Paalikalvojen värillä on väliä

Kesä 2026 on näyttäytynyt ainakin Keski-Suomessa hyvänä nurmivuotena. Rehua on saatu kerättyä jo ensimmäisellä kierroksella suuret määrät ja laatukin näyttäisi olevan pääsääntöisesti hyvää. Ennen toista kierrosta on hyvä hetki kerrata paalikalvomuovien väreihin liittyviä asioita. Paalikalvoa valitessa huomiota kannattaa kiinnittää muuhunkin kuin hintaan.

Paalauksen jälkeen muovit joutuva Suomessa koville. Paalit kohtaavat Suomen vaihtelevia säärasituksia, kuten auringon UV-säteilyä, sadetta, tuulta, lunta sekä jäätä. Muovien on kestettävä myös hieman mekaanista rasitusta, joudutaanhan niitä siirtelemää ja saattaapa joku lintukin niitä ”rapsutella” ruokaa etsiessään. Muoveihin lisätäänkin valmistusvaiheessa erilaisia lisä- ja väriaineita näitä riskejä torjumaan.

Valkoinen paalikalvo ja sen ominaisuudet

Valkoisessa paalikalvossa käytetään lisäaineena yhtä yleisintä lisä- ja väriainetta, titaanidioksidia (TiO₂). Tämä tekee muovista valkoista ja peittävää. Se myös heijastaa valoa takaisin, jonka vuoksi vaaleiden paalien pinta pysyy tummia paaleja viileämpänä. Titaanidioksidi suojaa muovia myös UV-säteilyltä estäen muovin haurastumisen auringonpaisteessa. Titaanioksidin lisäksi valkoisessa paalimuovissa saatetaan käyttää myös muita UV-stabiliointiaineita. Valkoiset ja muut vaaleat paalit eivät kuumene auringon vaikutuksesta yhtä paljon, kuin tummat. Suorassa auringonpaisteessa, kuumissa ja tuulisissa kohteissa ilman sääsuojaa säilytettäville paaleille näkeekin suositeltavan usein nimenomaan vaaleata muovia.

Musta paalikalvo ja sen ominaisuudet

Mustassa paalikalvossa käytetään lisä- ja väriaineena usein hiilimustaa (carbon black). Hiilimusta suojaa tehokkaasti UV-säteilyltä, sekä lisää muovin sään kestävyyttä ja mekaanista lujuutta. Musta väri ei päästä valoa läpi, mikä voi suojata rehuja muun muassa homeilta ja hiivoilta. Musta imee itseensä auringon valoa ja lämpöä, mikä voi auttaa jäätyneiden paalien sulamisessa keväällä. Musta väri saattaa estää myös lintujen aiheuttamia vahinkoja, sillä madoilta näyttävät heinänkorret eivät näy mustan kalvon läpi. Näiden syiden vuoksi mustaa paalikalvomuovia on alettu suosimaan etenkin pohjoisella pallonpuoliskolla maataloutta harjoittavilla tiloilla.

Värillisissä paalikalvoissa muutakin hyvää kuin ulkonäkö

Värillisissä kalvoissa käytetään väriaineina erilaisia orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä vaihtelevasti värien ja niiden sävyjen vaatimusten mukaisesti. Osassa saatetaan käyttää seassa myös titaanidioksidia, mutta määrät ovat pieniä.

Värillisten paalikalvomuovien valintaan voi ohjata myös muut tekijät. Ainakin ruotsalainen TrioWorld tuottaa pinkkejä, sinisiä ja keltaisia paalikalvomuoveja, joiden myyntihinnasta 3 €/rulla on ohjattu hyväntekeväisyyteen. Niiden tarkoituksen on lisätä ihmisten tietoisuutta rinta- ja eturauhas-, sekä lasten ja nuorten syövistä. TrioWorld uutisoi vuonna 2024, että näitä muoveja ostamalla oli tuettu siihen mennessä 1,7 miljoonalla eurolla paikallisia syöpäjärjestöjä.

Väri vaikuttaa kierrätysominaisuuksiin

Valkoiset paalikalvomuovit

Titaanidioksidi muuttaa paalikalvomuovin materiaaliominaisuuksia, jonka vuoksi valkoiset muovit tulee erotella kierrätystä varten erilleen muista väreistä. Valkoinen on kierrätyksen kannalta kuitenkin arvokkain väri, sillä siitä voidaan jatkojalostaa minkä värisiä muoveja tahansa kierrätysprosessin aikana.

Mustat ja värilliset paalikalvomuovit

Mustan muovin voi lajitella värillisten, eli kaikkien muiden paitsi valkoisten muovien sekaan. Koneellisessa lajittelussa musta on haastava väri, sillä se ei heijasta valoa, eikä sitä näin ollen pystytä lajittelemaan lähi-infrapunaspektroskopiaa (NIR) hyödyntävillä laitteilla. Paalikalvojen osalta tämä ei kuitenkaan ole Suomessa ongelma, ainakaan tällä hetkellä. Paalikalvomuovit tuleekin lajitella syntypaikalla, eli viljelijöiden toimesta maatiloilla ennen niiden noutoa.

Raidalliset paalikalvomuovit

Raidallisia paaleja tehdessä ei kannata sekoittaa valkoista paalikalvoa muiden värien kanssa. Valkoraidalliset paalit eivät nimittäin käy samassa prosessissa kierrätettäviksi edellä mainitun titaanidioksidin vuoksi. Mikäli valkoraidallisia muoveja löytyy, ne tulee hävittää sekajätteenä. Muita värejä, myös mustaa, voi sekoitella omaa värisilmää miellyttäviksi yhdistelmiksi aivan rauhassa.

Mahdollisuus maksuttomaan kierrätykseen suoraan tilalta

Ostaessasi paali- tai aumamuovia Suomen maatalousmuovien Kierrätys Oy:n jäsenyrityksiltä, saat tilata niille maksuttoman noudon Sumakin kautta. Sumakin keräilystä materiaali päätyy kierrätykseen uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kierrätystä varten paaliverkot pitää erotella sekajätteeseen. Tämän jälkeen paalikalvomuovit lajitellaan valkoiseen ja värilliseen kasaan. Kun kasaan on kertynyt vähintään 500 kg verran paalikalvomuoveja (tai aumamuoveja), voit tilata niille maksuttoman noudon suoraan tilalta Sumakin äpin kautta. Äppi löytyy omasta sovelluskaupastasi nimellä SuMaKi noutotilaus. Yhteistyö lähialueen viljelijöiden kanssa on tässäkin valttia, sillä mitä useampi ilmoitus tulee yhtä aikaa samalta kylältä, sen nopeammin noutokuljetus saapuu ne hakemaan. Lisää tietoa Sumakin verkkosivuilta: https://maatalousmuovienkierratys.fi/noutotilausehdot

Kolmen pointin muistilista paalikalvomuovien käyttöön

  1. Jos haluat käyttää vain yhdenväristä paalikalvoa, kannattaa ostaa valkoista paalikalvoa.
  2. Jos haluat käyttää useamman värisiä paalikalvoja, osta mitä tahansa muuta, mutta älä valkoista paalikalvoa.
  3. Kierrätä lajitellut paalikalvomuovit Sumakin maksuttoman noutokuljetuksen kautta, niin hyödynnät jo oston yhteydessä maksetun kierrätysmaksun.

Blogi on tuotettu osana Kestävä maatalousmuoviketju, KeMu -hanketta, jota toteutetaan Jamkin ja MTK-Pohjois-Savon voimin Euroopan maaseuturahaston ja Elinvoimakeskusten tuella. 

 

Lähteet:

  • Beetchma, J. (2026). Titanium Dioxide: How to select the right pigment for coatings?Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.specialchem.com/coatings/guide/titanium-dioxide.
  • CAPOT. (2021).  SPECIALTY CARBON BLACKS
    FOR PLASTICS. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.cabotcorp.com/-/media/files/guides/specialty-carbon-blacks/application-guide-specialty-carbon-black-for-plastics-application-overview.pdf?la=en&rev=c880c637b6104308a4fb12d29a59f368&hash=2933800A828EAB579222EB72D8AE5BBB.
  • Ecewrap. (2024).How To Choose Silage Film? Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://ezewrap.com/how-to-choose-silage-film/.
  • Hankkija. (Ei pvm.). Tue hyväntekeväisyyttä värillisillä käärintäkalvoilla. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://www.hankkija.fi/tuotantopanokset/maatalousmuovit/ia-tue-hyvantekevaisyytta-varillisilla-kaarintakalvoilla-2051830/ .
  • Sumaki. (Ei pvm.). Sumaki noutotilaus. Luettu 2.7.2026 osoitteesta: https://maatalousmuovienkierratys.fi/noutotilausehdot?hsCtaAttrib=366191647954 .


Uusia käytännön työkaluja hevostallien vastuullisuuden kehittämiseen

Hevosalalla vastuullisuus näkyy arjessa monin tavoin: hevosten ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisena, ympäristövastuullisina valintoina, sujuvana talliarkena sekä vastuullisena ja kannattavana toimintana. Vuosina 2024–2026 toteutetussa Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit –hankkeessa koottiin yhteen alan hyviä käytänteitä, kehitettiin uusia työkaluja tallien käyttöön ja vahvistettiin hevosalan toimijoiden välistä yhteistyötä. 

Käytännön työkaluja tallien arkeen 

Vastuullisuuden teemat tulivat tutuiksi sadoille hevosalan toimijoille työpajoissa ja webinaareissa. Erityisesti webinaarit tavoittivat laajan yleisön ympäri Suomen, ja niiden tallenteita katsottiin ja kuunneltiin aktiivisesti myös tilaisuuksien jälkeen. Tilaisuuksissa käsiteltiin muun muassa hevosten hyvinvointia, vastuullisuusviestintää, yrityksen kannattavuutta, ympäristöasioita ja alan tulevaisuutta, samalla kun osallistujat pääsivät vaihtamaan kokemuksiaan. Lisäksi aiheita käsiteltiin artikkeleissa, videoissa, podcasteissa, uutiskirjeissä ja sosiaalisen median kanavissa. Kokonaisuus huipentui Hevoset-messuille 2026, jossa järjestettiin luentosarja ”Ajankohtaista asiaa hevosalalta” ja esiteltiin hankkeessa syntyneitä materiaaleja. 

Hankkeen järjestämät työpajat keräsivät osallistujia paikan päälle. Kuva: Marika Kuutti

 

Vastuullisuuden kehittämisen tueksi tuotettiin Vastuullinen hevosenpito-tietopankki, Vastuullisen tallitoiminnan kehittämistyökirja, sekä tallinpitäjien kokemuksiin perustuva Hyvät käytänteet -vinkkivihko. Työkalut tarjoavat talleille konkreettisia keinoja arvioida ja kehittää toimintaansa sekä tehdä vastuullisuustyötä näkyväksi omille asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen. 

Kehittämistyökirja auttaa tunnistamaan toiminnan vahvuuksia ja kehittämiskohteita sosiaalisen, ympäristö- ja taloudellisen vastuullisuuden näkökulmista. Kansainvälisesti tunnettu ESG-viitekehys on muokattu vastaamaan hevosalan käytännön tarpeita, jotta vastuullisuustyö olisi mahdollisimman helposti lähestyttävää osana tallien jokapäiväistä toimintaa. 

Vastuullisuustyö jatkuu verkoston voimin 

Hankkeen aikana tehtiin yhteistyötä lähes sadan eri tahon kanssa, aina hevosalan järjestöistä ja oppilaitoksista tutkimusorganisaatioihin sekä tallienpitäjiin. Yksi kokonaisuuden pysyvistä tuloksista onkin Vastuullisen hevosenpidon verkosto, joka jatkaa toimintaansa myös tulevaisuudessa. Verkosto kokoaa yhteen hevosalan toimijoita keskustelemaan ajankohtaisista vastuullisuusteemoista, jakamaan kokemuksia ja kehittämään alaa. 

Tavoitteena on vahvistaa tiedonvaihtoa ja varmistaa, että vastuullisuuden kehittäminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Lisäksi erillinen kehittämisryhmä jatkaa Vastuullinen hevosenpito -tietopankin sisällön päivittämistä, jotta materiaalit pysyvät ajan tasalla ja palvelevat alan toimijoita myös tulevina vuosina. 

Hankkeen tulokset saavat kiitosta 

Pohjanmaan elinvoimakeskuksen Sirkku Wacklin arvioi kokonaisuuden onnistuneen erinomaisesti ja saavuttaneen sille asetetut tavoitteet. “Hankkeen tavoitteet saavutettiin ja ylitettiin monilta osin. Hankkeen toimialueen (Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Uusimaan ELY-keskusten alueet) toimijoiden välinen yhteistyö on ollut hedelmällistä ja avannut uusia näkökulmia alan kehittämiseen. Hankkeen kautta on luotu uusia, aluerajat ylittäviä verkostoja, esimerkkinä vastuullisen hevosenpidon verkosto”, kertoo Sirkku Wacklin. 

Wacklinin mukaan tuotetut materiaalit tarjoavat konkreettisia työkaluja alan toimijoille. “Hankkeessa luodut materiaalit vastuullisen hevosenpidon kehittämisen työkaluiksi ovat selkeitä ja konkreettisia. Hankkeen viestintä on ollut aktiivista, saavuttanut laajasti hankkeen kohderyhmää ja ollut näkyvää myös toimialan ulkopuolelle.” 

Tuire Kaimion vetämä työpaja Kaustisella. Kuva: Marjo Kaivolahti-Koukkari

 

Suomen Ratsastajainliiton tallitoiminta- ja vastuullisuuspäällikkö Minna Peltonen pitää työn merkittävimpinä saavutuksina käytännön työkalujen kehittämistä ja alan yhteistyön vahvistumista. “Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit – hanke on hevosalalle merkittävä kehityshanke. Sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristövastuullisuus ovat hevosalankin keskeisiä toimintaedellytyksiä niin lyhyellä, kuin pitkälläkin tähtäimellä. Vastuullisuuteen liittyvät hyvät käytänteet ja työkalut auttavat hevosalan yrityksiä kehittämään omaa toimintaansa ja sitä kautta hevosalaa kokonaisuutena kehittymään toimintaympäristön jatkuvien muutosten edellyttämällä tavalla. Hankkeessa toteutettu vastuullisen tallitoiminnan kehittämistyökirja on houkutteleva, selkeä ja helposti lähestyttävä, konkreettinen työkalu kaikille talleille toiminnan luonteesta riippumatta”, kommentoi Minna Peltonen. 

Peltonen nostaa esiin myös syntyneiden verkostojen ja yhteistyön pitkäaikaisen merkityksen hevosalan kehittämiselle. “Hankkeen lopputulemista erityisesti on lisäksi mainittava hankkeen aikana tehty verkostoituminen ja yhteyksien rakentaminen eri toimijoiden välillä. Yhteiskuntamme tarvitsee rakentavaa keskustelua, jotta innovaatiota ja kaikkia hyödyttäviä uusia ajatuksia pääsee syntymään. Nämä tuotoksen jatkavat matkaa hankkeen päättymisenkin jälkeen, parempaa lopputulosta on vaikea toivoa.” 

Vaikutukset näkyvät myös tulevaisuudessa 

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit-hankkeen ohjausryhmä piti erityisinä vahvuuksina hankkeen ajankohtaisuutta, käytännönläheisyyttä sekä kykyä vastata hevosalan todellisiin kehittämistarpeisiin. Kehitettyjen materiaalien, toimintamallien ja yhteistyöverkostojen arvioidaan tukevan hevosenpidon vastuullisuuden kehittämistä myös tulevaisuudessa, sillä ne jäävät alan toimijoiden käyttöön Vastuullinen hevosenpito –tietopankkiin. 

Vastuulliset ja kestävät hevosenpidon mallit-hanke on saanut rahoitusta Euroopan maaseuturahastosta. Hanke toimi Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Uudenmaan Elinvoimakeskusten alueilla 2024-2026. Hanketta hallinnoi Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä osatoteuttajina Savonia-ammattikorkeakoulu, TTS Työtehoseura ry, Suomen Hevostietokeskus ry, Luonnonvarakeskus LUKE ja Hippolis ry. 

Kirjoittaja: Marika Kuutti