ECHOES Ekomuseotoiminnan kehittäminen

Hankkeessa tehtiin opintomatkat Sardiniaan ja Portugaliin sekä kaksi opintomatkaa kotimaassa. Kansainväliset kumppanit vierailivat kaksi kertaa Ravakan alueella.

Sardinian ja Portugalin ekomuseokohteet olivat vierailukohteita, jotka Suomessa olisivat kyliä, arvokkaita kulttuurimaisemia, teollisuusperinnön museoita ja arvokkaita luontokohteita. Etelä-Euroopassa näille on käytössä yhteistermi ecomuseum. Matkojen parasta antia olikin kuulla ekomuseoajattelusta ja nähdä erilaisia paikkoja, joihin termi liitetään. Kohteissa yhdistyivät usein luonnon- ja kulttuuriperintö. Esimerkiksi Sardinian Isilin kylässä melottiin lohikäärmeveneillä järven keskellä sijaitsevalle saarelle, jossa sijaitsee vanha luostari ja tutustuttiin pronssikautiseen kivirakennelmaan. Ekomuseoita olivat myös mm. perinteisen juuston valmistuspaikka metsän siimeksessä ja museoitu vesivoimala. Kaikkia kohteita yhdisti toiminnallisuus eli mahdollisuus kävijänä tehdä jotain myös itse, paikallisen perinteen näkyminen sekä paikan merkitys paikallisille asukkaille.

Suomessakin etsitään tapoja saada museoiden toimintaan mukaan vapaaehtoisia ja löytää tapoja toimia paikallisten asukkaiden kanssa. Meillä tätä kutsutaan osallistamiseksi, Etelä-Euroopassa ekomuseotoiminnaksi tai sosiaaliseen näkökulmaan perustuvaksi museologiaksi. Ekomuseo-termin käyttö mahdollistaa erilaisten maaseudun kiinnostavien paikkojen matkailumarkkinoinnin helpommin, kuin Suomessa yleinen ”nähtävyys”, ”museo”, ”kulttuurimaisema” ym. -kyltitys.

Hankkeen viimeisenä vuonna halusimme keskittyä hankkeeseen osallistuvien museoiden yleisötyön kehittämiseen osallisuutta lisäävään ja elävää perintöä hyödyntävään suuntaan. Elävä aineeton kulttuuriperintö on ollut Suomessa pinnalla viime vuosina Suomen hyväksyttyä Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta ja Suomen saatua ensimmäisen aineettoman kulttuuriperinnön Unescon luetteloon. Vuonna 2021 valmistui opas elävän perinnön vastuulliseen matkailulliseen tuotteistamiseen: https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/julkaisut/visit-finlandin-ja-museoviraston-opas-ilmestynyt 

Halusimme tutustua suomalaisiin museoihin, joita voisimme kutsua ekomuseoiksi. Vierailimme Kuralan kylämäellä Turussa, Talomuseo Glimsissä ja Saaristomuseo Pentalassa Espoossa sekä Seurasaaren ulkomuseossa Helsingissä. Näitä kaikkia yhdistää ulkotilan merkitys toiminnassa, elävän perinnön ylläpitäminen ja toiminnallisuus.

Kuralassa saimme inspiraatiota Taitotiistaista, joissa opetellaan erilaisia kädentaitoja matalalla kynnyksellä, sekä esimerkiksi viljelystä museoalueella. Glimsissä ja Pentalassa saimme paljon vinkkejä koululaisten palveluista, pihan ja luonnon hyödyntämisestä vierailun osana sekä vierailun tukemisesta esimerkiksi kyltityksen avulla. Seurasaaressa tutustuimme lasten toimintapisteisiin ja kuulimme alueen toimintaperiaatteista, jotka ohjaavat palvelukehitystä. Pentalan saari on erinomainen esimerkki suomalaisesta ekomuseosta: vierailussa yhdistyvät herkkä saaristoluonto, merellinen miljöö, kädentaidot, puutarhanhoito, kalastusperinteet ja museopalvelut kuten opastukset, työpajat ja kahvila.

Suomessa on tapana yleensä nimetä vierekkäin sijaitseva arvokas luontoalue, ihmisen perinteitä esittelevä paikka ja asuttu kylä erikseen, eikä yhdistää niitä yhdeksi paikaksi – ekomuseoksi. Kyltein merkityt kulttuurimaisematkin ovat alueita, jotka ulkopuolinen viranomainen on määritellyt arvokkaiksi. Miten matkailija voi löytää esimerkiksi maaseudulla matkaillessaan kyliä, jotka ovat asukkailleen tärkeitä ja joissa paikallinen perinne edelleen elää?