Mitä hevoskuva kertoo – ja mitä sinun täytyy kertoa sen puolesta?

Minna muistutti, että kuva kertoo yhdestä hetkestä, ei siitä mitä on tapahtunut ennen kuvaa tai sen jälkeen, toisin kun video, josta voi nähdä kokonaisen tai osittaisen tapahtumien ketjun. On myös muistettava, että kuvan julkaisijalla on väliä, kuvaviestin tavoitteet eroavat yleismedian, hevosmedian, hevosjärjestön, ulkopuolisen järjestön, sosiaalisen median, oman somen, yhteistyökumppaneiden ja mainostajien välillä. Kaikkien pitäisi myös tietää, ettei kotirauhan piiriin kuuluvia kuvia saa julkaista ilman asianomaisten lupaa, julkiset tilanteet ovat taas avointa kuvaukselle. Kuka saa sitten julkaista kuvan? Kuvaaja itse tai taho, jonka puolesta kuva on otettu. Someen kuvaa ei saa julkaista ilman kuvaajan lupaa.

Maailma on muuttunut, nykyisin on jo laajalti tietoa hevosten kokemuksista, ilmeistä, eleistä, mitä tietoa ne meille välittävät. Muutoksen myötä täytyy myös pohtia, mitä viestiä kuvat välittävät hevosalasta. Kuvia ei ole tarpeen sensuroida ja julkaista ainoastaan positiivisia kuvia, se ei läpinäkyvää, eikä edes uskottavaa. Kuvatessa otettava aina huomioon hevosen hyvinvointi ja kerrottava olennaiset asiat kuvan tapahtumista ja varmistettava, että kuva ja teksti vastaavat toisiaan.

Mikä muu on muuttunut? Laitteet, nykyisin materiaalia on paljon, tuhansia kuvia ja kuvausmahdollisuuksia, kaikkien ulottuvilla kaiken aikaa.

Mitä voimme nähdä kuvasta? Näemme kuvausympäristön ja kuvanottohetken, hevosen ilmeen, eleen. Voiko kivun nähdä kuvasta? Kuvasta voi nähdä korvat, silmät, suun ja huulet, etogrammeja, jotka viittaavat kipuun sillä hetkellä.

Fyysiseen ponnistukseen liittyviä kipuja ei ole tutkittu vielä tarpeeksi. Pitäisi pystyä vertaamaan eri tavalla koulutettuja hevosia. Hevosen pelko näkyy silmistä, sieraimista ja kasvojen lihaksista. Kivun ja pelon voimakkuutta emme kuitenkaan kuvasta voi nähdä, onko se hetken epämukavuutta, vai 10 minuutin tai pidempiaikaista kipua.

Mitä kuvasta kannattaa tarkastaa ennen julkaisua? Ympäristö, ilmeet, eleet, varusteet, hevosen kunto. Eikö siis voi julkaista muita, kuin täydellisiä kuvia? Normalisoi kehitys, sanoita kuvan tapahtumat, ”ei täydellistä, mutta mennään eteenpäin”. Tämä on yksi parhaista tavoista riisua somen kasvotonta kritiikkiä. Varmista myös, että sanat ja teot kohtaavat toisensa.

Yleisöstä kysyttiin kumpaa hevoskuvissa seurataan enemmän hevosta vai ihmistä, Minna vastasi, että riippuu katsojasta.

Maa- ja puutarhatalouden osaamisen ja innovaatioiden visio 2040 – oppeja Tampereen työpajasta

Huhtikuussa järjestetty sidosryhmätilaisuus kirvoitti aktiivista keskustelua maa- ja puutarhatalouden tieto- ja innovaatiojärjestelmän (AKIS, agricultural knowledge and innovation system) kehittämisestä. Keskiössä olivat järjestelmän kipukohtien tunnistaminen sekä yhteisen tulevaisuudenkuvan luominen. Keskustelu toi esiin tarpeen vahvistaa yhteistyötä sekä selkeyttää toimijoiden rooleja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen johdatteli osallistujat tulevaan rahoituskauteen ja korosti yhteistyön merkitystä – tärkeäksi tunnistetaan edelleen AKIS-kokonaisuus ja se säilyy osana yhteistä maatalouspolitiikkaa. Maitotilayrittäjä Tero Lahti rikastutti keskustelua viljelijän arvokkaalla näkökulmalla ja herätteli ajatuksia maatilojen tarpeista.

Työpajassa paneuduttiin neljään eri teemaan: tiedon jakamiseen, neuvonnan kehittämiseen, innovaatioiden vauhdittamiseen sekä osaamiseen ja kyvykkyyksiin. Keskustelussa nousi esiin erityisesti tiedon saavutettavuus, vuorovaikutteinen oppiminen sekä teknologian tuomat mahdollisuudet. Samalla korostettiin räätälöidyn neuvonnan merkitystä sekä selkeiden yhteistyörakenteiden tarvetta.

Vaikka digitalisaatio, tekoäly ja robotiikka muuttavat alaa nopeasti, osallistujat painottivat ihmiskontaktien ja vuorovaikutustaitojen pysyvää merkitystä. Lisäksi pitkäjänteisyys tunnistettiin tärkeäksi niin järjestelmän yhteistyön kehittämisessä kuin toiminnan suunnittelussa ja rahoittamisessa.

Tilaisuudessa hahmoteltiin maa- ja puutarhatalouden tieto- ja innovaatiojärjestelmän visiota käyttämällä hyödyksi systeemikarttoja ja visiolauseita. Tarkoituksena oli tunnistaa järjestelmän keskeiset toimijat, järjestelmän arvo yhteiskunnalle sekä kirkastaa yhteinen tavoitetila vuoteen 2040 mennessä. Keskustelut tuottivat monipuolisia näkökulmia, joiden pohjalta visiolauseiden työstäminen jatkuu kesän aikana.

Tapaaminen inspiroi kehittämään entistä strategisempia lähestymistapoja, kuten yhteisen vuosikellon, sekä selkeyttämään järjestelmään kuuluvien toimijoiden rooleja, esimerkiksi koordinaatiovastuuta, toiminnan suunnittelussa vuoteen 2040 saakka. Vaikka niukkenevat resurssit, pienet organisaatiot ja kasvavat raportointivaatimukset asettavat haasteita yhteistyölle, nähtiin juuri yhteistyö keskeisenä keinona lisätä alan kriisinkestävyyttä.

Miten hankkeista saadaan oikeasti vaikuttavia?

Miten hankkeista saadaan oikeasti vaikuttavia?

Maaseudun kehittämishankkeissa tehdään paljon hyvää työtä. Silti yksi kysymys nousee yhä useammin esiin: miten varmistamme, että hankkeiden vaikutukset todella näkyvät – eivätkä jää vain hankekauden ajalle?

Pelkkä sujuva hankehallinto ei enää riitä. Tarvitaan strategista ajattelua, aitoa ymmärrystä yritysten ja yrittäjien tarpeista sekä kykyä rakentaa yhteistyötä, joka kantaa myös hankkeen jälkeen.

Tähän tarpeeseen on rakennettu Suomen Yrittäjäopiston Hankeosaaja maaseudun kehittämisessä -koulutus.

Oppiminen alkaa omasta työstä

Koulutuksessa keskeistä ei ole teoria, vaan käytäntö. Osallistujat kehittävät omaa hanketyötään samalla kun opiskelevat.

Se tarkoittaa, että:

  • opitaan aidoissa kehittämistilanteissa
  • testataan uusia toimintatapoja käytännössä
  • rakennetaan ratkaisuja yhdessä muiden hanketoimijoiden kanssa

Tämän kautta syntyy osaamista, joka näkyy suoraan arjessa – ei vasta myöhemmin.

Hankkeista kehittämisen välineiksi

Koulutuksessa hankkeita tarkastellaan laajemmin kuin yksittäisinä projekteina. Ne nähdään välineinä, joilla voidaan:

  • vahvistaa yritystoimintaa
  • tukea yrittäjiä ja yhteisöjä
  • rakentaa pitkäjänteistä elinvoimaa maaseudulle

Keskiössä on kehittämistyön johtaminen, yhteistyön rakentaminen sekä vaikuttavuuden varmistaminen.

Tavoitteena on, että hankkeiden tulokset eivät jää papereihin, vaan siirtyvät käytäntöön – ja jäävät elämään.

Kenelle koulutus sopii?

Koulutus on suunnattu erityisesti sinulle, jos:

  • työskentelet hankkeissa projektipäällikkönä, asiantuntijana tai koordinaattorina
  • teet kehittämistyötä yritysten, yrittäjien tai yhteisöjen parissa
  • haluat vahvistaa hankkeiden vaikuttavuutta ja omaa osaamistasi

Koulutus johtaa maaseudun kehittämisen erikoisammattitutkintoon ja toteutetaan monimuoto-opintoina työn ohella.

Nyt hyvä hetki kehittää omaa hanketyötä

Koulutukseen on parhaillaan käynnissä kampanja, jonka aikana osallistuminen maksaa 350 euroa (normaalihinta 1500 €) 30.9.2026 saakka. Paikkoja on rajattu määrä.

Jos haluat kehittää hanketyöstäsi aidosti vaikuttavaa ja yrityslähtöistä, tämä on erinomainen hetki lähteä mukaan.

Lue lisää koulutuksesta täältä: Hankeosaaja maaseudun kehittämisessä – Suomen Yrittäjäopisto

 

Kirjoittaja : Päivi Mäkinen, koulutuspäällikkö, Suomen Yrittäjäopisto

Ruokatuotteita kansallispuistosta – ruoan ja maiseman kestävää tuotteistusta Unkarissa

Unkarin pinta-alasta maatalousmaata on 56 % eli 5,3 miljoonaa hehtaaria. Siitä 15 % on niittymaita eli laidun- ja rehuntuotantoalaa, jota ei viljellä intensiivisesti. Unkarin niittymaasta 60 % kuuluu Natura-verkostoon. (Vertailun vuoksi Suomessa maatalousmaata on noin 8 % eli 2,3 milj. ha).

Unkarissa on 10 kansallispuistoa, joihin sisältyy paljon maatalousmaata, erityisesti niittyjä ja laidunalueita. Kansallispuistojen hallinnot harjoittavat itsekin maataloutta osalla alueistaan. Tämä tarkoittaa pääasiassa laidunnukseen perustuvaa kotieläintuotantoa ja pienemmässä määrin peltokasvien viljelyä.

Kansallispuistojen laidunnuksella hoidetaan maisemaa ja ylläpidetään elinympäristöjä. Sen avulla edistetään myös geenivarojen säilyttämistä ja alkuperäisten maatalouseläinrotujen ylläpitoa. Näihin kuuluvat muun muassa vesipuhveli, unkarilainen harmaakarja, mangalica-sika sekä racka- ja cikta-lampaat ja hucul-hevonen. Kansallispuistojen omassa hallinnassa oleva eläinkanta voi olla yhteensä jopa 14 000 tuotantoeläintä (vuoden 2015 tiedot). Lisäksi osaa kansallispuistoalueista laidunnetaan yksityisten karjatilojen eläimillä, jotka voivat olla myös nykyaikaisempien rotujen karjaa.

Lisäksi Unkarissa toimivassa päägeenipankissa (https://www.nbgk.hu/) säilytetään viljelyskasvien siemeniä. Sieltä löytyy mm. yli 10 000 palkokasvilajiketta, joista pelkästään papuja on 4 300 lajiketta ja herneitä 1 100 lajiketta. Kansallispuistojen hallinnot osallistuvat myös kasvien geenivarojen säilyttämiseen, mutta siemeniä voivat käyttää niin yksityiset viljelijät kuin harrastelijapuutarhuritkin.

Kansallispuistoissa tuotetaan elintarvikkeita ja palveluja, joille voidaan myöntää erityinen tuotemerkki Nemzeti Parki Termék. Unkarin valtion käynnistämän toiminnan tavoitteena on edistää suojelualueilla ja Natura-alueilla toimivien viljelijöiden, käsityöläisten ja palveluntarjoajien elinkeinoa. Sillä vahvistetaan alueellista identiteettiä, ylläpidetään elinympäristöjä, lisätään luontoarvoja ja säilytetään geeniperimää.

Kansallispuistotuotemerkki on myönnetty vuodesta 2013 lähtien jopa lähes 1 500 erilaiselle tuotteelle. Lihan ohella tuotteissa käytetään paljon kasviksia. Merkin saaneissa tuotteissa on viinejä, mehuja, hilloja, hunajaa, sienivalmisteita, juustoja, salamia ja savutaimenta. Lisäksi merkki voidaan myöntää käsityötuotteille tai majoituspalveluille, joita on tarjolla kansallispuistoissa. Merkin kriteereihin kuuluu toiminta Natura- tai muulla suojelualueella sekä paikallisten raaka-aineiden käyttö. Toiminnan ja tuotteen tulee olla laadukasta ja ympäristöystävällistä. Sen tulee edustaa alueen luonto- ja kulttuuriarvoja ja täyttää kansalliset ja EU-normit.

Kansallispuistotuotemerkkiä hyödynnetään myös matkailussa ja erilaisten tapahtumien yhteydessä. Lisätietoa kansallispuistomerkistä ja tuotteista: https://nemzetiparkitermek.hu/

”Jokainen, joka Kansallispuistotuotteen mukana vie kotiinsa palan alueen makuja, perintöä ja perinteitä, voi myös tuntea, että on valinnallaan myötävaikuttanut luonnonarvojen säilyttämiseen.” – nemzetiparkitermek.hu

Teksti perustuu Attila A. Krallin esitykseen Pellolta pöytään näkyväksi -hankkeen webinaarissa 27.1.2026 ja on hänen tarkistamansa.

Maitoalan tulevaisuus herättää sekä luottamusta että huolta

SecureFood-hankkeen maaliskuussa järjestämässä työpajassa keskusteltiin suomalaisen maitoalan vahvuuksista, heikkouksista ja alalla tarvittavista toimenpiteistä. Työpajaan osallistui laajasti maitoalan toimijoita; tuottajia, neuvojia, tutkijoita sekä opiskelijoita paikan päällä ja etäyhteyksin. Keskusteluissa nousi esiin selkeä viesti: suomalaisen maitoalan perusta on vahva.

Osaaminen alan kulmakivenä

Suomalainen maitotilayrittäjyys perustuu korkeaan ammattitaitoon, pitkäjänteisyyteen ja haluun kehittää toimintaa. Tutkittu tietoa, koulutusta ja neuvontaa on laajasti saatavilla, ja niitä myös hyödynnetään aktiivisesti tilojen arjessa päätöksenteon tukena. Ala nähdään eläinten hyvinvointia vaalivana ja yksilöt huomioivana. Lääkkeiden käyttö on maltillista, mikä erottaa suomalaisen maidontuotannon kansainvälisessä vertailussa. Kiitosta saa myös vahva toimijoiden välinen yhteistyö — paikallinen rehuntuotanto, toimiva maidonkeräily ja osaava meijeritoiminta muodostavat tuotannon perustan. Osuuskuntapohjainen omistajuus sekä yhteistyö tilojen, meijereiden, tutkimuksen ja edunvalvonnan välillä tukevat alan vakautta, vahvaa tuotekehitystä ja roolia huoltovarmuuden varmistamisessa.

Haavoittuvuus huolettaa

Maitoalan heikkouksien yhtenä pääteemana nähdään rakenteellinen haavoittuvuus. Se kytkeytyy esimerkiksi kaupan ja markkinoiden valtaan, kotimarkkinakeskeisyyteen sekä tuotannon ja järjestelmien keskittymiseen. Sen lisäksi maidontuotannon taloudellinen kannattamattomuus huolettaa. Erityisesti kustannuspaineet, hintavaihtelut ja investointiriskit ovat merkittäviä epävarmuustekijöitä tuottajalle. Myös sosiaaliset haasteet, kuten työvoiman saatavuus, uusien yrittäjien löytäminen ja jaksaminen ovat ajankohtaisia maatalouden haasteita, joista maitoalallakaan ei ole vältytty.

Tulevaisuus vaatii konkreettisia tekoja, ei vain kaunista puhetta

Työpajassa ei jääty vain tunnistamaan ongelmia, vaan keskustelua käytiin myös konkreettisista ratkaisuista. Tarvetta olisi muun muassa vaikuttavammalle viestinnälle myönteisessä hengessä ja maatalouskuplan ulkopuolelle ulottuen, jotta alan merkitys ja todellisuus avautuisivat laajemmin. Talouden osalta vaaditaan raskaan työn arvoista hintaa, joka turvaa tilojen kannattavuuden. Vaikka yhteistyö tunnistetaan yhtenä alan vahvuutena, voisi sitäkin lisätä — etenkin käytännönläheistä yhteistyötä, joka näkyy tuottajan arjessa. Se voi tarkoittaa yhteisiä resursseja, uusia markkinoita ja hallittua kasvua sekä tukea tilojen jatkamiselle ja alan uusiutumiselle.

Työpajan keskustelut osoittivat, että maitoalan tulevaisuus ei ole kiinni vain tuotannon tehostamisesta tai uudesta teknologiasta. Keskeistä on se, miten ala pystyy vastaamaan taloudellisiin haasteisiin, uudistumaan sukupolvenvaihdosten ja uusien yrittäjien kautta sekä pitämään huolta toimijoidensa jaksamisesta.

Resilienssi on enemmän kuin kykyä kestää muutoksia, se on myös kykyä uudistua. Tämä vaatii koko alalta yhteistä suuntaa ja konkreettisia tekoja.

Työpajan järjesti Horisontti Euroopan rahoittama SecureFood-hanke yhteistyössä ARMAS- ja MaKe Häme -hankkeiden kanssa. Työpaja oli osa Nautojen rooli ruokajärjestelmässä -tapahtumaa, joka järjestettiin HAMK Mustialassa 24.3.2026.

Nallekarkit apuna vierasviljojen tunnistamisessa

Mobiililla eroon vierasviljasta (MOVI) -hankkeessa pilotoidaan menetelmää tunnistamaan, paikantamaan ja avustamaan vierasviljojen kitkentää puhdaskauratuotannossa. Vierasviljojen, yleisimmin ohrien, tunnistusta tehdään tarkoista droonikuvista tekoälyn avulla. Prosessin seurauksena saadaan vierasviljojen sijainneista koordinaatit. Hankkeessa kehitetään kitkennän helpottamiseksi mobiilisovellusta, joka avustaa kitkijää navigoimaan vierasviljan luokse.

Mobiilisovellusta on kehittämässä Twoday Oy ja sovellusta on tarkoitus testata yhdessä puhdaskaurantuottajista hanketta varten muodostetun innovaatioryhmän  kanssa kesällä. Alustavia suunnitelmia sovelluksen ominaisuuksista esiteltiin innovaatioryhmälle jo tammikuussa ja heiltä saadun palautteen perusteella joitain ominaisuuksia, kuten kylvösuunnan huomioiminen reitinsuunnittelussa, lisättiin sovellukseen.

Sovelluksen toimivuutta testattiin ennen varsinaista kasvukautta keväällä projektiryhmän kesken. Tätä varten ideoitiin testiympäristö, jossa nurmikolle levitettiin kohteita ja joiden koordinaatit mitattiin. Testauspaikaksi valikoitui Paikkatietokeskuksen toimiston naapurikaupunginosa Espoossa eli puutarhakaupunkina tunnetun Tapiolan laajat nurmialueet.

Ensin oli löydettävä sopiva kohde, jota testauksessa etsitään. Hyvä kohde on samankaltainen kuin vierasvilja puhdaskaurapellossa eli se erottuu sopivan etäisyyden päästä. Nurmelle ei myöskään haluttu levittää mitään haitallista tai ei-orgaanista materiaalia. Oikea kohde löytyi muutaman erehtymisen jälkeen.

Vierasviljan tapaan löydettäviä kohteita testissä. Kuvassa on 1 viinirypäle, 2 nallekarkkia, 2 hakkeen palasta sekä useita herneitä.

Vierasviljan tapaan löydettäviä kohteita testissä. Kuvassa on 1 viinirypäle, 2 nallekarkkia, 2 hakkeen palasta sekä useita herneitä.

Viinirypäle huomattiin heti huonoksi kohteeksi, kahdestakin syystä. Se erottui turhan hyvin ja se päätyi variksen suuhun minuutin sisällä. Sama kohtalo oli suurimmalla osalla herneistä. Ne päätyivät luultavasti alueen valkoposkihanhien suihin. Hakkeen palaset eivät liiemmin linnuille kelvanneet. Ne olivat kuitenkin hyvinkin hankala kohde tunnistaa, koska niiden väritys oli samansävyinen lehtien ja keväisen nurmikon kanssa. Parhaaksi kohteeksi osoittautuivatkin nallekarkit! Ne eivät tuntuneet maistuvan linnuille eikä muillekaan puiston käyttäjille. Erityisesti läpinäkyvät ja vihreät nallekarkit olivat sopivia ja erilaiset värit toivat vaihtelua niiden havainnointiin, muistuttaen näin vierasviljoja kaurakasvustossa.

Testauspäivänä nallekarkkeja levitettiin nurmikolla ja mitattiin niiden koordinaatit. Koordinaattilista annettiin sovellukselle testausta varten. Testatessa havainnoitiin monenlaisia asioita käytettävyydestä ja toiminnoista. Myös muutamia kehityskohteita kirjattiin, jotka on tarkoitus toteuttaa ennen kesän testejä puhdaskauralohkoilla.

Antti Granqvist, Jimi Keurulainen ja Karri Lehtimäki TwodDay Oy:stä sekä Roope Näsi Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta aloittamassa sovelluksen testaamista sovellusta Tapiolan niityillä. (Kuva Markku Niskanen, Luke)

Antti Granqvist, Jimi Keurulainen ja Karri Lehtiranta Twoday Oy:stä sekä Roope Näsi Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta aloittamassa sovelluksen testaamista Tapiolan niityillä. (Kuva: Markku Niskanen, Luke)

 

Movi-hanketta toteuttavat Luonnonvarakeskus ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI. Movi on eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden hanke (EIP-hanke), joka on saanut rahoitusta EU:n maaseuturahastosta. Rahoituksen on myöntänyt Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus (nykyään Elinvoimakeskus).

 

IlmastoAKIS-verkoston webinaari kokosi toimijat yhteen – katse käytännön ratkaisuihin

IlmastoAKIS-verkostoa on alettu rakentaa vuoden 2025 lopusta alkaen kokoamalla yhteen toimijoita ilmasto-osaamisen ja -tiedon ääreltä. Taustalla on selkeä tavoite: varmistaa, että ilmasto-osaaminen ja ajantasainen tieto löytävät tiensä sujuvasti eri toimijoiden välillä – ja ennen kaikkea maatilojen arkeen. Tavoitteena on, että ilmastotoimet olisivat tulevaisuudessa viljelijöille paitsi saavutettavia myös aidosti kannattavia.

AKIS tulee sanoista Agricultural, Knowledge and Innovation Systems – käytännössä kyse on siitä, että tieto liikkuu, yhteistyö toimii ja kaikki hyötyvät.

Verkostotyö sai alkunsa Proagrian toteuttaman ClimateSmartAdvisor-hankkeen toimenpiteistä, mutta mukaan liittyivät nopeasti myös EVECSA-hanke sekä Maaseutuverkosto. Ensimmäinen kohtaaminen järjestettiin Seinäjoella marraskuussa 2025, ja nyt verkosto kokoontui jälleen – tällä kertaa webinaarin äärelle. Linjoille kokoontui noin 30 osallistujaa neuvonnasta, koulutuksesta, tutkimuksesta ja käytännön kentältä. Yhteinen kysymys oli: miten ilmastotieto saadaan paremmin käyttöön arjessa?

Webinaarissa pyrittiin lisäämään ymmärrystä ja mahdollistamaan keskustelu neljästä ajankohtaisesta teemasta sekä tulla tutummiksi toimijoiden välillä. Yksi keskustelun teemoista oli vertaisryhmien vaikuttavuus – ja esimerkkinä neuvonnan vaikuttavuus ja miten sitä voidaan vahvistaa vertaisoppimisen avulla. Tällä hetkellä tieto jää turhan helposti pienen joukon sisälle eikä leviä laajempaan käyttöön. Ratkaisuksi nostettiin esiin kevyet ja joustavat pop-up-vertaisryhmät, joissa viljelijät, neuvojat ja tutkijat kohtaavat tietyn teeman äärellä. Näissä ryhmissä korostuvat käytännönläheisyys, osallistujien oma motivaatio sekä mahdollisuus oppia suoraan toisilta.

Toinen teema liittyi tapahtumiin – erityisesti pellonpiennarpäiviin ja erilaisiin demoihin. Niissä syntyy valtavasti käytännönläheistä tietoa, mutta sen hyödyntäminen jää usein paikalliseksi. Ratkaisuksi ehdotettiin jo olemassa olevien kanavien, kuten Maaseutuverkosto.fi ja AgriHubin, aktiivisempaa käyttöä sekä koottujen sisältöjen, esimerkiksi uutiskirjeiden, kehittämistä. Lisäksi katse kääntyy jo tulevaan: työn alla on myös uusia ratkaisuja, kuten chatbot, joka voisi helpottaa tiedon löytämistä ja hyödyntämistä arjessa.

Keskustelussa oli myös oppimisympäristöjen merkitys ilmasto-osaamisen varmistamiseksi jo oppilaitoksissa. Ilmastoviisas maatalous ei synny pelkästään teoriasta – se rakentuu käytännön kokeiluista, vuorovaikutuksesta ja monipuolisista oppimistilanteista. Esimerkiksi oppilaitosten Living Lab -toiminta sekä erilaiset virtuaaliset ympäristöt tarjoavat uusia ja innostavia tapoja oppia, kokeilla ja jakaa osaamista.

Verkoston rooli nähtiin kokonaisuudessa keskeisenä. Säännölliset kohtaamiset, avoin tiedonvaihto ja hyvien käytäntöjen jakaminen vievät verkostoa kohti aidosti aktiivista ja itseohjautuvaa toimintaa. Samalla korostui käytännönläheisten tapahtumien merkitys – ja niiden kehittäminen yhä tiiviimmässä yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa. Tavoitteena on luoda tapahtumia, jotka todella houkuttelevat mukaan ja tarjoavat osallistujille arvoa. Samalla halutaan ymmärtää paremmin, mikä saa eri toimijat jakamaan tietoa aktiivisesti ja osallistumaan yhteiseen tekemiseen.

Webinaari vahvisti yhden keskeisen oivalluksen: ilmastoälykkään maatalouden edistäminen ei synny yksittäisistä ratkaisuista. Se rakentuu jatkuvasta yhteistyöstä. Kun tieto liikkuu, ihmiset kohtaavat ja kokeiluja viedään käytäntöön, syntyy edellytykset myös laajemmille muutoksille maatilojen arjessa. Työ jatkuu ja seuraavan kerran kokoamme verkostoa koolle syksyllä!

Monitoimijainen innovaatioleiri vauhdittaa älymaataloutta

Mitä saadaan aikaan, kun viljelijät, maatalousneuvojat, tutkijat ja teknologiayritysten osaajat lyövät viisaat päänsä yhteen kahdeksi päiväksi ratkaistakseen älymaatalouden kiperiä haasteita? Marraskuussa 2025 Siuntiossa tähän kysymykseen saatiin vastaus TechCoach-innovaatioleirillä. Kyseessä ei ollut perinteinen seminaari tai koulutus, vaan intensiivinen yhteisinnovoinnin menetelmä /toimintamalli – eräänlainen maatalouden hackathon – jossa monialaiset tiimit kehittivät ratkaisuja älymaatalouden ongelmiin. Lyhyessä ajassa syntyi paitsi joukko tuoreita ideoita, myös vahva yhteishenki ja jaettu ymmärrys erilaisten toimijoiden välille. 

TechCoach on EU-rahoitteinen hanke, joka pyrkii kuromaan umpeen viljelijöiltä puuttuvaa tukea ja tietoa älymaatalouden teknologioiden hyödyntämiseen ja käyttöönottoon Euroopassa. Hankkeessa järjestetään viisi innovaatiotyöpajaa, joissa konkretisoidaan EU:n monitoimijaista lähestymistapaa (Multi-Actor Approach -periaatetta (MAA)). Olennaista monitoimijuudessa on, että eri sidosryhmät – viljelijöistä neuvontaorganisaatioiden edustajiin ja tutkijoista AKIS-edustajiin – otetaan mukaan innovointiin alusta asti. Siuntion leirillä nähtiin, kuinka tämä periaate vauhditti uusien ideoiden syntyä ja käytännön ongelmien ratkaisemista ennennäkemättömällä tavalla (Ludwig 2026).  

Kaikki mukaan innovoimaan – monialainen yhteistyö on älymaatalouden moottori 

Siuntion TechCoach-innovaatioleirillä mukaan valittiin monipuolinen osallistujajoukko hakemusten perusteella. Leirille osallistui viljelijöitä eri puolilta Suomea, maatalousneuvojia, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden asiantuntijoita, maaseudun kehittäjiä, nuoria agrologeja sekä agri-teknologia yritysten kehittäjiä. Tiimit rakennettiin tietoisesti eri alojen osaajista, jolloin jokaista ennalta määriteltyä haastetta voitiin tarkastella useasta näkökulmasta ja jalostaa mahdollisimman toimiviksi. 

Jo lyhyen yhdessäolon aikana monialainen yhteistyö osoittautui hedelmälliseksi. Yhdistämällä viljelijöiden käytännön kokemukset neuvojien paikallistuntemukseen, tutkijoiden tietopohjaan ja teknologiayritysten ratkaisuihin syntyi ideoita, jotka olivat yhtä aikaa innovatiivisia ja käytännöllisiä. Tiimien ehdotukset vastasivat viljelijöiden arjen haasteisiin, mutta ehdottivat niihin ennakkoluulottomia uusia ratkaisuja. Samalla eri alojen toimijat oppivat toisiltaan: viljelijät hok­sasit uusia tapoja hyödyntää teknologiaa, ja tutkijat ja viranomaiset saivat syvemmän ymmärryksen maatilojen arkisista realiteeteista. Tällainen yhteiskehittäminen ja vertaisoppiminen synnytti jaettua tietoa ja luottamusta, jota perinteisissä yksisuuntaisissa neuvontatilanteissa on vaikea saavuttaa. 

TechCoach-innovaatioleiri todisti, että monitoimijainen yhteiskehittäminen on tehokas keino purkaa älyteknologioiden käyttöönoton esteitä. Kun eri toimijat tuodaan saman pöydän ääreen jo ideoinnin alussa, he löytävät yhteisen ymmärryksen ongelmista ja sitoutuvat kehitettyihin ratkaisuihin. Leirin konkreettisena tuloksena syntyi neljä uutta ratkaisuehdotusta maatilojen haasteisiin, esimerkiksi peltojen käytön tehostamiseen, viljelijöiden vertaisoppimisen vahvistamiseen, älymaatalouden edelläkävijä-tilojen tunnistamiseen sekä tukipalvelujen kehittämiseen älyteknologian käyttöönoton tueksi. Parhaaksi ideaksi nousi digialustalle rakennettava pellonvuokrauspalvelu, jonka avulla hyödyntämättömiä peltoja saataisiin paremmin viljelykäyttöön. Se palkittiin yksinkertaisuutensa ja konkreettisuutensa ansiosta. Yksittäisiä ideoita arvokkaampaa oli kuitenkin itse yhdessä tekemisen tapa: viljelijät, neuvojat ja muut asiantuntijat ratkoivat ongelmia yhteistuumin ja tasavertaisesti. Tämä prosessi loi selvästi paitsi uusia ajatuksia, myös keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä. Monet osallistujista totesivat kynnysten uusien ideoiden kokeiluun madaltuneen – ja leirillä tutustuneet ihmiset suunnittelevat jo jatkavan yhteistyötä myös leirin ulkopuolella. 

 

Yhteisinnovoinnin avaimet – tehokas fasilitointi ja intensiivinen työskentely 

Pelkkä sekoitus eri alojen osaajia ei itsessään takaa uusia innovaatioita – tarvitaan huolellinen prosessin suunnittelu ja fasilitointi, jotta yhteisinnovointi pääsee vauhtiin. TechCoach-innovaatioleirillä panostettiin vahvasti etukäteisvalmisteluun ja leirin rakenteeseen. Noin kuukausi ennen tapaamista järjestettiin virtuaalinen kick-off-tilaisuus ja avattiin yhteinen verkkotyöalusta, jossa osallistujat saivat ennakkotehtäviä. He tutustuivat ennalta annettuihin haasteaiheisiin ja aloittivat ideoinnin jo etukäteen. Näin osallistujat saapuivat leiripäiville ikään kuin samoilta viivoilta – kaikki tunsivat haasteiden taustat ja olivat ehtineet hieman tutustua toisiinsa jo ennen kasvokkain tapaamista. Tämä säästi kallista aikaa varsinaisten leiripäivien aikana ja auttoi ryhmiä pääsemään suoraan asian ytimeen. 

Itse leiripäivät olivat hyvin intensiivisiä. Työskentely eteni selkeän aikataulun mukaan ja siihen sisältyi useita mentorointikierroksia. Kuusi kokenutta mentoria kiersi tiimeissä antamassa palautetta ja haastamassa ryhmiä hiomaan ideoitaan. Mentoriparit viettivät kerrallaan noin 20 minuutin jaksoja jokaisen tiimin parissa ja vaihtoivat sitten ryhmää, jolloin jokainen tiimi sai useita tuoreita näkökulmia asiantuntijoilta. Tämä mentorien kierrätysmalli osoittautui erittäin tehokkaaksi – jo ensimmäisen päivän iltaan mennessä monien ideoiden fokus terävöityi huomattavasti saadun palautteen ansiosta. Eräs mentoreista totesikin ilahtuneena, kuinka “konseptit kirkastuivat yhdessä yössä”, kun uusia näkökulmia tuotiin mukaan. 

Innovaatioleirin ilmapiirin rakentaminen oli myös tärkeässä roolissa. Kaikki osallistujat majoittuivat ja työskentelivät samassa leirikeskuksessa, ja pitkien ponnisteluiden jälkeen rentouduttiin yhdessä suomalaisittain saunomalla sekä iltapalan merkeissä. Rennossa illanvietossa tittelit unohtuivat ja ideat sinkoilivat vapaammin. Tämä auttoi luomaan luottamuksellisen ympäristön, jossa jokainen uskalsi tuoda esiin keskeneräisiäkin ajatuksia ilman pelkoa arvostelusta. Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa myös epämuodollisesti, yhteinen tekeminen tiivistyy ja sitoutuminen kehittyviin ideoihin vahvistuu entisestään. 

Monialainen osallistujajoukko, huolella toteutettu fasilitointi (ennakkotehtävät, jäsennelty aikataulu, mentorirotaatio) ja yhteisöllinen ilmapiiri loivat yhdessä puitteet, joissa uusia ideoita todella syntyi. Tällaisessa asetelmassa maatalousneuvojat eivät olleet vain yksin tiedon jakajia, vaan yksi joukosta innokkaita kehittäjiä. Kun jokainen osallistuja kokee olevansa yhteiskehittäjä, myös ideoiden omistajuus jakautuu kaikille – ja into niiden toteuttamiseen kasvaa. 

Siuntion TechCoach-innovaatioleiri tarjosi innostavan esimerkin siitä, miten monitoimijaryhmät voi ruokkia maatalouden innovaatioita ja vauhdittaa uusien asioiden käyttöönottoa.  Se tuotti paitsi joukon lupaavia ideoita, myös sytytti osallistujissa uutta intoa, oppimisen kulttuuria ja verkostoitumista. Yhdessä tekemällä oppii parhaiten – ja samalla voi keksiä jotain sellaista, mikä muuttaa kokonaisen alan toimintatapoja. Kun toisilleen aiemmin tuntemattomat ihmiset ja ideat kohtaavat inspiroivassa ympäristössä, on seurauksena usein juuri sitä kehitystä, jota maaseudun ja maatalouden uudistuminen tarvitsee. Innovaatioiden siemenet on kylvetty – nyt niiden kasvua on aika vaalia yhteistyön voimin. 

Gilbert Ludwig, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu 

Maria Suomela, ProAgria Keskusten Liitto 

 

Viite: 

Ludwig, G.X. 2026 (toimituksessa). Co-innovation and multi-stakeholder advisory services to drive adoption of smart farming Technologies at the Farm Level. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote 44.