Tällä hetkellä tiedon ja oikean tiedon muuttuvassa maailmassa joutuu melko tuoreena yrittäjänä arvioimaan jatkuvasti, mistä tietoa kannattaa etsiä ja mihin itsensä kouluttamisessa on aikaa. Näin karjatilallisena tuntuu, että pitää viljelijänä olla lisäksi monitaitoinen konemies, karjamestari, eläinlääkäri, meteorologi, kirjanpitäjä, tukiasiantuntija, myyntimies, someguru sekä paljon muuta. Tieto, mitä vaikka vuoden aikana tarvitsee, voi siis löytyä hyvin monesta eri paikasta ja kurjimmassa tilanteessa tarvittavaa tietoa ei vain ole saatavilla. Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa tieto pitää rakentaa itse, tutkien ja kokeillen parhaan mahdollisen taustatiedon avulla.

Noin viisi vuotta viljelijänä on kuitenkin opettanut itselleni, että paras tieto löytyy joltain, joka on jo asiaa kokeillut käytännön tasolla. Vaikka Suomi on pieni maa, löytyy meidänkin sosiaalisesta mediastamme jopa suomeksi monia ammatillisia ryhmiä, jotka peittoavat tiedollaan ja ihmisten halulla jakaa tiedon valtavan määrän ammatillisia tutkimuksia, kirjallisuutta ja kursseja. Tämän tiedon viljelijät jakavat toisilleen pyyteettä. Kielten taipuessa skaala tietenkin moninkertaistuu. Sosiaalisen median, pohjattoman internetin ja lukemattoman ammattikirjallisuuden on kuitenkin itselläni paikannut verkostot, joiden luominen on alkanut opiskeluajoista ja jatkunut sittemmin erilaisten luottamustoimien rinnalla.

Itse ei tarvitsekaan tietää kaikkea, vaan voi puhelimesta valita satojen puhelinnumeroiden joukosta sen oikean, vaikka useamman vuoden takaa, koska muistaa tämän ihmisen intohimon johonkin asiaan. Ja tämä henkilö auttaa sinua varmasti oikeaan suuntaan.

Se, miten tätä valtavaa osaamista viljelijöiden keskuudessa voitaisiin hyödyntää osana tutkimusta ja päätöksentekoa, onkin hetki hetkeltä suurempi kysymys. Itse näen, että viljelijöiden keskinäistä tiedonjakoa pitäisi pystyä tukemaan entistä vahvemmin ja sille pitäisi kohdistaa enemmän esimerkiksi käytössä olevaa Neuvo-rahaa, jonka hyötysuhde uhkaa koko ajan kääntyä enemmän byrokratian täyttämiseen kuin tilatason ongelmien selvittämiseen. Tämä lienee osittainen vastaus alussa pohtimaani ongelmaan. Pyrin entistä useammin etsimään luennon, jossa on mukana viljelijöitä omien kokemuksiensa kanssa tai osallistumaan tilavierailuun, jossa tilatasolla käydään tutustumassa tilaan tapaan tehdä asiaa, joka itseäni kiinnostaa. Vastaavasti itse saan meidän tilamme somessa käsittelemistäni aiheista aika paljon kysymyksiä, kun joku toinen viljelijä on lukenut jotain, mistä haluaisi tietää lisää.

Se, minkä vuoksi puolestaan tunnen menettäväni valtavan määrän tietoa ja koulutuksia, on että en kerkeä tai pysty löytämään niitä ja samaan aikaan koulutusten järjestäjät peruvat koulutuksia, sillä niitä on liian monessa paikassa. Eli viljelijän tarvitsema tieto on sadoilla eri järjestäjien nettisivuilla, joille ei vain ole aikaa käydä kurkkimassa tai eri tahot järjestävät koulutuksia päällekkäin. Niin paljon ei ole viljelijöitä tai viljelijöillä aikaa, että tämän kaltainen systeemi kestäisi pidemmän päälle.

Näin ollen haluaisinkin kannustaa eri sektoreita kokoamaan tietoaan samaan paikkaan, josta voisi tietoa sitten linkittää muualle. Itse ainakin hyötyisin valtavasti, jos voisi joltain nettisivulta katsoa haluamallani hakusanalla tarvitsemani koulutukset ja uusimmat artikkelit.

Hyvää alkanutta kasvukautta kaikille!

Susanna Valtonen

Susanna Valtonen on MTK:n johtokunnan jäsen ja AgriHubin ohjausryhmän yrittäjäjäsen

Susanna Valtonen