IlmastoAKIS-verkoston webinaari kokosi toimijat yhteen – katse käytännön ratkaisuihin

IlmastoAKIS-verkostoa on alettu rakentaa vuoden 2025 lopusta alkaen kokoamalla yhteen toimijoita ilmasto-osaamisen ja -tiedon ääreltä. Taustalla on selkeä tavoite: varmistaa, että ilmasto-osaaminen ja ajantasainen tieto löytävät tiensä sujuvasti eri toimijoiden välillä – ja ennen kaikkea maatilojen arkeen. Tavoitteena on, että ilmastotoimet olisivat tulevaisuudessa viljelijöille paitsi saavutettavia myös aidosti kannattavia.

AKIS tulee sanoista Agricultural, Knowledge and Innovation Systems – käytännössä kyse on siitä, että tieto liikkuu, yhteistyö toimii ja kaikki hyötyvät.

Verkostotyö sai alkunsa Proagrian toteuttaman ClimateSmartAdvisor-hankkeen toimenpiteistä, mutta mukaan liittyivät nopeasti myös EVECSA-hanke sekä Maaseutuverkosto. Ensimmäinen kohtaaminen järjestettiin Seinäjoella marraskuussa 2025, ja nyt verkosto kokoontui jälleen – tällä kertaa webinaarin äärelle. Linjoille kokoontui noin 30 osallistujaa neuvonnasta, koulutuksesta, tutkimuksesta ja käytännön kentältä. Yhteinen kysymys oli: miten ilmastotieto saadaan paremmin käyttöön arjessa?

Webinaarissa pyrittiin lisäämään ymmärrystä ja mahdollistamaan keskustelu neljästä ajankohtaisesta teemasta sekä tulla tutummiksi toimijoiden välillä. Yksi keskustelun teemoista oli vertaisryhmien vaikuttavuus – ja esimerkkinä neuvonnan vaikuttavuus ja miten sitä voidaan vahvistaa vertaisoppimisen avulla. Tällä hetkellä tieto jää turhan helposti pienen joukon sisälle eikä leviä laajempaan käyttöön. Ratkaisuksi nostettiin esiin kevyet ja joustavat pop-up-vertaisryhmät, joissa viljelijät, neuvojat ja tutkijat kohtaavat tietyn teeman äärellä. Näissä ryhmissä korostuvat käytännönläheisyys, osallistujien oma motivaatio sekä mahdollisuus oppia suoraan toisilta.

Toinen teema liittyi tapahtumiin – erityisesti pellonpiennarpäiviin ja erilaisiin demoihin. Niissä syntyy valtavasti käytännönläheistä tietoa, mutta sen hyödyntäminen jää usein paikalliseksi. Ratkaisuksi ehdotettiin jo olemassa olevien kanavien, kuten Maaseutuverkosto.fi ja AgriHubin, aktiivisempaa käyttöä sekä koottujen sisältöjen, esimerkiksi uutiskirjeiden, kehittämistä. Lisäksi katse kääntyy jo tulevaan: työn alla on myös uusia ratkaisuja, kuten chatbot, joka voisi helpottaa tiedon löytämistä ja hyödyntämistä arjessa.

Keskustelussa oli myös oppimisympäristöjen merkitys ilmasto-osaamisen varmistamiseksi jo oppilaitoksissa. Ilmastoviisas maatalous ei synny pelkästään teoriasta – se rakentuu käytännön kokeiluista, vuorovaikutuksesta ja monipuolisista oppimistilanteista. Esimerkiksi oppilaitosten Living Lab -toiminta sekä erilaiset virtuaaliset ympäristöt tarjoavat uusia ja innostavia tapoja oppia, kokeilla ja jakaa osaamista.

Verkoston rooli nähtiin kokonaisuudessa keskeisenä. Säännölliset kohtaamiset, avoin tiedonvaihto ja hyvien käytäntöjen jakaminen vievät verkostoa kohti aidosti aktiivista ja itseohjautuvaa toimintaa. Samalla korostui käytännönläheisten tapahtumien merkitys – ja niiden kehittäminen yhä tiiviimmässä yhteistyössä eri kumppaneiden kanssa. Tavoitteena on luoda tapahtumia, jotka todella houkuttelevat mukaan ja tarjoavat osallistujille arvoa. Samalla halutaan ymmärtää paremmin, mikä saa eri toimijat jakamaan tietoa aktiivisesti ja osallistumaan yhteiseen tekemiseen.

Webinaari vahvisti yhden keskeisen oivalluksen: ilmastoälykkään maatalouden edistäminen ei synny yksittäisistä ratkaisuista. Se rakentuu jatkuvasta yhteistyöstä. Kun tieto liikkuu, ihmiset kohtaavat ja kokeiluja viedään käytäntöön, syntyy edellytykset myös laajemmille muutoksille maatilojen arjessa. Työ jatkuu ja seuraavan kerran kokoamme verkostoa koolle syksyllä!

Monitoimijainen innovaatioleiri vauhdittaa älymaataloutta

Mitä saadaan aikaan, kun viljelijät, maatalousneuvojat, tutkijat ja teknologiayritysten osaajat lyövät viisaat päänsä yhteen kahdeksi päiväksi ratkaistakseen älymaatalouden kiperiä haasteita? Marraskuussa 2025 Siuntiossa tähän kysymykseen saatiin vastaus TechCoach-innovaatioleirillä. Kyseessä ei ollut perinteinen seminaari tai koulutus, vaan intensiivinen yhteisinnovoinnin menetelmä /toimintamalli – eräänlainen maatalouden hackathon – jossa monialaiset tiimit kehittivät ratkaisuja älymaatalouden ongelmiin. Lyhyessä ajassa syntyi paitsi joukko tuoreita ideoita, myös vahva yhteishenki ja jaettu ymmärrys erilaisten toimijoiden välille. 

TechCoach on EU-rahoitteinen hanke, joka pyrkii kuromaan umpeen viljelijöiltä puuttuvaa tukea ja tietoa älymaatalouden teknologioiden hyödyntämiseen ja käyttöönottoon Euroopassa. Hankkeessa järjestetään viisi innovaatiotyöpajaa, joissa konkretisoidaan EU:n monitoimijaista lähestymistapaa (Multi-Actor Approach -periaatetta (MAA)). Olennaista monitoimijuudessa on, että eri sidosryhmät – viljelijöistä neuvontaorganisaatioiden edustajiin ja tutkijoista AKIS-edustajiin – otetaan mukaan innovointiin alusta asti. Siuntion leirillä nähtiin, kuinka tämä periaate vauhditti uusien ideoiden syntyä ja käytännön ongelmien ratkaisemista ennennäkemättömällä tavalla (Ludwig 2026).  

Kaikki mukaan innovoimaan – monialainen yhteistyö on älymaatalouden moottori 

Siuntion TechCoach-innovaatioleirillä mukaan valittiin monipuolinen osallistujajoukko hakemusten perusteella. Leirille osallistui viljelijöitä eri puolilta Suomea, maatalousneuvojia, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden asiantuntijoita, maaseudun kehittäjiä, nuoria agrologeja sekä agri-teknologia yritysten kehittäjiä. Tiimit rakennettiin tietoisesti eri alojen osaajista, jolloin jokaista ennalta määriteltyä haastetta voitiin tarkastella useasta näkökulmasta ja jalostaa mahdollisimman toimiviksi. 

Jo lyhyen yhdessäolon aikana monialainen yhteistyö osoittautui hedelmälliseksi. Yhdistämällä viljelijöiden käytännön kokemukset neuvojien paikallistuntemukseen, tutkijoiden tietopohjaan ja teknologiayritysten ratkaisuihin syntyi ideoita, jotka olivat yhtä aikaa innovatiivisia ja käytännöllisiä. Tiimien ehdotukset vastasivat viljelijöiden arjen haasteisiin, mutta ehdottivat niihin ennakkoluulottomia uusia ratkaisuja. Samalla eri alojen toimijat oppivat toisiltaan: viljelijät hok­sasit uusia tapoja hyödyntää teknologiaa, ja tutkijat ja viranomaiset saivat syvemmän ymmärryksen maatilojen arkisista realiteeteista. Tällainen yhteiskehittäminen ja vertaisoppiminen synnytti jaettua tietoa ja luottamusta, jota perinteisissä yksisuuntaisissa neuvontatilanteissa on vaikea saavuttaa. 

TechCoach-innovaatioleiri todisti, että monitoimijainen yhteiskehittäminen on tehokas keino purkaa älyteknologioiden käyttöönoton esteitä. Kun eri toimijat tuodaan saman pöydän ääreen jo ideoinnin alussa, he löytävät yhteisen ymmärryksen ongelmista ja sitoutuvat kehitettyihin ratkaisuihin. Leirin konkreettisena tuloksena syntyi neljä uutta ratkaisuehdotusta maatilojen haasteisiin, esimerkiksi peltojen käytön tehostamiseen, viljelijöiden vertaisoppimisen vahvistamiseen, älymaatalouden edelläkävijä-tilojen tunnistamiseen sekä tukipalvelujen kehittämiseen älyteknologian käyttöönoton tueksi. Parhaaksi ideaksi nousi digialustalle rakennettava pellonvuokrauspalvelu, jonka avulla hyödyntämättömiä peltoja saataisiin paremmin viljelykäyttöön. Se palkittiin yksinkertaisuutensa ja konkreettisuutensa ansiosta. Yksittäisiä ideoita arvokkaampaa oli kuitenkin itse yhdessä tekemisen tapa: viljelijät, neuvojat ja muut asiantuntijat ratkoivat ongelmia yhteistuumin ja tasavertaisesti. Tämä prosessi loi selvästi paitsi uusia ajatuksia, myös keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä. Monet osallistujista totesivat kynnysten uusien ideoiden kokeiluun madaltuneen – ja leirillä tutustuneet ihmiset suunnittelevat jo jatkavan yhteistyötä myös leirin ulkopuolella. 

 

Yhteisinnovoinnin avaimet – tehokas fasilitointi ja intensiivinen työskentely 

Pelkkä sekoitus eri alojen osaajia ei itsessään takaa uusia innovaatioita – tarvitaan huolellinen prosessin suunnittelu ja fasilitointi, jotta yhteisinnovointi pääsee vauhtiin. TechCoach-innovaatioleirillä panostettiin vahvasti etukäteisvalmisteluun ja leirin rakenteeseen. Noin kuukausi ennen tapaamista järjestettiin virtuaalinen kick-off-tilaisuus ja avattiin yhteinen verkkotyöalusta, jossa osallistujat saivat ennakkotehtäviä. He tutustuivat ennalta annettuihin haasteaiheisiin ja aloittivat ideoinnin jo etukäteen. Näin osallistujat saapuivat leiripäiville ikään kuin samoilta viivoilta – kaikki tunsivat haasteiden taustat ja olivat ehtineet hieman tutustua toisiinsa jo ennen kasvokkain tapaamista. Tämä säästi kallista aikaa varsinaisten leiripäivien aikana ja auttoi ryhmiä pääsemään suoraan asian ytimeen. 

Itse leiripäivät olivat hyvin intensiivisiä. Työskentely eteni selkeän aikataulun mukaan ja siihen sisältyi useita mentorointikierroksia. Kuusi kokenutta mentoria kiersi tiimeissä antamassa palautetta ja haastamassa ryhmiä hiomaan ideoitaan. Mentoriparit viettivät kerrallaan noin 20 minuutin jaksoja jokaisen tiimin parissa ja vaihtoivat sitten ryhmää, jolloin jokainen tiimi sai useita tuoreita näkökulmia asiantuntijoilta. Tämä mentorien kierrätysmalli osoittautui erittäin tehokkaaksi – jo ensimmäisen päivän iltaan mennessä monien ideoiden fokus terävöityi huomattavasti saadun palautteen ansiosta. Eräs mentoreista totesikin ilahtuneena, kuinka “konseptit kirkastuivat yhdessä yössä”, kun uusia näkökulmia tuotiin mukaan. 

Innovaatioleirin ilmapiirin rakentaminen oli myös tärkeässä roolissa. Kaikki osallistujat majoittuivat ja työskentelivät samassa leirikeskuksessa, ja pitkien ponnisteluiden jälkeen rentouduttiin yhdessä suomalaisittain saunomalla sekä iltapalan merkeissä. Rennossa illanvietossa tittelit unohtuivat ja ideat sinkoilivat vapaammin. Tämä auttoi luomaan luottamuksellisen ympäristön, jossa jokainen uskalsi tuoda esiin keskeneräisiäkin ajatuksia ilman pelkoa arvostelusta. Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa myös epämuodollisesti, yhteinen tekeminen tiivistyy ja sitoutuminen kehittyviin ideoihin vahvistuu entisestään. 

Monialainen osallistujajoukko, huolella toteutettu fasilitointi (ennakkotehtävät, jäsennelty aikataulu, mentorirotaatio) ja yhteisöllinen ilmapiiri loivat yhdessä puitteet, joissa uusia ideoita todella syntyi. Tällaisessa asetelmassa maatalousneuvojat eivät olleet vain yksin tiedon jakajia, vaan yksi joukosta innokkaita kehittäjiä. Kun jokainen osallistuja kokee olevansa yhteiskehittäjä, myös ideoiden omistajuus jakautuu kaikille – ja into niiden toteuttamiseen kasvaa. 

Siuntion TechCoach-innovaatioleiri tarjosi innostavan esimerkin siitä, miten monitoimijaryhmät voi ruokkia maatalouden innovaatioita ja vauhdittaa uusien asioiden käyttöönottoa.  Se tuotti paitsi joukon lupaavia ideoita, myös sytytti osallistujissa uutta intoa, oppimisen kulttuuria ja verkostoitumista. Yhdessä tekemällä oppii parhaiten – ja samalla voi keksiä jotain sellaista, mikä muuttaa kokonaisen alan toimintatapoja. Kun toisilleen aiemmin tuntemattomat ihmiset ja ideat kohtaavat inspiroivassa ympäristössä, on seurauksena usein juuri sitä kehitystä, jota maaseudun ja maatalouden uudistuminen tarvitsee. Innovaatioiden siemenet on kylvetty – nyt niiden kasvua on aika vaalia yhteistyön voimin. 

Gilbert Ludwig, Jyväskylän Ammattikorkeakoulu 

Maria Suomela, ProAgria Keskusten Liitto 

 

Viite: 

Ludwig, G.X. 2026 (toimituksessa). Co-innovation and multi-stakeholder advisory services to drive adoption of smart farming Technologies at the Farm Level. Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote 44. 

Talouden johtaminen vaatii liiketoimintaymmärrystä

Nyt eletään aikoja, jolloin edellisen vuoden tilastotiedot alkavat valmistua. Tilastoja tutkiessa voidaan helposti todeta, että toimintaympäristö jatkaa muutostaan ja vastaan voi tulla nopeita ja yllättäviä muutoksia. Suhdanteet vaihtelevat ja maataloudessakin tuotantosuuntien välillä on vaihtelua siinä, kuinka hyvä markkinatilanne on. Tämän lisäksi tuotantosuuntien sisällä tilojen välillä on vaihtelua taloudellisessa tuloksessa. Koskaan ei varmasti tule aikaa, jolloin kaikki tietyn tuotantosuunnan tilat menestyvät. Kannattavuuskirjanpidon tilastoja tutkimalla näyttää siltä, että ääripäät menevät vuosivuodelta kauemmas toisistaan.

Maatalous on maratonlaji eikä nopeita pikavoittoja ole tarjolla. Tilojen väliset erot selittyvät sillä, miten tiloja johdetaan. Onnistunut talouden johtaminen vaatii yrittäjältä ymmärrystä siitä, miten erilaiset valinnat vaikuttavat tilakokonaisuuteen ja yrityksen talouteen. Talous ja sen johtaminen nähdään helposti numeroina paperilla, mutta numeroiden takana on paljon muutakin. Talouden raportointi, eli ne numerot paperilla, on keino esittää yrityksen taloudellista suoriutumista. Niitä tarvitaan talouden ymmärtämistä varten.

Toisinaan sanotaan, että rahat eivät laskelmalla lisäänny ja se pitää kyllä paikkaansa edelleen. Kuitenkin talouden lainalaisuuksien kuvaamiseen numerot ovat edelleen toimiva keino. Raportin tai laskelman lopputulos on aina kiinnostava, mutta siitä ei ole oikein hyötyä, jos ei ymmärrä mistä tuo lopputulos on syntynyt.

Liikevaihdon synnyttäminen vaatii aina panostuksia etukäteen. Ensin pitää olla peltoja mitä viljellä, rakennuksia, joissa pitää eläimiä, koneita millä työt tehdään ja tuotantopanoksia, joilla saadaan sato ja eläimet kasvamaan. Koko ajan on siis sidottava panoksia, jotta saadaan liikevaihtoa. Mitä paremmin tuoton synty tunnetaan, sitä paremmin voidaan keskittyä oikeisiin asioihin. Pellot, rakennukset, koneet ja tuotantopanokset eivät yksin saa liikevaihtoa syntymään. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka tekevät oikeita asioita oikeaan aikaan niin, että lopputuloksena syntyy kassavirtaa yritykseen päin. Samoilla menoilla voidaan samoissa olosuhteissa saada aikaan hyvin erisuuruinen liikevaihto.

Talouden johtamisen tueksi on kyettävä katsomaan myös tulevaisuuteen. Talouden suunnittelu niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä perustuu oletukseen yrityksen tuotannosta. Taloussuunnitelmaa ei siis voida tehdä hihasta ravistamalla vaan sen on aina perustuttava yrityksestä ja sen toiminnasta saatavaan tietoon. Nimensä mukaisesti se on suunnitelma, joka kuvaa talouden kehitystä, jos suunnitelma toteutetaan ja toteutuu suunnitelman mukaisena. Jos jokin asia käytännön elämässä poikkeaa taloussuunnitelmasta, ei lopputulos voi olla suunnitellun kaltainen. Tämän vuoksi talouden seurantaa tulee tehdä säännöllisesti ja suunnitelmaa päivittää tarpeen vaatiessa.

Talouden johtaminen ei siis ole vain numeroiden pyörittelyä. Se on ymmärrystä omasta liiketoiminnasta ja oikeiden asioiden tekemistä oikeaan aikaan. Totta kai siihen liittyy esimerkiksi taloushallinnosta huolehtiminen ja kassan hallinta, mutta niillä ei yksistään voida muuttaa yrityksen toimintaa ja talouden suuntaa. Muutos on tehtävä päivittäisessä työssä.

Kevään koittaessa ja uuden kasvukauden alkaessa on taas mahdollista tehdä päätöksiä, jotka vievät yritystä kohti parempaa taloudellista tulosta.

Ilmastotieto vahvistuu ja vaihtuu vertaisryhmässä

Kortit vaihtuvat ja nauru helähtelee huoneessa, kun astun sisään ProSoil ilmasto-osaamisen vertaistukiryhmän kokoukseen Seinäjoella. Käynnissä on yhteinen harjoitus asiakaskäynnillä tai työpajassa käytettävästä ”Photolanguage” menetelmästä. Ryhmä on valinnut tämän menetelmän testiin ”Farming for Climate” tietopankista, jota kehitetään osana mm. ClimateSmartAdvisors ja ClimateFarmDemo -hankkeita helpottamaan maatalousasiantuntijoiden ilmastotyötä tarjoamalla alustan työkaluille ja menetelmille maatalouden ilmastotoimenpiteiden toteuttamiseksi tai asiasta keskustelemiseksi asiakkaan tai muiden sidosryhmien kanssa.

ProSoil-ryhmän testissä fasilitointimenetelmä ”Photolanguage”.

Kokoontuminen on tämän ryhmän toiseksi viimeinen kahden vuoden yhteisen matkan aikana. Ryhmä on ClimateSmartAdvisors-hankkeen ensimmäinen vertaistukiryhmä (Community of Practice (CoP)), joita hankkeen aikana tulee olemaan kaikkiaan neljä Suomessa. ProSoil on keskittynyt maaperän hyvinvointiin ja sen parissa tehtäviin toimenpiteisiin ilmastonmuutokseen varautumisen ja hiilensidonnan näkökulmasta. Jokainen ryhmä keskittyy tiettyyn ilmasto-osaamisen osa-alueeseen, ja tässä ryhmässä aihe on ollut maaperän hyvinvointi. Ryhmät ovat pieniä 6-8 asiantuntijaa + ryhmänvetäjä, ”ilmastovalmentaja”, joka on koulutettu hankeen toimesta eurooppalaisten kollegoiden kanssa.

”Parasta ryhmään osallistumisessa on ollut eri alueiden kollegoihin tutustuminen ja yhteiset tapaamiset. Tapaamisissa meillä on ollut asiantuntijoita kertomassa eri aiheista liittyen maan kasvukuntoon. Olen oppinut paljon uutta, ja oppimista on tukenut se, että olemme päässeet käytännössä tekemään esim. havaintoja pellolla”, kertoo yksi ProSoil-ryhmän jäsenistä harjoituksen lomassa.

Henna Latvala toimii ilmastovalmentajana ProAgria Etelä-Pohjanmaalta.

Seuraava ryhmä aloittaa huhtikuussa 2026 ja se tulee keskittymään täsmäviljelyyn ja sen vaikutuksiin ja mahdollisuuksiin ilmastotoimenpiteiden vauhdittajana. ”Ensimmäisen ryhmän aihe valikoitui hankkeessa tunnistetun osaamistarpeen ja ryhmän mielenkiinnon mukaan. Jokainen sai vaikuttaa ryhmän tavoitteiden muotoiluun sekä lisätä omia kiinnostuksen kohteitaan CoP-toiminnan sisältöihin”, kertoo Henna Latvala  ilmastovalmentaja ProAgria Etelä-Pohjanmaalta. ”Seuraava ryhmä tulee määrittelemään kahden vuoden yhteisen työskentelyn tavoitteet ja keskeiset oppimiskysymykset jälleen ensimmäisessä tapaamisessa. Olemme pyrkineet samaan mukaan asiantuntijoita ryhmiin niin, että ilmasto-osaaminen kehittyisi kaikilla alueilla, vaikka aihe vaihtuukin jokaisen ryhmän kohdalla.”, jatkaa Henna.

Kysyessäni osallistujilta kokemuksista vertaisryhmään osallistumisesta kaksi asiaa korostuu: asiantuntevaverkosto, jossa vaihtaa ajatuksia ja ideoita matalalla kynnyksellä sekä substanssiosaamisen vahvistuminen turvallisessa ympäristössä. ”Ryhmään osallistumisen myötä olen saanut välineitä ja rohkeutta tulkita erilaisia maaperän hyvinvointiin liittyviä asioita ja sitä myötä palvella asiakkaita yhä paremmin.” toteaa yksi osallistujista.

Ryhmät kytkeytyvät Euroopan laajuiseen asiantuntijaverkostoon, sillä sama toimintamalli on käytössä lähes kaikissa EU-maissa. Hankkeen päätyttyä noin 1 500 asiantuntijaa osallistuu CoP-ryhmätoimintaan 260 CoP-ryhmän kautta 27 maassa. Ajatuksena ei toki ole jättää osaamista vain ryhmien jäsenten hyödyksi vaan tietoa on tarkoitus monistaa myös ryhmien ulkopuolelle ilmastoasiantuntijoiden kotiorganisaatioissa sekä koulutettujen ilmastovalmentajien toimesta laajemminkin sekä luonnollisesti asiakkaille työnohessa.

Suomessa kaksi viimeistä ryhmää ajoittuu vuosille 2027-2030 ja niiden aiheet tarkentuvat tulevan vuoden aikana tunnistettujen tarpeiden ja sidosryhmäkeskusteluiden kautta. Tämä toimintamalli vaikuttaa olevan todella vaikuttava tapa lisätä osaamista halutuista aiheista toiminnan ollessa tarpeeksi rajattua, tapaamisten määrän ollessa kohtuullinen (8 tapaamista/2 vuotta) ja ryhmän koon hallittavuuden näkökulmasta. ”Oppiminen ehtii kypsyä ja syventyä tapaamisten välissä, mutta ei liian pitkään niin että asia pääsisi unohtumaan”, toteaa Henna Latvala.