Maan kasvukunnosta huoltovarmuutta
Maatalouden perusta on tuottava maa. Tarvitsemme kasvien kasvua ruuaksi ja rehuksi. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena huoli ruokaturvasta on yhteinen. Millä saamme kasvimme ravittua ja ruokamme tuotettua, jos lannoitteista ja energiasta on pula, kysyy blogissaan MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.
Maaperän on annettava parastaan
Ilman kasvinravinteita eli lannoitteita ei ole maan kasvua ja satoa mitä korjata ravinnoksi. Hyvin toimivassa maassa kasvit voivat kuitenkin hyödyntää ravinteet tehokkaammin ja tuottaa enemmän vähemmällä. Tämä edellyttää toimivia huokosia eli maan rakennetta, joka läpäisee liian veden, pidättää vettä kasvien kasvuun ja ravinteiden kuljettamiseksi sekä ylläpitää maan ilmavuutta suuremmilla huokosillaan. Elävä ja hengittävä maa kasvaa.
Tämä kaikki on perusta, jonka merkitys on tunnistettu jo vuosikymmeniä, mutta se on ajan saatossa monilta unohtunut. Ruuantuotannon ympäristövaikutuksia arvioitaessa MTK:n ja SLC:n maaperäohjelmassa (2021) kuvattu perusta on oleellinen. Samat luonnontieteelliset ja agronomiset lainalaisuudet pätevät ruokaturvan varmistamisessa. Kun tuotantopanoksia käytetään mahdollisimman tehokkaasti tai niitä on rajallinen määrä, tavoite on sama: maaperän on tuotettava enemmän vähemmillä panoksilla ja päästöillä.
Viljelijä tietää tämän, eikä hukkaa kalliita panoksia tieten tahtoen. Maatalouden heikko kannattavuus ja rakennekehitys ovat johtaneet tilanteeseen, jossa maaperän perusparannuksiin ei ole niitä mahdollisuuksia, joita jokainen ruuantuottaja toivoisi: saada vesitalous kuntoon ja hapan maa kalkituksi. Tämä edellyttää maksuvalmiutta ja maan hoitoa esimerkiksi lannalla, jota ei ole kaikkien ulottuvilla. Tuottava maa tarvitsee monimuotoisuutta, lajien kirjoa ja viljelykiertoja syväjuurisilla kasveilla.
Ilmastonmuutos haastaa maan rakennetta suurilla sademäärillä erityisesti savialueilla, joilla nurmi on apu vettyneen maan rakenteen korjaajana lannan puutteessa. Valitettavasti nurmibiomassan markkinat eivät toimi vieläkään. Viimeistään nyt on saatava kansallinen biokaasuohjelma toimeen ravinnekiertokorvauksella ja korotetulla investointituella, jotta saadaan lannan korviketta, mädätettä, ravinteineen peltoon.
Parhaillaan arvioidaan maatalouden ilmastovaikutuksia. Turve- ja multamaat on tunnistettu päästölähteinä ja niiden käyttöä ollaan rajaamassa. Esimerkiksi eloperäisillä mailla tuotetun nurmibiomassan kestävyyttä uusiutuvan energian tuotannossa ei tunnusteta, ja komissio on monissa eri aloitteissaan haastamassa eloperäisten maiden maatalouskäyttöä. Rajaukset kohdistuvat maalajeille, joilla on luonnostaan niin paljon typpeä, että lannoitus voidaan vähentää puoleen verrattuna kivennäismaihin. Tämä olisi hyvä muistaa tässä ajassa, kun energiasta on pula ja typpikaasun sidonta ilmakehästä fossiilisilla polttoaineilla typpilannoitteeksi hakee vaihtoehtoja.
Tietovaje täyttymässä
Suurin tietovaje ilmastopolitiikassa on maaperässä, totesi vuosia sitten komission virkamies Simo Key. Tietovaje paljastui myös LUKE:n laatiessa Maatalouden ilmastotiekarttaa (2020). Tietovaje näkyy myös kansallisessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman arvioinnissa, kun Ilmatieteen laitos totesi 11.2.2022 maataloustoimista: ”Kansallista kasvihuonelaskentaa onkin kehitettävä niin, että toimien vaikutus näkyy inventaariossa luotettavasti”.
Tietovajetta täytetään parhaillaan. Suomessa 75 % maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä, mukaan lukien hiilidioksidi, on peräisin maaperästä. Emme silti tiedä, mikä on viljelytekniikan merkitys eri maalajeilla. MTK:n maatilan hiililaskuri on siksi karkea, eikä tyydytä viljelijöitä, jotka haluaisivat aidosti nähdä peltotoimien vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin.
Pellon maaperäpäästöjen arviointiin on kehitettävä päästökertoimet, jotka erottavat eri maalajit ja viljelymenetelmät. On opittava laskemaan hiilitase, sidottu hiili suhteessa päästöihin kyseisellä lohkolla. Tälle tielle ovat meitä johdattamassa Hiilestä kiinni -ohjelman KHK-LOHKO- ja BIOHILA-tutkimushankkeet.
Iso kiitos! Uusi tutkimustieto luo pohjan ruokaturvalle, joka jättää tilaa luonnon monimuotoisuuden hoitoon sekä pienentää päästöjä myös vesistöihin, kun tuottava maa saa kasvaa.
Ilman hiiltä ei ole elämää
Hiili, kiertävä eli biogeeninen hiili, kuuluu kaikkeen elämään. Se luo ruoka- ja energiaturvan. Vähähiilisyys merkitsee vähäfossiilista, mutta ei voi merkitä elämää ilman hiiltä. On siis tunnistettava biogeeniset kierrot, luonnon aineiden kiertojen rooli elävässä maaperässä, jota MTK:n ilmasto-ohjelma (2018) sekä MTK:n ja SLC:n maaperäohjelma alla kuvaavat. Kierto on sitä suljetumpaa, mitä paremmin maaperää hoidetaan ja maa kasvaa.
Kirjoittaja Liisa Pietola on MTK:n ympäristöjohtaja, MMT agronomi, maanviljelyskemian ja -fysiikan dosentti Helsingin yliopistossa