TIETÄVÄ TILA – Uutta tietoa karjatiloille eläinten terveydestä, hyvinvoinnista sekä eläinten ja niiden ympäristön seurantateknologioista ja eläimiä koskevasta datasta

Tietävä tila – tiedonvälityshanke on tullut päätökseen. Lue Agrihubin blogitekstistä ajatuksia hankekokonaisuudesta: Tietävä tila -hanke tarjosi matkan tiedonvälityksen maailmaan – Maaseutuverkosto

Joulu ja Uusi Vuosi lähenee, joka tarkoittaa myös Tietävä tila-tiedonvälityshankkeen päätöstä, kun hanke ja siten hankekortin aktiivinen päivitys päättyvät 31.12.2025.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana hankkeessa on keskitytty jakamaan tietoa nautojen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä teknologioista karjan hyvinvoinnin, käyttäytymisen ja elinympäristön seurannassa. Tiedonvälitystä olemme tehneet osallistumalla Kainuun alueen maatalousalan tapahtumiin, puhumalla webinaareissa ja koulutuksissa, koostamalla tietomateriaalia esitysmateriaaleista sekä kirjoittamalla ammattilehtiartikkeleita suomalaisiin maatalousalan ammattilehtiin ja järjestämällä loppuseminaarin Kajaanissa. Yhteensä hankkeen aikana ehdimme osallistua esiintyjänä ja puhujana kahteentoista tapahtumaan tai webinaariin, joissa osallistujia oli yhteensä 1 730 kpl. Hankkeen tiimoilta osallistuttiin myös eurooppalaisten asiantuntijatyöryhmien toimintaan, joista tietoutta jalkautettiin suomalaisille toimijoille.  Lisäksi hankkeen aikana kirjoitimme kuusi ammattilehtiartikkelia (kolme julkaistaan vuoden 2026 alussa), koostimme viisi kirjallisuustiivistelmää hankekortille sekä tiedotimme hankkeesta aktiivisesti.

Kaiken kaikkiaan Tietävä tila-hankkeen toimenpiteet muodostivat kattavan ja onnistuneen tiedonvälitystoimenpiteiden kokonaisuuden, josta on hyvä ottaa oppia tiedonvälityksen toteuttamiseen seuraavissa hankkeissa. Hankkeen tavoitteet tuotetun materiaalin, osallistujakontaktien sekä paikallisen yhteistyön osalta saavutettiin kiitettävästi. Yksittäisestä hanketoimenpiteestä mieleenpainuvin oli EU CAP Network-verkoston temaattisessa ryhmässä Economic Vulnerability of Farming osallistuminen ja ryhmän julkisten johtopäätösten pohjalta tehty tiedonvälitys suomalaisessa ammattimediassa. Temaattisen ryhmän pohjalta kirjoitettu blogiteksti nostettiin esille Agrihubin sosiaalisen median kanavissa ja Maatilan Pellervossa julkaistua ammattilehtiartikkelia temaattisesta ryhmästä siteerattiin niin ikään lehden pääkirjoituksessa. Näiden myötä hankkeessa päästiinkin ajankohtaisen ja keskustelua herättävän tiedonvälityksen ytimeen.

Mittaustekniikan yksikön työ lypsykarjojen terveyden ja hyvinvoinnin parissa jatkuu muiden hankkeiden tiimoilta, hankkeissa opitun ja niiden tulosten tiedonvälitystä unohtamatta. Tietävä tila-hankkeen aikana koostetun materiaalin löydät hankekortin Ajankohtaista-osion ensimmäisestä julkaisusta ”Tietävä tila-hankkeen materiaalia”. Tähän julkaisuun lisätään myös hankkeen julkinen loppuraportti sen valmistuttua.

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen kooste Tietävä tila-hankkeen loppuseminaarin annista: Tietävä tila -tiedonvälityshankkeen loppuseminaari kokosi maidontuotannon sidosryhmiä Kajaaniin | Oulun yliopisto

Tietävä tila-tiedonvälityshanke kokosi kainuulaisia maidontuottajia ja alan asiantuntijoita Kajaaniin 27.11.2025 kuulemaan alan kärkiasiantuntijoiden monipuolista tietoiskua lypsykarjatilan johtamisesta sekä lypsykarjan ruokinnasta ja utareterveydestä.

Seminaarin ensimmäinen puolisko keskittyi kokonaisuuksien johtamiseen, lypsykarjatilan erityispiirteet huomioiden. Aiheesta luennoi lypsykarjan terveydenhuollon ja johtamisen kokenut ammattilainen ELT, tuotantoeläinten terveyden ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri, EMBA (cand.) Heidi Hiitiö, jolla on takanaan mittava kokemus lypsykarjan terveydenhuollosta ja ympärivuorokautista palvelua tarjoavan pieneläinsairaalan johtamisesta. Johtamisaiheinen luento tarjosi ajateltavaa niin tuottajille, tilatyöntekijöille, neuvojille kuin eläinlääkäreillekin. Lypsykarjatilan johtamisessa yhdistyy tilan talouden, eläinterveyden, peltoviljelyn ja työntekijöiden johtaminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuten jokaisen yrityksen, myös lypsykarjatilan kehitystä ohjaavat yrityksen visio ja arvot. Tunnistamalla niiden lisäksi yrityksen vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet on tilatason johtamisstrategiaa helpompi viedä yhtenä kokonaisuutena eteenpäin. Mikäli nämä havainnot on viestitty myös tilan yhteistyöneuvojille ja -eläinlääkäreille, on kokonaisuuden kehittäminen entistäkin hedelmällisempää.

Lounaan jälkeen ProAgria Itä-Suomen valtakunnallinen ruokinnan huippuosaaja Pirkko Korhonen kertoi lypsykarjan onnistuneen ruokinnan perusteita. Lypsylehmien ruokinnassa säilörehuprosessin onnistuminen on avainasemassa ja tulevan kesän säilörehunkorjuuta tuleekin alkaa suunnittelemaan hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Laadukkaan säilörehun ohella veden ja rehun jatkuva tarjolla olo, rauhallinen syöntihetki ja rehustuksen tasalaatuisuus ovat onnistuneen ruokinnan perustuksia. Lyhyempänä esityksenä esiintyivät myös Mittaustekniikan yksikön tutkijat Elisa Tikkanen ja Pekka Kilpeläinen, kertoen hankkeen ”Lypsykarjan vaihtoehtoiset kuivitusratkaisut” tuloksia eri kuiviketyyppien mikrobiologisesta laadusta ja navetan olosuhdemittauksista.

Seminaari päättyi Heidi Hiitiön luentoon lypsykarjan utareterveyden ylläpidoista. Luennon teemana oli erityisesti harvinaisempien utareterveysongelmien syyt ja ratkaisut. Harvinaiset utaretulehduksen aiheuttajat ovat usein ympäristöperäisiä ja nimensä mukaan harvinaisia, jolloin varsinainen taudinaiheuttajamikrobi voi jäädä mysteeriksi. Puhdas elinympäristö, lehmän hyvä vastustuskyky sekä hyvä utareterveyden johtaminen tilalla auttavat kuitenkin niin harvinaisempien kuin tutumpienkin mikrobien aiheuttamien utareterveyshaasteiden selättämisessä.

Seminaari tarjosi erityislaatuisen tilaisuuden kuulla ja tavata lypsykarjan terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisia Kainuussa. Lypsykarjatalous on Kainuun merkittävin tuotantosuunta, jonka kestävyys, eettisyys ja tuottavuus perustuvat lypsykarjan erinomaiseen terveyteen ja hyvinvointiin. Ajankohtaisen uuden tiedon levittäminen kainuulaisille maidontuottajille edistääkin alueen maatalouden kehitystä ja kilpailukykyä. Mittaustekniikan yksikkö jatkaa tätä tiedonvälitystyötä myös muissa hankkeissaan osallistamalla maataloustuottajia, viestimällä aktiivisesti hankkeiden tuloksista kansallisissa kanavissa sekä järjestämällä hankkeiden tuloksista kertovia tilaisuuksia Kainuussa.

Tietävä tila – tietoisku: Hyvä sisäilman laatu edistää lypsylehmien terveyttä ja hyvinvointia

Navetan sisäilman laadulla on merkittävä vaikutus lypsylehmien terveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi ilman korkean otsonipitoisuuden on todettu olevan yhteydessä lypsylehmien lisääntyneeseen kuolleisuuteen ja korkean ilman hiukkaspitoisuuden olevan yhteydessä korkeampaan maidon somaattiseen solulukuun. Orgaaninen ja epäorgaaninen pöly, mikro-organismit, homeet, kaasut, höyryt ja muut epäpuhtaudet heikentävät navetan sisäilman laatua, johon voidaan kuitenkin vaikuttaa navettarakennuksen ilmanvaihtoa säätämällä. Nykyaikaisissa pihattotyyppisissä navettarakennuksissa ilmanvaihto on useimmiten riittävä ja sääolosuhteiden mukaan säädettävä, jolloin navettarakennuksen sisäilman laatukin pysyy hyvänä.

Lypsylehmät sopeutuvat hyvin kylmään lämpötilaan, mutta kärsivät helposti lämpöstressistä lämpötilan kivutessa noin 21–25 °C. Lämpöstressi vähentää lehmän maidontuotantoa ja rehunsyöntiä, nostaa maidon somaattista solulukua sekä heikentää lehmän hedelmällisyyttä ja vastustuskykyä. Lehmän lämpötilan tuntemukseen ja lämpöstressin kokemiseen vaikuttaa ympäristön lämpötilan ohella ilmankosteus. Suhteellisen ilmankosteuden ylittäessä 40 % lämpötilassa 24 °C, lypsylehmän maidontuotanto alkaa vähentyä merkittävästi. Lisätietoa lämpöstressistä voit lukea Tietävä tila-tietoiskusta Kesä, kärpäset ja lehmien lämpöstressi.

Navettarakennuksen sisäilman kaasu- ja pölypitoisuuksien suositukset perustuvat pääasiassa ihmisille tarkoitettuihin enimmäispitoisuuksien arvoihin. Pienet pölyhiukkaset ärsyttävät hengitysteiden limakalvoja, vaurioittavat keuhkojen alveoleja ja hiukkasiin kiinnittyneet taudinaiheuttajat voivat levitä navettailman välityksellä. Navetan sisäilman pölyhiukkaspitoisuus ei saisi ylittää 0,5–1,0 mg/m3, joskaan pihattotyyppisissä navetoissa sisäilman pölyhiukkaspitoisuus ei tyypillisesti ole kovin korkea.

Ammoniakki, hiilidioksidi ja rikkivety ovat navetan sisäilmassa useimmiten esiintyvät haitalliset kaasut. Kunnollisesta ja tehokkaasta ilmanvaihdosta tulee huolehtia navetassa haitallisten kaasujen pitoisuuden vähentämiseksi. Erityisesti talvella navettarakennuksen sisäilman kaasupitoisuus voi nousta ilmanvaihtoa pienennettäessä. Ammoniakki ärsyttää hengitysteiden limakalvoja ja heikentää keuhkojen toimintaa, mutta se voi toimia myös kroonisena stressitekijänä eläimille. CIGR (2014) ohjeistuksen mukaan navettailman ammoniakkipitoisuuden ei tulisi ylittää 10 ppm. Hiilidioksidia muodostuu hengityksestä ja lannan hajoamisesta. Hyvin ilmastoidussa navetassa hiilidioksidipitoisuuden tulisi olla ulkoympäristöön verrattava ollen keskimäärin 350 ppm. Huonosti ilmastoiduissa navettarakennuksissa hiilidioksidia kertyy navetan sisäilmaan. Hiilidioksidipitoisuus toimiikin navetan ilmastoinnin tason mittarina. Hiilidioksidin suositeltu enimmäisarvo navetan sisäilmassa on 3000 ppm.

Navetan ilmanvaihto voi olla luonnollinen tai koneellinen. Riippumatta ilmanvaihtotyypistä tulee sen mahdollistaa navetan ilman jatkuva vaihtuvuus ilmankosteuden vähentämiseksi ja sisäilman laadun parantamiseksi sekä kesä- että talvikuukausina myös alueilla, joissa eri vuodenaikoina ilman lämpötilassa ja kosteudessa esiintyy suuria vaihteluita. Navetan ilmanvaihdon tulisi mahdollistaa sisäilman vaihtuminen 4–8 kertaa tunnissa talvikuukausina. Kesällä taasen navetan sisäilman pysymiseksi raikkaana vaaditaan sisäilman vaihtumista 40–60 kertaa tunnissa. Kesällä lehmän kokeman lämpöstressin vähentämiseksi ilman tulisi liikkua 1–2 m/s. Toimivan ilmanvaihdon myötä navetta on kuiva eikä sisäilman tuoksu erotu ulkoilmasta.

Nykyaikana navetan sisäilman laatua voidaan seurata jatkuvatoimisten sensorimittausten ja ”asioiden internetin” (IoT) eli muun muassa mittaustietoa keräävien ja käsittelevien älylaiteiden avulla. Lämpötilan, ilmankosteuden ja hiilidioksidin lisäksi voidaan seurata mm. metaanin ja ammoniakin pitoisuutta sekä ympäristön pölyisyyttä, valaistusta ja meluisuutta. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän uuteen navettaan Kannuksessa on rakennettu laajamittainen IoT-teknologiaa käyttävä olosuhteiden seurantajärjestelmä.  Sensoriteknologian hyödyntäminen voi tilatasolla auttaa navetan olosuhteiden seurannassa ja säätämisessä lypsylehmien hyvinvoinnin, terveyden ja tuotannon optimoinniksi.

Kirjallisuusviitteet

Abbasi, R., Martinez, P., Ahmad, R. 2022. The digitization of agricultural industry – a systematic literature review on agriculture 4.0.  Smart Agr Technol. 2022(2): 100042.

Akhigbe, B.I., Munir, K., Akinade, O., Akanbi, L., Oyedele, O. 2021. IoT Technologies for Livestock Management: A Review of Present Status, Opportunities, and Future Trends. Big Data Cogn Comput. 2021(5): 10.

Beaupied, B. L., Martinez, H., Martenies, S., McConnel, C. S., Pollack, I. B., Giardina, D., Fischer, E. V., Jathar, S., Duncan, C. G., Magzamen, S. 2022. Cows as canaries: The effects of ambient air pollution exposure on milk production and somatic cell count in dairy cows. Environ Res. 2022(207): 112197.

Becker, C. A., Collier, R. J., Stone, A. E. 2020. Invited review: Physiological and behavioral effects of heat stress in dairy cows. J Dairy Sci. 2020(103): 6751-6770.

CIGR. 2014. The design of dairy cow and replacement heifer housing. Report of the CIGR Section II Working Group N° 14 Cattle Housing, 2014. Noudettu osoitteesta: https://raumberg-gumpenstein.at/jdownloads/Forschungsberichte/Dairy_Cattle_Report.pdf

Coulby, G., Clear, A., Jones, O., Godfrey, A. 2020. Scoping Review of Technological Approaches to Environmental Monitoring. Int. J. Environ. Res. Public Health 2020(17): 3995.

Cox, B., Gasparrini, A., Catry, B., Fierens, F., Vangronsveld, J., Nawrot, T. S. 2016. Ambient Air Pollution-related Mortality in Dairy Cattle: Does It Corroborate Human Findings? Epidem. 2016(27): 779 – 786.

Dairyland Initiative, 2024. Heat Abatement and Ventilation of Adult Cow Facilities. University of Wisconsin-Madison. Noudettu osoitteesta: https://thedairylandinitiative.vetmed.wisc.edu/home/housing-module/adult-cow-housing/ventilation-and-heat-abatement/

De Sousa, P., ja Pedersen, S. 2004. Ammonia emission from fattening pig houses in relation to animal activity and carbon dioxide production. Agric. Eng. Intl. 6:BC04 003. Noudettu osoitteesta: http://www.cigrjournal.org/index.php/Ejounral/article/view/547/541.

Egberts, V., van Schaik, G., Brunekreef, B., Hoek, G. 2019. Short-term effects of air pollution and temperature on cattle mortality in the Netherlands. Prev Vet Med. 2019(168): 1 – 8.

Hautala, M., ja Ahokas, J. 2009. Tuotanto-olojen mittaus kotieläinrakennuksissa: mitä, miten ja miksi. Suomen maataloustieteellinen seura. Noudettu osoitteesta: https://journal.fi/smst/article/download/75782/37164/104484

Haverinen, L. Opetusnavetta mahdollistaa etäkäytön ja uudenlaisia työtapoja. OAMK Journal. Noudettu osoitteesta: https://vanha.oamk.fi/oamkjournal/2022/opetusnavetta-mahdollistaa-etakayton-ja-uudenlaisia-tyotapoja/

Hulsen, J. ja Rodenburg, J. 2010. Future farming – building for the cow. Roodbunt Publishers, Zutphen, Alankomaat.

Mondaca, M. R. 2019. Ventilation Systems for Adult Dairy Cattle. Vet Clin North Am: Food Anim Pract. 2019(35): 139–156.

Moore, D.A., Heaton, K., Poisson, S., Sischo, W., M. 2012. Dairy Calf Housing and Environment: The Science Behind Housing and On-Farm Assessments. Washington State University extension. EM045E. Noudettu osoitteesta: https://s3.wp.wsu.edu/uploads/sites/2147/2017/07/EM045E.pdf

Prill, R. 2000. Why measure carbon dioxide inside buildings? Washington State University Extension Energy Program, Spokane. Noudettu osoitteesta: http://www.energy.wsu.edu/Documents/CO2inbuildings.pdf.

Shaikh, F.K., Karim, S., Zeadally, S., Nebhen, J. 2022. Recent Trends in Internet-of-Things-Enabled Sensor Technologies for Smart Agriculture. IEEE Internet Things J 2022(9): 23583 – 23598.

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen Tietävä tila-hankkeen loppuseminaarista: Rautaista asiaa lypsykarjatilan johtamisesta ja eläinterveydestä Tietävä tila -hankkeen loppuseminaarissa | Oulun yliopisto

Useat tartunnalliset ja ei-tartunnalliset sorkkasairaudet voivat heikentää lehmän hyvinvointia. Suomessa yleisimpiä sorkan ei tartunnallisia sairauksia ovat mm. valkoviivan repeämät ja anturavertymät ja -haavaumat, tartunnallisia sairauksia taas kantasyöpymä. Tartunnallisista sorkkasairauksista tilaongelmana voi esiintyä myös ajotulehdusta ja sorkka-alueen ihotulehdusta.

Sorkkaa ympäröivän kanta-alueen iho on terveellä eläimellä sileä ja tasainen eikä sorkkaa ympäröivissä kudoksissa esiinny turvotusta. Sorkkavälin iho on niin ikään tasainen ja sileä, ilman turvotusta, tulehdusta tai haavaumia. Tartunnalliset sorkkasairaudet, erityisesti ajotulehdus, voi aiheuttaa laajaa turvotusta sorkkaa ympäröivissä kudoksissa. Lisäksi tartunnalliset sorkkasairaudet voivat aiheuttaa haavaumia kannassa ja sorkkavälissä. Sorkka-alueen ihotulehduksessa esiintyy sairaudelle ominaisia haavaumia kannan alueella. Ei-tartunnallisissa sorkkasairauksissa vauriot näkyvät sorkan pohjan rakenteen muutoksina.

Yhteistä sorkkasairauksia poteville lehmille on usein ontuminen. Toisaalta ontuma tai liikkumisen muutokset voivat johtua myös muista luusto- ja lihassairauksista ja sorkkasairaus voi ilmetä myös ilman havaittavaa ontumaa. Lievästi ontuvan lehmän havainnoiminen on hankalaa. Erityisesti omassa karjassa silmä niin sanotusti tottuu liikkumiseltaan poikkeaviin lehmiin. Ontuvan lehmän voi tunnistaa mm. 1) epätasaisesta, hitaasta kävelyrytmistä, 2) lyhentyneestä askelpituudesta, 3) selkälinjan kaarevuudesta ja pään ”nyökkäilystä” lehmän kävellessä. Kipeän jalan liike voi lisäksi olla rajoittunut ontuvalla lehmällä, eikä se varaa painoa tasaisesti jokaiselle jalalle. Sorkka- ja jalkasairauksista johtuvaa ontumaa on helpoin havainnoida lehmän liikkuessa. Tietyt merkit seisovalla, esimerkiksi parteen kytketyllä eläimellä viittaavat kuitenkin heikentyneeseen jalkaterveyteen. Lehmä voi lepuuttaa kipeää jalkaa, siirtää seisoessaan jatkuvasti painoa jalalta toiselle tai seistä ”tasapainotellen” lantakourun reunalla. Myös hankala makuulle meno tai ylös nousu voivat olla merkkejä jalkojen sairauksista, kuten myös jalan kiertyminen sivusuunnassa.

Ontuva lehmä tarvitsee hoitoa mahdollisimman pian. Suositus pahoin ontuvan lehmän aikaikkunaksi sorkkahoitoon on 24 tuntia ja lievemmin ontuvan eläimen tapauksessa viikon kuluessa. Pahoin ontuvalle eläimelle hoitokarsina tarjoaa parhaat olosuhteet kuntoutumiseen.

Ontumisen ehkäisyksi ja sorkkaterveyden parantamiseksi navetan olosuhteilla ja managementilla on iso merkitys. Puhtaat, pitävät lattiat vähentävät liukastelua ja lisäävät sorkan puhtautta. Liukastelu rasittaa sorkan rakenteita ja altistaa lehmän valkoviivan repeämälle ja paiseille. Likaiset, märät sorkat taas edesauttavat sorkka-aineksen muuttumista pehmeämmäksi ja hautovat sorkan ihoa. Hautunut iho rikkoontuu ja toimii ympäristön bakteereille sisäänpääsyreittinä sorkan pehmytkudoksiin. Ruokinnan merkitys sorkkasairauksien ylläpidossa korostuu sorkkien ollessa likaiset. Löysä, roiskuva sonta edesauttaa sorkkien likaantumista. Lehmän vastustuskykyä tukeva tasapainoinen ruokinta parantaa lehmän yleistä puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan.

Lehmän seisoessa pitkään, erityisesti kovalla alustalla, sorkan verenkierto heikentyy. Tämän seurauksena martosorkka tulehtuu, sorkkaluuhun muodostuu kulumia ja se voi kääntyä epänormaaliin asentoon. Nämä seuraukset nähdään sorkan pohjassa anturavertyminä ja -haavaumina. Vastapoikineella lehmällä sorkan rasvapatja laihtuu lehmän hyödyntäessä rasvakudokseen varastoitua energiaa maidontuotantoon. Tällöin sorkan pohjaan kohdistuvaa painetta vähentävää kudosta on vähemmän ja kovalla alustalla seisoskelun haitat korostuvat. Lehmän seisoskelun vähentäminen on paras ennaltaehkäisymekanismi sorkan pohjaan kohdistuvan paineen ja rasituksen vähentämiseksi. Pehmeä ja hyvin mitoitettu makuupaikka edistää makuumukavuutta ja lisääntynyt makuuaika takaakin sorkille oivan levon ja verenkierron parantumisen, edistäen sorkkaterveyttä.

Säännöllisten sorkkahoitojen aikana nähdään sorkkien kunto ja havaitaan sorkan sairauksia. Jokaisen lehmän tulisi päästä sorkkahoitoon vähintään kaksi kertaa vuodessa. Ennaltaehkäisevä sorkkahoito noin 90 pv ennen poikimista takaa lehmälle terveet ja hyväkuntoiset sorkat painavan lopputiineyden ajaksi ja alkulypsykaudeksi. Hiehojen rutiininomainen sorkkahoito kuukautta-kahta ennen poikimista on niin ikään suositeltavaa. Seuraava ennaltaehkäisevä sorkkahoito ajoittuu lehmän tuotoskauden vaiheeseen noin 90–120 pv poikimisesta, jotta loppulypsykausi kuluu terveillä sorkilla. Erityistä huomiota vaativat lehmät, esimerkiksi kierresorkasta kärsivät lehmät, tulisi hoitaa ennaltaehkäisevästi tiheämmin. Oikein toteutetun, laadukkaan sorkkahoidon jälkeen lehmä ei onnu.

Sorkkien kunnon ylläpidossa ja sorkkien sairauksien ennaltaehkäisyssä tilakohtaiset rutiinit ovat avainasemassa. Suunnitelma sorkkaterveyden ylläpitoon onkin hyvä olla olemassa jokaisella lypsykarjatilalla. Terveillä sorkilla päästään myös tuloksiin!

Kirjallisuusviitteet

Anagnostopoulos, A., Barden, M., Griffiths, B. E., Bedford, C., Winters, M., Li, B., Coffey, M., Psifidi, A., Banos, G., Oikonomou, G. 2024. Association between a genetic index for digital dermatitis resistance and the presence of digital dermatitis, heel horn erosion, and interdigital hyperplasia in Holstein cows. Journal of Dairy Science, 107, 4915-4925.

Barker, Z. E., Leach, K. A., Whay, H. R., Bell, N. J., Main, D. C. J. 2010. Assessment of lameness prevalence and associated risk factors in dairy herds in England and Wales. Journal of Dairy Science, 93, 932-941.

Bell, N. J., Bell, M. J., Knowles, T. G., Whay, H. R., Main, D. C. J., Webster, A. J. F. 2009. The development, implementation and testing of a lameness control programme based on HACCP principles and designed for heifers on dairy farms. The Veterinary Journal, 180, 178-188.

Burgi, K. 2020. Hoof Health Management for Animal Well Being. Luentomateriaali. Maitoyrittäjät webinaari 09.09.2020.

Chapinal, N., Barrientos, A. K., von Keyserlingk, M. A. G., Galo, E., Weary, D. M. 2013. Herd-level risk factors for lameness in freestall farms in the northeastern United States and California. Journal of Dairy Science, 96, 318-328.

Cook, N. B. ja Nordlund, K. V. 2009. The influence of the environment on dairy cow behavior, claw health and herd lameness dynamics. The Veterinary Journal, 179, 360-369.

Danscher, A. M., Enemark, J. M. D., Telezhenko, E., Capion, N., Ekstrøm, C. T., Thoefner, M. B. 2009. Oligofructose overload induces lameness in cattle. Journal of Dairy Science, 92, 607-616.

Dippel, S., Dolezal, M., Brenninkmeyer, C., Brinkmann, J., March, S., Knierim, U., Winckler, C. 2009. Risk factors for lameness in freestall-housed dairy cows across two breeds, farming systems, and countries. Journal of Dairy Science, 92, 5476-5486.

Eronen, O., Kujala-Wirth, M., Rautala, H. 2023. Hivenaineruokinnan vaikutus sorkka-alueen ihotulehduksen esiintyvyyteen naudoilla – kirjallisuuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti, 130, 67–72.

Griffiths, B.E., Barden, M., Anagnostopoulos, A., Bedford, C., Higgins, H., Psifidi, A., Banos, G., Oikonomou, G. 2024. A prospective cohort study examining the association of claw anatomy and sole temperature with the development of claw horn disruption lesions in dairy cattle. Journal of Dairy Science, 107, 2483-2498.

Huxley, J., Archer, S., Bell, N., Burnell, M., Green, L., Potterton, S., Reader, J. 2014. Control of Lameness. Dairy Herd Health, toim. Green, M. Sivut 169-204. CAB International, Oxsfordshire, UK.

Kofler, J., Hoefler, M., Hartinger, T., Castillo-Lopez, E., Huber, J., Tichy, A., Reisinger, N., Zebeli, Q. 2023. Effects of High Concentrate-Induced Subacute Ruminal Acidosis Severity on Claw Health in First-Lactation Holstein Cows. Animals 13, 1418.

Leach, K.A., Offer, J.E., Svoboda, I., Logue, D.N. 2005. Effects of type of forage fed to dairy heifers: associations between claw characteristics, clinical lameness, environment and behaviour. Veterinary Journal, 169, 427-436.

Logue, D. N., Gibert, T., Parkin, T., Thomson, S., Taylor, D. J. 2012. A field evaluation of a footbathing solution for the control of digital dermatitis in cattle. The Veterinary Journal, 193, 664-668.

Offer, J.E., Leach, K.A., Brocklehurst, S., Logue, D.N. 2003. Effect of forage type on claw horn lesion development in dairy heifers. Veterinary Journal, 165, 221-227.

Offer, J.E., Logue, D.N., Mason, C. 2004. Effect of an incident of overfeeding of concentrate on claw horn lesion development in first lactation dairy heifers. In: Proceedings of the 13th International Symposium and 5th Conference on Lameness in Ruminants, Maribor, Slovenia, February 11–14. pp. 175–176.

Oikonomou, G., Cook, N. B., Bicalho, R. C. 2013. Sire predicted transmitting ability for conformation and yield traits and previous lactation incidence of foot lesions as risk factors for the incidence of foot lesions in Holstein cows. Journal of Dairy Science, 96, 3713-3722.

Palhano, R. L. A., Martins, R. A., Lemos, G. S., Faleiros, R. R., da Fonseca, L. A., Gorza, L. L., Lopes, C. E. B., Meneses, R. M., de Carvalho, A. U., Filho, E. J. F., Moreira, T. F. 2024. Exploring the impact of high-energy diets on cattle: Insights into subacute rumen acidosis, insulin resistance, and hoof health. Journal of Dairy Science, 107, 5054-5069.

Popescu, S., Borda, C., Diugan, E. A., Spinu, M., Groza, I. S., Sandru, C. D. 2013. Dairy cows welfare quality in tie-stall housing system with or without access to exercise. Acta Veterinaria Scandinavica, 55: 43.

Rouha-Mülleder, C., Iben, C., Wagner, E., Laaha, G., Troxler, J., Waiblinger, S. 2009. Relative importance of factors influencing the prevalence of lameness in Austrian cubicle loose-housed dairy cows. Preventive Veterinary Medicine, 92, 123-133.

Solano, L., Barkema, H. W., Pajor, E. A., Mason, S., LeBlanc, S. J., Zaffino Heyerhoff, J. C., Nash, C. G., Haley, D. B., Vasseur, E., Pellerin, D., Rushen, J., de Passillé, A. M., Orsel, K. 2015. Prevalence of lameness and associated risk factors in Canadian Holstein-Friesian cows housed in freestall barns. Journal of Dairy Science, 98, 6978-6991.

Sousa Junior, L. P. B., Pinto, L., Cruz, V. Oliveira Jr., G., de Oliveria, H., Chud, T., Pedrosa, V., Miglior, F., Schenkel, F., Brito, L. 2024. Genome-wide association and functional genomic analyses for various hoof health traits in North American Holstein cattle. Journal of Dairy Science, 107, 2207-2230.

Van der Tol, P. P. J., van der Beek, S. S., Metz, J. H. M., Noordhuizen-Stassen, E. N., Back, W., Braam, C. R., Weijs, W.A. 2004. The Effect of Preventive Trimming on Weight Bearing and Force Balance on the Claws of Dairy Cattle. Journal of Dairy Science, 87, 1732-1738.

Van Straten M., Siani, I., Bar, D. 2011. Reduced test-day milk fat percentage in cows diagnosed with claw horn lesions during routine claw trimming. Journal of Dairy Science, 94, 1858-1863.

Webster, A. J. F. 2001. Effects of Housing and Two Forage Diets on the Development of Claw Horn Lesions in Dairy Cows at First Calving and in First Lactation. The Veterinary Journal, 162, 56-65.

Westin, R., Vaughan, A., de Passillé, A. M., DeVries, T. J., Pajor, E. A., Pellerin, D., Siegford, J. M., Witaifi, A., Vasseur, E., Rushen, J. 2016. Cow- and farm-level risk factors for lameness on dairy farms with automated milking systems. Journal of Dairy Science, 99, 3732-3743.

Syyskuu hurahti vauhdilla Tietävä tila-hankkeen kirjoitustöiden parissa. Ammattilehtiartikkelin käsikirjoitus temaattisen ryhmän ”Economic vulnerability of farming” johtopäätöksistä maatalouden taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi valmistui. Temaattisessa ryhmässä maatalouden kannattavuutta tarkasteltiin useasta näkökulmasta ryhmän jäsenten edustaessa niin tutkijoita, maatalousalan neuvojia, maatalousyrittäjiä kuin myös elinkeinon edustajia. Artikkeli ryhmän johtopäätöksistä julkaistaan marraskuussa Maatilan Pellervon numerossa 8. Syyskuun aikana kirjoitettiin seuraava Tietävä tila-tietoisku lypsykarjan sorkkaterveydestä. Löydät tietoiskun hankekortin ajankohtaista osiosta ja tietomateriaalin alta.

Tietävä tila-hankkeen loppuvuosi koostuu viimeisten ammattilehtiartikkelien valmistelusta, hankkeen lopun hallinnosta, ja tapahtumaesiintymisistä. Hankkeen loppuseminaarikin häämöttää ja ilmoittautuminen on nyt avattu! Tervetuloa oppimaan kokonaisuuksien johtamisesta ja utareterveydestä Kajaaniin 27.11.2025! Maaseutuverkoston tapahtumasivulta löydät seminaarin ohjelman ja ilmoittautumislinkin.

Tietävä tila-hankkeen viimeiset hankekuukaudet pyörähtävät käyntiin ja hanke päättyy vuoden 2025 lopulla. Syksyn aikana toteutetaan hankkeen viimeiset toimenpiteet ja järjestetään hankkeen loppuseminaari. Työn alla onkin muun muassa ammattilehtiartikkeli temaattisen ryhmän ”Economic vulnerability of farming” johtopäätöksistä maatalouden taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi ja toki vielä pari Tietävä tila-tietoiskua. Aikaisemmat tietoiskut löydät hankkeen sivuille linkitetyltä tietokortilta tai alta Ajankohtaista-osiosta. Tutustu myös temaattisen ryhmän työskentelyyn pohjautuvan blogitekstin sisältöön, joka käsittelee maatalousyrityksen tuotantosuuntien monipuolistamista taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi.

Hankkeen loppuseminaari järjestetään Kajaanissa 27.11. ravintola Wanhalla Kerholla. Seminaarissa kuulemme ELT, yritysneuvoja Heidi Hiitiön ajatuksia lypsykarjatilan kokonaisvaltaisesta johtamisesta sekä uusinta tietoa naudan utaretulehdusten aiheuttajista ja ”ei löydöstä”-maitonäytetulosten tulkinnasta. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen avataan lähiaikoina!

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen matkasta Brysseliin EU CAP Network-verkoston temaattiseen ryhmään: Tietävä tila – hankkeen tiimoilta Brysselissä | Oulun yliopisto

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen osallistumisesta Eläinlääkäripäiville 2024: Eläinlääkäripäivät Helsingissä 13.–15.11.2024 | Oulun yliopisto

Mitä vaaditaan innovaatiohankkeen menestymiseksi ja hanketulosten hyödyntämiseksi käytännössä? Tästä voit lukea blogitekstistä osoitteessa https://www.innoblogi.com/blogi/miten-syntyy-hyva-innovaatiohanke-jopa-yksi-euroopan-parhaista

Lue Kajaanin Yliopistokeskuksen uutiskirjeen uutinen Tietävä tila-hankkeen alkamisesta: Tietävä tila -hanke välittää uutta tietoa nautakarjan terveydestä ja hyvinvoinnista | Oulun yliopisto