ECHOES Ekomuseotoiminnan kehittäminen

Hankkeessa tehtiin opintomatkat Sardiniaan ja Portugaliin sekä kaksi opintomatkaa kotimaassa. Kansainväliset kumppanit vierailivat kaksi kertaa Ravakan alueella.

Sardinian ja Portugalin ekomuseokohteet olivat vierailukohteita, jotka Suomessa olisivat kyliä, arvokkaita kulttuurimaisemia, teollisuusperinnön museoita ja arvokkaita luontokohteita. Etelä-Euroopassa näille on käytössä yhteistermi ecomuseum. Matkojen parasta antia olikin kuulla ekomuseoajattelusta ja nähdä erilaisia paikkoja, joihin termi liitetään. Kohteissa yhdistyivät usein luonnon- ja kulttuuriperintö. Esimerkiksi Sardinian Isilin kylässä melottiin lohikäärmeveneillä järven keskellä sijaitsevalle saarelle, jossa sijaitsee vanha luostari ja tutustuttiin pronssikautiseen kivirakennelmaan. Ekomuseoita olivat myös mm. perinteisen juuston valmistuspaikka metsän siimeksessä ja museoitu vesivoimala. Kaikkia kohteita yhdisti toiminnallisuus eli mahdollisuus kävijänä tehdä jotain myös itse, paikallisen perinteen näkyminen sekä paikan merkitys paikallisille asukkaille.

Suomessakin etsitään tapoja saada museoiden toimintaan mukaan vapaaehtoisia ja löytää tapoja toimia paikallisten asukkaiden kanssa. Meillä tätä kutsutaan osallistamiseksi, Etelä-Euroopassa ekomuseotoiminnaksi tai sosiaaliseen näkökulmaan perustuvaksi museologiaksi. Ekomuseo-termin käyttö mahdollistaa erilaisten maaseudun kiinnostavien paikkojen matkailumarkkinoinnin helpommin, kuin Suomessa yleinen ”nähtävyys”, ”museo”, ”kulttuurimaisema” ym. -kyltitys.

Hankkeen viimeisenä vuonna halusimme keskittyä hankkeeseen osallistuvien museoiden yleisötyön kehittämiseen osallisuutta lisäävään ja elävää perintöä hyödyntävään suuntaan. Elävä aineeton kulttuuriperintö on ollut Suomessa pinnalla viime vuosina Suomen hyväksyttyä Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta ja Suomen saatua ensimmäisen aineettoman kulttuuriperinnön Unescon luetteloon. Vuonna 2021 valmistui opas elävän perinnön vastuulliseen matkailulliseen tuotteistamiseen: https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/julkaisut/visit-finlandin-ja-museoviraston-opas-ilmestynyt 

Halusimme tutustua suomalaisiin museoihin, joita voisimme kutsua ekomuseoiksi. Vierailimme Kuralan kylämäellä Turussa, Talomuseo Glimsissä ja Saaristomuseo Pentalassa Espoossa sekä Seurasaaren ulkomuseossa Helsingissä. Näitä kaikkia yhdistää ulkotilan merkitys toiminnassa, elävän perinnön ylläpitäminen ja toiminnallisuus.

Kuralassa saimme inspiraatiota Taitotiistaista, joissa opetellaan erilaisia kädentaitoja matalalla kynnyksellä, sekä esimerkiksi viljelystä museoalueella. Glimsissä ja Pentalassa saimme paljon vinkkejä koululaisten palveluista, pihan ja luonnon hyödyntämisestä vierailun osana sekä vierailun tukemisesta esimerkiksi kyltityksen avulla. Seurasaaressa tutustuimme lasten toimintapisteisiin ja kuulimme alueen toimintaperiaatteista, jotka ohjaavat palvelukehitystä. Pentalan saari on erinomainen esimerkki suomalaisesta ekomuseosta: vierailussa yhdistyvät herkkä saaristoluonto, merellinen miljöö, kädentaidot, puutarhanhoito, kalastusperinteet ja museopalvelut kuten opastukset, työpajat ja kahvila.

Suomessa on tapana yleensä nimetä vierekkäin sijaitseva arvokas luontoalue, ihmisen perinteitä esittelevä paikka ja asuttu kylä erikseen, eikä yhdistää niitä yhdeksi paikaksi – ekomuseoksi. Kyltein merkityt kulttuurimaisematkin ovat alueita, jotka ulkopuolinen viranomainen on määritellyt arvokkaiksi. Miten matkailija voi löytää esimerkiksi maaseudulla matkaillessaan kyliä, jotka ovat asukkailleen tärkeitä ja joissa paikallinen perinne edelleen elää?

Hankkeen loppupuolella mukana olevat toimijat halusivat vielä kehittää museokohteidensa yleisötyötä ja museopedagogiaa. Kohderyhmäksi valittiin paikalliset asukkaat ja erityisesti lapset, joiden osallisuutta kulttuuriperintöön ja kotiseudun tärkeisiin paikkoihin haluttiin hankkeessa vahvistaa. Hankkeen koordinaattorina toimi vuosina 2023-2024 pitkän linjan paikallishistoriallisen museon museopedagogi, jonka kokemuksia ja verkostoja hyödynnettiin kokeiluissa ja opintomatkoilla.

Kulttuurikasvatus

Mynämäellä ja Eurajoella kulttuurikasvatuksen kehittäminen nousi tärkeänä tavoitteena esiin. Kuntien olemassa oleviin kulttuurikasvatussuunnitelmiin sisältyviä museovierailuja kehitettiin museoissa toimivien vapaaehtoisten kanssa sisältämään entistä enemmän paikallista elävää perintöä ja lasten omaa kulttuuriperintöä.

Eurajoella järjestettiin vapaaehtoisten kanssa työpaja, jossa listattiin niin eurajokelaista elävää perintöä kuin vapaaehtoisten perinnetaitoja, joita torpalla järjestettyihin koululaisvierailuihin ja kesän tapahtumiin voitaisiin sisällyttää. Pajan tulokset toimivat jatkokehittämisen pohjana. Mynämäellä otettiin 1-2.-luokkalaisten museovierailun osaksi Tekniikan museon Tekniikan tarinamaton ja KAMU Espoon kaupunginmuseon Tulevaisuuden museo -konsepteista kehitelty lasten oman elävän perinnön näyttely. Mynämäen museovierailujen sisältöjä kehitetään jatkossa mm. vapaaehtoisten koulu- ja kauppakertomusten perusteella.

Hankkeessa järjestettiin myös kaikille avoin pienten kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmia käsitellyt webinaari, jossa kuulijat saivat esimerkkejä Lapista, Mynämäeltä, Maskusta, Kirkkonummelta, Eurajoelta, Mynämäeltä ja saaristosta. Vapaaehtoisten ja matkailuoppaiden kanssa toteutettava kulttuurikasvatus todettiin sekä rikkaudeksi että haasteeksi. Yhteistyötä pyritään kehittämään tulevissa Ravakan kansainvälisissä hankkeissa kaudella 2023-2027.

Tapahtumat

Hankkeessa mukana olevissa kohteissa on testattu erilaisia toimintaa monipuolistavia tapahtumakonsepteja. Pienillä kokeiluilla on nähty, millaisia mahdollisuuksia paikoilla on ja millaista yhteistyötä alueella voidaan tehdä. Kauppilan umpipihalla järjestettiin luonnonmateriaaleja ja luovuutta yhdisteleviä Tehdään luonnosta -työpajoja. Sammallahdenmäelle kehitettiin pimeään vuodenaikaan uusi Lyhtyopastus ja Mynämäen museoissa järjestettiin paikallista vaateteollisuutta esittelevä Vintage-muotinäytös. Ukrainalaisten elävää perintöä esittelevä kesänäyttely oli hyvä esimerkki pienillä resursseilla toteutettavasta yhteistyöstä yhteisöjen kanssa. Elävän perinnön sisällyttäminen vahvemmin museoiden toimintaan helpottuu hankkeessa kootun Perinnetaitajapankin  avulla.

Oppiminen

Museopedagogeina työskentelevät, hankkeessa mukana olleet kulttuurityöntekijät ovat oppineet ja saaneet ideoita yleisötyöhön museovierailuilla kotimaassa ja ulkomailla. He ovat myös avartaneet ajatteluaan museoista ekomuseokonseptin myötä sekä nähneet erilaista toimintaa opintomatkoillaan. Hankkeen kokeilut ja kokemukset ovat monipuolistaneet museoiden toimintaa ja lisänneet innostusta kehittää museoiden yleisötyötä edelleen.