Pyörillä vai putkella – biokaasulaitoksen logistiikka

Webinaari biokaasulaitoksen syötteiden ja tuotteiden logistiikasta euroissa,mikä kannattaa, mikä ei. Kannattavuusvertailussa kolmen koon laitokset vaihtelevilla kuljetusmatkoilla. Laskelmia esittelee Ilkka Kovalainen, Digikierto.Tervetuloa linjoille, kuuntele ja kommentoi!

Pasuria pöytään aloittaa kalaleader-rahoitteisten hankkeiden esittelyn

Hanke-esittelyitä toivomme ensisijaisesti hankevetäjiltä, mutta voit pyytää apua tekstin synnyttämisessä myös oman alueesi Kalaleaderin aktivaattorilta. Tällöin riittää, että vastaat valmiisiin kysymyksiin, jotka olemme laatineet kirjoittamisen tueksi. Jos kirjoitat mieluummin vapaamuotoisesti, tekstisi saa olla rentoa ja omannäköistä. Voit halutessasi lähettää myös valokuvia tai videon pätkiä, jotka elävöittävät juttua.

Näillä hanke-esittelyillä pyrimme tuomaan esille ympäri Suomea tehtävää tärkeää työtä kalatalouden hyväksi. Blogitekstien kautta muut hanketoimijat, rahoittajat ja alan seuraajat pääsevät kurkistamaan siihen, mitä kentällä tapahtuu ja millaisia tuloksia syntyy. Juuri teidän tarinanne on tärkeä osa koko kalatalousalan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta!

Blogisarjan aloittaa ProAgria Länsi-Suomen hanke ”Pasuria pöytään – vähempiarvoisesta kalasta kohti uusia mahdollisuuksia”

Mistä kaikki sai alkunsa? Ajatus Pasuria pöytään -hankkeesta syntyi yhdessä rahoittajan kanssa, kun halusimme tarttua vähempiarvoisiin kaloihin liittyviin haasteisiin. Pasuri on monelle suomalaiselle vieras laji, eikä sen arvo ruokakalana ole vielä noussut esiin. Haluamme muuttaa tätä: tutkia pasurin pyyntiä, laatua ja käyttöä sekä ennen kaikkea lisätä sen arvostusta ja löytää uusia tapoja hyödyntää sitä turvallisesti ja maistuvasti.

Hankkeessa on mukana laaja joukko toimijoita. Kalastajat ja satamien väki ovat tuoneet tietotaitonsa vesiltä, massauksen ammattilaiset ja jatkojalostajat ovat etsineet keinoja jalostaa pasuri käyttökelpoiseen muotoon, ja ammattikeittiöt ovat kokeilleet, miltä pasuri maistuu osana ruokapalveluja. Samalla olemme halunneet avata myös kuluttajille uusia näkökulmia siihen, mitä ruokapöytään voi kattaa. Mukana ovat vahvasti myös Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset, jotka ovat vuosikymmenten kokemuksella vieneet tietoa ja osaamista eteenpäin. Hankkeen kesto on elokuusta 2024 elokuuhun 2026, ja rahoitus tulee Lännen Kalaleaderilta.

Matkan varrelle on mahtunut yllätyksiä. Särkikalojen liikkumattomuus – niin kirjaimellisesti kuin markkinoilla – on konkretisoitunut: kuljetusketjut eivät aina toimi, ja markkinat jumittavat. Toisaalta kiinnostus pasuria kohtaan on yllättänyt positiivisesti. Erityisesti ruoanlaittohetket ja kalastajien tapaamiset ovat olleet ilon ja innostuksen hetkiä. Vaikka kalastajat kärsivät markkinoiden hiljaisuudesta, heistä välittyy myös usko siihen, että pasurilla voi olla tulevaisuutta.

Tulokset tähän mennessä ovat rohkaisevia: pasuri on syötävää, turvallista ja maukasta. Uusia käytäntöjä ja verkostoja on alkanut muotoutua, vaikka lopulliset opit tiivistetään vasta hankkeen loppuraportissa. Kalaleader-rahoitus on ollut ratkaisevaa – ilman sitä pasurin pyyntiin ja laatuun liittyvä tutkimus ja käytännön työ olisi jäänyt tekemättä. Samalla hankkeella on myös ympäristövaikutuksia: kun massaa poistetaan vesistöistä, kalavedet voivat paremmin.

Katseemme suuntaa jo tulevaan. Hanketyö jatkuu ja uusia ideoita on virinnyt. Toivomme, että kiinnostus pasuriin jää elämään myös hankkeen jälkeen: jos kalaa olisi saatavilla, kuluttajat ja ammattikeittiöt käyttäisivät sitä varmasti. Siksi rohkaisemme kalakauppaa ottamaan pasurin vakavammin osaksi valikoimaa.

Hankkeen arkeen on mahtunut myös hauskoja sattumuksia – ja aina, kun on tullut eteen haastava tilanne, Lännen Kalaleaderin aktivaattori Mika Halttu on ollut paikalla auttamassa. Se kertoo paljon siitä yhteishengestä, jolla tätä työtä tehdään.

Pasuria pöytään -hanke osoittaa, että suomalaisissa vesissä ui mahdollisuus, joka odottaa löytäjäänsä – ja me olemme vasta päässeet alkuun!

Peuran leikkuu ja käsittelykoulutus – villiruokaa ja varautumista käytännössä

Peuran leikkuu ja käsittelykoulutus – villiruokaa ja varautumista käytännössä

Kylä haltuun -hanke järjesti syyskuussa riistalihan leikkuu- ja käsittelykoulutuksen.

Syksyinen ilta Kuusjoella kokosi yhteen kaksikymmentä aiheesta innostunutta, kun Peuran leikkuu ja käsittelykoulutus järjestettiin metsästysyhdistyksen uudehkossa lahtivajassa. Tunnelma oli utelias ja odottava, koska monelle tämä oli ensimmäinen kerta, kun peuran matka metsästä ruokapöytään avautui näin konkreettisella tavalla.

Tapahtuman taustalla oli ProAgria Länsi-Suomen ja Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaisten Kylä haltuun -hanke, joka nostaa esiin varautumisen taitoja ja vahvistaa kylien yhteisöllisyyttä. Koulutuksen avulla haluttiin tehdä näkyväksi, miten metsästys ja riista voivat olla osa omavaraisuutta, arjen taitoja ja jopa koko kyläyhteisön resilienssiä.

Metsästä lahtivajalle

Illan ohjelma alkoi hankevetäjä Janita Kylänpään esittelyllä Kylä haltuun -hankkeen toiminnasta sekä Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piirin tervehdyksellä. Heti alkuun heräsi kiinnostavia keskusteluja siitä, miten metsästys, varautuminen ja lähiruoka kytkeytyvät yhteen. Monelle osallistujalle tämä oli ensimmäinen kerta, kun varautumista käsiteltiin näin käytännönläheisesti.

Kun jakauduimme kahteen ryhmään, päästiin suoraan asiaan. Toni Lintula johdatti ensimmäisen ryhmän peuran nylkemisen saloihin. Hän avasi yksityiskohtaisesti, mitä kaikkea tapahtuu jo ennen kuin eläintä voidaan alkaa paloittelemaan: miten peura tuodaan metsästä, mitä tarkastuksia ja esivalmisteluja tehdään ja millainen on oikeaoppinen työskentelytapa lahtivajalla. Moni osallistuja kertoi jälkikäteen yllättyneensä siitä, kuinka järjestelmällistä ja siistiä työ on.

Toisessa ryhmässä Mikko Tiainen puolestaan näytti, miten peura pilkotaan osiin ja miten eri ruhonosat hyödynnetään. Hän esitteli tarkasti, mistä löytyvät fileet, paistit sekä kertoi eri osien käyttötarkoituksista. Myös jauhelihan valmistuksesta keskusteltiin ja siitä, että moni kuluttaja kokee nykypäivänä jauhelihan ainoaksi muodoksi lihaa, jonka osaa valmistaa. Koko lihan valmistus aiheuttaa monella ongelmia, koska keittiötaidot ovat puutteellisia, eikä ruoanvalmistuksessa osata enää ennakoida. Ja samalla käytiin läpi, miten esimerkiksi luita ja muita osia voidaan hyödyntää muussa kuin ihmisravinnossa. Näin avautui kokonaiskuva siitä, ettei peurasta mene hukkaan juuri mitään.

Illan aikana saatiin vielä yksi yllätys: kaksi paikallista metsästäjää toi juuri kaadetun peuran suoraan metsästä. Tämä tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden seurata suolistusta paikan päällä. Kurssilaiset pääsivät tunnistamaan sisäelimiä ja pohtimaan, mitä niistä voidaan käyttää. Tilanne teki vaikutuksen moniin – se oli todellinen “luonnosta lautaselle” -hetki, jota ei voi kirjoista tai videoista oppia.

Mitä opittiin, mitä toivottiin lisää

Kurssilaiset pääsivät seuraamaan koko ketjua luonnosta lihankäsittelyyn. Näkeminen ja kuuleminen avasi monille uusia näkökulmia: miten suuri merkitys on hygieniaan liittyvillä yksityiskohdilla, millainen tarkkuus ja kokemus vaaditaan, ja kuinka paljon tietoa liittyy esimerkiksi ruhonosien tunnistamiseen.

Palaute tilaisuudesta oli innostunutta ja rakentavaa. Useampi osallistuja toivoi mahdollisuutta päästä itse tekemään – nylkemään, paloittelemaan ja kokeilemaan käsillä. Koska ryhmä oli suhteellisen suuri, käytännön harjoittelu ei tällä kertaa ollut mahdollista. Tämä kuitenkin synnytti hyvän idean jatkoa varten: voisiko pienemmissä ryhmissä jokaisella olla oma peura käsiteltävänä? Tällöin osallistujan tulisi sitoutua myös kustannuksiin, mutta oppimisen kannalta kokemus olisi ainutlaatuinen.

Villiruoka on myös varautumista

Yksi koulutuksen tärkeistä viesteistä oli se, että riista on paljon muutakin kuin maukasta lähiruokaa. Se on myös osa varautumista ja omavaraisuutta. Peura kasvaa ja elää omissa metsissämme, ja sen matka ruokapöytään on niin lyhyt kuin mahdollista. Riistalihaa pidetään eettisenä ja kestävänä valintana, ja sen käsittelytaidot ovat arvokkaita myös poikkeusoloissa.

Illassa syntyi keskustelua myös metsästykseen liittyvistä luvista, toimintatavoista ja lihantarkastuksesta. Monelle kuluttajalle nämä asiat ovat hämärän peitossa, ja siksi on tärkeää, että ne tuodaan avoimesti esiin. Näin syntyy ymmärrys siitä, miten riistaliha voi päätyä laillisesti ja turvallisesti myös myyntiin.


Tiesitkö, että olet ehkä jo varautuja – ihan huomaamattasi?

Tiesitkö, että olet ehkä jo varautuja – ihan huomaamattasi?

Oletko koskaan ajatellut, että arkiset kesähetket letunpaistossa voivat samalla olla harjoittelua varautumiseen? Usein ajattelemme varautumisen liittyvän vain kriisitilanteisiin, taskulamppuihin, ensiapulaukkuihin ja säilykeruokiin. Mutta todellisuudessa monilla meistä on jo valmiina kotona sellaisia välineitä, jotka voivat auttaa yllättävissä tilanteissa – ehkä jopa ilman, että tulemme ajatelleeksi asiaa.

Yksi tällainen varautumisen helmi on muurikka ja sen kaveriksi usein hankittu kaasujalka ja kaasupullo. Normaalisti ne kaivetaan esiin, kun kesäilta houkuttelee ulkoruokailuun: paistellaan lettuja, pyttipannua tai muita herkkuja yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Harvempi kuitenkaan pysähtyy miettimään, että tämä sama varustus onkin todella toimiva myös silloin, jos sähköt menevät poikki – oli kyse sitten myrskystä, myöhäissyksyn lumimyräkästä tai muusta häiriöstä sähkönjakelussa.

Arjen välineistä varautumisen taitoja

Moni meistä yllättyy, kun huomaa, miten paljon kotoa löytyy jo nyt välineitä, joilla voi pärjätä häiriötilanteissa:

  • Muurikka ja kaasu – eivät vain kesäherkkuja varten, vaan myös toimiva ruoanlaittoratkaisu ilman sähköä.
  • Retkikeitin tai kenttäkeitin – monilta löytyy mökiltä, retkivarusteista tai varaston perältä.
  • Paristokäyttöinen taskulamppu tai lyhty – varmaan jossain laatikossa valmiina.
  • Kynttilät ja tulitikut – tunnelman lisäksi ne tuovat valoa sähkökatkon yllättäessä.
  • Kuivaruokaa ja säilykkeitä – niitä löytyy useimmilta jo ihan tavallisesta keittiön kaapista.

Varautuminen ei aina tarkoita erikoisvälineiden hankintaa tai isojen varastojen keräämistä. Jo se, että tunnistaa omat olemassa olevat varautumisvälineensä ja osaa niitä käyttää, on suuri askel kohti arjen häiriötilanteisiin varautumista.

Yhdessä oppien – Kuusjoella muurikat porisemaan

Tätä arjen varautumisen ajatusta lähdimme viemään käytäntöön Kuusjoelle yhdessä MLL Kuusjoen vapaaehtoisten kanssa. Pakkasimme mukaan muurikat, kaasujalat ja tietenkin lettutaikinan – ja suuntasimme harjoittelemaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa kaasun käyttöä ja lettujen paistoa.

Illasta muodostui hauska ja opettavainen hetki, jossa opittiin paitsi kaasulaitteiden turvallista käyttöä, myös sitä, miten helppoa ja mukavaa on opetella uusia taitoja yhdessä tehden. Lapset ja nuoret pääsivät itse kokeilemaan, miten kaasuliesi toimii, miten letut kypsyvät muurikan päällä ja miten pienistä arjen asioista syntyykin varautumisen taitoja kuin huomaamatta.

Ilta osoitti, että varautuminen voi olla hauskaa, yhteisöllistä ja palkitsevaa – eikä sen tarvitse tuntua vaikealta tai etäiseltä.

Kun uusia asioita harjoitellaan yhdessä ja rennossa tunnelmassa, oppiminen muuttuu mielekkääksi ja muistettavaksi kokemukseksi. Yhteinen tekeminen madaltaa kynnystä kokeilla, kysyä ja opetella, eikä kenenkään tarvitse onnistua täydellisesti yksin. Kun ympärillä on kannustava porukka, epäonnistumisetkin muuttuvat nauruksi ja uusiksi oivalluksiksi.

Hauskuuden ja yhdessä tekemisen kautta opitut taidot jäävät usein paremmin mieleen kuin yksin harjoitellut asiat. Samalla syntyy kokemuksia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä – tunnetta siitä, että meillä on osaamista ja voimia selvitä yhdessä, jos eteen tulee yllättäviäkin tilanteita. Yhteinen ilta Kuusjoella oli tästä erinomainen esimerkki: se yhdisti sukupolvia, toi naapurit yhteen ja osoitti, että varautuminen voi olla paitsi hyödyllistä myös hauskaa.

Mitä sinulta jo löytyy?

Pysähdypä hetkeksi miettimään, mitä sinun kaapeistasi ja varastoistasi jo löytyy. Ehkä seuraavan kerran, kun sytytät grillin, muurikan tai kaivat retkikeittimen esiin, voit samalla iloita siitä, että olet jo monella tapaa varautuja – ehkä tietämättäsi.

Ja mikä parasta, varautumista voi harjoitella yhdessä, herkkujen kera ja hyvässä seurassa.

Millaisia välineitä tai tarvikkeita uskot muiden ehkä unohtavan, vaikka ne olisivat jo valmiina kotoa löytyviä varautumisen apuvälineitä?