Aktivoinnilla ja tiedolla elinvoimaa Lakeuden metsiin (Liiveri)

Hankkeen tavoitteena oli tukea samanaikaisesti metsänomistajien tietotaitoa, raakapuuvirtoja, luonnon monimuotoisuuden vaalimista sekä sukupolvenvaihdosten etenemistä. Raakapuun tuontimahdollisuudet ovat heikentyneet mutta samaan aikaan monella metsänomistajalla on harvennusrästejä metsissään. Maakunnan suojelupinta-aloissa on kasvattamisen varaa. Metsänomistajien keski-ikä on Etelä-Pohjanmaallakin yli 60 vuotta.

Hankkeessa saavutettiin kehitystä kaikissa edellä mainituissa asioissa. Moni hiljainen metsänomistaja kiinnostui puukaupoista ja metsänhoidosta. Useita arvokkaita kohteita päätyi aktivointityön edistämänä vapaaehtoiseen suojeluun. Metsien omistajanvaihdostilaisuudet olivat huippusuosittuja osin henkilökohtaisten kontaktien ansiosta saaden liikkeelle sukupolvenvaihdosprosesseja. Myös muut metsäalan tärkeät osaamissisällöt löysivät yleisönsä. Nuorille tarjottiin myös henkilökohtaista opastusta metsätaloudesta heitä kiinnostavilla sisällöillä. Varsinaisia epäonnistumisia hankkeessa ei ollut mutta ihmisten omaehtoiset kontaktit hankkeen suuntaan olisivat saaneet olla aktiivisempiakin. Tärkeä oppi oli, että metsänomistajat kyllä aktivoituvat henkilökohtaisella yhteydenotolla ja vastaajaa kunnioittavalla keskustelutyylillä.

Elämme ajassa, jolloin ainakin kaikki metsänhoidolliset hakkuut pitäisi saada käyntiin korkeamman omavaraisuuden varmistamiseksi, koska Venäjän käynnistämästä hyökkäyssodasta johtuen vaihtoehtoiset raakapuuvirrat ovat vähissä. Niitä on aktivoitu niin viestinnällä eri medioissa kuin henkilökohtaisin kontaktein.

Samaan aikaan luonnon monimuotoisuus ja ilmastokysymykset ovat nousseet yhä keskeisemmiksi kysymyksiksi niin kansallisesti kuin tiedostavien kuluttajien silmissä kansainvälisesti. Edellä mainitut haasteet ovat kuitenkin yhteensovitettavissa. Hankkeen paikallisiin laskelmiin peilaten voitiin myös todeta, että metsien lannoituksella voidaan sitoa puolet Suomen hiilidioksidipäästöistä metsätalouden kannattavuuden vain parantuessa.

Metsänomistajien keski-ikä on varsin korkea. Maaseudun elinvoiman näkökulmasta on tärkeää saada nuoret kiinnittymään alueeseen ja mikä sen parempi väline, kuin ajallaan tehdyt sukupolvenvaihdokset metsänomistuksessa. Hanke tuki nuoria metsänomistajia ja avasi keskustelun ikääntyneiden metsänomistajien kanssa, jotta he ehtisivät elinaikanaan ennen henkisten voimien ehtymistä siirtämään perhemetsätalouden viestikapulan kaikkien osapuolten hyväksi kokemalla tavalla seuraavalle sukupolvelle. Sukupolvenvaihdostilaisuudet järjestettiin Suupohjan hankkeen toimialueella ja omistajanvaihdostilaisuus Liiverin alueella. Kuten muussakin toiminnassa, tilaisuuksia markkinoitiin yli Leader aluerajojen ja esimerkiksi viimeisessä sukupolvenvaihdostilaisuudessa oli vähintään 29 henkilöä, joiden asuinpaikkakunta oli Liiverin toimialueella.

Hankkeen toimenpiteet edellä mainittuihin kehittämishaasteisiin vastaamiseksi:

a) Kontaktikierros passiivisille metsänomistajille, jossa kyseltiin metsänomistajan tavoitteista, tietotarpeista ja tulevaisuuden suunnitelmista. Kierroksen tarkoituksena ei ollut monotonisesti tehdä kyselytutkimusta vaan auttaa metsänomistajia juuri heitä askarruttavissa kysymyksissä ja heidän arvojaan ja tavoitteitaan kunnioittaen. Painopisteinä kontakteissa on pääsääntöisesti ollut hankkeen tärkeimmät aihealueet. Oma haasteensa kontakteissa oli kontaktikohteisiin ennakkoon käytetty aika yhdistettynä siihen, että joukossa oli paljon toimimattomia numeroita, puheluihin vastaamattomuutta ja vääriä yhteystietoja.

b) Nuorten metsäsuhteen ja metsänomistajuuden tukeminen erilaisin tietosisällöin esimerkiksi puhelinkontaktein ja maastokäynnein heidän omilla metsätiloillansa. Näin voitiin tarjota nuorille ajatuksia ja tukea juuri heidän omien metsien hoitoon, käyttöön, metsien terveyteen, luontoarvojen huomiointiin ja taloudellisiin kysymyksiin liittyen. Tämän lisäksi tehtiin infoja hankesisällöstä opiskelijoille.

c) Aktiivista tiedotustoimintaa harjoitettiin aihepiiristä useita eri medioita hyödyntäen. Näin tavoitettiin laajempi joukko metsänomistajia kuin sinänsä hyvin vaikuttavalla henkilökohtaisella lähestymistavalla. Hanke on ollut isoin palstamillein esillä paikallislehdissä. Hanke on ollut näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa ja valtakunnallisessa lehdistössä. Paikallislehdet luetaan ydinkohderyhmän parissa tarkoin, myös toimialueen ulkopuolella, jos lukijan juuret löytyvät toiminta-alueen kunnista.

d) Lyhytkoulutukset, näytökset, tutustumiskäynnit ja infot. Tilaisuuksilla saatiin huomiota ja huippuasiantuntijoiden tiedonjakoa keskeisistä ja ajankohtaisista metsänomistukseen liittyvistä kysymyksistä. Edellä mainituista esimerkkinä vaikkapa suometsien erityispiirteitä metsänhoidossa käsittelevät tilaisuudet, vapaaehtoista suojelua, puukauppaosaamista, hiilensidontasopimuksia, metsänomistajan tavoitteista lähteviä harvennusmalleja, tuhonkestäviä sekauudistusmenetelmiä sekä lannoituksen ilmastohyötyjä käsittelevät tilaisuudet ja tutustumiskäynnit. Tärkeää sukupolvenvaihdos ja omistajanvaihdosteemaa käsitteli peräti kolme tilaisuutta. Tilaisuudet jalkautettiin molemmilla Leader-alueilla kaikkiin kirkonkyliin (ml. Kurikan Jurva ja Jalasjärvi).

e) Maksutonta neuvontaa hankkeen aihepiireihin liittyen. Maksuttomalla neuvonnalla on mahdollistettu metsäasioista kiinnostuneiden henkilöiden omaehtoinenkin tiedonhankinta myös tilaisuuksien ulkopuolella. Metsänomistajien omaehtoinen aktivoituminen tiedonhankintaan oli melko vaatimatonta. Tilaisuuksien jälkeen yhteydenottoja tuli kulloinkin käsitellyistä aiheista niin tilaisuuksiin osallistuneilta kuin osallistumasta estyneiltä. Tilaisuuskytköksisten kontaktien lisäksi projektipäällikön ennestään tunteneilta henkilöiltä tuli yhteydenottoja metsäasioihin liittyen. Metsäneuvontasuhde on siis selvästi luottamukseen perustuva suhde. Tiedustelijan pitää tyypillisesti tuntea tai ennestään tietää neuvoja tehdäkseen oma-aloitteisen yhteydenoton askarruttavista aiheista.

f) Ohjeistus ja konsepti metsäalan organisaatioille passiivisten metsänomistajien aktivoimiseksi. Ohjeistuksella saadaan jaettua hankkeen kokemuksia muillekin alan toimijoille, jotta parhaat käytännöt leviäisivät ja toiminnan tehokkuus olisi optimaalista.

Hankkeen kustannukset vastasivat melko tarkasti suunniteltua. Alun perin suunniteltua korkeampi tilaisuuksien määrä ja odotettua korkeammat osallistujamäärät tekivät budjetista melko tiukan mutta budjetti oli kuitenkin riittävä. Pientä siirtymää ostopalveluista palkkoihin muodostui, koska ostopalveluiden sijaan useampi keskeinen asiantuntija oli joko juuri eläköitynyt ”emeritus-asiantuntija” tai metsänhoitoyhdistysketjun palkkalistoilla toiminut asiantuntija. Näin ostopalvelubudjettia säästyi mutta palkkakustannukset vastaavasti kasvoivat. Rahoittajaorganisaatioiden taholta taas välittyi Ruokaviraston vahva pyyntö tai määräys, että jo ostopalveluihin kertaalleen hyväksytyt tilaisuuksien markkinointikulut pitää siirtää maksatushakemuksessa muut välittömät kustannukset menokohtaan.

Hankkeen suurin onnistuminen oli kiinnostuksen herättäminen tilaisuuksia kohtaan ja oikeasti toimintaan johtaneet metsänomistajakontaktit. Haasteena oli saada aikaan omaehtoisia yhteydenottoja metsänomistajien taholta.

Tuloksista voidaan todeta, että tilaisuuksien suosio on yllättänyt positiivisesti. Tilaisuuksia ohjelmoitiin kalenteriin hankesuunnitelmassa luvattua enemmän särkymävaraksi. Kaikki tilaisuudet kuitenkin järjestettiin. Hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin osallistui 15 – 150 osallistujaa, yhteensä 726 henkilöä. Tilaisuuksia toteutettiin siis yli sataprosenttisesti (Suupohja 11 kpl, 169% tavoitteesta ja Liiveri 5 kpl, 143% tavoitteesta). Ennakkoon ajateltiin, että kaikkiin tilaisuuksiin ei riitä yleisöllä kiinnostusta mutta koska jokaiseen tilaisuuteen tuli vähintään 15 osallistujaa, joten kaikki tilaisuudet päätettiin järjestää. Jokaisessa tilaisuudessa oli osallistujia molemmilta Leader-alueilta. Hyvää osallistumisaktiivisuutta selittää koetun tarpeen ja kiinnostavien aiheiden ohella monikanavainen viestintä ja markkinointi.

Suosituin tilaisuus on ollut maastossa toteutettu harvennusnäytös ja metsätapahtuma, jossa havainnollistettiin uuden PEFC-sertifikaatin edellyttämien tekopökkelöiden ja riistatiheikköjen vaikutusta puunkorjuuseen. Ilahduttavaa on ollut huomata, että sukupolvenvaihdosteemat ovat olleet niin suosittuja, että esimerkiksi Kauhajoen tilaisuuteen tuli 104 osallistujaa. Tämän vuoksi aiheesta järjestettiin vielä uusintatilaisuus hankkeen päätösvaiheessa, elokuussa 2025.

Markkinoinnin ja joukkoviestinnän lisäksi merkittävä kanava osallistujien houkutteluun on ollut projektipäällikön suorat yhteydenotot ja niihin perustuneet tekstiviestimuistutukset. Osallistujat ovat olleet hyvin tyytyväisiä tilaisuuksien antiin ja kertoneet useaan otteeseen soveltavansa kertynyttä tietoa omassa toiminnassaan. Hankkeen viestintä ja muu toiminta on siis aktivoinut metsänomistajia. Maksetun mainonnan lisäksi paikallislehdissä oli asiaa hankkeesta tuhansia palstamillejä. Somemarkkinointi tavoitti tykkäysten määrästä päätellen toimialuekohdistettuna hyvin. Tekstiviestein saatiin henkilökohtaisia kontakteja jalostettua tilaisuusosallistumisiksi. Hankehakijan (Mhy Lakeus) oma uutiskirje tavoitti aktiivisempia metsänomistajia tiedonjanoisessa ydinkohderyhmässä.

Henkilökohtaisia kontakteja tehtiin tavoitteiden mukaisesti Suupohjan hankkeessa 40 ja Liiverin hankkeessa 22 eli yhteensä 62 nuoren metsänomistajan suuntaan. Kolmannes nuorista on lisäksi tarttunut mahdollisuuteen tehdä maastokäynti asiantuntijan kanssa omiin metsiin. Keskusteluista on lähtenyt itämään erilaisia metsänhoidollisia ajatuksia suojelualuelaajennuksista suometsien ilmastohyödylliseen ja kiertotaloutta edistävään sekä taloudellisesti tuottavaan puutuhkalannoitukseen. Myös kiireellisiä harvennushakkuita on laitettu liikkeelle metsäkäyntien innoittamana. Metsäkeskukselta tilattuihin kontaktiyhteystietoihin soittamalla on nähty selkeästi, että maatalousalalla sukupolvenvaihdokset toteutetaan ajallaan, koska varsinkin alle 30-vuotiaissa nuorissa maatilataustaiset metsänomistajat ovat voimakkaasti yliedustettuina, koska metsien omistus siirtyy yleensä ajoissa tehtävien maatilan sukupolvenvaihdosten yhteydessä.

Hiljaisten metsänomistajien suuntaan kontakteja tehtiin tavoitteiden mukaisesti 169 kappaletta (Suupohja 112 kpl, Liiveri 57 kpl). Kontakteja ei ole tehty suurta lukumäärää tavoitellen vaan metsänomistajat yksilöllisesti kohtaamalla ja heidän ajatuksiaan aidosti kuuntelemalla. Metsänomistajat ovatkin olleet tyytyväisiä ja yllättyneitä, kun puhelun tarkoituksena ei ole ollut ostaminen, myyminen tai kylmä ja monotoninen ennalta suunnitellun käsikirjoituksen mukainen kyselytutkimus. Hiljaisten metsänomistajien kanssa on keskusteltu hyvinkin erilaisista metsäaiheista. Ehkä sukupolvenvaihdosasioiden jälkeen yleisimpinä kysymyksinä on ollut metsien hoitotarpeet ja hakkuumahdollisuudet. Esimerkiksi kaikkia hiljaisia metsänomistajia puumarkkinoiden hyvä tilanne ei ole vielä tavoittanut. Kontaktien kautta tilannetietoisuus parani ja sillä oli vaikutusta myös toimintaan. Puhelinkontaktien perusteella lähti valmisteluun useampia vapaaehtoisen suojelun hankkeita.

Ihmislähtöisellä lähestymistavalla metsänomistajat ovat avautuneet kipeistäkin aiheista, kuten suvun sisäisistä jännitteistä, joita on toisinaan pystytty osittain ratkaisemaankin. Sukupolvenvaihdos-kysymyksiin hankkeen projektipäällikkö on tarjonnut jokaisen omia mieltymyksiä korostaen esimerkkiratkaisuja, jolla voi huomioida erilaiset lähtötilanteet esimerkiksi sisarusten määrästä ja aiemmasta omistusrakenteesta riippuen. Joskus on voitu myös todeta, että mikäli seuraava sukupolvi kokee metsänomistamisen raskautuksena, on parempi kääntyä metsätilamarkkinoille ja mahdollistaa metsänomistajien kasvutavoitteita suvun ulkopuolella. Yhteydenottojen perusteella on kanavoitunut osallistujia suosittuihin asiantuntijatilaisuuksiin. Puheluiden innoittamana on myös käynnistetty välittömiä toimia sukupolvenvaihdosten edistämiseksi.

Myös ympäristö- ja luontoarvokysymyksissä on tapahtunut etenemistä. Ymmärrys luontoarvoja ja hiilitasekysymyksiä kohtaan on kohonnut laajemmin. Esimerkiksi käsitys siitä, että lahopuu siivoaminen metsästä ei ole tarkoituksenmukaista vaan juuri niissä on merkittävä metsien monimuotoisuusarvo. Konkreettisena esimerkkinä merkittävistä luontoarvojen edistämisestä ainakin neljä, luultavasti vähintään viisi sopimukseen päätynyttä vapaaehtoisen suojelun hanketta on lähtenyt liikkeelle metsänomistajapuheluissa tarjotun tiedon perusteella. Lisäksi suojelusopimuksia käsitelleen tilaisuuden osallistujien taholta on kantautunut tietoa, että välittömästi tilaisuuden jälkeen vähintään yksi suojeluhanke eteni valmisteluun.

Hankkeen varsinainen tavoite ei ole ollut innovaatiotoiminta, mutta hiilensidontasopimuksia käsitelleessä tilaisuudessa uusi eurooppalaisittainkin edistyksellinen toimintakonsepti tuli laajempaan tietoisuuteen. Siitä kiinnostui esimerkiksi metsänomistajien järjestökentän valtakunnalliset edustajat. Turvemaiden tehokkaan metsänuudistamisen ja hiilitaseen optimoinnin yhdistävä kuivatussyvyyden hallintaratkaisun kehittely on siirtynyt hankkeesta Metsäkeskuksen ja SeAMK:n JTF -hankkeen toiminnaksi. Tähän ratkaisuun liittyen julkaistiin lehtijuttu Maaseudun Tulevaisuudessa.

Pidemmälläkin aikavälillä hankkeen vaikutuksesta hiljaisten metsänomistajien markkina-aktiivisuus on lisääntynyt, jolla on oma pieni vaikutuksensa kriittisissä raaka-aineen kysyntätarjonta olosuhteissa teollisen kivijalkamme säilymiseen. Hankkeen toimesta on saatu suojelun piiriin luonnon monimuotoisuutta tukevia kohteita alueellamme, jolla on melko vaatimaton kattavuus suojelualueita. Ajankohtaisista metsäaiheista pidetyt tilaisuudet ovat kohottaneet pysyvästi osaamisen tasoa useiden satojen tilaisuuksiin osallistuneiden metsänomistajien osalta. Osaaminen on kriittisen tärkeä resurssi niin talouden kuin ympäristön kannalta. Hankkeen toimesta on aktivoitu liikkeelle kymmeniä metsätilojen omistajanvaihdoksia, jotka ovat erittäin tarkoituksenmukaista toteuttaa ajallaan.

Hankkeen jälkeiseen toimintaan hankkeella lienee kaksi vaikutusta. Ensinnäkin metsäalalla viime vuosina vähentyneen omistajavaihdosneuvonnan tarpeellisuus ja kysyntä on käynyt ilmeiseksi ja siihen tullaan luultavasti panostamaan tavalla tai toisella jatkossakin. Hankehakijalle hanketoiminta oli uutta ja positiivisten kokemusten jälkeen hanketoimintaa saatetaankin jatkaa tarkoituksenmukaisilla aihealueilla, vaikka hankkeen dokumentointiin liittyvä byrokratia saattaa hieman laimentaa innostusta. Hanke on osoittanut, että metsäorganisaatioiden vakioasiakkuuksien ulkopuolella on löytynyt paljon metsänomistajia, jotka tarvitsevat neuvoja metsätalouteensa liittyen, vaikka liiketoiminnallisesti heidän kanssaan asioiminen voi olla haastavampaa kuin vakioasiakkaiden. Sama pätee perikuntiin. Pienenkin taimikonhoidon tai ensiharvennuksen toteuttaminen perikunnalle vaatii usein huomattavan työlästä valtakirjojen hankinnan ”rumbaa”, joten perikuntien palveleminen saattaa jäädä vähemmälle. Mikä olisikaan sen parempi hanke, kuin selvittää perikunnan kaikkien jäsenten tulevaisuuden tavoitteet. Tavoitteiden ollessa selvillä mahdollisuuksien mukaan perikuntien purkamisen eteenpäin vieminen saadun taustatiedon perusteella olisi paikallaan. Mikäli rakenteiden muuttamiseen ei ole valmiutta, voisi hanketoiminnalla aktivoida muuten perikuntia toimimaan osakkaidensa tavoitteiden mukaisesti.

Myös naismetsänomistajien suuntaan olisi hyödyllistä tuottaa hanketoimintaa. Metsäala on monesti sukupuoliroolittunut ja naismetsänomistajat itse vahvistavat roolijakoa ohjaamalla metsäasioissa asiantuntijan puolisonsa tai muun miespuolisen läheisen puheille vaikka nämä eivät olisikaan metsänomistajia. Samaan aikaan roolijako saa miehet viestimään kaikkitietävemmin ja toimeliaisuutta korostavammin kuin mitä tosiasiat osoittavat. Naiset ovat tyypillisesti pariskunnan nuorempia osapuolia samaan aikaan kun heidän eliniänodotteensa on tilastojen valossa korkeampi. Naiset ovat kuitenkin usein myös kiinnostuneita asiantuntijaneuvoista ja yleensä tietopohjan kasvattamisesta varsinkin, jos ovat ainoita päätöksentekijöitä. Voisiko yksi hankeidea siis olla tunnetun pop-kappaleen sanoja mukaellen: ”Vanha nainen hunningolla? - Käytännön vinkkejä niin nuorille kuin varttuneemmille naismetsänomistajille”?

Tärkeimpiä passiivisia metsänomistajia koskevia ja hankkeen toiminnan kautta saatuja käytännön suosituksista on käsitelty ” Passiivinen vai hiljainen metsänomistaja” lehtisessä. Ensinnäkin vahvasti passiivisia metsänomistajia on vähemmän kuin mitä tilastoseulonnassa voisi päätellä. Metsänomistajat tarvitsevat sitä vastoin omaan omistajaprofiiliin sopivaa neuvontaa ja henkilökohtaista herättelyä. Sukupolvenvaihdoksien edistäminen on äärimmäisen tärkeää työtä, sillä ensinnäkin nuoret metsänomistajat osoittautuivat asiantunteviksi, lisätiedon nälkäisiksi ja aktiivisiksi, niin taloudellisten hyötyjen kuin luontoarvojen vaalimisen saralla. Sitä vastoin viimeisten elinvuosien passivoituminen voi johtaa metsien heitteelle jäämiseen ja johtajuusongelmille altistaviin kuolinpesämuotoisiin omistusrakenteisiin.