratkottaviksi.
”Veden vaihtuvuus” uhkaa poikastuotantoa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Mats Westerbom ja Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) asiantuntija Janne Antila esittelivät kalastonhoitoa rannikkovesillä eri teemoilla mutta samalla viestillä.
– Ihmisen näkökulmasta tehdyt pienten lahtien, fladojen ja kluuvien avaamiset yleensä pilaavat alueen merkityksen kutu- ja poikastuotantoalueena. ”Hyvä veden vaihtuvuus” kyllä raikastaa vettä, mutta samalla se viilentää veden niin että poikastuotanto saattaa pudota liki nollaan, tiivistää Antila.
Luken Biodiversea-hankkeessa sekä etsitään että kunnostetaan meren rannikon fladoja ja kluuveja. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kunnostaa 20 rannikon kohdetta nimenomaan kutu- ja poikastuotannon kannalta. Liki koko vuosikymmenen kestävän hankkeen budjetti on noin 20 miljoonaa euroa. SVK pyrkii edistämään vastaavia toimia neuvomalla osakaskuntia omilla alueillaan.
– Pieniltäkin alueilta löytyy kunnostettavia kohteita, mutta aluetta laajennettaessa kohteissa on jo valinnan varaa. Yksittäisten osakaskuntien olisikin suositeltavaa yhdistää kunnostuksen voimavaroja esimerkiksi kalatalousalueiden laajuudelle, jolloin kunnostuksiin voitaisiin valita rahoitettavaksi kalaston kannalta potentiaalisimmat kohteet ja varata niihin riittävä rahoitus, esittää Janne Antila.
Antila tiivisti poikasalueille tärkeimmät ominaisuudet ja niiden suurimmat uhat.
– Lähes jokaisessa uhkakuvassa taustalla ovat ruopatut uomat ja sitä kautta suuri veden vaihtuvuus. Ruoppaaminen lisää veden vaihtuvuutta mikä viilentää vettä. Se myös sameuttaa, tukkii kutualustoja ja lisää petojen ja mätirosvojen määrää. Pahimmillaan ruopatuilta lahdilta tai avatuista fladoista ei löydy yhtäkään poikasta, varoittaa Antila.
KHO tuomitsi merimetsojen ampumisluvat laittomiksi
Lähes kolme vuotta kestänyt hallintoseikkailu Rauman edustan merimetsojen ampumisluvan tiimoilta näyttää saaneen toistaiseksi päätöksen. Alun perin kesällä 2022 ELY-keskuksen myöntämä syysaikainen ampumislupa merimetsoille päätyi lopulta korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) asti.
KHO päätyi ratkaisussaan siihen, että luvan ehdoissa ei onnituttu rajaamaan pois mahdollisuuksia, että ampuminen kohdistuisi kohdistua lajeihin tai yksilöihin kuin alkuperäisenä tarkoituksena oli.
KHO:n päätöksellä ei sinänsä ole enää merkitystä tuohon lupaan, sillä luvan määräaikaisuus ehti päättyä ennen päätöksen tuloa. Varsinainen lupa kuitenkin rajoitti ampumisen hakemuksesta poiketen vain myöhäiseen syksyyn. Käytännössä merimetsoja ammuttiin erittäin vähän ja Rauman edustan merimetsokolonia jatkoi kasvuaan koko ajan.
Risteilylle osallistui reilut 50 henkilöä ja esitelmien teemat käsittelivät jo mainittujen kalastuslupien ja rannikon kunnostusten lisäksi osakaskuntatyön kehittämistä, vesialueiden kunnostamista ruovikoiden niittojen ja hoitokalastusten avulla ja kalastuslupien saatavuutta vuokraamisten ja yhtenäislupa-alueiden avulla. Tilaisuuden esitelmät ovat luettavissa Länsi-Suomen Kalatalouskeskuksen verkkosivuilla https://www.kalatalouskeskus.fi/alueellinen-kalatalousalueristeily-2025/
Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida
Kirjaudu sisään Luo uusi tili