Nautojen laiduntaminen Suomessa – perinnebiotoopit suurien maidontuottajien tukena

Yksi lapsuuteni vahvimmista muistoista on mummuni tarinat hänen karjakkoajoiltaan, jolloin lehmiä käytiin lypsämässä käsin laitumen laidalla. Lapsuudestani muistan myös, kuinka automatkoilla kesäisin ihailin laitumella laiduntavia nautoja. Vuosien kuluessa nautojen näkeminen laitumilla on vähentynyt ja joillain alueilla loppunut kokonaan.
Suomessa laidunnus on ollut vuosisatojen ajan luonnollinen osa karjataloutta. Pihattonavettojen yleistyessä ja karjakokojen kasvaessa myös laiduntamisen yleisyys väheni maidontuottajien keskuudessa. Suuret maitotalot ovat vastanneet kuluttajien kysyntään tarjoamalla laiduntavien lehmien maidosta lisähintaa ja näin ohjaavat maidontuottajia porkkanan avulla takaisin laidunnuksen pariin.

Laidunnuksen haasteet suurilla tiloilla

Suurta karjaa laiduntaessa esiin nousee kuitenkin monia ongelmia kuten peltoala, työaika ja logistiikka. Navettojen välittömässä läheisyydessä ei välttämättä ole laitumia, mikä on etenkin robottinavetoille välttämättömyys. Navetan vieressä oleva laidunala voi olla liian pieni koko karjan tarpeisiin. Laidunnus saatetaan myös kokea aikaa ja resursseja vievänä, jopa hyödyttömänä toimenpiteenä.
Laidunnuksen väheneminen ei ole vain tuotannollinen muutos, vaan myös ympäristökysymys. Kun laidunnus keskittyy yhä pienemmille alueille tai jää kokonaan pois, monimuotoisuus vähenee ja maisema umpeutuu. Samaan aikaan laidunnuksen ympäristöhyödöt – hiilensidonta, kasvi- ja hyönteislajien monimuotoisuus sekä eroosion ehkäisy – ovat merkittäviä, kun laidun on suunniteltu oikein.
Etsiessäni suurta karjaa laiduntavia maidontuottajia opinnäytetyöni haastatteluja varten tein huomion: Suurien tilojen keskuudessa laiduntaminen vähenee, kun tilakoko kasvaa yli 60 lehmän. Suurilla tiloilla laidunnetaan usein nuorkarjaa, mutta lypsävien laidunnus jää pois laidunalan vähyyden tai muiden seikkojen takia.

 

Perinnebiotoopit ratkaisuna nuorkarjan laidunnukseen

Ratkaisuna liian vähäiseen laidunalaan voisi olla perinnebiotooppien ja metsälaitumien hyödyntäminen hiehojen laidunnukseen. Näin jäisi navetan viereiset lohkot lypsävien laidunnusta varten. Hiehojen ei tarvitse välttämättä kulkea päivittäin navettaan vaan riittää, että niiden terveydentilaa ja ravitsemusta käydään päivittäin seuraamassa laitumella.
Perinnebiotoopit, kuten hakamaat ja niityt, ovat syntyneet juuri pitkäaikaisen laidunnuksen ja niiton seurauksena. Nykyisin nämä alueet voivat sijaita kaukana tuotantokeskuksista tai olla jääneet pois aktiivisesta käytöstä. Mietin, että tällaisia alueita voisi ottaa uudelleen hyötykäyttöön erityisesti nuorkarjan laidunalueina. Ratkaisu vapauttaa tilakeskuksen läheltä pinta-alaa lypsylehmille, mikä on tärkeää etenkin isoilla tiloilla, joilla lypsävät eläimet tarvitsevat lyhyet siirtomatkat ja toimivan vesihuollon sekä voimakkaan ruokinnan. Nuorkarjan siirtäminen kauemmas ei vaadi yhtä tiivistä valvontaa.

Yhteistyön merkitys ja laidunpankin mahdollisuudet

Kaikilla maidontuottajilla ei ole perinnebiotooppialueita, eikä niitä välttämättä sijaitse oman tilakeskuksen läheisyydessä. Tällöin yhteistyö naapuritilojen tai muiden maanomistajien kanssa mahdollistaa laajemman laidunkierron. Tiloilla voitaisiin hyödyntää laidunpankkia – valtakunnallista verkkopalvelua, jossa tilalliset ja maanomistajat voivat ilmoittaa vapaita laidunalueita. Palvelu tarjoaa mahdollisuuden yhdistää laidunnusta tarvitsevat karjat ja hoitoa kaipaavat perinneympäristöt, mikä tukee sekä ympäristöhyötyjä että tuotantotilojen resurssien hallintaa. Laidunpankin kautta löytyvät alueet voivat toimia erityisesti nuorkarjan laidunlohkoina, jolloin lypsylehmien käyttöön jää mahdollisimman hyvälaatuinen ja logistisesti toimiva peltoala.
Ympäristövaikutusten hallinta on onnistuneinta, kun laidunnus perustuu tasapainoon: liian pieni eläintiheys johtaa umpeenkasvuun ja hyötyjen menetykseen, kun taas ylikuormitus aiheuttaa eroosiota ja vesistökuormitusta. Tästä syystä hyötyä voisi olla siitä, että laidunalaa voidaan jakaa useampaan kohteeseen eri karjaryhmille, jolloin yksittäinen lohko ei kuormitu liikaa. Tämä ajattelutapa tukee myös perinnebiotooppien käyttöä – niiden arvo korostuu nimenomaan kevyemmässä laidunnuksessa, jossa tavoitteena ei ole maksimaalinen ravinnon tuotanto, vaan ympäristöhyödyt ja maisemanhoito.

Laidunnus osana ympäristöstrategiaa

Laidunnus on siis paljon enemmän kuin eläinten ulkoilua – se on aktiivinen ympäristöteko, joka oikein toteutettuna parantaa pellon rakennetta, lisää hiilensidontaa ja tarjoaa elintilaa monille uhanalaisille lajeille. Suurillakin tiloilla tämä on mahdollista, kun laidunnusta tarkastellaan osana koko tilan ympäristöstrategiaa eikä erillisenä lisätehtävänä.
Perinnebiotooppien ja laidunpankin yhdistäminen nykyaikaiseen tuotantoon ei tarkoita paluuta menneeseen, vaan uudenlaista resurssien käyttöä: tilakohtaisen alan sijaan puhutaan laajemmasta, yhteisestä laidunverkostosta, jossa jokaisella lohkolla on oma tehtävänsä karjan eri ikäryhmille.

 

Lisää laidunpankista: www.laidunpankki.fi (laidunpankki.fi)


Monipuolinen viljely turvaa peltosirkun ja muiden peltolintujen elinoloja

Peltosirkku on ollut yksi runsaimmista maatalousympäristön lintulajeistamme 1990-luvulle asti ja sen laulu viljelyksiltä on tuolta ajalta monille tuttu. Viimeisen 30 vuoden aikana kannasta on kadonnut yli 99 prosenttia. Nykyisin peltosirkku on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja se on vaarassa hävitä Suomesta kokonaan. Kannan romahdukselle ei ole tutkimuksista huolimatta löytynyt yhtä selittävää tekijää, vaan syitä voi olla monia.

Peltosirkku (birdlife.fi) talvehtii Länsi-Afrikassa, missä elinympäristöjen muutokset ovat todennäköisesti heikentäneet sen selviytymistä talven yli. Lisäksi muuttomatka ja -reitti voivat aiheuttaa vaaroja sekä kemiallisten torjunta-aineiden, kuten neonikotinoidien, käyttö on vaikuttanut hyönteisravinnon saatavuuteen.

Linnun pesimäalueilla Suomessa voidaan tehdä toimenpiteitä, jotka turvaavat peltosirkun poikastuotantoa. Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen (helsinki.fi) mukaan peltoviljelyn monipuolisuuden lisääminen voisi auttaa peltosirkkuja lisääntymään tehokkaammin, mikä korvaisi talvehtimisalueiden menetyksiä.

Tutkimuksen mukaan peltosirkuille on tärkeää viljelykasvien monipuolisuus ja toisaalta paljaan maan määrä. Tiheä kasvusto ja pitkät korret tuovat suojaa pesintään ja toisaalta harvempi kasvusto sekä paljaat alueet helpottavat lintujen pääsyä maanpinnalle hyödyntämään siellä olevaa hyönteisravintoa.

Peltosirkku
Peltosirkun päälevinneisyysalue on Kaakkois- ja Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kuva: Pekka Jääskeläinen

Lintuja pidetään muutosten mittareina

Maatalousympäristössä elävien lintulajien monimuotoisuutta voidaan edistää monin tavoin. Peltoviljelyssä esimerkiksi luonnonhoitonurmet, monimuotoisuuspellot sekä talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen tukevat lintujen elinoloja. Lisäksi maatiloilla voidaan tarjota pesäpaikkoja pääskyille tekopesien avulla.

Osa maatalousalueilla pesimäaikana esiintyvistä lintulajeista toimii indikaattorina maatalousympäristön muutoksille.

Maa- ja metsätalousministeriön viime vuonna ilmestyneessä selvityksessä (valtioneuvosto.fi) tarkastellaan peltolintujen tiheyksiin vaikuttavia tekijöitä ja toimenpiteitä, joilla niiden tilaa voidaan parantaa. Indeksiä käytetään lintujen kannankehityksen seurantaan sekä EU:n maatalouspolitiikan ja kansallisen monimuotoisuusstrategian vaikutusarvioinnin indikaattorina.

Selvityksen mukaan maatalousympäristön lintuindikaattori koostuu yhteensä 13 lajista, jotka on jaettu elinympäristöjen perusteella avomaa- ja reunalajeihin. Avomaan lajeja ovat kiuru, töyhtöhyyppä, kuovi, niittykirvinen, pensastasku, peltosirkku ja ruisrääkkä. Reunojen ja pihapiirien lajeja pensaskerttu, haarapääsky, räystäspääsky, pikkuvarpunen, naakka ja kottarainen.

Selvitys ehdottaa monia toimia

Selvitys ehdottaa kuutta toimenpidettä, joilla voidaan lisätä peltolintujen määrää. Näitä ovat 1) kesantomaisten ympäristöjen 2) pienipiirteisten maisemaelementtien 3) viherkesantojen ja nurmimaisten peltojen, 4) talvi- ja kevätaikaisen kasvipeitteisyyden, 5) luomuviljelyn ja 6) karjan laidunnuksen lisääminen.

Osa maatalousympäristön lajeista pesii myös muissa ympäristöissä kuten soilla, avorannoilla, saarilla tai avotuntureilla. Selvityksessä mainitaan, että useita lajiryhmiä tarkastellessa tulee eteen väistämättä tilanteita, joissa osa toimista hyödyttää toisia lajeja, kun taas toisille lajeille ne voivat olla jopa haitaksi. Tämän takia on hyvä löytää toimia, jotka hyödyttävät mahdollisimman monia lajeja. Lisäksi tietyistä peltolinnuista tarvitaan vielä nykyistä enemmän tutkimustietoa.

Hyviä esimerkkejä löytyy

Karjatilat ja laiduntavat eläimet voivat turvata muun muassa uhanalaistuneiden pääskyjen elinoloja. Sekä räystäspääsky että haarapääsky kuuluvat maatalousympäristön lintuindikaattorilajeihin ja molemmat pääskyt ovat tällä hetkellä Suomessa uhanalaisten lajien listalla. Syy pääskykantojen pienentymiselle on maaseudulla tapahtuneet muutokset, kuten karjatilojen määrän ja laiduntamisen voimakas lasku sekä esimerkiksi avo-ojien määrän väheneminen. Näillä kaikilla on vaikutusta hyönteisravinnon saatavuuteen. Lisäksi pesän rakentamiseen tarvittavasta kosteasta maa-aineksesta voi olla pulaa. Maatiloilla on tehty viime vuosina onnistuneita toimenpiteitä tarjoamalla pesäpaikkoja pääskyille tekopesien avulla. (birdlife.fi)

Etelä-Karjalassa on tehty äärimmäisen uhanalaisen heinäkurpan hyvinvoinnin edistämiseksi viime vuosina ansiokkaita toimenpiteitä, jotka toimivat kannustavana esimerkkinä. Heinäkurppien soidinpaikkana käyttämää peltolohkoa on viljelty lajin hyvinvointi huomioiden, ja vuonna 2024 kyseisellä peltolohkolla havaittiin ennätyksellinen määrä heinäkurppia. Soidinpaikan säilyminen pyritään varmistamaan myös tulevaisuudessa yhteistyössä viljelijöiden kanssa.

Heinäkurppa on itäisen Suomen harvinainen pesimälaji ja Suomen hyvin pieni kanta keskittyy Etelä- ja Pohjois-Karjalaan. Viljelijätuista heinäkurppien soidinalueille sopivat esimerkiksi luonnonhoitonurmi, viherkesanto ja monimuotoisuuspellot. (birdlife.fi)

Kolmas esimerkki maaseutuympäristön lintujen elinolojen onnistuneesta turvaamisesta on tuulihaukkojen tekopesien rakentaminen 2000-luvun aikana. Tuulihaukka on ollut jossain vaiheessa lähes katoamassa Suomesta, mutta tällä hetkellä kanta on elpynyt. Nykyisin voimme jälleen havaita peltojen yläpuolella lekuttelevia jalohaukkoja, jotka ovat saalistuslennoillaan.

Tällä luomupellolla ja sen reuna-alueilla on havaittu mm. ruisrääkkä, kuovi, töyhtöhyyppä, keltavästäräkki, lokkeja, hanhia, joutsenia, tuulihaukka, ruskosuohaukka, suopöllö, keltasirkku ja monia muita lajeja. Kuva: Marjut Henttonen

Maaseuturahoituksen mahdollisuudet

EU:n maatalous- ja maaseuturahoituksella voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta ja linnuston elinoloja esimerkiksi perustamalla kosteikkoja ja kunnostamalla elinympäristöjä, joissa linnut viihtyvät. Maaseudun hankerahoitusta on hyödynnetty myös lintutornien rakentamiseen eri puolella Suomea.

Lisäksi esimerkiksi muuttomatkalla olevien hanhien viljelyksille aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi on myönnetty maaseudun hankerahoitusta. Viljelijätukien osalta ympäristökorvauksessa voi ilmoittaa lintupelloiksi peruslohkoja, jotka on tunnistettu kurkien, hanhien tai joutsenten merkittäviksi muutonaikaisiksi levähdys- ja ruokailupaikoiksi ja hakea korvausta ko. lohkoille.

Maaseudun hanketukien haku on jatkuva, ja rahoitusta voi hakea oman alueen ELY-keskuksesta. ELY-keskuksen asiantuntijoihin on hyvä olla yhteydessä jo hankkeen ideointi- ja suunnitteluvaiheessa.

Viljelijätukien hakeminen on ajankohtaista näin keväisin. Monet viljelijätukien toimenpiteet tukevat maatalousympäristön ja peltoluonnon monimuotoisuutta. Useista toimenpiteistä voi valita omalle tilalleen parhaiten sopivan vaihtoehdon.

 

Maaseudun ympäristö- ja ilmastohankkeet (maaseutu.fi)

Viljelijätuet (ruokavirasto.fi)

Mitkä tekijät vaikuttavat maatalousympäristön lintuindikaattorin lajien kannan kehitykseen? (valtioneuvosto.fi)

Äärimmäisen uhanalainen peltosirkku voisi hyötyä monipuolisemmasta peltoviljelystä (helsinki.fi)

Suomen luonnon tilannekuva (luonnontila.fi)

Vastuullinen vihreä siirtymä luo uusia mahdollisuuksia

Vihreä siirtymä tarkoittaa siirtymistä ekologisesti kestävään talouteen, joka ei perustu fossiilisiin polttoaineisiin tai luonnonvarojen ylikulutukseen. Sen sijaan kestävä talous nojaa vähähiilisiin ratkaisuihin sekä kiertotalouden ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.

Vihreän siirtymän avulla voidaan vähentää päästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta sekä säilyttää ja parantaa ympäristön tilaa. Vuonna 2025 Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelma JÄSMY kannustaa toteuttamaan erilaisia vihreään siirtymään liittyviä hankkeita ja hakemaan niihin EU:n maaseuturahoitusta Järvi-Suomen alueen ELY-keskuksista.

Maaseutuhankkeet voivat tukea vihreää siirtymää

Monet JÄSMY-ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet linkittyvät joko suoraan tai välillisesti vihreään siirtymään. Yksi näistä on hiilineutraaliuden tavoite. Hiilineutraaliutta voidaan JÄSMY-ohjelman mukaan edistää mm. tukemalla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, uusiutuvien energialähteiden käytön kasvattamista, kiertotaloutta, nurmitaloutta ja kasvinviljelyyn liittyvää hiilensidontaa, sekä kehittämällä vastuullista ja kannattavaa yritystoimintaa maaseudulla.

Kiertotaloutta tukemalla varmistetaan, että raaka-aineet ja materiaalit pysyvät talouden käytettävissä mahdollisimman pitkään, mikä säästää luonnonvaroja. Kiertotalouden ratkaisuja on mahdollista hyödyntää liiketoiminnassa ja niiden avulla voi kehittää liiketoiminnan kestävyyttä ja vastuullisuutta.

Hajautetun ja uusiutuvan energian tuotannon edistäminen ja hyödyntäminen nähdään JÄSMY-ohjelmassa tärkeänä. Ohjelmassa mainitaan, että biokaasulaitosten perustaminen yksittäisten maatilojen lisäksi useamman tilan yhteisinä ratkaisuina on tärkeää. Biokaasun ja muiden uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko-, maalämpö- ja tuulienergian hyödyntämistä halutaan lisätä eri elämänalueilla (asuminen, vapaa-aika, liikenne ja yritystoiminta).

JÄSMY-ohjelman mukaan myös alueen matkailun ekologisuutta tulee kehittää. Matkailun vähähiilisyyttä voidaan edistää kehittämällä kestäviä matkailumuotoja. Kestävä matkailu pitää sisällään niin ekologisen, taloudellisen kuin kulttuurisen näkökulman.

Viljelytoimenpiteiden vaikutus

Kasvit sitovat ilmakehän hiiltä kasvuston maanpäälliseen osaan ja juuristoon. Kasvinviljelyn hiilensidontaa voidaan JÄSMY-ohjelman mukaan edistää lisäämällä nurmenviljelyä ja ympärivuotista kasvipeitteisyyttä sekä välttämällä maan voimakasta muokkausta. Nämä toimet parantavat myös peltomaan rakennetta ja ylläpitävät eliöstön monimuotoisuutta. Nurmitaloudella on myönteisiä vaikutuksia myös biokaasun tuotantoon – (esimerkiksi kotoperäistä puna-apilaa voidaan käyttää lisäsyötteenä biokaasun tuotannossa). Lisäksi typenkierron edistäminen vähentää typpilannoitteiden tarvetta.

Viljelymenetelmien valinnalla on iso merkitys päästöjen hillintään myös turvemailla. Pitkäaikaisen kasvuston edistämistä turvepelloilla pidetään tärkeänä. Lisäksi turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää vettämällä eli nostamalla niiden pohjaveden pintaa. Kosteikkoviljelyn mahdollisuuksia on hyvä tuoda esille ja selvittää kosteikkoviljelyn hyviä käytäntöjä.

Vastuullinen, kilpailukykyinen ja resurssitehokas ruokajärjestelmä

Toimiva ja kestävä alkutuotanto osana ruokajärjestelmää on tärkeää huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta. Lisäksi kestävä ruokajärjestelmä edistää vihreää siirtymää.

Ilmastonmuutos, sodat ja pandemiat vaikuttavat ruokajärjestelmään, ja alkutuotannon heikko kannattavuus voi hidastaa maatalouden ilmastotoimia. Näin ollen muutoksen kohti vihreää siirtymää tulee olla ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Maaseudulla on potentiaalia ja ratkaisuja. Kiertotalous, luontovastuullisuus, omavaraisuus, kestävät toimintatavat ja uusiutuva energia tarjoavat liiketoimintamahdollisuuksia niin maatiloille kuin muillekin maaseutuyrityksille.

Maaseuturahoitus painottaa ympäristö- ja ilmastoteemoja

Järvi-Suomen ELY-keskuksista voi hakea EU:n maaseuturahoitusta maaseudun elinolojen kehittämiseen sekä yritysten investointeihin ja kehittämiseen. Tukien haku on jatkuva.

JÄSMY-ohjelma kannustaa ja haluaa aktivoida erityisesti ilmasto- ja ympäristötoimenpiteiden toteuttamiseen. JÄSMY-ohjelmaan tavoitteisiin on kohdistettu yhteensä 30 toimenpidettä, ja monella näillä on vaikutusta useamman kuin yhden tavoitteen edistämiseen. Lisäksi toimenpiteet on kuvattu siten, että niiden toteuttamisessa jää liikkumavaraa ja tilaa uusillekin lähestymistavoille. Luodaan yhdessä vastuullista Järvi-Suomen maaseutua!

Lisää aiheesta:

Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelma (JÄSMY) (doria.fi)

Ajankohtaista JÄSMY:stä (ely-keskus.fi)

Maatilojen muovit kiertoon, MuKi -hanke (2022–2023) (maaseutuverkosto.fi)

Kiertotaloutta ruoantuotantoon – Biomassojen logistinen aluetarkastelu Järvi-Suomessa, JÄSTI-hanke (2022–2023) (lutpub.lut.fi)

Viisas typpikierto -hanke (2024- ) (luke.fi)

Opinnäytetyö alkutuotannon vastuullisuudesta, 2024: Vastuullisuuden näkökulma alkutuotantoon ja sen sovellettavuus eteläsavolaisissa maatilayrityksissä (maaseutuverkosto.fi)

Kestävyys matkailuvalttina (visitfinland.fi)

Blogin kuva: Maaseutuverkosto / Mediafarmi