Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

Tietävä tila -tiedonvälityshanke tarjosi kuluneen reilun puolentoista vuoden aikana uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä teknologioista karjan käyttäytymisen ja elinympäristön seurannan osalta maataloustuottajille ja maatalouden sidosryhmille.

Ammattilehtiartikkeleista seminaareihin, paikallisesti ja valtakunnallisesti

Alueellisena hankkeena Tietävä tila -hanke keskittyi erityisesti paikallisiin tiedonvälitystoimenpiteisiin Kainuun alueella. Paikallisten tiedonvälitystoimenpiteiden keskiössä olivat tapahtumaosallistumiset ja koulutustilaisuudet yhteistyössä muiden Kainuun maatalousalan toimijoiden kanssa. Tiedonvälitystä toteutettiinkin mm. ProAgria Itä-Suomen ja Kainuun ammattiopiston järjestämissä tuottaja- ja neuvojakoulutuksissa sekä Pellonpiennartapahtumissa. Loppuhuipennuksena hankkeen päätösseminaari toteutettiin läsnäolotapahtumana Kajaanissa. Paikalliset tapahtumat olivat antoisia ja mahdollistivat hanketyössä tärkeän verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen paikallisten tuottajien ja sidosryhmien kanssa.

Valtakunnallisesti tiedonvälitystoimenpiteet keskittyivät pääasiassa kirjallisen materiaalin tuottoon ammattilehtiartikkeleiden, blogikirjoitusten ja sähköisen tietomateriaalin muodossa. Paikallisten tapahtuma- ja koulutustilaisuuksien esitysmateriaaleista tietämys koottiin laajemmin maataloustuottajien ja sidosryhmien hyödynnettäväksi Tietävä tila-tietoisku – nimellä kulkeviin kirjallisuusyhteenvetoihin. Ammattilehtiartikkeleiden ja blogikirjoitusten avulla hankkeessa käsiteltiin suurempia kokonaisuuksia ja ajankohtaisten tapahtumien sisältöä. Yksittäisiin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin hankkeen puitteissa osallistuttiin esitelmöijänä, mutta myös tiedonhankkijana. Niinpä Suomen Eläinlääkäripäiville osallistumisen myötä uutta tietoa saatiin jaettua kainuulaisille viljelijöille vasikoiden terveydenhoidosta sekä kansallisesti EU CAP Network-verkoston temaattisen ryhmän, Economic Vulnerability of Farming, toiminnan johtopäätöksistä maatalouden taloudellisesta haavoittuvuudesta.

Aikaa ja oppia tiedonvälitykseen

Hankemuotona tiedonvälityshanke oli virkistävä seuralainen maatalousalan kehittämishankkeille, joissa tiedonvälitystä toteutetaan muun hanketyön ohessa, kehittämishankkeen teeman mukaisesti kohdennettuna. Mahdollisuus rauhoittua olemassa olevan tiedon työstöön ja jakamiseen antoi aikaa hahmottaa työstetyn materiaalin taustoja ja kokonaisuuksia sekä pohtia ajankohtaisuuksien vaikutuksia maatalousalan kehitykseen.

Tietävä tila-tiedonvälityshanke oli lisäksi mainio henkilökohtainen tilaisuus kehittyä kirjoittajana, tietomateriaalin tuottajana ja nykyisten tiedonvälitys- ja viestintäkanavien hyödyntäjänä. Sähköiseen viestintään nojaava nykyisyys luo kattavasti mahdollisuuksia jakaa hankkeissa tuotettua materiaalia ja viestiä hanketoiminnasta. Maaseutuverkoston hankerekisterissä olevan hankekortin päivitys tulikin kuukausittaiseksi rutiiniksi hankkeen etenemisen ja ajankohtaisten asioiden jakamisessa, kuin myös someviestintä uutiskirjeiden kirjoittamisen ohella.

Kaiken kaikkiaan Tietävä tila -hankkeen toimenpiteet muodostivat kattavan ja onnistuneen tiedonvälitystoimenpiteiden kokonaisuuden, josta on hyvä ottaa oppia tiedonvälityksen toteuttamiseen myös kehittämishankkeissa. Yksittäisestä hanketoimenpiteestä mieleenpainuvin oli temaattisen ryhmän Economic Vulnerability of Farming pohjalta tehty tiedonvälitys suomalaisessa maatalouden ammattimediassa: blogiteksti nostettiin esille Agrihubin sosiaalisen median kanavissa ja Maatilan Pellervossa julkaistua ammattilehtiartikkelia siteerattiin niin ikään lehden pääkirjoituksessa. Näiden myötä hankkeessa päästiinkin ajankohtaisen ja keskustelua herättävän tiedonvälityksen ytimeen.

Tietävä tila-hankkeen aikana koostettu materiaali, linkitys sähköiseen tietomateriaaliin ja hankkeen loppuraportti sen valmistuttua löytyvät hankkeen hankekortilta Maaseutuverkoston hankerekisteristä. Hankkeen tiedonvälitystoimenpiteiden kädenjälki ja hyödynnettävyys jäävät näin elämään vielä hankkeen virallisen päättymisen jälkeenkin.

Tekoja, tukea ja tulevaisuutta – Monimuotoisuutta maatiloille -tilaisuuden esitysmateriaalit (12.11.2025)

Tilaisuuden ohjelma:

12.00-12.05
Tervetuloa, Marja-Liisa Järvelä, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu

12.05-12.40
Maatalouden monihyötyiset kosteikot, Antti Miettinen, ilmastoasiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

12.40-13:15
Lintukosteikot maaseudulla, kokemuksia SOTKA-kosteikot -hankkeesta, Holtti Hakonen, suunnittelija, Suomen riistakeskus

13.15-13.30
Tauko

13.30-13.55
Tuottajajärjestöjen tiekartta kannustaa lisäämään monimuotoisuutta, Jukka Rantala, Ilmasto-, ympäristö-, ilmastonmuutos- ja tukivalmisteluasiantuntija, MTK

13.55-14.20
Monimuotoisuuteen liittyvät toimenpiteet ja monimuotoisuuden tuomat hyödyt viljelijänäkökulmasta, Kimmo Piippo, maa- ja metsätalousyrittäjä, Joutsenkosken luomutila

14.20-14.45
Monimuotoisuuteen liittyvät liiketoimintamahdollisuudet ja tukipolitiikka, Kalle Hellström, Maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija, ProAgria Pohjois-Suomi 

14.45-15.00
Keskustelua ja kiitokset, Marja-Liisa Järvelä, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu

Tilaisuuden järjestivät seuraavat EU:n osarahoittamat hankkeet: OSAAJAVERKKO – Osaamisella ja verkostoilla hiilineutraaliin tulevaisuuteen, BIOTUTO – Yhteistyöllä nostetta kierrätysravinteisiin ja paikalliseen bioenergian tuotantoon ja Kosteikko-osaaminen kasvuun.

Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio?

Ennen aihion julkaisemista Kalarvo-hanke esittää kuitenkin vastuuvapauslausekkeen. Lopullinen analyysi vaatii lisää toistoja (kokeita), systemaattisempaa talouslaskentaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

Järvikalan suolimassasta saadaan kolmella askeleella kalaöljyä ja proteiinirikas jae. Askeleet ovat kylmäkuivaus, murskaus ja uutto.

Kemikaalivapaa prosessi suolimassan prosessoimiseksi kalaöljyksi ja proteiinijakeeksi.
Uutto on ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kuva: Tuomas Niskanen

Kylmäkuivauksessa suurin osa vedestä katoaa. ”Muumioituneet” perkeet murskataan. Viimeisimpänä vaiheena on ylikriittinen hiilidioksidiuutto (200 bar ja 40 °C). Suomeksi sanottuna uutto ottaa rasvan pois (jopa yli 90 % rasvasta).

Näin perkeistä on otettu rasva ja vesi pois. Jäljelle jää kiintoaines, jonka proteiinipitoisuus on noussut 60 prosenttiin. Kiintoaineksen mineraalipitoisuus (tuhka) on noussut lähemmäksi 20 prosenttia. Loput 20 prosenttia ovat hiilihydraatteja sekä jäännösrasvaa ja -vettä.

Proteiinipitoinen kiintoaines ei ole kuitenkaan se juttu vaan välttämätön paha. Juttu on kalaöljy, koska kalaöljyllä bisnes saadaan kannattavaksi. Kun kalaöljy myydään lisäravinteena ihmisille, edellä mainittu prosessi voi olla kannattava 100 tonnin järvikalan perkuumääristä ylöspäin. Todennäköisesti kalaöljy vaatii vielä jonkin ”jalostusprosessin”, jolla esimerkiksi pienet vesimäärät saadaan pois öljystä.

Prosessi on kallis. Sen energiakustannukset saattavat olla jopa 13 euroa per kilo kalaöljyä. Lukijalle lisää järkytystä: pienemmän tehtaankin investoinnit ilman seiniä saattaa olla yli miljoonaa euroa (tehtaan kokona 100 tonnia järvikalaperkeitä vuodessa). Järkytyksen jälkeen huojennusta: kalaöljyä voi myydä jopa 50 euroa per kilo kauppaan, jossa taas kuluttajahinnat ovat jopa 120 euroa per kilo. Öljyä voisi syntyä 12 500 kiloa vuosittain, mikä tekisi liikevaihtoa 625 000 euroa vuosittain (12 500 kg * 50 €/kg).

Lukija voi kysyä, miksi rasvaisesta kirjolohen perkeistä ei puhuta mitään. Kirjolohen perkeistä voidaan saada paljon kalaöljyä mutta valitettavasti kasvatetun kirjolohen rasvahappokoostumuksessa on toivomisen varaa. Järvikalan perkeistä saadussa kalaöljyssä on vähintään tuplasti enemmän elintärkeitä omega-3-rasvahappoja kuin kasvatetun kirjolohen perkeistä saadulla öljyllä. Samanaikaisesti järvikalassa ”tarpeettomia” omega-6-rasvahappoja on puolet vähemmän kuin kirjolohessa.

Järvikalan ja kirjolohen perkeistä (suolimassasta) uutettujen öljyjen omega-3-rasvahapot (DHA ja EPA) ja omega-6-rasvahappo alustavien tulosten mukaan. Tuloksia on verrattu laadukkaaseen kaupalliseen kalaöljyyn. Kuva: Tuuli Väisänen ja Tuomas Niskanen

Järvikalan perkeistä uutetun öljynlaatu on sen verran hyvä, että sitä kelpaisi myydä. Markkinoinnin iskusanatkin olisivat valmiina: kemikaalivapaa, kotimainen ja villi kala. Tottahan toki järvikalaöljy ei olisi rasvahappojen näkökulmasta markkinoiden ykkönen mutta ei heikoinkaan.

Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio? Kyllä se on mahdollista. Kainuusta ei saada millään 100 tonnia järvikalaperkeitä mutta muualta Suomea jo voidaan saada. Juurikysymys kannattavalle liiketoiminnalle on prosessin ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kysymys, onko uuttolaitteen hinta puoli miljoonaa euroa vai miljoona euroa, määrittää investointia isolla prosentilla.

Tottakai on pienempiäkin kysymyksiä. Mihin järvikalan öljynlaatu alkaa asettua tällä prosessilla? Säilyykö öljy? Voidaanko massasta uuttaa kaikki mahdollinen öljy irti vai pitääkö tyytyä uuttamaan vain puolet? Näihin kysymyksiin Kalarvo-hanke etsii vastauksia tulevina kuukausina.

Kalarvo-hankkeessa kehitetään myös itse uuttoprosessia. Mainittu uuttomenetelmä on panostoiminen teollisuudessa. Kalarvossa yritetään saada prosessista jatkuvatoiminen. Jos tässä onnistuttaisiin, voisi prosessin energia- ja investointikustannukset laskea.

Lopuksi palataan vielä proteiinirikkaaseen kiintoainekseen. Kajaanin ammattikorkeakoulun TKI-puolella on identtisellä nimellä rinnakkaishanke, jossa otetaan koppi kiintoaineksesta. Hankkeessa tullaan syöttämään kiintoaines mustasotilaskärpästen toukille. Näin kiintoaines saataisiin jalostettua arvokkaammaksi tuotteeksi, mitä se olisi pelkkänä rehun raaka-ainekomponenttina.

Kirjoittajat ovat molempien Kalarvo-hankkeiden asiantuntijoita. Kalarvo-hankkeen koko nimi on Kalasivuvirtojen prosessointi arvotuotteiksi (sama nimi molemmissa hankkeissa). Oulun yliopiston hanketta toteutetaan Kajaanissa, Kajaanin yliopistokeskuksella. Hankkeen rahoitus on Euroopan rakennerahastot, EAKR TYT. Lisätietoja hankkeesta: https://www.oulu.fi/fi/projektit/kalasivuvirtojen-prosessointi-arvoaineiksi.

Monipuoliset turvemaat: Kestäviä ratkaisuja ja mahdollisuuksia maanomistajille -tapahtuman esitysmateriaalit (1.10.2025)

Tapahtuman ohjelma:

 

9.30–10.00: Ilmoittautuminen ja kahvit

9.45: Linjat aukeavat etäosallistujille

 

10.00–10.10: Tervetuloa! Kestäviä ratkaisuja ja mahdollisuuksia turvemaille, Kari Laasasenaho, erityisasiantuntija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

 

10.10–11.20: Teema 1: Biohiilen monet mahdollisuudet 

10.10–10.30: Turvemaiden käytön mahdollisuudet alue- ja maaperäominaisuuksien mukaan, Matias Virta, ennallistamisasiantuntija, Tapio Oy

10.30–10.50: Biomassan kasvatus entisellä turvetuotantoalueella, Kari Laasasenaho, erityisasiantuntija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Risto Lauhanen, erityisasiantuntija, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

10.50–11.00: Raaka-aineet biohiilen tuotantoon ja biohiili vedenpuhdistajana, Annika Sormunen, hankekehityspäällikkö, GRK Infra Oy

11.00–11.20: Biohiilen mahdollisuudet hiilimarkkinoilla, Marianne Tikkanen, Co-founder and Head of Standard, Puro.earth Oy

 

11.20–12.20: Omakustanteinen lounas. Esittelypisteisiin tutustumista ja verkostoitumista.

 

12.20–13.20: Teema 2: Energiaa turvemailta 

12.20–12.40: Aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa turvemailla, Tiina Mattila, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu ja Pauliina Mattila, TKI-asiantuntija, Centria ammattikorkeakoulu

12.40–12.55: Biokaasun raaka-aineita turvemailta, Pauli Lämsä, Kirjavalan tila

12.55–13.20: Nurmiheinien ja nurmipalkokasvien erillisviljelystä systeemitason ratkaisu kestävään turvemaiden viljelyyn karjatiloille, Essi Tahvola, kehityspäällikkö, Atria Oyj

 

13.20–13.30: Tauko

 

13.30–14.35 Teema 3: Turvemaiden vettäminen

13.30–13.45: Mitä EU:n ennallistamisasetus tarkoittaa turvepeltojen käytölle? Tuuli Orasmaa, erityisasiantuntija, maa- ja metsätalousministeriö

13.45–14.10: Kosteikon elinkaari suunnittelusta toteutukseen ja hoitoon, Juha Siekkinen, suunnittelubiologi, Kosteikkomaailma

14.10–14.30: Kommenttipuheenvuoro ja keskustelua – rahoitusta, liiketoimintamahdollisuuksia ja markkinattomia hyötyjä, Antti Miettinen, ilmastoasiantuntija, ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö

14.30–14.35: Kiitokset, Marja-Liisa Järvelä, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu

 

14.35–15.00: Esittelypisteisiin tutustumista, verkostoitumista ja iltapäiväkahvit

 

Tapahtuman järjestivät Oulun ammattikorkeakoulu ja ELY-keskusten valtakunnallinen ilmastoyksikkö sekä seuraavat EU:n osarahoittamat hankkeet: Kosteikko-osaaminen kasvuun, Biohiilen aika – Hiilestä on moneksi – lähituotantoa vihreässä siirtymässä, BIOTUTO – Yhteistyöllä nostetta kierrätysravinteisiin ja paikalliseen bioenergian tuotantoon, EKOENERGIA – Haapaveden-Siikalatvan seutukunnan ekoenergia – toimintamalli maaseudun hybridiin uusiutuvaan energiaan ja OSAAJAVERKKO – Osaamisella ja verkostoilla hiilineutraaliin tulevaisuuteen.

Tuotantosuuntien hajauttamisella apua maatilayritysten taloudellisen kestävyyden kasvattamiseen? – Ideointia EU CAP Network-verkoston temaattisessa ryhmässä

EU CAP Network-verkoston koordinoima temaattinen ryhmä ”Economic vulnerability of farming” kokoontui kevään 2025 aikana pohtimaan maatalouden taloudellista haavoittuvuutta, sen riskitekijöitä sekä mahdollisuuksia näiltä riskitekijöiltä suojautumiseksi. Ryhmän toiminta alkoi etätapaamisella 22. tammikuuta, jolloin tutustuttiin taloudellisten riskitekijöiden ulottuvuuksiin maataloudessa ja yhteisen maatalouspolitiikan keinoihin maatalouden taloudelliseksi tukemiseksi ympäri Eurooppaa olevien osallistujien kokemusten perusteella. Ensimmäistä tapaamista seurasi etäpienryhmissä työskentely, joissa työstettiin toimenpide- ja suosituskoosteita neljän aihealueen ympärille: varautuminen ja ennaltaehkäisevät toimet, vakuutukset ja sijoitusrahastojen käyttö, liiketoiminnan kasvattaminen lisääntyneen yhteistyön kautta ja maataloutta tukevan keskusteluympäristön luominen. Nämä koosteet esiteltiin koko temaattiselle ryhmälle päätöskokouksessa Brysselissä 8. huhtikuuta ja jätettiin myös EU CAP-verkostolle hyödynnettäväksi seuraavan yhteisen maatalouspolitiikkakauden valmistelussa.

Peltoviljelystä maatilamatkailuun ja energiantuotantoon

Maatilan tuotantosuuntien hajauttaminen ja yritystoiminnan laajentaminen muodostui käsiteltäväksi aihealueeksi valitsemani pienryhmän ”varautuminen ja ennaltaehkäisevät toimet” työskentelyssä. Keskiössä aiheen työstössä oli yhteisen maatalouspolitiikan roolin kuvailu tuotantosuuntien hajauttamisen tukitoimenpiteissä ja hajauttamista edistävien toimenpiteiden suunnittelu yhteisen maatalouspolitiikan sisältöön. Pienryhmässä esitettiin esimerkkejä tuotannon ja yritystoiminnan hajauttamisesta, kuten lisäämällä viljeltävien kasvilajien kirjoa peltoviljelyssä, tarjoamalla maatilamatkailu- ja elämyspalveluita, harjoittamalla tuotteiden suoramyyntiä tai tuottamalla uusiutuvia energianlähteitä kuten biokaasua ja aurinkoenergiaa, muun maataloustoiminnan ohella. Ryhmäämme osallistui tšekkiläinen maanviljelijä, joka toteutti tuotannon hajauttamista viljelemällä eri viljalajeja sekä kasvattamalla sikoja ja lypsykarjaa. Häneltä ryhmämme sai käytännön näkemyksen siitä, mitä maatalousyrittäjä tuotannon hajauttamiseksi tarvitsee: aikaa, motivaatiota, rahallisia resursseja ja tietotaitoa.

Tuotantosuuntien monipuolistamisella buustia taloudellisten riskien hallintaan

Pienryhmäkeskusteluissa tuotannon hajauttaminen nähtiin keinona hallita maatalouden yritystoiminnan taloudellisia riskejä, lisätä yritysten sietokykyä ja muodostaa tulevaisuudenkestäviä maatalousyrityksiä tulonmuodostuksen perustuessa toisistaan erillisiin tuotantosuuntiin. Hajautettu tulonmuodostus mahdollistaisi maatalousyrittäjälle tietoon perustuvan liiketoiminnan mukauttamisen, kehittämisen ja riskienoton mielekkään johtajuuden ja innovaatio- ja investointimahdollisuuksien kautta. Kokonaisuutena maatalouden yritystoiminnan hajauttamisen nähtiin parantavan tuottajan asemaa arvoketjussa lopputuotteen arvonlisäyksen ja tuottajien välisen lisääntyneen yhteistyön kautta. Monipuolisen ja hajautetun yritystoiminnan avulla uusia yrittäjiä voitaisiin houkutella alalle ja saada nuoret kiinnostumaan maataloudesta entistä enemmän. Maataloustuotannon hajauttamisen koettiin lisäävän myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta, sillä monipuolinen maaseutualue edesauttaisi alueiden houkuttelevuutta asuin- ja työskentelyalueina edistäen koko maaseutualueen elinvoimaa. Samalla maatalousyritysten yhteiskunnallinen, ympäristöllinen ja taloudellinen merkitys lisääntyy.

Tukea tuotantosuuntien hajauttamiseen?

Kaikilla maatilayrityksillä ei ole yhtäläisiä resursseja tuotannon hajauttamiseen ja monet tekijät, kuten yrityksen maantieteellinen sijainti, tuotantojärjestelmä, liiketoiminta-ala tai työvoiman saatavuus voivat hankaloittaa tuotannon hajauttamisen käytännön toteutusta.  Mikä yhteisen eurooppalaisen maatalouspolitiikan rooli siis olisi tuotannon hajauttamisessa? Eurooppalainen maatalouspolitiikka voisi tarjota kohdennetusti tuki- ja investointirahoitusta sitä erityisesti tarvitseville maatalousyrityksille sekä tukea kouluttautumista, vertaisoppimista, yhteistyötä ja yritysneuvonnan hyödyntämistä tuotannon hajauttamista suunnitteleville maatalousyrittäjille. Mainittuja tukikeinoja tarjotaan toki jo nyt, mutta tuotantosuuntien tai yritystoiminnan laajentamiseen erityisesti kohdennettu tukirahoitus – ja keinot edesauttaisivat tuotannon hajauttamisen toteutusta käytännössä. Lisäksi Euroopan maaseuturahaston kautta rahoitettujen alkutuotannon innovaatioryhmien (EIP-ryhmien) koettiin tarjoavan tärkeitä mahdollisuuksia testata ideoita, innovaatioita ja lähestymistapoja, joiden avulla maatalouden yritystoiminnan hajauttamista voitaisiin toteuttaa. Pienryhmäkeskusteluissa korostettiin myös paikallisen, yli toimialojen ulottuvan yhteistyö- ja kumppanuusverkoston muodostamista maatalousyritysten toiminnan hajauttamisen tukemiseksi.

Pienryhmäkeskustelut tarjosivat mielenkiintoisen ja monipuolisen katsauksen maatalousyritysten tuotannon hajauttamiseen ja sen taloudellista kestävyyttä tukeviin vaikutuksiin. Kekseliäs ja yrityshenkinen maatalousyrittäjä voi tuotantoa hajauttamalla tai yritystoimintaa laajentamalla lisätä tulonmuodostustaan meillä Suomessakin, vaikkakin erityispiirteitä pohjoisen kasvuoloissa ja alueellisia eroja maaseutualueiden välillä toki löytyy verrattuna Keski- ja Etelä-Euroopan maatalouteen. Voisikin ajatella kansallisten erojen huomioimisen olevan tärkeää, mikäli maataloustuotannon hajauttamista sisällytetään laajemmin yhteisen maatalouspolitiikan kontekstiin. Vaikka tuotannon hajauttaminen mahdollistaakin maatilayrityksen laajemman tulonmuodostuksen, sitä ei voine pitää itseisarvona maatalousyrityksen taloudellisen kestävyyden takaamiseksi – lisäarvona kylläkin.

Tietävä tila-tietoiskut

Tietävä tila-tiedonvälityshankkeessa välitetään uusinta tietoa nautojen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niiden seurannan teknologiosita. Tietävä tila-tietoiskut ovat tiivistelmiä hankkeen puitteissa hanketoimijoiden pitämien Kainuun alueellisten koulutustapahtumien sisällöstä.

Tietävä tila-tietoiskut:

28.1.2025 Maitoa maha täyteen

31.3.2025 Utareterveyttä edistämällä ehkäistään utaretulehduksia

13.5.2025 Kesä, kärpäset ja lehmien lämpöstressi

30.6.2025 Aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisy alkaa umpikaudella

30.9.2025 Terveet sorkat takaavat tehokkaan tuotannon!

14.11.2025 Hyvä sisäilman laatu edistää lypsylehmien terveyttä ja hyvinvointia