Partisaani-iskujen uhrien muisto

Sammanfattning av projektet

Partisaani-iskujen uhrien muisto -hanke keskittyi jatkosodan aikaisten partisaani-iskujen siviilikokemusten ja paikallisyhteisöjen muistin tallentamiseen Itä-Lapissa ja Sodankylässä. Tavoitteena oli koota hajallaan olevaa tietoa, tukea paikallista muistotyötä ja parantaa herkän historian saavutettavuutta eettisesti kestävällä tavalla.

Hankkeessa koottiin ja järjestettiin arkistoaineistoja, tallennettiin muistitietoa haastattelujen ja työpajojen kautta sekä laadittiin kyläkohtaiset historiaprofiilit viidestä partisaani-iskujen kohteena olleesta kylästä. Aineistot siirrettiin pysyvään säilytykseen, ja niiden pohjalta tuotettiin yleistajuisia sisältöjä verkkoon ja painettuun muotoon. Lisäksi osallistuttiin ja toteutettiin muistotilaisuuksia, tapahtumia, kouluyhteistyötä sekä päätöswebinaari.

Hanke toteutui pääosin suunnitellusti, mutta osa toimenpiteistä tarkentui hankekauden aikana aiheen sensitiivisyyden ja paikallisten valmiuksien vuoksi. Kokemus vahvisti, että traumaattista historiaa käsittelevissä hankkeissa keskeistä on joustavuus, eettinen harkinta ja paikallisten näkökulmien kuunteleminen.

Hanke osoitti, että tarve käsitellä partisaani-iskujen historiaa on edelleen olemassa, mutta muistamisen tavat vaihtelevat paikallisesti. Keskeinen vaikutus oli tilan avaaminen muistoille ja keskustelulle sekä sen näkyväksi tekeminen, missä muisti on haavoittuvaa. Tulokset luovat pohjaa jatkotyölle ja mahdolliselle jatkokehittämiselle paikallisyhteisöjä kunnioittaen.

Toteutus

Hankkeen virallinen toteutusaika oli 1.3.2024–31.1.2026. Toiminnallinen toteutus käynnistyi projektipäällikön aloituksen myötä 1.8.2024. Osa selviytyjien haastatteluista toteutettiin jo keväällä 2024 ennen projektipäällikön aloitusta, jotta iäkkäiden haastateltavien muistitieto saatiin talteen viivytyksettä. Hankkeen alkuvaiheen viiveet siirsivät suunniteltua aikataulua, minkä vuoksi kesälle 2024 suunnitellut tapahtumat siirrettiin muutoshakemuksella kesälle 2025. Lisäksi hankkeelle myönnettiin yhden kuukauden jatkoaika (1/2026) aineistojen viimeistelyä, siirtoja ja loppuraportointia varten. Hanke päättyi 31.1.2026.

Toteutus eteni käytännössä neljän rinnakkaisen työlinjan kautta. Ensinnäkin hankkeessa kartoitettiin ja koottiin hajallaan olevaa aineistoa erityisesti yksityisistä kokoelmista tiedotteiden, työpajojen yhteydessä tehtyjen kuulutusten sekä henkilökohtaisten yhteydenottojen avulla. Yksityisaineistoja saatiin hankeaikana rajallisesti, ja useiden aineistojen luovutus siirtyi tulevaisuuteen. Keskeinen konkreettinen tulos oli Jatkosodan siviiliveteraanit ry:n kokoaman yksityisarkiston järjestäminen arkistokelpoiseen muotoon, joka valmistui syksyllä 2025 ja siirrettiin Kansallisarkiston Oulun yksikköön. Tämä varmistaa aineiston pitkäaikaisen säilymisen ja käytettävyyden tutkimukselle ja kulttuuriperintötyölle. Yksityisaineistojen rajallisen saatavuuden vuoksi hankkeessa tehtiin samalla laaja julkisten arkistojen kartoitus ja aineistonhaku valtakunnallisista ja paikallisista kokoelmista kyläkohtaisen tiedon kokoamiseksi.

Toiseksi hankkeessa parannettiin tiedon saavutettavuutta tuottamalla yleistajuisia, lähteistettyjä kokonaisuuksia. Viidestä kylästä (Yliluiro, Lokka, Seitajärvi, Kuosku ja Hautajärvi) laadittiin kyläkohtaiset historiaprofiilit asiantuntijapalveluna. Profiilit koottiin selkeäksi kokonaisuudeksi (kylä ennen – iskut – kylä jälkeen), ja niiden rinnalle valmisteltiin verkkosisältöjä sekä karttapohjaisia esityksiä paikkasidonnaisen tiedon hahmottamisen tueksi. Saavutettavuutta vahvistettiin kahdella esitystavalla: verkkosisällöllä, jota voidaan hyödyntää opetuksessa, kulttuurikasvatuksessa ja paikallisessa muistotyössä, sekä painetulla julkaisulla, joka palvelee myös niitä kohderyhmiä, joille digitaalinen tieto ei ole ensisijainen.

Kolmanneksi hankkeessa tallennettiin muistitietoa audiovisuaalisesti hankesuunnitelman mukaisesti. Haastattelukokonaisuudessa toteutettiin yhteensä 14 haastattelua, joista kolme oli selviytyjähaastatteluja, seitsemän aikalaismuistelijoiden haastatteluja ja neljä jälkipolvien haastatteluja. Haastattelut litteroitiin arkistointia varten, ja aineistojen käsittelyssä noudatettiin tietosuojaa (GDPR). Julkiseen esittämiseen valittiin lyhyet koostevideot erillisillä suostumuksilla. Työpajojen ja tilaisuuksien yhteydessä kertyi lisäksi lyhyempää muistitietoa keskusteluina, kommentteina ja karttamerkintöinä, mikä täydensi varsinaista haastatteluaineistoa.

Neljänneksi hankkeessa toteutettiin yhteisöosallistumista työpajojen, tapahtumien ja kouluyhteistyön kautta. Hankkeessa järjestettiin kuusi työpajaa sekä kolme pop up -työpajaa osana tapahtumia. Osallistujamäärät vaihtelivat tilaisuuksissa merkittävästi, ja työpajoihin osallistui yhteensä arviolta noin 150 henkilöä, joista raportoitava osuus on 81 henkilöä. Vuoden 2025 aikana hanke oli läsnä erityisesti Savukoskella ja Sallassa, joissa järjestettiin muistotilaisuuksia ja kylätapahtumia. Tilaisuuksien kautta tavoitettiin arviolta noin 400–450 henkilöä. Hankkeen päätöstilaisuus toteutettiin 20.11.2025 verkkoseminaarina, jossa oli enimmillään 82 samanaikaista osallistujaa ja kokonaisosallistujamäärä yhteiskatselut huomioiden noin 100. Asiantuntijapuheenvuoroista tuotettiin erilliset videot julkaistavaksi. Kouluyhteistyö toteutui kevään ja syksyn 2025 aikana koulutyöpajana Savukoskella 27.5.2025 sekä kohdevierailupäivänä Seitajärvelle 12.9.2025, ja lisäksi koulujen verkkokyselyä hyödynnettiin alkukartoituksena.

Näiden toimenpiteiden kautta hanke eteni kohti ydintavoitetta: tiedon kokoamista, muistitiedon tallentamista ja saavutettavuuden parantamista. Toteutus mukautui hankekauden aikana paikallisiin valmiuksiin, aiheen sensitiivisyyteen ja tietosuojan asettamiin reunaehtoihin, mikä vaikutti erityisesti työmuotojen painotuksiin ja aikatauluratkaisuihin.

Hankkeen toteutukseen sisältyi myös korkeakouluyhteistyö. Kiinnostusta opiskelijayhteistyöhön oli, mutta käytännössä laajempi osallistaminen osoittautui haastavaksi pitkien välimatkojen sekä rahoitukseen ja aikatauluihin liittyvien reunaehtojen vuoksi. Toimivana ja konkreettisena esimerkkinä korkeakouluyhteistyöstä toteutui Lapin ammattikorkeakoulun matkailualan restonomiopiskelijan harjoittelu, joka käynnistyi 10.6.2025 ja jatkui syksylle syventävänä harjoitteluna. Harjoittelija osallistui tapahtumatuotantoon, yrittäjäkartoitukseen, digitaalisen matkailuoppaan suunnitteluun sekä loppuseminaarin tuotantovastuuseen. Harjoittelu toi hankkeeseen matkailualan osaamista ja tuotti konkreettisia sisältöjä, joita voidaan hyödyntää mahdollisissa jatkohankkeissa. Lisäksi hankkeen kilpailutuksia ja yhteistyömahdollisuuksia välitettiin yliopistoille, ja tutkijoiden kanssa käytiin keskusteluja hankkeen eettisistä ja metodisista ratkaisuista, erityisesti muistitiedon keruun ja tietosuojan osalta.

Osaamisen vahvistamista tuettiin lisäksi opintomatkalla, jonka tavoitteena oli syventää hankkeen ja alueen toimijoiden osaamista vaikean ja traumaattisen historian esittämistavoista. Opintomatka toteutettiin 4.–6.6.2025 yhteismatkana Mikkeliin, ja siihen osallistui kahdeksan henkilöä hankkeen ja kuntien edustajista. Vierailukohteina olivat muun muassa Sodan ja rauhan keskus Muisti sekä muut sotahistorialliset ja kulttuuriperintökohteet, jotka edustivat erilaisia tapoja käsitellä sodan muistia, kokemuksellisuutta ja yhteiskunnallista kontekstia. Matka vahvisti ymmärrystä siitä, millaisia eettisiä, sisällöllisiä ja viestinnällisiä valintoja herkän historian esittäminen edellyttää. Matkasta laadittiin erillinen matkaraportti, joka on liitteenä.

Viestintä ja näkyvyys muodostivat hankkeen toteutuksessa läpileikkaavan kokonaisuuden. Viestintää toteutettiin sosiaalisen median, tapahtumaviestinnän, paikallislehtien sekä suorien yhteydenottojen kautta. Mainoksia jaettiin myös fyysisissä tiloissa, kuten kirjastoissa ja kaupoissa, jotta tavoitettiin ne kohderyhmät, jotka eivät käytä digitaalisia kanavia. Viestinnän kautta hanke sai näkyvyyttä paikallis- ja alueellisessa mediassa erityisesti työpajojen, muistotilaisuuksien, kesätapahtumien sekä Jatkosodan siviiliveteraanit ry:n aineiston arkistosiirron yhteydessä. Viestintä ei ollut ainoastaan tiedottamista, vaan myös osa hankkeen osallistavaa toimintamallia: se synnytti yhteydenottoja, johti keskusteluihin ja täydensi aineistonkeruuta.

Hankkeen toteutusta täydensivät paikallisille ja matkailijoille suunnatut kyselyt, joita ei ollut erikseen kirjattu hankesuunnitelmaan, mutta jotka osoittautuivat käytännössä tärkeäksi työkaluksi. Paikallisille suunnattu verkkokysely toi esiin huolen partisaanihistorian unohtumisesta sekä toiveen kunnioittavista ja saavutettavista esittämistavoista. Matkailijoille suunnatut kyselyt puolestaan osoittivat, että kiinnostus historiaan, ja myös vaikeisiin teemoihin, on olemassa, mutta lähtötiedot ja odotukset vaihtelevat merkittävästi. Kyselyt tavoittivat henkilöitä, jotka eivät osallistuneet työpajoihin tai tapahtumiin, ja tarjosivat näkemyksiä, joita ei aina tuotu esiin kasvokkaisissa tilaisuuksissa. Kyselyiden tuloksia hyödynnettiin työpajojen, näyttelykokeilujen ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa.

Hanke toteutui pääosin hankesuunnitelman mukaisesti, mutta sen aikana tehtiin myös tarkoituksenmukaisia tarkennuksia ja painotuksia. Muutokset eivät koskeneet hankkeen ydintavoitteita (muistitiedon tallentamista, tiedon kokoamista ja saavutettavuuden parantamista), vaan erityisesti työmuotoja, aikataulua ja toimenpiteiden painopisteitä. Nämä tarkennukset johtuivat hankkeen käynnistymisen viivästymisestä, aiheen sensitiivisyydestä sekä paikallisten yhteisöjen erilaisista valmiuksista osallistua.

Hankesuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden osalta arkistotyö, muistitiedon tallentaminen, työpajat, tapahtumat, kouluyhteistyö ja viestintä toteutuivat suunnitellusti, mutta osin eri ajoituksella ja osin suppeammassa tai muokatussa muodossa. Esimerkiksi haastatteluaineiston laajamittaista avointa julkaisua rajattiin tietosuojan ja eettisten näkökohtien vuoksi. Hankkeen kustannukset vastasivat pääosin hankesuunnitelmassa esitettyä kustannusrakennetta. Suurimmat kustannuserät liittyivät henkilöstökuluihin, asiantuntijapalveluihin, matkakuluihin sekä viestintään ja tapahtumien toteuttamiseen. Toteutuksessa korostui asiantuntijapalveluiden merkitys, sillä hankkeen omat henkilöstöresurssit eivät olisi riittäneet aineistojen laajuuden ja vaativuuden käsittelyyn. Hankkeen toteutuksen aikana havaittiin useita haasteita ja riskejä, jotka liittyivät erityisesti aikatauluun, hallinnollisiin tulkintakysymyksiin, aiheen sensitiivisyyteen sekä osallistumisen muotoihin. Uuden rahoitusohjelmakauden myötä osa taloushallintoon ja vastinrahoitukseen liittyvistä käytännöistä oli vielä vakiintumattomia, mikä lisäsi hallinnollista kuormitusta ja edellytti varovaista toimintatapaa taloudellisissa ratkaisuissa. Haasteisiin vastattiin joustavalla suunnittelulla, tiiviillä dokumentoinnilla ja yhteistyössä tehdyillä rajauksilla, joilla varmistettiin hankkeen eteneminen rahoitusehtojen ja eettisten periaatteiden mukaisesti.

Hankkeen aikana opittiin, että traumaattista ja pitkään vaiettua historiaa käsittelevässä hankkeessa onnistuminen ei perustu määrällisiin tavoitteisiin vaan luottamukseen, turvallisiin toimintatapoihin ja paikallisten näkökulmien kunnioittamiseen. Keskeinen oppi oli myös se, että kaikki suunniteltu ei ole aina tarkoituksenmukaista toteuttaa sellaisenaan, ja että eettisesti kestävä rajaus on osa onnistunutta hanketta.

Resultat

Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli koota, tallentaa ja jäsentää tietoa jatkosodan aikaisista partisaani-iskuista ja niiden vaikutuksista Itä-Lapin ja Sodankylän alueen paikallisyhteisöihin. Hanke tuotti sekä konkreettisia aineistoja että aineettomia tuloksia, jotka tukevat muistityötä, kulttuuriperinnön säilyttämistä ja tiedon saavutettavuutta.

HANKKEEN KESKEISET TULOKSET
Hankkeen aikana syntyi useita konkreettisia ja pysyviä tuotoksia, jotka tukevat jatkosodan aikaisten partisaani-iskujen paikallista muistamista, tiedon säilymistä ja saavutettavuutta. Tulokset muodostuvat sekä arkistoitavasta aineistosta että yleistajuisista ja yhteisöille suunnatuista sisällöistä.

• Haastatteluaineistot:
Hankkeessa toteutettiin yhteensä 14 haastattelua, jotka kattavat selviytyjien, aikalaismuistelijoiden ja jälkipolvien näkökulmat. Haastattelut tallennettiin audiovisuaalisesti ja litteroitiin arkistointia varten. Aineisto on sijoitettu pysyvään säilytykseen ja on hyödynnettävissä tutkimus- ja kulttuuriperintötarkoituksiin tietosuojasääntelyn mukaisesti.

• Arkistoidut yksityisaineistot ja koottu lähdeaineisto:
Keskeinen tulos oli Jatkosodan Siviiliveteraanit ry:n kokoaman laajan yksityisarkiston järjestäminen arkistokuntoon ja siirtäminen Kansallisarkiston Oulun yksikköön. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin ja koottiin hajallaan olevaa aineistoa julkisista ja yksityisistä lähteistä, mikä vahvisti kyläkohtaisten kokonaisuuksien rakentamista myös niissä tapauksissa, joissa yksityistä aineistoa oli niukasti saatavilla.

• Kyläkohtaiset historiaprofiilit:
Viidestä kylästä (Yliluiro, Lokka, Seitajärvi, Kuosku ja Hautajärvi) laadittiin yleistajuiset, lähteytetyt historiaprofiilit. Profiilit kokoavat yhteen kylien historiaa ennen partisaani-iskuja, iskujen tapahtumat sekä elämää niiden jälkeen, ja ne tarjoavat kokonaisvaltaisen näkymän siviilikokemuksiin osana paikallista historiallista jatkumoa.

• Verkkosivukokonaisuus ja painettu julkaisu:
Kyläprofiilien pohjalta toteutettiin hankkeen verkkosisältö sekä esitteellinen painotuote. Näiden tavoitteena on parantaa tiedon saavutettavuutta sekä paikallisesti että laajemmin, ja tarjota helposti lähestyttävä väylä tutustua aiheeseen myös niille, jotka eivät käytä digitaalisia palveluja.

• Karttapohjaiset esitykset:
Partisaani-iskuihin liittyviä paikkoja ja tapahtumia koottiin karttapohjaisiksi esityksiksi, jotka tukevat paikkasidonnaisen historian hahmottamista ja mahdollistavat sisällön jatkokäytön esimerkiksi opetuksessa, opastuksessa ja muistotyössä.

• Näyttely- ja tapahtumasisällöt:
Hankkeessa kehitettiin osallistava arkistokuvanäyttelykonsepti sekä tapahtumissa hyödynnettyjä visuaalisia ja tarinallisia sisältöjä. Näiden avulla historiaa tuotiin esiin ei-väkivaltaisista ja arjen näkökulmista käsin, ja ne toimivat keskustelun ja muistelun avaajina erilaisissa tilaisuuksissa.
• Kyselyaineistot ja asiantuntijasisällöt:

Hankkeessa toteutettiin kaksi erillistä kyselykokonaisuutta (paikallisille ja matkailijoille), jotka tuottivat analyysia paikallisista näkemyksistä, asenteista ja toiveista aiheen käsittelyyn liittyen. Lisäksi hankkeen loppuseminaarissa tuotetut asiantuntijapuheenvuorot tallennettiin ja julkaistiin, ja ne ovat hyödynnettävissä opetuksessa, kulttuuritoiminnassa ja jatkohankkeiden valmistelussa.

TULOKSET JA TAVOITTAVUUS
Hankkeen tavoittavuus ylitti selvästi yksittäisten haastattelujen ja työpajojen rajat, ja hanke saavutti sekä paikallisia asukkaita että alueella vierailevia matkailijoita.
• Työpajat ja pop up -työpajat:
Noin 100–150 osallistujaa (sisältäen myös tilaisuudet, joissa osallistujia ei voitu yksilöidä).
• Tapahtumat ja muistotilaisuudet:
Arviolta 400–450 henkilöä tavoitettiin tapahtumien, muistotilaisuuksien ja näyttelyiden kautta.
• Verkkokyselyt:
Paikalliskyselyyn vastasi 51 henkilöä ja matkailijakyselyihin yhteensä 64 vastaajaa (sisältäen erilliset ulkomaalaisryhmät).
• Webinaari (loppuseminaari):
Noin 100 osallistujaa, kun huomioidaan samanaikaiset osallistujat ja yhteiskatselutilaisuudet.

Hankesuunnitelmassa työpajojen ja haastattelujen tavoitteeksi oli asetettu yhteensä 300 henkilöä. Käytännössä tällainen suoran osallistumisen määrä ei osoittautunut realistiseksi hankkeen sisällön, aiheen sensitiivisyyden eikä käytettyjen työmuotojen näkökulmasta. Haastattelut ja työpajat ovat luonteeltaan syvällisiä, aikaa ja luottamusta vaativia menetelmiä, joissa osallistujamäärät jäävät väistämättä rajallisemmiksi.

Hankkeen aikana tavoittavuus rakentui sen sijaan useiden toisiaan täydentävien toimenpiteiden kautta. Kun huomioidaan tapahtumat, muistotilaisuudet, näyttelyt, kyselyt ja digitaalinen osallistuminen, hankkeen kokonais­tavoittavuus ylitti yksittäisille työmuodoille asetetut määrälliset tavoitteet ja vastasi paremmin hankkeen todellista vaikutuslogiikkaa.

VAIKUTUKSET JA HYVÄT KÄYTÄNTEET
Hanke loi useita hyviä käytänteitä traumaattisen ja paikallisesti herkän historian käsittelyyn. Keskeinen toimintamalli oli työskentely, jossa arkistotyö, muistitiedon keruu ja yhteisöosallistuminen etenivät rinnakkain ja toisiaan täydentäen. Tämä mahdollisti sen, että toimenpiteitä voitiin mukauttaa paikallisiin valmiuksiin ja eettisiin reunaehtoihin ilman, että hankkeen ydintavoitteet vaarantuivat.

Hankkeen vaikutukset näkyivät erityisesti siinä, että paikallisyhteisöille syntyi turvallisia ja hyväksyttäviä tapoja osallistua muistotyöhön. Aiheen käsittelylle muodostui sosiaalista toimilupaa, ja muistitiedon esiin tuominen tapahtui hallitusti ja kunnioittavasti. Lisäksi hanke tuotti toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää myös muissa vaikeaa historiaa käsittelevissä hankkeissa, erityisesti tietosuojan, suostumusten ja aineiston rajatun julkaisun osalta.

VIESTINTÄ TULOKSISTA
Hankkeen tuloksista viestittiin hankekauden aikana ja sen päättyessä useissa kanavissa, mukaan lukien paikallis- ja aluemedia, tapahtumat, verkkosisällöt sekä loppuseminaari. Viestintä painottui saavutettaviin ja yleistajuisiin sisältöihin, joiden kautta hankkeen tulokset tavoittivat myös ne kohderyhmät, jotka eivät osallistuneet hankkeen työpajoihin tai haastatteluihin. Tallennetut asiantuntijapuheenvuorot, verkkosisällöt ja painettu julkaisu mahdollistavat tulosten pitkäaikaisen käytön myös hankekauden jälkeen, ja ne tukevat jatkotyötä, opetusta ja mahdollista jatkokehittämistä paikallisyhteisöjen näkökulmia kunnioittaen.

Effekter och framtidsplaner

HANKKEEN PIDEMMÄN AIKAVÄLIN VAIKUTUKSET

Hankkeen vaikutukset eivät rajoitu yksittäisiin toimenpiteisiin, osallistujamääriin tai tuotettuihin aineistoihin, vaan ne kytkeytyvät laajemmin siihen, miten partisaanihistoriaa Itä-Lapissa ja Sodankylässä muistetaan, käsitellään ja pidetään näkyvillä. Hankkeen aikana toteutetut aineistonkeruu, haastattelut, työpajat, tapahtumat, kyselyt ja kouluyhteistyö loivat sekä konkreettisia tuloksia että syvempää ymmärrystä siitä, missä kohdin paikallinen muisti on vahvaa ja missä se on haavoittuvaa.

Keskeinen pitkän aikavälin vaikutus liittyy muistamiselle avattuun tilaan. Hanke osoitti, että tarve muistella ja jakaa kokemuksia on edelleen olemassa, mutta turvallisiksi koettuja foorumeita on ollut niukasti. Hanke mahdollisti osallistumisen ilman painetta esiintyä julkisesti tai tuottaa virallista kertomusta. Muistaminen saattoi tapahtua keskusteluina, karttamerkintöinä, näyttelyiden äärellä tai lyhyinä kommentteina. Tämä madalsi osallistumisen kynnystä ja vahvisti kokemusta siitä, että muistaminen itsessään on merkityksellinen osallisuuden muoto.

Hanke teki näkyväksi myös partisaanihistorian ylisukupolvisen luonteen. Haastatteluissa, työpajoissa ja kouluyhteistyössä nousi esiin, kuinka sodan aikaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet perheiden ja yhteisöjen dynamiikkaan vuosikymmenten ajan. Kouluyhteistyö ja kohdevierailut osoittivat, että nuorten kiinnostus herää erityisesti silloin, kun historia kytkeytyy omaan ympäristöön, konkreettisiin paikkoihin ja ihmisten tarinoihin.

Historiallisesta ja arkistollisesta näkökulmasta hanke täydensi merkittävästi Itä-Lapin ja Sodankylän partisaanihistoriaa koskevaa dokumentaatiota. Yksityisarkistoihin ja hajallaan olleisiin aineistoihin keskittyminen toi esiin siviilikokemuksia ja paikallisia näkökulmia, joita ei ole aiemmin systemaattisesti koottu. Aineistojen siirtäminen pysyviin arkistoihin varmistaa niiden säilymisen, mutta hanke teki näkyväksi myös sen, että saavutettavuus edellyttää tulkintaa, kontekstualisointia ja yleistajuisia esitysmuotoja.

VAIKUTUKSET PAIKALLISYHTEISÖIHIN JA TOIMIJOIHIN

Hankkeen vaikutukset kunnille ja paikallisidentiteetille olivat eriytyneitä. Savukoskella ja Sallassa paikallinen kiinnostus ja yhteistyö mahdollistivat aktiivisen osallistumisen ja muistotilaisuuksien kehittämisen. Toisaalta kaikilla paikkakunnilla partisaanihistoriaa ei koettu ajankohtaiseksi tai luontevaksi käsitellä hankekauden aikana. Tämä havainto oli itsessään merkittävä, sillä se osoitti, että muistaminen ei ole universaali tarve, vaan paikallinen ja sosiaalinen ilmiö.

Hanke ei pyrkinyt kehittämään matkailutuotteita, mutta loi perustaa keskustelulle partisaanihistorian mahdollisesta esittämisestä matkailun yhteydessä. Kyselyt ja tapahtumissa kerätty palaute osoittivat, että kiinnostusta historiaa kohtaan on sekä paikallisten että matkailijoiden keskuudessa, kunhan esittämistavat ovat kunnioittavia, kontekstualisoituja ja vapaaehtoisia.

TOIMINNAN JATKUVUUS HANKKEEN JÄLKEEN

Hankkeen päättyessä keskeinen kysymys ei ole yksittäisten toimenpiteiden jatkaminen sellaisenaan, vaan se, mitä hankkeessa syntyneelle tiedolle, aineistolle ja osaamiselle tapahtuu jatkossa. Hankkeessa tuotetut aineistot on sijoitettu pysyvään säilytykseen, ja niiden ylläpidosta vastaavat Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura sekä Itä-Lapin kuntayhtymä omien vastuidensa puitteissa.

Kyläkohtaiset historiaprofiilit, verkkosisällöt ja painettu julkaisu ovat kuntien, koulujen ja kulttuuritoimijoiden hyödynnettävissä ilman erillistä hanketta. Kunnat voivat käyttää materiaaleja opetuksessa, kulttuurikasvatuksessa, muistotyössä ja tapahtumien yhteydessä. Hankkeen tulokset hyödyttävät siten paikallisia asukkaita, kouluja, yhdistyksiä, tutkijoita ja muita aiheesta kiinnostuneita myös hankekauden jälkeen.

Paikallisilta nousi toistuvasti esiin toiveita toiminnan jatkuvuudesta. Erityisesti Savukosken ja Sallan alueilla korostui näkemys siitä, että jo pienillä ja konkreettisilla toimilla, kuten muistotilaisuuksien näkyvämmällä esiin tuomisella, tapahtumien koordinoinnilla ja ajantasaisella tiedottamisella, voidaan tukea muistotyötä ilman uusia raskaita rakenteita.

MAHDOLLISET JATKOTOIMET JA KÄYTÄNNÖN SUOSITUKSET

Hankkeen aikana tunnistettiin useita jatkokehittämisen suuntia, jotka edellyttävät erillisiä päätöksiä ja mahdollisia jatkohankkeita. Näitä ovat muun muassa paikkasidonnaiset ratkaisut (kyltitys, opasteet, muistopaikkojen saavutettavuuden parantaminen), jälkipolvien kokemusten syvällisempi tarkastelu sekä poikkitieteellinen tutkimusyhteistyö.

Hankkeen keskeiset käytännön suositukset ovat:
- herkän ja traumaattisen historian käsittely edellyttää joustavuutta ja paikallisten näkökulmien kuuntelemista
- arkistointi ja saavutettavuus on nähtävä toisiaan täydentävinä, ei vaihtoehtoisina
- muistotyön jatkuvuus perustuu usein olemassa olevien käytäntöjen tukemiseen, ei uusien rakenteiden luomiseen
- nuorten tavoittaminen edellyttää koulujen ja opetuksen kautta tapahtuvaa yhteistyötä
- mahdollinen matkailukäyttö tulee erottaa muistotyöstä ja käsitellä erillisenä, yhteisölähtöisenä prosessina.