Onko aika kypsä yhdistää maatalouden tutkimus, kehitys ja neuvontapalvelut?

Usein puhutaan, että tutkimus, kehitys ja neuvontapalvelumme ovat liian siiloutuneita verrattuna tiettyihin edistyksellisiin maatalousmaihin, joihin Suomea haluamme vertailla, esimerkiksi verrattuna Tanskaan ja Irlantiin. Nyt viisi vuotta toiminut AgriHubi-verkosto on ollut askel oikeaan suuntaan vähentämään tätä siiloutumista.

Selvitysmies Reijo Karhinen oli tästä huolissaan jo vuonna 2019 selvityksessään ”Uusi alku- maatalous on myös tulevaisuuden elinkeino”. Siinä hän ehdotti, että ”Luonnonvarakeskuksen  yhteyteen perustetaan maatilayrittäjyyden osaamis- ja palvelukeskus, johon kootaan kokonaisvaltainen osaaminen maatilayritysten johtamisen ja kehittämisen tueksi.”

Tavoitteeksi Karhinen esitti, että keskus on toimisi sillanrakentajan tutkimuksen, neuvonnan ja käytännön maatalouden välillä. Tutkimuksen ja neuvonnan lisäksi keskuksen on osallistuttava alan AMK – ja muun tason koulutukseen sekä sen kehittämiseen.

Tarve on vieläkin yhtä ajankohtainen, ja tätä varten AgriHubi on perustettu. On tärkeää, että on alan yhteinen taho, joka keskittyy juuri tiedon jakamiseen ja toimii siltana tuottajien ja tutkimuksen välillä sekä läheisessä yhteistyössä paikallisten neuvojien ja neuvontakeskusten kanssa.

Näin toimii esimerkiksi tanskalainen SEGES, joka on erikoistunut juuri tiedon jalkauttamiseen ja levittämiseen suoraan neuvojille ja tuottajille. Tärkeimmäksi tehtäväksi SEGES määrittää juuri neuvojien ajan tasalla pitämisen uusista tutkimustuloksista hyödyntämällä kehitettyjä tietokantoja tehokkaasti, mutta myös kyvyn nähdä uusia haasteita ja käydä niistä dialogia yliopiston tutkijoiden kanssa ja näin ohjata tutkimusta niin että se palvelee tuottajia mahdollisimman hyvin.

Meillä Suomessa tehdään paljon hyviä selvityksiä ja toimenpide-ehdotuksia, joihin mainittujen tahojen pitäisi yhdessä tarttua ja laittaa niitä paljon rivakammin toimeen. Esimerkiksi Karhisen selvityksen toimenpide-ehdotuksen osalta on vielä tekemistä – toimijat AgriHubissa ovat itsenäisiä organisaatiota ja on välillä epäselvää, kenen vastuulla minkäkin asian edistäminen on.

Kyse on monta kertaa myös resursseista toimia yhteisen verkoston eteen. AgriHubi tarjoaa hyvän alustan tavanomaiselle tiedonvaihdon yhteistyölle, mutta uusia toimintamalleja pitää myös uskaltaa kehittää.  Tässä tietenkin myös maataloushallinnolla, maa- ja metsätalousministeriöllä  on tärkeä rooli  alan yhteistyön edistäjänä ja rahoittajana käyttää porkkanoita, joilla saadaan eri toimijat yhteen.

Opit eri EU-maiden AKIS  (Agricultural Knowledge and Innovation Systems) osaamis- ja innovaatioverkostojen toiminnasta Suomen kannalta on arvioitu tuoreessa selvityksessä. Siinä todetaankin, että opit meidän järjestelmämme kehittämiseksi ovat etenkin seuraavat: tarve pitkäjänteiselle koordinaatiolle ja selkeä vastuunjako, neuvojien jatkuva osaamisen kehittäminen ja laadunvalvonta, käytännönläheinen tiedonvälitys ja soveltamiskeskukset, digitalisaation hyödyntäminen ja yhtenäinen tietojärjestelmä. Näihin kehittämistarpeisiin on helppo yhtyä.

Rikard Korkman
asiamies, SLC

Pohjoismainen keittiö ja ruoka – menestystarina jolle haetaan jatkoa

Joulukuussa 2024 Karen Ellemann, pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri, oli kutsunut 65 ruoka-alan vaikuttajaa kaikista Pohjoismaista Malmöhön inspiroivaan keskusteluun. Tehtävänä oli, miten kehittää pohjoismaista kestävää ruokakulttuuria tästä eteenpäin. Yhteensä aikaa oli varattu 30 tuntia alusta loppuun saakka. Minulla oli ilo saada kutsu tilaisuuteen.

Tänä vuonna on kulunut 20 vuotta siitä, kun vuonna 2005 julkaistiin Uusi pohjoismainen keittiö -manifesti, joka käynnisti pohjoismaisen ruokakulttuurin muutoksen. Se oli menestys. Ennen sitä pohjoismainen fine dining -ruokakulttuuri tunnettiin huonosti kansainvälisesti. Tänään sen merkitys on arvostettu ja tunnustettu esimerkiksi ranskalaisen ja italialaisen keittiön rinnalla.  Silloisen Uusi pohjoismainen keittiö -manifestin allekirjoitti yhteensä 12 kokkia eri Pohjoismaista. Suomesta allekirjoittajina olivat tulisielut ravintoloitsijat ja kokit Hans Välimäki ja Mikael ”Micke” Björklund Ahvenanmaalta. Manifesti sisältää 10 periaatetta, joiden oli määrä näyttää suuntaa uudelle maukkaalle, sesongin mukaiselle, terveelliselle ja kestävälle ruokakulttuurille kaikissa Pohjoismaissa.

Tälle manifestin vankalle pohjalle oli nyt tarvetta hakea uusia ideoita, miten yhdessä voimme edistää uusia ideoita, jotka vahvistavat meidän omaa ruokakulttuuriamme. Tällä kertaa fokus oli enemmän pohjoismaisen arkiruokakulttuurin edistämisessä. Siinä koetaan olevan vielä paljon potentiaalia ja parantamisen varaa. Tässä pohjoismaisella yhteistyöllä voi olla tärkeä rooli.

Suomesta ja Ahvenanmaalta osallistujia oli yhteensä 16 henkilöä. Osallistujat edustivat laajasti eri tahoja ja näkemyksiä, muun muassa ravintoloitsijoita, kirjailijoita, yritysten ja järjestöjen edustajia sekä muita, jotka tavalla tai toisella ovat profiloituneet kotimaassaan paikallisen ja pohjoismaisen ruoan puolesta. Osallistujat jaettiin seitsemään työryhmään, joilla oli selkeät tehtävät. Oma työryhmäni käsitteli aterioita ja ruoanlaittoa kodeissa ja yhteisöissä sekä sitä, miten niitä voisi vielä paremmin edistää.  Paljonhan jo tehdään eri Pohjoismaissa, siitäkin on paljon opittavaa. Yksi työryhmän ehdotus, joka esiteltiin Karen Ellemannille oli, että ruokakasvatuksen roolia koulujen tuntijaossa pitäisi vahvistaa jo päiväkodista lähtien.

Tulokset kootaan raporttiin, joka julkaistaan vuoden 2025 alussa. Raportti tullaan esittelemään Pohjoismaiden hallituksille jatkotoimenpiteitä varten

Rikard Korkman, asiamies, SLC, rikard.korkman@slc.fi