Kahden hevosalan ammattitaitoisen yrittäjän puheenvuorot johdattivat kannattavuusteemaan. Tuisku Kivikoski-Vainio, Kiva-Talli Oy, kertoi työstään hevosten hoitopalveluissa ja kilpaurheilussa. Suvi Perttunen on erikoistunut Orimattilassa hevosten kuntoutuspalveluihin. Hyvä maine sekä monipuolinen ammattitaito tukevat kummankin yrittäjän toimintaa.

Samalla käytiin läpi kansainvälisiä esimerkkejä. Olisiko näistä löydettävissä keskustelua uudistavia näkökulmia kotimaiseen keskusteluun? Oheiset kuusi näkökulmaa nousi keskustelun keskiöön.

1. Puolihoito ja itsehoito

Työmenekki on yksi hevosyritysten keskeisistä kustannustekijöistä, ja määrittää pitkälle myös omaa jaksamista. Moni talli pohtii parhaillaan vaihtoehtoja täysihoidon, puoli- ja itsehoidon välillä. Kiva-tallilla itsehoidon käytännöt ovat olleet toimivia, ja asiakkaiden kanssa on muodostunut tärkeä keskinäisen avun piiri. Toki edellytyksenä onnistumiselle on yhteinen ajattelu vaikkapa siisteyskäsitysten ja tarkkuuden suhteen. Joustavuutta yrityksen tiukkaan säätelyyn (työaikalainsäädäntö) oli löydetty muun muassa yrityksen rinnalle sijoittuvan seuratoiminnan kautta.

Kaikkia askareita ei kuitenkaan pysty siirtämään vapaaehtoisten tehtäväksi. Ja asiakkaita voi myös alkaa ärsyttämään, mikäli kaikki mahdolliset lisäpalvelut on siirretty erillisen hinnoittelun alaisuuteen.  Täysihoidon malli voi osaltaan lisätä asiakkaiden sitoutumista ja luottamusta yhtenäiseen tekemiseen.

Suvi Perttusen hevosten kuntoutuspalvelut sijaitseva Orimattilan hevoskylässä. Suvin ammattitaito ja tuntemus sekä ratsuista, että ravureista mahdollistaa monipuolisen hevosten kuntoutuksen sekä katkeamattoman valmennuksen.

2. Teknologian ja koneellistamisen mahdollisuudet

Työtehtävien koneellistaminen tarjoaa mahdollisuuksia omien askeleiden säästämiseen, ja tuotantoyksikköjen koon kasvattamiseen. Esimerkiksi hollantilaisella Stoeterij Black Horses –tilalla on pystytty perustyövaiheet koneellistamaan lähes kokonaan (ruokinta, kuivittaminen, lannankäsittely), ja iso eläinlauma hoidetaan vähäisin ihmismäärän voimin. Palkatuista työntekijöistä koituu aina isoja kustannuksia.

Kaikki tilat eivät kuitenkaan halua edetä näin pitkälle, vaan tekevät teknologiahankintoja harkitummin ja kohdennetusti. Edeten askel kerrallaan, ja välttäen kohtuutonta lainanottoa.

Ranskassa maatilojen konekustannuksia oli minimoitu aktiivisen osuustoiminnan kautta. Ns- Cuma-osuuskunnilla voi olla varsin laaja konekanta, jossa konehankintojen hinnat minimoidaan tiiviin yhteistyön kautta.

Toki koneiden käyttöastetta on mahdollista laajentaa myös ostopalveluiden kautta, mikä Suomessa on ehkä yleisempi käytäntö. Myös leasing ja koneiden vuokraus voivat paikoitellen tarjota toimivia ratkaisuja koneiden käyttötarpeeseen.

3. Oman tuotannon brändäys

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu useinkin tietty nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Espanjalainen Casa Bartuelo on monipuolinen maatila, joka on avoimen ylpeä suvun pitkistä perinteistä sekä alkuperäisroduistaan. Oheinen kuva kertoo viesteistä, joita markkinoinnin ja viestinnän kautta tuodaan esille.  Muun muassa oman tilan ympäristöarvoja tuodaan rohkeasti esille.   ”Mikään ei ole luonnollisempaa ja kunnioittavampaa kuin syödä sitä, mitä maa tarjoaa kuhunkin aikaan vuodesta”.  ”Puolustat ihmisten oikeutta ravitsevaan ruokaan, ja oikeutta päättää omasta ruokajärjestelmästä”. https://www.casabartuelo.es/quienes-somos/

Suomalainen maaseutukeskustelu kuulostaa monesti aivan erilaiselta. Pinnalla on useinkin ongelmat, joita tekemiseen saattaa liittyä. Tämä suomalaisen negatiivisuuden vyöry voi selittyä monella tavalla: median tarpeilla kärkevään uutisointiin ja somen tuottamalla kuplautumisella ääriajattelijoiden parissa. Aika monesti myös asiantuntijoiden puheenvuorot ovat vahvan ongelmakeskeisiä, mikä tapahtuu hankerahoitteisuuden näkökulmasta.

Ehkä voisimme alkaa opetella keskieurooppalaista ylpeyttä oman tekemisen ja oman maan vahvuuksien ympärillä, unohtamatta toki myöskään vahvaa käytännönläheistä tekemistä haasteiden ratkaisun ympärillä?

4. Lisää säätely ja valvontaa?

Suomalaisen ajatteluun ja toimintakulttuuriin liittyy myös vahva säätelyvaltaisuus. Moni paikalla ollut hevosyrittäjä kertoi, miten aikaa ja rahaa kuluu taistoista eri alojen virkamiesten kanssa: Museovirasto, verottaja, kunta sekä myös lainoittavat pankit ja suuryritykset, joiden kanssa omat edut saattavat joskus joutua ristikkäin.

Onko tässäkin kohdin kulttuurimme vinoutunutta? Onko meillä varaa pitää hevosalan yrittäjiä ahdingossa ja tuottaa heille lisäkustannuksia digiajassa nopeasti lisääntyvän säätelyn ja valvonnan kautta? Miksi emme luota ammattilaisten omaan harkintaan? Moneen kohtaan halutaan ulkopuolisia tarkastajia, jotka on koulutettu katsomaan asioita kapeasti, vain oman tehtäväalan näkökulmasta.

Toki hevosalalta tarvitaan myös omaa aloitteellisuutta ja muutoskykyä, jolloin palveluita käyttävä asiakas voi varmistua hevosten hyvinvoinnista, talliyhteisön hyvästä ilmapiiristä ja ympäristötarpeista. Silloin myös yrittäjällä on antaa valvovalle viranomaisella selkeä vastaus esimerkiksi ohikulkijaa kiinnostavia laidunkäytännöistä, tai loimituksen periaatteista.

Kansallista yhteishenkeä kuitenkin tarvitaan. Yrittäjä ei voi olla pelkästään hallinnoinnin kohde. Pankkien on lainanannossa kannettava yhteiskuntavastuuta myös harventuvasta maaseutuasutuksesta.

Hevosalalla on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Se tuottaa isolle joukolle ihmisiä tärkeitä hyvinvoinnin ja elämän arvokkuuden kokemuksia.

Ehkä sen puitteissa löytyy myös kultajyviä, joilla tuotamme kokonaan uusia ratkaisuja mielenterveyden kasvaneisiin haasteisiin. Talleilla kasvaa digia-ajan nuoria, joilla on kykyä työntekoon, elämänhallintaan, ja jopa johtajuuteen liittyvään vastuunottoon.

5. Kallis energia

Energiakustannukset ovat yksi hevostilan yksi isoista kustannuseristä. Sähkön ja polttoaineiden hinnannousu tuottaa monelle yrittäjälle harmaita hiuksia.

Pinewood Stables Oy on hakenut tähän uusia ratkaisuja. Uusi asuin- ja majoitustila on passiivitalo, jonka energiataloutta on ajateltu jo rakennusvaiheessa. Rakennus on tehty patentoidun aaltopuu-tekniikan avulla massiivipuusta sekä oljesta ja savesta.

Tämän lisäksi hyödynnetään kompostoituvasta hevosenlannasta saatavaa lämpöä. Varaajaan saapuva vesi voi olla jopa 35-asteista, mutta suurimman osan vuoden noin 20-asteista. Alkuun tällä lämmöllä kuivattiin varusteita ja lämmitettiin tallin huoltotiloja. Nyt järjestelmä ulottuu myös asuinrakennukseen.

Lämmöntalteenottojärjestelmä on yrityksen oma innovaatio, mitä on testattu ja kehitetty jo 22 vuoden ajan. Järjestelmä on rakenteeltaan yksinkertainen ja helposti toteutettavissa. Lantavaraston lattia lämmittää keräysputket. Lanta kerätään koneellisesti karsinoista, joiden väliseinät ovat aukeavat. Kompostoitunut lanta palautetaan peltoon parantamaan pellon hiilensidontaa ja tuottokykyä.

6. Villi kortti: luonnonlaitumet

Työpajan viimeisenä aiheena nostettiin esille tulevaisuuden kortti liittyen Keski-Euroopassa yleiseen luonnonlaiduntamiseen ja pysyviin laitumiin. Meillä taajamien läheiset hevoslaitumet ja -tarhat saattavat useinkin olla pieniä. Laajoihin luonnonlaitumiin liittyy monia etuja kuten monimuotoinen laidunkasvillisuus, runsas liikkuminen ja hevosten ylipainon parempi hallinta sekä edullinen laidunruokinta jatkuvasti pidentyvän kasvukauden myötä.

Olisiko tässä tulevaisuuden win-win-ratkaisu, joka turvaa osaltaan maaseutumaisemien pysymistä avoimina ja hoidettuina sekä monimuotoisen maaseutuluonnon ylläpitämistä laidunnuksen kautta? Toki ratkaisun kehittely edellyttää osaltaan petoeläinkysymysten hyvää hallintaa.

Kirjoittajina olivat Anja Yli-Viikari, Luonnonvarakeskus ja Tea Elstob, Työtehoseura. Työpaja järjestettiin EunetHorse- ja Vake-hankkeiden (Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit) yhteistyönä. Rahoittajina ovat olleet Horizon tiedeohjelma ja Euroopan Unionin Maaseuturahoitus. 

Kuva: Iina Hulkkonen

Anja Yli-Viikari ja Tea Elstob