Biologisen typensidonnan hyödyntämistä Suomen maataloudessa on mahdollista tehostaa voimakkaasti. Nurmipalkokasvien käyttö rehuntuotannossa, viherlannoituksen ja aluskasvien hyödyntäminen typen tuottamisessa sekä palkoviljojen täysimittainen viljely voivat vähentää väkilannoitetypen käyttöä 60 % vuoden 2012 tasolta. Fossiilista energiaa säästyy, koneketjujen energiankulutus mukaan lukien, yli 3000 TJ vuodessa. Se vastaa samaa energiamäärää, kuin maa- ja puutarhataloudessa käytettiin vuonna 2010 polttoöljynä lämmitykseen ja viljankuivaukseen.
Biologisen typensidonnan edellytyksiä säästää fossiilista energiaa lähestyttiin eri tuotantomuotojen ja viljelykasvien nykylaajuuden kautta. Karjanlanta otettiin huomioon, mutta ei lannan käytön mahdollista tehostumista tulevaisuudessa. Laskelmissa pellon käytön oletettiin muuttuvan vain biologisen typensidonnan tehostamiseen liittyen, eikä esimerkiksi peltojen energiatuotannon lisääntymisen myötä. Palkokasvien lisäämismahdollisuuksiin suhtauduttiin rohkeasti, mutta mm. viljelykierron ja maalajien asettamat rajoitteet huomioiden. Väkilannoitetypen valmistukseen kuluva energiamäärä laskettiin vuoden 2012 tehokkaimman valmistustekniikan perusteella. Palkokasvien viljelyn lisäämiseen liittyvä konetöiden energiankulutuksen muutos laskettiin koneketjujen energiankulutusmittauksiin pohjautuen.
Selvitys osoittaa väkilannoitetypen käytön ja siihen liittyvän fossiilisen energian kulutuksen merkittävän vähentämisen olevan mahdollista biologisen typensidonnan avulla. Muutoksen toteutumista voivat edesauttaa energiansäästöön liittyvät politiikkapäätökset. Tärkeällä sijalla viljelyjärjestelmien kokonaisvaltaisen ja laajan kehittämisen kannalta on viljelijöiden oma motivaatio. Kannattavuutta kohentavien päätösten ohella motivaatiota ruokkivat lisääntyvä huoli peltojen kasvukunnosta ja halu vähentää kalliin väkilannoitetypen käyttöä.
Lue lisää raportista: Biologinen typensidonta fossiilisen energian säästäjänä
Vain kirjautuneet käyttäjät voivat kommentoida
Kirjaudu sisään Luo uusi tili