Kasviksia kotimaasta – raportti ja politiikkasuositus

Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa VegUp-hankkessa tarkasteltiin suomalaisen kasvistuotannon laajentamismahdollisuuksia kysynnän kasvaessa. Työssä hyödynnettiin monipuolisesti tilasto-, asiantuntija- ja tutkimustietoa sekä kerättiin alan toimijoiden näkemyksiä. Tuloksista on julkaistu raportti sekä politiikkasuositus.

Löytyykö kotipuutarhastasi Hankkijan Herkkua tai Osmolan Kasvattia

Luonnonvarakeskus etsii puutarhamarjojen geenipankkiin vanhoja karviaismarjalajikkeita. Tätä nykyä Kansalliseen geenipankkiin on hyväksytty tai ehdolla lähes viisisataa hedelmä- tai marjakasvikantaa, ja karviaislajikkeita löytyy 17.

Viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden ja kestävän käytön turvaaminen on tärkeää. Ensinnäkin Suomen olosuhteisiin sopeutuneet pelto- ja puutarhakasvien geenivarat ovat maatalous- ja puutarhatuotantomme perusta, ja myös osa kriisi- ja huoltovarmuutta.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Maarit Heinonen puhui aiheesta tänä vuonna 2025 Helmiseminaarissa, jonka järjesti Kehitysyhtiö SavoGrown Monimuotoisuuden lisääminen marjatiloilla -hanke.

Hyödyllinen puna-apila -tietokortti

Puna-apila on syväjuurinen monivuotinen valkuaispitoinen nurmipalkokasvi ja erinomainen rehu märehtijöille. Puna-apila on myös paljon muuta. Se pystyy sitomaan ilmasta typpeä juuriston nystyröissä elävien typensitojabakteerien avulla, eikä siten tarvitse väkilannoitetyppeä.  Puna-apila parantaa maan rakennetta ja lisää maan orgaanisen aineen määrää, sen viljely edistää luonnon monimuotoisuutta ja hyödyttää pölyttäjiä, lintuja sekä maan mikrobeja. Puna-apilaa viljellään tavallisimmin heinäkasvien kanssa seoksena säilörehu- ja viherlannoitusnurmissa. Puna-apilaa ja muita apiloita voidaan viljellä myös viljan aluskasvina sitomaan typpeä ja suojaamaan maan pintaa eroosiolta.

Suomen maatalous ja ilmastonmuutos -kalvosarja

Kalvosarjassa käydään läpi miten ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen maatalouteen, mitä hillintä ja sopeutuminen tarkoittaa, ja mitä käytännön toimia jo tehdään ja miten niitä arvioidaan.

Kalvosarja soveltuu esimerkiksi maatalousalan opetuksen tueksi.

Materiaali on tuotettu Armas- ja Precilience-hankkeiden työajalla.

 

Tietokorttisarja biokaasulaitoksen perustamisen tueksi

Tietokortit tarjoavat tietoa biokaasulaitoksen perustamiseen liittyvistä asioista, kuten lupa-asioista ja sopivan biokaasuteknologian valinnasta. Lisäksi korteissa käsitellään biometaanin jalostusta, myyntiä ja jakelua koskevia vaatimuksia. Tietokortit sisältävät myös hyödyllistä tietoa mädätteen separointitekniikoista sekä käytännön vinkkejä biokaasulaitoksen suunnitteluun. Tietokortit on suunnattu toimijoille, jotka suunnittelevat biokaasulaitoksen perustamista. Tietokortit on tuotettu Hämeen ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä Euroopan unionin osarahoittamassa Biokaasua hiiliviisaasti ja ravinteet kiertoon Kanta-Hämeessä (BioKanta) -hankkeessa.

IPM-viljelyn tietokortit

EU:n Pellolta pöytään -strategian tavoitteena on vähentää kasvintuotannossa käytettävien kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä ja niiden aiheuttamia riskejä 50 % vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamista edistävät IPM:ssä (integroitu kasvinsuojelu) kattavasti käyttöönotettavat tehokkaat ja taloudellisesti kannattavat ei-kemialliset ja kemiallisten valmisteiden käyttöä tarkentavat kasvinsuojelumenetelmät.

Itua ja vastetta -hankkeessa tuotettiin tietoa ennakoivien ja suorien IPM-menetelmien biologisesta ja taloudellisesta tehokkuudesta maantieteellisesti ja tuotantosuunniltaan erilaisissa tuotantoympäristöissä. Lisäksi hanke edisti kasvinsuojelun systeemitason suunnittelua ja toteutusta sekä lisäsi viljelijöiden, neuvonnan, elintarvikeyritysten ja tutkimuksen tietoisuutta IPM:n periaatteista.

Yhtenä tuotoksena hanke julkaisee ohessa tietokorttisarjan AgriHubin tietopankissa.

Hankkeen toteuttivat: Luonnonvarakeskus, Nautasuomi Oy, Nylands Svenska Lantbrukssällskap, Luomuinstituutti sekä Fazer Mylly. Hanke toteutettiin vuosina 2022 – 2025 ja sen rahoitti Maa- ja metsätalousministeriö (Makera).

Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä (MaaElli) -hanke

Maaseudun energia- ja liikenneköyhyys ilmiöinä – MaaElli -hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä energia- ja liikenneköyhyydestä maaseutukontekstissa sekä löytää keinoja ja toimenpiteitä, joilla aiheeseen voidaan vaikuttaa eri tasoilla. Tutkimus painottui maaseutualueiden asukkaiden näkökulmaan, mutta sisälsi myös yritysnäkökulman.

Tietokortti johtaa hankkeen tutkimusraporttiin. Siinä jäsennetään energia- ja liikenneköyhyystutkimusta ja -indikaattoreita, esitellään tutkimushankkeessa kerätty aineisto ja saadut tulokset sekä annetaan toimintasuosituksia energia- ja liikenneköyhyyden vähentämiseksi maaseutualueilla.

DIGITALISAATIO AGROEKOLOGIAN EDISTÄJÄNÄ: KANSALLINEN TIEKARTTA SUOMESSA – LUONNOS

Raportti ”Digitalisaatio agroekologian edistäjänä: kansallinen tiekartta Suomessa” (Liisa Pesonen, Luke) tarkastelee digitaalisten työkalujen ja teknologioiden mahdollisuuksia agroekologisen maatalouden edistämisessä. Tavoitteena on rakentaa kestävä ja joustava maatalousjärjestelmä, joka yhdistää digitaaliset välineet agroekologisiin periaatteisiin. Raportissa tarkastellaan nykytilannetta, institutionaalista ja poliittista ympäristöä, agroekologian suuntauksia sekä digitalisaation mahdollisuuksia.

Suomessa maatalouden kehittämisessä korostuvat ruoantuotannon tukeminen, ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin vaaliminen sekä alueellinen kehitys. Digitaalinen kompassi ohjaa digitalisaatiokehitystä, mikä auttaa eri toimialoja, mukaan lukien maatalous, ottamaan digitaalisia työkaluja käyttöön. Agroekologian tutkimus ja käytännön sovellukset ovat keskeisiä tulevaisuuden tavoitteita.

Raportissa korostuu tarve kouluttaa asiantuntijoita, jotka ymmärtävät sekä agroekologian että digitaaliset teknologiat. Datan hyödyntäminen ja jakaminen on myös tärkeää, jotta viljelijät voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Lisäksi kansallisen maatalouspolitiikan (CAP) rooli on tärkeä siirtymän tukemisessa, ja hallinnolliset toimenpiteet pyrkivätkin edesauttamaan kestävän ruoantuotannon edistämistä.

Keskeisiä toimenpiteitä ovat datan omistajuuden selkeyttäminen, koulutuksen rahoituksen tukeminen, sekä kilpailullisten edellytysten luominen agroekologisille tuotteille. Raportin loppupuolella esitetään haasteita, kuten osaamisen puute, taloudelliset esteet ja keskittyneiden markkinoiden ongelmat, jotka voivat hidastaa siirtymistä kohti kestävämpää maataloutta.

Policy Brief – Build public trust: Six factors for increasing wind power acceptance; LandUseZero

The Policy Brief 2024 emphasizes the need to build public trust in wind power as the European Union aims to transition to cleaner energy sources, particularly through initiatives like the Wind Power Action Plan. Despite wind power’s recognized benefits, rapid deployment can elicit concerns from local communities, heightened by shifting political landscapes and regulations. To address these challenges, the brief outlines six key recommendations for developers and decision-makers: 1) Acknowledge community concerns about wind turbine impacts and leverage scientific research for transparency; 2) Implement a mitigation hierarchy to minimize adverse effects on wildlife; 3) Clearly communicate the economic and non-economic benefits of projects during planning; 4) Engage local communities early in the process to foster trust; 5) Ensure the participation of marginalized voices alongside the majority; and 6) Help communities see how wind energy supports wider clean energy goals. These factors contribute to the social acceptance of wind projects, which is essential for the successful integration of wind energy into local economies. In addition, the brief discusses the varied experiences of different countries in wind power development, with Denmark leading in wind electricity generation. It calls for further research into the impacts of wind power on wildlife, health, and community acceptance to enhance practices and foster sustainable energy transitions.

KUNTANIELU, Opas maankäyttösektorin ilmastotoimien hyödyntämiseen kuntien ilmasto- ja luontotyössä

Monet kunnat ovat edelläkävijöitä tavoitellessaan hiilineutraaliutta, jolloin kasvihuonekaasupäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa ilmakehästä hiilinieluihin. Tämä opas tukee kunnan toimia tavoitteiden kannalta tärkeällä maankäyttösektorilla, eli maankäytön, maankäytön muu-tosten ja metsätalouden (Land Use, Land Use Change and Forestry, LULUCF) alalla. Maankäyttösektori kattaa laajan kirjon erilaisia toimia metsä- ja viljelysmailla, ruohikkoalueilla, kosteikoilla ja rakennetuilla alueilla. Laajuutensa vuoksi maankäyttösektori on tärkeä myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitämi-sen kannalta. Oppaan lähtökohtana on, että maankäyttösektorin toimet ovat osa kunnan ilmasto- ja monimuotoisuustyötä. Opas korostaa kunnan maankäyttösektorin nykytilan ja sen todennäköisen pe-rusuran selvittämistä sekä ilmastotoimien suunnitelmallista toteuttamista. Kunnan laatima ilmasto-suunnitelma luo pohjan yhteistyömahdollisuuksille eri tahojen kanssa realististen ja vaikuttavien il-masto- ja luontotoimien toteuttamiseksi.
Eri toimien vaikutukset nielukehitykseen tai maankäytön päästöihin vaihtelevat huomattavasti. Opas korostaa, että vaikuttavimpien toimien tunnistamiseksi tulee tarkastella paikallisia olosuhteita ja to-teuttamismahdollisuuksia. Vaikuttavimmat toimet maankäyttösektorin päästöjen vähentämiseksi ovat ne, jotka rajoittavat metsäpeitteisten alueiden muuttumista muuhun käyttöön tai turvemaiden pääs-töjä. Nieluja voidaan vahvistaa muun muassa muuttamalla metsien hoitoa ja rajoittamalla hakkuita, ke-hittämällä hiiliviljelyä, perustamalla suojelualueita tai ennallistamalla soita.
Oppaassa esitetään toimille neljä yleistä periaatetta, jotka varmistavat, että kunnan ilmastotavoitteiden asettamisessa, toteuttamisessa ja seurannassa noudatetaan samoja yleisiä menettelyjä ja sääntöjä, joita Suomi noudattaa EU:ssa ja kansainvälisesti. Tavoitteidensa saavuttamiseksi kunta voi toteuttaa lisäisiä toimia rajojensa ulkopuolella ja sopia sijaintikunnan ja toteuttavan tahon kanssa saavutettujen hil-lintätulosten eli päästövähennysten tai nielulisäysten jakamisesta osallistuvien kuntien kesken. Myös yritykset voivat vapaaehtoisesti edistää kunnan ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamista tukemalla kunnassa yhdessä sovittuja ja käynnistettyjä toimia. Lisäksi ilmastotoimien ja luonnonsuojelulain mukai-sen ekologisen kompensaation yhdistäminen on mahdollista. Opas korostaa, että toimien tuottamien tulosten sisällyttäminen kasvihuonekaasutaseeseen ja hyödyntäminen luonnonsuojelulain mukaisessa ekologisen kompensaation menettelyssä on otettava huomioon jo toimien suunnittelussa.
Sisällyttämällä ilmastotoimia talousarvioihinsa ja seuraamalla niissä maankäyttösektorin hiilinielujen kehitystä kunta luo vahvan perustan ilmastotyölleen omassa organisaatiossaan. Tarkastelemalla eri toi-mien kustannusvaikuttavuutta kunta voi varmistaa, että vaikuttavimmat toimet priorisoidaan ilmasto-suunnitelmassa ja sen toimeenpanossa.