Uutinen
24.06.2024

Blogi: Saalisarvion sallittu poikkeama – täydentävä kirjoitelma

Heinäkuun 10. päivä lähestyy, jos ei uhkaavasti niin väistämättä kuitenkin. Tuolloin tulevat sovellettaviksi uudet säännökset kalastuspäiväkirjaan kirjatun arvioidun saalismäärän sallitusta poikkeamasta (MOT) verrattuna purkamisilmoitukseen tai valvontaviranomaisten tekemän tarkastuksen tuloksiin. Aihetta käsiteltiin jo aiemmassa kirjoituksessa 2.1.2024, joten tässä kirjoituksessa ei toisteta kaikkea siinä jo esitettyä.

Sovellettavat EU:n säännöt muuttuvat moneen kertaan: tänä kesänä, tammikuussa 2026 ja tammikuussa 2028. Sen lisäksi on odotettavissa, että myös omat kansalliset sääntömme muuttuvat jollain aikavälillä mm. punnitusmenettelyjen osalta sekä niiden nimettyjen satamien osalta, joihin on sallittua purkaa yli 5 000 kg:n silakka- ja kilohailisaaliita.

Osana heinäkuun muutoksiin valmistautumista Euroopan komissio antoi toukokuussa täytäntöönpanoasetuksen edellytyksistä, joiden täyttyessä kalasatama voidaan hyväksyä sellaisten satamien luetteloon, joissa lajikohtainen saalisarvion sallittu poikkeama lasketaan suhteessa kaikkien lajien kokonaismäärään. Suomessa ei ainakaan vuonna 2024 ole tällaisia Euroopan komission täytäntöönpanosäädöksellä hyväksymiä, ”luetteloon merkittyjä” satamia. Ehdot ovat sen verran kovat.

Tilanne on 10.7.2024 lähtien siis sääntöjen valossa selkeä, mutta ei välttämättä helppo. MOT-sääntöjä on jatkossa toistaiseksi kaksi kokonaisuutta: yksi koskee lajittelemattomana purettua silakan- ja kilohailinkalastuksen saalista, toinen koskee kaikkea muuta.

Todetaan tuo kaikkea muuta tällä kertaa lyhyesti: jos lajia on saaliina yli 100 kg, sallittu poikkeama on 10 % per laji; jos lajia on enintään 100 kg, MOT on 20 % per laji. Tämähän on se kaikkea kalastusta koskeva pääsääntö, jota sovelletaan, ellei poikkeusta ole säädetty. MOT-rajojen ylittäminen tai alittaminen on yhteisen kalastuspolitiikan rikkomus; kaksinkertainen ylittäminen tai alittaminen on vakava rikkomus.

Itämeren silakka- ja kilohailisaaliit

Itämerellä silakan ja kilohailin kalastuksessa lajittelemattomina purettujen saaliiden osalta sääntö itsessään on hyvinkin yksinkertainen: 10.7.2024-10.1.2028 sallittu poikkeama on 20 prosenttia lajia kohden. Jos saalisarvion virhe on vähintään 21 %, kalastusaluksen päällikkö syyllistyy yhteisen kalastuspolitiikan rikkomukseen, josta seuraa rikkomusmaksu. Jos silakan tai kilohailin saalisarvion virhe on vähintään 25 %, kyseessä on vakava rikkomus, josta on määrättävä seuraamusmaksu.

Haasteet tulevat ilmi, kun tehdään esimerkkilaskelmia erilaisilla saaliskoostumuksilla. Alla olevassa taulukossa sallittu poikkeamaväli kertoo, kuinka paljon kalastuspäiväkirjaan kirjattu saalisarvio saa enintään poiketa purkamisilmoitukseen kirjatusta tai valvontaviranomaisen tarkastuksessa havaitsemasta määrästä. Viimeinen sarake kertoo, kuinka suuren poikkeaman jälkeen arvion virhe katsotaan vakavaksi rikkomukseksi; vakava rikkomus on kyseessä ensimmäisen luvun alittuessa tai toisen luvun ylittyessä.

Laji Kalastuspäiväkirja Sallittu poikkeamaväli Vakavan rikkomuksen rajat
Silakka 70 000 kg 56 000 – 84 000 kg 52 500 kg / 87 500 kg
Kilohaili 28 000 kg 22 400 – 33 600 kg 21 000 kg / 35 000 kg
Kuore 1 600 kg 1 280 – 1 920 kg 960 kg / 2 240 kg
Kolmipiikki 350 kg 280 – 420 kg 210 kg / 490 kg
Simppu 51 kg 41 – 61 kg 30 kg / 72 kg
Ahven ei merkitty 0 – 50 kg – / 51 kg

Sääntö vaikuttaa erityisen haasteelliselta niiden lajien kohdalla, joita saaliissa on vain vähän. Vanhojen sääntöjen mukaan kalastuspäiväkirjaan ei ole tarvinnut merkitä sellaisten lajien saaliita, joiden määrä on enintään 50 kg. Tämä sääntö pysyy voimassa 9.1.2026 saakka. Sen jälkeen kaikkien lajien kaikki määrät on kirjattava. Mitä pienempi on saalislajin määrä, sitä huolellisempi pitää sen arvioinnissa olla.

Usein voi olla niinkin, että jompikumpi Suomen troolikalastuksen päälajeista esiintyy saaliissa vain vähäisessä määrin. Tällöin saa senkin lajin arvion kanssa olla tarkkana:

Laji Kalastuspäiväkirja Sallittu poikkeamaväli Vakavan rikkomuksen rajat
Silakka 113 000 kg 90 400 – 135 600 kg 84 750 kg / 141 250 kg
Kilohaili 5 000 kg 4 000 – 6 000 kg 3 750 kg / 6 250 kg

Seuraamusjärjestelmän lakimuutos

EU:n asetukset ovat jäsenmaissa suoraan sovellettavaa oikeutta. Kalastuksenvalvonnan EU-asetukset sisältävät kuitenkin paljon yksityiskohtia, jotka toimiakseen vaativat kansallista täydentävää lainsäädäntöä.

Seuraamusten piiriin määrätyistä MOT-säännön rikkomuksista eduskunta on hyväksynyt lain, jolla muutetaan yhteisen kalastuspolitiikan seuraamusjärjestelmästä ja valvonnasta annettua lakia.  Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 10.7.2024. Lakimuutoksella pyritään varmistamaan, että uudistetun MOT-säännön rikkomisesta määrätään rikkomusmaksu ja vakavasta rikkomuksesta seuraamusmaksu. Lisäksi lakimuutoksen tavoitteena on varmistaa, että jokaisesta yhteisen kalastuspolitiikan rikkomuksesta määrätään erikseen laissa säädetty vähimmäisseuraamus.

Suomen lain mukaan vakavasta rikkomuksesta määrättävä seuraamusmaksu on vähintään 2 000 euroa. EU:n asetus kuitenkin säätää, että seuraamusten arvo on vähintään vakavan rikkomuksen seurauksena saatujen kalastus- tai vesiviljelytuotteiden arvo. Toistuneesta vakavasta rikkomuksesta on määrättävä seuraamuksia, joiden arvo on vähintään kaksi kertaa vakavan rikkomuksen seurauksena saatujen kalastus- tai vesiviljelytuotteiden arvo.

Vakavaan rikkomukseen syyllistyminen on totinen paikka myös tukien kannalta. Jos toimijalle on lainvoimaisella ratkaisulla määrätty seuraamusmaksu vakavan YKP-rikkomuksen takia, hänellä ei esimerkiksi ole erikseen säädetyn kauden ajan oikeutta saada tukea Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta. Samaten hän menettää oikeuden saada kaupallisen kalastuksen vakuutustukea. Lisäksi viimeisen viiden vuoden aikana toimijalle maksetut EMKR- ja EMKVR-tuet on perittävä takaisin.

Näytteenotto aluksilla tärkeää

Mitä tiukemmaksi nämä säännöt käyvät ja mitä ankarammiksi seuraamukset kehittyvät, sitä tärkeämpää on, että kalastusaluksilla käytetään kunnolla aikaa ja vaivaa täsmällisen saalisarvion tekemiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa huolellista näytteenottoa jokaisesta troolinvedosta. Silmämääräinen arvio tuottaa helposti väärän tuloksen varsinkin pienikokoisten lajien osalta. Ainoastaan vähälukuiset mutta isokokoiset joukkoon eksyneet sivusaalisyksilöt osuvat kenties herkemmin silmään kuin näytteeseen. Lähtökohtana kannattaa siis pitää, että aluksella otetaan ja analysoidaan jokaisesta troolinvedosta niin monta näyte-erää, että kalastuspäiväkirjaan kirjattava saalismäärä ja lajisuhde varmasti pitävät sallitun poikkeaman puitteissa paikkansa. Saalisjakauman optimointia suhteessa omiin kalastusoikeuksiin ei saa tehdä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksella on käynnissä ns. PUKEVA-hanke kalansaaliiden punnitusten kehittämiseksi ja niiden valvonnan tehostamiseksi. Hanke on poikinut esiselvityksen uuden teknologian mahdollisuuksista varsinkin kalansaaliin lajisuhteen tarkaksi määrittämiseksi. Seuraavaksi tavoitteena on kokeilla joitain menetelmiä käytännössä, ja tätä tarkoittava hanke on tilattu Luonnonvarakeskukselta. Ihanteellinen lopputulos olisi löytää sellainen teknologia, jonka avulla saaliin määrä ja lajisuhde voidaan tarkasti määritellä jo aluksella ilman käsityönä tehtävää näytteiden analysointia. Näistä mahdollisuuksista ja niiden kustannuksista on kuitenkin vielä liian aikaista tehdä johtopäätöksiä. Toistaiseksi paras tekninen innovaatio näytteenottoon lienee kymmenen litran ämpäri.

Loppukaneetti

Varmuuden vuoksi vielä yksi selvennys. Niin kauan kuin alus ei ole kalastuspäiväkirjavelvoitteen piirissä, sen harjoittamaa kalastusta ei tietenkään voi koskea myöskään MOT-sääntö. Kalastuspäiväkirja vaaditaan kaikilta, siis kaikkein pienimmiltäkin aluksilta vuodesta 2028 lähtien. Siihen saakka päiväkirjavelvoite koskee vähintään kymmenen metrin pituisia aluksia, tai vähintään kahdeksan metrin pituisia, jos saaliina on yli 250 kilogrammaa turskaa tai 2 tonnia pelagisia kantoja.

Mitä tulee lähimpiin naapurimaihin, myöskään Viroon tai Ruotsiin ei ministeriön saaman tiedon mukaan tule tänä vuonna komission luetteloon merkittyjä satamia. Sama tilanne on todennäköisesti kaikissa Itämeren maissa ehkä Tanskaa lukuun ottamatta. Muuallakin siis noudatetaan edellä kuvattuja sääntöjä, mutta on mahdollista, että näinkin vaikeaa kokonaisuutta päädytään joissakin kohdin soveltamaan eri tavoin eri maissa.

Huom: Tämä teksti on laadittu säädösmuutosten hahmottamisen avuksi ja perustuu alustavaan analyysiin EU:n kalastuksenvalvonta-asetuksen muutosten vaikutuksista eikä siihen voi vedota mahdollisissa säädösten soveltamiseen liittyvissä tulkinta- tai ristiriitatilanteissa.

Neuvotteleva virkamies Harri Kukka, maa- ja metsätalousministeriö