Taiteilijaresidenssitoiminta Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa

Pohjois‑Pohjanmaan ja Kainuun residenssikenttä on yhtä aikaa elinvoimainen ja haavoittuva: toimijoita ja vahvoja verkostoja on paljon ja toimintaympäristö inspiroi, mutta rahoituksen epävarmuus ja henkilöriippuvuus heikentävät pitkäjänteisyyttä. Siksi nyt on oikea hetki vahvistaa koordinaatiota, pysyvyyttä ja yhteistyötä, jotta residenssit tukevat entistä näkyvämmin maaseudun elinvoimaa, yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä myös suurten kaupunkien ulkopuolella. Alueella toimii arviolta viisitoista aktiivista residenssiä, ja vähintään viidessä paikassa valmistellaan uutta toimintaa.

Paikalliset vahvuudet ja konkreettiset mahdollisuudet

Alueen taiteilijaresidenssien vahvuudet ovat paikallisia ja konkreettisia. Sitoutunut henkilöstö, juurtuneet yhteisöverkostot ja monipuoliset tilat mahdollistavat useissa residensseissä sekä keskittyneen työskentelyn että yleisökohtaamiset. Haasteet taas ovat rakenteellisia: rahoitus on sirpaleista ja usein hankepohjaista, toiminta nojaa liikaa avainhenkilöihin, osassa kohteita tilat vaativat korjaamista ja arki kuormittaa koordinaattoreita byrokratialla enemmän kuin vaikuttavuuden kannalta olisi toivottavaa. Kun tähän lisätään saavutettavuuden pulmat ja ajoittainen vaikeus tavoittaa paikallinen yleisö, ymmärtää, miksi koordinaation ja pysyvyyden vahvistaminen nousee luonnolliseksi seuraavaksi askeleeksi.

Northern AiR -verkoston merkitys
Alueen residenssien Northern AiR ‑verkosto syntyi vuonna 2021 Oulu2026‑valmistelujen ja KRIPA‑hankkeen työpajojen jatkumona juuri tämänkaltaista yhteistyötä varten. Sen idea on yksinkertainen, eli tavoitteena on koota toimijat saman sateenvarjon alle, jakaa resursseja, vahvistaa näkyvyyttä ja synnyttää säännöllisiä kumppanuuksia kuntien, oppilaitosten, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. Kokemus kuitenkin osoittaa, että ilman pysyvää resursointia verkoston energia hiipuu, vaikka tahtotila olisi vahva. Siksi pitkäjänteinen koordinaatio olisi seuraava välttämätön askel.
Kytkös EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taiteilijaresidenssien kehittäminen kytkeytyy suoraan EU:n maaseuturahoituksen tavoitteisiin: elinvoiman kasvattamiseen, palvelujen saavutettavuuteen ja yrittäjyyden edellytyksiin maaseutualueilla. Kun yhteistyö ja vaikuttavuuden seuranta rakennetaan yhdessä, residenssit tukevat paikallistaloutta ja samalla vahvistavat kansainvälisyyttä ja kestävää näkyvyyttä koko maakuntaan. Tästä syntyy askelmerkit 2030‑luvun kestävälle, verkottuneelle ja kansainväliselle taiteilijaresidenssikentälle.

 

Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan

Tietävä tila -tiedonvälityshanke tarjosi kuluneen reilun puolentoista vuoden aikana uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista, sekä teknologioista karjan käyttäytymisen ja elinympäristön seurannan osalta maataloustuottajille ja maatalouden sidosryhmille.

Ammattilehtiartikkeleista seminaareihin, paikallisesti ja valtakunnallisesti

Alueellisena hankkeena Tietävä tila -hanke keskittyi erityisesti paikallisiin tiedonvälitystoimenpiteisiin Kainuun alueella. Paikallisten tiedonvälitystoimenpiteiden keskiössä olivat tapahtumaosallistumiset ja koulutustilaisuudet yhteistyössä muiden Kainuun maatalousalan toimijoiden kanssa. Tiedonvälitystä toteutettiinkin mm. ProAgria Itä-Suomen ja Kainuun ammattiopiston järjestämissä tuottaja- ja neuvojakoulutuksissa sekä Pellonpiennartapahtumissa. Loppuhuipennuksena hankkeen päätösseminaari toteutettiin läsnäolotapahtumana Kajaanissa. Paikalliset tapahtumat olivat antoisia ja mahdollistivat hanketyössä tärkeän verkostoitumisen ja vuorovaikutuksen paikallisten tuottajien ja sidosryhmien kanssa.

Valtakunnallisesti tiedonvälitystoimenpiteet keskittyivät pääasiassa kirjallisen materiaalin tuottoon ammattilehtiartikkeleiden, blogikirjoitusten ja sähköisen tietomateriaalin muodossa. Paikallisten tapahtuma- ja koulutustilaisuuksien esitysmateriaaleista tietämys koottiin laajemmin maataloustuottajien ja sidosryhmien hyödynnettäväksi Tietävä tila-tietoisku – nimellä kulkeviin kirjallisuusyhteenvetoihin. Ammattilehtiartikkeleiden ja blogikirjoitusten avulla hankkeessa käsiteltiin suurempia kokonaisuuksia ja ajankohtaisten tapahtumien sisältöä. Yksittäisiin valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin hankkeen puitteissa osallistuttiin esitelmöijänä, mutta myös tiedonhankkijana. Niinpä Suomen Eläinlääkäripäiville osallistumisen myötä uutta tietoa saatiin jaettua kainuulaisille viljelijöille vasikoiden terveydenhoidosta sekä kansallisesti EU CAP Network-verkoston temaattisen ryhmän, Economic Vulnerability of Farming, toiminnan johtopäätöksistä maatalouden taloudellisesta haavoittuvuudesta.

Aikaa ja oppia tiedonvälitykseen

Hankemuotona tiedonvälityshanke oli virkistävä seuralainen maatalousalan kehittämishankkeille, joissa tiedonvälitystä toteutetaan muun hanketyön ohessa, kehittämishankkeen teeman mukaisesti kohdennettuna. Mahdollisuus rauhoittua olemassa olevan tiedon työstöön ja jakamiseen antoi aikaa hahmottaa työstetyn materiaalin taustoja ja kokonaisuuksia sekä pohtia ajankohtaisuuksien vaikutuksia maatalousalan kehitykseen.

Tietävä tila-tiedonvälityshanke oli lisäksi mainio henkilökohtainen tilaisuus kehittyä kirjoittajana, tietomateriaalin tuottajana ja nykyisten tiedonvälitys- ja viestintäkanavien hyödyntäjänä. Sähköiseen viestintään nojaava nykyisyys luo kattavasti mahdollisuuksia jakaa hankkeissa tuotettua materiaalia ja viestiä hanketoiminnasta. Maaseutuverkoston hankerekisterissä olevan hankekortin päivitys tulikin kuukausittaiseksi rutiiniksi hankkeen etenemisen ja ajankohtaisten asioiden jakamisessa, kuin myös someviestintä uutiskirjeiden kirjoittamisen ohella.

Kaiken kaikkiaan Tietävä tila -hankkeen toimenpiteet muodostivat kattavan ja onnistuneen tiedonvälitystoimenpiteiden kokonaisuuden, josta on hyvä ottaa oppia tiedonvälityksen toteuttamiseen myös kehittämishankkeissa. Yksittäisestä hanketoimenpiteestä mieleenpainuvin oli temaattisen ryhmän Economic Vulnerability of Farming pohjalta tehty tiedonvälitys suomalaisessa maatalouden ammattimediassa: blogiteksti nostettiin esille Agrihubin sosiaalisen median kanavissa ja Maatilan Pellervossa julkaistua ammattilehtiartikkelia siteerattiin niin ikään lehden pääkirjoituksessa. Näiden myötä hankkeessa päästiinkin ajankohtaisen ja keskustelua herättävän tiedonvälityksen ytimeen.

Tietävä tila-hankkeen aikana koostettu materiaali, linkitys sähköiseen tietomateriaaliin ja hankkeen loppuraportti sen valmistuttua löytyvät hankkeen hankekortilta Maaseutuverkoston hankerekisteristä. Hankkeen tiedonvälitystoimenpiteiden kädenjälki ja hyödynnettävyys jäävät näin elämään vielä hankkeen virallisen päättymisen jälkeenkin.

Tekoja, tukea ja tulevaisuutta – Monimuotoisuutta maatiloille -tilaisuuden esitysmateriaalit (12.11.2025)

Tilaisuuden ohjelma:

12.00-12.05
Tervetuloa, Marja-Liisa Järvelä, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu

12.05-12.40
Maatalouden monihyötyiset kosteikot, Antti Miettinen, ilmastoasiantuntija, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

12.40-13:15
Lintukosteikot maaseudulla, kokemuksia SOTKA-kosteikot -hankkeesta, Holtti Hakonen, suunnittelija, Suomen riistakeskus

13.15-13.30
Tauko

13.30-13.55
Tuottajajärjestöjen tiekartta kannustaa lisäämään monimuotoisuutta, Jukka Rantala, Ilmasto-, ympäristö-, ilmastonmuutos- ja tukivalmisteluasiantuntija, MTK

13.55-14.20
Monimuotoisuuteen liittyvät toimenpiteet ja monimuotoisuuden tuomat hyödyt viljelijänäkökulmasta, Kimmo Piippo, maa- ja metsätalousyrittäjä, Joutsenkosken luomutila

14.20-14.45
Monimuotoisuuteen liittyvät liiketoimintamahdollisuudet ja tukipolitiikka, Kalle Hellström, Maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntija, ProAgria Pohjois-Suomi 

14.45-15.00
Keskustelua ja kiitokset, Marja-Liisa Järvelä, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu

Tilaisuuden järjestivät seuraavat EU:n osarahoittamat hankkeet: OSAAJAVERKKO – Osaamisella ja verkostoilla hiilineutraaliin tulevaisuuteen, BIOTUTO – Yhteistyöllä nostetta kierrätysravinteisiin ja paikalliseen bioenergian tuotantoon ja Kosteikko-osaaminen kasvuun.

Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio?

Ennen aihion julkaisemista Kalarvo-hanke esittää kuitenkin vastuuvapauslausekkeen. Lopullinen analyysi vaatii lisää toistoja (kokeita), systemaattisempaa talouslaskentaa ja yksityiskohtaisempaa tutkimusta.

Järvikalan suolimassasta saadaan kolmella askeleella kalaöljyä ja proteiinirikas jae. Askeleet ovat kylmäkuivaus, murskaus ja uutto.

Kemikaalivapaa prosessi suolimassan prosessoimiseksi kalaöljyksi ja proteiinijakeeksi.
Uutto on ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kuva: Tuomas Niskanen

Kylmäkuivauksessa suurin osa vedestä katoaa. ”Muumioituneet” perkeet murskataan. Viimeisimpänä vaiheena on ylikriittinen hiilidioksidiuutto (200 bar ja 40 °C). Suomeksi sanottuna uutto ottaa rasvan pois (jopa yli 90 % rasvasta).

Näin perkeistä on otettu rasva ja vesi pois. Jäljelle jää kiintoaines, jonka proteiinipitoisuus on noussut 60 prosenttiin. Kiintoaineksen mineraalipitoisuus (tuhka) on noussut lähemmäksi 20 prosenttia. Loput 20 prosenttia ovat hiilihydraatteja sekä jäännösrasvaa ja -vettä.

Proteiinipitoinen kiintoaines ei ole kuitenkaan se juttu vaan välttämätön paha. Juttu on kalaöljy, koska kalaöljyllä bisnes saadaan kannattavaksi. Kun kalaöljy myydään lisäravinteena ihmisille, edellä mainittu prosessi voi olla kannattava 100 tonnin järvikalan perkuumääristä ylöspäin. Todennäköisesti kalaöljy vaatii vielä jonkin ”jalostusprosessin”, jolla esimerkiksi pienet vesimäärät saadaan pois öljystä.

Prosessi on kallis. Sen energiakustannukset saattavat olla jopa 13 euroa per kilo kalaöljyä. Lukijalle lisää järkytystä: pienemmän tehtaankin investoinnit ilman seiniä saattaa olla yli miljoonaa euroa (tehtaan kokona 100 tonnia järvikalaperkeitä vuodessa). Järkytyksen jälkeen huojennusta: kalaöljyä voi myydä jopa 50 euroa per kilo kauppaan, jossa taas kuluttajahinnat ovat jopa 120 euroa per kilo. Öljyä voisi syntyä 12 500 kiloa vuosittain, mikä tekisi liikevaihtoa 625 000 euroa vuosittain (12 500 kg * 50 €/kg).

Lukija voi kysyä, miksi rasvaisesta kirjolohen perkeistä ei puhuta mitään. Kirjolohen perkeistä voidaan saada paljon kalaöljyä mutta valitettavasti kasvatetun kirjolohen rasvahappokoostumuksessa on toivomisen varaa. Järvikalan perkeistä saadussa kalaöljyssä on vähintään tuplasti enemmän elintärkeitä omega-3-rasvahappoja kuin kasvatetun kirjolohen perkeistä saadulla öljyllä. Samanaikaisesti järvikalassa ”tarpeettomia” omega-6-rasvahappoja on puolet vähemmän kuin kirjolohessa.

Järvikalan ja kirjolohen perkeistä (suolimassasta) uutettujen öljyjen omega-3-rasvahapot (DHA ja EPA) ja omega-6-rasvahappo alustavien tulosten mukaan. Tuloksia on verrattu laadukkaaseen kaupalliseen kalaöljyyn. Kuva: Tuuli Väisänen ja Tuomas Niskanen

Järvikalan perkeistä uutetun öljynlaatu on sen verran hyvä, että sitä kelpaisi myydä. Markkinoinnin iskusanatkin olisivat valmiina: kemikaalivapaa, kotimainen ja villi kala. Tottahan toki järvikalaöljy ei olisi rasvahappojen näkökulmasta markkinoiden ykkönen mutta ei heikoinkaan.

Järvikalamme perkeistä kalaöljyn suomalainen versio? Kyllä se on mahdollista. Kainuusta ei saada millään 100 tonnia järvikalaperkeitä mutta muualta Suomea jo voidaan saada. Juurikysymys kannattavalle liiketoiminnalle on prosessin ylikriittinen hiilidioksidiuutto. Kysymys, onko uuttolaitteen hinta puoli miljoonaa euroa vai miljoona euroa, määrittää investointia isolla prosentilla.

Tottakai on pienempiäkin kysymyksiä. Mihin järvikalan öljynlaatu alkaa asettua tällä prosessilla? Säilyykö öljy? Voidaanko massasta uuttaa kaikki mahdollinen öljy irti vai pitääkö tyytyä uuttamaan vain puolet? Näihin kysymyksiin Kalarvo-hanke etsii vastauksia tulevina kuukausina.

Kalarvo-hankkeessa kehitetään myös itse uuttoprosessia. Mainittu uuttomenetelmä on panostoiminen teollisuudessa. Kalarvossa yritetään saada prosessista jatkuvatoiminen. Jos tässä onnistuttaisiin, voisi prosessin energia- ja investointikustannukset laskea.

Lopuksi palataan vielä proteiinirikkaaseen kiintoainekseen. Kajaanin ammattikorkeakoulun TKI-puolella on identtisellä nimellä rinnakkaishanke, jossa otetaan koppi kiintoaineksesta. Hankkeessa tullaan syöttämään kiintoaines mustasotilaskärpästen toukille. Näin kiintoaines saataisiin jalostettua arvokkaammaksi tuotteeksi, mitä se olisi pelkkänä rehun raaka-ainekomponenttina.

Kirjoittajat ovat molempien Kalarvo-hankkeiden asiantuntijoita. Kalarvo-hankkeen koko nimi on Kalasivuvirtojen prosessointi arvotuotteiksi (sama nimi molemmissa hankkeissa). Oulun yliopiston hanketta toteutetaan Kajaanissa, Kajaanin yliopistokeskuksella. Hankkeen rahoitus on Euroopan rakennerahastot, EAKR TYT. Lisätietoja hankkeesta: https://www.oulu.fi/fi/projektit/kalasivuvirtojen-prosessointi-arvoaineiksi.