Matkalla peltorobotiikkaan

Automaation käyttöönotto peltoviljelyssä voidaan jakaa kahteen eri toimintatapaan: Joko viljelijä päivittää itse traktoreitaan automaattisemmiksi tai siirtyy suoraan kaupallisiin peltorobotiikkaratkaisuihin.

Ensimmäinen vaihtoehto antaa mahdollisuuden hyödyntää olemassa olevaa kalustoa ja vaatii enemmän omaa osaamista ja kiinnostusta teknologian kehittämiseen. Toisaalta kaupalliset ratkaisut tarjoavat valmiita, helposti käyttöön otettavia vaihtoehtoja.

Teknologiasta kiinnostuneille viljelijöille avoimen lähdekoodin ratkaisut, kuten AgOpenGPS, avaavat uusia mahdollisuuksia automaation hyödyntämiseen. Tällaiset ohjelmistot mahdollistavat esimerkiksi itse rakennettujen automaattiohjausjärjestelmien kehittämisen ja räätälöinnin omiin tarpeisiin sopiviksi. Niiden etuna on kustannustehokkuus ja joustavuus, mutta ne vaativat samalla enemmän teknistä osaamista ja ajankäyttöä. Kaupalliset ratkaisut taas tarjoavat nopeamman käyttöönoton ja usein myös käyttäjätukea, mikä tekee niistä houkuttelevia monille viljelijöille.

Riippumatta siitä, millä tavoin automaatiota tilalla hyödynnetään, tulevaisuudessa maatiloilla tarvitaan työtiedostoja, joiden avulla traktorit ja peltorobotit suorittavat työnsä. Työtiedostojen laatiminen etukäteen mahdollistaa toimenpiteiden suunnittelun esimerkiksi historiallisten satotietojen ja satelliittikuvien perusteella. Tämä lisää työn tarkkuutta ja tehokkuutta sekä antaa mahdollisuuden hyödyntää täsmäviljelyn periaatteita. Työtiedoston avulla saman työn voi toteuttaa kuka tahansa – viljelijä itse, urakoitsija tai robotti.

Maataloudessa on nyt otettu merkittävä askel kohti datalähtöisempää maataloutta, jossa päätökset perustuvat yhä enemmän dataan ja teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. On kiinnostavaa seurata, kuinka pitkälle tämä kehitys voi alueella edetä ja miten yhteistyössä löydetään keinoja helpottaa ja tehostaa viljelyä.

Älymaatalous ei ole pelkästään yksittäisiä laitteita tai uusia teknisiä ratkaisuja – se on kokonaisvaltainen toimintatapojen muutos, jossa datan hyödyntäminen ja automaatio mahdollistavat uudenlaisen tehokkuuden ja kestävyyden maataloudessa. Tämä kehitys tuo mukanaan mahdollisuuden siirtyä yhä enemmän kohti reilua datataloutta, jossa tieto liikkuu sujuvasti ja hyödyttää koko aluetta, viljelijöitä ja ruokaketjua.

Petri Linna
projektipäällikkö
Tampereen yliopisto/ Jamk

Antti Halla
tutkija, projektipäällikkö

Katariina Pussi
Erikoistutkija, maatalouden data-avaruus
Luke

Annimari Hartikainen
väitöskirjatutkija
Luke

Smart Farm Satakunnan kickoff-tapahtuma järjestettiin 4.3.2025. Se kokosi yhteen lähes parikymmentä toimijaa, jotka edustivat laajasti alueen viljelijöitä, tutkijoita, rahoittajia ja neuvojia. Keskustelun keskiössä olivat automaatio ja robotiikka peltoviljelyssä – miten niiden käyttöönotto etenee, millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat ja mitä käytännön haasteita viljelijät voivat kohdata. Hankkeen seuraavassa tapahtumassa päästiin näkemään AgXeed-peltorobotin koenäytös käytännössä.

 

 

Viisautta typpikiertoon! Osa 2/2: vaikuttavia toimenpiteitä tiedolla ja tunteella

Miksi karjatilojen typpikierron kehittämiseen kannattaa panostaa? Ja miten se tehdään käytännössä? Viljelijät, tutkijat, maatalousneuvonnan ammattilaiset ja muut sidosryhmät miettivät tätä kahdessa työpajassa Luonnonvarakeskuksen Maaningan tutkimustilalla huhtikuussa. Käytännön tasolla puhuttiin paljon apilan viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista sekä täsmällisen tilakohtaisen tiedon tarpeista. Tiedonkulussa ja viestinnässä tunnistettiin maatalousneuvonnan tärkeä rooli. Jatkossa halutaankin kehittää yhteiskunnan eri toimijoita yhdistävää verkostoa, joka vahvistaa tutkimuksen ja maatalouden vuorovaikutusta. 

Esittelemme työpajojen antia kahdessa blogitekstissä, joista tämä on jälkimmäinen osa. Voit lukea ensimmäisen osan täältä.  

 

Kehittäminen lähtee liikkeelle lähtötilanteen tuntemisesta 

Karjatiloilla ravinteiden kierron seuranta tai tuotantokustannusten määrittäminen ei ole aina helppoa. Säilörehulla ei ole selkeästi määritettävää markkinahintaa, ei myöskään karjanlannalla. Säilörehusatoja ei useinkaan ole mahdollista punnita lohkokohtaisesti, ja sadon määrä voi olla vain karkea arvio.  

Kehittämisen suunnittelu lähtee kuitenkin liikkeelle lähtötilanteen tuntemisesta, sisältäen arviot myös hävikeistä. Näin voidaan arvioida, missä typpikierron kohdissa kehittämistarpeet ovat suurimmat. Ilman lähtötilanteen tuntemista ei myöskään voida mitata, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut. 

Viisas typpikierto -hankekonsortion aloitusvaiheessa arvioitiin eri toimenpiteiden vaikuttavuutta typen hyväksikäyttötehokkuuden parantamiseen käyttäen lähtötietoina Virtanen & Nousiainen (2005) -artikkelissa esitettyjä suomalaisen karjatilan keskimääräisiä tunnuslukuja.  

  • Keskimääräisen tilan koko oli 25 lehmää ja 48 hehtaaria peltoa 
  • Yhden eläimen keskituotos oli 7617 kg maitoa vuodessa 
  • Tilalle tuli typpeä yhteensä 6642 kg, josta 71 % typpilannoitteina ja 25 % väkirehuina 
  • Tilalta poistui typpeä maidon ja eläinten mukana 1665 kg/v. 
  • …jolloin typpitaseeksi jäi 4977 kg/v.  

Siispä tilalle saapuneesta typestä 25 % päätyi lopputuotteisiin. Kehittämistoimenpiteillä pyritään alentamaan typpitasetta.  

Työpajassa toivottiin, että hankkeiden alussa tehtyjä laskelmia vaikuttavuuksista ja niistä seuraavista kustannussäästöistä avattaisiin vielä tarkemmin. Lähtötilanne perustuu 20 vuoden takaiseen aineistoon, koska vastaavaa yhtä kattavaa uudempaa aineistoa ei ollut käytettävissä. Lisäksi todettiin, että yksittäisillä tiloilla olisi hyvä laskea kokonaistypen porttitase samaan tapaan kuin artikkelissa, ja tähän kaivattaisiin hyviä käytäntöjä. 

Omilla toimintatavoillasi on vaikutusta laajemminkin 

Apilan viljelyinnokkuudessa on maakuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi ProAgria Itä-Suomen asiantuntijat ovat tunnistaneet tämän omalla toiminta-alueellaan. Pohjois-Karjalassa on paljon luomutiloja, ja apilan viljely on hyvin yleistä myös tavanomaisilla tiloilla. Pohjois-Savossa tilanne on erilainen, ja apilaan varauksin suhtautuminen on yleisempää. Pohdimme työpajoissa, mistä tämä johtuu. Varsinaista tutkimustietoa asiasta ei ole, mutta tulimme siihen johtopäätökseen, että yhtenä isona tekijänä asiassa täytynee olla vuosikymmenien aikana tehty viestintä ja sen sävy. Onko apilasta viestitty positiiviseen, innostavaan sävyyn vai varoiteltu sen mahdollisista riskeistä esimerkiksi eläinten ruokinnassa? 

Tämä havainto luo myös toivoa siitä, että tilanne esimerkiksi Pohjois-Savossa on muutettavissa. Olitpa sitten karjatilojen parissa tavalla tai toisella työskentelevä alan ammattilainen tai itse viljelijä, voit omalla positiivisella asenteellasi ja sinnikkäällä, käytännön arkeen sovellettavissa olevalla viestinnällä saada paljon aikaan! 

kolmen kuvan kollaasi, jossa ihmisiä pöydän ympärillä, kuva ilmoitustaulusta ja ihmisiä huomioliiveissä

Viljelijöiden jaksaminen ja tilojen arki otettava huomioon 

Työpajakeskustelut toivat hyvin esiin viljelijöiden keskinäiset erot ja tilojen erilaiset tilanteet. Jos henkiset voimavarat ovat vähissä ja tilan arki on pärjäämistä, on vaikea olla utelias ja kokeilunhaluinen. Erilaiset kokeilut ja muutokset edellyttävät myös riittävän vahvaa taloudellista tilannetta, koska hyödyt eivät välttämättä muutu euroiksi aivan heti.  

Siksi myös viestinnässä ja muussa yhteistyöverkostojen kehittämisessä on osattava ottaa huomioon tunteiden merkitys. Työpajassa todettiin, että kun viljelijöitä on yhä vähemmän, myös erilaiset yhteisölliset kohtaamiset viljelijöiden kesken ovat vähentyneet. Pohdittiin, kuinka saada sekä nuoret että varttuneet viljelijät yhdessä mukaan muutokseen, jota suomalaiselta ruoantuotannolta edellytetään. Aktiiviset ja kehityshenkiset viljelijät löytävät kyllä uusien keskustelujen äärelle, mutta osa kaipaa rohkaisua ja henkilökohtaista kutsumista mukaan. 

Tämä näkökulma tekeekin hyvin näkyväksi sen, että viestintä ei ole yksinkertaisesti ”tiedon siirtoa”. On panostettava mielekkäiden yhteyksien luomiseen ja ammatti-identiteetin tukemiseen, jotta uudesta tiedosta päästään keskustelemaan yhteisessä ja toiveikkaassa ilmapiirissä. Tätä työtä tehdään toki menestyksellä jo nyt, kuten Maaningan työpajatkin osoittavat. 

Suunnitteilla Nurmi Living Lab 

Vuorovaikutuksen tueksi tarvitaan vakiintuneita rakenteita ja toimintamalleja, joiden puitteissa voivat kohdata tutkimus ja koulutus, viljelijät ja muut kansalaiset, yritysmaailman edustajat ja hallinnon eri tasot. Näitä rakenteita Luke Maaningalla kehitetään nyt aktiivisesti erityisesti nurmituotantoon ja sen tutkimiseen liittyen.  

Suunnitteilla on luoda monikanavaista ja monipuolista yhdessä tekemistä tukeva Nurmi Living Lab. Kyseessä on konsepti, joka kytkeytyy kansainväliseen Living Labien verkostoon. Paikallisten yhteisöjen kautta toimivat Living Labit tuovat tutkimuksen lähemmäs arkea ja tukevat yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoitteena on kehittää nurmituotantoa yhdessä, tuottaa ratkaisuja ongelmiin sekä testata ja jakaa hyviä menetelmiä nurmeen perustuvaan maidon- ja naudanlihantuotantoon. Nurmi Living Lab tulee tarjoamaan elävän ja aktiivisen alustan kaikelle nurmiin liittyvälle kehittämiselle, viestinnälle ja vuorovaikutukselle. Tervetuloa mukaan!   

 

Lue blogitekstin ensimmäinen osa täältä  

Viitteet: 

Virtanen, H. & Nousiainen, J. 2005. Nitrogen and phosphorus balances on Finnish dairy farms. Agricultural and Food Science 14:166-180. 

 

Voit tutustua Viisas typpikierto -hankekonsortion tekemiseen osoitteessa www.luke.fi/viisastyppikierto. Työpajat toteuttivat N-Fiksu- ja N-Teho -hankkeet. 


Viisautta typpikiertoon! Osa 1/2: tehoa apilan viljelystä ja karjanlannasta

Miksi karjatilojen typpikierron kehittämiseen kannattaa panostaa? Ja miten se tehdään käytännössä? Viljelijät, tutkijat, maatalousneuvonnan ammattilaiset ja muut sidosryhmät miettivät tätä kahdessa työpajassa Luonnonvarakeskuksen Maaningan tutkimustilalla huhtikuussa. Käytännön tasolla puhuttiin paljon apilan viljelyn haasteista ja mahdollisuuksista sekä täsmällisen tilakohtaisen tiedon tarpeista. Tiedonkulussa ja viestinnässä tunnistettiin maatalousneuvonnan tärkeä rooli. Jatkossa halutaankin kehittää yhteiskunnan eri toimijoita yhdistävää verkostoa, joka vahvistaa tutkimuksen ja maatalouden vuorovaikutusta. 

Esittelemme työpajojen antia kahdessa blogitekstissä, joista tämä on ensimmäinen osa. Toinen osa löytyy täältä. 

Maaningalla on pitkät perinteet nurmiviljelyn ja nautakarjatalouden tutkimuksessa. Luonnonvarakeskuksen tutkimusinfrastruktuuri mahdollistaa huippuluokan tutkimuksen eri mittakaavoissa kattaen nautakarjatilan koko typpikierron pellolta navettaan ja takaisin. Tutkimustieto on sitä vaikuttavampaa ja vakuuttavampaa, mitä paremmin se tunnistaa käytännön realiteetit ja paikalliset olosuhteet. Siksi Luonnonvarakeskuksessa halutaan kehittää myös viestintää ja toimivaa vuorovaikutusta eri sidosryhmien, eli viljelijöiden, maatalouden asiantuntijoiden, yritysten ja alan oppilaitosten kanssa. Kentän kokemuksia kuuntelemalla tunnistetaan niitä kysymyksiä, joihin tietoa kipeimmin kaivataan. Vastavuoroisesti tutkimustieto siirtyy tehokkaasti käytäntöön niiden alan ammattilaisten kautta, jotka työskentelevät suoraan yksittäisten karjatilojen kanssa. 

Kuuntelemalla kokemukset käyttöön 

Viisas typpikierto -hankekokonaisuuteen kuuluvat hankkeet N-Fiksu ja N-Teho järjestivät huhtikuun toisella viikolla Maaningalla kaksi työpajaa, joista ensimmäiseen kutsuttiin viljelijöitä ja jälkimmäiseen muita sidosryhmiä, kuten maatalousneuvonnan ammattilaisia ja alan yritysten ja oppilaitosten edustajia.  

Molemmissa työpajoissa käsiteltiin tutkimuksen tuottamaa tietoa typpikierron tehostamisen mahdollisuuksista ja keinoista nautakarjatiloilla. Osallistujat pitivät aihetta tärkeänä: tehokkaampaa typenkäyttöä kannattaa tavoitella lannoitekustannusten alentamiseksi, omavaraisuuden parantamiseksi ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi sekä ilmasto- ja ympäristösyistä.   

Työpajoissa keskusteltiin erityisesti siitä, millaisia kokemuksia Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan karjatiloilla on typpikiertoa tehostavista toimenpiteistä, esimerkiksi apilan ja muiden typpeä sitovien nurmikasvien viljelystä tai karjanlannan käsittelystä. Myönteisiä kokemuksia ja käytännön haasteita jakamalla päästään kiinni syihin, jotka jarruttavat tutkimustiedon valossa suositeltavien menetelmien juurtumista käytännöiksi. 

ihmisiä työskentelemässä pöydän ympärillä salissa

”Apilan viljelyyn liittyy satamiljoonaa eri kysymystä” 

Molemmissa työpajoissa keskustelun kärjeksi nousivat typensitojakasvien, erityisesti puna-apilan, viljelyyn liittyvät kysymykset. Typensitojakasvien lisääminen nurmiseokseen tuottaa monia selkeitä etuja niin ostolannoitteiden tarpeen vähenemisen, ympäristövaikutusten kuin ilmastonmuutoksen sopeutumisenkin kannalta. Niitä viljellään kuitenkin selkeästi vähemmän kuin mikä olisi teoriassa mahdollista. Viljelyinnokkuutta vähentävien syiden luettelo on pitkä; kuten eräs työpajan osallistuja totesi, “apilan viljelyyn liittyy satamiljoonaa eri kysymystä”. Millaisin keinoin innokkuutta saisi lisättyä? 

Sidosryhmätyöpajassa nostettiin esiin kotimaisen, talvenkestävän apilansiemenen heikko saatavuus ja kallis hinta. Osallistujat olivat sitä mieltä, ettei viljelijä siementä ostaessaan todennäköisesti ajattele niin pitkälle eteenpäin, että typpilannoitelaskua alentava vaikutus seuraavina vuosina hahmottuisi. On myös mahdollista, ettei typpilannoitusta madalleta, vaikka apila lisätään seokseen. Tämän kaltaisessa tilanteessa konkreettiset esimerkit siemenlaskun ja lannoitelaskun suuruudesta tai satotasosta madalletulla ja tavanomaisella typpilannoitusmäärällä voisivat auttaa. On selvää, että myös kotimaista apilansiemenen tuotantoa täytyy lisätä. 

Kasvinsuojelun haasteet nostettiin työpajoissa esiin useaan kertaan. Apila sietää vain harvoja kasvinsuojeluaineita, ja rikkakasvien torjunta apilanurmista on sen vuoksi haastavaa. N-Fiksu
-hankkeessa pilotoidaan useammalla tilalla menetelmää, jossa nurmi perustetaan keväällä suojaviljan alle heinänurmena, ja apila lisätään täydennyskylvönä syksyllä tai seuraavana keväänä. Näin perustamisvuonna voidaan toteuttaa kasvinsuojelua tehokkaasti ja pyrkiä siihen, ettei sitä tarvitsisi nurmivuosina tehdä ollenkaan. Muitakin keinoja madaltaa rikkapainetta toki on. 

Toimiiko apila ruokinnassa? 

Toinen työpajan keskusteluissa toistuvasti esiin noussut teema oli ruokinta. Yksi apilaseosten viljelyn haaste on se, ettei apilan määrää rehussa ole helppo ennustaa tai edes määrittää, ja se voi vaihdella rajusti sadosta, vuodesta ja kasvuoloista riippuen. Tämä tekee ruokinnan suunnittelusta monimutkaisempaa ja saa osan viljelijöistä kaihtamaan apilan viljelyä.  

N-Fiksu -hankkeessa kehitetään koneoppivia menetelmiä, joiden avulla apilan osuutta kasvustosta määritetään satelliitin tai dronen ottamien kaukokartoituskuvien avulla. Apilapitoisuuden arvioiminen rehun kalsiumpitoisuuden avulla on yksi yleisesti käytetty keino, jonka luotettavuutta voisi olla syytä kehittää. Vaihtelevien rehuerien kanssa selviytymiseen ruokinnan suunnittelussa tarvitaan enemmän tukea.  

Runsaankaan apilan määrän rehussa ei itsessään pitäisi tai tarvitsisi olla ongelma ruokinnassa. Heinänurmesta poikkeavat valkuaisen, kuidun ja kalsiumin määrät voivat mietityttää, ja riittävä tieto siitä, kuinka huomioida ne dieetin suunnittelussa on tärkeää. Säilönnän onnistumiseen on myös kiinnitettävä heinänurmia enemmän huomiota. 

Huonot kokemukset voivat pysyä mielessä pitkään. Kymmenen vuoden takaiset tiinehtyvyysongelmat, joiden epäiltiin johtuneen apilarehusta, voivat edelleen määrittää suhtautumisen apilaa kohtaan. Kun pullonkaulana ovat asenteet, joilla ei välttämättä enää nykytilanteessa ole todellisuuspohjaa tai joiden riski liittyy ääriolosuhteisiin, toisten tilojen hyvien käytäntöjen ja onnistuneiden kokemusten kuuleminen on tärkeää. ”Eniten oppii naapurin pellolla”, totesi eräs viljelijä, kun keskusteltiin pienryhmätoiminnan hyödyistä. 

Karjanlannan ja maan luontaiset ravinnevarat hyötykäyttöön 

Karjanlannan osalta sidosryhmätyöpajassa keskusteltiin eniten sen hävikeistä. Kuinka paljon typpeä hukataan jo navetassa tai varastointivaiheessa? Kuinka paljon typpikiertoa voidaan tehostaa esimerkiksi tarkemmalla sadevesien ja puristenesteiden käsittelyllä? Paljonko separoinnin yhteydessä menetetään typpeä? Näihin aiheellisiin pohdintoihin Viisas typpikierto -hankekonsortiossa ei vielä tällä hetkellä ole menossa tutkimuksia, mutta työpajassa nousseet aiheet kirjattiin muistiin huomioitavaksi tulevaisuudessa mahdollisuuksien mukaan.  

Yllättävänkin suureen rooliin keskustelussa nousi karjanlannan separointi, jossa lietteestä separoidaan erilleen fosforipitoista kuivajaetta ja typpipitoisempaa nestejaetta. Separoinnista puhuttiin myös viljelijätyöpajassa, jossa useammalla osallistujalla oli asiasta kokemusta. Separointia tehtiin sekä lannoituksen logistiikan vuoksi että navetan kuivittamistarkoituksessa. Tämä on yksi osoitus karjanlannan käytön tehostamisesta, jota tiloilla on jo tehty. 

Viljelijätyöpajassa pohdiskeltiin myös maan luontaisia ravinnevaroja, joita voidaan määrittää maan NIR-analyysillä. Analyysi saattaa osoittaa tuhansien kilojen ravinnemääriä maassa, ja niiden hyödyntämispotentiaalista ja -keinoista kaivattiin lisätietoa. 

Lue blogin toinen osa täältä!

Voit tutustua Viisas typpikierto -hankekonsortion tekemiseen osoitteessa www.luke.fi/viisastyppikierto. Työpajat toteuttivat N-Fiksu- ja N-Teho -hankkeet. 


Droonit – Maatalouden uusi työkone? -webinaari tarjosi katsauksen droonien käyttöön maataloudessa

Maatalous ja teknologia kohtasivat ”Droonit – Maatalouden uusi työkone?” -webinaarissa, joka järjestettiin 19.3.2025. Tapahtuma kokosi yhteen alan asiantuntijat ja kiinnostuneet kuulijat pohtimaan droonien tarjoamia mahdollisuuksia viljelijöille sekä niiden käytön tehostamista ja kehittämistä maatalouden tarpeisiin.

Webinaarin aikana kuulijat pääsivät sukeltamaan droonien maailmaan neljän asiantuntijan johdolla. Esityksissä käsiteltiin droonien roolia kasvinviljelyssä, telakkadroonien mahdollisuuksia automaattisessa peltojen kuvauksessa sekä tekoälyn ja droonien yhteistyötä hukkakauran kartoittamisessa. Lisäksi keskusteltiin droonien keräämän datan myyntimahdollisuuksista ja siitä, voisiko drooni olla tulevaisuudessa yksi maatalouden arjen keskeisimmistä työkaluista.

Puhujina webinaarissa olivat:

Aleksi Kärnä, Oulun ammattikorkeakoulu:

”Drooni ei tosiaan tallo kasvustoa eikä tiivistä maaperää, kun se lentää ilmassa. On mahdollista saada ajantasaista kasvustotietoa vaikka samalta päivältä kasvukauden aikana. RGB-kameralla otetaan kuvia, hinnat lähtevät noin 1000 €, ja multispektrikameralla tarkempaa tietoa, hinnat noin 5000 € eteenpäin.”

Juha Suomalainen, Maanmittauslaitos:

”Perinteinen mies ja drooni -tekniikka on älyttömän työvoimavaltaista ja ei kovin tehokasta. Meillä on paljon tutkimusta liittyen autonomiseen lentämiseen ja toimintaan näillä systeemeillä. Meillä on testialueita, missä näitä systeemejä voidaan testata laillisesti ja luvallisesti.”

Jarmo Pylkkö, Datanyt Automation:

”Tekoäly analysoi droonin ottamia kuvia ja etsii hukkakauraa. Hukkakaura-skannerilla pystytään käymään pellot läpi kuva kuvalta, metri kertaa metri neliön paloissa, ja ilmoittamaan isännälle, että täältä löytyi tällainen kasvi.”

Petri Linna, Tampereen yliopisto:

”Datatuote voidaan viedä kauppapaikkaan, jossa sitä voidaan myydä tai jakaa avoimesti. Käytännössä datan jakaminen tarkoittaa, että viljelijä tai kuka sen on tilannut, on sopinut näistä asioista ja siitä, miten dataa voidaan käyttää tai muut voivat käyttää sitä.”

Mikäli et ehtinyt osallistua livenä tai haluat palata esityksiin myöhemmin, webinaarin tallenteet ovat nyt katsottavissa tästä linkistä.

Webinaarin järjestivät yhteistyössä hankkeet Vertaistekno (EU:n maatalous- ja maaseuturahoitus), Living Lab Data (Maa- ja metsätalousministeriö), Robocoast EDIH (Euroopan komissio) ja OSAAJAVERKKO (ESR+). Kiitämme kaikkia rahoittajia ja yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistivat tapahtuman.

Salaojakastelulla ja datalla kannattavuutta peltoviljelyyn

Salaojakastelulla voi olla merkittävä rooli suomalaisen maatalouden kannattavuuden parantamisessa, erityisesti muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Tämä kastelutekniikka hyödyntää peltojen valmiita salaojajärjestelmiä, joihin tarvitaan putkiston lisäksi säätökaivo ja pumppu pohjaveden korkeuden ylläpitämiseksi ja jakamiseksi kasveille kasvukauden aikana.

Tekniikka tarjoaa viljelijälle mahdollisuuden hallita paremmin pellon kosteustasapainoa ja vähentää satojen menetyksiä kuivina kausina, samalla kun se auttaa varautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ääri-ilmiöihin, kuten kuivuuteen.

Kohti optimaalisia kasvuolosuhteita

Kastelu toimii nostamalla matalan pohjaveden pintaa, eli täysin kyllästetyn maaperän aluetta. Tältä alueelta vesi nousee kapillaarisesti juurikerrokseen. Huomattavaa on myös, että maaperän kosteustason kasvattamisella on kertautuvia vaikutuksia: kasveille on saatavilla enemmän vettä, mutta myös tämän vedensaanti helpottuu. Lisäksi sopiva kosteus edistää maaperän mikrobitoimintaa ja siten esimerkiksi maaperän typen mineralisoitumista kasvien saataville.

Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että salaojakastelu voi vähentää sadon vesipuutetta, mikä johtaa parempaan satojen määrään ja laatuun. Tämä parantaa maatilojen tuottavuutta ja pitkällä aikavälillä auttaa parantamaan viljelyn taloudellista kestävyyttä.

Data ja teknologia avuksi

Salaojien kautta tapahtuva kastelu ilman vaikutusten teknistä seurantaa voi kuitenkin olla arpapeliä, sillä jokainen lohko reagoi eri tavalla samaan pumpattuun vesimäärään. Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi maalajin vedenjohtavuus, ojaston syvyys ja laajuus, padotuskaivon korkeus ja luonnollisen pohjaveden pinnan käyttäytyminen alueella.

Pumppuun kytketty virtausmittari yhdessä ojaston keskelle asennetun pohjavesiputken ja eri syvyyksille asennettujen kosteusmittareiden kanssa antavat jo melko hyvän kuvan kastelun toimivuudesta. Toki kastelun vaikutus todennäköisesti vaihtelee lohkon eri osissa, ja lopullinen onnistuminen mitataan vasta satokartoittimella.

Tiedon keräystä yhteistyössä

Koska laitteistojen ja järjestelmien kehittäminen saattaa olla taloudellisesti haastavaa yksittäisille viljelijöille, yhteistyö tutkimusorganisaatioiden ja maatalouden neuvontapalveluiden kanssa on keskeistä järjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Yhteistyö peltodatan keräämisessä on tyypillisesti kaikkien osapuolten etu. Viljelijä saa kehitettyä toimintaansa ja arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi, tutkijat saavat dataa ja neuvontapalvelut kokemusta parhaiten toimivista käytänteistä, teknologioista ja menetelmistä.

Hyödyntämätön mahdollisuus

Kokonaisuudessaan salaojakastelu on tärkeä työkalu maatalouden kannattavuuden tukemisessa Suomessa ja sen kehittäminen ja laajempi käyttöönotto voivat auttaa viljelijöitä sopeutumaan muuttuviin ympäristöolosuhteisiin ja varmistamaan jatkuvan tuotannon. Suomen peltoalasta säätösalaojitettua peltoa on vain murto-osa ja salaojakastelun piirissä vieläkin vähemmän. Potentiaalia on siis vielä merkittävästi hyödyntämättä.

Petri Linna ja Antti Halla, Tampereen yliopisto
Sauli Jaakkola ja Jari Ruski, Pyhäjärvi-instituutti

Kirjoittajat ovat kehittäneet salaojakastelua ja siihen liittyviä teknologisia ratkaisuja Satakunnassa.

Työtä on aiemmin esitelty esimerkiksi Maataloustieteen päivillä ja kansainvälisessä Mipro-konferenssissa.